Venäjän kanta Suomen Nato-jäsenyyteen: sensuroimaton teksti

Kiinnostaako Venäjä? Tilaa mielenkiintoista tietokirjallisuutta suomeksi edullisesti osoitteesta kirjatilaus@protonmail.com 

Venäjä on antanut 12.5. virallisen vastauksen Suomen laittomalle Nato-jäsenyysaikomukselle. Lisätty: Kremlin tiedote 14.5. Putinin ja Niinistön välisestä keskustelusta. Koska Suomen valtamedia levittää jatkuvasti väärää tietoa, mm. virheellisiä väitteitä ja suomennoksia Venäjän lausunnoista, tai siteeraa niitä hyvin valikoidusta tai ei ollenkaan, ohessa suomennos Venäjän vastauksesta kokonaisuudessaan. Lisäksi suomennos Kremlin tiedotteesta. Mainittakoon, että Venäjän vastauksessa mainitut Pariisin rauhansopimus 1947 ja Naapuruussopimus 1992 ovat molemmat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta, jota Suomen pitää noudattaa. Valtioneuvoston kanslia on Naton ohjauksessa jo vuodesta 2015 järjestänyt Suomen lehdistöön ulkoa ohjatun kampanjan, jonka mukaan Suomessa Pariisin rauhansopimus 1947 ei olisi voimassa. Mainittakoon, että Suomi lisäksi estää internet-sivuja blokkaamalla suomalaisia lukemasta kyseistä Venäjän virallista kantaa sen alkuperäisessä muodossa mm. Venäjän ulkoministeriön nettisivuilta ja muilta sivuilta. Venäjän lausunto Suomen Nato-jäsenyyteen on kokonaisuudessaan seuraavassa: 

[KREMLIN TIEDOTTEEN ALKU]

Puhelinkeskustelu Suomen presidentin Sauli Niinistön kanssa

Vladimir Putin kävi Suomen aloitteesta puhelinkeskustelun tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa.

14. toukokuuta 2022 14:45

Suomen johdon ilmoittamasta aikeesta hakea NATO-jäsenyyttä vaihdettiin avoimesti mielipiteitä.

Vladimir Putin korosti, että perinteisen sotilaallisen puolueettomuuspolitiikan hylkääminen olisi virhe, koska Suomen turvallisuuteen ei kohdistu mitään uhkia. Tällainen muutos maan ulkopoliittisessa suunnassa voi vaikuttaa kielteisesti Venäjän ja Suomen suhteisiin, joita on jo vuosia rakennettu hyvän naapuruuden ja yhteistyökumppanuuden hengessä molempien osapuolten hyödyksi.

Johtajat keskustelivat myös Ukrainan tilanteesta. Vladimir Putin arvioi Venäjän ja Ukrainan edustajien välistä neuvotteluprosessia, jonka Kiova itse asiassa keskeytti, koska se ei osoita kiinnostusta vakavaan ja rakentavaan vuoropuheluun.

[KREMLIN TIEDOTTEEN LOPPU]

Lähde: http://kremlin.ru/events/president/news/68409

[VENÄJÄN LAUSUNNON ALKU]

Venäjän federaation ulkoministeriö

Nro 999-12-05-2022

12.05.2022 klo 13:35

Venäjän ulkoministeriön lausunto Suomen Nato-jäsenyydestä

Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin tämänpäiväinen lausunto Suomen Natoon liittymisen puolesta on radikaali muutos Suomen ulkopolitiikassa. 

Sotilaallinen liittoutumattomuuspolitiikka on ollut vuosikymmeniä Pohjois-Euroopan alueen vakauden perustana, tarjonnut luotettavan turvallisuustason Suomen valtiolle ja ollut vankka perusta molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön ja kumppanuussuhteiden rakentamiselle maidemme välillä, missä sotilaallisen tekijän rooli on minimoitu olemattomiin. 

Sekä Venäjän vakuutukset vihamielisten aikeiden puuttumisesta Suomea kohtaan että maidemme välisen hyvän naapuruuden ja molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön pitkä historia eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet Helsinkiä sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan ylläpitämisen eduista. 

Naton jäsenmaat ovat ponnisteluillaan saaneet Suomen vakuuttuneeksi siitä, että liittouman jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoa. Naton tavoite on selvä: jatkaa laajentumista Venäjän rajoille ja luoda vielä yksi rintama Venäjän sotilaalliseen uhkaamiseen. Mutta miksi ihmeessä Suomen pitäisi muuttaa alueensa sotilaallisen vastakkainasettelun rajamaaksi Venäjän kanssa, kun Suomi samalla menettää itsenäisyytensä omissa päätöksissään? Historia näyttää. 

Venäjä on toistuvasti todennut, että on Suomen ja sen kansan tehtävä valita keinot kansallisen turvallisuuden varmistamiseen. Mutta Helsingin täytyy ymmärtää nykyisen askeleen seuraamukset ja vastuu siitä. Suomen liittäminen Natoon aiheuttaa vakavaa vahinkoa kahdenvälisille venäläis-suomalaisille suhteille, jotka ylläpitävät vakautta ja turvallisuutta Pohjois-Euroopan alueella. Venäjän on pakko ryhtyä sekä sotilasteknisiin että muunluonteisiin vastatoimiin estääkseen kansalliselle turvallisuudelleen tältä osin nousevat uhat.

Natoon liittyminen rikkoo myös suoraan Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, ensisijaisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta, joka velvoittaa osapuolet olemaan solmimatta liittoutumia tai osallistumatta toisiaan vastaan ​​suunnattuihin koalitioihin, sekä vuoden 1992 sopimus Venäjän ja Suomen välillä suhteiden perusteista, joka määrää osapuolet pidättymään voimankäytöstä tai sillä uhkaamisesta toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan, ja olemaan käyttämättä tai sallimatta alueensa käyttöä aseelliseen aggressioon toista osapuolta vastaan. Tosin jos länsiyhteisön nykyinen välinpitämättömyys kansainvälistä oikeutta kohtaan otetaan huomioon, mainitunkaltainen käytös on kylläkin sääntö. 

Reagoimme tilanteen edellyttämällät tavalla. 

[VENÄJÄN LAUSUNNON LOPPU]

Lähde: https://mid.ru/ru/foreign_policy/news/1812971/

OLETKO KIINNOSTUNUT VENÄJÄSTÄ? 

Tilaa mielenkiintoisia ale-kirjoja edullisesti! 

TILAUKSET: kirjatilaus@protonmail.com

SAATAVANA SEURAAVAT KIRJAT: 

ENNAKKOTILAA NYT: Matti Rossi: RAUNIOISTA NOUSEE DONBASS (2. painos) erikoistarjous 10e/kpl.

Suosittu "HYBRIDISODAT"-kirja nyt saatavana! Venäläisen professorin perusteellinen katsaus Venäjän ja lännen konfliktin historiaan! 10e/kpl. 

ODOTETTU UUSINTAPAINOS: Nikolai Starikov: "STALIN JA SUOMI". Kaikki mitä Stalin ja Venäjän keisarit ennen sitä ajattelivat Suomesta. TARJOUS 5e/kpl. 

Englanninkieliset julkaisut: Jon HELLEVIG: "EU's Infowar on Russia: Putting in Place a Totalitarian Media Regime and Speech Control" & Agneta NORBERG: "The North: A Platform for Warfare Against Russia". 5e / kpl. 

Venäjänkielinen julkaisu: Сергей ВЕРИГИН и др. "Загадки Сандармоха. Часть I: Что скрывает лесное урочище". 5e / kpl. 

NYT SAATAVANA! "ITÄ-KARJALAN KANSANMURHA". Suomen ja Venäjän sotahistorian salaisuuksia. Totuus Itä-Karjalan keskitysleireistä jatkosodan aikana. Miksi Venäjä nosti Suomea vastaan kansanmurhasyytteet jo 2020? Mistä Suomen ja Venäjän historiakiistoissa on kysymys? VAIN 5e/kpl. 

ODOTETTU UUSINTAPAINOS! "TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN" VAIN 5e/KPL! Totuus uudesta maailmanjärjestyksestä, sotilasliitto Naton kriisistä ja Trumpin paluusta politiikkaan. 

PARAS KUVAUS SUOMEN POLIITTISESTA JÄRJESTELMÄSTÄ: DOSENTTI BÄCKMANIN "VAALIVILPPI SUOMESSA" 2. PAINOS EDULLISESTI VAIN 5e/kpl! Näin Suomi väärentää vaaleja ja kieltää vaalitarkkailun. 100 tapaa vääristellä vaalitulosta Suomessa. 

NYT SAATAVANA OLEVAT KIRJAT : 

-Nikolai STARIKOV: "Stalin ja Suomi". Kaikki mitä Stalin ja Venäjän keisarit ja keisarinnat ennen sitä ajattelivat Suomesta.

-Sergei VERIGIN: "Itä-Karjalan kansanmurha". Totuus Itä-Karjalan keskitysleireistä jatkosodan aikana. 

-Matti ROSSI: "Raunioista nousee Donbass" (2. painos). Z-operaation tausta ilman peittelyä. 

-Alexander DUGIN: "Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva". Suomen paikka Venäjän naapurissa. 

-Johan BÄCKMAN: "Vaalivilppi Suomessa" (2. painos). Totuus Suomen poliittisesta järjestelmästä. 

-Igor PANARIN: "Trumpin paluu ja Naton hajoaminen". Sotilasliiton todellinen tilanne ja Trumpin paluu politiikan näyttämölle. Miten britit yrittävät horjuuttaa Venäjää. 

-Igor PANARIN: "Hybridisodat: Historia, teoria, käytäntö". Katsaus Venäjän ja lännen konfliktin historiaan. 

-Sergei VERIGIN ym: ”Sandarmohin arvoitus”. Itä-Karjalan joukkohautojen salaisuudet. 

-Сергей ВЕРИГИН и др. "Загадки Сандармоха. Часть I: Что скрывает лесное урочище".

-Jon HELLEVIG: "EU's Infowar on Russia: Putting in Place a Totalitarian Media Regime and Speech Control". 

-Agneta NORBERG: "The North A Platform for Warfare Against Russia". 

TILAUKSET: kirjatilaus@protonmail.com

ANTOISIA LUKUHETKIÄ KIRJOJEMME PARISSA!

HSGate: Sanoma aloitti painostuksen, joutui oikaisemaan juttuaan

Tänään Sanoman osin omistama STT aloitti painostuskampanjan liittyen huomenna Helsingin käräjäoikeudessä käsiteltävään asiaan, joka koskee Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehtyä kotietsintää ja sieltä takavarikoituja esineitä.

Kyseisessä HSGate-asiassa HS julkaisi laittomasti 16.12.2017 Suomen sotilastiedustelun salassa pidettäviä asiakirjoja, minkä seuraksena Keskusrikospoliisi (KRP) aloitti esitutkinnan rikosnimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Mahdollisesti tutkitaan muitakin rikoksia. Mitään yksityiskohtaista sisältöä esitutkinnasta ei ole. Joka tapauksessa asian pihvi ei ole se, että jotain julkaistiin, vaan se, että Sanoma-konserniin kuuluva toimitus pitää hallussaan valtioille ja niiden välisille suhteille vaarallista salaista aineistoa, joka on hankittu rikollisesti. Asia tuli ilmi, kun Tasavallan Presidentti ilmoitti esitutkinnasta nettisivuillaan samana päivänä kuin HS:n juttu julkaistiin, eli 16.12.2017. HS:n oman kertoman mukaan jutun kirjoittanut toimittaja Laura Halminen yritti seuraavana päivänä, sunnuntaina 17.12.2017, hävittää tietokonettaan vasaralla, minkä seurauksena syttyi tulipalo, hälytettiin palokunta ja poliisi sekä tehtiin kotietsintä ja takavarikoitiin tallentamiseen soveltuvia esineitä. Lisäksi julkisuudessa on kerrottu, että Sanoma-konsernin hallituksen varapj ja suuromistaja Antti Herlin oli samaisena sunnuntaina 17.12.2017 "vähän ennen kello kuutta" (YLE:n mukaan, tarkemmin sanoen, kello 17.44) soittanut Tasavallan Presidentin kansliapäällikölle Teemu Tannerille ehdottaen tapaamista presidentin kanssa. Koska HS:n tietojen mukaan kotietsintä Laura Halmisen kodissa tapahtui samana päivänä kello 18.30-20.30, tarkoittaa tämä, että Herlin oli yrittänyt vaikuttaa presidenttiin juuri ennen kotietsintää, eli mitä ilmeisimmin hyvin lähellä ajankohtaa, kun Halminen yritti hävittää tallentamiseen soveltuvia laitteitaan ja niihin tallennettuja tietoja. (Kun varsinainen kotietsintä siis alkoi kello 18.30, on arvioitavissa, että tietokoneen vasarointi alkoi viimeistää klo 17.30, joten Herlinin soitto presidentille klo 17.44 liittynee poliisin paikalle tuloon). Tämän jälkeen Herlinin omistama HS kirjoitti, että vasaroidulla tietokoneella olleet tiedot eivät liittyisi mitenkään kyseiseen rikosasiaan. Miksi niitä sitten yritettiin hävittää? Kyseinen kotietsintä on nyt istunnon aiheena Helsingin käräjäoikeudessa 13.2.2017. Istunnon aattona Sanoman omistama Suomen tietotoimisto (STT) on jakanut uutisen, jonka useat Suomen tiedotusvälineet ovat julkaisseet. Uutisessa käsitellään huomista istuntoa, vähätellään ja halvennetaan Suomen lakia ja kyseistä rikoslain pykälää, jonka loukkaamisesta Helsingin Sanomien toimittajia epäillään, kuvaillaan pykälää vanhentuneeksi, epänormaalin ankaraksi, jopa ihmisoikeuksien vastaiseksi, myös pohjoismaisen oikeuskäytännön vastaiseksi, ja viitataan johonkin ennakkotapaukseen yms. Koska kyseisen rikosasian epäiltynä osapuolena on Helsingin Sanomat, ja rikosepäily kohdistuu HS:n toimittajiin, syntyy käsitys, että Sanoma-konserni haluaa omien medioidensa kautta lobata rikosasiaan liittyviä intressejä. Sanoma Media Finland Oyj on STT:n suurin yksittäinen omistaja 33,1 % prosentin osuudella. Journalistin ohjeet määräävät, että tällaiset sidonnaisuudet ja kytkökset pitäisi uutisoinnissa nostaa esiin. Sanoma-konsernin tärkeimmät mediat ovat Helsingin Sanomat, joka tavottaa 2 miljoonaa suomalaista joka viikko, Ilta-Sanomat, joka tavoittaa 2,5 miljoonaa suomalaista joka viikko, Nelonen Median 4 tv-kanavaa ja 6 radioasemaa, sekä Sanoma Lifestylen lehdet, jotka tavoittavat 2 miljoonaa suomalaista viikottain, heidän joukossaan 1,5 miljoonaa naista. Sanoma-konsernilla on siis omien julkaisujensa ja etenkin STT:n kautta erinomainen mahdollisuus järjestää massiivinen lobbauskampanja kyseisessä sitä itseään koskevassa rikosasiassa. Tänään kello 14.36 lähestyin Suomen tietotoimistoa vetoamalla siihen, että STT puolustelee Sanoman toimintaa vakavassa rikosasiassa jättämällä mainitsematta, että Sanoma omistaa STT:n. Yli neljän tunnin kuluttua kello 17.40 STT:n uutispäällikkö Merja Könönen vastasi, että STT on välittänyt asiakkailleen oikaisun ja täydennetyn version, jossa STT:n kytkös tuodaan esiin. Herää kysymys, miksi näin ilmiselvän asian käsittelyyn on kulunut niinkin monta tuntia. Kello 18.38 tehdyn tarkistuksen perusteella STT:n jutun olivat julkaisseet Etelä-Suomen Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Lapin Kansa, Karjalainen, Kaleva, Hämeen Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja Suomenmaa. Yksikään niistä ei kyseiseen ajankohtaan mennessä ollut julkaisssut mitään STT:n ilmoittamaa oikaisua, vaikka niissä on kaikissa päivystävä toimitus. Kirjeenvaihto Könösen kansssa ohessa.



From: Johan Backman 
Date: 12 Feb 2018 14:36 
To: Toimitus/STT-Lehtikuva 
Subject: Oikaisupyyntö 

Uutisoinnissanne koskien Helsingin Sanomiiin liittyvää rikosasiaa on jätetty kertomatta sidonnaisuutenne. Sanoma omistaa osan STT:stä, mikä pitäisi näissä jutuissa mainita. Oletan että oikaisette asian pikaisesti ja mainitsette sidonnaisuudestanne myös asiaa koskevissa jutuissa jatkossa.  

Linkki johon tämä pyyntö liittyy: https://www.aamulehti.fi/uutiset/turvallisuussalaisuuden-paljastaminen-on-yli-sata-vuotta-vanha-ankara-pykala-toimittajan-kotiin-tehty-etsinta-oikeuskasittelyssa-tiistaina-200736027 




From: Merja Könönen 
To: "johanbek@inbox.ru" 
Date: Mon, 12 Feb 2018, 17:40 +03:00 
Subject: FW: Oikaisupyyntö 

Hei 

Olemme lähettäneet asiakkaille jutusta sekä oikaisun että täydennetyn versio tiedoilla, että Helsingin Sanomat kuuluu Sanomaan, joka on yksi STT:n omistajista. 

Merja Könönen STT-uutispäällikkö

Sauli Niinistö ja Suomen puolueettomuus NATO:n kostoiskun ja hyökkäyksen kohteena

Helsingin Sanomat on NATO:n agentuuri, joka viikonloppuna toteutti Sauli Niinistön vastaisen kostoiskun. On turha puhua mitään journalismista, lähdesuojasta, tiedustelulaeista, sananvapaudesta jne. Helsingin Sanomilla ei ole tässä mitään journalistisia tavoitteita. HS ajaa ainoastaan ja on aina ajanut, NATO:n ja angloamerikkalaisten tiedustelupalvelujen etuja ja intessejä. 

Viime päivinä Niinistö on tehnyt paljon sellaista mitä NATO ja angloamerikkalainen Venäjä-vastainen blokki ei hyväksy: ilmoittanut että ei kannatakaan Suomen NATO-jäsenyyttä, kieltäytynyt tekemästä mitään Suomeen avatun Donetskin kansantasavallan edustuston purkamiseksi, lisäksi Niinistö on tavannut Venäjän presidentin useita kertoja, eikä ole suostunut esiintymään Venäjän vastaisen pakoterintaman vahvimpana pilarina.  

HS:n jutun ideana oli julkaista tieto siitä, että sen hallussa on salassa pidettävää materiaalia. Varsinaisia otteita materiaalista julkaistiin vain kolme pientä ja vanhaa kappaletta, tarkoituksena todistaa, että materiaali on HS:n hallussa ja sitä on joka tapauksessa paljon enemmän.

Kysymyksessä on Suomen valtiojohtoon kohdistunut kiristys ja uhkaus. HS voi luovuttaa materiaalin eniten haluavalle, julkaista sitä lisää, antaa julkaistavaksi muualla, myydä, kaupata jotakin vastiketta vastaan, uhkailla ja kiristää ketä tahansa: valtiojohtoa, armeijaa, poliisia.

Salaiset tiedot tuskin ovat peräisin suomalaiselta taholta, ne on voitu saada myös ulkomailta tai NATO:n vakoiluintressejä ajavalta Helsingin Hybridiosaamiskeskukselta, jolla on täydellinen syytesuoja, sinne ei voi tehdä kotietsintää eikä sen työntekijöiden tarvitse noudattaa mitään oikeuden päätöksiä.

Ei kai kukaan väitä, että asiaan osallistuneet "toimittajat" olisivat mitään muuta kuin NATO:n kuuliaisia agentteja ja asiamiehiä, jotka vuositolkulla ovat tehneet kaikkensa vain ja ainoastaan Suomen NATO-kannan muttamiseksi. Helsingin Sanomat ei ole "lehti" vaan NATO:n vakoilu- ja tiedotuskeskus sekä angloamerikkalaisten erikoisoperaatioiden tukikohta.

Niinistö on joutunut samanlaisen NATO:n sotilaallisen hybridioperaation kohteeksi kuin presidentit Trump, Zeman tai Dodon. Heidät yritetään lamauttaa ja heidän yrityksensä kehittää Venäjä-suhteita estää. 

Meneillään on NATO:n vakava hyökkäys Suomen itsemääräämisoikeutta ja puolueettomuuta vastaan. NATO:n tavoitteena on agentuurinsa (Helsingin Sanomat) avulla kompromettoida Niinistö Venäjän silmissä sekä estää Niinistön pragmaattinen ulkopolitiikka ja mitätöidä Suomen puolueettomuus. 

NATO:n tavoitteena on ainoastaan vaikuttaa Sauli Niinistön tahtoon, saada hänet tottelemaan ja saamaan hänet antamaan NATO:n intressien mukaisia lausuntoja. 

Asiaan liittyvä suomalaisten ja venäläisten asiantuntijoiden lehdistötilaisuus huomenna Moskovassa Natsional-hotellin Novgorod-salissa klo 12 (os. Punainen tori).

Sauli Niinistö levittää valeuutisia lapsikiistoista - tuorein tapaus esillä laajasti Venäjän medioissa

Viikonloppuna Venäjän medioissa puhjenneen uuden lapsikiistan käsittely on jatkunut aktiivisena tähän päivään saakka. Tällä hetkellä illansuussa Venäjän medioissa on yandex-hakukoneen mukaan julkaistu aiheesta ainakin lähes 200 uutista ja yli 10 televisioreportaasia, mutta tässä listauksessa kaikki tapaukset eivät välttämättä edes näy. Lisäksi aihetta on käsitelty viime päivinä isoissa keskusteluohjelmissa, radiossa sekä muissa vastaavissa ohjelmissa, jotka eivät näy hakukoneissa. Tämä todistaa Suomen ihmisoikeusongelmien merkittävyydestä.

Kyseisessä tapauksessa Rääkkylässä asuvan venäläis-suomalaisen perheen venäläinen äiti, joka on Venäjän kansalainen, on vedonnut Venäjän viranomaisiin ja diplomaatteihin perheoikeudellisen tilanteen selvittämiseksi ja lapsensa palauttamiseksi kotiin. Äskettäin NTV-televisiokanava julkaisi järkyttävän äitinsä kuvaaman videon kyseisestä huostaanotetusta (kiireellinen sijoitus) lapsesta, joka hysteerisesti itkien lausuu useaan otteeseen halunsa palata vanhempiensa luokse kotiin ja ilmaisee inhonsa huostaanottajiaan kohtaan. Perheessä ei ole minkäänlaista konfliktia, vanhemmat ovat tavallisia ihmisiä, eikä heitä vastaan ole olemassa näyttöä mistään. Suomessa sosiaaliviranomaiset voivat toki satuilla päätöksiinsä mitä haluavat, koska lain mukaan lapsen perheestä eristämisen perusteeksi riittää "huoli", siis täysin subjektiivinen mielipide, mitä ei tarvitse mitenkään todistaa tai edes varsinaisesti perustella. Joka tapauksessa on selvää, että kyseinen kiireellinen sijoitus on äärimmäistä lapseen kohdistettua fyysistä ja henkistä väkivaltaa, joka moninkertaisesti ylittää minkä tahansa perheessä väitetysti tapahtuneen. Myös lapsen oma käytös todistaa samaa, minkä kuka tahansa voi videolta havaita.

Tänään iltapäivällä TASS:in välittämän tiedon mukaan Venäjän lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova on pyytänyt suomalaista kollegaansa Tuomas Kurttilaa selvittämään tapauksen mahdollisimman objektiivisesti sekä myötävaikuttamaan perheen hajoamisen estämiseen. Asiaa voi edistää Kuznetsovan ja Kurttilan Moskovassa hiljattain allekirjoittama perheoikeudellinen sopimus, jonka eräs päämäärä on juuri tällaisten tilanteiden ihmisoikeussopimusten mukainen ratkaiseminen. Tosin Sauli Niinistön johtamalla Suomella on aina ollut suuria vaikeuksia ihmisoikeusvelvoitteidensa noudattamisessa, mikä on Venäjällä pantu merkille. Venäjällä on aina herättänyt ihmetystä myös se, että sekä Kurttila että pahamaineinen edeltäjänsä Maria Kaisa Aula ovat aina kieltäytyneet puuttumasta "yksittäistapauksiin", vaikka virallisesti heidän tehtävänään on "arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa". Nyt kun ihan venäläinen kollega on pyytänyt Kurttilaa arvioimaan lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa, voihan olla, että Kurttila siihen ryhtyykin (vaikka se varmaankin maksaa hänelle hänen virkansa).

Venäjän 1-kanavan tuoreen reportaasin mukaan lapsen äiti on vedonnut Venäjän diplomaatteihin pyytäen apua tilanteeseensa. Venäjän suurlähetystön konsuliosaston päällikkö Aleksandr Zelenov lausuu uutisessa, että diplomaatit ovat olleet yhteydessä äitiin ja sopineet tapaamisesta asianajajan kanssa, sekä että äidille annetaan kaikki välttämätön tuki liittyen kontakteissa Suomen viranomaisiin. Äidin on tarkoitus tavata diplomaatit ensi viikolla, uutinen kertoo.

Omituisin oli Sauli Niinistön äskettäinen ulostulo. Hän väitti, että vuonna 2012 Maria Guzenina olisi nopeasti ampunut alas erään silloisen lapsikiistan järjestämällä eduskunnassa "lehdistötilaisuuden venäläisille toimittajille". Tämä vain todistaa, miten huonosti informoitu henkilö Niinistö on. Tosiasiassa Guzenina antoi haastattelun yhdelle "venäläiselle toimittajalle" eduskunnassa, ja sekin oli lähinnä kohteliaisuuskäynti. Tuloksena oli Niinistön mukaan lehtijuttu, jonka otsikossa kerrottiin, miten venäläisen äidin tyttärestä voi tulla Suomessa ministeri.

Venäläisestä taustaastaan huolimatta Guzenina on aina pettänyt Venäjän ja venäläiset perheet ja lapset. Hän ei ole koskaan liikauttanut sormeaankaan heidän hyväkseen.

Guzeninan epämiellyttävän pr-tempaus, jota Niinistö siis ikävästi mainosti, ei johtanut mihinkään tulokseen, sillä keskustelu on jatkunut aktiivisena näihin päiviin. Sen sijaan Niinistön tavoitteena näyttää olevan sananvapauden rajoittaminen ja avoimen keskustelun estäminen muun muuassa Suomen ja Venäjän välisistä tärkeistä kysymyksistä.

Sauli Niinistön tavoitteena on Suomen natouttaminen mahdollisimman nopeasti ja kansan enemmistön tahdon vastaiseksi. Siihen kuvioon lapsikiistat eivät sovi.

Siinä missä Guzenina on pettänyt Venäjän ja venäläiset juurensa, Niinistö on pettänyt Suomen ja suomalaiset.

P.S.
Suomen median pääuutinen tänään: "Zimbabwen pääkaupungissa täysin rauhallista".

Elämää ääriliberaalin totalitarismin varjossa. Alexander Dugin Helsingissä, johtopäätöksiä

Maailmankuulun poliittisen ajattelijan Alexander Duginin esiintyminen Helsingissä 11.4.2017 Hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa täydelle salille oli menestys. Paikalla oli suuri joukko diplomaatteja, tutkijoita, toimittajia ja muuta yleisöä. Kaikki eivät mahtuneet sisään. Dugin puhui yli kaksi tuntia ihmiskunnan poliittisen elämän ajankohtaisista virtauksista. Keskeisenä teemana oli Venäjän rooli maailmassa sekä liberalismin muuttuminen totalitaariseksi järjestelmäksi, joka perustuu vähemmistön eikä enemmistön diktatuuriin ja totalitaariseen terroriin. Dugin oli myös kiinnostunut hybridivaikuttamisen keinoista ja hyväksyi ajatuksen siitä, että EU:n ja NATO:n hankkeet rajoittaa sananvapautta ja vainota toisinajattelijoita vastaavat liberaalin totalitarismin vaatimuksia. EU:n ja NATO:n harjoittama hybridisota on kohdistunut lähinnä yksittäisiin henkilöihin. EU:n ja NATO:n tavoitteista keskeinen on internetin militarisointi sekä armeijan ja poliisin valmentaminen rajoittamaan sananvapautta ja vainoamaan toisinajattelijoita internetissä. Tällä hetkellä Dugin kirjoittaa ihmiskunnan sivilisaatioiden lähes 20-osaista historiaa. Siihen kuuluu myös tutkimus suomalais-ugrilaisten kansojen muinaisista vaiheista. Duginin mukaan suomalais-ugrilaiset kansat ovat muodostaneet oman ainutlaatuisen sivilisaationsa, jota hän suuresti arvostaa. Duginin laaja tutkimus suomalais-ugrilaisista kansoista sisältyy hänen lähiaikoina suomeksi julkaistavaan kirjaansa "Suomen idea". Dugin osoitti olevansa merkittävä filosofinen, poliittinen, antropologinen ja sosiologinen ajattelija ja tutkija. Hän puhuu lukuisia kieliä ja esitelmöi englannin kielen lisäksi sujuvasti esimerkiksi italiaksi, ranskaksi ja portugaliksi. Duginin käsitys Trumpin roolista maailmanpolitiikassa on mielenkiintoinen, koska Trumpin taustajoukot olivat hyödyntäneet Duginin "Neljäs poliittinen teoria"-teosta Trumpin valtaannostamisessa. Euroopan tulevaisuudesta Dugin sanoi, että Sveitsi, Suomi ja Ruotsi muodostavat tässä parhaimman mallin sekä nosti esille lempikäsitteensä "suomettuminen".  Yleisesti ottaen Dugin pitää Suomen ja Venäjän rauhanomaista rinnakkaiseloa hyvänä esimerkkinä koko muulle maailmalle. Vierailuun kohdistunut monenlainen häirintä ja provokaatiot todistivat osuvasti Duginin teesit oikeiksi. Timo Soini, Markku Mantila ja Sauli Niinistö ovat tukemassa hankkeita, joiden tarkoituksena on poliittisen vainon ja sananvapauden rajoittamisen avulla hallita ja valvoa suomalaisten ajatuksia ja tehdä Suomesta mahdollisimman nopeasti NATO:n hyökkäystukikohta Venäjälle. Merkillepantavaa on sekin, että Soinin, Mantilan ja Niinistön toiminta on myös tieteenvastaista. Dugin ja hänen monitieteinen lähestymistapansa selvästi uhkaavat EU:n ja NATO:n liberalistista totalitarismia, joka ei salli mitään toisinajattelua eikä yleensäkään vapaata tieteellistä tai poliittista teorian- eikä tahdonmuodostusta eikä keskustelua. Suomessa hallitus tukee lähinnä epätieteellistä ja tieteenvastaista "sotatiedettä" ja siihen liittyviä pseudokäsitteitä, kuten "informaatiovaikuttaminen", joita media aktiivisesti levittää. Hybridiosaamiskeskus jatkaa menestyksekästä toimintaansa ensi kuussa, jolloin vuorossa on seuraava ajankohtainen ja kiinnostava vieras. Lähiaikoina Hybridiosaamiskeskus myös laajentaa julkaisutoimintaansa sekä lisää jakeluun diplomaattiedustustoja Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Duginin esitelmän voi kuunnella kokonaisuudessaan oheisesta linkistä. Alla myös muutama kiinnostava video Duginin vierailusta sekä valokuvia.

 

Aamulehti paljasti HS:n ja YLE:n presstituuttien levittämän CIA-disinformaation

Heinäkuun alussa CIA sai ujutettua Suomen mediaan disinformaatiota muka pohjoiskorealaisesta loikkarista, joka tuli Suomeen mukanaan 15 gigaa tietoa ihmiskokeista. Asia nostettiin mediaan samaan aikaan kun Suomessa alettiin kummeksua sitä, miksi Suomen ulkoministeri ja presidentti CIA:n ilmeisestä määräyksestä estivät Venäjän Etyj-delegaation saapumisen Helsinkiin ja siten romuttivat koko järjestön ja tuhosivat Suomen ja Venäjän suhteet. CIA:n tarkoitus oli siirtää julkinen mielenkiinto Etyj-skandaalista keksittyyn loikkariin ja näin estää CIA:ta uhkaavan Etyj-skandaalin laajeneminen. Suomen valtamedia levitti CIA:n valhetta plemattomasta loikkarista totena televisiossa, radiossa, netissä ja lehdissä, vaikka tiesi uutisen valheelliseksi. 

"Pohjoiskorealainen biokemiallisten aseiden asiantuntija on loikannut Suomeen kesäkuun alussa mukanaan gigatavujen verran todisteita ihmiskokeista, kertoi eteläkorealainen uutistoimisto Yonhap torstaina. 47-vuotias tutkija, jonka sukunimeksi kerrotaan Lee, työskenteli mikrobiologisessa tutkimusyksikössä Ganggyessa, Chagangin provinssissa lähellä Kiinan rajaa."

Näin kirjoitti HS heinäkuun alussa peräti kolmen (!) presstituutin "toimittamassa" jutussa otsikolla POHJOISKOREALAINEN TUTKIJA LOIKANNUT SUOMEEN, MUKANA TODISTEITA IHMISKOKEISTA. 

Samaan aikaan NATO:n pää-äänenkannattaja Suomessa, epäluotettavista trollijutuistaan kuuluisa YLE levitti samaa tietoa ympäri vuorokauden radiouutisissa, netissä, televisiossa ja somessa. YLE:n perättömät väitteet "kahdesta lähteestä" ja HS:n valheelliset yksityiskohdat antavat vaikutelman uskottavasta tiedosta. 

Tosiasiassa Suomen valtamedian levittämä "uutinen" oli täydellistä valhetta. Mitään turvapaikanhakijaa ei ole edes olemassa, eikä mikään asiaa koskeva väite pidä paikkaansa.

Näin CIA manipuloi Suomen mediaa ja mielipiteitä ujuttamalla valhetiedon kaikille kanaville. Tarkoitus oli estää avoin keskustelu siitä, miten Sauli Niinistö ja Timo Soini olivat CIA:n määräyksille nöyrinä ja tottelevaisina estäneet Venäjän delegaation pääsyn Etyj-kokouksiin Helsinkiin ja siten pilanneet Suomen ja Venäjän suhteet ja romuttaneet koko Etyj-järjestön.

Kun Suomessa keskustelu Etyj-skandaalista alkoi käydä liian kuumana, CIA päätti ujuttaa Suomen mediaan disinformaatiota, joka jättäisi Etyj-skandaalin ainakin hetkeksi varjoonsa.

On selvää, että Suomen mediaan onnistuneesti levitetyn disinformaation takana oli USA. Se levitti disinformaation Suomeen eteläkorealaisen "uutistoimiston" kautta. Etelä-Korea on USA:n miehitysaluetta, jonka mediat ovat täysin USA:n kontrollissa. Tapansa mukaan YLE ja HS levittivät CIA-disinformaation nöyrästi eivätkä ole tähän päivään saakka oikaisseet täysin häikäilemättömiä valheitaan.

Toistaiseksi HS-YLE-CIA-klikin disinformaatioon on puuttunut vain yksi media.

Tänään Aamulehdessä, tosin vain paperille painetussa toimittaja Rami Niemisen juttu on otsikoitu: LOIKKARIUUTINEN OLIKIN ANKKA -- POHJOISKOREALAISTA TUTKIJAA ON ETSITTY EUROPARLAMENTISSAKIN. Tässä muutama sitaatti Niemisen jutusta:

"Vaikuttaa siltä, että Suomeen loikannutta pohjoiskorealaista tutkijaa ei ole olemassa. Heinäkuun alussa useat mediat lainasivat Etelä-Korean tietotoimisto Yonhapin uutista, jossa kerrottiin 47-vuotiaan tutkijan paenneen Filippiinien kautta Suomeen kesäkuun alussa." 

"Mitään todisteita loikkarista ei ole tullut ilmi. Maahanmuuttoviraston puolivuotistilaston mukaan Suomeen ei ole saapunut tammi–kesäkuussa yhtään turvapaikanhakijaa Pohjois-Koreasta." 

"Alkuperäisen uutisen mukaan tutkijalla olisi ollut tuomisinaan 15 gigatavua tietoa Pohjois-Korean ihmiskokeista, jotka hän haluaa paljastaa. Tutkijan kerrottiin esiintyvän Euroopan parlamentille heinäkuun aikana." 

"– Mekin selvitimme asiaa viikon verran kissojen ja koirien kanssa komissiota myöden. [Heidi Hautalan avustaja] Saarteisen mukaan Hautala olisi halunnut tavata loikkarin, mutta edes ihmisoikeusjärjestöillä, europarlamentin viestinnässä tai Etelä-Korean lähetystöllä ei ollut moisesta tyypistä mitään tietoa."

On kuvaavaa, että HS tai YLE eivät mitenkään ole oikaisseet levittämäänsä disinformaatiota. Netissä ei ole minkäänlaisia oikaisuja, Aaamulehdenkin juttu on vain printtilehdessä. Tämä todistaaa miten uskollisia YLE:n ja HS:n presstituutit ovat CIA:n käskyille ja miten nöyrästi he palvovat ainoata jumalaansa NATO-aurinkoa.

Putin kuuntelee toimittajia

Venäjän kansallinen mediafoorumi huipentui tänään presidentti Vladimir Putinin tapaamiseen, jonka aikana presidentti ja venäläistoimittajat keskustelivat ajankohtaisista ongelmista. Putinin tapaaminen henkilökohtaisesti on Venäjällä jokaiselle suuri tapahtuma, koska presidentti on erittäin suosittu ja arvostettu. Putin saapui tapaamiseen ajoissa, reippaana ja hyväntuulisena. Hän kuunteli toimittajien kysymyksiä erittäin tarkasti, vastasi laajasti ja terävästi ja viljeli myös nokkelaa huumoria. Yli kolmituntinen tilaisuus sai monen jäsenet puutumaan, mutta Putinissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Putinin ohella saliin saapuivat myös Pietarin kaupunginjohtaja Poltavchenko, presidentin lehdistöavustaja Peskov ja presidentinhallinnon päällikkö Ivanov. Putinin toimittajatapaamisen tarkoituksena oli kysyä presidentiltä suoraan niistä ongelmista, jotka oli nostettu monipäiväisessä mediafoorumissa esille. Myös presidentti itse oli erittäin kiinnostunut tapaamisesta, joka mahdollisti Venäjän koko mediakentän ajankohtaisten kysymysten käsittelyn. Teemojen ja aiheiden kirjo oli laaja, aina metsäpaloista ja metsien hakkaamisesta paperin hintaan ja tv-mainosten laatuun. Tilaisuus poikkesi Putinin monituntisesta lehdistötilaisuudesta siinä, että nyt aiheina oli ainoastaan toimittajan ammatin edellytykset ja Venäjän median tila. Tilaisuuden sisältöä on siteerattu Venäjän mediassa laajasti, mutta muutama yksityiskohta jäi mieleen. Alussa Putin kiitteli pitkään venäläisiä sotaveteraaneja. Ilman heitä Jugoslavian skenaario eli maan hajoaminen olisi toteutunut Venäjällä. Putin kiinnostui eräässä puheenvuorossa käytetystä termistä "informaatiokansannousu" (informacionnoe opolchenie) ja piti sitä hyvänä. Käytännössä "informaatiokansannousu" tarkoittaa paikallismediaa, joka parantaa ja muuttaa yhteiskuntaa nostamalla tärkeitä epäkohtia esille. Tässä tilaisuudessa ja myös mediafoorumissa puhuttiin paljon toimittajien työn haittaamisesta, erityisesti viime aikoina yleistyneistä oikeusjutuista toimittajia vastaan. Eräs toimittaja sanoikin Putinille, että Venäjällä sananvapaus toimii hyvin, mutta entäs "sanan jälkeinen vapaus" eli mahdolliset oikeustoimet toimittajaa vastaan. Ne voivat olla raskaita ja pitkäaikaisia prosesseja, kun rikostutkijat lentelevät jollekin Venäjän alueelle tekemään kuulusteluja ja tutkimuksiaan. Mahdollisuudet arvostella ja kritisoida virkamiehiä oli monituntisen keskustelun keskeinen aihe. Venäjällä toimittajan ammatti on edelleen erittäin arvostettu, mitä kuvaa hyvin erään siperialaisen toimittajan ilmoitus Putinille: "Jumalan ja yhteiskunnan edessä vastaan joka sanastani, koska olen toimittaja!" Tilaisuuden lopuksi Putinille jäi vielä aikaa kahdenkeskisiin keskusteluihin. Toimittajatyttöset räpsivät innokkaina Putin-selfieitä lähempää ja kauempaa.

Putin pitää huolta Venäjän toimittajista ja on kiinnostunut vapaan toimittajan työn edellytyksistä. Sen sijaan Suomessa Sauli Niinistö on saanut aikaiseksi Venäjän median vastaisen viharyhmän, jonka tarkoitus on hallituksen viestintäpäällikkö Markku Mantilan johdolla painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Mantilan sananvapauden vastainen viharyhmä herättikin paljon ihmetystä Venäjän medioissa konferenssin aikana.  

Maanpetoksellisen disinformaation levittäjät

Suomen eduskunnan yhteydessä toimiva Ulkopoliittinen instituutti (UPI) julkisti äskettäin Helsingin Sanomissa sotilaspoliittien skenaarion. Sen mukaan Suomi ei kykene puolustamaan Ahvenanmaata Venäjän miehitykseltä. Skenaarion mukaan Venäjä kykenee vaivattomasti valtaamaan kaksi Ahvenanmaan saarta. Niistä käsin Venäjä pystyy skenaarion mukaan suvereenisti kontrolloimaan Viron, Ruotsin ja Suomen puolustusta.

Tämä skenaario oli julkaistu UPI:n vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin nimissä. Salonius-Pasternak on tunnettu NATO-lobbari, jonka kaikki julkisuudessa kirjoitetut ja sanotut lauseet on tähdätty Venäjän panetteluun ja NATO:n sekä Yhdysvaltain intressien edistämiseen Suomessa. Tämä koskee tietysti kaikkia muitakin UPI:n tutkijoita sekä eräitä muita Venäjä-asioiden kiintiökommentaattoreita, joiden aatteelinen perusta on sotaa lietsovassa russofobiassa.

UPI:n skenaario herätti heti laajaa huomiota, ärtymystä, pelästystä ja jonkinlaista paniikkiakin, sekä tietysti suuttumusta, olihan siinä johtavan asiantuntijan ja valtion viranomaisen ja virkamiehen toimesta todettu, että Suomella ei ole toimivaa maanpuolustusta. Lisäksi UPI:n skenaario antaa ymmärtää, että kyseisten viranomaisten hallussa on aiemmin tuntematonta tiedustelutietoa Venäjän todellisista aikeista.

Suomen ulkopolitiikan varsinaiset tekijät ja asiantuntijat tulkitsivat UPI:n skenaarion kuitenkin eräänlaiseksi häikäilemättömäksi provokaatioksi ja Suomen puolustusta koskevien tietojen osalta myös törkeän valheelliseksi.

UPI:n skenaarion vaarallisuudesta kertoo kuitenkin se, että sitä koskevaa keskusteluilmapiiriä alkoi selvästi hallita jännittyneisyys ja jonkinlainen pelko. Tässä mielessä skenaario voikin olla hyvin tarkkaan ja taidokkaasti suunniteltu sotilaallinen provokaatio, joka on suunnattu Suomen maanpuolustusta ja kansalaisten maanpuolustustahtoa vastaan.

Mistä siis on kysymys?

UPI:n skenaariossa kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänellä on hallussaan Suomen maanpuolustuksesta uutta ja oikeaa tietoa, joka poikkeaa aiemmin tiedossa olevasta. Näkemys on tärkeä, koska se on esitetty eduskunnan yhteydessä toimivan tutkimuslaitoksen ja sen vanhemman tutkijan, puolustuspolitiikan asiantuntijan, nimissä.

Kirjoituksessa käytetty termi "skenaario" viittaa tulevaisuuden kehityskulkujen analyysiin, jotka on siis ilmeisesti tehty mainitussa eduskunnan tutkimuslaitoksessa johtavan asiantuntijan tai asiantuntijoiden toimesta. Olennaista on huomata, että tekstissä puhutaan "skenaarioista" monikossa. On siis monia skenaarioita, mutta kaikkien niiden sisältönä on tekstin mukaan se, että Suomea uhkaa sotilaallinen isku ainoana Itämeren maana.

Tässä kirjoittaja siis antaa ymmärtää, että hänellä olisi hyvin syvällinen tieto ja ymmärrys Venäjän tavoitteista ja asejärjestelmistä ja peräti melko tarkka tietämys olemassa olevasta sotilaallisesta hyökkäyssuunnitelmasta, joka kohdistuu Venäjän taholta Suomeen, Viroon ja Ruotsiin.

UPI:n skenaariota hallitsee kirjoittamaton paniikki siitä, että jonkun muun kuin Venäjän ja Suomen pitäisi kiireellisesti ottaa haltuunsa kaksi Ahvenanmaan saarta.

Ilmeisesti vain Charly itse tietää, mitkä ovat ne Ahvenanmaan kaksi saarta, jotka hänen mielestään pitäisi ottaa Naton haltuun. Vain Charlylla on siis hallussaan tämä salattu tieto näistä kahdesta saaresta, joiden aiemmin salatun merkityksen hän on nyt avannut suuremmallekin yleisölle.

UPI:n skenaarion voi siis lukea viestinä Venäjälle siitä, että Ahvenanmaan saaret ovat vapaasti otettavissa, koska Suomi ei voi puolustaa niitä. Ennen kaikkea Venäjää ohjastetaan tässä siitä, että kahden Ahvenanmaan saaren valtaaminen antaisi hyvät välineet kontrolloida Suomea, Ruotsia ja Viroa sekä tietysti NATO:a.

Toisaalta UPI:n skenaarion voi myös lukea eräänlaiseksi hätähuudoksi eli paniikinomaiseksi kehotukseksi NATO:lle ja Yhdysvalloille ottaa haltuun ehkä juuri ne kaksi Ahvenanmaan saarta, jotta Venäjä ei ottaisi niitä haltuunsa ensiksi. Onhan kysymyksessä niinkin suuri asia kuin Viron puolustus, ja Viro on sentään Yhdysvaltain liittolainen ja NATO-maa.

Herää kysymys: onko Suomen puolustus todellakin niin heikko, että Ahvenanmaan saaret ovat otettavissa? Tätä mietitään tietysti niin Suomessa kuin Venäjälläkin ja etenkin NATO:ssa.

Joka tapauksessa UPI:n skenaarion ja sen julkistamisen tarkoitus on lietsoa asiaa koskevaa epätietoisuutta ja ennen muuta epäluottamusta Suomen puolustusta kohtaan. Kun näkemys on naamioitu tieteelliseksi -- eduskunnan yhteydessä toimivan tieteellisen tutkimuslaitoksen skenaarioksi -- voimme siirtyä arvioimaan asiaa rikoslain kannalta.

Jos pidämme UPI:n skenaariota maanpetoksellisena, sitä voi lähestyä kahdesta näkökulmasta: joko siinä esitetty seknaario Suomen ja Ahvenanmaan olemattomasta maanpuolustuksesta on valhetta tai sitten se on totta. Molemmissa tapauksissa mainitun skenaarion julkistaminen voi olla rikos.

Jos UPI:n skenaarion tiedot Suomen ja Ahvenanmaan puolustuksen olemattomuudesta ja kahden Ahvenanmaan saaren valtaamisen antamista mahdollisuuksista ovat totta, kuten skenaariossa annetaan ymmärtää, ne väitteet vahingoittavat Suomen maanpuolustusta. Kyseeseen voisi siis tulla Suomen rikoslain tarkoittama vakoilu, joka tarkoittaa tiedon hankkimista ja myös julkistamista Suomen maanpuolustusta koskevasta asiasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle. Rikoslain mukaan vakoilua on myös tiedon julkistaminen.

UPI:n skenaariossa ei tietenkään kerrota, minkä kahden Ahvenanmaan saaren vaivattomalla valtaamisella voitaisiin kontrolloida Suomen, Ruotsin ja Viron maanpuolustusta, mutta asiaa voi varmasti kysyä Charlylta itseltään, ovathan hänen yhteystietonsa skenaarion yhteydessä kaikkien näkyvillä.

Toinen vaihtoehto on lähteä siitä, että UPI:n skenaario on disinformaatiota eli väite Suomen maanpuolustuksen olemattomuudesta on valheellinen eli perätön. Tämä vaihtoehto onkin paljon todennäköisempi. Vaikka UPI:n skenaariossa hyvin vakuuttavasti esitetään, että Suomella ei olisi mitään kykyä yksin puolustaa Ahvenanmaata Venäjän jo suunnitelmissa olevaa hyökkäystä vastaan, väitteen voi toki myös kiistää. Tässä tapauksessa kysymykseen voisi tulla rikoslain tarkoittama sotaan yllyttäminen, koska UPI:n skenaarion julkistamisessa on mahdollisesti syyllistytty kansainvälisen poliittisen kriisin aikana julkiseen Suomea sotilaallisesti uhkaavaan kehotukseen, joka -- kuten rikoslaissa sanotaan -- "järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta".

Joka tapauksessa UPI:n skenaarion tarkoituksenahan on vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen siten, että luottamus Suomen puolustukseen horjuu, Venäjän pelko kasvaa ja halukkuus liittoutua NATO:on vahvistuu.

Kysymyksessä on siis enemmän kuin vain "tutkijan mielipide" -- päin vastoin, kysymyksessä mitä ilmeisimmin on Suomen sotilaallista turvallisuutta vaarantava disinformaatio. Sitä levittävät tunnetusti amerikkalais- ja NATO-mielinen Sanoma-konserni ja Ulkopoliittinen instituutti (UPI), joiden toiminnan pääsisältö tuntuu siis olevan Venäjää ja Suomen puolustusta panettelevan maanpetoksellisen disinformaation levittäminen.

Mutta tässä vielä hyvä kysymys: Jos Suomi ja Ahvenanmaan saaret ovat vaarassa, miksi asia pitää ilmoittaa julkisesti? Miksi UPI ei esimerkiksi olisi tyytynyt luottamukselliseen raporttiin, jotta Suomen puolustuksen suuria puutteita ei paljastettaisi koko maailmalle? Miksi UPI on halunnut skenaariossaan ilmoittaa koko maailmalle, että Suomi ei kykene puolustamaan aluettaan?

Venäjähän otti haltuunsa Krimin tilanteessa, jossa USA ja NATO olisivat muussa tapauksessa tehneet sen hyvin pian. Tästä alkoi myös kansainvälinen poliittinen kriisi. Haluaako UPI nyt, että USA ja NATO ottaisivat Ahvenanmaan haltuunsa ennen kuin Venäjä (UPI:n mukaan) tekee sen?

Johan Bäckmanin sensuroimattomat vastaukset liittyen Helsingin kirjamessujen Venäjä-teemavuoteen

Ohessa vastaukseni Taika Dahlbomin Kirjasfääri-blogin kysymyksiin liittyen Helsingin kirjamessujen Venäjä-teemavuoteen. Taika joutui blogiaan varten hieman lyhentämään vastauksiani, joten ohessa vastaukseni kokonaisuudessaan. 

Taika Dahlbom: Mitä mieltä olette tästä, että Venäjä on valittu Helsingin kirjamessujen vuoden 2015 teemamaaksi?

Johan Bäckman: Se varmasti parantaa Suomen heikkoa sananvapaustilannetta. Meillähän ei juurikaan ole avointa keskustelua missään, ei myöskään kirjallisuudessa. Venäjällä on paljon enemmän sananvapautta kuin Suomessa. Venäjällä on valtava määrä erilaista kirjallisuutta, erilaisia lahjakkaita kirjailijoita, siellä julkaistaan paljon eri tyyppistä ja tyylistä laadukasta kirjallisuutta erilaisista näkökulmista. Tällainen moninaisuus ja sananvapaus on tietysti suomalaisille melko tuntematonta, mutta se on suuri rikkaus ja voisi rikastuttaa suomalaistakin kulttuuria. Venäjällä on myös paljon erilaisia kirjailijajärjestöjä. Tämä on erinomainen tilaisuus tuoda esiin venäläisen yhteiskunnan avoimuutta ja antaa suomalaisillekin kirjailijoille tilaisuus kehittyä.

Venäjä kirjamessujen teemamaana kertoo varmasti Suomen ja Venäjän suhteiden lähentymisestä, onhan järjestelyissä mukana myös Venäjän suurlähetystö. Muutoinkin Ukrainan kriisi tuntuu lähentäneen Suomea Venäjään, koska meillä on aina ollut hyvät suhteet itänaapuriin sotien jälkeen. Olemme edelleen Paasikivi-Kekkosen hyväksi koetulla luottamuksen ja hyvän naapuruuden linjalla. Tällainen Venäjän nostaminen Suomen suurimman kirjallisuustapahtuman teemamaaksi kertoo juuri tästä. Se ei olisi mahdollista esimerkiksi entisessä Ukrainassa, Latviassa tai Virossa, joiden politiikka hallitustasolla on venäläisvastaista. Virossa ja Latviassa on myös käytössä venäläisiä sortava apartheid-politiikka, Ukrainassa on meneillään kansanmurha, kun Ukrainan armeija joukkomurhaa Donbassin venäläisiä siviilejä raskailla aseilla. Sen sijaan Suomen ja Venäjän välinen rauhantila on vahvistunut.

Suomi on pystynyt säilyttämään hyvät suhteet Venäjään. Kiitos kuuluu tietysti ulkopolitiikkamme johtajille, Tarja Haloselle ja Sauli Niinistölle. Viimeksi eilen Niinistö radiossa piti hyviä suhteita Venäjään tärkeänä turvallisuutemme peruspilarina, ja heti sen jälkeen tuli tämä uutinen.

Taika Dahlbom: Miten kirjallisuus voi nyky-Venäjällä?

Johan Bäckman: Venäjä on henkisesti ihmiskunnan omatunto, joten venäläisellä kirjallisuudella ja venäläisiä kirjailijoilla on suuri, globaali merkitys. Tänä vuonna Venäjällä on kovasti nostettu esiin Solzhenitsyniä, jota on esitelty paljon televisiossakin. Pietarin Dostojevski-museossa on meneillään näyttely Dostojevskin ja Solzhenitsynin tuotannon yhtäläisyyksistä. Nyt Venäjällä hyvin suosittuja ovat myös patrioottiset mielipidekirjailijat, kuten Aleksandr Dugin ja Aleksandr Prohanov, jotka rakentavat teksteillään Venäjän ja vapaustaisteluaan käyvän Novorossijan paikkaa historiassa. Solzhenitsyn on suosittu myös siksi, että hän katsoo ns. Ukrainan kuuluvan Venäjään.

Koko Ukrainahan on puolalaisten kehittämä russofobinen pseudokäsite, sen nimistä kansakuntaa ei oikeastaan ole, on vähä-Venäjä ja sen rinnalla suur-Venäjä ja valko-Venäjä, lisäksi tietysti edellä mainittu Novorossija eli uus-Venäjä, joka käy nyt itsenäisyystaisteluaan.

On hauskaa, että myös Suomessa on nyt korostettu Solzhenitsyniä, Sofi Oksanenhan kustansi "Vankileirien saariston" uudelleen, ikävä kyllä se laitos pilattiin Martti Anhavan itserakkaalla ja mitättömällä johdannolla. Mutta samaan aikaan Venäjällä "Vankileirien saaristoa" siteerataan nyt todisteena siitä, että Ukraina on osa Venäjää. Venäjällä muuten Putinin aloitteesta julkaistiin hiljattain uusi oppikirjakäyttöön lyhennetty laitos "Vankileirien saaristosta", Solzhenitsynin lesken hyväksymänä. 

Anhava on muuten perustanut Suomeen Venäläisen kirjallisuuden seuran, jonka yhtenä tarkoituksena on levittää Putin-vastaista propagandaa. Se on eräänlainen äärijärjestö, joka on viime aikoina ollut onneksi aika hiljaa, mutta on valmis koviinkin provokaatioihin.

Länsimaissa esitellään usein venäläisinä sellaisia kirjailijoita, jotka eivät ole venäläisiä, esimerkiksi meillä melko tunnettu Ljudmila Ulitskaja, joka taisi julkaista jonkinlaisen Putin-vastaisen manifestin, ei ainakaan minun käsittääkseni ole venäläinen. Venäjälläkin suosittu historiallisten romaanien tekijä Boris Akunin ei hänkään ole venäläinen vaan georgialainen. Suomessa hyvin tunnettu amerikkalainen journalisti Anna Politkovskaja esitellään meillä jostakin syystä venäläisenä, vaikka hän Aamutelevisiossa itsekin kiisti olevansa venäläinen. Näitä ei-venäläisiä ja Putin-vastaisia propagandisteja länsimaiden media käyttää omassa Venäjän-vastaisessa agitaatiossaan esittelemällä heidät oikeastaan täysin valheellisesti venäläisinä.

Mielenkiintoista, että kirjamessujen Venäjä-teeman yhtenä järjestäjänä on Venäjän kirjailijaliitto -- mikä se niistä mahtaa olla, sitä on vaikea sanoa. Venäjällä on useita kirjailijajärjestöjä ja kirjailijaliittoja. Itse olen ollut paljon tekemisissä sen virallisen Venäjän kirjailijaliiton kanssa, joka on ortodoksis-patrioottinen, siis venäläinen järjestö.

Taika Dahlbom: Miten vertaisitte suomalaisten ja venäläisten suhdetta kirjallisuuteen?

Johan Bäckman: Suomessa kirjallisuus on tietysti poliittisempaa. Poliittinen romaani "Tuntematon sotilas", jonka eräs tarkoitus on vääristellä ja peitellä Suomen osallistuminen natsi-Saksan rikolliseen hyökkäys- ja tuhoamissotaan, on tästä hyvä esimerkki. Tuntemattoman sotilaan suosio on valtavaa. Toinen hyvä esimerkki on Sofi Oksanen, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa eikä hän edes tiedä mitä on olla kirjailija. Sofi Oksasen ainoa missio on lietsoa koko ihmiskuntaan russofobiaa ja levittää maailmaan naiiveja tarinoita siitä, miten milloin mikäkin taho raiskasi virolaisia. Myös Virossa on kyllästytty siihen, että virolaiset alkavat maailmankirjallisuudessakin olla vain raiskauksen uhreja.

Oma lukunsa on suomalaisten suhde venäläiseen kirjallisuuteen. Suomessa on ensinnäkin luettu ja luetaan poikkeuksellisen paljon venäläistä kirjallisuutta, esimerkiksi vaikkapa Dostojevskin Rikos ja Rangaistus on suomennettu monta kertaa. Suomessa on myös käytetty ja käytetään hyvin taitavasti venäläistä kirjallisuutta russofobisen ja Putin-vastaisen propagandan levittämiseen. Tästä esimerkiksi Venäjän kirjallisuuden onneksi jo entinen professori Pekka Pesonen on tehnyt itselleen ammatin käsittelemällä venäläistä kirjallisuutta hyvin yksipuolisesti. Tässä russofobisessa propagandassa tärkeätä on myös ikään kuin kiistää neuvostokirjallisuuden olemassaolo.

Täytyy muistaa, että Dostojevskiähän käytettiin Suomessa syksyllä 1941 oikeutuksena Leningradin ja sen väestön hävittämiselle, kun Suomi ja Saksan piirittivät Leningradia tarkoituksena sen tuhoaminen. Esimerkiksi Paasikiven onneksi pitämättömässä radiopuheessa Leningradin kukistumisen kunniaksi viitattiin juuri Dostojevskiin. Sen takia Dostojevskin suosio voi olla ongelmallista, koska häntä voi valikoivasti käyttää russofobiseen propagandaan. Esimerkiksi russofobi Pekka Pesonen on liikaa keskittynyt juuri esim. Gogolin ja Dostojevksin avulla levitettävään propagandaan ja panetteluun.

Nykyisin Suomessa, kun puhutaan muka venäläisestä kirjallisuudesta, nostetaan esiin sellaisia kirjoittajia ja sitaatteja, joiden avulla voidaan lietsoa Venäjä- ja Putin-vihaa ja sen kautta edistää omaa uraa. Tomi Huttunen on jatkanut tätä perinnettä, ja hänestähän on nyt tehty Venäjän kirjallisuuden professori. Hänen ammattinaan on vihata ja panetella Venäjää.

Tietysti Venäjällä ihmisten tietous kirjallisuudesta on laajempaa ja Venäjällä myös julkaistaan enemmän kirjallisuutta ja sen kirjo on monipuolisempi. Venäjällä on myös hyvin erilaisia kirjailijoita, Suomessa kirjailijat ovat kaikki samanlaisia. Luulen että Suomessa käytetään kirjallisuutta, etenkin venäläistä kirjallisuutta herkemmin poliittisen propagandan välineenä. Venäjällä sananvapaus on hyvin laajaa, venäläisessä kirjakaupassa kävijä voi huomata hyllymetreittän erilaista kirjallisuutta mistä tahansa aiheesta. Esimerkiksi Stalinille on venäläisissä kirjakaupoissa nykyisin oma massiivinen hyllynsä, jossa on informaatiota laidasta laitaan.

Ikävä kyllä Suomen sananvapaustilanne on paljon heikompi ja kapeampi kuin Venäjällä. Odottaisinkin, että kirjamessut ja Venäjä-teema ehkä jotenkin parantaisivat Suomen sananvapaustilannetta.

Taika Dahlbom: Mitä venäläisiä kaunokirjallisia teoksia suosittelisitte suomalaisille lukijoille?

Johan Bäckman: No ainakin suosittelisin katsomaan, ovatko ne todella venäläisiä. Suurin osa siitä, mikä meillä esitetään venäläisenä kirjallisuutena tai runoutena, on erityisten russofobisten asiamiesten väärentämää. Esimerkiksi tämä Ulitskaja, joka käsittääkseni ei ole venäläinen. Ja amerikkalainen toimittaja Politkovskaja, jota jostakin syystä kutsutaan venäläiseksi, vaikka hänessä ei kyllä ollut mitään venäläistä. Politkovskaja syntyi Yhdysvalloissa ja oli Yhdysvaltain kansalainen.

Monet venäläisen kirjallisuuden suomennokset ovat usein huonoja tai kummallisia, kömpelöitä tai epämiellyttäviä. Siksi niitä on ikävä suositella. Esimerkiksi Martti Anhavan suomennokset ovat tällaisia. Niistä lukiessa ymmärtää, että suomentaja vihaa Venäjää ja venäläisiä. Eihän sellaista normaali ihminen voi lukea.

Suomessa on myös kääntäjä ja asiantuntija Jukka Mallinen, joka viime aikoina on alkanut kääntyä putinistiksi. Luulen että kun päästään noihin tuleviin kirjamessuihin, on Helsingin Sanomat jo lakannut paperiversiona ilmestymästä talousogelmien vuoksi ja Mallinenkin on aika lailla putinisti. Mutta täytyy elää siihen saakka.

En haluaisi suositella ihmisille luettavaksi mitään kirjoja. Sanoisin, että etsivä löytää. Kyllä ihmiset aina osaavat käyttää omia aivojaan ja etenkin nettiä. Mutta voisin mainita, että yksi omista lempikirjailijostani on neuvostolainen sotakirjailija Emanuel Kazakevich, jonka teoksia on suomennettukin paljon.


Johan Bäckman, dosentti, Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI) Pohjois-Euroopan edustaja. Bäckmanille on myönnetty Venäjän kirjailijaliiton Pohjantähti-kirjallisuuspalkinto ja Pietarin kaupungin Marsalkka Govorovin kirjallisuuspalkinto. 

Kenet kokoomus tappaa seuraavaksi?

Tänään Moskovan patriarkaatin alaisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa Helsingissä siunattiin haudan lepoon (ks. video) Irina Kirillova (Planting), jonka kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppainen murhasi Helsingissä 12.10.2014. Siunauksen toimittanut pappi sanoi myös Romppaisen saavan tekonsa anteeksi, jos hän osoittaa katumusta. Ainakaan kokoomuspuolueen osalta mitään katumusta ei kuitenkaan ole näkynyt. Hautajaispäivän keskusteluissa puhuttiin paljon kokoomuspuolueen osallisuudesta venäläisnaisen murhaan. Kokoomus ei ollut lähettänyt hautajaisiin minkäänlaista surunvalittelua, eikä murhaajaa ole edes erotettu kokoomuspuolueesta. Kokoomus on tehnyt kaikkensa estäkseen asian avoimen ja rehellisen käsittelyn Suomen lehdistössä. Kokooomusnuorten johdossa ei ole tehty minkäänlaisia johtopäätöksiä puolueen arvoista ja niiden seurauksista. Päin vastoin, kokoomuspuolueessa tapahtunutta on pidetty tragediana ei uhrille vaan tekijälle ja puolueelle. Onneksi Venäjän tiedotusvälineissä on vielä sananvapaus käsitellä venäläisnaisen poliittista murhaa rehellisesti. Suomen medioissa ei ole kerrottu siitä, että kokoomusnuorten toiminnanjohtaja murhasi venäläisen naapurinsa kadulle ja yritti piilottaa ruumiin meren aaltoihin. Hautajaisvieraat ihmettelivät, miksi kokoomus nyt vetoaa murhaajan mielenterveyteen. Miksi mielenterveysongelmainen sitten yleensä valittiin kokoomusnuorten johtoon? Hautajaisvieraita puhutti myös Venäjän medioissa leviävä, toistaiseksi vahvistamaton tieto siitä, että sekä murhaaja että murhattu asuivat Suomen puolustusvoimien omistamassa kiinteistössä. Varsinaisesta murhapäivän tapahtumasta julkisuuten on tullut ainoastaan kokoomusnuorten toiminnanjohtajan versio hänen tekemästään henkirikoksesta. Poliittisen murhan uhri ei enää ole kertomassa siitä, mitä todella tapahtui. Murhatun Irina Kirillovan läheiset ovat varmoja siitä, että Irinan venäläisyys oli syynä murhaan.

Venäläiset vaativat kokoomuspuolueen lakkauttamista ja sen jäsenten rankaisemista Irina Kirillovan murhasta: "Kokoomus nostaa valtaan tappajia ja murhaajia. Pian murhamiehet hallitsevat Suomea"

Kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppaisen murhaaman venäläisen Irina Kirillovan läheiset ovat lähettäneet Venäjän tiedotusvälineille, kansanedustajille ja viranomaisille kirjeen, jossa vaaditaan kokoomuspuolueen lakkauttamista sekä kokoomuspuolueen jäsenille virkakieltoa. Kirje kuuluu suomeksi käännettynä seuraavasti:

"Olemme järkyttyneitä siitä, että kokoomus ei edes viitsi erottaa murhaajaa puolueesta. Kokoomus nostaa valtaan tappajia ja murhaajia. Pian murhamiehet hallitsevat Suomea. Meidän mielestämme kokoomuspuolue pitää lakkauttaa. Kokoomuslaisilta pitää kieltää oikeus päästä päättäviin asemiin. Menkööt kokoomuslaiset oikeisiin töihin. Tällaisten "poliitikkojen" ei pidä koskaan päästä johtamaan mitään, koska heidän antamansa esimerkki on karmaiseva. Kokoomusmurha on avannut kansan silmät. Irinaa ei enää ole, koska kokoomusnuori tappoi hänet. Irina olisi halunnut elää, hän oli vielä nuori, hänellä oli koko elämä edessään. Hän rakasti elämää ja sanoi viime päivinään, miten onnellinen hän oli ja miten hän nautti elämästään. Me olemme sitä mieltä, että tämän murhan on jäätävä Suomen historiaan. Murhaaja on tuomittava elinkautiseen. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei ole. Olemme 100% varmoja siitä, että jos koirien kohteluun olisi puuttunut joku suomalainen, kokoomusnuori ei olisi alkanut hakata ja tappaa. Irina oli venäläinen ja se vaikutti tapahtuneeseen 100% varmuudella. On kauhea ajatella, että kokoomus vetoaa kokoomusmurhaajan mielenterveysongelmiin. Miten mielenterveysongelmainen murhaaja voi olla kokoomuksessa johtotehtävissä? Kokoomusmurhaaja pitää eristää yhteiskunnasta kokonaan. Tällaiset murhaajat ovat vaarallisia yhteiskunnalle. Hänelle on annettava elinkautinen. Tämän tapauksen on jäätävä Suomen historiaan."

Venäjän tiedotusvälineet ovat julkaisseet lisää tietoa kokoomusmurhan uhrista. Irina Kirillova syntyi 1956 Kazakstanin Pavlodarissa. Hän muutti Murmanskiin, missä hänen äitinsä työskenteli sotilastukikohdassa insinöörinä. Murmanskissa Irina tapasi suomalaisen aviomiehensä ja he muuttivat Rovaniemelle. Pari erosi 1992. Irina muutti Helsinkiin 1995. Hän työskenteli venäläisten turistien matkaoppaana Helsingissä ja pyöritti myös omaa maahantuontiyritystään. Irinaa on luonnehdittu ystävällismieliseksi, kohteliaaksi ja lämminhenkiseksi ihmisten ja eläinten ystäväksi. Venäjän tiedotusvälineet sekä Suomen ja Venäjän viranomaiset etsivät Irina Kirillovan sukulaisia. Läheisten mukaan Irinan isä saattaa olla elossa Venäjällä ja hänen isäpuolensa asuu Krimillä. Molempia etsitään.

Kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppaisen murhaama venäläinen Irina Kirillova lempipuuhassaan, ulkoiluttamassa Caesar-koiraansa Laajasalon kallioilla. 

Kokoomus tappaa venäläisiä kadulle

Venäläisen Irina Kirillovan rasistinen murha Helsingissä on uutinen, jota yksikään suomalainen media ei saa kertoa, mutta se on ykkösuutinen yli 50:llä uutissivustolla Venäjällä.

Kaikki Venäjän valtakunnalliset tv-kanavat ovat lähettäneet kuvausryhmän Helsinkiin.

Helsingin kokoomusnuorten johtaja, reservin upseeri Jukka Romppainen murhasi naapurissa asuneen venäläisen Kirillovan, joka oli pienikokoinen ja Romppaista yli 30 vuotta vanhempi.

Romppainen yritti pelastaa uransa kokoomuksessa heittämällä ruumiin mereen. Vielä on epäselvää, kuinka kauan Kirillovan kuolinkamppailu kesti.

Venäjän mediat seuraavat Kirillovan murhan käsittelyn jokaista yksityiskohtaa seuraavat kuukaudet aina oikeudenkäyntiin ja tuomioon saakka. Jokainen kivi käännetään.

Romppaista ei ole erotettu puolueesta, joten kokoomus antaa venäläisnaisen murhaajalle edelleen täyden tukensa. Puoluesihteeri Minna Arven mukaan kysymyksessä on Romppaisen suuri tragedia, ikään kuin murhattu venäläisnainen olisi syyllinen kokoomuspoliitikon onnettomuuteen.

Kokoomus, pääministeri tai tasavallan presidentti eivät ole esittäneet Suomen venäläisyhteisölle minkäänlaista pahoittelua tai myötätunnon osoitusta.

Facebookin mukaan Kirillovan murhaaja oli insporoitunut Jari Tervon venäläisvastaisista teksteistä. Suomessa kokoomushenkinen media lietsookin yleisesti murhanhimoista venäläisvihaa.

Venäläisnaisen julman murhan ja ruumiin piilottamisen jälkeen Romppainen lisäsi Facebookiin venäläisiä halventavan viestin.

Kirillovan lähipiiriin kuuluva nainen sanoo nimettömänä venäläiselle medialle:

"Venäläiset pelkäävät kokoomuksen kostoa. Tätä maata hallitsevat poliitikot tappavat venäläisiä kadulle. Minä pelkään henkeni edestä. Kokoomus on antanut vapaat kädet venäläisten murhaamiselle."

Kokoomusnuorten puheenjohtaja, äärioikeistolainen Susanna Koski pitää tapahtunutta vain kokoomuksen harmillisena pikku pulmana. Koski on luvannut kokoomusnuorille kriisiapua valtion kustannuksella.

Suomen venäläisille kokoomus ei tarjoa mitään apua, tukea tai myötätuntoa. Se on ikään kuin muistutus venäläisille siitä, että Suomen valtapuolue hyväksyy venäläisten maahanmuuttajien murhaamisen.

Kokoomus on kieltänyt suomalaisia toimittajia puhumasta asiasta mitään. Yksikään suomalainen media ei mainitse Kirillovaa tai hänen murhaajansa venäläisvastaista rasismia.

Romppainen on antanut suomalaiselle nationalismille kasvot, joita kauhistelee koko maailma.

Kirillovan lähipiiri on perustanut hautajaisten järjestelykomitean.

Huonosti informoitu presidentti uhkaa Suomen turvallisuutta

"Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.

Johan Bäckman. 

Sauli Niinistön äskeinen vierailu Moskovassa todisti, että presidentti on huonosti informoitu. Hänellä ei tuntunut olevan mitään käsitystä Suomen ja Venäjän suhteiden kehitystarpeesta.

Jo ennen matkaa Niinistö uhitteli, että hän ei aio edes keskustella Venäjän ehdottamasta  perheoikeudellisesta komissiosta. Moskovassa se on helppo tulkita jos ei sodanjulistukseksi Suomessa asuvia venäläisiä perheitä vastaan, niin ainakin kieltäytymiseksi kaikesta normaalista yhteistyöstä.

Näyttää aivan siltä, että ennen lähtöä Niinistö sai pääministeri Kataiselta ohjeet unohtaa, että Venäjä on suurvalta.

Heti Moskovaan saavuttuaan Niinistö haukkui venäläiset isäntänsä. "Täällä on paljon disinformaatiota", Niinistö ilmoitti suomalaisille toimittajille. Tällä tavoin Niinistö kuittasi Venäjän viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja median näkemyksen venäläisten äitien ja lasten kohtelusta Suomessa.

Venäjän kannan leimaaminen disinformaatioksi on tietysti harkitsematon ja epäystävällinen teko, mutta valitettavasti Niinistön uudelle linjalle aivan tyypillinen.

Niinistö tietysti järjesti lehdistötilaisuuden Suomen suurlähetystössä vain suomalaisille toimittajille, mutta venäläisille toimittajille hän ei halunnut puhua. Tämä varmaankin liittyi pääministeri Kataisen ajatukseen siitä, että venäläisten toimittajien pitää hankkia kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Jokainen ymmärtää, että Kataisen tölväisy ja Niinistön käytös eivät edistä Suomen imagoa venäläisten toimittajien keskuudessa.

Seuraavana päivänä Putinin tapaamisessa Niinistö töksäytti, että Suomessa venäläisiä ja suomalaisia lapsia kohdellaan kuulemma samalla tavalla. Siis yhtä huonosti? Se kuulosti jo huonolta vitsiltä, joten Putin ei vastannut siihen mitään.

On selvää, että Niinistön kanssa matkanneen liikemiesvaltuuskunnan matkan tulokset saattoivat jäädä melko laihoiksi.

Putinin tapaamisen jälkeen Niinistö antoi vielä illalla pienen haastattelun Moskovan Kaiku -radioasemalle. Niinistö kieltäytyi kommentoimasta lapsikiistoja vetoamalla sosiaaliviranomaisten salassapitovelvollisuuteen.

Jos Niinistön avustajat olisivat perehtyneet Venäjän ulkoministeriön tuoreeseen ihmisoikeusraporttiin, Niinistön olisi pitänyt tietää, että Venäjä pitää salassapitovelvollisuuteen vetoamista ainoastaan Suomen kömpelönä yrityksenä peitellä ihmisoikeusloukkauksia.

Mikään salassapitovelvoite ei tietenkään estä kahden suvereenin valtion edustajia keskustelemasta niistä asioista, joihin sopimukset heidät velvoittavat. Mutta vain Suomi on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä ja ihmisoikeussopimusten noudattamisesta.

Venäjä on tietysti löytänyt myös YK:n ihmisoikeusraportit, joiden antamat tiedot ovat yhtäpitäviä kaltoin kohdeltujen Venäjän kansalaisten antamien tietojen kanssa. Venäjä on nostanut Suomen ihmisoikeusongelmat esille Euroopan neuvostossa ja YK:ssa, mutta Niinistön mielestä kyse on vain disinformaatiosta.

Viimeinen niitti tuli Niinistön vierailun jälkeen. Niinistö sanoi medioille, että lapsikiistoissa kysymys olisi vain "parista tapauksesta". Nämä kaksi sanaa todistavat, että Suomen presidentti työskentelee disinformaation varassa.

Venäjän mediat ja viranomaiset ovat selvitelleet viime aikoina laajasti mm. Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Björklundin, Mesherjakovan, Kasatkinan, Karelinan, Sitnovan, Zavgorodnjajan ym. tapauksia,  joissa kaltoin kohdellut venäläiset äidit itse ovat kertoneet suomalaisviranomaisten käsittämättömästä julmuudesta tv-kameroiden kautta kymmenille miljoonille ihmisille.

Jos Niinistö kutsuu tätä "pariksi tapaukseksi", hänen täytyy olla joko huonosti informoitu tai sitten kysymys on huonosti peitellystä venäläisvihasta. Niinistön asenne osoittaa selvästi, että venäläisillä ei ole Suomessa ihmisoikeuksia.

Jotain kertoo sekin, että Erkki Tuomioja, joka edelleen väittää olevansa ulkoministeri, vieraili samaan aikaan natsismin ihailusta ja apartheid-politiikasta tunnetussa niin sanotussa Virossa. Tuomioja tapasi äärioikeistolaisen kollegansa Mart Laarin, jonka kanssa he ihastelivat natsien palvonnasta tunnetun Olavi Paavolaisen jälkiviisaan kirjan vironkielistä käännöstä. Mahtoi olla mielenkiintoinen tapaaminen.

Mart Laar tunnetaan natsimyönteisestä kirjoittelustaan ja hänellä on pysyvä maahantulokielto Venäjälle.  Niinistö siis halveksui venäläisten ihmisoikeuksia Moskovassa samaan aikaan kuin Tuomioja kumarsi Virossa natsille. Tuskin mikään valtio voisi kehittää Venäjää vastaan yhtä epäystävällistä temppua.

Presidentti joka ei tiedä mitään, on vaarallinen presidentti. Niinistölle syötetään selvästi väärää tietoa, sitä kuuluisaa disinformaatiota. Hän ei täysin käsitä sitä itse, mutta tämän luettuaan kyllä käsittää.

Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa. Jos Niinistön tiedot tässä asiassa ovat näin huonot, minkälaisia ne ovat muissa asioissa? Ja ovatko muiden Suomen johtajien tiedot yhtä huonoja?

JOHAN BÄCKMAN