Johan Bäckman.
Sauli Niinistön äskeinen vierailu Moskovassa todisti, että presidentti on huonosti informoitu. Hänellä ei tuntunut olevan mitään käsitystä Suomen ja Venäjän suhteiden kehitystarpeesta.
Jo ennen matkaa Niinistö uhitteli, että hän ei aio edes keskustella Venäjän ehdottamasta perheoikeudellisesta komissiosta. Moskovassa se on helppo tulkita jos ei sodanjulistukseksi Suomessa asuvia venäläisiä perheitä vastaan, niin ainakin kieltäytymiseksi kaikesta normaalista yhteistyöstä.
Näyttää aivan siltä, että ennen lähtöä Niinistö sai pääministeri Kataiselta ohjeet unohtaa, että Venäjä on suurvalta.
Heti Moskovaan saavuttuaan Niinistö haukkui venäläiset isäntänsä. "Täällä on paljon disinformaatiota", Niinistö ilmoitti suomalaisille toimittajille. Tällä tavoin Niinistö kuittasi Venäjän viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja median näkemyksen venäläisten äitien ja lasten kohtelusta Suomessa.
Venäjän kannan leimaaminen disinformaatioksi on tietysti harkitsematon ja epäystävällinen teko, mutta valitettavasti Niinistön uudelle linjalle aivan tyypillinen.
Niinistö tietysti järjesti lehdistötilaisuuden Suomen suurlähetystössä vain suomalaisille toimittajille, mutta venäläisille toimittajille hän ei halunnut puhua. Tämä varmaankin liittyi pääministeri Kataisen ajatukseen siitä, että venäläisten toimittajien pitää hankkia kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.
Jokainen ymmärtää, että Kataisen tölväisy ja Niinistön käytös eivät edistä Suomen imagoa venäläisten toimittajien keskuudessa.
Seuraavana päivänä Putinin tapaamisessa Niinistö töksäytti, että Suomessa venäläisiä ja suomalaisia lapsia kohdellaan kuulemma samalla tavalla. Siis yhtä huonosti? Se kuulosti jo huonolta vitsiltä, joten Putin ei vastannut siihen mitään.
On selvää, että Niinistön kanssa matkanneen liikemiesvaltuuskunnan matkan tulokset saattoivat jäädä melko laihoiksi.
Putinin tapaamisen jälkeen Niinistö antoi vielä illalla pienen haastattelun Moskovan Kaiku -radioasemalle. Niinistö kieltäytyi kommentoimasta lapsikiistoja vetoamalla sosiaaliviranomaisten salassapitovelvollisuuteen.
Jos Niinistön avustajat olisivat perehtyneet Venäjän ulkoministeriön tuoreeseen ihmisoikeusraporttiin, Niinistön olisi pitänyt tietää, että Venäjä pitää salassapitovelvollisuuteen vetoamista ainoastaan Suomen kömpelönä yrityksenä peitellä ihmisoikeusloukkauksia.
Mikään salassapitovelvoite ei tietenkään estä kahden suvereenin valtion edustajia keskustelemasta niistä asioista, joihin sopimukset heidät velvoittavat. Mutta vain Suomi on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä ja ihmisoikeussopimusten noudattamisesta.
Venäjä on tietysti löytänyt myös YK:n ihmisoikeusraportit, joiden antamat tiedot ovat yhtäpitäviä kaltoin kohdeltujen Venäjän kansalaisten antamien tietojen kanssa. Venäjä on nostanut Suomen ihmisoikeusongelmat esille Euroopan neuvostossa ja YK:ssa, mutta Niinistön mielestä kyse on vain disinformaatiosta.
Viimeinen niitti tuli Niinistön vierailun jälkeen. Niinistö sanoi medioille, että lapsikiistoissa kysymys olisi vain "parista tapauksesta". Nämä kaksi sanaa todistavat, että Suomen presidentti työskentelee disinformaation varassa.
Venäjän mediat ja viranomaiset ovat selvitelleet viime aikoina laajasti mm. Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Björklundin, Mesherjakovan, Kasatkinan, Karelinan, Sitnovan, Zavgorodnjajan ym. tapauksia, joissa kaltoin kohdellut venäläiset äidit itse ovat kertoneet suomalaisviranomaisten käsittämättömästä julmuudesta tv-kameroiden kautta kymmenille miljoonille ihmisille.
Jos Niinistö kutsuu tätä "pariksi tapaukseksi", hänen täytyy olla joko huonosti informoitu tai sitten kysymys on huonosti peitellystä venäläisvihasta. Niinistön asenne osoittaa selvästi, että venäläisillä ei ole Suomessa ihmisoikeuksia.
Jotain kertoo sekin, että Erkki Tuomioja, joka edelleen väittää olevansa ulkoministeri, vieraili samaan aikaan natsismin ihailusta ja apartheid-politiikasta tunnetussa niin sanotussa Virossa. Tuomioja tapasi äärioikeistolaisen kollegansa Mart Laarin, jonka kanssa he ihastelivat natsien palvonnasta tunnetun Olavi Paavolaisen jälkiviisaan kirjan vironkielistä käännöstä. Mahtoi olla mielenkiintoinen tapaaminen.
Mart Laar tunnetaan natsimyönteisestä kirjoittelustaan ja hänellä on pysyvä maahantulokielto Venäjälle. Niinistö siis halveksui venäläisten ihmisoikeuksia Moskovassa samaan aikaan kuin Tuomioja kumarsi Virossa natsille. Tuskin mikään valtio voisi kehittää Venäjää vastaan yhtä epäystävällistä temppua.
Presidentti joka ei tiedä mitään, on vaarallinen presidentti. Niinistölle syötetään selvästi väärää tietoa, sitä kuuluisaa disinformaatiota. Hän ei täysin käsitä sitä itse, mutta tämän luettuaan kyllä käsittää.
Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa. Jos Niinistön tiedot tässä asiassa ovat näin huonot, minkälaisia ne ovat muissa asioissa? Ja ovatko muiden Suomen johtajien tiedot yhtä huonoja?
JOHAN BÄCKMAN
