Uusi konservatiivinen Suomi -- Timo Soini on Suomen tuleva presidentti

Suomennos Johan Bäckmanin kirjoituksesta Venäjän oikeistofoorumilla (http://top.rln.fm/new-conservatism-in-finland/)

Toimituksen ingressi: Juha Sipilä, Suomen uusi pääministeri. Sipilä lähti bisnespiireistä ja on entinen suurliikemies, joka verrattain vähän aikaa sitten meni politiikkaan. Hän aikoo kääntää Suomen suureen bisnesmuottiin eli hallita maata kuin suuryritystä. Hänen hallitusohjelmansa "kolme valasta" ovat: uusien työpaikkojen perustaminen, verojen lieventäminen ja menojen leikkaaminen. Tarkemmin Suomen politiikan sisäisistä prosesseista kirjoittaa suomalainen politiikan tutkija, valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman. 

Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa valtaan on noussut perussuomalainen puolue, joka ei ole aikaisemmin osallistunut hallitustyöskentelyyn. Suomen ulkoministeriksi saatiin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Venäläisvastaisen pääministeri Alexander Stubbin korvasi keskustalainen Juha Sipilä. 

Keitä ovat Juha Sipilä ja Timo Soini, ja keitä ovat perussuomalaiset? 

Timo Soini on Suomen todellinen johtaja. Hän on tunnettu ja karismaattinen poliitikko, joka on koko elämänsä ollut politiikassa. Uusi pääministeri Sipilä ei ole poliitikkona kokenut, hänet valittiin parlamenttiin vasta vuonna 2011. Näin ollen Soini johtaa karismallaan Suomea, ja jos terveys ja kohtalo sallivat, hänestä tulee Suomen seuraava presidentti. 

Perussuomalaiset on kansallismielinen puolue, jonka maalais-keskustalaiset populistit perustivat 1995. Mutta perussuomalaisten nationalismi ei vastusta Venäjää vaan ennen kaikkea suomenruotsalaisten etuoikeuksia ja islaminuskoisia maahanmuuttajia. Oltuaan vasta pari tuntia uudessa hallituksessa perussuomalaiset nostivat keskusteluun ruotsinkielisen varuskunnan sulkemisen ja pakkoruotsin poistamiskokeilun. 

On erikoista, että perussuomalaiset suhtautuvat Venäjään melko myötäsukaisesti. Tämän puolueen yksittäiset edustajat ovat peräti ehdottaneet liittymistä Venäjään tai Euraasian liittoon tai puolustusliiton solmimista Venäjän kanssa. Eräs perussuomalaisten kansanedustaja kirjoitti blogiinsa siitä, miten Venäjän imperiumissa Suomi oli itsenäisempi kuin Euroopan unionissa.

EU:hun ja NATO:oon perussuomalaiset suhtautuvat erittäin kielteisesti. Vaikkakin on olemassa näkemys siitä, että monet perussuomalaiset vain kätkevät NATO-mielisyyttään. Mutta kun 70--80 % suomalaisista ei tue Suomen NATO-jäsenyyttä, Suomi todennäköisimmin jää sotilasliiton ulkopuolelle. 

Perussuomalaiset ovat syvällisen konservatiivinen puolue. Harva tietää, että Suomen uusi ulkoministeri Timo Soini on katolilainen. Eikä mikä tahansa katolilainen, vaan henkilö, joka aina asettaa uskon ja kristilliset arvot etusijalle. Soini suhtautuu erittäin kielteisesti saman sukupuolen avioliittoja, abortteja ja avioliiton ulkopuolista sukupuolisuhteita kohtaan. 

Luterilaisesta Soinista tuli katolilainen sen jälkeen, kun Suomen luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden. Se oli vastoin Soinin vakaumusta. Timo Soinin omaelämäkerran mukaan hän kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1985 matkallaan Irlannissa. Suomessa on vähän katolilaisia, vain noin 14 000, joten Soinin valinta on kiinnostava. Soini on naimisissa, hänen vaimonsa on lääkäri ja heillä on kaksi lasta. 

Timo Soinin kollega, uusi pääministeri Juha Sipilä on ainutlaatuinen eurooppalainen poliitikko: hän edustaa syvästi uskonnollista luterilaisen kirkon sisäistä liikettä, rauhansanalaisuutta, jolla on jopa oma sisäinen tervehdys: Jumalan terve! Rauhansanalaiset ovat hartaita uskovaisia, mutta suhtautuvat kuitenkin muihin kristittyihin avoimesti ja hyväntahtoisesti. 

Nyt on helppo ymmärtää, miksi Soini ja Sipilä löysivät heti toisensa eivätkä päästäneet suomenruotsalaisia ja vasemmistolaisia hallitukseen. Soini ja Sipilä asettavat kristilliset arvot etusijalle. 

Sipilä puolustaa perineisiä perhearvoja ja hänellä on neljä lasta. Alunperin lapsia oli viisi, mutta yksi kuoli äskettäin traagisesti epäonnistuneen leikkauksen tuloksena. Koulutukseltaan Sipilä on insinööri ja matkapuhelinteknologian sekä vaihtoehtoisen energiantuotannon asiantuntija. Sipilä lukee Raamattua usein ja rukoilee, tärkeät päätökset hän tekee yksinäisyydessä. Myytyään yrityksensä Sipilä alkoi rahoittaa Suomen ainoaa kristillistä radiokanavaa Radio Deitä, joka kuuluu koko Suomessa. 

Sipilää luonnehtii myös se, että hän kaveeraa Suomen ortodoksisen kirkon piispan Ambrosiuksen kanssa. Sipilä lensi itse omalla lentokoneellaan Ambrosiuksen kanssa Athos-vuoren luostariin vierailulle. Sipilä pitää lentämisestä. Hän on varmaankin maailman ainoa valtion päämies, joka on lentänyt itse Athokselle omalla lentokoneellaan. 

Nyt vain odotamme, milloin Suomen pääministeri lentää Moskovaan. 

Tällä tavoin Suomeen on muodostunut uusi kristillis-konservatiivinen valtapiiri. Sen erityispiirre on siinä, että kritsinusko ja kristilliset arvot ovat etusijalla Soinin ja Sipilän elämässä ja työssä. Juuri siksi heidän oli niin helppo luoda eräänlainen pakti uuden hallituksen muodostamiseksi. Siinä Sipilä on pääministeri ja Soinilla on tärkeä rooli hänen varamiehenään. Tästä hallituksesta on riisuttu kaikki kommunismi, liberalismi, ateismi ja suomenruotsalaisuus. Muuten, Sipilän ja Soinin pakti tuskin hyväksyy homoliittoja. Jo nyt on annettu ymmärtää, että eduskunnassa hyväksytty ja presidentin allekirjoittama laki ei välttämättä tulekaan voimaan. 

Suomen uusien konservatiivien arvot ovat lähellä Venäjän politiikan arvoja. Suomen ja Venäjän on nyt vain luovittava amerikkalaisen sanktiojärjestelmän karikkojen halki ja löydettävä uudet yhteistyön mekanismit.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on valitotieteiden tohtori, oikeussosiologian ja kriminologian dosentti sekä Venäjän strategisten tutkimusten instituutin edustaja Pohjois-Euroopan maissa.

Tämä on suomennos Johan Bäckmanin kirjoituksesta Venäjän oikeistofoorumilla, ks. http://top.rln.fm/new-conservatism-in-finland/ 

Kiovan juntta on syrjäytettävä -- "Länsimedia syyllinen Ukrainan konfliktiin"

Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta, 
Rossija Zavtra 5.6.2015 

Rossija Zavtra: Johan, tänään suuri huomio kiinnittyy Ukrainaan ja sen taisteluun Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoja vastaan. Milloin mielestänne tämä konflikti päättyy ja miten? 

Johan Bäckman: Konflikti voi päättyä vain tilanteen normalisointiin eli helmikuussa 2014 vallan kaapanneen Kiovan laittoman vallankumousjuntan syrjäyttämiseen sekä Ukrainan jäljellä olevaa osaa hallinnoivien fasististen ja natsilaisten rikollisjoukkioiden likvidointiin. Lisäksi juntan jäsenet pitää saattaa rikosvastuuseen Donbassin siviilien kansanmurhasta. Vain tällä tavoin voidaan palauttaa rauha ja oikeudenmukaisuus Donbassissa ja koko Euroopassa. Nyt kukaan ei voi tietää, miten kaikki päättyy. Historiassa sattuman rooli ei ole vähäinen. Mutta on olemassa seikkoja, jotka vaikuttavat tilanteeseen ja voivat määritellä tulevaa. Konflikti liittyy USA:n geopoliittisiin intresseihin. Yhdysvallat onnistui tuhoamaan Neuvostoliiton kylmäksi sodaksi kutsutulla hybridisodalla, nyt heidän tavoitteensa on sama: Venäjän tuhoaminen. Mutta se ei tule onnistumaan. Kun Valkoinen talo tajuaa tämän, kaikkien elämä muuttuu helpommaksi. Jo 1990-luvun alussa USA aloitti Ukrainan miehityksen, järjesti siellä oranssikumouksen 2004 ja fasistikumouksen 2014. Yhdysvaltain erikoispalvelut toteuttivat ne. USA haluaa hyödyntää keski-Euraasian strategisesti tärkeän alueen painostukseen, uhkauksiin ja hyökkäyksiin Venäjää vastaan. USA käy nyt monitahoista informaatiopsykologista sotaa Venäjää vastaan. Mutta USA ei voi voittaa tätä sotaa. Tänään USA kontrolloi länsimediaa ja propagoi omaa versiotaan tapahtumista. Nimenomaan länsimedia on pääsyyllinen konfliktiin, koska se lietsoo vihaa ja sotaa Venäjää vastaan. Amerikkalaiset joukot ja neuvonantajat ovat olleet jo pitkään Ukrainassa. Siksi länsimedian keskeinen uutisteema on väite Venäjän joukoista Novorossiassa, vaikka siellä ei ole niitä. Mutta länsimedia väittää tätä päivittäin, jotta voidaan peittää amerikkalaisten joukkojen läsnäolo entisessä Ukrainassa. Länsimedia ei tunnusta USA:n osallisuutta konfliktiin, vallankaappaukseen ja Kiovan miehitykseen, eikä tunnusta sitä, että koko Ukraina -- tai se mitä siitä nyt on jäljellä -- on amerikkalaisten erikoispalvelujen tuote. Ukraina ei koskaan ole ollut kansakunta, itse sana "Ukraina" on puolalaisten antama nimitys heidän valtaamilleen venäläisille maille ja ukrainan murre on puolan kielen tärvelemää varhaista venäjää. Vuonna 1991 luotu Ukrainan alue on keinotekoinen, bolsevikkien ja eritoten Leninin luomus. Mistään ukrainalaisesta kansakunnasta ei voi puhua, koska sellaista ei ole olemassa. USA yritti 1990-luvulla luoda Ukraina-projektin, keinotekoisen kansallisvaltion, joka on jo hajonnut. Länsi ei näe konfliktia, koska länsimedia väittää Venäjän hyökänneen Ukrainaan. Venäjän media esittelee tilanteen objektiivisemmin kertomalla Ukrainan sisäisestä kriisistä. Länsimaat eivät halua tunnustaa sitä tosiasiaa, että DNR:n ja LNR:n kannattajat käyvät puolustussotaa Kiovan junttaa vastaan. Länsi ei tunnusta DNR:ää eikä LNR:ää. Lännen mielestä näitä uusia valtioita ei ole olemassa. Kuten Kiovan vallankumousjuntta, myös länsi kiistää Donbassin siviilien ihmisoikeudet. Kuten tiedetään, EU:n, NATO:n ja USA:n hyväksynnällä Kiovan juntta pommittaa ja joukkomurhaa Donbassin siviiliväestöä. Venäjä sen sijaan käy DNR:n ja LNR:n kanssa laajaa dialogia, pyrkii kaikin keinoin ehkäisemään humanitaarisen katastrofin lähettämällä siviileille humanitaarista apua.

Onko mahdollista, että Ukraina valitsee Ison-Britannian tai Espanjan tien? Ehkä DNR ja LNR ovat tulevaisuudessa kuten Skotlanti tai Baskimaa? 

Bäckman: Olosuhteet ovat erilaiset. Ukrainassahan USA masinoi vallankaappauksen miehittääkseen Krimin. Sen tuloksena Krimin ja Donbassin asukkaat päättivät suojella itseään perustuslainvastaisen vallankumouksellisen natsi-amerikkalaisen juntan uhkalta. Tähän eivät sovi Ison-Britannian tai Espanjan analogiat. On muitakin analogioita, esimerkiksi Ahvenanmaa tai Etelä-Tiroli. Mutta tässä on otettava huomioon DNR:n ja LNR:n ainutlaatuisuus. Molemmat ovat tällä hetkellä ainoita alueita Euroopassa, jotka on kokonaan vapautettu amerikkalaismiehityksestä. Juuri siksi länsi, EU, USA ja NATO ovat erittäin tyytymättömiä ja valmiit joukkomurhaamaan siviilejä. Eihän voi väittää, että Skotlanti olisi vapautettu armeijan ja erikoispalvelujen miehitykseltä. Amerikkalaismiehittäjät, neuvonantajat ja CIA toimivat kaikkialla Euroopassa ja länsimedia on värvätty niiden palvelukseen. Vain DNR ja LNR on kokonaan vapautettu amerikkalaishyökkääjän miehitykseltä, ja se tuntuu kaikkialla.

Otetaanko Ukraina EU:n tai NATO:n jäseneksi? Jos otetaan, millä ehdoilla ja mihin EU tarvitsee Ukrainaa? Jos ei, miksi sille koko ajan luvataan suurta eurooppalaista tulevaisuutta? 

Bäckman: Ukrainaa ei koskaan oteta EU:n tai NATO:n jäseneksi, eikä niihin oteta myöskään Moldovaa. Ne ovat hajonneita ja epäonnistuneita valtioita, niistä on jo erotettu suuria osia, Modlovasta Transnistria ja entisestä Ukrainasta Krim, DNR ja LNR. Mutta USA ja NATO lähettävät Ukrainaan ja Moldovaan neuvonantajiaan, joukkojaan, aseita -- kaikkea mahdollista demokratian, sananvapauden ja kansan tahdon alistamiseksi ja tuhoamiseksi. USA voi tällä tavoin valmistautua suursotaan Venäjää vastaan. Täytyy ymmärtää, että USA:n aggresio Ukrainaa ja Moldovaa vastaa on hyökkäys Venäjää vastaan.

Miten tämä konflikti voi vaikuttaa Eurooppaan? Jo tänään näemme, että jotkut Euroopan maat poikkeavat Washingtonin näkemyksestä. 

Bäckman: Konflikti vaikuttaa erittäin voimakkaasti Eurooppaan, se on teema nro 1. Vaikutuksen tärkein tulos on EU:n militarisointi. EU:sta on tullut USA:n sotilaallisen aggression, uhkailujen, painostuksen ja sotapropagandan väline. Russofobia ja homopropaganda ovat nyt EU:n aatteellinen perusta. Se vastaa USA:n intressejä. USA:lle Euraasian kahtiajako on välttämätön, se tarkoittaa EU:n ja Venäjän välirikkoa. Jos Euraasian välirikko poistuu, USA hajoaa. Näin ollen USA:lle tiettyjen eurooppalaisten puolueiden, järjestöjen, yritysten ja henkilöiden lähentyminen Venäjään on erittäin vaarallista. Front National, Syriza ja muut puolueet ovat hyvä esimerkki. Venäläinen patriotismi, järjestys, kulttuurin kukoistus, demokratia ja sananvapaus ovat eurooppalaisten patrioottien mieleen. Nyt USA yrittää kaikin keinoin estää EU:n lähentymisen Venäjään ja juuri siksi USA:n käskystä rakennettiin sanktiojärjestelmä.

Missä määrin EU on tänään tehokas yhteisö, mikä on sen tulevaisuus? Voiko se hajota? Jos voi, miten se tapahtuu ja mikä muuttuu? Onko sen hajoamisesta Euroopan maille hyötyä? 

Bäckman: EU:n hajoamisprosessi on tosiasia. Euroalueen hajoamisesta on puhuttu pitkään. Suomessa keskustellaan jatkuvasti siitä, pitäisikö meidän erota eurosta. Mutta EU on samaan aikaan USA:n miehitysvyöhyke. USA miehittää kaikkia NATO-maita ja valvoo EU:n jäseniä. Kaikki länsimedian toimittajat ovat Yhdysvaltain erikoispalvelujen valvonnassa. USA on tietysti tajunnut meneillään olevan EU:n hajoamisprosessin, joten USA tehostaa miehityshallintoaan ja lähettää lisäjoukkoja Eurooppaan. Informaatiotilan hallinta on tärkeintä, joten USA ja NATO ovat paljolti keskittyneet eristämään Euroopan kansat Venäjän median vaikutukselta. Lännessä on iso hanke Venäjä-myönteisten poliittisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden mustamalaamiseksi ja venäläisen vaikutuksen poistamiseksi.

Median rooli konfliktissa ei ole vähäinen. Miten maailman media on muuttunut konfliktin alettua? 

Bäckman: Länsi tarkkailee suurella mielenkiinnolla ja pelolla Venäjän mediaa ja vaatii sen sensurointia, jotta väestöt voidaan eristäää venäläisestä informaatiosta. Tämä prosessi näkyy kaikkialla. Länsimedia on aina valmis alistumaan amerikkalaisten erikoispalvelujen saneluun Venäjä-uutisaiheiden määrittelyssä. Internetin kautta Russia Today ja Sputnik News ovat kenen tahansa seurattavissa. Niiden journalistinen taso on erittäin korkea, joten ne ovat USA:n tärkein vihollinen. USA voi hyökätä Russia Todayta vastaan sen toiminnan lamaannuttamiseksi. Mutta samaan aikaan länsiyleisö ei enää niele amerikkalaista versiota konfliktista.

Miten informaatiosodat muuttuvat tulevaisuudessa, mitä uusia teknologioita käytetään? Vai onko niitä enää jatkossa? 

Bäckman: Informaatiopsykologinen sodankäynti on nyt keskeinen osa sotatoimia. NATO-kenraalit puhuvat tästä koko ajan. Läntisten tiedustelupalveluiden prioriteetti on informaatiopsykologisissa operaatioissa. Jatkossa ne keskittyvät enemmän seuraamaan konkreettisten henkilöiden toimintaa ja iskemään heitä vastaan. Kun konkreettista henkilöä vastaan on meneillään informaatiopsykologinen operaatio, häntä vastaan hyökätään länsilehdistössä, blogeissa, keskustelufoorumeilla, samaan aikaan häntä ja hänen läheisiään uhkaillaan anonyymisti. Vihanlietsonnan tarkoitus on myös yllyttää kolmannet tahot jopa murhaamaan operaation kohde. Lännessä Putinin politiikan kannattajia vastaan hyökätään tällä tavoin jatkuvasti. Esimerkiksi Suomen valtiollinen tv- ja radioyhtiö Yleisradio tekee yhteistyötä Baltiassa toimivien erikoispalveluiden kanssa. Jokin aika sitten Yleisradio kertoi aktiivisiin Putinin kannattajiin Suomessa kohdistuvasta tiedonkeruusta. Vähän aikaa sitten Helsingissä perustettiin ministeriöiden välinen työryhmä, jonka tehtävänä on venäläisten toimittajien työn häirintä, estäminen ja sananvapauden rajoittaminen sekä Venäjän politiikan kannattajien mustamaalaaminen. Työryhmää johtaa Suomen hallituksen tiedotusvastaava Markku Mantila, jonka ilmoitusten mukaan Suomessa toimii asiantuntijoiden, toimittajien ja järjestöihmisten keskuudessa noin 20 Putinin politiikan aktiivista kannattajaa. Juuri näitä 20 henkilöä vastaan Suomessa on meneillään erikoisoperaatio, jonka tavoite on vakoilla, mustamaalata ja mitätöidä heidän vaikutuksensa. Tällaisia NATO:n tuella tapahtuvia operaatioita on ollut meneillään jo pitkään. Tavoitteena on myös estää Donbassin humanitaarisen tilanteen rehellinen arviointi ja taata kansanmurhan jatkuminen.

Mikä on median ja uutiskanavien tulevaisuus? Minkälaisia muutoksia on luvassa?

Bäckman: Se voittaa, joka välittää tiedon nopeimmin. Venäläiset toimittajat työskentelevät aina tehokkaasti ja nopeasti ja ovat valmiit ensimmäisinä välittämään tärkeät tosiasiat tekemällä laadukkaita reportaaseja. Olen seurannut venäläisten toimittajien työskentelyä jo pitkään. Tulevaisuudessa kaikki tapahtuu vieläkin intensiivisemmin. Printtilehdet katoavat, koska ne ovat liian hitaita. Mutta kirjat jäävät, koska niissä voi arvioida maailman tilaa ja historiaa syvällisemmin. Nyt tv, radio ja uutiset ovat menneet nettiin. Todellisen informaation välittäjä voittaa. Esimerkiksi Sputnik News välittää tiiviitä ja mielenkiintoisia uutisia koko maailmaan kaikilla kielillä. Venäjän tv-kanavat ovat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Valtiollisten medioiden merkitys ja rooli kasvavat. Syvästi kriisiytyneet kaupalliset mediat katoavat. Vain voimakkaat valtiolliset mediat voivat selvitä. Joten tällä hetkellä medioiden tulevaisuuden suunnittelu on tehtävä valtion rahoituksen tasolla. On meneillään median demokratisointi: sosiaalinen media ja riippumattomat uutisportaalit kaappaavat informaatiotilan kaupalliselta medialta. Uskon että tulevaisuudessa media jakaantuu kahteen alueeseen: vahvoihin ja laadukkaisiin valtiollisiin medioihin ja riippumattomien sosiaalisten medioiden valtamereen. Kenestä tahansa voi tulla sosiaalisen median toimittaja. Tänään pääasialliset mediavälineet ovat älypuhelimet ja tabletit, mutta niitä on jo hankala käyttää: informaatiota on liikaa ja seassa on runsaasti roskaa. Sitä paitsi netti ei toimi kaikkialla hyvin tai tarpeeksi nopeasti. Luulen että syntyy uusi väline, esimerkiksi tabletin kaltainen uutislaite. Nykyinen internet hukuttaa käyttäjänsä roskaan, mutta uutislaite tarjoaa vain sen mitä käyttäjä tarvitsee. Ajatellaan että jokaisella Venäjän kansalaisella on oma uutislaite, jonka nimi on Sputnik. Ulkoisesti se muistuttaa tablettia, mutta toimii vain äänikomennoilla. Siinä ei ole nappeja eikä kosketusnäyttöä. Käyttäjä esimerkiksi sanoo Sputnikilleen: "Sputnik, näytä viimeiset ykköskanavan uutiset!" Ja alle sekunnin kuluessa viimeinen uutislähetys alkaa. Tai käyttäjä kysyy: "Sputnik, haluan kuulla Putinin viimeisen puheen!" Ja alle sekunnissa uusin puhe alkaa. Tai: "Sputnik, haluan kuulla Tsaikovskin neljännen sinfonian toisen osan!" Ja alle sekunnissa musiikki alkaa soida. Sputnikissa on myös navigaattori, puhelin ja tietokanta, josta löytyy venäläinen kirjallisuus, elokuva ja musiikki, Venäjän lainsäädäntö jne. Jokaisella Venäjän kansalaisella on oltava oma ilmainen Sputnik. Erittäin tärkeät valtiolliset tiedotteet alkavat kuulua laitteesta automaattisesti.

Miten Venäjän media muuttuu tulevaisuudessa? Mikä on sen merkitys muulle maailmalle? 

Bäckman: Venäläisten toimittajien pulma on siinä, että he haluavat olla toimittajia. Lännessä tällaista ammattia ei enää ole, on vain erikoispalvelujen propagandisteja. Joten on hankala järjestää yhteistyötä venäläisten ja länsimaisten toimittajien välillä, koska he edustavat ihan eri ammatteja. Länsimainen toimittaja on hyvin koulutettu värvätty propagandistiagentti. Venäläinen toimittaja taas tekee uutisia suurelle yleisölle. Venäjän media on monipuolinen: on paljon tv-kanavia, radioasemia, lehtiä, nettiportaaleja. Venäläisen journalismin voima on sen ammattitaidossa ja suurten venäläisten kirjailijoiden, runoilijoiden ja tietokirjailijoiden perinteissä. Siksi kukaan ei voi voittaa venäläistä toimittajaa. Venäjän median tulevaisuus on journalismissa ja venäläisen toimittajan ammattitaidossa. Tarvitsemme aina uutisia, ja journalistit kirjoittavat niitä. Venäjän medioiden erityisyys on siinä, että ne ovat olemukseltaan aina globaaleja. Ei vain venäläisiä tai euraasialaisia, vaan nimenomaan globaaleja. Niitä seuraa koko maailma. Ei vain siksi, että venäjäntaitoisia asuu kaikkialla, vaan siksi, koska niiden sisältö on mielenkiintoinen ja laadukas. Juuri siksi venäläisen journalismin ja venäläisen journalistin globaali merkitys kasvaa.

Mitkä media-ammatit katoavat tulevaisuudessa ja mitä uusia tulee tilalle? 

Bäckman: Tietenkin uutisia kirjoittavan toimittajan ammatti jää. Se on tärkeä ammatti. Mutta he työskentelevät ennen muuta valtiollisille medioille. Samaan aikaan on meneillään journalismin demokratisoitumisen prosessi. Siksi on olemassa sosiaalisen median valtameri, missä jokainen on omalla tavallaan toimittaja.

Lähde: 
http://russiatomorrownews.ru/%D0%B8%D0%BD%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%B2%D1%8C%D1%8E-%D1%81-%D1%84%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%BC-%D0%BF%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D1%82%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%B3%D0%BE%D0%BC-%D0%B9%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD/

Kokoomusjohtaja tappoi venäläisen naapurinsa hirttoköydellä. Lue koko esitutkinta-aineisto!

Murmanskista Suomeen muuttanut Irina Kirillova-Planting, kokoomusmurhan uhri. 

Tämä blogi on kirjoitettu, koska suomalainen kokoomusjohtoinen media kieltäytyy kertomasta totuutta siitä, miten kokoomusnuorten johtaja tappoi venäläisen naapurinsa. Päin vastoin, kokoomusjohtoinen media käsittelee tapausta lähinnä eläinsuojelurikoksena. Esitutkinta-aineisto kuitenkin paljastaa, että kokoomusnuorten keskinäinen riitely oli murhan taustalla. Kokoomus ei ole edes vaivautunut erottamaan venäläisen murhaajaa puolueesta saati vaihtamaan  kokoomusnuorten äärioikeistolaista johtoa. Se kertoo aika paljon kokoomuksen suhtautumisesta venäläisiin yleensä ja kokoomusnuoren murhaamaan venäläisnaiseen erityisesti. Kokoomukselle ihmishenki ei merkitse mitään. 

Äskettäin julkistetun rikostutkinta-aineiston mukaan kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppainen hyökkäsi yöllä rappukäytävässä naapurinsa venäläisen Irina Kirillova-Plantingin kimppuun, pahoinpiteli naista hakkaamalla ja puremalla, kuljetti vielä elossa olevan uhrinsa auton takakontissa rannalle ja viimeisteli siellä tekoaan kellarista hakemallaan hirttoköydellä, kunnes heitti naisen mereen. Murhan jäljiltä talon rappukäytävästä löytyi kymmenkunta verilätäkköä ja pihalta suuri verilammikko. Romppaisen asuinkumppani ja kokoomusnuorten järjestösihteeri kuvaili poliisille kokoomusnuorten toiminnanjohtajan henkilöksi, joka ei erota oikeaa väärästä ja ajaa autoa usein humalassa. Naapuri kertoi kuulleensa asunnosta usein Romppaisen yksinäistä karjuntaa. Esitutkintamateriaalista ei mitenkään ilmene, että uhri olisi ennen kuolemaansa huomattanut Romppaiselle koirien kohtelusta.

Myös kokoomusnuorten järjestösihteeri (kuvassa vas.) otettiin kiinni epäiltynä avunannosta venäläisnaisen murhaan. Romppainen asui järjestösihteerin kanssa tämän asunnossa. Järjestösihteerin rooli kuitenkin muutettiin todistajaksi, eikä häntä epäillä mistään rikoksesta. Järjestösihteeri ei kuitenkaan suosutunut todistamaan Romppaista vastaan oikeudessa, vaikka hän todisti poliisikuulustelussa. Lähde: Instagram.

Myös Romppaisen asuinkumppani, kokoomusnuorten järjestösihteeri, jonka asunnossa Romppainen asui, otettiin aluksi kiinni epäiltynä avunannosta murhaan. Asuinkumppanin rooli kuitenkin muuttui poliisitutkinnassa todistajaksi, eikä häntä epäillä mistään. Esitutkinta-aineistosta ilmenee, että Romppainen oli murhailtana raivoissaan kokoomusnaisten puheista, joita hän piti valheellisena panetteluna. Murhailtana Romppainen oli ollut tapaamassa toista kokoomuslaista naistuttavaansa, kokoomusnuorten varapuheenjohtajaa, joka kertoi Romppaiselle tämän asuinkumppanin, järjestösihteerin puheista. Romppainen ja järjestösihteeri olivat asuneet avoliitossa ja eronneet pariin otteeseen, mutta päättäneet jatkaa yhdessä asumista kunnes Romppainen löytää uuden asunnon. Esitutkintamateriaalin mukaan Romppainen lähetti murhailtana heidän yhteiselle asunnolleen palatessaan järjestösihteerille raivostuneen viestin, jossa hän syytti tätä valheiden levittämisestä Kokoomuksen Nuorten Liiton jäsenille. Illan päätteeksi Romppainen murhasi venäläisen naapurinsa.

Venäläisnaisen murhasta syytetty Romppainen (kuvassa keskellä) vietti murhailtaa kokoomusnuorten varapuheenjohtajan (kuvassa oikealla) kotona. Varapuheenjohtaja kertoi Romppaisen asuinkumppanin, kokoomusnuorten järjestösihteerin (kuvassa vasemmalla) panetelleen Romppaista Kokoomuksen Nuorten Liiton jäsenille. Esitutkinnan mukaaan Romppainen lähetti järjestösihteerille vihaisen Facebook-viestin, jossa hän syytti järjestösihteeriä valheiden levittämisestä, palasi heidän yhteiselle asunnolleen ja murhasi venäläisen naapurinsa. Poliisi otti aluksi myös järjestösihteerin kiinni epäiltynä avunannosta venäläisnaisen murhaan, mutta naisen asema muutettiin todistajaksi, eikä häntä epäillä mistään. Kokoomusnuorten varapuheenjohtajaa ei epäillä asian suhteen mistään. Lähde: Facebook.   

Kokoomusmurhan uhri Irina Kirillova syntyi Neuvostoliitossa Kazakstanin Pavlodarissa 1956 ja muutti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä kanssa Murmanskiin Severomorskin tukikohtakaupunkiin. Irina avioitui suomalaisen miehen kanssa 1990 ja muutti Rovaniemelle. Avioeron jälkeen Irina muutti Helsinkiin ja asui parikymmentä vuotta talossa, johon hänen murhaajansa muutti vasta viime vuonna. Irina työskenteli Helsingissä matkaoppaana ja pyöritti pientä maahantuontifirmaa. Irina oli hyvin eläinrakas ja vieti eläkepäiviään Caesar-koiransa parissa.

 

 

Viimeiset kuvat Irina Kirillova-Plantingista ulkoiluttamassa Caesar-koiraansa Laajasalon kallioilla. Lähde: Irina Kirillova-Plantingin ystävät.  

Oikeudenkäynti jatkuu muutaman kuukauden kuluttua. Jutun esitutkinta-aineiston julkinen osa ohessa kokonaisuudessaan.

Maanpetoksellisen disinformaation levittäjät

Suomen eduskunnan yhteydessä toimiva Ulkopoliittinen instituutti (UPI) julkisti äskettäin Helsingin Sanomissa sotilaspoliittien skenaarion. Sen mukaan Suomi ei kykene puolustamaan Ahvenanmaata Venäjän miehitykseltä. Skenaarion mukaan Venäjä kykenee vaivattomasti valtaamaan kaksi Ahvenanmaan saarta. Niistä käsin Venäjä pystyy skenaarion mukaan suvereenisti kontrolloimaan Viron, Ruotsin ja Suomen puolustusta.

Tämä skenaario oli julkaistu UPI:n vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin nimissä. Salonius-Pasternak on tunnettu NATO-lobbari, jonka kaikki julkisuudessa kirjoitetut ja sanotut lauseet on tähdätty Venäjän panetteluun ja NATO:n sekä Yhdysvaltain intressien edistämiseen Suomessa. Tämä koskee tietysti kaikkia muitakin UPI:n tutkijoita sekä eräitä muita Venäjä-asioiden kiintiökommentaattoreita, joiden aatteelinen perusta on sotaa lietsovassa russofobiassa.

UPI:n skenaario herätti heti laajaa huomiota, ärtymystä, pelästystä ja jonkinlaista paniikkiakin, sekä tietysti suuttumusta, olihan siinä johtavan asiantuntijan ja valtion viranomaisen ja virkamiehen toimesta todettu, että Suomella ei ole toimivaa maanpuolustusta. Lisäksi UPI:n skenaario antaa ymmärtää, että kyseisten viranomaisten hallussa on aiemmin tuntematonta tiedustelutietoa Venäjän todellisista aikeista.

Suomen ulkopolitiikan varsinaiset tekijät ja asiantuntijat tulkitsivat UPI:n skenaarion kuitenkin eräänlaiseksi häikäilemättömäksi provokaatioksi ja Suomen puolustusta koskevien tietojen osalta myös törkeän valheelliseksi.

UPI:n skenaarion vaarallisuudesta kertoo kuitenkin se, että sitä koskevaa keskusteluilmapiiriä alkoi selvästi hallita jännittyneisyys ja jonkinlainen pelko. Tässä mielessä skenaario voikin olla hyvin tarkkaan ja taidokkaasti suunniteltu sotilaallinen provokaatio, joka on suunnattu Suomen maanpuolustusta ja kansalaisten maanpuolustustahtoa vastaan.

Mistä siis on kysymys?

UPI:n skenaariossa kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänellä on hallussaan Suomen maanpuolustuksesta uutta ja oikeaa tietoa, joka poikkeaa aiemmin tiedossa olevasta. Näkemys on tärkeä, koska se on esitetty eduskunnan yhteydessä toimivan tutkimuslaitoksen ja sen vanhemman tutkijan, puolustuspolitiikan asiantuntijan, nimissä.

Kirjoituksessa käytetty termi "skenaario" viittaa tulevaisuuden kehityskulkujen analyysiin, jotka on siis ilmeisesti tehty mainitussa eduskunnan tutkimuslaitoksessa johtavan asiantuntijan tai asiantuntijoiden toimesta. Olennaista on huomata, että tekstissä puhutaan "skenaarioista" monikossa. On siis monia skenaarioita, mutta kaikkien niiden sisältönä on tekstin mukaan se, että Suomea uhkaa sotilaallinen isku ainoana Itämeren maana.

Tässä kirjoittaja siis antaa ymmärtää, että hänellä olisi hyvin syvällinen tieto ja ymmärrys Venäjän tavoitteista ja asejärjestelmistä ja peräti melko tarkka tietämys olemassa olevasta sotilaallisesta hyökkäyssuunnitelmasta, joka kohdistuu Venäjän taholta Suomeen, Viroon ja Ruotsiin.

UPI:n skenaariota hallitsee kirjoittamaton paniikki siitä, että jonkun muun kuin Venäjän ja Suomen pitäisi kiireellisesti ottaa haltuunsa kaksi Ahvenanmaan saarta.

Ilmeisesti vain Charly itse tietää, mitkä ovat ne Ahvenanmaan kaksi saarta, jotka hänen mielestään pitäisi ottaa Naton haltuun. Vain Charlylla on siis hallussaan tämä salattu tieto näistä kahdesta saaresta, joiden aiemmin salatun merkityksen hän on nyt avannut suuremmallekin yleisölle.

UPI:n skenaarion voi siis lukea viestinä Venäjälle siitä, että Ahvenanmaan saaret ovat vapaasti otettavissa, koska Suomi ei voi puolustaa niitä. Ennen kaikkea Venäjää ohjastetaan tässä siitä, että kahden Ahvenanmaan saaren valtaaminen antaisi hyvät välineet kontrolloida Suomea, Ruotsia ja Viroa sekä tietysti NATO:a.

Toisaalta UPI:n skenaarion voi myös lukea eräänlaiseksi hätähuudoksi eli paniikinomaiseksi kehotukseksi NATO:lle ja Yhdysvalloille ottaa haltuun ehkä juuri ne kaksi Ahvenanmaan saarta, jotta Venäjä ei ottaisi niitä haltuunsa ensiksi. Onhan kysymyksessä niinkin suuri asia kuin Viron puolustus, ja Viro on sentään Yhdysvaltain liittolainen ja NATO-maa.

Herää kysymys: onko Suomen puolustus todellakin niin heikko, että Ahvenanmaan saaret ovat otettavissa? Tätä mietitään tietysti niin Suomessa kuin Venäjälläkin ja etenkin NATO:ssa.

Joka tapauksessa UPI:n skenaarion ja sen julkistamisen tarkoitus on lietsoa asiaa koskevaa epätietoisuutta ja ennen muuta epäluottamusta Suomen puolustusta kohtaan. Kun näkemys on naamioitu tieteelliseksi -- eduskunnan yhteydessä toimivan tieteellisen tutkimuslaitoksen skenaarioksi -- voimme siirtyä arvioimaan asiaa rikoslain kannalta.

Jos pidämme UPI:n skenaariota maanpetoksellisena, sitä voi lähestyä kahdesta näkökulmasta: joko siinä esitetty seknaario Suomen ja Ahvenanmaan olemattomasta maanpuolustuksesta on valhetta tai sitten se on totta. Molemmissa tapauksissa mainitun skenaarion julkistaminen voi olla rikos.

Jos UPI:n skenaarion tiedot Suomen ja Ahvenanmaan puolustuksen olemattomuudesta ja kahden Ahvenanmaan saaren valtaamisen antamista mahdollisuuksista ovat totta, kuten skenaariossa annetaan ymmärtää, ne väitteet vahingoittavat Suomen maanpuolustusta. Kyseeseen voisi siis tulla Suomen rikoslain tarkoittama vakoilu, joka tarkoittaa tiedon hankkimista ja myös julkistamista Suomen maanpuolustusta koskevasta asiasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle. Rikoslain mukaan vakoilua on myös tiedon julkistaminen.

UPI:n skenaariossa ei tietenkään kerrota, minkä kahden Ahvenanmaan saaren vaivattomalla valtaamisella voitaisiin kontrolloida Suomen, Ruotsin ja Viron maanpuolustusta, mutta asiaa voi varmasti kysyä Charlylta itseltään, ovathan hänen yhteystietonsa skenaarion yhteydessä kaikkien näkyvillä.

Toinen vaihtoehto on lähteä siitä, että UPI:n skenaario on disinformaatiota eli väite Suomen maanpuolustuksen olemattomuudesta on valheellinen eli perätön. Tämä vaihtoehto onkin paljon todennäköisempi. Vaikka UPI:n skenaariossa hyvin vakuuttavasti esitetään, että Suomella ei olisi mitään kykyä yksin puolustaa Ahvenanmaata Venäjän jo suunnitelmissa olevaa hyökkäystä vastaan, väitteen voi toki myös kiistää. Tässä tapauksessa kysymykseen voisi tulla rikoslain tarkoittama sotaan yllyttäminen, koska UPI:n skenaarion julkistamisessa on mahdollisesti syyllistytty kansainvälisen poliittisen kriisin aikana julkiseen Suomea sotilaallisesti uhkaavaan kehotukseen, joka -- kuten rikoslaissa sanotaan -- "järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta".

Joka tapauksessa UPI:n skenaarion tarkoituksenahan on vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen siten, että luottamus Suomen puolustukseen horjuu, Venäjän pelko kasvaa ja halukkuus liittoutua NATO:on vahvistuu.

Kysymyksessä on siis enemmän kuin vain "tutkijan mielipide" -- päin vastoin, kysymyksessä mitä ilmeisimmin on Suomen sotilaallista turvallisuutta vaarantava disinformaatio. Sitä levittävät tunnetusti amerikkalais- ja NATO-mielinen Sanoma-konserni ja Ulkopoliittinen instituutti (UPI), joiden toiminnan pääsisältö tuntuu siis olevan Venäjää ja Suomen puolustusta panettelevan maanpetoksellisen disinformaation levittäminen.

Mutta tässä vielä hyvä kysymys: Jos Suomi ja Ahvenanmaan saaret ovat vaarassa, miksi asia pitää ilmoittaa julkisesti? Miksi UPI ei esimerkiksi olisi tyytynyt luottamukselliseen raporttiin, jotta Suomen puolustuksen suuria puutteita ei paljastettaisi koko maailmalle? Miksi UPI on halunnut skenaariossaan ilmoittaa koko maailmalle, että Suomi ei kykene puolustamaan aluettaan?

Venäjähän otti haltuunsa Krimin tilanteessa, jossa USA ja NATO olisivat muussa tapauksessa tehneet sen hyvin pian. Tästä alkoi myös kansainvälinen poliittinen kriisi. Haluaako UPI nyt, että USA ja NATO ottaisivat Ahvenanmaan haltuunsa ennen kuin Venäjä (UPI:n mukaan) tekee sen?