Elämää ääriliberaalin totalitarismin varjossa. Alexander Dugin Helsingissä, johtopäätöksiä

Maailmankuulun poliittisen ajattelijan Alexander Duginin esiintyminen Helsingissä 11.4.2017 Hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa täydelle salille oli menestys. Paikalla oli suuri joukko diplomaatteja, tutkijoita, toimittajia ja muuta yleisöä. Kaikki eivät mahtuneet sisään. Dugin puhui yli kaksi tuntia ihmiskunnan poliittisen elämän ajankohtaisista virtauksista. Keskeisenä teemana oli Venäjän rooli maailmassa sekä liberalismin muuttuminen totalitaariseksi järjestelmäksi, joka perustuu vähemmistön eikä enemmistön diktatuuriin ja totalitaariseen terroriin. Dugin oli myös kiinnostunut hybridivaikuttamisen keinoista ja hyväksyi ajatuksen siitä, että EU:n ja NATO:n hankkeet rajoittaa sananvapautta ja vainota toisinajattelijoita vastaavat liberaalin totalitarismin vaatimuksia. EU:n ja NATO:n harjoittama hybridisota on kohdistunut lähinnä yksittäisiin henkilöihin. EU:n ja NATO:n tavoitteista keskeinen on internetin militarisointi sekä armeijan ja poliisin valmentaminen rajoittamaan sananvapautta ja vainoamaan toisinajattelijoita internetissä. Tällä hetkellä Dugin kirjoittaa ihmiskunnan sivilisaatioiden lähes 20-osaista historiaa. Siihen kuuluu myös tutkimus suomalais-ugrilaisten kansojen muinaisista vaiheista. Duginin mukaan suomalais-ugrilaiset kansat ovat muodostaneet oman ainutlaatuisen sivilisaationsa, jota hän suuresti arvostaa. Duginin laaja tutkimus suomalais-ugrilaisista kansoista sisältyy hänen lähiaikoina suomeksi julkaistavaan kirjaansa "Suomen idea". Dugin osoitti olevansa merkittävä filosofinen, poliittinen, antropologinen ja sosiologinen ajattelija ja tutkija. Hän puhuu lukuisia kieliä ja esitelmöi englannin kielen lisäksi sujuvasti esimerkiksi italiaksi, ranskaksi ja portugaliksi. Duginin käsitys Trumpin roolista maailmanpolitiikassa on mielenkiintoinen, koska Trumpin taustajoukot olivat hyödyntäneet Duginin "Neljäs poliittinen teoria"-teosta Trumpin valtaannostamisessa. Euroopan tulevaisuudesta Dugin sanoi, että Sveitsi, Suomi ja Ruotsi muodostavat tässä parhaimman mallin sekä nosti esille lempikäsitteensä "suomettuminen".  Yleisesti ottaen Dugin pitää Suomen ja Venäjän rauhanomaista rinnakkaiseloa hyvänä esimerkkinä koko muulle maailmalle. Vierailuun kohdistunut monenlainen häirintä ja provokaatiot todistivat osuvasti Duginin teesit oikeiksi. Timo Soini, Markku Mantila ja Sauli Niinistö ovat tukemassa hankkeita, joiden tarkoituksena on poliittisen vainon ja sananvapauden rajoittamisen avulla hallita ja valvoa suomalaisten ajatuksia ja tehdä Suomesta mahdollisimman nopeasti NATO:n hyökkäystukikohta Venäjälle. Merkillepantavaa on sekin, että Soinin, Mantilan ja Niinistön toiminta on myös tieteenvastaista. Dugin ja hänen monitieteinen lähestymistapansa selvästi uhkaavat EU:n ja NATO:n liberalistista totalitarismia, joka ei salli mitään toisinajattelua eikä yleensäkään vapaata tieteellistä tai poliittista teorian- eikä tahdonmuodostusta eikä keskustelua. Suomessa hallitus tukee lähinnä epätieteellistä ja tieteenvastaista "sotatiedettä" ja siihen liittyviä pseudokäsitteitä, kuten "informaatiovaikuttaminen", joita media aktiivisesti levittää. Hybridiosaamiskeskus jatkaa menestyksekästä toimintaansa ensi kuussa, jolloin vuorossa on seuraava ajankohtainen ja kiinnostava vieras. Lähiaikoina Hybridiosaamiskeskus myös laajentaa julkaisutoimintaansa sekä lisää jakeluun diplomaattiedustustoja Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Duginin esitelmän voi kuunnella kokonaisuudessaan oheisesta linkistä. Alla myös muutama kiinnostava video Duginin vierailusta sekä valokuvia.

 

Suomi luopui Pariisin rauhansopimuksesta

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan ilmoituksen mukaan Suomi on luopunut Pariisin rauhansopimuksesta. Mantila lausui 28.11. Aamu-tv:ssä seuraavaa: "Pariisin rauhansopimus lakkasi olemasta 25 vuotta sitten, eikä sitä tarvitse noudattaa." Mantilan lausunto lähetettiin television lisäksi radiossa ja myös YLE:n uutisena.

Ilmoitus on herättänyt paljon huomiota ulkomailla, koska Pariisin rauhansopimuksessa määrätään Suomen rajoista ja Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Mantilan ilmoitus tarkoittaa myös, että Suomi on palannut Venäjän kanssa Pariisin rauhansopimusta edeltäneeseen välirauhan tilaan.

Venäjällä ei kuitenkaan olla Mantilan kanssa asiasta samaa mieltä, koska Pariisin rauhansopimukseen voi hakea muutoksia vain YK:n päätöksellä. Myös suomalaisten asiantuntijoiden mukaan Pariisin rauhansopimus on voimassaolevaa lainsäädäntöä Suomessa. Sopimus löytyy mm. oikeusministeriön voimassaolevan lainsäädönnön tietokannasta Finlexistä.

Venäjän mediassa onkin vaadittu Mantilan eroa. Todennäköisesti valtioneuvoston Nato-kampanja saa tästä vain uutta tulta ja Mantila päin vastoin palkitaan onnistuneesta Venäjä-vastaisesta provokaatiosta.

Lisätietoa hetken kuluttua.

Putin kuuntelee toimittajia

Venäjän kansallinen mediafoorumi huipentui tänään presidentti Vladimir Putinin tapaamiseen, jonka aikana presidentti ja venäläistoimittajat keskustelivat ajankohtaisista ongelmista. Putinin tapaaminen henkilökohtaisesti on Venäjällä jokaiselle suuri tapahtuma, koska presidentti on erittäin suosittu ja arvostettu. Putin saapui tapaamiseen ajoissa, reippaana ja hyväntuulisena. Hän kuunteli toimittajien kysymyksiä erittäin tarkasti, vastasi laajasti ja terävästi ja viljeli myös nokkelaa huumoria. Yli kolmituntinen tilaisuus sai monen jäsenet puutumaan, mutta Putinissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Putinin ohella saliin saapuivat myös Pietarin kaupunginjohtaja Poltavchenko, presidentin lehdistöavustaja Peskov ja presidentinhallinnon päällikkö Ivanov. Putinin toimittajatapaamisen tarkoituksena oli kysyä presidentiltä suoraan niistä ongelmista, jotka oli nostettu monipäiväisessä mediafoorumissa esille. Myös presidentti itse oli erittäin kiinnostunut tapaamisesta, joka mahdollisti Venäjän koko mediakentän ajankohtaisten kysymysten käsittelyn. Teemojen ja aiheiden kirjo oli laaja, aina metsäpaloista ja metsien hakkaamisesta paperin hintaan ja tv-mainosten laatuun. Tilaisuus poikkesi Putinin monituntisesta lehdistötilaisuudesta siinä, että nyt aiheina oli ainoastaan toimittajan ammatin edellytykset ja Venäjän median tila. Tilaisuuden sisältöä on siteerattu Venäjän mediassa laajasti, mutta muutama yksityiskohta jäi mieleen. Alussa Putin kiitteli pitkään venäläisiä sotaveteraaneja. Ilman heitä Jugoslavian skenaario eli maan hajoaminen olisi toteutunut Venäjällä. Putin kiinnostui eräässä puheenvuorossa käytetystä termistä "informaatiokansannousu" (informacionnoe opolchenie) ja piti sitä hyvänä. Käytännössä "informaatiokansannousu" tarkoittaa paikallismediaa, joka parantaa ja muuttaa yhteiskuntaa nostamalla tärkeitä epäkohtia esille. Tässä tilaisuudessa ja myös mediafoorumissa puhuttiin paljon toimittajien työn haittaamisesta, erityisesti viime aikoina yleistyneistä oikeusjutuista toimittajia vastaan. Eräs toimittaja sanoikin Putinille, että Venäjällä sananvapaus toimii hyvin, mutta entäs "sanan jälkeinen vapaus" eli mahdolliset oikeustoimet toimittajaa vastaan. Ne voivat olla raskaita ja pitkäaikaisia prosesseja, kun rikostutkijat lentelevät jollekin Venäjän alueelle tekemään kuulusteluja ja tutkimuksiaan. Mahdollisuudet arvostella ja kritisoida virkamiehiä oli monituntisen keskustelun keskeinen aihe. Venäjällä toimittajan ammatti on edelleen erittäin arvostettu, mitä kuvaa hyvin erään siperialaisen toimittajan ilmoitus Putinille: "Jumalan ja yhteiskunnan edessä vastaan joka sanastani, koska olen toimittaja!" Tilaisuuden lopuksi Putinille jäi vielä aikaa kahdenkeskisiin keskusteluihin. Toimittajatyttöset räpsivät innokkaina Putin-selfieitä lähempää ja kauempaa.

Putin pitää huolta Venäjän toimittajista ja on kiinnostunut vapaan toimittajan työn edellytyksistä. Sen sijaan Suomessa Sauli Niinistö on saanut aikaiseksi Venäjän median vastaisen viharyhmän, jonka tarkoitus on hallituksen viestintäpäällikkö Markku Mantilan johdolla painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Mantilan sananvapauden vastainen viharyhmä herättikin paljon ihmetystä Venäjän medioissa konferenssin aikana.  

Mantilan viharyhmä ja Venäjän kansallinen journalistifoorumi

Venäjän kansallinen journalistifoorumi tuo yli 700 venäläistä toimittajaa kaikilta Venäjän alueilta pohtimaan johtavien asiantuntijoiden kanssa median tilaa. Keskeisiä teemoja ovat tutkiva journalismi, lainsäädännön ongelmat, printtimedian katoaminen ja sosiaalisen median kasvu, journalistin ammatin tulevaisuus, toimittajiin kohdistuvat painostuskeinot yms. Sattumalta samaan aikaan Suomessa perustettiin erityinen valtiollinen elin, jonka tarkoituksena on painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Tätä presidentti Niinistön määräyksestä kuulemma perustettua viharyhmää johtaa entinen toimittaja Markku Mantila. Hän hyökkäsikin saman tien Venäjällä avatun suomenkielisen Sputnik-uutissivuston kimppuun, tosin ilman mitään substanssia. Toimittajiin kohdistuvana painostuskeinona Mantilan viharyhmä on tietysti ainoa laatuaan.

Venäjän mediafoorumin lähestymistapa oli pragmaattinen ja keskittyi pääasiassa toimittajien työn taloudellisiin ja oikeudellisiin edellytyksiin. Ohjelma koostui mestarikursseista, luennoista, työryhmistä ja workshopeista. Esimerkiksi uuden tabloid-nettitelevision LifeNewsin pääjohtaja Aram Gabreljanov luennoi sadoille uutistoiminnan haasteista. Gabreljanovin mukaan länsimaissa työtä tehdään rahasta, Venäjällä myös henkisen kasvun ja yhteistyöverkostojen vuoksi (milloinkahan Sanoman toimittajat alkaisivat puhua henkisestä kasvusta, heh). Median muutosta koskevalla luennolla huomautettiin, että ennen blogeja saman tehtävän ajoivat neuvostolaiset pihan mummot, jotka levittivät informaatiota pikavauhtia. Twitteristä on tullut poliitikkojen työväline, joka syrjäyttää perinteisen median. Paljon aikaa käytettiin juridisten asioiden, kuten tekijänoikeuksien, yksityisyyden suojan ja kuvauslupien käsittelyyn. Venäjän kansanedustajat ja duuman informaatiovaliokunnan johto kävivät selvittämässä uusia lakihankkeita ja niiden vaikutuksia toimittajien työhön. Venäläiseen tapaan keskustelu oli pitkää, laajaa ja perusteellista. Painetun median katoaminen ja journalistin ammatin hiipuminen tai muuntuminen olivat keskeisiä teemoja. Erityisesti toimittajia kannustettiin workshopeissa tutkimaan korruptiota ja paljastamaan ylihinnoittelua valtionhallinnon hankinnoissa. Hauska workshop-idea oli "ongelmakartta" eli suuri Venäjän kartta, jolle toimittajat liimasivat lappuja oman alueensa ongelmista.

Venäjän ongelmakartta -workshop. Toimittajat kiinnittävät oman alueensa kohdalle sen ongelmia selvittävän lapun. 

Toimittajan oikeusapu -workshopin tuloksia. Kartalle on merkitty toimittajien kohtaamaa painostusta työssä, kovimmat punaisella, melko kovat oranssilla ja keskivaikeat keltaisella. Punaisiin ongelmiin kuuluvat toimittajien murhat ja pahoinpitelyt, oransseihin uhkailut ja pelottelut, omaisuuden vahingoittaminen, oikeusjutut, levikin haittaaminen, internetsivujen kaappaaminen ja lähetysten haittaaminen. Keltaisiin kuuluvat kohtuuton laskutus, akkreditoinnista kieltäytyminen, tekijänoikeusloukkaukset, erottamisuhkaukset ja kieltäytyminen haastatteluista tai tietojen antamisesta. Kartta kuvaa ongelmien esiintymistä Venäjän eri alueilla. 

Viimeisen päivän iltana toimittaja Andrei Kondrashov piti mestarikurssin kertomalla tekemästään dokumenttielokuvasta Krim -- Paluu synnyinmaahan, joka on käännetty peräti 36 kielelle maailmaa varten. Mantilan viharyhmän perustamisen ja suomenkielisen Sputnikin avaamisen lisäksi foorumin aikana tapahtui muutakin merkittävää, kun Rossija1-tv esitti foorumipäivän illtana Vladimir Putinin 15-vuotista uraa käsittelevän melkein kolmituntisen dokumenttielokuvan, jossa oli paljon harvinaista materiaalia. Omat puheenvuoroni pidin yli komituntisessa keskustelutilaisuudessa "Aikamme journalismin haasteet", jossa venäläiset ja ulkomaiset mielipidevaikuttajat paneutuivat ajankohtaisiin kysymyksiin. Seuranani oli mm. italialainen toimittaja ja poliitikko Giulietto Chiesa, joka äskettäin joutui Viron suojelupoliisin hampaisiin ja karkotetuksi poliittisten näkemystensä vuoksi. Chiesa hämmästeli oman maansa mediaa, joka melkein vuoden jankutti Venäjän kaapanneen Ukrainan, vaikka tosiasiassa Ukrainan kaappasi USA. Chiesa myös sanoi, että USA:n raivolla ei ole rajoja ja se haluaa laittaa Venäjän polvilleen. Foorumissa myös keskusteltiin Aasian, Afrikan ja Intian median Venäjän-kuvasta. Todettiin, että siellä ei varsinaisesti ole russofobiaa. Venäjän kansallisen mediaforumin järjesti Yleisvenäläinen kansanrintama ONF, jota johtaa presidentti Vladimir Putin.

Oman puheenvuoroni teemat ohessa tiivistettynä:

Suomi on perustanut äskettäin virallisen elimen venäläisten toimittajien vainoamiseksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että meneillään olevassa informaatiosodassa venäläisistä toimittajista on tullut lännen päävihollisia. Vaino voi kohdistua jokaiseen läntiseen poliitikkoon tai viranomaiseen, joka antaa venäläismedialle haastatteluita. Länsimaiden kansat yritetään eristää venäläisestä informaatiosta kaikin keinoin. Venäläisen median siteeraaminen on käytännössä kielletty ja venäläistä mediaa parjataan kaikkialla. Euroopan eri maihin on perustettu erityisiä elimiä torjumaan venäläisiä toimittajia. Esimerkiksi Baltian maissa on useita Venäjän median vastaisia NATO-toimintakeskuksia. Äskettäin EU ilmoitti hakevansa useita henkilöitä erityisiin Venäjän median vastaisen erityistehtäviin. Venäjän median vastaisesta taistelusta on siis tullut länsimaissa jo ammatti. Vähän aikaa sitten Suomen valtiollinen yleisradioyhtiö YLE ilmoitti keräävänsä tietoja Venäjä-myönteisistä kommentaattoreista netissä. Viron suojelupoliisin instruktorit käyvät Suomessa opastamassa YLE:n toimittajia siitä, miten Venäjästä pitää kirjoittaa. Kun YLE perusti venäjänkieliset tv-uutiset, toimittajiksi ei tietenkään palkattu yhtään venäläistä. Suomen valtio kiistää venäläisvähemmistön olemassaolon, mediassakin puhutaan vain venäjänkielisistä. Faktat ovat yhdentekeviä, kun länsimedia kirjoittaa Venäjästä. Tärkeintä on russofobia. Länsimaissa ei ole sananvapautta. Kaikkien toimittajien on viime kädessä kirjoitettava USA:n intressien mukaisesti. Suurin viha kohdistuu venäläiseen toimittajaan ja Venäjän länsimaita paljon laajempaan ja perusteellisempaan sananvapauteen. Myös toimittajan ammatti on länsimaista kadonnut, se on korvaantunut erilaisilla maksetuilla sisällöntuottajilla, propagandisteilla ja some-sotilailla. Länsimaissa meneillään on internetin militarisointi. Journalistit ovat kadonneet ja muuttuneet sotilaiksi. Toimittajat ovat muuttuneet sotilaiksi ja strategisen kommunikaation asiantuintijoiksi, jotka valvovat, tuottavat ja kommentoivat median sisältöjä ja pitävät huolen siitä, että russofobia säilyy pääsisältönä. Neoliberalistimista on tullut fasismia, joka asettaa länsiamaiset arvot epäjumalaksi. Länsimailla ei ole muita arvoja kuin russofobia ja homopropaganda. "Sanoman" ja "Bonnierin" kaltaiset russofobiset mediatalot haluavat saastuttaa Venäjän sisältä käsin. Tilanne on aivan uusi, koska venöläisten toimittajien vastainen aggressio on kasvanut viimeisen runsaan vuoden aikana uskomattomiin mittoihin. Suomessa perustettu venäläisten toimittajien vastainen viharyhmä on tästä hyvä esimerkki. Mielestäni venäläisten toimittajien pitää puolustautua ja puolustaa toimittajan ammattia. Vetoankin kaikkiin Venäjän toimittajiin ja ehdotan perustettavaksi venäläisten toimittajien antifasistista komiteaa totuuden, oikeudenmukaisuuden ja toimittajan ammatin puolustamiseksi.