Sauli Niinistö levittää valeuutisia lapsikiistoista - tuorein tapaus esillä laajasti Venäjän medioissa

Viikonloppuna Venäjän medioissa puhjenneen uuden lapsikiistan käsittely on jatkunut aktiivisena tähän päivään saakka. Tällä hetkellä illansuussa Venäjän medioissa on yandex-hakukoneen mukaan julkaistu aiheesta ainakin lähes 200 uutista ja yli 10 televisioreportaasia, mutta tässä listauksessa kaikki tapaukset eivät välttämättä edes näy. Lisäksi aihetta on käsitelty viime päivinä isoissa keskusteluohjelmissa, radiossa sekä muissa vastaavissa ohjelmissa, jotka eivät näy hakukoneissa. Tämä todistaa Suomen ihmisoikeusongelmien merkittävyydestä.

Kyseisessä tapauksessa Rääkkylässä asuvan venäläis-suomalaisen perheen venäläinen äiti, joka on Venäjän kansalainen, on vedonnut Venäjän viranomaisiin ja diplomaatteihin perheoikeudellisen tilanteen selvittämiseksi ja lapsensa palauttamiseksi kotiin. Äskettäin NTV-televisiokanava julkaisi järkyttävän äitinsä kuvaaman videon kyseisestä huostaanotetusta (kiireellinen sijoitus) lapsesta, joka hysteerisesti itkien lausuu useaan otteeseen halunsa palata vanhempiensa luokse kotiin ja ilmaisee inhonsa huostaanottajiaan kohtaan. Perheessä ei ole minkäänlaista konfliktia, vanhemmat ovat tavallisia ihmisiä, eikä heitä vastaan ole olemassa näyttöä mistään. Suomessa sosiaaliviranomaiset voivat toki satuilla päätöksiinsä mitä haluavat, koska lain mukaan lapsen perheestä eristämisen perusteeksi riittää "huoli", siis täysin subjektiivinen mielipide, mitä ei tarvitse mitenkään todistaa tai edes varsinaisesti perustella. Joka tapauksessa on selvää, että kyseinen kiireellinen sijoitus on äärimmäistä lapseen kohdistettua fyysistä ja henkistä väkivaltaa, joka moninkertaisesti ylittää minkä tahansa perheessä väitetysti tapahtuneen. Myös lapsen oma käytös todistaa samaa, minkä kuka tahansa voi videolta havaita.

Tänään iltapäivällä TASS:in välittämän tiedon mukaan Venäjän lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova on pyytänyt suomalaista kollegaansa Tuomas Kurttilaa selvittämään tapauksen mahdollisimman objektiivisesti sekä myötävaikuttamaan perheen hajoamisen estämiseen. Asiaa voi edistää Kuznetsovan ja Kurttilan Moskovassa hiljattain allekirjoittama perheoikeudellinen sopimus, jonka eräs päämäärä on juuri tällaisten tilanteiden ihmisoikeussopimusten mukainen ratkaiseminen. Tosin Sauli Niinistön johtamalla Suomella on aina ollut suuria vaikeuksia ihmisoikeusvelvoitteidensa noudattamisessa, mikä on Venäjällä pantu merkille. Venäjällä on aina herättänyt ihmetystä myös se, että sekä Kurttila että pahamaineinen edeltäjänsä Maria Kaisa Aula ovat aina kieltäytyneet puuttumasta "yksittäistapauksiin", vaikka virallisesti heidän tehtävänään on "arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa". Nyt kun ihan venäläinen kollega on pyytänyt Kurttilaa arvioimaan lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa, voihan olla, että Kurttila siihen ryhtyykin (vaikka se varmaankin maksaa hänelle hänen virkansa).

Venäjän 1-kanavan tuoreen reportaasin mukaan lapsen äiti on vedonnut Venäjän diplomaatteihin pyytäen apua tilanteeseensa. Venäjän suurlähetystön konsuliosaston päällikkö Aleksandr Zelenov lausuu uutisessa, että diplomaatit ovat olleet yhteydessä äitiin ja sopineet tapaamisesta asianajajan kanssa, sekä että äidille annetaan kaikki välttämätön tuki liittyen kontakteissa Suomen viranomaisiin. Äidin on tarkoitus tavata diplomaatit ensi viikolla, uutinen kertoo.

Omituisin oli Sauli Niinistön äskettäinen ulostulo. Hän väitti, että vuonna 2012 Maria Guzenina olisi nopeasti ampunut alas erään silloisen lapsikiistan järjestämällä eduskunnassa "lehdistötilaisuuden venäläisille toimittajille". Tämä vain todistaa, miten huonosti informoitu henkilö Niinistö on. Tosiasiassa Guzenina antoi haastattelun yhdelle "venäläiselle toimittajalle" eduskunnassa, ja sekin oli lähinnä kohteliaisuuskäynti. Tuloksena oli Niinistön mukaan lehtijuttu, jonka otsikossa kerrottiin, miten venäläisen äidin tyttärestä voi tulla Suomessa ministeri.

Venäläisestä taustaastaan huolimatta Guzenina on aina pettänyt Venäjän ja venäläiset perheet ja lapset. Hän ei ole koskaan liikauttanut sormeaankaan heidän hyväkseen.

Guzeninan epämiellyttävän pr-tempaus, jota Niinistö siis ikävästi mainosti, ei johtanut mihinkään tulokseen, sillä keskustelu on jatkunut aktiivisena näihin päiviin. Sen sijaan Niinistön tavoitteena näyttää olevan sananvapauden rajoittaminen ja avoimen keskustelun estäminen muun muuassa Suomen ja Venäjän välisistä tärkeistä kysymyksistä.

Sauli Niinistön tavoitteena on Suomen natouttaminen mahdollisimman nopeasti ja kansan enemmistön tahdon vastaiseksi. Siihen kuvioon lapsikiistat eivät sovi.

Siinä missä Guzenina on pettänyt Venäjän ja venäläiset juurensa, Niinistö on pettänyt Suomen ja suomalaiset.

P.S.
Suomen median pääuutinen tänään: "Zimbabwen pääkaupungissa täysin rauhallista".

Minä ja Pavel Astahov. Mitä Venäjän lapsiasiamies merkitsee Suomelle

Dosentti Johan Bäckman ja Venäjän presidentin lapsiasiamies Pavel Astahov Moskovassa Venäjän ykköskanavan studiolla kuvaustauolla vuonna 2014. 

"Astahovin ansiosta Venäjän mediasta tuli tärkeä Suomen ihmisoikeuksien ja sananvapauden edistämiskanava." Lakimies Pavel Astahov toimi Venäjän lapsiasiamiehenä vuodet 2009-2016. Dosentti Johan Bäckman muistelee, mitä Astahovin kausi loppujen lopuksi merkitsi Suomelle.

Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov tuli Suomessa tunnetuksi niin sanottujen lapsikiistojen yhteydessä. Astahov otti terävästi kantaa Suomen lastensuojelun toimintaan. Hän jäi elävästi monelle suomalaiselle mieleen aktiivisena, uudenlaisena venäläisenä poliitikkona. Hänestä myös pidettiin Suomessa, ja joillekin suomalaisille hän oli eräänlainen viimeinen toivo. Toisaalta Suomen valtiovalta ja viranomaiset tuntuivat hermostuneen Venäjän lapsiasiamieheen, jonka nähtiin puuttuvan Suomen asioihin. Mutta ennen kaikkea Pavel Astahov antoi aivan uuden roolin Venäjän medialle Suomen asioiden käsittelyssä. 

Kuka oli Pavel Astahov ja mistä lapsikiistoissa loppujen lopuksi oli kysymys? Miten hän vaikutti Suomen ja Venäjän suhteisiin, ja mikä oli oma suhteeni häneen?

Venäjällä on yli 27 miljoonaa lasta, joten lapsiasiamiehen tehtävä ei ole vähäinen. Lapsuuden painoarvoa lisää sekin, että Venäjän perustuslain mukaan äitiys ja lapsuus ovat valtion erityisessä suojeluksessa. Pavel Astahov toteutti näitä periaatteita. Astahov oli uudentyyppinen, "postmoderni" venäläinen poliitikko. Hän esiintyi aktiivisesti tiedotusvälineissä ja otti terävästi kantaa. Varsinaiselta ammatiltaan Astahov on asianajaja. Se näkyi myös hänen toiminnassaan lapsiasiamiehenä.

Ensimmäinen lapsikiista käynnistyi Suomen ja Venäjän välillä, kun suomalainen diplomaatti salakuljetti diplomaattiauton tavaratilassa suomalaisen isän ja hänen poikansa Venäjältä Suomeen keväällä 2009. Venäjä antoi asiasta Suomelle nootin. Menemättä yksityiskohtiin voidaan todeta, että Suomi ja Venäjä olivat lähes kaikesta asiaan liityvästä täysin eri mieltä. Suomi esimerkiksi kiisti jopa lapsen Venäjän kansalaisuuden. Syksyllä 2009 virkaansa astuneelle Astahoville tapaus oli tulikaste. Juristina hän joutui selvittämään tilannetta, jossa valtavan mediakohun saattelemana naapurivaltio Suomi antaa perheoikeudellisiin kysymyksiin täysin Venäjästä poikkeavan kannan. Venäjä seurasi aktiivisesti jutun vaiheita, joihin ei tässä syvennytä tarkemmin. Minun käsittääkseni Astahovia hämmästytti ja järkytti eniten se, miten epäoikeudenmukaisesti tapauksen venäläistä äitiä kohdeltiin Suomessa. Astahov sanoikin, että tämän tapauksen venäläistä äitiä, joka oli vähiten syyllinen mihinkään, kohdeltiin kaikista huonoimmin. Toisaalta jutun oikeudellinen puoli oli Astahoville varmasti mielenkiintoinen haaste.

Toinen suuri lapsikiista käynnistyi, kun Turussa otettiin huostaan venäläisen äidin ja suomalaisen isän yhteinen poika, jolla oli Venäjän kansalaisuus. Vanhempien mukaan tapaukseen liittyi kiusantekoa sosiaaliviranomaisten taholta. Kaikkien yllätykseksi Astahov matkusti Turkuun selvittämään asiaa. Hän tapasi kaupungin johtoa sekä myös henkilökohtaisesti ne sosiaalityöntekijät, jotka olivat päätöksen tehneet. Samalla reissulla Astahov vieraili Helsingissä sosiaaliministeriössä ja tapasi myös tasavallan presidentin Tarja Halosen, tosin vain ohimennen. Tästä sukeutui myöhemmin skandaali, jota puitiin pitkään. Halonen nimittäin kiisti tavanneensa Astahovia, joka kuitenkin kertoi tervehtineensä presidenttiä ohimennen käytävällä.

Joka tapauksessa Astahovin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Suomen-vierailu oli mielenkiintoinen. Yhdellä käynnillä hän tutustui suomalaisen hierarkian kaikille tasoille alkaen presidentistä, päätyen ministeriön johdon kautta kaupungin johtoon ja edelleen hierarkian alimmalle tasolle yksittäiseen päätöksen tehneeseen virkamieheen. Jotakin tämä tutustumisreissu varmaankin opetti Astahoville. Hän tuntui ajatelleen, että Suomessa kukaan ei vastaa mistään. Tästä tapauksesta jäi erityisesti mieleen se, että saapuessaan Suomeen, Astahov opiskeli Suomen lastensuojelulain venäjänkielisen käännöksen. Tapamisessa sosiaalityöntekijöiden kanssa kävi ilmi, että Astahov tunsi lain heitä paremmin. Huostaanotettu poika päästettiinkin heti kotiin. Mieleen jäi myös, miten arvostavasti suomalaiset sosiaalityöntekijät suhtautuivat Astahoviin hänet tavattuaan. Suomessahan ei ole tapana arvostaa hierarkian alimmalla tasolla  olevia työntekijöitä.

Astahovin Suomen-vierailu oli kiinnostava myös siksi, että Suomen media jäi kiinni täysin poskettomista valheista. Edelleen netistä löytyy perättömiä juttuja, joissa väitettiin Astahovin saapuneen Turkuun mukanaan neljäkymmentä venäläistä toimittajaa! Tosiasiassa hänellä ei ollut mukanaan yhtään toimittajaa. Suomen media ei tietenkään milloinkaan korjannut väärää tietoa. Muutoinkin Suomen medialla ja toimittajilla oli suuria vaikeuksia käsitellä lapsikiistoja. Ammattitaito ei yksinkertaisesti riittänyt. Erityisen silmiinpistävää oli se, että uhrin asemaan joutuneita venäläisiä äitejä ei käytännössä koskaan haastateltu Suomen medioissa. Viranomaisten kritisoiminen ei kuulu suomalaiseen journalismiin.

Vuosien saatossa Venäjän mediassa käsiteltiin useita kymmeniä tapauksia, joissa Venäjän kansalaiset Suomessa katsoivat joutuneensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Juristina Astahov käsitteli tapauksia aina tiukasti lain ja sopimusten näkökulmasta. Samaan aikaan Suomen mediassa koko ongelman olemassaolo kiistettiin ja tapauksista ei puhuttu mitään salassapitoon vedoten. Kaikkea Venäjän mediassa kirjoitettua pidettiin vääristelynä. Mielenkiintoista oli myös se, että niin sanottuja huoltajuusriitoja ei käsitelty juuri lainkaan, kaikki lapsikiistat olivat leimallisesti huostaanottotapauksia tai lapsikaappauksia. 

Astahov halusi erityisesti kehittää yhteydenpitoa Suomen suuntaan. Hän oli selvästi pettynyt, kun Suomen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula omasta aloitteestaan erosi niin sanotun Oulun huostaanottovideon synnyttämän skandaalin tuloksena. Aulan ja Astahovin välille oli syntynyt hyvä keskusteluyhteys, mitä ei tiettävästi koskaan päässyt syntymään uuden lapsiasiamiehen Tuomas Kurttilan kanssa. Kurttila taas alkoi pitää yhteyttä Pietarin lapsiasiavaltuutetun Svetlana Agapitovan kanssa, jota jotkut venäläiset pitävät liian liberaalina ja länsimielisenä. Pietarissa jopa perustettiin oma ”yhteiskunnallisen lapsiasiavaltuutetun” epävirallinen tehtävä eräänlaisena vastauksena Agapitovalle.

Venäjällä on yli 80 alueellista lapsiasiavaltuutettua oblasteissa, tasavalloissa ja kaupungeissa. Vähän väliä nämä paikalliset lapsiasiavaltuutetut kokoustivat Moskovassa Astahovin johdolla ajankohtaisista aiheista. Suomessa monia kismitti se, että Suomen lapsiasiavaltuutetulla ei loppujen lopuksi näyttäisi olevan mitään toimivaltaa. Esimerkiksi yksittäisiin asioihin ei juurikaan voi puuttua. Tätä Astahov jaksoi aina ihmetellä ja katsoi, että tässäkin Suomi rikkoo kansainvälisiä sopimuksia. Kansainvälinen oikeus velvoittaa Suomen viranomaisia valvomaan lapsen oikeuksia nimenomaan yksittäistapausten tasolla ja viranomaiset ovat velvollisia puuttumaan niihin. 

Vähitellen Astahovin maine Suomessa kasvoi. Hänestä tuli ainoa viranomainen, joka todella välitti Suomen ihmisoikeustilanteesta. Suomen establishmentille oli valtavan kova pala, kun venäläinen viranomainen välitti enemmän Suomesta ja teki enemmän Suomen ihmisoikeustilanteen eteen kuin yksikään suomalainen. Astahovista oli tulossa eräänlainen brändi. Muuan suomalainen kirjankustantamo julkaisi hänen jännitysromaaninsa suomeksi ja kutsui hänet kirjamessuille. Astahovin poisjäänti olikin pettymys. Minulle Astahov selitti, ettei hän koskaan saanut virallista kutsua. Moni muukin hanke jäi suunnitelman asteelle, kuten idea pitää Suomessa Astahovin ja Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeuslähettilään Konstantin Dolgovin kanssa ihmsioikeusseminaaari. Astahov ja Dolgov suhtautuivat ajatukseen innokkaasti, mutta valitettavasti se jäi.

Astahovin lempilapsi oli ajatus Suomen ja Venäjän välisestä neuvoa-antavasta asiantuntijatyöryhmästä, joka keskustelisi Suomen ja Venäjän välillä ilmenevistä lapsioikeudellisista kysymyksistä. Tällainen ryhmähän oli perustettu Venäjän ja Ranskan välille vastaavien ongelmien vuoksi. Työryhmällä on puhtaasti neuvoa-antava rooli asiantuntijaelimenä. Suomen media suhtautui ajatukseen yksiomaan vihamielisesti ja piti sitä Suomen asioihin sekaantumisena. Ryhmän tarkoitusta myös vääristeltiin Suomen mediassa väittämällä, että se muka puuttuisi tuomioistuinten päätöksiin. Erityisesti YLE levitti asiassa paljon väärää tietoa. Loppujen lopuksi erimielisyys oli kuitenkin vain terminologinen: Venäjällä puhuttiin ”komissiosta”, Suomessa ”työryhmästä”. Viimein kontaktiryhmä myös perustettiin. Suomi nimesi ne asiantuntijat, jotka ongelmatapauksissa voivat olla yhteydessä Venäjän suuntaan. Matkan varrella kehiteltiin myös kaikenlaisia epävirallisia ideoita, alkaen kahdenvälisestä perheoikeudellisesta sopimuksesta, ja päätyen erityisen lapsiasiavaltuutettuun Venäjän suurlähetystössä Helsingissä.  

Mediakohun saattelemana Suomi jonkin verran paransi lapsioikeudellisia käytäntöjään. Myös julkinen keskustelu lapsen oikeuksien tilasta parantui. Astahovista kehkeytyi eräänlainen suomalainen poliitikko. Hän otti aktiivisesti kantaa sellaisiin tärkeisiin sisäpoliittisiin kysymyksiin, joihin yksikään suomalainen poliitikko ei uskaltanut puuttua. Parin viime vuoden aikana venäläisiin perheisiin kohdistuneet epäillyt kaltoinkohtelut selvästi vähenivät ja teema alkoi olla harvemmin Venäjän mediassa esillä. Suomen vaatimusten mukaisesti Venäjä myös liittyi Haagin lapsikaappaussopimukseen. Paradoksaalisesti ensi töikseen Suomi kuitenkin joutui soveltamaan sopimusta palauttamalla Suomeen kaapattuja lapsia Venäjälle.

Loppupeleissä Astahov oli Suomen viranomaisille ja medialle kova paikka. Suomen eliitti on tottunut käyttämään Suomen valtamediaa haluamiinsa tarkoituksiin, mutta yllättäen se ei enää ollutkaan mahdollista. Astahovin ansiosta Venäjän mediasta tuli tärkeä Suomen ihmisoikeuksien ja sananvapauden edistämiskanava. Kaikkensa Astahovin mustamalaamiseksi tehnyt Suomen valtamedia kärsi pahan arvovaltatappion. Monet suomalaiset aktivistit rohkaistuivat keskustelemaan ja eräät suomalaiset äidit jopa lähettivät Astahoville avunpyynnön.

Suomen median propagandistinen linja, jossa Suomi esiteltiin mallimaana ja kieltäydyttiin antamasta kunnon puheenvuoroa asianomaisille kaltoin kohdelluille venäläisille äideille, osoittautui hyvin kohtalokkaaksi. Suomen valtamedia kärsi suunnattoman arvovaltatappion. Valtamedioista ainakin YLE ja HS ryhtyivät erilaisiin kokeiluihin venäjänkielisen vastapropagandan tuottamisessa, mutta nämäkin hankkeet epäonnistuivat pahasti.

Venäjän politiikassa puhaltavat nyt uudet tuulet. Avaintehtäviin halutaan uudenlaisia poliitikkoja. Siinä missä Astahov oli nopealiikkeinen, länsimaistyylinen juristi ja asianajaja, Venäjän uusi lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova on nuori nainen, kuuden lapsen äiti ja ortodoksipapin vaimo. Mikä on hänen suhteensa Suomeen, jää arvoitukseksi. Suomi on kuitenkin aika lailla parantanut tapojaan, joten suuria skandaaleja tuskin on luvassa.

Muistiin on jäänyt tummakulmainen Pavel Astahov, vähän filmitähtimäisine olemuksineen, puolustamassa päättäväisesti jokaisen venäläisen lapsen etua missä tahansa päin maailmaa. Siinä sivussa hän tuli aiheuttaneeksi Suomessakin pienen vallankumouksen.

Muistoksi Pavel Astahov antoi minulle kehystetyn kiitoskirjeen, jonka kullanvärisissä reunuksissa kiitetään aktiivisuudesta venäläisten perheiden ja lasten suojelemisessa Suomessa sekä vaikeaan tilanteeseen ulkomailla joutuneiden venäläisten auttamisessa. Kirje on edelleen kunniapaikalla seinälläni.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosologian dosentti Helsingin yliopistossa. Kirjoitus on julkaistu venäjän kielen opettajien yhdistyksen Aspekti-lehdessä (2016). 

Dosentti Johan Bäckman ja Venäjän uusi lapsiasiamies Anna Kuznetsova keskustelevat ajankohtaisista asioista Moskovassa lokakuussa 2016. 

Venäjän uusi lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova

Venäjän uusi lapsiasiainvaltuutettu Anna Jurevna Kuznetsova on eräs Venäjän kiinnostavimmista poliitikoista ja virkamiehistä. Hänen vastuualueenaan ovat Venäjän noin 27 miljoonaa lasta. Lapsuus ja äitiys ovat Venäjän perustuslain mukaan valtion erityisessä suojeluksessa. Anna Jurevna on erittäin miellyttävä henkilö. Puhuessani hänen kanssaan, päällimmäisenä ajattelen keskustelevani kuuden lapsen äidin kanssa, vasta sen jälkeen mieleen tulee myös hänen merkittävä asemansa. Ortodoksikristittyjen tapaan Anna Jurevnasta henkii tasapaino, hyvyys ja lempeys. Hän katsoo silmiin hyvin ystävällisesti. Anna Jurevnan merkitys Venäjän aatteelliselle kehitykselle on mahdollisesti suuri. Keskustelemme lapsioikeudellisista yhteistyömahdollisuuksista eri maiden välillä ja käsittelemme useita toteuttamiskelpoisia ideoita. Oma kantani on se, että Suomen ja Venäjän välistä lapsioikeudellista yhteistyötä pitää vielä tehostaa.

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset Venäjän mediassa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Suomen venäjänopettajat ry:n Aspekti-lehdessä 1/2015. 

Kuvassa Venäjällä myytävä lelu "Kohteliaat nuorukaiset".

Ювенальная юстиция -- suomalainen lastensuojelu venäläisen yhteiskunnan ja valtion uhkana, sekä muita käsitteellisiä erikoisuuksia

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset ovat Suomen ja Venäjän medioissa kestoaiheita. Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman kertoo niihin liityvistä terminologista pulmista.

Venäläisten lasten huostaanotot Suomessa ovat Venäjän mediassa iso teema. Ongelmana on, ettei venäjän kielessä eikä laissa tunneta "huostaanoton" käsitettä. Oikeastaan koko ajatus siitä, että lapset voidaan eristää vanhemmistaan pitkäksikin aikaa ilman oikeuden päätöstä (ns. "kiireellinen sijoitus"), on venäläiselle täysin käsittämätön. Siksi Venäjän mediassa ilmiötä kuvaillaan vaihtelevin verbein изъят, изымать, отбирать, отнять, забрать jne. Suomi siis "takavarikoi" tai "hakee" lapsia. Venäjän hallituksen sanomalehden Rossiikaja Gazetan eräs otsikko "Финские власти снова изъяли российского ребенка" onkin hyvin tyypillinen. Yleisesti ottaen suomalaista ja myös norjalaista lastensuojelua pidetään Venäjällä täysin mielivaltaisena, eivätkä terminologiatkaan kohtaa.

Venäjällä ei varsinaisesti tunneta omien lasten "huoltajuuden" käsitettä. Suomen viranomaiset kääntävät huoltajuuden usein termillä опекунства, joka Venäjällä viittaa ottolapsiin. Venäjällä saattaakin helposti syntyä käsitys, että Suomessa omatkin lapset ovat vieraita, jotka voidaan helposti ottaa pois. Toisaalta Suomessa ei tunneta venäläistä vanhempainoikeuksien käsitettä родительские права, joiden menettäminen (лишение родительских прав) käytännössä vastaa suomalaista huostaanottoa. Ero on kuitenkin siitä, että Venäjällä vanhempainoikeuksien menettäminen on pysyvä, kun Suomessa huostaanotto on lain mukaan väliaikainen, vaikkakin käytännössä useimmiten pysyvä. Asiaa sekoittaa sekin, että Suomessa huostaanotto ei välttämättä vaikuta huoltajuuteen. Huoltajuutta ei siis viedä, vaikka lapsi viedään.

Voidaan siis sanoa, että venäläisestä näkökulmasta Suomessa lapset on tavallaan "huostaanotettu" jo syntymässä, kun vanhempainoikeuksia ei ole. Vanhemmat ovat siis vain lastensa "huoltajia", aivan kuin omat lapset olisivat vain väliaikaisia ottolapsia, jotka voidaan eristää koska tahansa vanhemmistaan ilman oikeuden päätöstä. Siltä se ainakin näyttää, ja sehän tässä onkin olennaista. On aika turha selittää, miten lapsen "kiireellinen sijoitus" ilman oikeuden päätöstä eroaa varsinaisesti "huostaanotosta".

Venäjällä on myös herännyt mielenkiinto länsimaisen lastensuojelun aatemaailmaan yleensä. Käytössä on mielenkiintoinen populaarikäsite ювенальная юстиция, jonka angloamerikkalainen juuri Juvenile Justice viittaa myös nuorisorikollisuuden torjuntaan. Venäläinen ювенальная юстиция sen sijaan pitää sisällään erilaisia vaarallisiksi koettuja, länsimaiseen arvomaailmaan ja lainsäädäntöön liittyviä asioita, erityisesti lasten huostaanotot, mutta myös lapsille vahingollinen homopropaganda, koulujen sukupuolikasvatus ja abortit. Niihin suhtaudutaan erittäin kielteisesti erityisesti Venään ortodoksikirkon ja monien kansalaisjärjestöjen piirissä. Myös Venäjän valtion ja valtamedian suhtautuminen on erittäin varauksellista.

Käytössä on myös termi ювенальные технологии, joka viittaa edellä mainittuja asioita edistäviin toimintamalleihin. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov onkin myrskyn silmässä, kun länsimaisen lastensuojelun vaikutuksia ja sopivuutta Venäjälle arvioidaan. Moskovski Komsomoletsin otsikko "Астахов собирает армию против ювенальных технологий" onkin kuvaava. Yleisesti ottaen länsimaistyppinen lastensuojelu ja aatemaailma yleensä kuvataan perheitä vainoavana systeeminä. Kuten tunnettu bardi Svetlana Kopylova laulaa: "Кружит-кружит хищной птицею -- Ювенальная юстиция!" Lastensuojelu on siis perheitä vainoava "korppikotka", käytössä on myös havainnollinen vertaus "Damokleen miekka" (Дамоклов меч).

Venäjän media, viranomaiset ja tutkijat käsittelevätkin suomalaista lastensuojelua usein tosiasioiden valossa ja sen mukaan, miten huostaanottojen uhrit ovat sen kokeneet. Suomen media ja viranomaiset arvioivat tilannetta puhtaasti lainsäädännön näkökulmasta unohtaen, että tulkinta ja seuraukset ovat eri asia kuin kirjoitettu laki, etenkin kun termonologiat eivät kohtaa.

Venäjän median ja viranomaisten kannanotot ovat innostaneet myös monia suomalaisia kritisoimaan lastensuojelua, mistä Lokakuun Liikkeen toiminta ja sivusto ovat hyvä esimerkki. Suomen media, viranomaiset ja tutkijat ovat kieltäytyneet kaikesta asiaan liittyvästä avoimesta ja kriittisestä keskustelusta. Suomi on myös kieltäytynyt osallistumasta Venäjän ehdottamaan kahdenväliseen asiantuntijaryhmään.

"Истинные финны"

Venäjällä ehdottomasti kiinnostavin suomalainen puolue on perussuomalaiset. Mutta mitä se olisi venäjäksi? Puolueella ei ole omaa venäjänkielistä virallista nimeä. Englanniksi he olivat pitkään True Finns, kunnes julistautuivat olevansa pelkästään The Finns.

Kommentoidessani perussuomalaisten asioita Venäjän medioille jouduin keksimään puolueelle hyvin rimmaavan venäläisen nimen: Истинные финны. Nykyisin se on jo muutaman vuoden ollut käytössä kaikkialla missä perussuomalaisista puhutaan. Termiä on vaikea suomentaa, mutta uskoisin sen vastaavan perussuomalaisten omaa englanninkielistä ajatusta The Finns. Sitä ennen puoluetta oli venäläisissä medioissa kutsuttu vaihtelevilla ja melko valjuilla nimityksillä, kuten Коренные, Исконные, Настоящие tai Подлинные финны.

"Истинные финны" ei tietenkään ole tarkka venäjännös, mutta sitä voi hyvinkin pitää kotouttavana käännöksenä. Venäläinen kuulija ja lukija käsittää hyvin, mistä perussuomalaisissa on kysymys. Puoluehan nimenomaan pitää itseään aitojen suomalaisten arvojen puolustajana ja on sitä paitsi erittäin suosittu ja nyt hallituksessakin.

Tietenkin "Истинные финны" on käännöksenä rohkea. Se antaa kuvan hyvin päättäväisestä poliittisesta liikkeestä, joka pyrkii kaikessa syvimpään totuuteen ja edustaa nimenomaan eräänlaista suomalaisuuden etuvartiota. Näin yhdellä käännöksellä voi olla suuri merkitys, etenkin kun perussuomalaiset on Venäjällä jatkuvan ja syvällisen mielenkiinnon kohteena.

Hankalampi tapaus on suomalainen oikeistojärjestö Suomen Sisu, jonka poliittinen painoarvo on viime aikoina kasvanut. Sisu-käsitettä on yleensäkin vaikea kääntää venäjäksi. Ehkä joku keksii paremman käännöksen, mutta itse olen käyttänyt versioita Сила Финляндии tai Финская Сила. Vielä hankalampi on löytää tarkka käännös "Suomalaisuuden liitolle", tuolle vanhimmalle patrioottijärjestöllemme. Sen kääntäminen venäjäksi taitaakin olla melkoinen pähkinä. Финский Союз on ehkä lähellä, mutta kovin täsmällinen käännös ei ole.

Fasistijuntta!

Ukrainan kriisi toi suomalaiseenkin keskusteluun joukon uusia käsitteitä. Kiovan vallanvaihdos helmikuussa 2014, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan alueiden irtaantuminen keskusvallasta toivat Venäjällä julkisuuteen paljon uusia termejä ja käsitteitä.

Krimillä nähdyt tunnuksettomat mutta hyvin varustetut sotilaat saivan Venäjällä sympaattisen nimityksen вежливые люди, jonka kotouttava suomennos olisi "kohteliaat nuorukaiset". Myös toinen suosittu käsite зеленые человечки suomentuisi parhaiten "vihreät ukkelit". Valitettavasti Suomessa ei noudatettu venäläisen terminologian sympatisoivaa linjaa.

Oma lukunsa on Kiovan helmikuun vallanvaihdokseen liittyvät tulkinnat ja nimitykset. Itäisen Ukrainan venäläisalueilla alettiin puhua "Kiovan juntasta" (хунта), mutta varsin jyrkkä käsite ei ollut Venäjän valtamedioiden käytössä. Siellä puhuttiin neutraalisti Kiovan vallanpitäjistä (киевские власти). Juntta-nimitys on radikaali, mutta vieläkin jyrkemmäksi sen saa lisäämällä siihen fasismin.

Ukrainan äärioikeistolaista liikehdintää kritisoineet Itä-Ukrainan venäläisalueet alkoivatkin puhua "fasistijuntasta" (фашисткая хунта). Tätäkin voi vielä täydentää korostamalla USA:n vaikutusta Kiovan politiikkaan. Itä-ukrainalainen aktivisti Viktoria Shilova esittelikin termin "natsiamerikkalainen juntta" (нацистско-американская хунта). Sillä voi kätevästi painottaa Ukrainan oikeistolaisten ääriliikkeiden USA:lta saamaa tukea.

Krimin Venäjään liittämisen jälkeen huhtikuussa 2014 Donbassin alueella syntyi kaksi uutta valtiota, kun Donetskin kansantasavalta ja Luganskin kansantasavalta ilmoittivat itsenäisyyksistään ja järjestivät kansanäänestykset. Uusista tasavalloista käytetään Venäjän medioissa yleisesti hyvin tunnistettavia lyhenteitä ДНР ja ЛНР. Venäjän valtamedia käyttää usein termiä "itsenäisiksi julistautuneet DNR ja LNR" (самопровозглашенные ДНР и ЛНР). 

Oma lukunsa on Новороссия, joka tarkoittaa Ukrainan itäisiä venäläisiä osia. Новороссия on periaatteessa kattokäsite ja liittotasavalta, joka pitää sisällään Krimin ohella uudet tasavallat (DNR ja LNR). Siihen voidaan lukea myös Ukrainaan rajautuva Moldovasta jo 1992 yksipuolisesti itsenäistynyt Transnistria (Приднестровье), jota onkin kutsuttu vapautetun Novorossijan "ensimmäiseksi palaseksi". Новороссия on kuitenkin vielä pelkkä unelma, koska virallisesti se ei ole vielä ilmoittanut itsenäisyydestään.

Käsitteenä Новороссия on kuitenkin vanhempi kuin Suomi. Historiallisesti Новороссия tarkoittaa 1700-luvun jälkipuoliskolla venäläis-turkkilaisten sotien tuloksena Venäjään liitettyjä alueita. Новороссия nimettiin ajan muodin mukaisesti (vrt. esim. samoihin aikoihin perustetut Uusi-Seelanti, New England, New Orleans tai Nouvelle-Calédonie). Suomen kieleen Новороссия ei ole vielä kääntynyt, sillä osuvan suomennoksen (Uusi-Venäjä) sijaan meilläkin mediassa harvakseltaan käytetty termi on Novorossija.

Novorossija-käsite viittaa enemmän uuteen poliittiseen ajatteluun ja patrioottiseen henkeen. Se liittyy arabikevättä mukailevaan venäläisen kevään (Русская весна) käsitteeseen, joka tarkoittaa juuri Krimin ja itäisen Ukrainan venäläistä kansannousua. Novorossija on ollut kansalaisyhteiskunnan käyttämä poliittinen termi, joka ei ole Venäjän valtamediassa juurikaan esillä. Sen sijaan ennen Krimin palauttamista Venäjän valtamedia käytti Kiovasta etäisyyttä hakevista termiä "federalismin kannattajat" (сторонники федерализма).

Kuten sanassa sanotaan, alussa oli sana. Yksittäisellä sanalla ja sen käännöksillä voi olla kauaskantoisia ja laajoja poliittisia ja käytännöllisiä merkityksiä.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.

Oulun huostaanottovideo puntarissa

Tänään illalla annoin pitkän haastattelun Venäjän valtakunnalliselle 5-kanavalle Moskovassa, aiheena Oulun huostaanottovideo. Sen järkyttävä sisältö ei jätä venäläisiä rauhaan. Suomalaisten viranomaisten lapsiin kohdistamaa väkivaltaa kuvaava video johti heti tuoreeltaan lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan eroon. YouTubessa video on ladattu tiettävästi miljoonia kertoja kaikilla mantereilla. Venäläiset ovat kiinnostuneita videosta, koska se vastaa moniin kysymyksiin suomalaisen ja länsimaisen lastensuojelun tilasta. Venäjän television eri kanavat ovat näyttäneet videon lukuisia kertoja ja sen on nähnyt varmasti yli 100 miljoonaa ihmistä kaikilla mantereilla (Venäjän tv-kanavia katsotaan kaikkialla maailmassa, ei vain Venäjällä). Venäjän 5-kanavan toimittaja kutsui minut studiolle analysoimaan videota ja vastaamaan sitä koskeviin kysymyksiin. Tutkimme ja katsoimme videota tarkasti ja arvoimme sen kaikkien kohtien oikeudellisia ulottuvuuksia. Pohdimme myös videon merkitystä, sen taustaa ja seurauksia. Yksi havainto oli se, että videon kuvaama väkivalta traumatisoi paitsi huostaanoton kohteena olevia lapsia, myös heidän sisaruksiaan, vanhempiaan ja videon katsojia yleensä. Valistin myös toimittajaa videon taustasta ja sen seurauksista. Kaiken kaikkiaan Oulun huosaanottovideo on hyvin arvokas dokumentti suomalaisten lastensuojelun tilan arvoimiseksi. Videolla on paljon informaatiota. Kerroin toimittajille myös Lokakuun liikeen synnystä ja toiminnasta. Lokakuun liike on suomalaisten vanhempien perustama viranomaismielivallan vastainen vapautus- ja ihmisoikeusliike. En itse kuulu Lokakuun liikeeseen, mutta seuraan sen toimintaa aktiivisesti. Venäläiset pitävät Oulun huostaanottovideota todisteena fasismista ja etenkin siitä, että länsimaat itse rikkovat törkeästi ihmisoikeussopimuksia vaikka vaativat niiden noudattamista muilta.

Johan Bäckmanin ja Vitali Milonovin lehdistötilaisuus TASS:ssa 20.3.2015

KOHTI RINTAMAA. Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana, osa 1.

Olen Krimillä Venäjän kutsumana virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Kerron tässä blogissa kaikesta siitä, mitä kuulen ja näen. Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.


OSA 1: KOHTI RINTAMAA

Aloitin eilen jännittävän matkani kohti Krimin niemimaata. Ennen sitä kotona löysinkin jo ensimmäisen uhkauskirjeen postilaatikostani: minut uhattiin tappaa, koska olen lähdössä Krimin niemimaan kansanäänestystä valvomaan. Sitä ei kuulemma saisi tehdä. Uhkauskirjeeseen oli liitetty printti Iltalehden asiaa koskevasta jutusta. Myös presidentti Sauli Niinistö paheksui vaalitarkkailua julkisesti.

Puhelin pirisi koko ajan: Moskovassa minua olisi vastassa peräti kolme kuvausryhmää. Heti astuttuani Sheremetevon lentokentälle Rossija1-kanava halusi mielipiteeni. Nostin esille tärkeän näkökulman: miten ennenkuulumattoman julkealla tavalla Yhdysvallat, EU ja Nato uhkailevat Krimin viatonta ja rehellistä työtätekevää kansaa vaatimuksillaan sanktioista ja vaalien peruuttamisesta. Länsimaat jankuttavat kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei koskaan ole esitetty. Päin vastoin, kansanäänestys on täysin kansainvälisen oikeuden mukainen, kuten Kosovossa, Skotlannissa, Kataloniassa jne.

Ainutlaatuista asiassa on ainoastaan se, että länsivallat uhkailevat venäläisiä äänestäjiä sodalla. Ikään kuin venäläisellä ihmisellä ei olisi samanlaista oikeutta äänestää kuin länsimaisella ihmisellä. Länsimaiden media on lietsonut itsensä enenkuulumattoman mielisairaan russofobian valtaan, länsimaiset poliitikot ovat sokaistuneet, he eivät näe Kiovan laitonta fasistijunttaa ja sen vaarallisuutta Euroopalle ja maailmalle. Ainoa lääke asiaan on Kiovan fasistijuntan kaataminen, sen jäsenten vangitseminen ja tuomitseminen väkivaltaisesta vallan anastuksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjän ja länsimaiden on tehtävä se yhdessä. Ja vielä he tekevätkin sen yhdessä.

Sheremetevolla jatkoin kohti Smferopolin koneen lähtöporttia. Siellä annoin haastattelun Venäjän television ykköskanavalle. Puhelin jatkoi soimistaan. Lausuin puhelimitse Ria Novostille tärkeän asian: Venäjän ja länsimaiden on yhdessä syöstävä vallasta Kiovan perustuslainvastainen fasistijuntta, joka kaappasi vallan väkivaltaisesti ja laittomasti. Tedotusvälineet siteerasivat näkemyksiäni laajalti.

Olen aina ilahtunut, kun saan kertoa oman mielipiteeni, mutta haluan edelleen korostaa, että kysymys on vain minun omasta mielipiteestäni.

Tuoreimmat lausuntoni venäläiselle medialle voi lukea tästä linkistä: http://news.yandex.ru/yandsearch?text=%D0%99%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD+%D0%91%D1%8D%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD&rpt=nnews2&rel=tm&grhow=clutop

Krimin vaalien kansainväliset tarkkailijat ja erimaalaiset toimittajat pakkautuivat jonoon: oli aika siirtyä lentokoneeseen. Monet toimittajat jatkoivat kanssamme Simferopoliin, mutta Rossija1-kanavan toimittajatyttönen ei ollut tulossa mukaamme. "Minä jää tänne selustaan", hän sanoi minulle. "Se on hyvä, koska selusta on kaikkein tärkein", vastasin hänelle ja jatkoin: "Mutta me lähdemme nyt kohti rintamaa!"

Rintama on nyt Krimillä. Siellä kamppailaan Euroopan geopoliittisesta tulevaisuudesta. Pieni venäläinen ihminen äänestää venäläisen Krimin kuulumisesta Venäjään. Krimi on kuulunut Venäjälle yli 200 vuotta, siellä asuu 2 miljoonaa ihmistä, suurin osa venäläisiä. Krimi joutui Ukrainan yhteyteen laittomasti 1954 ilman Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päätöstä. 

Bussissa matkalla lentokoneeseen ehdin antaa haastattelun virolaiselle kuvausryhmälle ja brittiläiselle toimittajalle. Britti oli kiinnostunut lähinnä siitä, miten kansanäänestys on mahdollista järjestää näin nopeasti. Yleensä totesin kysyjille, että katsotaan ensin se vaalipäivä. Eletään sen iltaan ja seuraavaan päivään, ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.

Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita on uusimman tiedon mukaan 70 henkilöä 23 maasta. Päälle vielä paikalliset ja venäläiset vaalitarkkailijat. Minut kutsui tarkkailemaan hyvä ystäväni Vitali Milonov, Pietarin homopropagandalain isä, joka on myös tarkkailemassa, lisäksi minut kutsui eräs toinenkin ystäväni ja lopulta myös venäläinen vaalitarkkailujärjestö Civic Control, joka on järjestänyt tänne ison ulkomaalaisen tarkkailijadelegaation. Olen itse ollut aiemmin tarkkailemassa mm. Venäjän ja Abhaasian vaaleja. Venäjän viime vaaleissa havaitsin ennen kuulumattoman tihutyön länsimaiden ja erityisesti länsimedian taholta venäläistä demokratiaa vastaan. Nyt sama jatkuu Krimillä, mutta se ei tule onnistumaan.

Viime duuman vaaleissa eräiden hyvin tunnettujen suomalaisten toimittajien russofobinen psykoosi meni niin pitkälle, että he alkoivat peräti häiriköimään vaalihuoneita. Vaalitarkkailijana huomautin asiasta, ja seuraavissa vaaleissa russofobitoimittajat osasivat käyttäytyä jo vähän sivistyneemmin.

Simferopolin kone oli valtava jetti. Siellä näin suuren määrän venäläisiä ja ulkolaisia tuttuja elämäni eri vaiheista: oli Pietarin kulttuuriväkeä, moskovalaisia toimittajia, myös RISI:n delegaatio. Kone nousi ilmaan kuin valtamerilaiva. Lentomatkalla muistin, että Euroopan rauhanomaisella tulevaisuudella on kolme vihollista: Yhdysvallat, NATO ja EU.

Vierustoverini, krimiläinen mies, pitää Krimin liittymistä Venäjään ilman muuta selvänä asiana. Se on ainoa keino pelastaa venäläiset Kiovan perustuslainvastaisen fasistijuntan mielivallalta. Mies nostaa esiin yhden esimerkin: Maidanin natsialttarilla EU:n tukemat uusnatsit huusivat iskulausetta: "Hukutamme ryssät jutkujen vereen." Tällaista porukkaa Erkki Tuomioja tukee, hän tuki myös heidän valtaannousuaan, ja kannattaa edelleenkin heitä. Mutta Krimin väestöllä on oikeus irtisanoutua kaikesta tästä ja -- mikä parasta -- vapautua Euroopan unionista ikiajoiksi.

Krimi on vapautettava, muuten Kiovan fasistikoirat repivät Krimin venäläiset kappaleiksi. Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Erkki Tuomioja! Alas russofobit!

Venäjä toimii esimerkillisesti suojellessaan kansalaisiaan Krimillä ja muualla. Suuri Venäjä pistää kaiken peliin suojellakseen pientä ihmistä. Uskoisitko samaa esimerkiksi Barrososta? Kuka hän loppujen lopuksi on? Muutenkin esimerkiksi Lavrovia ja Kerryä seuratessa tulee mieleen, että he taitavat painia aika eri sarjoissa. Kerry vaikuttaa kyvyttömältä mitättömyydeltä.

Viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut sitä, että tässä russofobiassa ja Putin-parjauksessa on loppupeleissä kysymys vain kateudesta. Venäjällä menee nyt hyvin, lännellä todella huonosti. Se näkyy hyvin esimerkiksi sinä, minkälaisia johtajia meillä on. Katsokaa nyt vaikkapa Erkki Tuomiojaa tai Carl Haglundin solmiopelleilyä. Paljonkonhan Haglundin solmiopelleily tuli meille maksamaan rahassa mitattuna? Sata miljoonaa, miljardi?

Simferopolin lentoasemalla joukko venäläisiä toimittajia piiritti minut heti. Totesin, että kansanäänestys on absoluuttisen legitiimi ja kansainvälisen oikeuden mukainen, eikä tätä vastaan ole esitetty mitään perusteita. Toin esiin myös presidentti Sauli Niinistön riippumattomia vaalitarkkailijoita kohtaan osoittaman painostuksen. Niinistön mielestä vain ETYJ:llä olisi oikeus tarkkaillla. ETYJ on kuitenkin kieltäytynyt lähettämästä vaalitarkkailijoita tutkimaan asiaa ja on sen sijaan leimannut vaalit kansainvälisen oikeuden vastaiseksi, ilman mitään perusteita ja asiaa tutkimatta. Sanoin toimittajille, että ETYJ:n olisi pitänyt lähettää tarkkailijat tutkimaan asiaa ensin ja arvioida tilanne vasta sitten.

Länsimaiden pakotepolitiikka ja Yhdysvaltojen uhkaukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansanäänestys toteutetaan ja toimitaan sen mukaan. Erkki Tuomiojan linjaa pidän vaarallisena: hän tukee avoimesti Kiovan perustuslainvastaista fasistijunttaa, hän on ollut myös mukana nostamassa sitä valtaan antamalla kaiken tukensa väkivaltaiselle vallankaappaukselle. Tuomioja haluaa myös peitellä Maidanin kansanmurhaa: fasistijuntan länsivaltojen tuella masinoimat tarkka-ampujat murhasivat ihmisiä kadulle. Odotan että Tuomioja ottaa asiaan kantaa ja paljastaa oman osuutensa, onhan paronitar Ashton YouTube-puhelinkeskustelusa antanut ymmärtää olleensa tarkka-ampujien taustasta hyvin tietoinen. Ainakaan asia ei tullut hänelle minkäänlaisena yllätyksenä.

Ilmeisesti minun on pyydettänä venäläisiltä julkisesti anteeksi Erkki Tuomiojan ja EU:n sekoilevaa käytöstä ja tukea Kiovan fasistijuntalle. Eihän se vastaa eurooppalaisen älymystön kantaa. Tuomiojan sekoilevalla epärehellisyydellä ei ole mitään rajaa: hän kannattaa Kiovan fasistijunttaa, hän auttoi sen valtaannousussa, hän syyttää Venäjää oikeusrikkomuksesta ilman yhtäkään perustetta, hän haluaa raunioittaa Suomen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin Venäjä-pakotteilla, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin Venäjän vastatoimiin. Ihan tulee Tanner mieleen. Herää vain yksi kysymys: onko Tuomioja vaarallisempi kuin Tanner?

Ihmettelin myös medioille, miksi EU neuvottelee viikkotolkulla pakotteista, jotka merkitsevät ainakin Suomelle taloudellista itsemurhaa. Suomi on jo integroitunut euraasian talousliittoon. Aionkin nostaa esille Krimin pääministerin kanssa suomalaiset investoinnit Krimille. Haluan että suomalaiset rakentavat tänne sillan, taloja, uusia kaupunkeja, perustavat ravintoloita, hotelleita, tehtaita, investoivat kaikkialle mihin voi investoida. On solmittava alustava investointisopimus Krimin ja Suomen välillä.

Toivon että palatessani Suomeen Erkki Tuomioja ei ole enää ulkoministeri. Hallitus on vapautettava russofobisesta klikistä ja sen älyllisestä saastasta. Hautala kaatui, seuraavaksi kaatuu viimeinen tannerilainen konna.

Seuraava jakso: Osa 2, HILJAISUUDEN PÄIVÄ ilmestyy pian tällä samalla paikalla.

Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.

Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Krimin tilanteesta Iltalehdelle

Annoin Krimin vaaleihin liittyen Iltalehdelle laajan haastattelun, josta lehti julkaisi vain osan. Ohessa haastattelu kokonaisuudessaan:


K: Miten aiotte vaalitarkkailun käytännössä toteuttaa?
V: Olen ollut virallisena vaalitarkkailijana useamman kerran. Vaalitarkkailijalla on esimerkiksi oikeus seurata äänestystä vaalihuoneissa ja ääntenlaskentaa sekä selvittää tilannetta laajemminkin ja muodostaa mahdollisimman oikeudenmukainen näkemys tilanteesta.
Tässä asiassa hyvin poikkeuksellista on tietysti se, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat uhkaavat Krimiä sotilaallisesti ja yrittävät siten vaikuttaa vaalien tulokseen pelottelemalla siellä asuvia ihmisiä. Sama koskee Euroopan ja Yhdysvaltain väitteitä, joiden mukaan Krimillä ei olisi edes oikeutta kansanäänestykseen. Tämä kaikki on varmaankin vain lisännyt venäläisten halukkuutta liittyä äkkiä takaisin Venäjään.
K: Milloin matkustat paikanpäälle Ukrainaan ja Krimille?
V: Turvallisuussyistä en sano mitään matkareitistä enkä ajankohdista. On tietenkin selvää, että Kiovan laiton fasistijuntta voi tehdä mitä tahansa vaalitarkkailijoille.
K: Mitä tehtäviisi vaalitarkkailijana kuuluu käytännöntasolla, millaisia tehtäviä?
V: Tehtävät ja oikeudet on vaalista riippuen määritelty yleensä kirjallisesti. On myös yleisiä suosituksia. Pääasiassa tarkkailemme äänestystapahtumaa, ääntenlaskentaa ja selvitämme vaalien oikeudenmukaisuutta. Myös vaalimainonta, äänestyslistat, henkilöllisyyden todistaminen ovat mielenkiintomme kohteita. Selvitämme myös lainsäädäntöä, yleensä vaalien oikeudenmukaisuutta, eli sitä, toteutuuko kansan tahto.
K: Miten koet Krimin aseman, eli että kyseisen alueen itsenäisyydestä voidaan järjestää kansanäänestys?
V: Krimin kansanäänestyksen laillisuuden ja kansainvälilisen oikeuden mukaisuuden selvittäminen ja arviointi on vaalitarkkailijan tärkeimpiä tehtäviä. Asiaan on suhtautuduttava riippumattomasti. Tällä hetkellä on olemassa yhtäältä EU:n ja Yhdysvaltain mielipide, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden vastainen ja Ukrainan perustulain vastainen, ja toisaalta Venään kanta, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden mukainen ja myös Ukrainan sekä Krimin perustuslakien mukainen.
Tässä tapauksessa asiaa on tarkasteltava myös historian kannalta. Krim on kuulunut Venäjän yhteyteen yli 200 vuoden ajan ja 97 % krimiläisistä on venäläisiä. Krim siirtyi Venäjän yhteydestä Ukrainalle viimeksi vuonna 1956, mutta päätöksellä ei ollut Neuvostoliiton korkeimman neuvoston hyväksyntää. Näin ollen katson, että Krimin siirtäminen Ukrainan yhteyteen oli laiton, joten Krimin palauttamiseksi Venään yhteyteen riittää tämän tosiasian toteaminen. Ei siis välttämättä tarvita edes kansanäänestystä. Minun mielestäni Krimin voi palauttaa Venäjälle sellaisenaan, mitään kansanäänestystä ei edes välttämättä tarvita. Yleisesti ottaen Neuvostoliiton hajoaminen oli laiton, koska 1991 pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö neuvostokansalaisista olisi halunnut säilyttää Neuvostoliiton yhtenäisenä. Joten tässä nyt korjaillaan näitä paljon puhuttuja Neuvostoliiton virheitä. Mutta onneksi saamme sen Euraasian liiton melko pian.
Oma näkemykseni on, että oikeus kansanäänestykseen itsenäisyydestä pitää olla. Kosovon tapaus osoittaa, että itsenäisyysäänestys oli laillinen, vaikka Kosovossa oli tuolloin Naton joukkoja. En voi hyväksyä Suomen ulkoministeriön näkemystä, jonka mukaan Krimillä ei olisi oikeutta kansanäänestykseen. Samalla logiikallahan Suomen itsenäisyys eli irtautuminen Venäjän imperiumista oli laiton ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Suomihan tosiasiassa sai itsenäisyyden ilman mitään oikeutusta Leniniltä ja Stalinilta ja muulta bolshevikkikoplalta, joka oli kaapannut vallan laittomasti. Heillä ei ollut mitään oikeutta myöntää Suomoelle mitään. Leninin ja Stalinin allekirjoittamassa Suomen itsenäisyyden myöntämispaperissa on muuten erilaisia virheitä, joten epäilen sitä paperia muutenkin pätemättömäksi. Tähänkin asiaan varmaan palataan.
K: Ukrainan perustuslain mukaan Krimi on kuitenkin erottamaton osa Ukrainaa, ja Krimin autonominen tasavalta päättää toimivaltaansa kuuluvista asioista Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa. Ukrainan perustuslain mukaan kaikista maan kansanäänestyksistä päättää Ukrainan parlamentti tai presidentti toimivaltansa rajoissa. Jos kyse on ehdotuksesta Ukrainan alueen muuttamiseksi, asia ratkaistaan yksinomaan valtakunnan tason kansanäänestyksessä eli all-Ukrainian referendumilla. Ukrainan perustuslain mukaan Krimillä on oikeus päättää vain alueellisen kansanäänestyksen järjestämisestä. Tämän valossahan Krimin järjestämää alueellista kansanäänestystä liittymisestä Venäjään on pidettävä Ukrainan perustuslain vastaisena.
V: Oma näkemykseni on se, että Ukrainaa ei ole tällä hetkellä valtiona enää olemassa. Väite perustuslain vastaisuudesta voidaan tutkia ainoastaan Ukrainan perustuslakituomiostuimessa, mutta se on nyt halvaantunut fasistijuntan uhkailun ja painostuksen vuoksi. Käytännössä perustulakituomioistuin ei voi toimia, joten Ukrainan perustuslakia ei voi tulkita. Ukraina ei ollut parlamentaarinen vaan presidenttivaltainen demokratia. Väkivaltaisten mielenosoitusten tuloksena presidentti Janukovitsh tuli paljon vastaan ja allekirjoitti oposition ja länsivaltojen kanssa 21.2.2014 sopimuksen, jossa hän käytännössä luopui asemastaan. Hän suostui palauttamaan vanhan perustuslain, nostamaan opposition hallitukseen jne. Samalla sovittiin mielenosoituksien purkamisesta. Tosiasiassahan mielenosoitus oli jo suurelta osin väkivaltainen vallankaapaus, jossa useat hallintorakennukset, kuten Kiovan kaupungintalo, olivat siirtyneet aseistautuneiden vallankaappaajien haltuun. Mutta 21.2. sopimuksen seurauksena aseistautuneet joukot hyökkäsivät Kiovan avainkohteisiin ja Janukovitsh yritettiin murhata. Janukovitshille jäi siis kaksi vaihtoehtoa: oma henki tai pako. Hänen poistuttua maasta myös Ukrainan valtio käytännössä lakkasi olemasta. Toisin sanoan Ukrainan valtio on edelleen Janukovitsh, joka on Ukrainan laillinen presidentti. Hän ottaa asiaan vielä kantaa. Vallan kaapannutta fasistijunttaa ei voi pitää laillisena hallituksena, kai sen jokainen ymmärtää. Ukrainan instituutiot eivät ole toimivaltaisia vielä meneillään olevan väkivaltaisen vallankaappauksen takia. Tilanne normalisoituu vasta, kun fasistijuntta on poistettu. Sekin aika vielä koittaa.
Fasistijuntta on myös vaatinut Ukrainan palauttamista ydinasevallaksi. Kaikki täma uhkaa vakavasti Venäjän ja venäläisten turvallisuutta. On selvää, että venäjä ei voi missään oloissa hyväksyä fasistijunttaa. Fasistijuntan poliittinen ydin, niin sanottu Oikeistosektori, on myös vaatinut rotupuhdasta Ukrainaa ja Venäjän hävittämistä. Oikeistosekotri on avoimen kansallissosialistinen natsiporukka. Sen rinnalla perussuomalaiset muistuttavat stalinisteja. Oikeustosektori on myös aseistautunut.
Yhdysvallat on syyllinen Ukrainan tilanteeseen, samaten Euroopan unioni, joka tuki vallankaappaajia julistamalla ratkaisevalla hetkellä Jakukovitsihin vastaisia pakotteita. Näin siis Europan unioni tuki vallankaappaajia, eli nykyinen fasistijuntta on aika lailla Europan unionin luomus. Yhdysvallat loukkaa kansainvälistä oikeutta sekaantumalla jatkuvasti Ukrainan asioihin, se on YK:n peruskirjan loukkaus, ja loukkaa myös muutamia muita kansainvälisiä sopimuksia. Krimin kansanäänestys on Krimin sisäinen asia ja krimiläisten oma oikeus.
K: Kuka / mikä taho on käytännössä kutsunut sinut ja mahdollisesti muut tarkkailijat Krimille?
V: Vaalitarkailijoiden akkreditoinnista huolehtii yleensä keskusvaalilautakunta. Näin on varmasti nytkin. Olen saanut useita yhteydenottoja hyviltä venäläisiltä ystäviltäni, koska olen ollut aikaisemminkin vaalitarkkailijana. Tällä hetkellä olen kokoamassa Suomesta ja ulkomailta isompaa delegaatiota, mutta en ole lähetellyt kirjeitä mihinkään. Kokoamani delegaation jäsenet eivät muuten vielä edes tiedä olevansa vaalitarkkailijoita, koska en ole informoinut heitä vielä.
K: Teidätkö mitään vaalitarkkailijoiden värväystoiminnasta, jota Krimin kansanäänestyksen nimissä on tehty muun muassa Suomessa (esimerkiksi Suomessa asuville ukrainalais- ja venäläislähtöisille henkilöille on toimitettu värväyskirjeitä)?
V: Olen lukenut siitä lehdistä. Kysymyksessä ovat ilmeisesti tiedustelut halukkuudesta tulla vaalitarkkailijaksi, mutta en tiedä siitä enempää. Minä olen koonnut koti- ja ulkomaisen vaalitarkkailijadelegaation, mutta he eivät tiedä siitä vielä itse. Ilmoitan heille, kun heidät on akkreditoitu.
Outoa että tällaista väitettyä värväyskirjettä ei ole julkaistu missään. En usko tällaisten kirjeiden olemasaoloon, ennen kuin näen sellaisen. Tietysti kansanäänestys on järjestetty niin nopeasti, että suurta joukkoa vaalitarkkailijita on hankala löytää nopealla aikataululla.
K: Kuka ihmisiä värvää?
V: Vaalitarkkailijoiden akkreditoinnista vastaa ylensä keskusvaalilautakunta ja varmaankin tässä tapauksessa Krimin tasavallan johto.
K: Värvätäänkö ihmisiä myös muualta kuin Suomesta?
V: Yritän itse myötävaikuttaa mahdollisimman monipuoliseen kansainväliseen vaalitarkkailijadelegaatioon, joten olen ollut yhteydessä ulkomaille. Mutta kokonaisuutena vaalitarikkailijoiden kutsumisesta vastaa siis Krimin hallitus ja sinne perustettu keskusvaalilautakunta, joka akkreditoi tarkkailijat.
K: Vertauksen vuoksi, mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkiksi Karjalassa järjestettäisi kansanäänestys liittymisestä Suomeen? Olisiko tällainen mahdollista?
V: En tunne mitään sellaista historiallista Karjalaa, jonka liittäminen Suomeen olisi jotenkin oikeudellisesti perusteltu. Karjalan Tasavalta esimerkiksi ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Jos puhutaan esimerkiksi Viipurista, se on vanha ruotsalaisten perustama linnoitus. Suomelle se on kuulunut vain mitättömän lyhyen ajan pitkästä historiastaan. Matti Klingekin on kirjoittanut muistaakseni, että Viipurihan oli savolainen kaupunki. Ei siellä ole mitään Karjalaa. Yleensäkin Suomessa maantiedon tuntemus on aika heikkoa näissä Karjalan asioissa ja varsinkin kansainvälisen oikeuden suhteen. Esimerkiksi tämän Kosovon osalta on nyt podettu pahaa muistinmenetystä.
Mutta kaiken kaikkiaan olen ilahtunut siitä, että Venäjän demografisen kehityksen ongelmiin saadaan nyt parannus. Ilmeisesti Venäjän väestö kasvaa yhdessä yössä peräti 2,5 miljoonalla ihmisellä.

Ilmoittaudun hakijaksi Suomen lapsiasiainvaltuutetun tehtävään

Olen suomalainen patriootti, ja toivon, että Suomessakin noudatettaisiin ihmisoikeuksia, oikeutta perhe-elämään ja lapsen oikeuksia, ja että suomalainen perhe-elämä nojaisi vankkoihin suomalaisiin perusarvoihin. Valitettavasti näin ei ole asian laita.

Maria Kaisa Aulan ero ja sen perusteet sekä viime aikojen keskustelu osoittavat, kuinka katastrofaalisessa tilassa suomalainen lastensuojelu on. Olen yrittänyt toimia jo vuosien ajan eräänlaisena Suomen varjo-lapsivaltuutettuna maailmalla. Minulla on ollut jo vuosien ajan surempi näkyvyys näissä asioissa kuin Maria Kaisa Aulalla. Suomen lapsiasianvaltuutettu ei saa olla suojatyöpaikka eikä poliittinen virkanimitys. Voin jatkaa siitä mihin olen jo päässyt. Ensimmäiseksi aion käydä kaikissa Suomen lastenkodeissa. Perustan myös neuvottelukunnan, johon kuuluvat kaikki suomalaiset aktivistit ja lastensuojelun kriitikot. Suomen tulevaisuus ei ole ylioppilaissa vaan lapsissa. Pyydän tukea kentältä kaikkialta Suomesta. Sitä paitsi, kuka muu edes uskaltaisi ottaa tehtävän vastaan? Aion järjestää jatkuvasti lehdistötilaisuuksia ja lisätä avoimmuutta. Niin ja tuo videointi: olen sitä mieltä että kaikki vuorovaikutustilanteet sosiaalityöntekijän ja asiakkaiden kanssa pitää videoida, niin ei tule enää erimielisyyttä sitä, mitä sanottiin ja tehtiin. Videoidaanhan poliisikuulustelutkin ja nauhoitetaanhan oikeudessa todistelutkin. Tässä muutamia toimenpide-ehdotuksia:

- korvausmenettely perusteettomien lastensuojelutoimien uhreille;
- neuvottelukunta määrittelee pahimmat ongelmakohdat; ihmisoikeusloukkauksien kartoitus
- lastenkotien ja yksityisten laitosten määrän ja tilanteen selvittäminen; käynnit kaikissa laitoksissa;
- lastensuojelun tilastoinnin selvittäminen ja tarkistaminen;
- hallinto-oikeusprosessin luotettavuuden selvittäminen ja avoimmuuden lisääminen;
- yksityisten lastenkotien, sijoitusten ja huostaanottojen valvonnan perustaminen;
- välittömien lakimuutosten voimaansaattaminen lastensuojelun valvonnan ja hallinto-oikeusprosessin luotettavuuden lisäämiseksi;
- sosiaaliviranomaisten ja hallinto-oikeustuomareiden koulutustarpeen selvittäminen;

Aion pitää aiheesta lehdistötilaisuuden mahdollisimman pian.

Terveisin Johan Bäckman, valtiotieteiden tohtori, oikeussosiologian ja kriminologian dosentti (sit.)
Puhelin 040 503 5474
Sähköposti exiron@gmail.com

Lisää aloitteita:

101 kansanedustajan ajama maahanostokielto on katastrofi Suomessa asuville venäläisille perheille ja heidän lapsilleen. Tilastojen mukaan Suomessa on jo yli 11 000 perhettä, jossa yksi tai molemmat vanhemmista ovat venäläisiä. Maahaostokielto merkitsee, että nämä yli 11 000 perhettä eivät siis voi ostaa yhteistä asuntoa. Asunnon hankinta olisi ainakin vaikeaa ellei mahdotonta. Yhteinen asunto on perheelle kuitenkin merkittävä turva. Ainoa mahdollisuus kiertää lakia olisi perustaa yritys ja ostaa asunto sen nimiin. Pitääkö venäläisten perheiden siis perustaa nyt yrityksiä? Oikeus omaan asuntoon ja asumiseen on perusoikeus. Nyt tällä lakialoitteella venäläisten perheiden oikeutta halutaan rajoittaa.

---

Johan Bäckman, puhelin +358405035474, +7966 016 58 32

 

 

Kommentti Maria Kaisa Aulan eroon ja väitteisiin:

 

Ihmettelen mihin Aulan väite vähäisistä resursseista perustuu. Lapsivaltuutettu pärjäisi vähemmälläkin, sehän on viranomainen, jonka pitäisi valvoa tilannetta ja pitää sormi pulssilla sekä ehdottaa uudistuksia. Hänelle on annettu olosuhteisiin nähden isot resurssit, joilla hän ei kuitenkaan ole tehnyt mitään. Lastensuojelu on katastrofaalisessa tilassa ja Aulan aikana se on muuttunut yhä katastrofaalisemmaksi. Ministeri Guzenina-Richardson sai lähteä, nyt lähti Aula.

Ja kuka haluaa Aulan paikalle? Eihän sille paikalle saada poliittisella mandaatilla kuin joku B-luokan poliitikko, joka saa heti ihmisten vihan niskaansa. Lapsiasiavaltuutetuksi tarvitaan mielellään tutkijataustainen tyyppi ja riippumaton asiantuntija, joka osaa rohkeasti sanoa oman mielipitensä ja kaivaa ongelmat esiin, henkilö jota eivät poliittiset sidonnaisuudet haittaisi.

Suomi rikkoo järjestelmällisesti lapsen oikeuksia ja Aula on vastuussa jokaisesta lapsen oikeuksien rikkomuksesta. Aulan on vastuussa myös Oulun huostaanottovideon kaltaisista järkyttävistä lapsiin kohdistuvista väkivaltaisista traumatisoinneista. Aula onkin reagoinut tähän videoon pesemällä kätensä, eroamalla raukkamaisesti, kuin rotta joka jättää uppoavan laivan.  

Lapsiasiavaltuutetun on oltava sosiaaliviranomaisten kauhu. Aula on aina väittänyt, että hän ei voi olttaa kantaa yksittäistapauksiin. Se on hänen pahin virkavirheensä, koska juuri yksittäistapauksiinhan tässä pitää puuttua. Aulan aikana YK:n lapsen oikeuksien komitea on jatkuvasti moittinut Suomea monenlaisista systemaattisista lapsen oikeuksien loukkauksista, jotka Aulan ansiosta on aina haudattu pimentoon. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa Suomelle jatkuvasti moitteita.

Lapsivaltuutetun toiminnassa minä keskittyisin ensin selvittämään, paljonko Suomessa on huostaanottoja, sijoituksia ja yksityisiä lastenkoteja. Mitään luotettavia tilastojahan ei ole. Haluan myös vastuuseen kaikki ne henkilöt, jotka ovat käyttäneet niin sanottua mattoterapiaa, eli järjestelmällistä, mutta hyvin yleistä lapsiin kohdistunutta väkivaltaa lastenkodeissa.

Haluan kysyä Maria Kaisa Aulalta, miksi hän ei ole tehnyt lapsiasiavaltuutettuna mitään? Miksi Suomen lastensuojelun tilanne näyttää yhä suuremmalta katastrofilta? Mitä Aula sanoo Oulun huostaanottovideosta, jossa kaksoset riistetään väkivalloin sisarustensa ja vahempiensa luota, selväst kodista ja olosuhteista, joissa ei ole mitään välitöntä vaaraa?

---

Johan Bäckman, puhelin +358405035474, +7966 016 58 32

 

SYSTEMATIC VIOLATIONS OF THE RIGHTS OF THE CHILD IN FINLAND

by Dr. Johan BÄCKMAN (Finland)

Speech at the OSCE Human Dimension Implementation Meeting, Warsaw, 24.9.2013 (Working Session 2)

Ladies and Gentlemen,

Finnish and Russian media have for years been covering shocking materials about severe human rights violations against mothers and children in Finland. The Finnish government cannot deny the fact that the United Nations Committee of the Rights of the Child criticizes every year Finland of severe violations of the rights of the child, but without any reaction from the Finnish officials. In addition, the United Nations Committee against Torture is constantly criticizing Finland of inhumane psychiatric treatment. Many Finnish human rights activists are talking about trade with children: the private children’s homes and foster families are utilizing a corrupt system to gain maximum profit with seizured children. The Finnish government cannot deny the fact that nobody is controlling private children’s homes in Finland. The Finnish officials provide no reliable statistics about the number of seizure children or private children’s homes. A recent number says there are approximately 17,000 seized children in Finland. The new Finnish law on “child protection” gives the authorities right to seizure children without court order or evidence. The private children’s homes are using various kinds of punishments, including “carpet therapy”, meaning wrapping the child into a carpet. The Finnish government cannot deny the fact that the “carpet therapy” is officially accepted means of co-called child protection in Finland. In addition, the private children’s homes are using prison chambers to punishing children. A Finnish human rights activist Mr. Lari Kunnas posted into YouTube a shocking video showing 2 Finnish social workers and 2 police fetching his children from home without showing him any court order or written document. Recently A group of Finnish human rights activists (Mrs. Tiina Liljeberg, Mrs. Birgitta Wulf-Luhtanen, Mrs. Sirpa Aho, Mrs. Solveig Holmström and Mrs. Ani Leikonniemi) wrote a letter to the Russian children ombudsman Mr. Pavel Astakhov demanding for help, because the Finnish children’s ombudsman Mrs. Maria Kaisa Aula has never done anything to improve the situation. Recently the inhuman treatment of children in Finland has become an issue of concern for Russian Federation. The Finnish government cannot deny the fact that Finnish diplomats assisted in illegal abduction of under-aged Russian citizen Anton Salonen, who was smuggled in a trunk of a Finnish diplomatic vehicle from Russia to Finland. Finnish government cannot deny the fact that Finnish diplomats did not have any legal rights to assist in the abduction or contraband in the trunk of the Finnish diplomatic car of a Russian child Anton Salonen. In Finland, the illegally abducted child Anton Salonen was then prohibited to speak his mother tongue Russian or carry out any actions in relation to his Orthodox religion, including a prohibition to pray. Another example discussed between Finland and Russia is the seizure of four children from a Russian mother Anastasiya Zavgorodnyaya in Finland, including the seizure of a newborn child, with a prohibition to brest-feed the newborn. The Finnish government cannot deny the fact that the Finnish authorities did not have any clear motivation to this inhuman action. Very often the Finnish officials are misusing psychiatry against mothers or human rights activists, who are trying to protect the rights of the child against the private child trade industry. In the case of Kauko Oranen, the Finnish father has lost the contact to his two Russian daughters and the Russian wife Oksana Loginova for more than 10 years, all of whom are institutionalized, without any clear motivation or proper court order. An Asutralian father Mr. Warren McLachlan has lost 2 children to the Finnish private child trade industry. The boys, holding Australian citizenship, are drugged in Finnish private children’s homes already for more than 10 years without any right investigate the situation. For preventing future violations, the Russian Federation has tried for years to establish a mutual expert commission for family rights with Finland. The Finnish government cannot deny the fact that Finland has constantly refused to establish the commission or to have any co-operation in the field. We should confront the fact that the modern private child trade industry, with uncontrolled seizure of thousands of children with unclear grounds, is a sign of a new ideology of hate: the hate against families and hate against children. We should remember that anti-semitism, xenohobia or neo-nazism are not the only nor principal means of hate. You have just to read the writings of the French feminist Simone de Beauvoir to understand that the modern feminism has transformed into an ideology of hate against women and children. The Finnish government cannot deny the fact that today they are one of the main advocates of that hate against women and children.
Thank you for your attention.

Putinin nimen yhdistäminen poliisirekisteriin on ulkomaisten tiedustelupalvelujen operaatio

"Viime päivinä Suomen kautta on yritetty toteuttaa uudenlaista informaatio-operaatiota, jonka pääasiallisena tavoitteena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.  

STT kertoi äskettäin, että Putinia koskevia perättömiä väitteitä oli lisätty KRP:n rikostiedustelun rekisteriin nimenomaan ulkomailta käsin. Todennäköisimmin ulkomaiset asiamiehet onnistuivat saamaan Putinia koskevan disinformaation KRP:n rekisteriin normaalin rikostorjuntayhteistyön kautta. Sitten läpimeno varmistettiin asiamiehinä toimiville suomalaisille toimittajille, jotka julkistivat tiedon. Näin saatiin aikaiseksi skandaali, joka tarjoaa mahdollisuuden spekuloida kuukausitolkulla Putinin epäilyttävillä yhteyksillä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin maailmanlaajuisesti. Kysymyksessä on siis perinteinen disinformaatio-operaatio.

Juuri MTV3 ja Ilta-Sanomat ovat viime aikoina levittäneet runsaasti hyvin valmisteltua Venäjä-vastaista disinformaatiota, jonka tarkoituksena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita. Tavoitteena on myös lietsoa epätietoisuutta ja siirtää huomiota pois esimerkiksi Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin yhteyksistä Putinin vastaiseen niin sanottuun Lontoon ryhmään, joka koostuu Venäjän Interpolin kautta etsintäkuuluttamista loikkareista, terroristeista ja talousrikollisista. Heistä moni on jo murhattu.

Äskettäin Itä-Uudenmaan käräjäoikeus julisti turvallisuutensa puolesta pelkäävän Nekrasovin tiliotteet salaisiksi peräti 25 vuoden ajaksi. Hautalan asunnossa asuvalla Nekrasovilla ei verottajan mukaan ole lainkaan tuloja, mutta valonarkaa rahaliikennettä tuntuu siis olevan. Neuvostoliitosta Nekrasov loikkasi jo 1970-luvulla.

Monet ovatkin epäilleet informaatio-operaatiota kostoksi Hautalan uran tuhoamisesta: viimeinen niitti Hautalalle oli Iltalehden uutinen Hautalan yhteyksistä rikolliseen moottoripyöräkerhoon. Näyttää siltä, että Hautalan viiteryhmät ovat masinoineet kostoksi täsmälleen samanlaisen syytöksen Hautalan verivihollista Putinia vastaan.

Hautala on vuosia käynyt leppymätöntä disinformaatiokampanjaa Putinia vastaan ja perustanut tarkoitusta varten erilaisia järjestöjä ja järjestänyt tilaisuuksia tärkeän yhteistyökumppaninsa Mikael Storsjön kanssa. Hautalan ja Storsjön keskeinen missio on ollut Venäjää terrori-iskuilla uhkailevan islamistisen nettisivuston Kavkaz Centerin poliittinen tukeminen. Storsjö on sittemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Hautalan ja Storsjön perustamaa Venäjä-vastaista yhdistystä  johtamaan saatiin myös Tarja Kantola, ulkoministeri Erkki Tuomiojan pitkäaikainen erityisavustaja.

Täytyy muistaa, että Hautalan Putin-vihalla on megalomaaniset, hysteeriset mittasuhteet. Hautala ei pysty puhumaan Putinista menettämättä malttiaan. Kosto liittyy myös siihen, että Venäjän medioissa on uutisoitu Hautalan yhteyksistä islamistiterroristeihin.

Suomessa ei ymmärretä, minkälaisiin kuvioihin Hautala on sotkeutunut. Myös käsitys tiedustelupalvelujen informaatio-operaatioista ja Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta on Suomessa puutteellinen. Vakava vaara on tietysti siinä, että ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat onnistuneet käyttämään luotettavan ja puolueettoman maan tärkeää rekisteriä hämäriin tarkoituksiin sekä tietysti pettäneet sen luottamuksen, mikä kansainväliseen rikostorjuntayhteistyöhön liittyy.

Venäjällä jotakin tietävissä piireissä pidetään varmana, että brittitiedustelu MI6 käyttää Suomen tiedotusvälineitä informaatio-operaationsa välikappaleena, todennäköisimmin Viron suojelupoliisin KAPO:n tuella. On yleisesti tiedossa, että aggressiivisesta Venäjä-vastaisuudestaan tunnettu KAPO on pelkkä MI6:n marionetti. Ei olekaan poissuljettua, että operaatiota pohjustettiin suomalaisten toimittajien salaisella vierailulla KAPO:n päämajaan marraskuussa 2012. Siellä suoritettiin tarvittavat värväykset, jotka voitiin nyt aktivoida meneillään olevassa Putin-operaatiossa.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että kysymyksessä on todennäköisesti vain kokeilu. Tavoitteena on ollut testata, miten Suomen medioiden kautta voidaan vaikuttaa Venäjän yleiseen mielipiteeseen. Olennaista operaatiossa on Suomen ja erityisesti Suomen poliisin hyvä maine. Juuri niitä käytetään ponnahduslautana Putinin maineen vahingoittamiseksi. Jos joku kirjoittaisi, että Putinin nimi olisi eksynyt Italian poliisin rekisteriin, asia tuskin kiinnostaisi ketään.

Moni asia Suomen ja Venäjän suhteissa raivostuttaa brittitiedustelua ja erityisesti Viron valtaklikkiä, joka mieluiten näkisi Suomen Natossa ja Venäjän hajoamista edistämässä. Tosiasiassa Suomi on jo sanonut Natolle lopullisesti ei. Naton vastustus on suomalaisten keskuudessa omaa luokkaansa, eikä pitkään jatkunut informaatio-operaatio ole saanut suomalaisia Naton puolelle, päin vastoin. Erityisen katkeria Venäjän viholliset ovat Suomen sisäministeriön ja Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n solmimasta tietovaihtosopimuksesta.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ehättikin jo syyttää KRP:n rekisteritiedon vuotajaa maanpetoksesta. Tosiasiassa vuotaja on sama ulkomainen tiedustelupalvelu, joka alun perinkin onnistui syöttämään väärän tiedon Suomen poliisin tietokantaan.

Meneillään oleva operaatio muistuttaa jossakin määrin Venäjän vaalien alla levitettyä hyvin aidon näköistä videoväärennöstä, jossa Putin oli syytettynä oikeudessa. Senkin tarkoitus oli vaikuttaa Putinin imagoon ja muokata asenteita maailmanlaajuisesti. Myös Pussy Riot ja Femen ovat informaatio-operaatioita, joiden tarkoitus on vaikuttaa maailmanlaajuisesti Putinia koskeviin asenteisiin. Menestynein näistä operaatioista on Pussy Riot, jota Helsingin yliopistossakin luullaan aidoksi ihmisoikeusaktivismiksi.

JOHAN BÄCKMAN

Bäckman Kiovassa: Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen!

Rakkaat lukijat, vietin unohtumattoman viikon Kiovassa Ukrainan III kansallinen vanhempainkonferenssin vieraana. Matkustin sinne Moskovasta seuranani hyvä ystäväni, kuuluisa venäläinen lapsipsykologi Irina Medvedeva. Luennoin täysille saleille mieliteemoistani, länsimaistyyppisestä lastensuojelusta poliittisen terrorin muotona ja nykyaikaisen länsimaisen feminismin yhteiskunnanvastaisuudesta. Ohessa kuva Kiovan yliopiston täydestä salista ensimmäisen konferenssipäivän aamuna:

Heti aluksi luin yleisölle hyvän ystäväni, Venäläiset äidit -järjestön puheenjohtajan Irina Bergsethin tervehdyksen, joka on suomennettuna seuraavanlainen: "Hyvää päivää, kunnioitetut Ukrainan vanhempainkonferenssin osanottajat! Me, venäläiset ja venäjänmaalaiset äidit lähetämme teille vanhempain tervehdyksen! Me ehdotamme Venäjän ja Ukrainan vanhempainyhteisöjen voimien yhdistämistä lapsiemme suojelemiseksi länsimaisen lastensuojelun pahuudelta. Länsimaistyyppinen lastensuojelu on monipäinen lohikäärme, jonka länsimaat ovat luoneet "syödäkseen" lapsemme. Ja tätä lohikäärmettä ei voi voittaa yksin. Tuhannet äidit ja isät taistelevat tänään yksinään lastensuojelun pirullista terroria vastaan, yrittäen repiä lastensuojelun kynnet irti varastetuista lapsistaan. Mutta yksinäisten vanhempien ponnistelut ovat turhia. Länsimaistyyppisen lastensuojelun toimintamallit ovat tänään orjuuttaneet Euroopan, Amerikan, Kanadan, Australian ja Oseanian. Vanhemmuus on näissä maanosissa särjetty. Lastensuojelijat ovat voittaneet ja keräävät päivittäin lapsimaksua jokaisesta perheestä - verottavat meitä lapsillamme. Mutta maailmaan on vielä jäänyt vallankumouksellisten vanhempien saareke. Venäjä tänään on tällainen vallankumouksen saareke. Me Venäjän vanhemmat emme aio antautua, emmekä anna lapsiamme länsimaisten lastensuojelijoiden terrorin kynsiin. Me lähdemme kaduille, me esiinnymme medioissa, me haemme ymmärrystä Venäjän hallitsijoilta, perustamme vanhempain järjestöjä ja huudamme "EI" niille, jotka haluavat saastuttaa Venäjän meille vieraalla perinteisen perheen hajottamisen ideologialla, lasten ja vanhempien erottamisen ideologialla, lapsien turmelemisen ja orjuuttamisen ideologialla. Me ymmärrämme, että tänään Venäjän vanhemmilla ei ole muuta tietä kuin liittoutua muiden maiden vanhempien kanssa ja taistella täyttääksemme Jumalan meille antaman tehtävän - kasvattaa omat lapsemme. Vanhempien yhtenäisyydessä on voimamme. Meidän on otettava toisiamme kädestä kiinni ja seistävä muurina lastemme ympärillä, jotta lastensuojelun terroristit eivät kaappaa ja varasta lapsiamme. Tämä ei ole helppoa. Mutta olemme valmiit puolustamaan lapsiamme Ukrainan vanhempien kanssa. Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen! Vanhempain tervehdyksin, kansainvälinen ihmisoikeusjärjestl Venäläiset äidit, puheenjohtaja Irina Bergseth, 29. maaliskuuta 2013, Moskova."

Omassa puheenvuorossani käsittelin länsimaistyyppisen lastensuojelun (jota venäjänkielen termi juvenalnaja justicija tarkoittaa) ideologista, oikeudellista, uskonnollista yms. perustaa sekä ihmisoikeusrikosten kätkemistä salassapitoveloitteen taakse. Puhuin myös lastensuojelusta suljettuna systeeminä, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta käytännössä annetaan jopa vain yhdelle sosiaalityöntekijälle. Kerroin myös Suomesssa ilmenneistä tapauksista, joissa venäläisten äitien ja lasten ihmisoikeuksia on karkeasti rikottu (esim. Zavgorodnjajan, Sitnova-Toivosen, Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Mesherjakovan, Björklundin, Kasatkinan, Karelinan, Kivosen, Loginovan ym. ym. Venäjän medioissa laajasti käsitellyt tapaukset). Länsimaistyyppinen lastensuojelu on poliittista terroria ja sodankäyntiä perhettä, lapsuutta, äitiyttä, isyyttä, perhearvoja ja kristinuskoa vastaan. Käsittelin myös lastensuojelun yksityistämistä eli korruptoitunutta järjestelmää, jossa perheitä hajotetaan taloudellisen edun nimissä, kun lapsia sijoitetaan yksityisiin lastenkoteihin. Länsimaistyyppisen lastensuojelun varsinaisena syynä pidän sen aatteellista perustaa eli nykyaikaista länsimaista feminismiä, josta on tullut hysteerisen perhe- ja lapsivastaisen propagandan ideologia. Hyvin keskeinen rooli on perhevastaisella homopropagandalla, joka käytännössä tarkoittaa perhevastaisen vihan lietsontaa. Homoseksualismista onkin tullut Euroopan keskeinen arvo, pietarilainen kollegani Pavel Parfenev huomautti konferenssissa. Feminismin yhteiskunnanvastaisuutta koskevassa esitelmässäni kerroin suomalaisesta scifi-romaanista "Äidinmaa", jossa noin vuonna 2100 perheet on tuhottu, heteroseksi on kriminalisoitu ja miehillä on lähinnä orjan rooli.

Ensimmäisenä päivänä osallistuin myös lehdistötilaisuuteen, jossa seuranani oli Ukrainan presidentin edustaja Juri Miroshnychenko. Häneltä tiedusteltiin kantaa homopropagandan kieltävään lakiin. Samalla kun Euroopassa homoseksuaalisuus on nostettu tärkeimmäksi arvoksi ja ihanteeksi, Venäjällä ja Ukrainassa valmistellaan homopropagandaa kieltäviä lakeja perheiden ja lasten suojelemiseksi.  

Illalla puhuin vielä työryhmässä, jonka aiheena oli länsimaistyyppisen lastensuojelun rantautuminen Ukrainaan. Totesin että länsimaistyyppinen lastensuojelu ei koskaan voi juurtua Ukrainaan eikä Venäjälle, koska toimintaedellytykset eli perhe- ja lapsivastainen homofeminismi sekä ateismi/protestantismi puuttuvat. Monet venäläiset ja ukrainalaiset ekspertit kuitenkin pelkäsivät, että länsimaistyyppisestä lastensuojelusta tulee tosielämää ja perheitä aletaan terrorisoida kuten Suomessa. Sanoin että se ei voi olla mahdollista.

Sunnuntaina minut otettiin hienosti vastaan Ukrainan valinta -järjestön pyöreän pöydän keskustelussa,  jonka aiheena oli äärioikeisto ja uusnatsismi Euroopassa. Tilaisuuteen osallistui myös hyvän ystäväni Nikolai Starikovin vetämän Venäjän kansalaisten liiton sisarjärjestön, Ukrainan kansalaisten liiton puheenjohtaja Aleksei Natelenko. Kerroin Viron ja Latvian SS-miesten ihannoinnista ja historian väärentämisestä, jossa SS-miehet esitetään valheellisesti itsenäisyystaistelijoina. Joka vuosi loppukesästä Viron Sinimäillä pidetään kansainvälinen uusnatsifestivaali ja Latviassa natsit marssivat keskellä kaupunkia joka maaliskuun 16. päivä. Kerroin perussuomalaisista, jotka yhtäältä ovat tyypillinen monikulttuuri- ja islam-vastainen eurooppalainen ääriliike, mutta ruotsinkielen vastaisuudessaan jotkut perussuomalaiset hakevat myös erikoista lähentymistä Venäjään ja kaipaavat jopa keisariaikaa, jolloin Venäjä tuki suomalaisuutta. Keskustelimme myös Ukrainan erityispiirteistä kuten siitä, että sittenkin suurempi osa kansasta eli yli 40 % kannattaa euraasialaista integraatiota, kun EU-integraatiota kannattaa vain runsas 30 %. Isäntämme paheksuivat paikallisen Vapauspuolueen natsi-ihannointia, erityisesti natsisotarikollisen ja juutalaisten murhaajan Stepan Banderan palvontaa. Uusnatsilainen Vapauspuolue pääsi 450-paikkaiseen parlamenttiin ja röyhistelee rintojaan, mutta varsinaista poliittista vaikutusvaltaa sillä ei vielä ole. Erikoisin tapahtuma oli hyvän ystäväni Nikolai Starikovin Stalin-kirjan esittelyssä Kiovassa vähän aikaa sitten tapahtunut välikohtaus, jossa Vapauspuolueen huligaanit keskeyttivät kirjaesittelyn huudoillaan ("komukat takaisin Moskovaan" yms.). Kehotin ukrainalaisia käyttämän oman rikoslakinsa mahdollisuuksia nostamalla rikosjuttuja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta aktivistien mukaan syyttäjät ja poliisit ovat usein natsien puolella. En ottanut siihen kantaa, koska haluan ensin itse puhua Ukrainan syyttäjien kanssa. 

Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta käväisin vielä Ukrainan 1-kanavan studiossa keskustelemassa toisen maailmansodan muiston merkityksestä tänään. Minua haastatteli herttainen Tatjana Chugajenko, ukrainalaisittain Tetjana. Hän kertoi olevansa ainoa ukrainalainen toimittaja, joka pitää keväällä rinnassaan voittajakansan merkkiä, Pyhän Yrjön nauhaa. Keskustelimme muutaman vuoden takaisesta Viron pronssiyöstä eli Pronssisoturi-patsaan aiheuttamasta kapinasta. Viron hallitus halusi poistaa ihmisten muistista tiedon siitä, että Punaisen Armeijan eestiläinen armeijakunta vapautti Tallinnan fasistimiehittäjästä ja juutalaisten murhaajista. Tämän tiedon poistamiseksi haluttiin tuhota Tallinnan vapauttajien muistomerkki Pronssisoturi-patsaineen, mutta se ei onnistunut. Olin ottanut studioon mukaan Suomen antifasistisen komitean Leena Hietasen aloitteesta teettämän Pronssisoturi-patsaan pienoismallin ja totesin, että Viro ei onnistunut pyyhkimään ihmisten muistia ja hävittämään Pronssisoturi-patsasta. Sen sijaan ilmaantui tuhansia Pronssisoturi-patsaan pienoismalleja, joiden levittämisen Viron suojelupoliisi on kieltänyt. Huomautin että Suomessa arvostetaan kaikkia historiamme ajanjaksoja tasavertaisesti joten tallella ovat niin Keisarin patsaat, Lenin-museot kuin neuvostosotilaiden haudatkin.

Valitettavasti en ehtinyt käydä tapaamassa Kiovan Suomen-lähettilästä tiukan aikataulun vuoksi, mutta lupaan ensi kerralla ja ottaa mukaani myös hyvät ukrainalaiset ystäväni. Lentokoneessa kohti Moskovaa tiedustelin lentoemännältä laatulehti Rossiiskaja Gazetaa, Venäjän hallituksen äänenkannattajaa. Kuinkas ollakaan uunituoreessa lehdessä pohdittiin remonttikohuihinsa tuhoutuneen Heidi Hautalan yhteyksiä tsetseeniterroristeihin. Euraasian integraatio etenee, patologiset russofobit ammutaan yksi kerrallaan tarkalla sihdillä alas, heh.