Showing posts with label Suomi. Show all posts
Showing posts with label Suomi. Show all posts

Wednesday, May 18, 2022

Turkin 10 vaatimusta Suomelle ja Ruotsille

Turkki esittää Suomelle ja Ruotsille seuraavat 10 vaatimusta ehdoksi Nato-jäsenyydelle: 


*** Hajottaako Turkki Naton? Mitä tekee Trump palatessaan presidentiksi? Lue "Trumpin paluu ja Naton hajoaminen", ainutlaatuinen tietokirja Naton hajoamisskenaarioista ja Trumpin roolista maailmanpolitiikassa. KEVÄT-ALE VAIN 5e/kpl! Tilaus: kirjatilaus@protonmail.com . Tilaa luettelo ALE-kirjoista! 


1. Suomen ja Ruotsin on selvitettävä suhtautumisensa Kurdistanin työväenpuolueeseen PKK:hon: Suomen ja Ruotsin on nimettävä PKK terroristijärjestöksi; 

2. Suomen ja Ruotsin on estettävä PKK:n jäsenten pääsy kansanedustajiksi; 

3. Suomen ja Ruotsin on lopetettava kurdien asevoimien tukeminen ISIS:n vastaisen taistelun nimissä;

4. Suomen ja Ruotsin on katkaistava kaikki suhteet PKK:n johtoon; 

5. Suomen ja Ruotsin on kiellettävä Hizmet-järjestön levittämä propaganda; 

6. Suomen ja Ruotsin on luovutettava Turkin vaatimat terroristit; 

7. Suomen ja Ruotsin on kieltäydyttävä kaikista Turkin turvallisuutta uhkaavista toimista; 

8. Suomen ja Ruotsin on lisättävä yhteistyötä terrorismin torjunnassa Turkin kanssa; 

9. Suomen ja Ruotsin on suljettava terroristijärjestöjen pankkitilit; 

10. Suomen ja Ruotsin on estettävä terroristijärjestöjen varainkeruu erilaisten yhdistysten avulla. 


Lähde: Sabah


*** Hajottaako Turkki Naton? Mitä tekee Trump palatessaan presidentiksi? Lue "Trumpin paluu ja Naton hajoaminen", ainutlaatuinen tietokirja Naton hajoamisskenaarioista ja Trumpin roolista maailmanpolitiikassa. KEVÄT-ALE VAIN 5e/kpl! Tilaus: kirjatilaus@protonmail.com . Tilaa luettelo ALE-kirjoista! 

Friday, May 13, 2022

Venäjän kanta Suomen Nato-jäsenyyteen: sensuroimaton teksti

Kiinnostaako Venäjä? Tilaa mielenkiintoista tietokirjallisuutta suomeksi edullisesti osoitteesta kirjatilaus@protonmail.com 


Venäjä on antanut 12.5. virallisen vastauksen Suomen laittomalle Nato-jäsenyysaikomukselle. Lisätty: Kremlin tiedote 14.5. Putinin ja Niinistön välisestä keskustelusta. Koska Suomen valtamedia levittää jatkuvasti väärää tietoa, mm. virheellisiä väitteitä ja suomennoksia Venäjän lausunnoista, tai siteeraa niitä hyvin valikoidusta tai ei ollenkaan, ohessa suomennos Venäjän vastauksesta kokonaisuudessaan. Lisäksi suomennos Kremlin tiedotteesta. Mainittakoon, että Venäjän vastauksessa mainitut Pariisin rauhansopimus 1947 ja Naapuruussopimus 1992 ovat molemmat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja kansainvälistä oikeutta, jota Suomen pitää noudattaa. Valtioneuvoston kanslia on Naton ohjauksessa jo vuodesta 2015 järjestänyt Suomen lehdistöön ulkoa ohjatun kampanjan, jonka mukaan Suomessa Pariisin rauhansopimus 1947 ei olisi voimassa. Mainittakoon, että Suomi lisäksi estää internet-sivuja blokkaamalla suomalaisia lukemasta kyseistä Venäjän virallista kantaa sen alkuperäisessä muodossa mm. Venäjän ulkoministeriön nettisivuilta ja muilta sivuilta. Venäjän lausunto Suomen Nato-jäsenyyteen on kokonaisuudessaan seuraavassa: 


[KREMLIN TIEDOTTEEN ALKU]

Puhelinkeskustelu Suomen presidentin Sauli Niinistön kanssa

Vladimir Putin kävi Suomen aloitteesta puhelinkeskustelun tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa.

14. toukokuuta 2022 14:45

Suomen johdon ilmoittamasta aikeesta hakea NATO-jäsenyyttä vaihdettiin avoimesti mielipiteitä.

Vladimir Putin korosti, että perinteisen sotilaallisen puolueettomuuspolitiikan hylkääminen olisi virhe, koska Suomen turvallisuuteen ei kohdistu mitään uhkia. Tällainen muutos maan ulkopoliittisessa suunnassa voi vaikuttaa kielteisesti Venäjän ja Suomen suhteisiin, joita on jo vuosia rakennettu hyvän naapuruuden ja yhteistyökumppanuuden hengessä molempien osapuolten hyödyksi.

Johtajat keskustelivat myös Ukrainan tilanteesta. Vladimir Putin arvioi Venäjän ja Ukrainan edustajien välistä neuvotteluprosessia, jonka Kiova itse asiassa keskeytti, koska se ei osoita kiinnostusta vakavaan ja rakentavaan vuoropuheluun.

[KREMLIN TIEDOTTEEN LOPPU]

Lähde: http://kremlin.ru/events/president/news/68409



[VENÄJÄN LAUSUNNON ALKU]

Venäjän federaation ulkoministeriö

Nro 999-12-05-2022

12.05.2022 klo 13:35

Venäjän ulkoministeriön lausunto Suomen Nato-jäsenyydestä

Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin tämänpäiväinen lausunto Suomen Natoon liittymisen puolesta on radikaali muutos Suomen ulkopolitiikassa. 

Sotilaallinen liittoutumattomuuspolitiikka on ollut vuosikymmeniä Pohjois-Euroopan alueen vakauden perustana, tarjonnut luotettavan turvallisuustason Suomen valtiolle ja ollut vankka perusta molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön ja kumppanuussuhteiden rakentamiselle maidemme välillä, missä sotilaallisen tekijän rooli on minimoitu olemattomiin. 

Sekä Venäjän vakuutukset vihamielisten aikeiden puuttumisesta Suomea kohtaan että maidemme välisen hyvän naapuruuden ja molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön pitkä historia eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet Helsinkiä sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan ylläpitämisen eduista. 

Naton jäsenmaat ovat ponnisteluillaan saaneet Suomen vakuuttuneeksi siitä, että liittouman jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoa. Naton tavoite on selvä: jatkaa laajentumista Venäjän rajoille ja luoda vielä yksi rintama Venäjän sotilaalliseen uhkaamiseen. Mutta miksi ihmeessä Suomen pitäisi muuttaa alueensa sotilaallisen vastakkainasettelun rajamaaksi Venäjän kanssa, kun Suomi samalla menettää itsenäisyytensä omissa päätöksissään? Historia näyttää. 

Venäjä on toistuvasti todennut, että on Suomen ja sen kansan tehtävä valita keinot kansallisen turvallisuuden varmistamiseen. Mutta Helsingin täytyy ymmärtää nykyisen askeleen seuraamukset ja vastuu siitä. Suomen liittäminen Natoon aiheuttaa vakavaa vahinkoa kahdenvälisille venäläis-suomalaisille suhteille, jotka ylläpitävät vakautta ja turvallisuutta Pohjois-Euroopan alueella. Venäjän on pakko ryhtyä sekä sotilasteknisiin että muunluonteisiin vastatoimiin estääkseen kansalliselle turvallisuudelleen tältä osin nousevat uhat.

Natoon liittyminen rikkoo myös suoraan Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, ensisijaisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta, joka velvoittaa osapuolet olemaan solmimatta liittoutumia tai osallistumatta toisiaan vastaan ​​suunnattuihin koalitioihin, sekä vuoden 1992 sopimus Venäjän ja Suomen välillä suhteiden perusteista, joka määrää osapuolet pidättymään voimankäytöstä tai sillä uhkaamisesta toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan, ja olemaan käyttämättä tai sallimatta alueensa käyttöä aseelliseen aggressioon toista osapuolta vastaan. Tosin jos länsiyhteisön nykyinen välinpitämättömyys kansainvälistä oikeutta kohtaan otetaan huomioon, mainitunkaltainen käytös on kylläkin sääntö. 

Reagoimme tilanteen edellyttämällät tavalla. 

[VENÄJÄN LAUSUNNON LOPPU]

Lähde: https://mid.ru/ru/foreign_policy/news/1812971/

OLETKO KIINNOSTUNUT VENÄJÄSTÄ? 

Tilaa mielenkiintoisia ale-kirjoja edullisesti! 

TILAUKSET: kirjatilaus@protonmail.com

SAATAVANA SEURAAVAT KIRJAT: 

ENNAKKOTILAA NYT: Matti Rossi: RAUNIOISTA NOUSEE DONBASS (2. painos) erikoistarjous 10e/kpl.

Suosittu "HYBRIDISODAT"-kirja nyt saatavana! Venäläisen professorin perusteellinen katsaus Venäjän ja lännen konfliktin historiaan! 10e/kpl. 

ODOTETTU UUSINTAPAINOS: Nikolai Starikov: "STALIN JA SUOMI". Kaikki mitä Stalin ja Venäjän keisarit ennen sitä ajattelivat Suomesta. TARJOUS 5e/kpl. 

Englanninkieliset julkaisut: Jon HELLEVIG: "EU's Infowar on Russia: Putting in Place a Totalitarian Media Regime and Speech Control" & Agneta NORBERG: "The North: A Platform for Warfare Against Russia". 5e / kpl. 

Venäjänkielinen julkaisu: Сергей ВЕРИГИН и др. "Загадки Сандармоха. Часть I: Что скрывает лесное урочище". 5e / kpl. 

NYT SAATAVANA! "ITÄ-KARJALAN KANSANMURHA". Suomen ja Venäjän sotahistorian salaisuuksia. Totuus Itä-Karjalan keskitysleireistä jatkosodan aikana. Miksi Venäjä nosti Suomea vastaan kansanmurhasyytteet jo 2020? Mistä Suomen ja Venäjän historiakiistoissa on kysymys? VAIN 5e/kpl. 

ODOTETTU UUSINTAPAINOS! "TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN" VAIN 5e/KPL! Totuus uudesta maailmanjärjestyksestä, sotilasliitto Naton kriisistä ja Trumpin paluusta politiikkaan. 

PARAS KUVAUS SUOMEN POLIITTISESTA JÄRJESTELMÄSTÄ: DOSENTTI BÄCKMANIN "VAALIVILPPI SUOMESSA" 2. PAINOS EDULLISESTI VAIN 5e/kpl! Näin Suomi väärentää vaaleja ja kieltää vaalitarkkailun. 100 tapaa vääristellä vaalitulosta Suomessa. 

NYT SAATAVANA OLEVAT KIRJAT : 

-Nikolai STARIKOV: "Stalin ja Suomi". Kaikki mitä Stalin ja Venäjän keisarit ja keisarinnat ennen sitä ajattelivat Suomesta.

-Sergei VERIGIN: "Itä-Karjalan kansanmurha". Totuus Itä-Karjalan keskitysleireistä jatkosodan aikana. 

-Matti ROSSI: "Raunioista nousee Donbass" (2. painos). Z-operaation tausta ilman peittelyä. 

-Alexander DUGIN: "Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva". Suomen paikka Venäjän naapurissa. 

-Johan BÄCKMAN: "Vaalivilppi Suomessa" (2. painos). Totuus Suomen poliittisesta järjestelmästä. 

-Igor PANARIN: "Trumpin paluu ja Naton hajoaminen". Sotilasliiton todellinen tilanne ja Trumpin paluu politiikan näyttämölle. Miten britit yrittävät horjuuttaa Venäjää. 

-Igor PANARIN: "Hybridisodat: Historia, teoria, käytäntö". Katsaus Venäjän ja lännen konfliktin historiaan. 

-Sergei VERIGIN ym: ”Sandarmohin arvoitus”. Itä-Karjalan joukkohautojen salaisuudet. 

-Сергей ВЕРИГИН и др. "Загадки Сандармоха. Часть I: Что скрывает лесное урочище".

-Jon HELLEVIG: "EU's Infowar on Russia: Putting in Place a Totalitarian Media Regime and Speech Control". 

-Agneta NORBERG: "The North A Platform for Warfare Against Russia". 

TILAUKSET: kirjatilaus@protonmail.com

ANTOISIA LUKUHETKIÄ KIRJOJEMME PARISSA!


Monday, September 3, 2018

Miksi Viro ei ole Suomi? Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta

Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta BaltNews-sivustolla 28.8.2018 (http://baltnews.ee/authors/20180828/1016892182.html)



ULKOPOLITIIKAN TAIDE - MIKSI VIRO EI OLE SUOMI?

Miksi Viro ei ole pystynyt saavuttamaan kehityksessä Suomea. Siitä kertoi suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja kirjailija, valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman. 

Vuonna 2017 juhlittiin Suomen itsenäistymistä Venäjän imperiumista. Vuosien saatossa Suomen itsenäinen kehitys saavutti paljon menestystä: siitä tuli yksi taloudellisesti kehittyneimmistä Euroopan valtioista, se rakensi hyvät ja rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja Venäjään, siitä tuli länsimaailman osa ja sen lisäksi se saavutti ulkopoliittisen itsenäisyyden, mihin jopa USA suhtautuu kunnioituksella. Mutta Suomen eteläinen naapuri Viro, jättäessään neuvostoperheen 1991, päinvastoin menetti ison osan kauppasuhteistaan Venäjän markkinoilla, mikä merkittävästi heikensi maan taloustilannetta ja maastamuutto kasvoi merkittävästi. Tämän Baltian maan suvereniteetti on kyseenalainen: poliittinen riippuvuus NATO:sta ja USA:sta on vuonna 1991 valitun poliittisen tien seuraus. 

Herra Bäckman, Suomi on monille esimerkki itsenäisestä ulkopolitiikasta. Suomi on integroitunut lähteen mutta säilyttänyt lämpimän kumppanuuden Venäjän kanssa. Miksi Viro valitsi toisen tien, ”yhteistyön” lännen kanssa ja yhteenoton Venäjän kanssa? 

-- Haluan sanoa, että Suomella on erittäin menestyksekäs ulkopolitiikan perinne, sitä kutsutaan "suomettumiseksi". Se ilmaantui toisen maailmansodan jälkeen ja tarkoittaa viisasta ulkopolitiikkaa, missä maa voi integroitua läntisiin rakenteisiin, mutta samalla sillä on hyvät, rakentavat ja suorastaan loistavat suhteet Venäjään kaikkein korkeimmalla tasolla. Se politiikka on jo perinne, presidentti Urho Kekkosen ansiosta, joka jo omana aikanaan ymmärsi, että maalle ja kansalle on eduksi kehittää rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja samalla integroitua länteen. Samalla tavoin se oli Neuvostoliitollekin eduksi, ja on sitä edelleen Venäjälle. Tämä perinne oli aktiivinen 1960-1970-luvuilla, kun termi ”suomettuminen” keksittiin. Nyt tämä perinne vahvistuu, Suomesta on tullut jopa esimerkki muille maille. Olemme nähneet paljon myönteistä tässä kontekstissa: Venäjän ja USA:n presidenttien huippukokous Helsingissä, äskettäin Suomen presidentti kävi Sochissa tapaamassa Putinia. Maidemme päämiehillä on hyvä kontakti ja yhteistyö, luottamus ja jopa ystävyys. Äskettäin Venäjän presidentti lähetti Suomen presidentille onnittelusähkeen tämä 70-vuotispäiväksi. Se oli hyvn kaunis kirje. Venäjän presidentti sinutteli Suomen presidenttiä kutsuen häntä "Sauliksi". Tällaiset askeleet, tällaiset sanat vahvistavat turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, ja se on erittäin hyödyllistä kaikille maille, ei vain Suomelle. Sitä on "suomettuminen". Se on suomalaista viisaan ulkopolitiikan taitoa. Tietenkin Suomi puolustaa omia intressejään, sitä kukaan ei kiellä, mutta maamme on avoin kaikelle dialogille. 

-- Mitä Viroon tulee, tilanne on täysin toinen. Maata ei ollut olemassa toisen maailmansodan jälkeen, se oli osa Neuvostoliittoa, ja vasta 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa pääsi ilmoille tämä uusi chauvinistinen, russofobinen ja Venäjä-vastainen politiikka. Viroon luotiin apartheid-järjestelmä, ihmiset jaettiin kahteen kastiin, venäläisiin ja virolaisiin. Alkoi ihmisoikeuksien loukkaaminen, ilmaantui suuri ihmisryhmä, jolla ei ollut kansalaisuutta, ihmisiä joilla on ns. harmaa passi -- tällä tavoin luotiin Venäjä-vastainen poliittinen järjestelmä, joka ei ole rakentava. Amerikkalaiset eivät näköjään ymmärrä tätä. He eivät ymmärrä pienten Euroopan maiden historiaa, joten he luulevat, että tällainen politiikka Baltiassa on normaalia. He eivät ymmärrä, että se ei ole rakentavaa eikä vahvista turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, vaan päinvastoin. Se on vaarallista, koska sellaiset maat kuin Viro voivat olla pikku aggressoreita, aggressiivisia kääpiöitä, jotka Venäjän vierellä provosoivat kaikin tavoin. Suomalaisia tällainen Viron ulkopolitiikka hävettää, koska me emme harrasta sellaista. Meitä myös hävettää Ukrainan käytös. Haluamme luoda tasapainoisen ja vakaan ulkopolitiikan.

-- Virossa on paljon ongelmia. Mutta Suomen ja Viron suhteiden erityisyys on sinä, että kansamme ovat kuitenkin läheisiä. Olemme suomalais-ugrilaisia kansoja, kielemme muistuttavat toisiaan, suhteemme ovat perinteisesti läheiset, se on paradoksaalista. Mutta täytyy sanoa, että maidemme ulkopolitiikka on hyvin erilainen ja sen tietävät kaikki. Viime aikoina, valitettavasti, Viron kansa ja Viro itsessään on etääntynyt Suomesta. 

-- Missä on Suomen talouskasvun salaisuus, ja miksi Viro ei pystynyt toteuttamaan satua Baltian tiikeristä? 

-- Täytyy ymmärtää että Viro on keinotekoinen valtio. Sanoisin jopa, että se ei ole suvereeni valtio. Se on USA:n vasalli ja samalla NATO:n miehitysvyöhyke. Virossa toimii käytännössä angloamerikkalainen miehitysjärjestelmä, siellä on NATO-joukkoja, niiden turvallisuuspalveluja, jotka valvovat myös sisäpoliittista tilannetta. Mitään poliittisia vapauksia ei ole, heti alkaa vaino, jos joku sanoo jotain venäläisistä kouluista tai venäläisten oikeuksista. Apartheid-politiikka nimenomaan jakaa ihmiset kahteen ryhmään, vähemmistöä syrjitään. Kuten missä tahansa vasallivaltiossa, tässä tilanteessa Viro ei itsenäisesti kykene kehittämänä talouttaan, yhteiskuntaa ja politiikkaa. Sen täytyy aina kysyä USA:lta ohjeita. Se on kuin lapsi, joka on kokonaan riippuvainen vanhemmistaan, ja jolla ei ole mitään oikeuksia. 

-- Suomen talous kehittyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen. Tärkeä tekijä olivat Neuvostoliitolle maksetut isot sotakorvaukset. Stalin teki johtopäätöksen siitä, että on parempi järjestää korvaukset niin, että Suomen teollisuus kehittyy ja Suomen valtiosta tulee taloudellisesti riippumaton. Näin tapahtui. Tiedän, että se oli Stalinin idea. Hän ei halunnut rangaista tai käyttää hyväksi Suomea, hän halusi nimenomaan kehittää Suomen taloutta. Suomessa kaikki tietävät sen, tämä ei ole mikään salaisuus. Tällä tavoin, kun sotakorvaukset oli maksettu, Suomen teollisuus sai isoja tilauksia Neuvostoliitosta. Samalla "suomettumisen" puitteissa maa pystyi integroitumaan länteen ja Euroopan unioniin. Eurosta tuli valuutta. Mutta se ei mitenkään pysäyttänyt rakentavia Venäjä-suhteita. Suhteemme kehittyvät edelleen menestyksekkäästi, Suomeen rakennetaan ydinvoimalaa, mikä on loistava esimerkki maidemme yhteistyöstä. Olemme naapureita, meillä on paljon yhteistä, meidän kannattaa olla yhteistyössä ja vahvistaa ystävyyttämme ja kauppaa. 


Tuesday, December 5, 2017

Столетие независимости Финляндии - что это значит для нас?

​Сегодня наступил самый важный день для финнов за долгое время - столетие независимости Финляндии. Для нас это спокойный день, с тихой радостью, каждый у себя в домашнем уюте и теплоте думает о том, что этот день значит для каждого из нас.

Сегодня по всем финским СМИ главная новость - Президент Российской Федерации отправил поздравительное письмо финскому президенту по случаю столетия нашей страны. Внимание Российского президента значит для нас много, согревает сердце каждого финна, укрепляет отношения наших стран.

Ведь независимость Финляндии во многом связана с Россией. Не преувеличение сказать, что сегодня каждый финн думает и о России. В связи с этим забавно, что недавно, финская полиция отметила еще более важный юбилей - двухсотлетие (!) существования финской полиции! Как это так?

Ведь государственность Финляндии была постепенно создана в составе Российской Империи. Поэтому, особый имперский дух остался в государственности финнов. Это заметно. например, каждый год в День независимости Финляндии, на приеме президента, когда гости идут в президентском дворце в очереди, каждый приветствует президента. Это же - прямая копия приема генерал-губернатора Финляндии. И это традиция продолжается и сегодня.

Создателем финской государственности можно назвать в первую очередь императора Александра I. Финны уважают его, и недавно между городами Турку и Хельсинки появился даже весьма серьезный спор в связи с Императором. В честь Императора Александра I Академия Турку (позже - Хельсинский университет), уже к 1814-м году заказал памятник Императору. Когда Академия Турку стала Хельсинским университетом и переехала в Хельсинки, в 1832-м году переехал также и бюст Императора, который более 150 следующих лет стоял в Хельсинки.

Интересно, что к 200-летие создания памятника императору, к 2014-м году, правление города Турку решило потребовать его обратно. Хельсинки отказался, и появился весьма интересный спор по поводу памятника Императору, между Турку и Хельсинки. Поскольку Хельсинки отказался вернуть памятник, в Турку решили сделать новую копию из бронзы и поставить на старом месте, где он стоял 200 лет назад. Таким образом, за счет финского налогоплательщика, был еще подготовлен очередной памятник Императору - создателю финской государственности. Такие у нас в Финляндии "споры по памятникам ".

Известно, что в старом центре Хельсинки, на Сенатской площади, стоит большой памятник императору Александру II, недалеко от памятника - Успенский Собор, самый большой православный храм западной Европы, был построен на средства Императора, как символ единства Финляндии и России. Также этот союз символизирует улица возле Сенатской площади, между памятниками императорам Александру I и Александру II, до сих пор называется Союзная улица, в честь союза Финляндии с Россией. Начинается с Сенатской площади - Александровская улица, в честь Императора.

Но не только императоры - важные личности для финнов. Есть более спорные личности - это Ленин, Сталин и Маннергейм. Опыт показывает, что их невозможно обсуждать без эмоций и среди финнов, и среди русских. У Ленина, Сталина, Маннергейма есть сторонники и противники и в Финляндии и в России. Их жизнь во многом связана с Финляндией, они все бывали много Финляндии. Ленин и Сталин даже - к счастью или к сожалению - познакомились в Финляндии в городе Тампере, в помещении, где до сих пор находится последний в мире Музей Ленина. Ленин подписал протокол признания финской независимости, поэтому финны уважают Ленина, есть в Финляндии Парк Ленина в Хельсинки, бюсты Ленина по разным городам. Маннергейм - русский генерал, финский маршал, союзник нацистов, участник блокады Ленинграда, первый послевоенный финский президент - икона многих финских патриотов, несмотря на то, что он был шведом и русским генералом. Нелегко быть большим государственным деятелем в Финляндии и России, поэтому Маннергейма, Ленина и Сталина невозможно обсуждать спокойно.

Но есть человек, который сделал очень много для укрепления российско-финских отношений. Это посол России в Хельсинки Александр Юрьевич Румянцев, который более 10 лет руководил российской дипмиссией в финской столице - развивал и укреплял отношения двух стран, а также во многом улучшил жизненные условия финнов и русских, своими руками сделал жизнь лучше для миллионов людей. Понятно, что после такого значимого человека, Россия могла отправить, и отправила только самого хорошего представителя профессии российского дипломата в качестве его последователя.

Отношения Финляндии и России настолько тесные, что появились тысячи российско-финских семей и детей, в связи с этим, к сожалению, и разводы, даже печальные случаи изъятия и похищения детей. С этими проблемами в близких отношениях наших стран успешно боролись уполномоченные по правам ребенка - Павел Астахов и Анна Кузнецова, также и российская дипмиссия в Финляндии. Несмотря на трагический характер этих случаев, надо сказать, что если семейные споры - главная проблема наших стран, это означает, что настоящих проблем в отношениях нет.

Жить одновременно и в Финляндии и в России - интересно. Многие наши граждане, и в Финляндии, и в России, живут такой жизнью. На самом деле, у них есть и русская, и финская жизнь.

Забавно, что сегодня многие финны считают, что Финляндия не является независимой страной. Даже иногда напоминают о том, что в составе Российской империи Финляндия была более независимая, чем в составе Европейского Союза. Ведь в империи у нас была своя валюта, свои границы, свои законы и своя армия. А сейчас есть евровалюта, Шенген-границы, директивы Евросоюза, а армия тесно сотрудничает с другими армиями.

Интересно, что финны, видимо, самая антинатовская страна в Европе - среди финнов по результатам опросов последних лет от 70 до 80 % не поддерживают членства Финляндии в НАТО. Тот факт, что международные конъюнктуры и новые повороты во внешней политике России не влияют на мнение финнов, является доказательством того, что финны доверяют российскому руководству и его уважительному отношению к Финляндии.

Также забавно, что финские патриотические движения и активистов, которые требуют выхода Финляндии из Евросоюза, регулярно обвиняют в финских СМИ в том, что они якобы получают финансирование и инструкции из России. Поэтому, нелегко быть финским патриотом.

Один мудрый финн сказал, что Финляндия может иметь настоящие отношения только с одной страной - с Россией. Отношения Финляндии с другими странами являются только отражением российско-финских отношений. Если у финнов хорошие отношения с Россией, значит, хорошие отношения и со всеми остальными странами.

В конце еще финский анекдот. Брежнев и президент Кекконен сидели в бане и беседовали. Брежнев Кекконену: "Дорогой Урхо, что Вы думаете, если присоединим Финляндию к СССР?" Кекконен отвечал: "Дорогой Леонид Ильич, спасибо за интересное предложение, но я к сожалению не готов стать руководителем такого огромного государства."

В этот важный день, в столетие независимости Финляндии, я хочу искренне поблагодарить своих русских друзей за дружбу и за то, что мы вместе укрепили отношения наших стран. Пусть процветает и углубляется российско-финская дружба!

Thursday, November 30, 2017

Mistä venäläisessä "Unohdettu sota"-dokumenttielokuvassa on kysymys?



Yllä näkyvä Venäjän valtion rahoittama dokumenttielokuva "Unohdettu sota", joka kertoo Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta ja sen taustasta, on herättänyt Suomen Venäjä-vastaisissa medioissa keskustelua. Dokumenttielokuvaa herjataan hysteerisesti "valedokumentiksi" ja jonkinlaiseksi "hybridioperaatioksi". Siksi päätin itse katsoa filmin ja esittää siitä joitakin huomioita. Onko dokumenttielokuvassa virheellisiä väitteitä? Miten dokumenttielokuva asemoituu muiden venäläisten Suomea, erityisesti talvisotaa tai sota-aikaa käsittelevien dokumenttifilmien joukkoon? Mistä tässä dokumenttielokuvassa on loppujen lopuksi kysymys?

Filmin kesto on runsas 26 minuuttia, joten kovin mittavasta dokumenttielokuvasta ei ole kysymys. Se on katseltavissa ineternetissä ja on esitetty ainakin Pietarin televisiossa hiljattain. Ensiesitys oli jo kesällä. Elokuvan on tuottanut valtiollinen yhteiskunnallinen televisio OTR, joka tuottaa laadukkaita sisältöjä lähinnä internettiin. OTR on erilaisia riippumattomia, myös liberaalimpeja sisältöjä tuottava "kansalaiskanava". Tässä mielessä on hyvä ottaa huomioon, että kansalaismielipide Venäjällä ei kaikissa tapauksissa ole Suomen suhteen yhtä myönteinen kuin Venäjän hallituksen mielipide. Siksi filmi on myös mielenkiintoinen.

Elokuvan varsinaisena teemana on "Unohdettu sota", mutta sisällön perusteella sillä ei viitata vain talvisotaan 1939-1940, sillä elokuvassa käsitellään myös Suomen sisällissotaa 1918 ja Suomen natsi-Saksan liittolaisena käytyä sotaa 1941-1944. Elokuvassa siis esitetään eräänlainen yleiskuva ja yksi tulkinta, ehkä ajankohtaisin, Suomen ja Venäjän välisistä sodista. Tietysti jokainen sotahistoriaa käsittelevä dokumenttielokuva on tekijöidensä yksi tulkinta asiasta.

Positiivista tässä on se, että elokuvassa halutaan esittää tiiviissä muodossa yksi kiinteä tulkinta Suomen ja Neuvostoliiton sotaan johtaneiden suhteiden kehityksestä. Tietysti tällainen näkökulma on tärkeä. Toisaalta voidaan sanoa, että aina voidaan esittää myös vaihtoehtoisia tulkintoja. Dokumenttielokuvat, kirjat ja esitelmät tai artikkelit ovat aina tekijöidensä tulkintoja asioista. Jokaiseen ei pitäisi suhtautua kuolemanvakavasti, etenkin kun asiasta on olemassa niin Suomessa kuin Venäjälläkin paljon erilaista materiaalia ja keskustelua.

Venäjällä on parin viime vuosikymmenen aikana kinnitetty Suomen kanssa käytyihin sotiin jonkin verran huomiota. Dokumenttielokuvia on tehty useita. Niissä yleensä esitetään tapahtumat laajemmasta, koko vuosisadan perspektiivistä. Sotien taustat ja synty selitetään kansainvälisten poliittisten prosessien tuloksina. Tästä on kysymys tässäkin dokumenttielokuvassa.

Dokumentissa haastatellut asiantuntijat ovat Kansallisen turvallisuuden tieteellisen tutkimusinstituutin johtaja Aleksei Diashev, kirjailija Vadim Burlak ja kirjailija Andrei Sinelnikov. Heidän kommenttinsa vuorottelevat ohjelmassa. Dokumentissa siis ei ole haastateltu laajaa kirjoa suomalaisia ja venäläisiä eri instituutioiden historioitsijoita, mutta sen sijaan puheenvuoro on annettu vähän harvinaisemmille asiantuntijoille, joilla toki on mielenkiintoista sanottavaa. Dokumentissa kuuluu ikään kuin "kansan ääni".

Seuraavassa käyn läpi kronologisesti filmissä esitettyjä tulkintoja. Aivan alussa filmissä esitetään keskeinen kysymys: oliko talvisota Tarton rauhan seuraus vaiko välttämättömyys? Asia siis asetetaan kyseenalaiseksi heti alussa. Asiantuntija lausuu heti filmin alussa, että talvisotaa ei pidä eristää vaan se pitää tulkita kansainvälispoliittisessa kontekstissa. Suomi tai mikään muukaan valtio ei elänyt eristyksissä.

Elokuvassa esitetään, että konflikti Suomen kanssa käynnistyi heti joulukuussa 1917, kun Suomi itsenäistyi. Tähän sisältyi filmin mukaan monta ongelmaa. Tässä kohdassa dokumentissa on eniten "kohua" herättänyt väite, kun juontaja sanoo Suomen itsenäistymiseen liittyen: "Läheskään kaikki suomalaiset eivät ilahtuneet tästä tapahtumien käänteestä [so. Suomen itsenäistyminen 1917], ylivoimainen enemmistö suomalaisista halusi olla Venäjän kanssa yhdessä myös jatkossa." Tämä suomennos on tosin omani, joku virallinen kääntäjä voisi tehdä tarkemman suomennoksen.

Sitaatissa ei siis sanota, että suomalaiset halusivat elää Venäjän osana. Sen sijaan todetaan, että haluttiin olla Venäjän kanssa yhdessä - siis rauhanomaisesti. Tämä tarkoittaa, että enemmistö suomalaisista olisi kannattanut rauhanomaista rinnakkaineloa, eivätkä läheskään kaikki kannattaneet itsenäistymishanketta, joka oli (dokumentin mukaan) ylhäältä saneltu. Suomen itsenäistymisen suurimmaksi ongelmaksi filmissä nähdään moneen kertaan todettu yhteisen uuden valtionrajan sijainti vaarallisesti vain noin 30 kilometrin päässä Leningradista. Joka tapauksessa suhteen muuttuminen Venäjään nähdään Suomen sisällissodan alkamisen syyksi: "Tällaiseen käänteeseen tyytymättömät tarttuivat aseisiin, ja Suomen sisällä syttyi verinen sisällissota."

Dokumentissa unohdetaan kertoa, että Suomen sisällissodan punainen osapuoli joutui joukkomurhan uhriksi, myös lapsia teloitettiin sumeilematta. Silloiset suomalaiset Venäjä-mieliset siis joutuivat varsinaisen kansanmurhan kohteeksi ja ilmeisesti valtionjohdossa pidettiin hyvänä, että Venäjä-mieliset kansalaiset eristetään ja useimissa tapauksissa murhataan. Ihan sama kampanja on nyt meneillään Suomessa YLE:n ja Helsingin Sanomien sekä Kokoomuksen johdolla, kun enemmistöä suomalaisista (viime vuosien kyselytutkimuksien mukaan 70-80% suomalaisista ei kannata jösenyyttä Natossa) leimataan Venäjän trolleiksi ja Venäjän hybridioperaatioiksi tai vaikuttaja-agenteiksi, heitä vastaan kaavaillaan jopa lainsäädäntöä.

Edelleen dokumentissa käsitellään Tarton rauha, jonka yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi nähdään strategisesti tärkeiden Petsamon ym. jääminen Suomelle, sekä Karjalan separatistien tukeminen Suomen toimesta. Suomi siis puuttui jatkuvasti sotilaallisesti syntyvän neuvostovaltion sisäisiin asioihin mm. tukemalla aseellista separatismia Karjalassa. Keskeiseksi asian käsittelyssä nousee Mannerheim-linjan rakentaminen ja siihen liittynyt suomalainen propaganda. Kerrotaan amerikkalaisten laskeneen Pentagonin tietokoneella, että Suomen alistamiseksi olisi riittänyt kaksi ydinpommia - toinen Manneheim-linjaan ja toinen Helsinkiin. Tosin ydinpommia ei tuolloin ollut vielä käytettävissä, ohjelmassa todetaan (mutta nyt on, voisi lisätä). Joka tapauksessa ohjelmassa mainitaan "suomalaisen fasismin valtava uhka" sekä kiinnitetään huomio Suomen ja natsi-Saksan tiivistyvään sotilaalliseen yhteistyöhön 1930-luvulla ja siihen, että Manneheim-linjaakin rakennettiin osin saksalaisten neuvontantajien avulla.

Fasismista todettakoon, että Euroopassa todellakin oli 1930-luvulla kolme merkittävää poliittisen fasismin keskusta - Saksa, Italia ja Suomi. Kaikissa näissä maissa kehittyi vaikutusvaltainen ja vaarallinen fasistinen poliittinen liikehdintä. Osaksi tästä syystä nämä kolme maata olivat toisessa maailmansodassa läheisiä liittolaisia ja Suomi peräti natsi-Saksan uskollisin ja tärkein liittolainen.

Talvisodan alkamisesta dokumentissa todetaan selvästi moneen otteeseen, että Neuvostoliitto aloitti sen. Filmissä esimerkiksi sanotaan, että käskyt Suomen-vastaisesta sodasta olivat olemassa jo 3.11.1939. Ohjelmassa mainitaan myös Ranskan kaavailema vapaaehtoisten lähettäminen ja saksalaisten neuvonantajien Suomelle antama tuki. Sitten päästään ns. Mainilan laukauksiin, joita ei tähän päivään saakka ole tyhjentävästi selvitetty - niistä ei näet ole löytynyt mitään riidatonta evidenssiä arkistoista. Tunnelma rajalla oli tuohon aikaan todella kireä ja ampumavälikohtauksia oli usein, ei siis ole mitenkään poissuljettua, että Suomen puolelta olisi todella ammuttu Mainilaan.

Filmissä sanotaan, että suomalainen tykistö ampui Mainilaan 26.11.1939, ja siihen juontaja lisää, että kävi selväksi, että Suomi luotti Wehrmachtin apuun (jota se oli jo saanutkin 1930-luvulla), lisäksi Suomi halusi tällaisella informaatio-operaatiollaan esitellä itsensä kansainväliselle lehdistölle hyökkäyksen uhrina. Ohjelmassa haastateltu asiantuntija, kirjailija Sinelnikov, kuitenkin sanoo, että "me aloitimme", tarkoittaen siis talvisodan aloittamista. Toki Suomi oli provosoinut sotaa jo vuosikymmeniä, erityisesti antamalla sotilaallista tukea Karjalan separatisteille, sekä käyttäytymällä kaikin keinoin epäluotettavasti.

Tähän kohtaan, dokumentin loppupuolella, sisältyy mielenkiintoisin tulkinta, jossa tapahtumat yllättäen vedetäänkin tähän päivään. Kun ensin todetaan, että Suomi sai tukea Saksalta ja sen lisäksi Ruotsilta, Norjalta, Tanskalta, Italialta ja Iso-Britannialta, lisätään tähän asiantuntijan suulla, että "tänään kutsuisin tätä prosessia [Suomen saama sotilaallinen tuki em. valtioilta Venäjää vastaan] Naton laajenemiseksi itään ja meidän rajoillemme". Talvisota ja siihen liittynyt rajan siirtäminen todetaan tämän jälkeen eräänlaiseksi välttämättömäksi harjoitukseksi. Näin annetaan ymmärtää, että nykyinen rajan sijainti on oikea, koska se suojaa myös Natolta. Ohjelmassa esitetään vertaus Suomen ja Ukrainan välillä, tosin hyvin lyhyesti. Annetaan ymmärtää, että Krimin palautus oli strategisesti välttämätön, niinkuin se tietysti olikin. Tosin se tapahtui verettömästi ja tehtiin taitavasti. Sen sijaan talvisodan osalta nähdään myös virheitä. Silloin ei vielä ollut "virheitä miehiä".

Dokumentissa unohdetaan kertoa se, että Suomessa kaavaltiin talvisodan aikana Venäjän nukkehallituksen perustamisesta ja Trotskin tai Kerenskin kutsumista sen johtajaksi. Venäjän nukkehallitus ajateltiin sijoittaa esimerkisi vallattuun Repolaan. Trotskin tai Kerenskin kutsuminen tähän tehtävään tarkoittaa, että Suomen johto kaavaili jo talvisodan aikana koko neuvostovaltion horjuuttamista ja hävittämistä ja sisällissodan lietsomista Venäjälle. Suomessa kaavailtiin myös Venäjän kansanarmeijan perustamista ja sitä alettiin myös koota, tosin sodan loppuminen keskeytti hankkeen. Sen jälkeen sitä jatkettiin ns. Vlasovin armeijan muodossa, kun Suomi oli natsi-Saksan kuuliaisin ja läheisin liittolainen. Suomen hanke saada Trotski Venäjän nukkehallituksen johtoon oli varmaankin viimeinen niitti Stalinille, koska Trotski murhattiin Meksikossa pian talvisodan päättymisen jälkeen vuonna 1940. Häntä lyötiin hakulla päähän.

Suomalaisillekin tarkkailijoille on hyödyksi ymmärtää, että talvisotaa tai mitään muutakaan historian tapahtumaa pidä tutkia tai tarkastella ikään kuin maat olisivat olleet tyhjiössä. Monimutkaiset kansainväliset prosessit vaikuttivat tapahtumien kehittymiseen ja johtivat sotaan. Historioitsijoiden, elokuvantekijöiden, toimittajien ja muiden tehtävä on näiden prosessien penkominen. Tämä elokuva on vain yksi tulkinta, mutta hyödyllinen siinä mielessä, että se valaisee tavallisten venäläisten näkökulmia asiaan.

Wednesday, April 12, 2017

Elämää ääriliberaalin totalitarismin varjossa. Alexander Dugin Helsingissä, johtopäätöksiä

Maailmankuulun poliittisen ajattelijan Alexander Duginin esiintyminen Helsingissä 11.4.2017 Hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa täydelle salille oli menestys. Paikalla oli suuri joukko diplomaatteja, tutkijoita, toimittajia ja muuta yleisöä. Kaikki eivät mahtuneet sisään. Dugin puhui yli kaksi tuntia ihmiskunnan poliittisen elämän ajankohtaisista virtauksista. Keskeisenä teemana oli Venäjän rooli maailmassa sekä liberalismin muuttuminen totalitaariseksi järjestelmäksi, joka perustuu vähemmistön eikä enemmistön diktatuuriin ja totalitaariseen terroriin. Dugin oli myös kiinnostunut hybridivaikuttamisen keinoista ja hyväksyi ajatuksen siitä, että EU:n ja NATO:n hankkeet rajoittaa sananvapautta ja vainota toisinajattelijoita vastaavat liberaalin totalitarismin vaatimuksia. EU:n ja NATO:n harjoittama hybridisota on kohdistunut lähinnä yksittäisiin henkilöihin. EU:n ja NATO:n tavoitteista keskeinen on internetin militarisointi sekä armeijan ja poliisin valmentaminen rajoittamaan sananvapautta ja vainoamaan toisinajattelijoita internetissä. Tällä hetkellä Dugin kirjoittaa ihmiskunnan sivilisaatioiden lähes 20-osaista historiaa. Siihen kuuluu myös tutkimus suomalais-ugrilaisten kansojen muinaisista vaiheista. Duginin mukaan suomalais-ugrilaiset kansat ovat muodostaneet oman ainutlaatuisen sivilisaationsa, jota hän suuresti arvostaa. Duginin laaja tutkimus suomalais-ugrilaisista kansoista sisältyy hänen lähiaikoina suomeksi julkaistavaan kirjaansa "Suomen idea". Dugin osoitti olevansa merkittävä filosofinen, poliittinen, antropologinen ja sosiologinen ajattelija ja tutkija. Hän puhuu lukuisia kieliä ja esitelmöi englannin kielen lisäksi sujuvasti esimerkiksi italiaksi, ranskaksi ja portugaliksi. Duginin käsitys Trumpin roolista maailmanpolitiikassa on mielenkiintoinen, koska Trumpin taustajoukot olivat hyödyntäneet Duginin "Neljäs poliittinen teoria"-teosta Trumpin valtaannostamisessa. Euroopan tulevaisuudesta Dugin sanoi, että Sveitsi, Suomi ja Ruotsi muodostavat tässä parhaimman mallin sekä nosti esille lempikäsitteensä "suomettuminen".  Yleisesti ottaen Dugin pitää Suomen ja Venäjän rauhanomaista rinnakkaiseloa hyvänä esimerkkinä koko muulle maailmalle. Vierailuun kohdistunut monenlainen häirintä ja provokaatiot todistivat osuvasti Duginin teesit oikeiksi. Timo Soini, Markku Mantila ja Sauli Niinistö ovat tukemassa hankkeita, joiden tarkoituksena on poliittisen vainon ja sananvapauden rajoittamisen avulla hallita ja valvoa suomalaisten ajatuksia ja tehdä Suomesta mahdollisimman nopeasti NATO:n hyökkäystukikohta Venäjälle. Merkillepantavaa on sekin, että Soinin, Mantilan ja Niinistön toiminta on myös tieteenvastaista. Dugin ja hänen monitieteinen lähestymistapansa selvästi uhkaavat EU:n ja NATO:n liberalistista totalitarismia, joka ei salli mitään toisinajattelua eikä yleensäkään vapaata tieteellistä tai poliittista teorian- eikä tahdonmuodostusta eikä keskustelua. Suomessa hallitus tukee lähinnä epätieteellistä ja tieteenvastaista "sotatiedettä" ja siihen liittyviä pseudokäsitteitä, kuten "informaatiovaikuttaminen", joita media aktiivisesti levittää. Hybridiosaamiskeskus jatkaa menestyksekästä toimintaansa ensi kuussa, jolloin vuorossa on seuraava ajankohtainen ja kiinnostava vieras. Lähiaikoina Hybridiosaamiskeskus myös laajentaa julkaisutoimintaansa sekä lisää jakeluun diplomaattiedustustoja Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Duginin esitelmän voi kuunnella kokonaisuudessaan oheisesta linkistä. Alla myös muutama kiinnostava video Duginin vierailusta sekä valokuvia.





 









Monday, April 10, 2017

Alexander Duginin essee "Suomen idea - Mietteitä suomalaisesta identiteetistä ja rajaseudun geopolitiikasta"

Maailmankuulu venäläinen geopoliittinen ajattelija, professori Alexander Dugin on kirjoittanut suomalaiselle yleisölle Suomen geopoliittista asemaa käsittelevän esseen, joka julkaistaan ohessa ensi kertaa. Esseen on suomentanut Armas Mashin. 





Alexander Dugin 

Suomen idea -- Mietteitä suomalaisesta identiteetistä ja rajaseudun geopolitiikasta


Suomi on etnokulttuurinen ja sivilisaatiollinen vyöhyke, joka kuuluu samanaikaisesti Skandinavian ja Baltian alueeseen. Tästä juontaa juurensa Suomen alueen geopoliittinen kaksijakoisuus. Suomi on rajaseutu kahden geopoliittisen tilan välissä: normannilaisen Skandinavian ja erityisen Baltian kulttuuritilan, jonka rakenteeseen historian eri aikoina vaikuttivat balttiheimot, saksalaiset ja myöhemmin euraasialainen Venäjä. Etnisestä näkökulmasta Suomi on osa valtavaa suomalais-ugrilaista maailmaa, joka ulottuu Virosta ja Unkarista syvälle Euraasian mantereen sisämaille: suomalais-ugrilaisten enemmistö asuu Venäjän alueella ja integroitui vuosisatoja sitten juuri venäläiseen kulttuuripiiriin, muodostuen isovenäläisen etnogeneesin tärkeimmäksi komponentiksi.
Suomalaiset, samoin kuin heidän heimolaisensa eestit ja karjalaiset, elivät verrattain sopuisasti germaanien ja venäläisten kanssa, säilyttäen kiinteänä oman erityisen suomalaisen identiteettinsä, joka kytkeytyy vahvasti henkisen perinnön ainutlaatuisuuteen, kulttuurimaiseman erityislaatuun ja käytännön elinkeinoon. Suomalaiset kuuluvat Euroopan erityisalueeseen, jossa kulkee Euroopan ja Euraasian raja. Mutta kulttuuriraja eroaa valtionrajasta laadullisesti: se ei ole tarkka linja, vaan vyöhyke, jossa identiteetti ei vaihdu jyrkästi, vaan vähitellen, liukenevasti, jopa huomaamatta. Juuri tämä onkin rajaseudun ominaispiirre: raja ei ole tarkka linja vaan vyöhyke. Kun bulgaarit ja romanialaiset ovat tällaisen rajavyöhykkeen ydin etelässä. niin unkarilaiset, puolalaiset ja baltit ovat sitä keskustassa, ja pohjoisessa – suomalaiset. Vaikka nämä kansat ja kulttuurit ovat täysin erilaisia, ne kaikki ovat silti rajaseutulaisia. Niissä on jotakin Euraasiasta (kuten bulgaarien ja puolalaisten slaavilaisuus, romanialaisten ortodoksisuus, unkarilaisilla ja suomalaisilla – euraasialaiset alkujuuret ja heimolaisuus Venäjän suomalais-ugrilaisiin kansoihin). Mutta on myös jotakin Euroopasta – intensiiviset yhteydet länsieurooppalaisiin kansoihin, pitkät ajanjaksot länsieurooppalaisten valtioiden yhteydessä, unkarilaisten, slovakkien ja puolalaisten katolilaisuus – suomalaisten ja tsekkien protestanttisuus. Tämä kaikki määrittelee eurooppalais-euraasialaisen rajavyöykkeen kansojen kaikkea historiaa, myös suomalaisten historiaa.

Suomalaisen kansan syvälle juurtunut muinainen henkinen perinne polveutuu Euraasian vanhimmilta ajoilta. Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu arkaaisia motiiveja, jotka ovat yhteisiä paitsi muinaisten slaavien, myös Euraasian sitäkin vanhempien etnosten –  turkkilaisten, mongolien ja iranilaisten vaeltajaheimojen (skyytit, sarmaatit yms.) kanssa. Suomalainen, turkkilainen, iranilainen, mongolilainen ja slaavilainen kulttuuri muodostavat yhdessä euraasialais-turaanilaisen henkisen avaruuden paradigman, joka vaikuttaa kaikkien näiden kansojen identiteetin laatuun, ja on osittain säilyttänyt vaikutuksensa nykyäänkin.

Kaikki nämä kulttuurit ovat turaanilaista laatua monista etnisitä, kielellisistä ja kastillisista eroista huolimatta. Suomalais-ugrilaiset olivat yleensä metsästäjiä ja keräilijöitä, slaavilaiset maanviljelijöitä, turkkilaiset, mongolit ja iranilaiset vaeltajat karjanhoitajia ja sotilaita. Näiden kerrosten vastakkainolo muovasi turaanilaisyhteisöjen moninaisuutta: eliitti oli sotilaallista (turkkilais-mongolialaista ja skyyttiläis-sarmaattilaista idässä ja germaanista lännessä), keskikerroksena olivat maanviljelijät, ja syrjäseuduilla – soilla, metsissä ja tunturissa – asui metsästäjiä ja keräilijöitä. Nykyisen Suomen alue on ollut osa muinaisajan suomalais-ugrilaisten metsästäjien, kalastajien ja keräilijöiden järvi-, erämaa- ja metsästysmaailmaa.

Useimmilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla, samoin kuin maanviljelijäkansoilla (myös venäläisillä) ei ollut omia valtioitaan, koska valtion luomisessa keskeinen sotilaseliitti useimmiten koostui muista etnisistä ryhmistä. Ainoana poikkeuksena olivat Attilan suomalaisugrilaiset soturit, joiden jälkeläisiä nykyiset unkarilaiset ovat: tämä on esimerkki sotaakäyvien turaanilaisten karjanhoitajavaeltajien suomalaisugrilaistumisesta (ehkä ei vain kielellisesti). Suomalaisethan taasen ovat tyypillisiä suomalaisugrilaisen väestön edustajia – metsästykseen ja keräilyyn keskittyvää rauhantahtoista kansaa.       

Suomalaiset joutuivat germaanisen Ruotsin vaikutuspiiriin 1100-luvulla, mutta säilyttivät laajan autonomian. Ruotsalaiset omaksuivat uskonpuhdistuksessa protestantismin ja levittivät sitä suomalaisille. Tämä merkitsi suomalaisten integroitumista länsieurooppalaiseen kulttuuripiiriin, ja ilmeni myös jonkin verran suomalaisten skandinaavistumisena ja saksalaistumisena. Suomalaisista tuli 1500-luvun lopulla herttuakunta Ruotsin yhteydessä ja pysyi sellaisina aina 1800-luvun alkuun. Tässä on tärkeätä tehdä ero Unkarin ja Suomen välille: näillä kahdella etnisesti läheisillä suomalais-ugrilaisen ryhmän kansoilla oli periaatteellisesti erilainen etnososiologinen status – unkarilaiset olivat alun perin poliittiseen järjestykseen (valtio) pyrkivä sotilasyhteisö, suomalaiset taas metsästäjiä ja keräilijöitä, jotka olivat taipuvaisia rauhantahtoiseen työntekoon ja sopeutumiseen niihin poliittisiin muotteihin, jotka aktiivisemmat ja sotaisammat naapurit, etenkin ruotsalaiset, heille asettivat. Silti suomalaiset säilyttivät sisukkaasti omalaatuisuutensa – kielen, kulttuurin, elinkeinonsa, myyttinsä, ja puolustivat kaikessa identiteettiään.           

1800-luvulla venäläis-ruotsalaisten sotien kuluessa Suomen alue siirtyi Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Suomalaiset pääsivät toisenlaiseen kulttuuripiiriin – ortodoksiseen, euraasialaiseen, turaanilaiseen. Venäjän keisarikunta ei venäläistänyt suomalaisia 1800-luvun aikana, vaan tarjosi heille mahdollisuuden elää omien tapojensa mukaisesti. Suomalainen älymystö sai tutustua senaikaisiin virtauksiin avoimessa ja Suomelle alueellisesti läheisessä Pietarissa. Suomen kieli kehittyi 1900-luvulla Venäjän tuella, samalla suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä alettiin kerätä ja tutkia määrätietoisesti. Venäjä valmensi suomalaiset oman valtiollisuutensa luomiseen, mikä tapahtui vuonna 1917 bolshevikkien aikana, kun Venäjän keisarikunta hajosi.

Itsenäisyyden hankkimisen jälkeen Suomessa pääsi valloilleen valkosuomalaisista lähtenyt saksalaismielinen suuntaus. Saksa näki Suomessa Venäjä-vastaisen sillanpääaseman. Mutta merkittävä osa suomalaisista tuki myös punasuomalaisia, jotka kannattivat liittoa bolshevistisen Venäjän kanssa. Tässä onkin kiinnostava detalji: valkosuomalaiset tulkitsivat suomalaista identiteettiä länsieurooppalaisittain, suuntautuen Skandinaviaan ja Saksaan. Punasuomalaiset olivat lähempänä euraasialaisuutta, joka oli tosin saanut erityisen ideologisen muodon. Raja ei kulkenut yksistään ihmisten mielissä ja ideologisissa mieltymyksissä, vaan myös maastossa: nykyisen Suomen alueella vallitsi mieltymys eurooppalaisuuteen, Karjalassa taas euraasialainen suuntaus, vaikka kansa oli käytännössä samaa etnosta. 

Suomi hyökkäsi Hitlerin puolella Suuren Isänmaallisen sodan aikana, mutta valitsi merkillisen aseman sodan jälkeen. Suomi ei ottanut ratkaisevaa askelta Neuvostoliittoa kohtaan, mutta vältti samalla pikaista liittymistä euroatlantistiseen blokkiin. Tämä synnytti uuden poliittisen termin – ”suomettuminen”. Geopoliittisessa mielessä se tarkoitti seuraavaa: ei hyväksytä kapitalistista, atlantistista länttä, eikä hyväksytä bolshevistista, sosialistista itää. Tasapaino, balanssi, rauhallisuus ja pehmeä luopuminen suurista poliittista ambitioista ovat olleet muinaisen erämies- ja keräilijäkansan viisas valinta. Suomalaiset osasivat syvän hienolla tavalla piirtyä luontevasti pohjolan kylmään ja kiehtovaan maisemaan. Eurooppalais-euraasialaisen tasapainon suomalainen kokemus on ollut paitsi esimerkki rajaseudun sopusuhtaisesta maltillisesta järjestämisestä myös mahdollinen mallikuva koko mannerpuoleiselle Euroopalle, joka oli ollut ristiinnaulittu kahden supervallan, USA:n ja Neuvostoliiton väliin.

Itse Euroopassa mietittiin oman ”suomettumispolitiikkansa” mahdollisuutta 1960-luvulla, mietittiin sitä miten suomalaista mallia ”ei itä eikä länsi” voitaisiin soveltaa Vanhaan maailman mitassa. Monet eurooppalaiset uskoivat että ydinaseellinen kaksintaistelu anglosaksisen amerikkakeskeisen ultrakapitalismin ja neuvostokommunismin välillä ei juuri ole heidän oma pelinsä. Rauhanomaisen ja sopusuhtaisesti kehittyvän Urho Kekkosen aikaisen Suomen menestykset antoivat esikuvaa siitä, mitä viisas, rauhanomainen, tasapainoinen suomettumispolitiikka voi tuoda mukanaan. Itse Eurooppa olisi voinut tulla laajaksi rajaseuduksi. Mutta… tapahtui toisin. Neuvostoliitto alkoi hajota nopeasti 1980-luvun lopussa ja romahti 1991.

Itäisen vastapainonsa menettänyt Suomi kallistui pakosta länteen, siis valkosuomalaiseen identiteettiin. Näin alkoi Suomen eurooppalaistamisen ja atlantistiseksi muuttamisen uusi aalto, ja Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi 1995. Suhteessa Natoon maa aiempaan tapaan säilytti liittoutumattomuuden pysyen entisellään rauhantahtoisena Suomena, suomalaisena Suomena.

Mitä näemme Suomessa nykyään? Maa on tullut länttä lähemmälle. Tämä merkitsee sitä, että Helsingin poliittinen eliitti pitää kotimaataan euroatlantistisen tilan koillisena  jatkeena, jolloin euraasialaista Venäjää pidetään ”vastustajana” ja jopa ”vihollisena”. Siten venäläisvastaiset myytit, keinotekoisesti lietsottu kostonhimo ”venäläisen  imperiumiherruuden” ajasta, pyrkimys liittää Karjala Suomen yhteyteen ja suomalais-ugrilaisen nationalismin aktiivinen kannustaminen Venäjän sisällä ovat jo kuluneita lauseita rajavyöhykkeen amerikkalaismielisissä maissa. Näin rajaseutua yritetään muuttaa puskurialueeksi, joka ei liitä Euraasia-Venäjää ja mannerpuoleista Eurooppaa yhteen, vaan on kiistakapulana itä- ja länsinaapureiden välillä. Juuri tällaista politiikkaa on harjoitettu muissa rajaseutumaissa, joiden valtaeliitti ottaa suuntaa Washingtonista, kuten Puolassa, nykyisessä Romaniassa ja Janukovitshin jälkeisessä Ukrainassa. Suomea on yhä useammin kehotettu liittymään Natoon Venäjän aiheuttamaan vaaraan vedoten. Suomalaisen identiteetin läntinen tekijä tahtoo olla yksinoikeutettu.

Suomi on kuitenkin paljon monisärmäisempi maa. Tämän maan kansaa ei voida laskea yksiselitteisesti eurooppalaiseen länteen (olipa se skandinavialainen tai germaaninen) eikä venäläiseen itään kuuluvaksi. Suomalainen viisaus ilmenee tasapainossa. Se on avain suomalaiseen identiteettiin, jota on ylistetty moneen tapaan Kalevala-eepoksen runoissa: kun jokin vedättää oikealle, pitää ottaa askel vasempaan. Tämä on ekologista viisautta kansalta, joka on elänyt kauan maan päällä ja joka tahtoo elää ainakin yhtä kauan vastedes. Se mikä roihuaa hehkuvasti, palaa pian tuhkaksi. Se joka innostuu turhaan jostakin asiasta tai voimasta, taittuu helposti toisesta voimasta. Tahto korostaa suomalaisen identiteetin yhtä ainutta puolta, olipa se läntinen (valkosuomalainen) tai itäinen (euraasialainen, punasuomalainen) puoli on vastoin Suomen perusolemusta. Suomi on juuri erityinen etnokulttuurinen ja sosiaalipoliittinen järjestelmä. Aito Suomi loitsii Väinämöisen tavoin vaikkapa liejun aseeksi ja aseen liejuksi. Kuuma jäähtyy ja kylmä kiehahtaa suomalaisessa taikaluonnossa. Itä muuttuu länneksi, ja länsi muuttuu idäksi täällä. Tämä on kaikista mahdollisista taianomaisimman rajaseudun – suomalaisen rajaseudun – salaisuus.

Tähän paradigmaan kuuluu kysymys tämän päivän suomalaisten identiteetistä: liian suuri määrä länttä vääristää hienovaraisen suomalaisen tasapainon. Aivan kuten myös liian suuri määrä itää. Mutta juuri itää Suomesta nykyisin uupuu, samoin kuin Venäjä-mielisyyttä, joka kuitenkin on täysin syntyperäistä ja rakenteellista suomalaisessa olemassaolon kokonaisuudessa.

Lopuksi on aika sanoa, mitä venäläiset oikein ajattelevat Suomesta. Atlantistinen maailma ja sitä seuraavat eurooppalaiset amerikkalaismieliset eliitit ovat jatkuvasti kuvanneet venäläisiä, varsinkin venäläisiä patriootteja, ja sitäkin enemmän venäläisiä Euraasian aatteenajajia, joita olen minä itsekin, imperialisteiksi, sovinisteiksi, pienten kulttuurien vihollisiksi ja kovan venäläistämisen ajajiksi. Vaikken itse sanoisi sanakaan suomalaisista tai liettualaisista – hyvää tai pahaa sanaa – rajaseutumaiden poliittiset eliitit, jotka kulkevat globalismin, liberalismin ja USA:n politiikan uomassa, leimaavat minut kuitenkin ”suomalaisten, liettualaisten, romanialaisten yms. sortajaksi ja pahimmaksi viholliseksi”. Tämä tarra liimataan niidenkin kansojen kohdalla, joita minä itse olen ihastellut vilpittömästi ja avoimesti. Ihastelen esimerkiksi romanialaisten henkistä, filosofista ja esteettistä perinnettä.

Epäilen että tämä sanomani pääsee kuulevaan korvaan, mutta sanon kuitenkin: Venäjä suhtautuu suomalaisiin varsin rauhallisesti, jopa jokseenkin suomalaisittain. Me emme tahdo ottaa mitään pois Suomelta, joka päinvastoin miellyttää suuresti meitä. Ja Suomi on pärjännyt erittäin hyvin Venäjän valtion ulkopuolella, joten ei ole mitään syytä ”vallata”, ”miehittää” tai ”alistaa” Suomea. Näin ollen Suomi voi periaatteessa suhtautua Venäjään kuten haluaa. Jos Suomi tahtoo suhtautua Venäjään valkosuomalaisittain, suhtautukoon se sitten valkosuomalaisittain: emme ole itsekään enää kommunisteja eikä oma historiamme ole loppuun selvitetty kysymys.

Mutta mikäli suomalaiset päättävät palata harmoniseen liittoutumattomuuteen, mikäli he ottavat kriittisesti etäisyyttä ultra-atlantistisista, venäläisvastaisista länsivoimista ja pitävät huolta yksistään omista eduistaan, omasta kansastaan ja omasta kulttuuristaan, omasta luonnonympäristöstään ja omasta taloudestaan, tulee Venäjä silloin Suomen vahvaksi, vilpittömäksi ja luotettavaksi tosiystäväksi.

Venäjä on palaamassa omalle tielleen. Meidän ei ole helppoa nykyään. Ja tätä arvokkaampi on jokainen meille osoitettu ystävällinen ele. On vaikea edes kuvitella, kuinka suuresti on parantunut venäläisten suhtautuminen unkarilaisiin siitä lähtien, kun Orbán ja Jobbik-puolue olivat tulleet valtaan Unkarissa. Jää suli pois Venäjän poliitikkojen sydämestä heidän tajuttuaan, että Budapestissa suhtaudutaan ystävällisesti meihin. Tällainen suhtautuminen on ollut tosi arvokasta.

Mutta jos suomalaiset tahtovat palauttaa ajat, jolloin olimme yhdessä ja ymmärsimme toisiamme yleensä erittäin hyvin, ja jos suomalaiset kiinnostuvat tosissaan omista euraasialaisista juuristaan, omasta heimolaisuudestaan Venäjän suomalais-ugrilaisiin kansoihin Karjalasta Mordvaan ja Udmurtiaan saakka, silloin löydämme me itsessämme niin paljon yhteistä – henkisesti, sosiaalisesti ja historiallisesti yhteistä ja läheistä – että meidän ystävyytemme tuottaa suurenmoista tulosta niin suomalaisille kuin meille itsellemme.

Moskova ei pelkää kummemmin Suomen länsimielistä, atlantistista suuntautumista – se olisi epämiellyttävä asia, joka kumminkin kestetään. Puolueeton Suomi olisi kerrassaan menestys ja erittäin hyvä kumppani meille. Euraasialainen, syvällisen viisas, ystävällinen Suomi olisi tosi upea avaus uudelle, lujalle, aidolle ystävyydelle, ja tämä ystävyys voi muuttaa asiat parempaan päin. Tämä on tärkeää Moskovalle juuri nykyään.

Meidän on vaikea vastustaa USA:n raivokkaita hyökkäyksiä. USA ei tahdo luopua tuhoutuvasta hegemoniastaan. Kuolintuskissaan se yrittää syyttä meitä kaikesta siitä, mitä tapahtuu nykyään. Juuri nyt on paras hetki Helsingin euraasialaiselle eleelle. Tyydymme myös suomalaiseen puolueettomuuteen. Emmekä tykkää kummemmin pahaa edes kylmyydestä ja vieraantumisesta, koska maittemme väliset suhteet olivat hyviä 1800-luvulla ja 1900-luvun jälkipuolella, ja ne ovat hyviä nykyäänkin.

Suomi on suvereeninen täysiarvoinen valtio, ja ulkopolitiikka on suomalaisten oma oikeus, johon emme missään määrin aio puuttua.