Titanicin kapteeni

Olen jo pitempään halunnut kirjoittaa niinkin merkittävistä henkilöistä kuin Helsingin Sanomien päätoimittajista.

Vastenmielisyyteni Helsingin Sanomia kohtaan ei tietenkään ole mikään salaisuus. Jo vuonna 2006 julkaisemassani kirjassa "Saatana saapuu Helsinkiin" arvioin, että 60 % Suomessa vallitsevasta pahuudesta poistuisi, mikäli Helsingin Sanomat lakkaisi olemasta. Sanomatalon sisältä saamani palautteen perusteella siellä ollaan samaa mieltä.

Minulla on ollut tilaisuus vuosien varrella olla tekemisissä Helsingin Sanomien päätoimittajien kanssa. Hesarin päätoimittajathan ovat eräänlaisia vaikuttajahenkilöitä, ainakin omasta mielestään. Siksi onkin kiinnostava katsoa, minkälaisia he ovat ihmisinä.

Janne Virkkunen toimi Hesarin päätoimittajana pisimpään. Vuosien varrella olin hänen kanssaan useammankin kerran tekemisissä. Havainnoin myös Virkkusen käytöstä ja toimintaa muutekin. Vasta tuoreissa muistelmissaan Virkkunen tunnusti olennaisen: kaikki päätösvalta lehden sisällöstä oli luovutettu toimituksen ulkopuolelle.

Oma käsitykseni Virkkusesta muodostui seuraavaksi: Virkkunen oli toimittajana keskinkertainen ja ihmisenä kouluttamaton, mutta hän sopi erinomaisesti Erkon lakeijaksi, mistä hän itsekin kertoo. Hänen roolinaan oli ulkoistaa tärkein toimituksellinen päätösvalta toimituksen ulkopuolelle. Virkkusen aikana Hesarilla oli kolme tärkeää missiota: Suomen liittäminen Euroopan yhteisöön, sittemmin EU:hun, Suomen liittäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon, sekä hysteerinen Venäjä-vastainen propaganda ja kiihotus.

Virkkusella ei itsellään ole mitään koulutusta: hän on vain ylioppilas. Pelkkänä ylioppilaana olemisessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun ihminen käyttäytyy kuin Suomen keisari, voisi ajatella, että korkeakoulututkinnon voi suorittaa vanhemmallakin iällä, etenkin kun esiintyy kaikkien alojen asiantuntijana.

Vuosien varrella Virkkunen omaksui tuon niin tutun yrmeän pönötyksen. Hän tyytyi Erkon lakeijan epäjournalistiseen rooliinsa silminnähden katkerana, mistä pönötyskin kertoo. Se on siis eräänlainen naamio. Eläkkeelle Virkkunen pääsi hyvin tyytyväisenä, ilmeisesti myös hyvin palkittuna palveluksistaan toimituksen ulkopuolisille tahoille journalistisen riippumattomuuden myymisestä.

Koulutuksen puutettaan Virkkunen kompensoi muistuttamalla silloin tällöin olevansa itsensä Jean Sibeliuksen sukulainen. Onhan nimi Janne kuulemma itsensä suuren säveltäjän mukaan keksitty. Ilmeisesti Virkkunen mietti asiaa usein, koska omaksui itselleen jokseenkin sibeliusmaisen yrmeän pönötyksen, kuitenkin ilman sikaria.

Janne Virkkunen voi tietysti olla katkera sitä, että Suomesta ei tullut Naton jäsentä hänen aikanaan, vaikka Helsingin Sanomat sijoitti Nato-kampanjaansa paljon, muun muassa journalistisen uskottavuutensa.

Yksi tärkeä Virkkusen ideologeista, Max Jakobson, kuitenkin onnistui tehtävässään. Hesari ja Virkkunen olivat väärässä väittäessään, että Jakobsonin tavoitteena oli Suomen vieminen Natoon. Se ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa Jakobsonin tavoitteena oli saada suomalaiset poliitikot ja journalistit ajatelemaan kuten CIA. Siinä Jakoson ja Virkkunen myös onnistuivat.

Ei Virkkunen varmaankaan ihan vaille palkkiota hyvistä palveluksistaan jäänyt. Mutta petturin osa on synkkä, ottaen huomioon, että myös journalisteilla on ammattikunnia.

Virkkusen ja minun vuorovaikutuksesta jäi mieleen hauska pieni yksityiskohta. Toisinaan Virkkunen leikki historoitsijaa. Erityisesti hän muistutti niin sanotusta ajopuuteoriasta. Virkkunen ei kuitenkaan kouluttamattomana henkilönä osannut ajatella asiaa itse. Jokainen joka vähänkin tuntee Suomen poliittista historiaa, tietää ajopuuteorian isäksi historioitsija Arvi Korhosen. Virkkusen nimellä Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa kuitenkin luki, että ajopuuteorian kehitti Arvo Korhonen.

Huomautin Virkkuselle, että Arvo Korhonen -nimistä historioitsijaa ei ole olemassa. Virkkunen vastasi salamannopeasti toteamalla, että hän ilman muuta tietää Arvi Korhosen ajopuuteorian isäksi.

Kun Virkkunen sitten muutama vuosi myöhemmin eräässä merkittävässä tilaisuudessa luennoi ajopuuteoriasta, hän muisti Korhosen etunimen oikein. Huomasin kuitenkin, että tilaisuuden aikana hän vilkuili erittäin hermostuneena minun suuntaani.

Toinen hauska tapaus liittyi Helsingin Sanomien numeroon, jonka ulkomaansivuilla kerrottiin Venäjän median oleva Kremlin kontrollissa ja samaan aikaan taloussivuilla julistettiin, että nyt on erinomainen tilaisuus investoida Venäjän mediaan. Ihmettelinkin Virkkuselle, miksi Sanoma haluaa investoida mediaan, joka on Kremlin valvonnassa. Sain vastaukseksi vain hämmentävää söperrystä.

Virkkusen jälkeen päätoimittajaksi valittiin omituinen tyyppi, lestadiolainen liikkeenjohtaja Mikael Pentikäinen. Myös Pentikäisen kanssa olin useammankin kerran tekemisissä, ja hän osoittautui omaavansa jonkin verran journalistista ammattiaitoa. Sitä ei kuitenkaan Helsingin Sanomien johdossa tarvita, joten Pentikäinen sai hyvin pian potkut.

Pentikäisen ongelmaksi osoittautui, että hän ymmärsi Helsingin Sanomien tehtävän väärin. Pentikäinen oli kiinnostunut maailman ja Suomen tapahtumista ja halusi kertoa niistä lehdessään. Pentikäinen on myös perheläheinen ihminen, tiedetäänhän hänet monilapsisen perheen isänä. Tällaisen inhimilliset arvot ja kiinnostuksen kohteet taitavat olla Helsingin Sanomien johtoportaalle vähän liikaa.

Pentikäinen sai hyvin nöyryyttävät potkut, hänet leimattiin myös epäluotettavaksi. Terapiatarkoituksessa Pentikänen kirjoitti itsestään teoksen "Luottamus", jossa ei ole mitään mielenkiintoista. Se osoittaa, ettei Pentikäinenkään osaa juuri kirjoittaa.

Pentikäinen kuitenkin pelastui uppoavasta laivasta viime tingassa. Sanoma osakeyhtiön konkurssikypsyys paljastui vasta Pentikäisen jälkeen, eikä siis mennyt kokonaan hänen kontolleen. Hän sai säilyttää itsellään jonkilaisen journalistin maineen, eikä hänestä tehty Titanicin kapteenia. Siksi Pentikäisen pitäisi olla ainoastaan tyytyväinen.

Pentikäinen tietenkin tosiasiassa vastaa Helsingin Sanomien tuhosta. Hänen aikanaan lehdestä tehtiin sekava tabloidi, joka karkotti kaikki mainostajat. Jopa Janne Virkkunen otti asiaan kantaa huomauttamalla, että nykyisin Helsingin Sanomat enimmäkseen sisältää toimittajien henkilökohtaisia vuodatuksia, joka ovat usein moraalisesti vähintään epäilyttäviä. Ei ihme, että lehti on enemmän kuin konkurssikypsä. Se on jo taloudellisessa, moraalisessa ja journalistisessa konkurssissa.

Yksi mielenkiintoinen kuriositeetti Pentikäiseen kuitenkin liittyy. Hänen sukulaismiehensä Vilho Pentikäinen on Suomen historian kuuluisin vakooja, joka luovutti 1930-luvulla käytännöllisesti katsoen kaikki Suomen ja Viron sotilastiedot Neuvostoliitolle. Ennen kiinnijäämistään Vilho Pentikäinen ehti paeta Neuvostoliittoon. Sen jälkeen Vilho Pentikäisen myöhemmistä vaiheista ei tiedetä mitään. Mikael Pentikäinen lukuisine sukulaisineen on kuitenkin varmasti hyvin kiinnostunut Venäjällä vaikuttavista sukulaisistaan, Vilho Pentikäisen jälkeläisistä.

Kaius Niemeen tutustuin jo opiskeluaikoina Helsingin yliopistossa, missä Kaiuksen pääaineena oli poliittinen historia. Jo silloin Kaius herätti huomiota ryhmän pellenä. Hän oli pienikasvuinen ja huomionkipeä. Pidin häntä ennen kaikkea typeränä, mutta kuitenkin yritteliäänä. Muistan että Kaiuksen sössötystä oli toisinaan myös hyvin rasittava kuunnella. En ollutkaan hänen kanssaan sittemmin ollenkaan tekemisissä.

Kaiuksesta tuli rivitoimittaja. Huomasin kuitenkin hänen kuuliaisuutensa Yhdysvalloille ja Natolle. Jossakin vaiheessa havaitsin, että CIA:n ja Naton linjauksen johonkin asiaan voi helpoimmin tarkistaa Kaius Niemen jutuista.

Ymmärsin että nöyryydellä Naton suuntaan Kaius rakensi itselleen merkittävää uraa Helsingin Sanomissa. Hänestä tuli ensin jonkin sortin esimies ja sitten peräti päätoimittaja, vaikka hän ei juurikaan osaa kirjoittaa. Kaiuksesta tuli eräänlainen ruskeakielisyyden mallioppilas.

Vähän aikaa sitten pienikasvuinen ja kumarainen, silmälasipäinen päätoimittaja istui Yleisradion haastattelussa ja jankutti sanaa "laatujournalismi". Tuon haastattelun aiheena oli Helsingin Sanomien alasajo ja Kaius Niemen rooli Titanicin kapteenina. Sanan "laatujournalismi" jankuttaminen tietysti osoitti, että viimeisetkin journalismin rippeet oli menetetty.

Kaius Niemen sohvaan käpertynyttä, pientä ja kumaraista, jotenkin ahdistuneen oloista hahmoa katsellessa tuli jostakin syystä mieleen Stephen Hawking. Ihmettelin itsekin tätä assosiaatiota, kunnes ymmärsin sen liittyvän Kaius Niemen journalistiseen rooliin. Kaius Niemestä, samaten kuin Sanoma osakeyhtiöstä, oli tullut journalistinen epämuodostuma.

Journalistisena mitättömyytenä Kaius Niemi on tietenkin erinomainen valinta Titanicin kapteeniksi. Nyt hänen tehtävänään on antaa potkuja vanhoille ja kokeneille toimittajille. Heidät kuulemma kutsutaan huoneeseen, jossa tämä pienikasvuinen mitättömyys lukee heille ääneen jonkinlaisen paperin.

Vaikka Göbbels on kulunut vertauskuva, Kaius Niemeä ei tietekään voi olla vertaamatta tähän toiseen pienikasvuiseen, joka luuli itsestään paljon. Miltä tuntuu saada Göbbelsiltä potkut? Sanomatalossa se tiedetään.

On muuten aika kummallista, miksi kokeneiden alaisten irtisanominen on annettu päätoimittajan tehtäväksi. Eikö se kuuluisi toimitusjohtajalle tai henkilöstöpäällikölle. Mutta kun katsoo Kaius Niemeä, ymmärtää, että hän on riittävän mitätön Titanicin kapteeniksi. Hän sopii siihen suorastaan täydellisesti!

Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Pressiklubille

Ruben Stiller haastatteli minua Pressiklubiin 10.4.2014 ja esitti kysymykset etukäteen kirjallisesti. Koska televisiossa esitettiin vain pieni katkelma vastauksistani, julkaisen ohessa vastaukseni Pressiklubin kysymyksiin kokonaisuudessaan.

Ruben Stiller: Johan, onko sinulla mitään tekemistä Finnbay-sivuston kanssa?

Johan Bäckman: Ei ole. Huomasin sivuston vasta äsken, kun Suomen ulkoministeriö käynnisti Finnbaytä vastaan hillittömän parjauskampanjan. Ilmeisesti sivustolla oli joku sellainen näkemys, jonka Suomen ulkoministeriö haluaa kieltää.
     Mielestäni Finnbayn sivustolla on vähemmän disinformaatiota kuin Suomen ulkoministeriön sivuilla tai suomalaisella uutissivustolla keskimäärin. En ole muuten tähän asti edes oikein ymmärtänyt, missä se Finnbayn väärä tieto on. Mutta joka tapauksessa tämä kertoo Sarasvuon potkujen ohella olennaisen Suomen sananvapaustilanteesta.
     Finnbay on oikeastaan aika vetävä ja kiinnostava sivusto. Siellä on enimmäkseen italialaisen uutistoimisto Ansan uutisia. Ehkä Finnbayn vetävyys häiritsee, koska se voi olla kiinnostavampi kuin suomalaiset latteat uutissivustot.
     Täytyy muistaa miten Finnbay-skandaali alkujaan puhkesi. Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen vastasi Twitterissä brittiläisen Edward Lucasin vaatimukseen, joka koski Finnbayn sisältöjä. Edward Lucas on Viron suojelupoliisin kouluttaja. Himasen kuuliainen Twitter-vastaus nousi heti uutiseksi. 
     Hannu Himanen on muutenkin yhteistyössä Viron suojelupoliisin kanssa Suomen-vastaisissa informaatio-operaatioissa. Esimerkiksi viime keväänä Yleisradion työntekijöille järjestettiin salainen koulutustilaisuus, jossa luennoi Viron suojelupoliisin komisario Martin Arpo. Hänen kanssaan luennoi Hannu Himanen. Arpo on erikoistunut Venäjän vastaisiin informaatio-operaatioihin. Mukana oli myös toimittaja Jarmo Mäkelä, tärkeä osa Yleisradion Venäjä-vastaisten informaatio-operaatioiden suunnittelua. Tuon koulutustilaisuuden tarkoitus oli lietsoa Yleisradion toimittajiin venäläisvastaista hysteriaa ja muokata suomalaisten Venäjä- ja Nato-asenteita. Yleisradion työntekijöitä kiellettiin kertomasta tilaisuudesta ulkopuolisille. 
     Himasen ja ulkoministeriön hyökkäyksessä Finnbaytä vastaan on kysymyksessä sama Viron Suomeen kohdistama informaatio-operaatio. Sen tarkoitus on neutralioida Venäjän median vaikutus suomalaisten ja Suomessa asuvien venäjänkielisten keskuudessa lietsomalla russofobiaa ja leimaamalla venäläinen tiedonvälitys epäluotettavaksi ja valheelliseksi.

Ruben: Lainaus Kohudosentti-blogista: "Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia. Sanoman medioissa Krimin asiaa käsitellään yksipuolisesti Venäjän-vastaisesta näkökulmasta ja pyritään lietsomaan suomalaiset Venäjä-vastaiseen sotapsykoosiin... Krimin kriisin myötä Sanoma on siirtynyt avoimeen sotapropagandaan..." Miten tämä yritys nostaa sotapsykoosia näkyy Hesarin jutuissa?

Johan: Helsingin Sanomat ei enää ole sanomalehti vaan elimellinen osa Yhdysvaltain ja Naton sotilaallisia operaatioita. Sama koskee kaikkia Sanoma osakeyhtiön medioita. Niissä lietsotaan jatkuvasti eri muodoissa Venäjän vastaista russofobiaa ja Nato-myönteistä kiihotusta. Tavoitteena on muuttaa suomalaisten Nato-kanta myönteisemmäksi ja Venäjä-kanta kielteisemmäksi.
   Ukrainan tapahtumien myötä Nato ja Yhdysvallat ovat aktivoituneet voimakkaasti myös Suomessa ja käynnistäneet erityisen informaatio-operaation Sanoma osakeyhtiön medioissa. Sanoman ylimmässä johdossa on Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kansalaisia, jotka johtavat tätä mediaoperaatioita.
   Sanoma Osakeyhtiö on tosiasiassa Naton ja Yhdysvaltain armeijan informaatio-osasto Venäjä-vastaisella pohjoisrintamalla. Aseet on suunnattu suomalaisia vastaan ja kohdistettu suomalaisten mieleen tarkoituksena muuttaa kansalaisten Nato-asennoituminen myönteisemmäksi.
   Siksi Sanoma osakeyhtiön toimittajia ei missään tapauksessa tule kohdella toimittajina vaan sotilaina ja vakoojina. Heitä ei missään tapauksessa saa päästää ilman valvontaa Venäjän federaation alueelle. Heidän mahdollinen Venäjän federaation alueella oleva omaisuutensa pitää ottaa valtion haltuun. Myös kaikki Sanoman Venäjällä olevat toiminnot tulee lakkauttaa ja omaisuus takavarikoida. Jos tulee poikkeustila, Sanoman johto on eristettävä yhteiskunnasta. Varoitukseni Sanoma osakeyhtiön toiminnan todellisista motiiveista on onneksi ollut hyvin esillä Venäjän medioissa.
   Tosin Sanoma on jo konkurssitilassa. Odotan yrityksen päätyvän konkurssiin kuuden kuukauden sisällä. Helsingin Sanomat todennäköisesti lopettaa ilmestymisen paperilehtenä kolmen kuukauden sisällä. Sanoma ajaa toimintojaan alas joka puolella.

Ruben: Esitit Russia Todayn ja Pietarin 5-kanavan tv-kameroille julkisen anteeksipyynnön koko länsimaailman puolesta. Mistä pyysit anteeksi?

Johan: Länsivallat nostivat valtaan Kiovan laittoman fasistijuntan, joka uhkaa Venäjän ja koko Euroopan turvallisuutta. Vielä senkin jälkeen, kun Kiovan fasistijuntta paljasti todelliset karvansa, EU-ulkoministerit ja Yhdysvallat on jatkanut sen tukemista. Kiovan fasistijuntta on uhannut joukkomurhata miljoonia venäläisiä. Fasistijuntta myös ihannoi juutalaisten murhaajia, kuten natsirikollista Stepan Banderaa. Kysymys on kansallissosialistisesta vallankumouksesta, jota länsi tukee. Samalla länsimaat haluvat estää Krimin kansanäänestyksen uhkailemalla Venäjää ja Krimin asukkaita sotilaallisesti, järjestämällä epämääräisiä harjoituksia ja joukkojen liikkeitä. Väite Krimin kansanäänestyksen laittomuudesta on perätön, sekin kuuluu länsimaiden valhepropagandaan. On suuri häpeä, että länsi tukee natseja ja haluaa estää demokratian toteutumisen Venäjällä. Siksi pyysin länsimaiden puolesta anteeksi.

Ruben: Onko Venäjällä media objektiivisempi kuin Suomessa?

Johan: Totta kai. Suomessa ei varsinaisesti ole mediaa. Suomessa ei edes ymmärretä, mitä tiedonvälitys tai uutisointi ovat. Suomessa toistetaan vanhoja tietoja ja latteuksia. Yleensä kaikki Suomessa uutisena julkaistut kirjoitukset ovat vanhojen latteuksien tylsiä muunnelmia. Mahdollinen uusi tieto on aika peitelty vanhoilla latteuksilla. Sama uutinen julkaistaan aina uudestaan hieman eri asussa. Suomessa ei siten ole varsinaisesti toimittajiakaan. Katso vaikka suomalaista internettiä: samat uutiset ovat päivittäin melkein samassa asussa joka paikassa. Sen sijaan Venäjällä on valtavan monipuolinen ja mielenkiintoinen media. Siellä on tuhansia televisiokanavavia, valtava määrä Internet-julkaisuja. Venäjällä on enemmän sananvapautta kuin Suomessa.

Ruben: Lainaus Kohudosentti-blogista: "Venäjä on suvereeni, ylivoimainen ja täysin voittamaton! Alas Kiovan fasistijuntta! Alas EU-saasta!"

Johan: Nuo lauseet oli kirjoitettu Krimillä yleisessä hurmoksessa, kun vaalipäivänä kansa itki ilosta Venäjän lippujen hulmutessa. Krim oli pelastettu Ukrainan kehitysmaatasolta Venäjän kehittyneemmän talouden ja oikeusjärjestelmän piiriin. Kansanäänestys oli viety läpi huolimatta Euroopan unionin, Yhdysvaltain ja Naton kansainvälisen oikeuden vastaisista sotilaallisista uhkauksista. Venäjä on hallinnut tilannetta suvereenisti alusta asti. Venäjä on säilyttänyt yllätysedun itsellään.

Ruben: Miten näet oman roolisi suomalaisen julkisuuden näyttämöllä?

Johan: Vastaan toimittajien kysymyksiin.

Ruben: Kohdistuuko Suomeen disinformaatiokampanja?

Johan: Kyllä. Suomeen kohdistuu merkittävä vieraan valtion turvallisuusviranomaisten järjestämä disinformaatiokampanja. Sen tarkoituksena on estää Venäjään ja venäläisiin liittyvien kysymysten avoin ja rehellinen käsittely Suomen tiedotusvälineissä. 
     Kun Suomen heikkoa ihmisoikeustilannetta, erityisesti lasten huostaanottoja alettiin käsitellä Venäjän medioissa liian totuudenmukaisesti, Suomessa alettiin pelätä, että se vaikuttaisi mielialoihin myös Suomessa. Näin ollen alettiin tutkia, miten Venäjän medioiden vaikutus Suomessa voitaisiin estää. Ensinnäkin Suomen medioita kiellettiin raportoimasta totuudenmukaisesti sitä, mitä Venäjän medioissa kerrotaan.
     Suomessa viranomaisilla ja suojelupoliisilla ei ole osaamista disinformaatiokampanjoissa. Näin ollen neuvoa kysyttiin Virosta, missä Viron suojelupoliisilla eli Kapolla on vuosien kokemus disinformaation levittämisessä. Se liittyy Viron laittomaan apartheid-politiikkaan ja venäläisen väestönosan alistamiseen. Viron suojelupoliisi Kapo levittää hyvin aktiivisesti erilaista disinformaatiota ja propagandaa, myös henkilöihin kohdistuvaa, jonka tavoitteena on varmistaa apartheid-politiikan jatkuminen. Viron suojelupoliisin informaatio-operaatioita johtaa komisario Martin Arpo, joka käy usein Suomessa.  
     Suomen suojelupoliisi järjesti jokin aika sitten itse valikoimilleen suomalaisille toimittajille salaisen koulutusmatkan Viron suojelupoliisin luokse Tallinnaan. Tämä salainen matka herätti jonkin verran kummastusta myös Suomen toimittajapiireissä, asiasta kirjoittivat ainakin Journalisti, Hymy ja Alibi. Salaisen matkan sisältö ei kuitenkaan ole tiedossa, koska sille osallistuneita suomalaisia toimittajia on kielletty puhumasta mitään. Todennäköisesti matkalle osallistuneet toimittajat värvättiin Viron, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian turvallisuusviranomaisten informaatio-operaatioihin. Sehän ei onnistuisi Suomen maaperällä, mutta Virossa se ei ole mikään ongelma. Vain suojelupoliisi tietää, ketkä suomalaiset toimittajat värvättiin. 
     Suomen Moskovan suurlähetystössä suunniteltiin myös informaatio-operaatiota Venäjän median vaikutuksen neutraloimiseksi Suomessa. Tehtävään valittiin eräs Suomessa asuva neuvostoliittolaissyntyinen henkilö, mutta se ei johtanut mihinkään. Suomen ulkoministeriö myös värvää venäläisiä toimittajia, lahjoo heitä Suomen-matkoilla ja sanelee, mitä kirjoitetaan ja mitä lähteitä käytetään. Toistaiseksi tämäkään ei ole juuri tuottanut näkyvää tulosta. 
    Lopulta turvallisuusviranomaiset päättivät ratkaista tilanteen lisäämällä Venäjän hallituksen politiikkaa vastaan suuntautuvaa venäjänkielistä uutisvälitystä Suomessa. Yleisradio päätti aloittaa venäjänkieliset tv-uutiset, joiden tarkoitus on yksinomaan propagandistinen. Ylen venäjänkieliset tv-uutiset on taitavaa Venäjä-vastaista propagandaa. Uutiset on laadittu mahdollisimman epävenäläisiksi, niihin ei sisälly mitään positiivista tai vetoavaa Venäjästä, venäläisyydestä tai ortodoksiuskosta. Venäjänkielisen uutistoimituksen palveluksessa ei ole yhtäkään venäläistä. Tarkoitus on ehkäistä Suomessa asuvia venäläisiä identifioitumasta Venäjään ja ortodoksiuskoon. Kysymys on niin sanotusta kotiuttamisesta, joka Suomessa tarkoittaa Venäjä-vastaisuuden omaksumista. 
     Yleisradiossa käynnistettiin myös Venäjän verkossa -radiokatsaus, joka sisältää suomalaisille suunnattua Venäjän medioita vastaan suunnattua propagandaa. Sen tarkoitus on todistella, että kaikki Venäjän tiedotusvälineiden välittämä tieto on valhetta. Tämä materiaali on suunnattu suomalaiselle väestölle. Sitä toimittaa Viron suojelupoliisin kouluttaja, entinen toimittaja Jarmo Mäkelä. 
     Hiljattain Viron suojelupoliisi järjesti Yleisradion koko henkilökunnalle salaisen koulutustilaisuuden. Siihen osallistuivat Viron suojelupoliisin komisario Martin Arpo, joka on erikoistunut poliittiseen propagandaan ja disinformaatioon, jo edellä mainittu Jarmo Mäkelä sekä Suomen Moskovan lähettiläs Hannu Himanen. Yleisradion henkilökuntaa kiellettiin kertomasta tilaisuudesta ulkopuolisille.

Ruben: Mitä Suomen media kertoo väärin Ukrainan tilanteesta? 

Johan: Yleensä minua häiritsee, kun Suomen medioissa puhutaan Ukrainasta. Eihän mitään Ukrainaa ole enää olemassa. Kiovassa on nyt vallankaappausjuntta, joka nousi valtaan kansallissosialistisen vallankaapauksen tuloksena helmikuun lopulla. Kiovan juntta on erittäin äärioikeistolainen ja fasistinen: vallankumouksen symboli oli hakaristitunnus, vallankumouksen iskujoukko Oikea sektori on äärimmäisen väkivaltainen, antisemitistinen ja venäläisvastainen, vallankumousjuntan eturivin jäsenet ovat uhanneet venäläisiä ydinaseilla, joukkomurhalla, fasistijuntta ihannoi natsikätyriä ja juutalaisten murhaajaa Stepan Banderaa jne. 
    Kiovan fasistijuntta on äärimmäisen vaarallinen, on selvää ettei Venäjä voi sitä hyväksyä missään olosuhteissa. Suomen medioissa annetaan kuitenkin ymmärtää, että olisi muka olemassa jonkinlainen laillinen Ukraina, joka olisi jotenkin tasavertainen neuvottelukumppani esimerkiksi Venäjän tai Yhdysvaltain kanssa ja että se voisi istua vaikka neuvottelupöytään. Tosiasiassa fasistijuntta bluffaa, sillä ei ole mitään valtaa missään.

Naton vakoojat Suomessa uhkaavat Venäjän turvallisuutta. Paluuni vapaalta Krimiltä Suomeen.

Viikko sitten aloitin matkani Suomen Lapista kohti Krimin tasavaltaa Mustanmeren rannalla. Olin menossa sinne ainoana suomalaisena virallisena vaalitarkkailijana kansanäänestykseen, josta kohisi koko maailma.

Lähtiessäni matkalle en tiennyt, mitä tuleman pitää. Pääsenkö edes perille? Syttyykö sota? Toteutuuko kansanäänestys? Joudunko tulitaisteluun? Pidättääkö Kiovan fasistijuntta minut? Paistaako Krimillä aurinko?

Kyllä, Krimillä paistoi aurinko. Lämpöä oli melkein +20.

Muutaman päivän aikana ehdin nähdä melkein koko Krimin. Kiersin katsomassa Venäjän uusia tiluksia. Häkellyin Krimin kauneudesta, joka toi mieleen Aivazovskin maalaukset. Kaikki oli henkeäsalpaavaa.

Merkittävintä oli kuitenkin se uusi venäläinen henki, joka syntyi Krimillä. Hyvä ystäväni Aleksandr Dugin kutsuu sitä venäläiseksi kevääksi. Se on Yhdysvaltain yksinapaisen politiikan katkera loppu.

Krimin kansanäänestys oli yhtä henkeä salpaava kuin Aivazovskin maalaukset. Krimiläiset vaelsivat sankoin joukoin äänestämään kotiinpaluun puolesta erinomaisessa raikkaassa sadessäässä, rauhan ja iloisen odotuksen vallitessa.

Tapahtumaa todisti poikkeuksellisen suuri joukko ulkomaisia vaalitarkkailijoita: meitä oli yhteensä  70 henkilöä 23 maasta. Mukana oli kansanedustajia, meppejä, politiikan tutkijoita. Krimillä oli myös virallisen tiedon mukaan 1200 toimittajaa. Suomestakin oli useampi toimittaja. Kaikki näkivät, minkälaiseissa merkeissä vaalit sujuivat: krimiläiset äänestivät rauhallisen, odottavan riemun vallassa.

Äänestyspäivän iltana puhkesi riemu: kansa hurrasi ja Venäjän liput liehuivat kaikkialla. Ihmiset itkivät ja kiittivät Jumalaa.

Lensin Krimiltä takaisin Moskovaan, koska muuhun suuntaan sieltä ei juuri pääsekään. Moskovassa näin Putinin puheen televisiosta ja allekirjoituksen Venäjän federaation laajentamiseksi. Kaikki se muutti maailmanhistoriaa. Suur-Venäjä palasi miljardien ihmisten tajuntaan.

Venäjä käytti tässä viimein yllätysmomenttia, joka kohautti koko maailmaa. Kaikki sujui äärimmäisen tyylikkäästi: Putinin puhe Venäjän poliittiselle eliitille ja allekirjoitustilaisuus olivat visuaalisesti näyttävä tapahtuma Kremlin Pyhän Yrjön salissa.

Putinin puhe oli kirjallisestikin merkittävä ja ennen kuulumaton katsaus Venäjän ja Krimin historiaan. Se oli massiivinen puhe, joka muutti koko maailman ajattelua ja suuntaa. Venäjä palautti itsensä suurvallaksi ja miljardien ihmisten tietoisuuteen.

Putinin puhe oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja sivistynyt. Hän perusteli kaiken kiihkottomasti myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Tämä oli osoitus Venäjän avoimmuudesta ja rehellisyydestä.

Se peittosi länsimaiden katkeran jankutuksen kansainvälisen oikeuden loukkaamisesta. Näille väitteille länsimaat eivät koskaan ole esittäneet mitään perusteluita.

Länsi vihaa ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, jota se ei ole koskaan noudattanut. Sen sijaan juristina Putin halusi tehdä kaiken kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Muistatteko, kun suomalainen demari Simo Pietiläinen salakuljetti alaikäisen Venäjän kansalaisen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Suomeen? Ennen salakuljetusta venäläiseltä äidiltä varastettua lasta pidettiin melkein kuukausi panttivankina Suomen Pietarin pääkonsulaatissa. Suomen hallitus kiristi Venäjää perumaan lapsen Venäjän kansalaisuuden.

Takakonttisalakuljetuksessa Suomi rikkoi noin kymmentä kansainvälistä sopimusta vastaan, lisäksi siinä rikottiin useita Suomen ja Venäjän lakeja ja tehtiin useita rikoksia.

Demarit palkitsivat Pietiläisen nostamalla hänet ehdokkaaksi vaaleihin. Suomella on siis aika vähän varaa muistuttaa kansainvälisestä oikeudesta, varsinkaan Erkki Tuomiojalla...

Palattuani Moskovaan osallistuin Rossija1-kanavan keskusteluohjelmaan. Mukana samassa ohjelmassa olivat mm. Krimin pääministeri Aksjonov ja Vladimir Zhirnovski sekä paljon arvostamani kirjailija Prohanov ja elokuvaohjaaja Bortko ym. Venäjällä Zhirinovski ja Aleksandr Dugin on nyt nostettu kansalliseen mediaan tärkeinä uuden suurvenäläisen hengen tulkkeina. Muistutin suorassa lähetyksessä länsimaiden russofobisesta hysteriasta, jonka tavoitteena oli sodanuhkalla estää krimilästä ihmistä käyttämästä kansainvälisen oikeuden mukaista äänioikeuttaan.

Moskovasta lensin Pietariin, mihin olin jo sopinut tv-haastattelut. Annoin peräti viisi tv-haastattelua Krimin tilanteesta, Suomen ja Venäjän suhteista ja talouspakotteista. Totesin että Suomen ja Venäjän suhteet ovat niin hyvät, että ne eivät voi huonota.

Suomessakin on jo huomattu, että Venäjän vastaiset pakotteet ovat Suomen vastaisia pakotteita.

Tultuani Suomeen palasin uuteen, parempaan, demokraattisempaan maailmaan. Mutta työ ei ole vielä tehty. Eurooppa on vielä vapautettava Kiovan fasistikoirista, jotka uhkaavat repiä Ukrainan venäläiset kappaleiksi.

Myös Suomessa toimivat Naton sotilaat ja vakoojat aiheuttavat uhkan Venäjän ja Suomen turvallisuudelle.

Kiovan fasistijuntta kiristää länsimailta rahaa samalla, kun se uhkaa Venäjää ydinaseilla. Jokainen Kiovan fasistijuntan kanssa yhteistyössä oleva on järjestäytyneen rikollisryhmän avustaja.

Venäjä on suvereeni, ylivoimainen ja täysin voittamaton.

Alas Kiovan fasistijuntta!

Sarasvuon potkut ja Naton soturit

Sarasvuon potkujen jälkeen asiaa tuntevien Facebook-keskusteluissa pidettiin laajalti melkein varmana, että potkujen varsinaisena syynä oli minun esiintymiseni Sarasvuon ohjelmassa. Tuossa haastattelussahan Sarasvuo kysyi minulta näkemyksiäni Krimin tilanteesta.

Sarasvuon potkut olivat järkytys ja yllätys monelle. Ne tulivat kesken kauden, kun tekemättä oli vielä kuusi ohjelmaa. Selitykset katsojaluvuista yms. ontuivat. Tuskin sattumalta potkut osuivat samaan päivään, jolloin EU julkisti ensimmäiset Krimin tilanteesta johtuvat henkilöpakotteet.

Oliko Sarasvuon potkuilla siis poliittinen syy? Päätin kysyä asiaa Sarasvuolta itseltään.

Lähetin Jarille tekstiviestin, jossa luki: "Miten haastatteluni vaikutti ohjelmasi lopumiseen? Siitä spekuloidaan." Kysymykselläni halusin vahvistaa, oliko haastatteluni vaikuttanut ohjelman loppumiseen. Lisäksi toin esiin, että asiasta on paljon spekulaatiota. Sarasvuo vastasi kolmen minuutin kuluttua: "Epäilen, että ratkaisevasti. En kadu!" Ohessa kuva Sarasvun tekstiviestistä (kellonajat ovat Krimin - eli siis Moskovan - aikaa).

Sarasvuon mielestä minun haastatteluni suorassa lähetyksessä siis vaikutti hänen potkuihinsa ja koko ohjelman lopettamiseen kesken kauden "ratkaisevasti" eli oli potkujen ja ohjelman lopettamisen keskeinen ja tärkein syy. Sarasvuo on kokenut toimittaja ja kirjoittaja. Hän ei olisi voinut keksiä tuollaista vastausta omasta päästään tai arvioida asiaa minulle totuuden vastaisesti. Päin vastoin hän sanoi totuuden: minun haastatteluni oli ratkaiseva syy Sarasvuon potkuihin.

Tieto on erittäin merkittävä, koska se kertoo poliittisesta mediasensuurista Suomessa. Tämä tarkoittaa, että Sanoman medioissa vältetään avointa, moniarvoista ja rehellistä keskustelua Krimin tilanteesta. Tiedetään, että minä tunnen hyvin Venäjän kannan asiaan ja pystyn analysoimaan tilannetta siitä näkökulmasta. Lisäksi minulla on paljon asiaa koskevaa suoraa tietoa. Tämä ei kuitenkaan miellytä Sanoman johtoa, joka antoi Sarasvuolle potkut.

Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun havaitsen, että pahaa aavistamattomiin suomalaisiin toimittajiin tai jopa toimituksiin kohdistuu kovaa painostusta sen jälkeen, kun he ovat haastatelleet minua tai julkaisseet näkemyksiäni. Tämäkin vahvistaa nyt selvinnyttä totuutta Sarasvuon potkuista.

Sarasvuon potkut on eräs viikon tärkeimpiä uutisia Venäjällä. Asia on tärkeä, koska Sarasvuon potkut yksinäänkin osoitavat, miten suorassa Naton ja Yhdysvaltain sotilaallisten intressien ohjauksessa länsimedia on. Sarasvuon yleisö on nyt kasvanut runsaasta sadasta tuhannesta arviolta 60-70 miljoonaan. Ainakin niin moni ihminen on nyt kuullut Sarasvuosta. Hänelle ollaankin tietojeni mukaan tarjoamassa Venäjältä töitä. Uskon että Jari haluaa jatkossakin tehdä laatujournalismia eikä Yhdysvaltain tai Naton sanelemaa sotapropagandaa.

Miksi Sanoman tiedotusvälineet rankaisevat poliittista syistä toimittajaansa potkuilla ja samalla uhkailevat muita toimittajia?

Sanoman medioissa Krimin asiaa käsitellään yksipuolisesti Venäjä-vastaisesta näkökulmasta ja pyritään myös lietsomaan suomalaiset Venäjä-vastaiseen sotapsykoosiin Nato-kannatuksen kasvattamiseksi. Näkemykseni siitä, että Kiovassa vallan kaappasi perustuslain vastainen fasistijuntta ja Venäjän toteuttaa koko Eurooppaa vakauttavaa rauhanturvaoperaatiota, on näkemys, jota Sanoma ei halua suomalaisten tietoon, koska Sanoman tärkein tavoite on sodanlietsonta Venäjää vastaan ja Venäjän vetäminen sotaan. Olihan jo talvisota Helsingin Sanomien sotakiihotuksen ja ulkoministeri Erkon aikaansaama "Erkon sota". Sama kopla oli aikanaan saanut aikaiseksi myös Borikovin murhan.

Kohtalon ivaa oli ainoastaan siinä, että viimeinen Erkko kuoli samana päivänä kun Krim vapautettiin. Ehtikö hän kuulla siitä, on epäselvää.

Sarasvuon poliittisista syistä annetut potkut toimivat myös varoituksena muille suomalaisille toimittajille. Tietysti jokainen ainakin Sanoman palveluksessa oleva toimittaja nyt ymmärtää, mitä Krimin tilanteesta saa kirjoittaa ja mitä ei. Avointa keskustelua ei missään tapauksessa sallita ja Venäjän toimille ei missään tapauksessa saa antaa mitään oikeutusta.

On selvää, että Sanoman medioilla ei ole olemassaolon oikeutusta tässä maassa. Krimin kriisin myötä Sanoma on siirtynyt avoimeen sotapropagandaan. Sillä on vain yksi päämäärä: Suomen kytkeminen Natoon. Tätä tarkoitusta varten suomalaiset yritetään lietsoa sotapsykoosiin vääristelemällä kaikki Venäjän toimet Suomea uhkaaviksi.

Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia. Sanoman toiminta muodostaa sotilaallisen uhkan Venäjälle, ja tähän uhkaan on reagoitava. Sanoman kaikki yritystoiminta Venäjällä on lakkautettava ja sen Venäjällä oleva omaisuus on takavarikoitava, mukaan luettuna Sanoman palveluksessa olevien toimittajien Venäjällä oleva omaisuus, kuten kiinteistöt ja pankkitilit.

Matkustuskieltoja tuskin tarvitaan, koska monella Sanoman toimittajalla on sellainen ennestäänkin. Heidät on jo aikaisemminkin nähty Venäjän turvallisuudelle vaarallisina henkilöinä. Jos heidät päästetään Venäjälle, vain sen vuoksi, että heidän kontaktinsa ja toimintansa selvitetään.

Sanoman työntekijät eivät ole siviilejä vaan Naton sotilaita, jotka toteuttavat Venäjän turvallisuutta vaarantavaa sotilaallista operaatiota Suomen viemiseksi Natoon.

Olen tänään antanut venäläiselle kansalliselle tv-kanavalle asiaa koskevan haastattelun. Olen todennut haastattelussa, että Sanoma osakeyhtiö, erityisesti Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, ovat nyt siirtyneet suoraan sotapropagandaan, joka uhkaa Venäjän ja venäläisten turvallisuutta. Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia sekä Kiovan fasistijuntan kätyreitä.

Krim on vasta alku

Täällä Moskovassa on helppo hymyillä. Koko Venäjä hymyilee. Venäläinen kevät on alkanut. Mutta täällä ollaan yhtä mieltä siitä, että nyt ei ole aikaa juhlintaan. Juhliminen ja euforia vain heikentää. Tämä on vasta alkua. Nyt otetaan kaikki takaisin. Venäjä ei enää koskaan peräänny, Venäjä menee vain eteenpäin.

EU julkaisi listan venäläisistä, joita vastaan on julistettu sanktioiksi matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen. Täällä sanktioille vain nauretaan. Venäjän laki kieltää listan henkilöitä kaiken ulkomaisen omistuksen, joten sanktioilla ei ole mitään vaikutusta. Mutta ehkä sanktiot vain nopeuttivat krimiläisten pääsyä kotiin, joten kiitos EU! Sitä paitsi miksi kukaan haluaisi matkustaa EU:hun, sillä onhan meillä Krim!

Jokainen tuolle listalle päässyt saa täyden luottamukseni rehellisenä venäläisenä patrioottina ja ehdottomasti myös Suomen ystävänä.

Erkki Tuomioja jatkaa tannerilaista ristiretkeään Venäjää vastaan. Tanner-Tuomiojan mielestä Itä-Ukrainan venäläisillä ei ole mitään oikeutta puolustautua Kiovan fasistijuntan veristä terroria vastaan. Mutta vielä koittaa sekin päivä, kun Ukraina on vapautettu fasistijuntasta. Se päivä on lähellä! Silloin Tuomiojan ilme muuttuu entistäkin katkerammaksi ja synkemmäksi. Katsokaa miten tyrmistynyt se ilme on jo nyt!

Suomen ulkopolitikka ajoi karille samalla hetkellä, kun Putin pisti nimen Krimin liittämispaperiin. Suomi ei voi enää olla edes EU:n jäsen, koska kukaan ei halua. Kaikki suomalaiset haluavat nyt kilpaa irtisanoutua EU:n Venäjä-vastaisesta politiikasta. Suomen on nopeasti irtisanouduttava kaikesta EU-roskasta ja vapautettava Suomi EU:sta kokonaan. Eihän kukaan normaali suomalainen voi enää olla EU:ssa. EU on vain saastaa, joka häiritsee meidän normaalien suomalaisten normaalia elämää. Olemme saaneet EU:sta tarpeeksemme. Antakaa suomalaistenkin itse päättää omista asioistaan, kuten krimiläiset päättivät omistaan!

Venäjän medioissa esiintyy nyt päivittäin venäläisyyden ja euraasian imperiumin merkittävin tulkki Aleksander Dugin. Häntä on nyt kuunneltava, hänen jokainen sanansa on merkittävä muistiin ja opeteltava ulkoa. Dugin on kaikkien meidän paras ja uskollisin ystävämme. Venäjän valtamerilaiva on vaihtanut kurssia, suuri laiva on käännähtänyt raskaasti mutta varmasti. Enää Venäjä ei hajoa tai kituuta eteenpäin, nyt se ottaa kaiken takaisin. Dugin kertoo meille, mihin olemme matkalla.

Seuraavat siteeraukset on poimittu Duginin tänään RIA Novostissa julkaisemasta kirjoituksesta "Krim on vasta alku". Duginin mukaan Moskovan päättäväisestä oman etunsa suojelemisesta hyötyy koko ihmiskunta. "Venäjä on miehekkäästi torjunut amerikkalaisten hyökkääjien ja heidän EU-apulaistensa kiristyksen ja painostuksen", Dugin kirjoittaa. On syntynyt moninapainen ja oikeudenmukainen maailma yksinapaista amerikkalaista hegemoniaa vastaan, Dugin kirjoittaa. Krimin palauttaminen on suuri tapahtuma Venäjän historiassa. "Me elämme nyt uudessa maailmassa. Venäjä alkaa palauttaa historiallista ja geopoliittista suuruuttaan, muuttuen jatkuvasti tavallisesta Venäjästä Suur-Venäjäksi, Venäjä-firmasta venäläiseksi sivilisaatioksi." Krimin liittämispäivästä pitää tehdä kansallinen juhlapäivä, Dugin kirjoittaa. "Vasta nyt kävi oikeasti selväksi, että olemme irtautuneet hajoamisvaiheesta ja siirtyneet entisen mahtavuutemme palauttamisvaiheeseen", Dugin kirjoittaa. Venäjä on yltänyt suurvoittoon, mutta vain torjuntavoittoon. Sotaa ei vielä ole voitettu.

Seuraavaksi taistellaan Odessasta, Harkovista, Luganskista, Donetskista, Dneprepetrovskiksta, Nikolajevista, koska nekin kuuluvat meidän venäläiseen euraasialaiseen ortodoksiseen sivilisaatioomme, Dugin kirjoittaa. Ne ovat nyt joutuneet uusnatsien terrorin uhreiksi. Yhdysvallat nosti Kiovan aseellisessa vallankaapauksessa valtaan avoimia atlantisti-fasisteja ja rasisteja. "Jos emme puutu asiaan nyt, miljoonat kärsivät." Se mitä Ukrainasta on jäljellä, pitää jakaa kahtia. "Venäjä ei voi pettää miljoonia omia ihmisiään, venäläisiä ja venäjänkielisiä ja ukrainalaisia, jotka eivät alistu ihmisvihaajien juntalle. Joten missään tapauksessa ei saa rauhoittua ja rentoutua. Itä-Ukrainaa uhkaa verinen terrori."

Dugin vaatii myös Venäjää sisältä päin uhkaavan liberaalien ja uusnatsien viidennen kolonnan hävittämistä. "Jos haluamme säilyttää Venäjän, viides kolonna pitää hävittää, sota-ajan lakien mukaisesti." Dugin kirjoittaa: "Venäläinen kevät on alkanut. Se merkitsee todellista venäläistä uudelleensyntymää. Tässä tilanteessa ja taistelussa Ukrainasta Venäjä uudistuu, puhdistuu, vapautuu. Meidän on oltava järjestyksen, laillisuuden, oikeudenmukaisuuden, henkisyyden ja moraalin esimerkki maailmalle. Se ei sovi yhteen oligarkian, korruption, roskaviihteen ja dekadentin postmodernin kulttuurin kanssa. Krimi ja Ukraina vaativat Venäjältä puhdistautumista, meidän henkisen venäläisen identiteettimme palauttamista, venäläisen aatteen paluuta", kirjoittaa Dugin.

Eläköön vapaa Krim!
Alas Kiovan fasistijuntta!
Suomi vapaaksi EU-saastasta!

"RAKENNAMME SUUR-VENÄJÄN, OLEMME HERÄNNEET, ME NOUSEMME". Johan Bäckman vapautetun Krimin kansanäänestystä tarkkailemassa, osa 5.

Eilen Venäjän television ykköskanavalla esitettiin ennen kuulumaton ohjelma. Koko Venäjän merkittävin poliittinen eliitti ja älymystö kertoi näkemyksiään pyhän venäläisen maan Krimin vapauttamisesta ja palauttamisesta Äiti-Venäjän yhteyteen. Hyvä ystäväni, Moskovan valtionyliopiston professori Aleksander Dugin sanoi, että tämä on perustavanlaatuinen suurjuhla ja Venäjän suuri voitto. Tähän asti uusi Venäjä on joko kaatunut tai pitänyt ne maat jotka sillä on ollut, nyt Venäjä on palauttanut itselleen sille kuuluvia alueita. Duginin mukaan tämä on uusi alku suurtendenssille: "Rakennamme Suur-Venäjän, me olemme heränneet, me nousemme", Dugin sanoi. Krimin kansanäänestys on historiallinen päätös, se on henkinen, moraalinen, historiallinen, poliittinen, taloudellinen ja materiaalinen Suurvoitto. Mutta tähän ei pidä pysähtyä, tämä ei ole taistelun voitto, tämä on torjuntavoitto. Se mikä meitä nyt odottaa Itä- ja Kaakkois-Ukrainassa, missä länsimaiden naamio on pudonnut: näemme nyt länsimaiden todelliset kasvot, Dugin sanoi. Se on ukrainalaisen fasismin, Oikeistosektorin pedon irvistys. Se on kyynisten länsimaisten liberaalien irvistys, jotka käyttävät strategiaansa mitä tahansa voimia, mukaan luettuna uusnatseja. Nyt ymmärrämme kenen kanssa olemme tekemisissä, Dugin sanoi, ja se pelottaa meitä. Tämä on suurvoitto, mutta seisomme erittäin suurien haasteiden edessä. Meidän ei pidä nyt juhlia, koska se heikentää meitä. Emme voi sanoa että Krimi on peidän, kaikki on kunnossa, erinomaista. Meidän on pakko liikkua eteenpäin. Jos emme liiku eteenpäin, panssaroi tätä voittoa, auta veljiämme, joudumme miettimään voittomme uudelleen.

Samassa ohjelamssa esiintynyt Venäjän valtionduuman varapuhemis Sergei Zeleznjak puhi länsimaissa vallitseavasta uudesta pula-ajasta: siellä on pulaa totuudesta. Zeleznjak huomautti, ettei länsimaissa tiedetä Venäjästä mitään eikä siellä ole Venäjä-asiantuntijoita. Tästä kertoo ajatus sanktioista, joilla ei ole Venäjään mitään vaikutusta. Venäjän korkeimmilta virkamiehiltä ja poliitikoilta on jo kielletty ulkomaiset tilit ja omistukset, joten sanktioilla ei ole juuri mitään vaikutusta. "He eivät ymmärrä että me emme käy kauppaa meille ratkaisevista kysymyksistä", Zeleznjak sanoi. Vladimir Zhirinovski sanoi, että Venäjää vastaan suunnatut pakotteet ovat vain Venäjälle hyödyksi. Länsi bluffaa, eivät he määrää mitään sanktioita. Kaikki sanktiot koituvat Venäjän hyödyksi.

Kansanedustaja Irina Jarovaja piti erittäin kyseenalaisena ajatusta sanktioista vastauksena rauhantahtoisten kansalaisten demokraattiselle äänestykselle. Sanktioissa on kysymys yrityksestä vaikuttaa Venäjän valtion laillisiin toimiin. Kysymys ei siis ole laillisista menetelmistä, vaan laittomista. Jarovaja on varma siitä, että länsimaiset erikoispalvelut ja viisaat poliitikot tajuavat, että he ovat ojentaneet kätensä fasisteille, jotka uhkaavat heidän omia kansalaisiaan. Jarovajan mukaan Ukrainassa on vallan kaapannut järjestäytynyt rikollisryhmä. Länsimaat ja Yhdysvallat ovat osallisia tänän rikollisryhmän toiminnassa, Jarovaja sanoi.

Duuman puhemies Sergei Naryshkin kertoi samassa ohejlmassa Krimin Venäjään liittämisen laillisesta järjestyksestä. Liittäminen perustuu Venäjän federaation tasoiseen perustuslakiin rinnastettavaan vuonna 2001 hyväksyttyyn lakiin Venäjän federaatioon liittämisestä ja uusien federaation subjektien muodostamisesta. Vaatimukset ja laillinen järjestys alueen liittämiseksi Venäjään on määritelty kyseisessä laissa. Ulkomaisen valtion liittämiseksi Venäjän kyseinen valtio esittää ensin Venäjälle pyynnön liittämisestä, sen jälkeen allekirjoitetaan Venäjän ja liittämistä haluavan valtion välinen sopimus. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Venäjän presidentti kääntyy perustuslakituomioistuimen puoleen asian arvioimiseksi. Mikäli perustuslakituomioistuin hyväksyy liittämisen, Venäjän valtakunnanduuma saa käsittelyynsä valtioiden välisen sopimuksen ratifioinnin ja lakiluonnoksen, jossa määritellään uuden federaation subjektin nimi, rajat yms. Tämän jälkeen Venäjän perustuslakiin tehdään lisäys koskien uutta Venäjän federaation subjektia. Zhrinovskin mukaan tämä voisi onnistua kolmessakin päivässä.

EI ASKELTAKAAN TAAKSE. Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen tarkkailijana, osa 4.

Tänään tapahtui jotakin todella merkittävää: maailmanhistoria muutti suuntaa. Myös suuri Venäjä on vaihtanut kurssia. Russofobit tärisevät kauhusta. Venäjää pitää käsitellä nyt hieman eri tavalla. Länsimedia ja länsimaiset toimittajat puhkuvat russofobista raivoaan. Länsimaiset "Venäjän tutkijat" ovat viimeistään tänään tajunneet olleensa aina väärässä. Vieläkin muutamat Yhdysvaltain ja Naton palveluksessa olevat suomalaiset Venäjän tutkijat ja journalistit jaksavat jankuttaa rusofobista jargoniaan, mutta pian se loppuu. He eivät enää usko siihen itsekään. Venäjä on vapauttanut itselleen vuosisataisen venäläisen pyhän maan, Krimin niemimaan, ja liittää sen itseensä huomenna. Venäjä, Venäjä, Venäjä, kaikui tänään Simferopolissa ja kaikkialla Krimillä. Koko maailma huutaa: Venäjä, Venäjä, Venäjä! Kaikkialla kiehuu venäläisyys. Venäjän kansa on nyt noussut ja kulkee vain eteenpäin. Ei askeltakaan taakse! Hyvä ystäväni professori Igor Panarin kirjoitti tänään: "Tänään Venäjä on muuttunut toiseksi voitettuaan pahuuden taistelussa Krimin kansan puolesta!!! Hurraa!!! 93 prosenttia krimiläisistä äänesti Venäjään liittymisen puolesta! Sitä paitsi tasan 70 vuotta sitten, 16. maaliskuuta vuonna 1944, Neuvostoliiton korkein sodanjohto määräsi aloitettavaksi Krimin vapautuksen fasismista." Katso kuvaamani video hetki sitten Simferopolin keskustassa, venäläinen kansa juhlii vapautettua Krimiä:

Tänään palasin vaalihuoneille illalla ja siirryin nopeasti kansainvälisten vaalitarkkailijoiden tiedotustilaisuuteen. Useiden eri maiden asiantuntijat, joukossa useita meppejä, kansanedustajia eri maista, politiikan tutkijoita ja asiantuntijoita, totesivat Krimin kansanäänestyksen kansainvälisen oikeuden mukaiseksi ja Ukrainan sekä Krimin perustuslakien mukaiseksi. Ihmettelen, mihin Suomen valtioneuvosto perustaa tänäisen väitteensä Krimin vaalien "laittomuudesta". Odotan todisteita ja perusteluita. Ei kansalle voi valehdella loppumattomasti: Krimin kansanäänestys on myös Ukrainan perustuslain mukainen. Putin muistutti Krimin vaalien laillisuudesta juuri äsken puhelimessa myös Obamalle. Odotan, että Sauli Niinistö toteaa Krimin vaalit laillisiksi. Muuten Niinistö ei tietenkään voi olla Suomen presidentti. Ei kai ihminen voi elää valheessa, presidenttikään.

Odotetusti suuri enemmistö krimiläisistä äänesti tänään Venäjään liittymisen puolesta. Tästä länsimaatkaan eivät ole eri mieltä. Rikkomuksia ei löytynyt. Hyvä ystäväni Vitali Milonov lausui tänään medioille, että näin puhtaita vaaleja ei ole entisen Neuvostoliiton alueella järjestetty sitten vuoden 1991. Puuttuu vain Sanomatalon siirtyminen venäläisomistukseen ja russofobien heittäminen kadulle. Sekin on tärkeä geopoliittinen tapahtuma, Erkon sodan lopullinen päätös. Muistakaa mitä kaikkea pahaa Helsingin Sanomat on saanut aikaan, Bobrikovin murha mukaan luettuna. Mutta nyt se on taloudellisessa ja myös moraalisessa konkurssissa. Sillä tänään Krimin kansa päätti: Suomi ei mene koskaan Natoon. Mitäs siihen sanot Olli Kivinen? Vielätkö jaksat mielisairasta jankutustasi? Tämä oli lopullinen isku Sanomatalon iljettäville russofobeille. Kyllä nyt Max Jakobson käännähti haudassaan, heh!

Katso ottamani kuvat Simferopolin kansainvälisestä lehdistötilaisuudesta ja vaalin tuloksien julkistamisesta tänään. Niin ja heh, mites ne Venäjän vastaiset pakotteet? Hah hah haa!