Sarasvuon potkut ja Naton soturit

Sarasvuon potkujen jälkeen asiaa tuntevien Facebook-keskusteluissa pidettiin laajalti melkein varmana, että potkujen varsinaisena syynä oli minun esiintymiseni Sarasvuon ohjelmassa. Tuossa haastattelussahan Sarasvuo kysyi minulta näkemyksiäni Krimin tilanteesta.

Sarasvuon potkut olivat järkytys ja yllätys monelle. Ne tulivat kesken kauden, kun tekemättä oli vielä kuusi ohjelmaa. Selitykset katsojaluvuista yms. ontuivat. Tuskin sattumalta potkut osuivat samaan päivään, jolloin EU julkisti ensimmäiset Krimin tilanteesta johtuvat henkilöpakotteet.

Oliko Sarasvuon potkuilla siis poliittinen syy? Päätin kysyä asiaa Sarasvuolta itseltään.

Lähetin Jarille tekstiviestin, jossa luki: "Miten haastatteluni vaikutti ohjelmasi lopumiseen? Siitä spekuloidaan." Kysymykselläni halusin vahvistaa, oliko haastatteluni vaikuttanut ohjelman loppumiseen. Lisäksi toin esiin, että asiasta on paljon spekulaatiota. Sarasvuo vastasi kolmen minuutin kuluttua: "Epäilen, että ratkaisevasti. En kadu!" Ohessa kuva Sarasvun tekstiviestistä (kellonajat ovat Krimin - eli siis Moskovan - aikaa).

Sarasvuon mielestä minun haastatteluni suorassa lähetyksessä siis vaikutti hänen potkuihinsa ja koko ohjelman lopettamiseen kesken kauden "ratkaisevasti" eli oli potkujen ja ohjelman lopettamisen keskeinen ja tärkein syy. Sarasvuo on kokenut toimittaja ja kirjoittaja. Hän ei olisi voinut keksiä tuollaista vastausta omasta päästään tai arvioida asiaa minulle totuuden vastaisesti. Päin vastoin hän sanoi totuuden: minun haastatteluni oli ratkaiseva syy Sarasvuon potkuihin.

Tieto on erittäin merkittävä, koska se kertoo poliittisesta mediasensuurista Suomessa. Tämä tarkoittaa, että Sanoman medioissa vältetään avointa, moniarvoista ja rehellistä keskustelua Krimin tilanteesta. Tiedetään, että minä tunnen hyvin Venäjän kannan asiaan ja pystyn analysoimaan tilannetta siitä näkökulmasta. Lisäksi minulla on paljon asiaa koskevaa suoraa tietoa. Tämä ei kuitenkaan miellytä Sanoman johtoa, joka antoi Sarasvuolle potkut.

Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun havaitsen, että pahaa aavistamattomiin suomalaisiin toimittajiin tai jopa toimituksiin kohdistuu kovaa painostusta sen jälkeen, kun he ovat haastatelleet minua tai julkaisseet näkemyksiäni. Tämäkin vahvistaa nyt selvinnyttä totuutta Sarasvuon potkuista.

Sarasvuon potkut on eräs viikon tärkeimpiä uutisia Venäjällä. Asia on tärkeä, koska Sarasvuon potkut yksinäänkin osoitavat, miten suorassa Naton ja Yhdysvaltain sotilaallisten intressien ohjauksessa länsimedia on. Sarasvuon yleisö on nyt kasvanut runsaasta sadasta tuhannesta arviolta 60-70 miljoonaan. Ainakin niin moni ihminen on nyt kuullut Sarasvuosta. Hänelle ollaankin tietojeni mukaan tarjoamassa Venäjältä töitä. Uskon että Jari haluaa jatkossakin tehdä laatujournalismia eikä Yhdysvaltain tai Naton sanelemaa sotapropagandaa.

Miksi Sanoman tiedotusvälineet rankaisevat poliittista syistä toimittajaansa potkuilla ja samalla uhkailevat muita toimittajia?

Sanoman medioissa Krimin asiaa käsitellään yksipuolisesti Venäjä-vastaisesta näkökulmasta ja pyritään myös lietsomaan suomalaiset Venäjä-vastaiseen sotapsykoosiin Nato-kannatuksen kasvattamiseksi. Näkemykseni siitä, että Kiovassa vallan kaappasi perustuslain vastainen fasistijuntta ja Venäjän toteuttaa koko Eurooppaa vakauttavaa rauhanturvaoperaatiota, on näkemys, jota Sanoma ei halua suomalaisten tietoon, koska Sanoman tärkein tavoite on sodanlietsonta Venäjää vastaan ja Venäjän vetäminen sotaan. Olihan jo talvisota Helsingin Sanomien sotakiihotuksen ja ulkoministeri Erkon aikaansaama "Erkon sota". Sama kopla oli aikanaan saanut aikaiseksi myös Borikovin murhan.

Kohtalon ivaa oli ainoastaan siinä, että viimeinen Erkko kuoli samana päivänä kun Krim vapautettiin. Ehtikö hän kuulla siitä, on epäselvää.

Sarasvuon poliittisista syistä annetut potkut toimivat myös varoituksena muille suomalaisille toimittajille. Tietysti jokainen ainakin Sanoman palveluksessa oleva toimittaja nyt ymmärtää, mitä Krimin tilanteesta saa kirjoittaa ja mitä ei. Avointa keskustelua ei missään tapauksessa sallita ja Venäjän toimille ei missään tapauksessa saa antaa mitään oikeutusta.

On selvää, että Sanoman medioilla ei ole olemassaolon oikeutusta tässä maassa. Krimin kriisin myötä Sanoma on siirtynyt avoimeen sotapropagandaan. Sillä on vain yksi päämäärä: Suomen kytkeminen Natoon. Tätä tarkoitusta varten suomalaiset yritetään lietsoa sotapsykoosiin vääristelemällä kaikki Venäjän toimet Suomea uhkaaviksi.

Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia. Sanoman toiminta muodostaa sotilaallisen uhkan Venäjälle, ja tähän uhkaan on reagoitava. Sanoman kaikki yritystoiminta Venäjällä on lakkautettava ja sen Venäjällä oleva omaisuus on takavarikoitava, mukaan luettuna Sanoman palveluksessa olevien toimittajien Venäjällä oleva omaisuus, kuten kiinteistöt ja pankkitilit.

Matkustuskieltoja tuskin tarvitaan, koska monella Sanoman toimittajalla on sellainen ennestäänkin. Heidät on jo aikaisemminkin nähty Venäjän turvallisuudelle vaarallisina henkilöinä. Jos heidät päästetään Venäjälle, vain sen vuoksi, että heidän kontaktinsa ja toimintansa selvitetään.

Sanoman työntekijät eivät ole siviilejä vaan Naton sotilaita, jotka toteuttavat Venäjän turvallisuutta vaarantavaa sotilaallista operaatiota Suomen viemiseksi Natoon.

Olen tänään antanut venäläiselle kansalliselle tv-kanavalle asiaa koskevan haastattelun. Olen todennut haastattelussa, että Sanoma osakeyhtiö, erityisesti Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, ovat nyt siirtyneet suoraan sotapropagandaan, joka uhkaa Venäjän ja venäläisten turvallisuutta. Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia sekä Kiovan fasistijuntan kätyreitä.