Ensimmäisenä päivänä osallistuin myös lehdistötilaisuuteen, jossa seuranani oli Ukrainan presidentin edustaja Juri Miroshnychenko. Häneltä tiedusteltiin kantaa homopropagandan kieltävään lakiin. Samalla kun Euroopassa homoseksuaalisuus on nostettu tärkeimmäksi arvoksi ja ihanteeksi, Venäjällä ja Ukrainassa valmistellaan homopropagandaa kieltäviä lakeja perheiden ja lasten suojelemiseksi.
Illalla puhuin vielä työryhmässä, jonka aiheena oli länsimaistyyppisen lastensuojelun rantautuminen Ukrainaan. Totesin että länsimaistyyppinen lastensuojelu ei koskaan voi juurtua Ukrainaan eikä Venäjälle, koska toimintaedellytykset eli perhe- ja lapsivastainen homofeminismi sekä ateismi/protestantismi puuttuvat. Monet venäläiset ja ukrainalaiset ekspertit kuitenkin pelkäsivät, että länsimaistyyppisestä lastensuojelusta tulee tosielämää ja perheitä aletaan terrorisoida kuten Suomessa. Sanoin että se ei voi olla mahdollista.
Sunnuntaina minut otettiin hienosti vastaan Ukrainan valinta -järjestön pyöreän pöydän keskustelussa, jonka aiheena oli äärioikeisto ja uusnatsismi Euroopassa. Tilaisuuteen osallistui myös hyvän ystäväni Nikolai Starikovin vetämän Venäjän kansalaisten liiton sisarjärjestön, Ukrainan kansalaisten liiton puheenjohtaja Aleksei Natelenko. Kerroin Viron ja Latvian SS-miesten ihannoinnista ja historian väärentämisestä, jossa SS-miehet esitetään valheellisesti itsenäisyystaistelijoina. Joka vuosi loppukesästä Viron Sinimäillä pidetään kansainvälinen uusnatsifestivaali ja Latviassa natsit marssivat keskellä kaupunkia joka maaliskuun 16. päivä. Kerroin perussuomalaisista, jotka yhtäältä ovat tyypillinen monikulttuuri- ja islam-vastainen eurooppalainen ääriliike, mutta ruotsinkielen vastaisuudessaan jotkut perussuomalaiset hakevat myös erikoista lähentymistä Venäjään ja kaipaavat jopa keisariaikaa, jolloin Venäjä tuki suomalaisuutta. Keskustelimme myös Ukrainan erityispiirteistä kuten siitä, että sittenkin suurempi osa kansasta eli yli 40 % kannattaa euraasialaista integraatiota, kun EU-integraatiota kannattaa vain runsas 30 %. Isäntämme paheksuivat paikallisen Vapauspuolueen natsi-ihannointia, erityisesti natsisotarikollisen ja juutalaisten murhaajan Stepan Banderan palvontaa. Uusnatsilainen Vapauspuolue pääsi 450-paikkaiseen parlamenttiin ja röyhistelee rintojaan, mutta varsinaista poliittista vaikutusvaltaa sillä ei vielä ole. Erikoisin tapahtuma oli hyvän ystäväni Nikolai Starikovin Stalin-kirjan esittelyssä Kiovassa vähän aikaa sitten tapahtunut välikohtaus, jossa Vapauspuolueen huligaanit keskeyttivät kirjaesittelyn huudoillaan ("komukat takaisin Moskovaan" yms.). Kehotin ukrainalaisia käyttämän oman rikoslakinsa mahdollisuuksia nostamalla rikosjuttuja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta aktivistien mukaan syyttäjät ja poliisit ovat usein natsien puolella. En ottanut siihen kantaa, koska haluan ensin itse puhua Ukrainan syyttäjien kanssa.
Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta käväisin vielä Ukrainan 1-kanavan studiossa keskustelemassa toisen maailmansodan muiston merkityksestä tänään. Minua haastatteli herttainen Tatjana Chugajenko, ukrainalaisittain Tetjana. Hän kertoi olevansa ainoa ukrainalainen toimittaja, joka pitää keväällä rinnassaan voittajakansan merkkiä, Pyhän Yrjön nauhaa. Keskustelimme muutaman vuoden takaisesta Viron pronssiyöstä eli Pronssisoturi-patsaan aiheuttamasta kapinasta. Viron hallitus halusi poistaa ihmisten muistista tiedon siitä, että Punaisen Armeijan eestiläinen armeijakunta vapautti Tallinnan fasistimiehittäjästä ja juutalaisten murhaajista. Tämän tiedon poistamiseksi haluttiin tuhota Tallinnan vapauttajien muistomerkki Pronssisoturi-patsaineen, mutta se ei onnistunut. Olin ottanut studioon mukaan Suomen antifasistisen komitean Leena Hietasen aloitteesta teettämän Pronssisoturi-patsaan pienoismallin ja totesin, että Viro ei onnistunut pyyhkimään ihmisten muistia ja hävittämään Pronssisoturi-patsasta. Sen sijaan ilmaantui tuhansia Pronssisoturi-patsaan pienoismalleja, joiden levittämisen Viron suojelupoliisi on kieltänyt. Huomautin että Suomessa arvostetaan kaikkia historiamme ajanjaksoja tasavertaisesti joten tallella ovat niin Keisarin patsaat, Lenin-museot kuin neuvostosotilaiden haudatkin.
Valitettavasti en ehtinyt käydä tapaamassa Kiovan Suomen-lähettilästä tiukan aikataulun vuoksi, mutta lupaan ensi kerralla ja ottaa mukaani myös hyvät ukrainalaiset ystäväni. Lentokoneessa kohti Moskovaa tiedustelin lentoemännältä laatulehti Rossiiskaja Gazetaa, Venäjän hallituksen äänenkannattajaa. Kuinkas ollakaan uunituoreessa lehdessä pohdittiin remonttikohuihinsa tuhoutuneen Heidi Hautalan yhteyksiä tsetseeniterroristeihin. Euraasian integraatio etenee, patologiset russofobit ammutaan yksi kerrallaan tarkalla sihdillä alas, heh.
