Tuesday, October 20, 2015

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset Venäjän mediassa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Suomen venäjänopettajat ry:n Aspekti-lehdessä 1/2015. 



Kuvassa Venäjällä myytävä lelu "Kohteliaat nuorukaiset".


Ювенальная юстиция -- suomalainen lastensuojelu venäläisen yhteiskunnan ja valtion uhkana, sekä muita käsitteellisiä erikoisuuksia


Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset ovat Suomen ja Venäjän medioissa kestoaiheita. Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman kertoo niihin liityvistä terminologista pulmista.


Venäläisten lasten huostaanotot Suomessa ovat Venäjän mediassa iso teema. Ongelmana on, ettei venäjän kielessä eikä laissa tunneta "huostaanoton" käsitettä. Oikeastaan koko ajatus siitä, että lapset voidaan eristää vanhemmistaan pitkäksikin aikaa ilman oikeuden päätöstä (ns. "kiireellinen sijoitus"), on venäläiselle täysin käsittämätön. Siksi Venäjän mediassa ilmiötä kuvaillaan vaihtelevin verbein изъят, изымать, отбирать, отнять, забрать jne. Suomi siis "takavarikoi" tai "hakee" lapsia. Venäjän hallituksen sanomalehden Rossiikaja Gazetan eräs otsikko "Финские власти снова изъяли российского ребенка" onkin hyvin tyypillinen. Yleisesti ottaen suomalaista ja myös norjalaista lastensuojelua pidetään Venäjällä täysin mielivaltaisena, eivätkä terminologiatkaan kohtaa.

Venäjällä ei varsinaisesti tunneta omien lasten "huoltajuuden" käsitettä. Suomen viranomaiset kääntävät huoltajuuden usein termillä опекунства, joka Venäjällä viittaa ottolapsiin. Venäjällä saattaakin helposti syntyä käsitys, että Suomessa omatkin lapset ovat vieraita, jotka voidaan helposti ottaa pois. Toisaalta Suomessa ei tunneta venäläistä vanhempainoikeuksien käsitettä родительские права, joiden menettäminen (лишение родительских прав) käytännössä vastaa suomalaista huostaanottoa. Ero on kuitenkin siitä, että Venäjällä vanhempainoikeuksien menettäminen on pysyvä, kun Suomessa huostaanotto on lain mukaan väliaikainen, vaikkakin käytännössä useimmiten pysyvä. Asiaa sekoittaa sekin, että Suomessa huostaanotto ei välttämättä vaikuta huoltajuuteen. Huoltajuutta ei siis viedä, vaikka lapsi viedään.

Voidaan siis sanoa, että venäläisestä näkökulmasta Suomessa lapset on tavallaan "huostaanotettu" jo syntymässä, kun vanhempainoikeuksia ei ole. Vanhemmat ovat siis vain lastensa "huoltajia", aivan kuin omat lapset olisivat vain väliaikaisia ottolapsia, jotka voidaan eristää koska tahansa vanhemmistaan ilman oikeuden päätöstä. Siltä se ainakin näyttää, ja sehän tässä onkin olennaista. On aika turha selittää, miten lapsen "kiireellinen sijoitus" ilman oikeuden päätöstä eroaa varsinaisesti "huostaanotosta".

Venäjällä on myös herännyt mielenkiinto länsimaisen lastensuojelun aatemaailmaan yleensä. Käytössä on mielenkiintoinen populaarikäsite ювенальная юстиция, jonka angloamerikkalainen juuri Juvenile Justice viittaa myös nuorisorikollisuuden torjuntaan. Venäläinen ювенальная юстиция sen sijaan pitää sisällään erilaisia vaarallisiksi koettuja, länsimaiseen arvomaailmaan ja lainsäädäntöön liittyviä asioita, erityisesti lasten huostaanotot, mutta myös lapsille vahingollinen homopropaganda, koulujen sukupuolikasvatus ja abortit. Niihin suhtaudutaan erittäin kielteisesti erityisesti Venään ortodoksikirkon ja monien kansalaisjärjestöjen piirissä. Myös Venäjän valtion ja valtamedian suhtautuminen on erittäin varauksellista.

Käytössä on myös termi ювенальные технологии, joka viittaa edellä mainittuja asioita edistäviin toimintamalleihin. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov onkin myrskyn silmässä, kun länsimaisen lastensuojelun vaikutuksia ja sopivuutta Venäjälle arvioidaan. Moskovski Komsomoletsin otsikko "Астахов собирает армию против ювенальных технологий" onkin kuvaava. Yleisesti ottaen länsimaistyppinen lastensuojelu ja aatemaailma yleensä kuvataan perheitä vainoavana systeeminä. Kuten tunnettu bardi Svetlana Kopylova laulaa: "Кружит-кружит хищной птицею -- Ювенальная юстиция!" Lastensuojelu on siis perheitä vainoava "korppikotka", käytössä on myös havainnollinen vertaus "Damokleen miekka" (Дамоклов меч).

Venäjän media, viranomaiset ja tutkijat käsittelevätkin suomalaista lastensuojelua usein tosiasioiden valossa ja sen mukaan, miten huostaanottojen uhrit ovat sen kokeneet. Suomen media ja viranomaiset arvioivat tilannetta puhtaasti lainsäädännön näkökulmasta unohtaen, että tulkinta ja seuraukset ovat eri asia kuin kirjoitettu laki, etenkin kun termonologiat eivät kohtaa.

Venäjän median ja viranomaisten kannanotot ovat innostaneet myös monia suomalaisia kritisoimaan lastensuojelua, mistä Lokakuun Liikkeen toiminta ja sivusto ovat hyvä esimerkki. Suomen media, viranomaiset ja tutkijat ovat kieltäytyneet kaikesta asiaan liittyvästä avoimesta ja kriittisestä keskustelusta. Suomi on myös kieltäytynyt osallistumasta Venäjän ehdottamaan kahdenväliseen asiantuntijaryhmään.

"Истинные финны"

Venäjällä ehdottomasti kiinnostavin suomalainen puolue on perussuomalaiset. Mutta mitä se olisi venäjäksi? Puolueella ei ole omaa venäjänkielistä virallista nimeä. Englanniksi he olivat pitkään True Finns, kunnes julistautuivat olevansa pelkästään The Finns.

Kommentoidessani perussuomalaisten asioita Venäjän medioille jouduin keksimään puolueelle hyvin rimmaavan venäläisen nimen: Истинные финны. Nykyisin se on jo muutaman vuoden ollut käytössä kaikkialla missä perussuomalaisista puhutaan. Termiä on vaikea suomentaa, mutta uskoisin sen vastaavan perussuomalaisten omaa englanninkielistä ajatusta The Finns. Sitä ennen puoluetta oli venäläisissä medioissa kutsuttu vaihtelevilla ja melko valjuilla nimityksillä, kuten Коренные, Исконные, Настоящие tai Подлинные финны.

"Истинные финны" ei tietenkään ole tarkka venäjännös, mutta sitä voi hyvinkin pitää kotouttavana käännöksenä. Venäläinen kuulija ja lukija käsittää hyvin, mistä perussuomalaisissa on kysymys. Puoluehan nimenomaan pitää itseään aitojen suomalaisten arvojen puolustajana ja on sitä paitsi erittäin suosittu ja nyt hallituksessakin.

Tietenkin "Истинные финны" on käännöksenä rohkea. Se antaa kuvan hyvin päättäväisestä poliittisesta liikkeestä, joka pyrkii kaikessa syvimpään totuuteen ja edustaa nimenomaan eräänlaista suomalaisuuden etuvartiota. Näin yhdellä käännöksellä voi olla suuri merkitys, etenkin kun perussuomalaiset on Venäjällä jatkuvan ja syvällisen mielenkiinnon kohteena.

Hankalampi tapaus on suomalainen oikeistojärjestö Suomen Sisu, jonka poliittinen painoarvo on viime aikoina kasvanut. Sisu-käsitettä on yleensäkin vaikea kääntää venäjäksi. Ehkä joku keksii paremman käännöksen, mutta itse olen käyttänyt versioita Сила Финляндии tai Финская Сила. Vielä hankalampi on löytää tarkka käännös "Suomalaisuuden liitolle", tuolle vanhimmalle patrioottijärjestöllemme. Sen kääntäminen venäjäksi taitaakin olla melkoinen pähkinä. Финский Союз on ehkä lähellä, mutta kovin täsmällinen käännös ei ole.

Fasistijuntta!

Ukrainan kriisi toi suomalaiseenkin keskusteluun joukon uusia käsitteitä. Kiovan vallanvaihdos helmikuussa 2014, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan alueiden irtaantuminen keskusvallasta toivat Venäjällä julkisuuteen paljon uusia termejä ja käsitteitä.

Krimillä nähdyt tunnuksettomat mutta hyvin varustetut sotilaat saivan Venäjällä sympaattisen nimityksen вежливые люди, jonka kotouttava suomennos olisi "kohteliaat nuorukaiset". Myös toinen suosittu käsite зеленые человечки suomentuisi parhaiten "vihreät ukkelit". Valitettavasti Suomessa ei noudatettu venäläisen terminologian sympatisoivaa linjaa.

Oma lukunsa on Kiovan helmikuun vallanvaihdokseen liittyvät tulkinnat ja nimitykset. Itäisen Ukrainan venäläisalueilla alettiin puhua "Kiovan juntasta" (хунта), mutta varsin jyrkkä käsite ei ollut Venäjän valtamedioiden käytössä. Siellä puhuttiin neutraalisti Kiovan vallanpitäjistä (киевские власти). Juntta-nimitys on radikaali, mutta vieläkin jyrkemmäksi sen saa lisäämällä siihen fasismin.

Ukrainan äärioikeistolaista liikehdintää kritisoineet Itä-Ukrainan venäläisalueet alkoivatkin puhua "fasistijuntasta" (фашисткая хунта). Tätäkin voi vielä täydentää korostamalla USA:n vaikutusta Kiovan politiikkaan. Itä-ukrainalainen aktivisti Viktoria Shilova esittelikin termin "natsiamerikkalainen juntta" (нацистско-американская хунта). Sillä voi kätevästi painottaa Ukrainan oikeistolaisten ääriliikkeiden USA:lta saamaa tukea.

Krimin Venäjään liittämisen jälkeen huhtikuussa 2014 Donbassin alueella syntyi kaksi uutta valtiota, kun Donetskin kansantasavalta ja Luganskin kansantasavalta ilmoittivat itsenäisyyksistään ja järjestivät kansanäänestykset. Uusista tasavalloista käytetään Venäjän medioissa yleisesti hyvin tunnistettavia lyhenteitä ДНР ja ЛНР. Venäjän valtamedia käyttää usein termiä "itsenäisiksi julistautuneet DNR ja LNR" (самопровозглашенные ДНР и ЛНР). 

Oma lukunsa on Новороссия, joka tarkoittaa Ukrainan itäisiä venäläisiä osia. Новороссия on periaatteessa kattokäsite ja liittotasavalta, joka pitää sisällään Krimin ohella uudet tasavallat (DNR ja LNR). Siihen voidaan lukea myös Ukrainaan rajautuva Moldovasta jo 1992 yksipuolisesti itsenäistynyt Transnistria (Приднестровье), jota onkin kutsuttu vapautetun Novorossijan "ensimmäiseksi palaseksi". Новороссия on kuitenkin vielä pelkkä unelma, koska virallisesti se ei ole vielä ilmoittanut itsenäisyydestään.

Käsitteenä Новороссия on kuitenkin vanhempi kuin Suomi. Historiallisesti Новороссия tarkoittaa 1700-luvun jälkipuoliskolla venäläis-turkkilaisten sotien tuloksena Venäjään liitettyjä alueita. Новороссия nimettiin ajan muodin mukaisesti (vrt. esim. samoihin aikoihin perustetut Uusi-Seelanti, New England, New Orleans tai Nouvelle-Calédonie). Suomen kieleen Новороссия ei ole vielä kääntynyt, sillä osuvan suomennoksen (Uusi-Venäjä) sijaan meilläkin mediassa harvakseltaan käytetty termi on Novorossija.

Novorossija-käsite viittaa enemmän uuteen poliittiseen ajatteluun ja patrioottiseen henkeen. Se liittyy arabikevättä mukailevaan venäläisen kevään (Русская весна) käsitteeseen, joka tarkoittaa juuri Krimin ja itäisen Ukrainan venäläistä kansannousua. Novorossija on ollut kansalaisyhteiskunnan käyttämä poliittinen termi, joka ei ole Venäjän valtamediassa juurikaan esillä. Sen sijaan ennen Krimin palauttamista Venäjän valtamedia käytti Kiovasta etäisyyttä hakevista termiä "federalismin kannattajat" (сторонники федерализма).

Kuten sanassa sanotaan, alussa oli sana. Yksittäisellä sanalla ja sen käännöksillä voi olla kauaskantoisia ja laajoja poliittisia ja käytännöllisiä merkityksiä.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.