HILJAISUUDEN PÄIVÄ. Dosentti Bäckmanin raportti Krimin kansanäänestyksestä, osa 2.

Dosentti Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen virallisena vaalitarkkailijana, osa 2: HILJAISUUDEN PÄIVÄ.  

Tänään on toinen päiväni vaalitarkkailijana Krimillä. Aamulla lähdin kuljettajani kanssa tutkimaan kaupunkia ja lähimaastoa. Ainoastaan Simferopolin keskustassa pienen varuskunnan portilla näin kolme itsepuolustusjoukkojen sotilasta sekä miehistönkuljetusvaunun. Muutoin sotilaita ei näkynyt Simferopolin lähimaastossa noin sadan kilometrin säteellä, mutta Krimin raja-alueilla ja sotilastukikohtien läheisyydessä heitä kuulemma on enemmän. Ukrainalaisia miliisejä näkyy jonkin verran. Muutoin katukuva on rauhallinen ja ihmiset tuntuvat olevan omissa askareissaan. Mitään hysteriaa, raivoa, pelkoa tai muuta epämääräistä liikehdintää ei ole näköpiirissä. Ihmiset vaikuttavat puuhakkailta ja tyytyväisiltä, mihin tämänpäiväinen lähes +20 lämpötila ja auringonpaiste osaltaan vaikutti. Ajoimme ensin Mustanmeren rannalle Alushtaan ja sieltä takaisin Bahchisaraihin, missä varsinainen vaalitarkkailutyö pääsi alkuun: tutustuin Bahchisarain koulun numero 4 äänestyspaikkaan numero 12015. Kuvasin itseni vaaliuurnien seurassa. Paikalla oli myös koko vaalilautakunta. Nämä eivät olekaan mitä tahansa uurnia, koska näihi kerätään äänet Venäjään liittymisestä. Harvemmin pääsee todistamaan tällaista äänestystä.

Koululle tuli seurakseni kaksi Venäjän duuman lähettämää vaalitarkkailijaa. Esitin paljon kysymyksiä vaalin käytännön toteutuksesta: mistä äänestyslistat, miten henkilöllisyys todistetaan, miten vaalisalaisuus toteutuu, kuinka paljon äänioikeutettuja on. Koulussa numero 4 vaalit toteutetaan rutiinilla, koska täällä on äänestetty aikaisemminkin.

Ajomatkalla katselin ympäristöä. Krimi ei ole vauras, erityisesti silmään pistävät kauan sitten hylätyt viinirypäletarhat ja aprikoosiviljelmät. Turismi on edelleen merkittävä toimeentulon lähde. Sovimme, että teemme laajemman kierroksen aina Jaltalle saakka vaalien jälkeen maanantaina. Joka tapauksessa lähiympäristössä muutaman sata kilometriä ajettuani kävi selväksi, että ainakaan täällä minkään valtion sotavoimista ei ollut tietoakaan. Myös ilmapiiri oli hyvin rauhallinen. Simferopolin keskustassa oli ortodoksisen rock-yhtyeen konsertti, jota seuraamaan oli tullut muutamia satoja ihmisiä. Tilaisuus ei vaikuttanut kovin poliittiselta, enemmänkin kotoisalta. Tietysti se oli venäläishenkinen, mutta suurin osa väestöä täällä on venäläisiä. Myös Bahchisarain keskustassa oli vastaavanlainen joukkotilaisuus. Hyvin kuvaavia olivat Simferopolin torille liimatut omatekoiset iskulauseet: VENÄJÄ ON TURVAMME JA KOTISEUTUMME RAUHAN TAE ja KIITOS VENÄJÄ RAUHASTA KRIMILLÄ! Tämä näkemys vastaa omaani: Venäjä on rauhanturvaaja ja se on aivan oikein turvannut omiensa ja monien muidenkin turvallisuuden. Vain Venäjä pystyy turvaamaan rauhan Euroopassa.

Illalla oli luvassa varsinainen päätapahtuma: kansainvälisten vaalitarkkailijoiden lehdistötilaisuus. Siinä esiintyivät lisäkseni mm. unkarilainen ja kreikkalainen meppi, puolalainen politiikan tutkija, serbialainen kansanedustaja, kiinalainen diplomaatti jne. Kaikki olivat tietysti yhtä mieltä siitä, että kansanäänestys itsenäisyydestä on kansojen oikeus ja ehdottomasti kansainvälisen oikeuden mukaista. Väitteitä siitä, että kansanäänestys olisi laiton, pidettiin tietysti Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kierona ja epärehellisenä politikointia ja sitä paitsi härskinä valheena. Itse toistin lehdistölle nyt jo perinteiset teesini: länsilehdistö on ennen kuulumattoman russofobisen hysterian vallassa, Kiovan perustuslain vastainen fasistijuntta on laiton ja länsimaiden ja Venäjän pitää yhdessä vapauttaa Ukraina fasistijuntasta. Jokainen tarkkailija sai oman puheenvuoronsa, erityisen koskettava oli Kiinan edustajan, herra Ge Zhilin puhe. Hän vetosi kansojen ystävyyteen. Myöhemmin sanoin autossa kiinalaiselle tietäväni, että Venäjän ulkopolitiikan prioriteetteja ovat nyt Kiina ja Suomi. Molempiin Venäjällä on erinomaiset suhteet ja molempien maiden suhteita Venäjä hoitaa aivan erityisellä tavalla.

Lehdistötilaisuudessa puhuttiin jonkin verran ns. tataaripropagandasta. Näkökulmasta riippuen yhtäältä väitetään, että Krimin tataarit kannattavat kansanäänestystä, toisaalta väitetään, että tataarit ovat enemmälti vastaan. Tosiasiassa joka paikassa tuntuu olevan enemmänkin sodanvastaisia mielenosoituksia kuin kansanäänestykseen suoraan liittyviä. Tataarit ovat varmasti jakaantuneet tässä Venäjään liittymisen kannattajiin, vastustajiin ja neutraaleihin. Joku toi myös esiin sen, että Krimillä asuu paljon muitakin kansoja kuin venäläisiä ja tataareja. On mahdotonta sanoa nyt, kuinka moni tataari kannattaa tai vastustaa.

Päivän aikana aloin myös kaavailla suomalaisia investointeja Krimille. Puhuin asiasta Krimin korkeimman neuvoston jäsenen Ljdmila Lubinan kanssa. Sanoin haluavani puhua Krimin pääministeri Aksjonoville suomalaisista investoinneista, mutta Lubina totesi, että Aksojonov vastaa hänelle. Ehdotin, että Krimin vaalien jälkeen sinne matkustaa suomalainen liikemiesvaltuuskunta. Krimille on tulossa Venäjään liittymisen jälkeen tänä kesänä ainakin kuusi miljoonaa turistia. Olisi hienoa käyttää siinä suomalaista osaamista.

Päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen. Sitä kutsutaankin Venäjällä nimellä hiljaisuuden päivä, den tishiny. Se tarkoittaa vaaleja edeltävän päivän kaikenkattavaa rauhoittamista (ideana vähän samanlainen kuin turkulainen joulurauha). Hiljaisuuden päivänä kaikenlainen vaalikampanjointi on kielletty. Joukkokokoontumisien ja konserttien eräänä tavoitteena voikin tosin olla kansan rauhoittaminen, vaikka tematiikka olikin selvästi venäläiskansallista. Huomenna on tärkeä päivä, joka muuttaa Venäjän, Euraasian, myös Suomen historiallisen suunnan. Täältä tullaan Venäjä! Alas Kiovan fasistijuntta!

KOHTI RINTAMAA. Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana, osa 1.

Olen Krimillä Venäjän kutsumana virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Kerron tässä blogissa kaikesta siitä, mitä kuulen ja näen. Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.


OSA 1: KOHTI RINTAMAA

Aloitin eilen jännittävän matkani kohti Krimin niemimaata. Ennen sitä kotona löysinkin jo ensimmäisen uhkauskirjeen postilaatikostani: minut uhattiin tappaa, koska olen lähdössä Krimin niemimaan kansanäänestystä valvomaan. Sitä ei kuulemma saisi tehdä. Uhkauskirjeeseen oli liitetty printti Iltalehden asiaa koskevasta jutusta. Myös presidentti Sauli Niinistö paheksui vaalitarkkailua julkisesti.

Puhelin pirisi koko ajan: Moskovassa minua olisi vastassa peräti kolme kuvausryhmää. Heti astuttuani Sheremetevon lentokentälle Rossija1-kanava halusi mielipiteeni. Nostin esille tärkeän näkökulman: miten ennenkuulumattoman julkealla tavalla Yhdysvallat, EU ja Nato uhkailevat Krimin viatonta ja rehellistä työtätekevää kansaa vaatimuksillaan sanktioista ja vaalien peruuttamisesta. Länsimaat jankuttavat kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei koskaan ole esitetty. Päin vastoin, kansanäänestys on täysin kansainvälisen oikeuden mukainen, kuten Kosovossa, Skotlannissa, Kataloniassa jne.

Ainutlaatuista asiassa on ainoastaan se, että länsivallat uhkailevat venäläisiä äänestäjiä sodalla. Ikään kuin venäläisellä ihmisellä ei olisi samanlaista oikeutta äänestää kuin länsimaisella ihmisellä. Länsimaiden media on lietsonut itsensä enenkuulumattoman mielisairaan russofobian valtaan, länsimaiset poliitikot ovat sokaistuneet, he eivät näe Kiovan laitonta fasistijunttaa ja sen vaarallisuutta Euroopalle ja maailmalle. Ainoa lääke asiaan on Kiovan fasistijuntan kaataminen, sen jäsenten vangitseminen ja tuomitseminen väkivaltaisesta vallan anastuksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjän ja länsimaiden on tehtävä se yhdessä. Ja vielä he tekevätkin sen yhdessä.

Sheremetevolla jatkoin kohti Smferopolin koneen lähtöporttia. Siellä annoin haastattelun Venäjän television ykköskanavalle. Puhelin jatkoi soimistaan. Lausuin puhelimitse Ria Novostille tärkeän asian: Venäjän ja länsimaiden on yhdessä syöstävä vallasta Kiovan perustuslainvastainen fasistijuntta, joka kaappasi vallan väkivaltaisesti ja laittomasti. Tedotusvälineet siteerasivat näkemyksiäni laajalti.

Olen aina ilahtunut, kun saan kertoa oman mielipiteeni, mutta haluan edelleen korostaa, että kysymys on vain minun omasta mielipiteestäni.

Tuoreimmat lausuntoni venäläiselle medialle voi lukea tästä linkistä: http://news.yandex.ru/yandsearch?text=%D0%99%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD+%D0%91%D1%8D%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD&rpt=nnews2&rel=tm&grhow=clutop

Krimin vaalien kansainväliset tarkkailijat ja erimaalaiset toimittajat pakkautuivat jonoon: oli aika siirtyä lentokoneeseen. Monet toimittajat jatkoivat kanssamme Simferopoliin, mutta Rossija1-kanavan toimittajatyttönen ei ollut tulossa mukaamme. "Minä jää tänne selustaan", hän sanoi minulle. "Se on hyvä, koska selusta on kaikkein tärkein", vastasin hänelle ja jatkoin: "Mutta me lähdemme nyt kohti rintamaa!"

Rintama on nyt Krimillä. Siellä kamppailaan Euroopan geopoliittisesta tulevaisuudesta. Pieni venäläinen ihminen äänestää venäläisen Krimin kuulumisesta Venäjään. Krimi on kuulunut Venäjälle yli 200 vuotta, siellä asuu 2 miljoonaa ihmistä, suurin osa venäläisiä. Krimi joutui Ukrainan yhteyteen laittomasti 1954 ilman Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päätöstä. 

Bussissa matkalla lentokoneeseen ehdin antaa haastattelun virolaiselle kuvausryhmälle ja brittiläiselle toimittajalle. Britti oli kiinnostunut lähinnä siitä, miten kansanäänestys on mahdollista järjestää näin nopeasti. Yleensä totesin kysyjille, että katsotaan ensin se vaalipäivä. Eletään sen iltaan ja seuraavaan päivään, ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.

Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita on uusimman tiedon mukaan 70 henkilöä 23 maasta. Päälle vielä paikalliset ja venäläiset vaalitarkkailijat. Minut kutsui tarkkailemaan hyvä ystäväni Vitali Milonov, Pietarin homopropagandalain isä, joka on myös tarkkailemassa, lisäksi minut kutsui eräs toinenkin ystäväni ja lopulta myös venäläinen vaalitarkkailujärjestö Civic Control, joka on järjestänyt tänne ison ulkomaalaisen tarkkailijadelegaation. Olen itse ollut aiemmin tarkkailemassa mm. Venäjän ja Abhaasian vaaleja. Venäjän viime vaaleissa havaitsin ennen kuulumattoman tihutyön länsimaiden ja erityisesti länsimedian taholta venäläistä demokratiaa vastaan. Nyt sama jatkuu Krimillä, mutta se ei tule onnistumaan.

Viime duuman vaaleissa eräiden hyvin tunnettujen suomalaisten toimittajien russofobinen psykoosi meni niin pitkälle, että he alkoivat peräti häiriköimään vaalihuoneita. Vaalitarkkailijana huomautin asiasta, ja seuraavissa vaaleissa russofobitoimittajat osasivat käyttäytyä jo vähän sivistyneemmin.

Simferopolin kone oli valtava jetti. Siellä näin suuren määrän venäläisiä ja ulkolaisia tuttuja elämäni eri vaiheista: oli Pietarin kulttuuriväkeä, moskovalaisia toimittajia, myös RISI:n delegaatio. Kone nousi ilmaan kuin valtamerilaiva. Lentomatkalla muistin, että Euroopan rauhanomaisella tulevaisuudella on kolme vihollista: Yhdysvallat, NATO ja EU.

Vierustoverini, krimiläinen mies, pitää Krimin liittymistä Venäjään ilman muuta selvänä asiana. Se on ainoa keino pelastaa venäläiset Kiovan perustuslainvastaisen fasistijuntan mielivallalta. Mies nostaa esiin yhden esimerkin: Maidanin natsialttarilla EU:n tukemat uusnatsit huusivat iskulausetta: "Hukutamme ryssät jutkujen vereen." Tällaista porukkaa Erkki Tuomioja tukee, hän tuki myös heidän valtaannousuaan, ja kannattaa edelleenkin heitä. Mutta Krimin väestöllä on oikeus irtisanoutua kaikesta tästä ja -- mikä parasta -- vapautua Euroopan unionista ikiajoiksi.

Krimi on vapautettava, muuten Kiovan fasistikoirat repivät Krimin venäläiset kappaleiksi. Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Erkki Tuomioja! Alas russofobit!

Venäjä toimii esimerkillisesti suojellessaan kansalaisiaan Krimillä ja muualla. Suuri Venäjä pistää kaiken peliin suojellakseen pientä ihmistä. Uskoisitko samaa esimerkiksi Barrososta? Kuka hän loppujen lopuksi on? Muutenkin esimerkiksi Lavrovia ja Kerryä seuratessa tulee mieleen, että he taitavat painia aika eri sarjoissa. Kerry vaikuttaa kyvyttömältä mitättömyydeltä.

Viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut sitä, että tässä russofobiassa ja Putin-parjauksessa on loppupeleissä kysymys vain kateudesta. Venäjällä menee nyt hyvin, lännellä todella huonosti. Se näkyy hyvin esimerkiksi sinä, minkälaisia johtajia meillä on. Katsokaa nyt vaikkapa Erkki Tuomiojaa tai Carl Haglundin solmiopelleilyä. Paljonkonhan Haglundin solmiopelleily tuli meille maksamaan rahassa mitattuna? Sata miljoonaa, miljardi?

Simferopolin lentoasemalla joukko venäläisiä toimittajia piiritti minut heti. Totesin, että kansanäänestys on absoluuttisen legitiimi ja kansainvälisen oikeuden mukainen, eikä tätä vastaan ole esitetty mitään perusteita. Toin esiin myös presidentti Sauli Niinistön riippumattomia vaalitarkkailijoita kohtaan osoittaman painostuksen. Niinistön mielestä vain ETYJ:llä olisi oikeus tarkkaillla. ETYJ on kuitenkin kieltäytynyt lähettämästä vaalitarkkailijoita tutkimaan asiaa ja on sen sijaan leimannut vaalit kansainvälisen oikeuden vastaiseksi, ilman mitään perusteita ja asiaa tutkimatta. Sanoin toimittajille, että ETYJ:n olisi pitänyt lähettää tarkkailijat tutkimaan asiaa ensin ja arvioida tilanne vasta sitten.

Länsimaiden pakotepolitiikka ja Yhdysvaltojen uhkaukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansanäänestys toteutetaan ja toimitaan sen mukaan. Erkki Tuomiojan linjaa pidän vaarallisena: hän tukee avoimesti Kiovan perustuslainvastaista fasistijunttaa, hän on ollut myös mukana nostamassa sitä valtaan antamalla kaiken tukensa väkivaltaiselle vallankaappaukselle. Tuomioja haluaa myös peitellä Maidanin kansanmurhaa: fasistijuntan länsivaltojen tuella masinoimat tarkka-ampujat murhasivat ihmisiä kadulle. Odotan että Tuomioja ottaa asiaan kantaa ja paljastaa oman osuutensa, onhan paronitar Ashton YouTube-puhelinkeskustelusa antanut ymmärtää olleensa tarkka-ampujien taustasta hyvin tietoinen. Ainakaan asia ei tullut hänelle minkäänlaisena yllätyksenä.

Ilmeisesti minun on pyydettänä venäläisiltä julkisesti anteeksi Erkki Tuomiojan ja EU:n sekoilevaa käytöstä ja tukea Kiovan fasistijuntalle. Eihän se vastaa eurooppalaisen älymystön kantaa. Tuomiojan sekoilevalla epärehellisyydellä ei ole mitään rajaa: hän kannattaa Kiovan fasistijunttaa, hän auttoi sen valtaannousussa, hän syyttää Venäjää oikeusrikkomuksesta ilman yhtäkään perustetta, hän haluaa raunioittaa Suomen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin Venäjä-pakotteilla, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin Venäjän vastatoimiin. Ihan tulee Tanner mieleen. Herää vain yksi kysymys: onko Tuomioja vaarallisempi kuin Tanner?

Ihmettelin myös medioille, miksi EU neuvottelee viikkotolkulla pakotteista, jotka merkitsevät ainakin Suomelle taloudellista itsemurhaa. Suomi on jo integroitunut euraasian talousliittoon. Aionkin nostaa esille Krimin pääministerin kanssa suomalaiset investoinnit Krimille. Haluan että suomalaiset rakentavat tänne sillan, taloja, uusia kaupunkeja, perustavat ravintoloita, hotelleita, tehtaita, investoivat kaikkialle mihin voi investoida. On solmittava alustava investointisopimus Krimin ja Suomen välillä.

Toivon että palatessani Suomeen Erkki Tuomioja ei ole enää ulkoministeri. Hallitus on vapautettava russofobisesta klikistä ja sen älyllisestä saastasta. Hautala kaatui, seuraavaksi kaatuu viimeinen tannerilainen konna.

Seuraava jakso: Osa 2, HILJAISUUDEN PÄIVÄ ilmestyy pian tällä samalla paikalla.

Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.

Moskova luottaa Soiniin

Teki mieleni kirjoittaa "Moskova luottaa vain Timo Soiniin". Tämä tuli mieleen lukiessani eilisen uutisia Venäjältä.

Timo Soini oli Moskovassa tavannut kollegansa Mihail Margelovin, suuresti arvostamani nuoren venäläisen senaattorin. Soini ja Margelov olivat käyneet neuvotteluja mm. lapsikiistoista (ks. http://finnish.ruvr.ru/2013_03_06/Timo-Soini-tapasi-Moskovassa-Mihail-Margelovin/ ).

Soinin tapaamisen pohjalta Margelov esitti perustettavaksi Suomen ja Venäjän parlamenttien välistä työryhmää, joka keskustelisi ajankohtaisista perheoikeudellisista kysymyksistä.

Suomen mediat eivät ole kirjoittaneet Soinin Moskovan vierailusta sanaakaan, vaikka Suomessa on jo pantu merkille venäläisten sympatiat perussuomalaisia kohtaan.

Venäläisiä kiinnostaa myös se, että perussuomalaiset ovat vastustaneet homoliittoja ja kritisoineet suomalaista lastensuojelua. Kansanedustaja Hanna Mäntylä on moittinut  suomalaista lastensuojelua paljolti samoin äänenpainoin kuin Venäjän media. Arja Juvonen on vastaavasti protestoinut homolakeja. Kaikki tämä vastaa perinteisiä venäläisiä perhearvoja.

Suomalaisista puolueista venäläiset luottavat varmasti eniten perussuomalaisiin, koska vain perussuomalaisten Nato-kielteisyys ja EU-vastaisuus on luotettavaa. Siitä kertoo etenkin muutaman perussuomalaisen ehdotus liittää Suomi vaikka Venäjään, jotta EU:sta ja Natosta päästään ikuisiksi ajoiksi eroon. Tällaista on esittänyt Hemmo Koskiniemi, myös kansanedustaja Juho Eerola on esittänyt puolustusliittoa Venäjän kanssa.

Jos verrataan esimerkiksi kokoomukseen, on helppo muista Kataisen tölväisyt siitä, että Venäjä ei ole suurvalta, tai että venäläisten toimittajien pitäisi pyytää kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Timo Soinilla on käsissään nyt todellinen ässä. Hän voi ainoana poliitikkona Suomessa saada Moskovan täyden luottamuksen, jos haluaa.