Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan.

Александр Захарченко (1976-2018). Некролог.
Alexander Zaharchenko (1976-2018). Muistokirjoitus.

"Йохан, я баню подготовил". Это были последние слова Александра Владимировича, которые он сказал мне. Это было в конце торжественного ужина к Дню Республики в этом году. Но, к сожалению, из-за плотного графика делегации, в баню я в этот раз не успевал. Поэтому, эти слова остались последними для меня из его уст. Такое приглашение является особым знаком уважения для любого финна. -- В бане его резиденции я был уже раньше, когда Глава пригласил меня, моего финского товарища Януса Путконена и других гостей в свою сауну. Помню, как Глава меня крепко парил с вениками в парилке. Словно таким образом он укрепил меня. -- Александр Владимирович никогда не забывал сказать спасибо. Помню, как он поблагодарил меня за мой вклад в развитие и защиту Республики. Помню его яркие живые глаза, когда он смотрел на собеседника. Он всегда находил время для каждого. Он каждого любил, уважал, гордился. Благодаря ему, Донецкая Народная Республика и его народ стали непобедимыми. Его дух живет вечно в нас, сила его воли укрепляет нас, наших детей и внуков.

Хочу выразить соболезнования родным и близким Александра Владимировича.

Йохан Бекман
Представитель ДНР в Финляндии

"Johan, laitoin saunan valmiiksi". Ne olivat Alexander Vladimirovichin viimeiset sanat minulle. Hän sanoi ne Donetskin kansantasavallan päivän tämän vuoden juhlaillallisella ja istui hetken vieressäni. En kuitenkaan ikävä kyllä silloin ehtinyt saunaan delegaation aikataulun takia. -- Mutta kävin Donetskin kansantasavallan päämiehen residenssin saunassa aikaisemmin. Siellä hän vihtoi minua ankarasti koivuvastoilla. Se vihtominen vahvisti minua. Vilvoitellessamme Alexander Vladimirovich esitteli haavojaan: hän oli haavoittunut rintamalla yhteensä 28 kertaa. Muistan sen luvun. Luoti, sirpale, puukko, pommi. Erilaisia arpia oli eri puolilla vahvaa kehoa. -- Kun nyt ajattelen häntä, parhaiten Alexander Vladimirovichin muisto elää hänen katseessaan. Hän katsoi jokaista ihmistä sinisillä silmillään tarkasti, ystävällisesti ja kannustavasti. Hänellä oli aikaa jokaiselle ja hän suhtautui jokaiseen keskustelukumppaniinsa arvostavasti, mielenkiinnolla ja oli heistä ylpeä. Hänellä oli aikaa kiittää ihmisiä. Minuakin hän kiitti siitä mitä olen tehnyt tasavallalle. Se kiitos oli arvokas mutta ehkä kuitenkin arvokkain oli se vihtominen. -- Alexander Vladimirovich teki Donetskin kansantasavallasta ja sen kansasta voittamattoman. Hänen tahdonvoimansa elää meissä, lapsissamme ja lapsenlapsissamme ikuisesti. -- Esitän surunvalittelun hänen omaisilleen ja läheisilleen.

Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan. 

Donetskin kansantasavalta tänään. Me vapautamme Uus-Venäjän, me olemme voittamattomat!

Donetskin kansantasavallan (DNR) ulkoministeri Natalia Nikonorova seurassani Donbassin oopperassa järjestetyllä vastaanotolla. 

Länsi ei vihaa mitään muuta niin paljon kuin demokratiaa ja sananvapautta. Heti kun Krimin asukkaille annettiin oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan kansanäänestyksessä, USA lähetti sotalaivansa uhkaamaan heitä ja länsi kosti taloussanktioilla Krimin, Donbassin ja Venäjän talouden raunioittamiseksi. Kun Donbassin kansa nousi ja perusti Uus-Venäjän demokraattiset kansantasavallat ottaakseen pesäeron USA-johtoisesta laittomassta natsivallankaappauksesta, Kiovan juntta aloitti tähän päivään jatkuvat terroripommitukset Donbassin siviilikohteisiin ja länsi määräsi kostoksi sanktiot kaikkia demokraattisesti ajattelevia kansantasavaltojen johtomiehiä vastaan. Ikään kuin USA haluaisi tappaa jokaisen Uus-Venäjän kannattajan viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Myös Suomessa valtiovallan taholta on erikseen kielletty termien "Uus-Venäjä" ja "Donetskin kansantasavalta" käyttö. Se todistaa, että Suomen valtiovalta pelkää demokratiaa ja sananvapauttta. Voihan olla, että joku Suomessakin alkaisi kaipaamaan niitä, jos saisi kuulla enemmän Uus-Venäjästä. Mikä tuo Uus-Venäjä sitten on? Annetaanpa Uus-Venäjän suomalaisen vapauttajan, suomalaisen vapaaehtoisen Jaana Kurtin kertoa se meille paikan päällä Donbassin puolustusrintamalla:

Vierailuni vapautetussa Donbassissa alkoi voitonpäivänä Donetskin kansantasavallan asevoimien voitonparaatia seuraamalla. Jämäkät hurraahuudot ja ohi jyrisevät tankit kertoivat Dombassin kansan voittamattomasta puolustustaistelusta USA:n tukemaa rikollista hyökkäys- ja tuhoamissotaa vastaan. Tunnelmat olivat ihanat, sillä on aina mukavaa ja helpompi olla voittajan ja totuuden puolella.

Onnittelin voitonparaatissa hyvää ystävääni Jelenaa hänen uudesta tehtävästään Donetskin kansantasavalta -liikkeen agitaatio- ja propagandaosaston johtajana. Jelena on yksi niistä nuorista ihmisistä, jonka konkreettisesta rakentavat uutta tasavaltaa informaatiorintamalla.  

Voitonparaatissa onnittelin myös Gubarevin perhettä. Jekaterina Gubareva (kuvassa vasemmalla) oli Donbassin kansannousun varsinainen alkuunpanija, joka kutsui kokoon ensimmäisen kansankokouksen Donbassin vapauttamiseksi. Jekaterina Gubareva oli myös Donetskin kansantasavallan ensimmäinen ulkoministeri. Hänen miehestään Pavel Gubarevista tuli Donbassin ensimmäinen kansan valitsema kuvernööri. Nykyisin pariskunta viettää aktiivista perhe-elämää Donetskissa, kuten kuvasta näkyy.

Yksi nuoren tasavallan rakentajista on suomalainen Janus Putkonen, joka käytännössä hoitaa DNR:n informaatioministerin virkaa. Putkonen tosiasiassa vastaa kaikista ulkomaisten toimittajien akkreditoinneista ja vierailuista ja rakentaa nuoren tasavallan ulkoista kuvaa. Putkonen ei vielä virallisesti ole ministeri, vaikka kaikki hänen toimintansa viittaa siihen. Hän johtaa isoa monikielistä DONi-uutistoimistoa ja käytännössä vastaa kansantasavallan ulkoisesta kuvasta. Putkonen tekee töitä 24/7 ja huristelee autollaan ympäri tasavaltoja. Hänet tunnetaan ympäri maailmaa, sillä hän on isännöinyt vierailuja maailman kaikista kolkista. Vapaa-aikanaan Putkonen haaveilee hänen kotimaansa Suomen muuttamisesta demokraattiseksi. Putkonen on ilmeisesti eneimmäinen suomalainen, joka rakentaa kokonaisen valtion imagoa kansainvälisesti. Erityisesti YLE:n toimittajat, jotka eivät saa yli 500 miljoonan euron budjetillaan juuri mitään järkevää aikaiseksi, ovat valtavan kateellisia Putkoselle ja ovat siksi kieltäytyneet kaikesta yhteistoiminnasta hänen kanssaan. Oikeat toimittajat ympäri maailmaa sen sijaan tekevät mielellään yhteistyötä energisen ja rehellisen suomalaisen kanssa. Vierailuni aikana Putkonen järjesteli saksalaisen tv-kanava ZDF:n ison delegaation vierailua.


Matkamme kohti rintamaa alkoi majapaikaistamme Shakhtar Plaza -hotellista, joka onneksi vallankumouksen yhteydessä on siirretty kansan omistukseen (kansan omistamassa hotellissa nukkuu paljon paremmin kuin korporaatioiden omistamassa). Kuvassa rinnallani rintamakirjeenvaihtaja Katja. Suuntaamme toiseen vasta itsenäistyneeseen tasavaltaan, Luganskin kansantasavaltaan (LNR), missä tarkoituksemme on mm. palkita suomalaisia vapaaehtoisia kunniamerkeillä.

Rintamavierailulla Luganskin pohjoisrintamalla meitä isännöi Prizrak- eli Haamu-prikaatin komentaja Aleksei Markov. Prizrakissa taistelee paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Markov on aika tyypillinen venäläinen vapaaehtoinen. Hän on taustaltaan siperialainen ydinfyysikko, joka Uus-Venäjän kansannousun aikana päätti tarttua aseisiin Ukrainan armeijan tuhoamissotaa vastaan. Nyt Markovin prikaatissa taistelee vapaaehtoisia lukuisista eri maista, kuten Suomesta, Italiasta, Espanjasta, Chilestä jne. Oheinen kuva on otettu Luganskin pohjoisrintamalla.

Petri Viljakainen on yksi Markovin prikaatin vapaaehtoisista. Rintamanimeltään hän on Vili. Viljakainen oli yksi ensimmäisistä suomalaisista vapaaehtoisista Donbassissa ja sai myös aika paljon huomiota Suomen medioissa. Suomen armeijassakin tiedusteluryhmän johtajan koulutuksen saanut Viljakainen on nyt koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja tositoimissa. Hän on nähnyt Ukrainan hyökkäys- ja tuhoamissodan lähietäisyydeltä ja monet hänen tovereistaan ovat kärsineet sankarikuoleman. Oheisissa videoissa Viljakainen kertoo ajatuksistaan ennen rintamakomennusta ja 10 kuukautta myöhemmin Luganskin pohjoisrintamalla.



Komentaja Markov palkitsi Petri Viljakaisen Suomalaisten Donbassin puolustajien I ja II luokan kunniamerkeillä urhoollisuudesta rintamalla sekä oikeuden ja totuuden puolustamisesta. Kunniamerkki jäljittelee Mannerheim-ristin heraldiikkaa: itäinen ja läntinen miekka symboloivat idän ja lännen välistä taistelua Ukrainasta, heraldinen ruusu kaatuneita tovereita, seppele sotilaskunniaa ja sulkakynä taistelua sananvapauden puolesta. Kaiken yllä on Pyhä Ylienkeli Mikael, Uus-Venäjän suojeluspyhimys. Oheisessa kuvassa valmistaudumme komentaja Markovin kanssa kunniamerkkien jakoon.

Markov palkitsi urhoollisuudesta myös suomalaisen vapaaehtoisen Jaana Kurtin, joka on viettänyt Donbassissa yli seitsemän kuukautta. Myös Jaanalle myönnettiin Suomalaisten Donbassin puolustajien I ja II luokan kunniamerkit. Kunniamerkin sai myös rintamareportterimme Katja.


Jaana osoittikin heti urhoollisuuttaan lähtemällä rintamakierrokselle etulinjaan. Aluksi tutustuimme miinakenttään. Kuvassa näkyvällä paikalla tiedusteluryhmän auto ajoi miinaan ja kaksi sotilasta kärsi sankarikuoleman. Kenttää ei ole vielä raivattu kokonaan, joten paikalla kulkeminen on melko vaarallista.

Sitten siirryimme juoksuhautoja pitkin aivan etulinjaan. Jaana kertoo tunnelmistaan ja ohessa myös Janus Putkosen raportti tilanteesta. 

Tämän jälkeen siirryimme ei-kenenkään maalle Ukrainan ja Donetskin kansantasavallan asemien väliin. Jaana kertoo tunnelmistaan. Tutkimme myös Ukrainan tuhottua kalustoa ja löysimme räjähtämättömän telamiinan.




Oheisessa kuvassa vierailumme ei-kenenkään-maalla kiikarissa. Ukrainan asemat näkyvät ja niihin on vain muutama sata metriä matkaa.

Tapasin lukuisia vapaaehtoisia eri maista. Oheisessa kuvassa italialainen vapaaehtoinen, joka ei halua kuvaansa julkisuuteen. Toisin kuin Suomessa, monissa maissa Donbassin vapaaehtoisia vainotaan rikosoikeeudellisilla toimenpiteillä.

Ehkä koskettavin tapaaminen oli espanjalaisen Hectorin kanssa, joka kertoi taistelevansa Uus-Venäjän puolesta kiitollisuudenvelasta venäläisten antamalle tuelle Espanjan sisällissodassa 1936.

Donetskissa osallistuin vielä useisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin ja annoin paljon haastatteluita. Hätkähdyttävin tapahtuma oli Donetskissa kansantasavallan päivänä 11.5. nähty "miljonien marssi", yli kolme tuntia kestänyt kulkue, jossa kaikki kaupungit, alueet, tehtaat, yliopistot, ammattiryhmät jne.  osoittivat tukeaan Donetskin kansantasavallan johtoa kohtaan. Saataisinko samanlainen kulkue aikaiseksi Helsingissä? Samaan aikaan Kiovassa järjestettyyn Maidanin tukimielenosoitukseen osallistui vain noin 400 ihmistä. Donetskin kansantasavallan tukimarssiin osallistui yli 100 000 ihmistä, kuten oheinen video todistaa.

Ojensin myös hyvälle ystävälleni, Donetskin kansantasavallan kansanneuvoston päämiehelle Denis Pushilinille Suomalaisten Donbassin puolustajien kunniamerkit. Denis täytti voitonpäivänä 35 vuotta.

Euroopan tulevaisuus ratkaistaan nyt Donbassissa. Donetskissa osallistuimme konferenssiin, jossa ulkoministeri Natalia Nikonorovan johdolla pohdittiin tilanteen kehitystä ja esitettiin todisteita Ukrainan sotarikoksista. Keskusteluissamme muiden ulkomaalaisten vieraiden kanssa kävi selväksi, että USA ja NATO kiihdyttävät aggressiotaan ja painostustaan kaikkialla Euroopassa. Tulilinjalla ovat ne, jotka tukevat sananvapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia Donbassissa. Ukraina jatkaa USA:n tukemia terroripommituksia Donbassissa, joissa kuolee siviilejä edelleen päivittäin. Suomessa ulkoministeriö ja valtionuvosto antavat tälle kansanmurhalle ja sen jatkumiselle täyden tuen.

Moskova pohti pakolaiskriisiä ja monikulttuurisuutta

Tänään Venäjän presidentinhallinnon omassa Prezident-hotellissa Moskovassa pidettiin Moskovan kaupunginhallituksen kansainvälinen konferenssi "Unity in Diversity", jonka voisi suomentaa vaikkapa "Yhtenäisesti erilainen". Nyt pohdittiin maailman sivilisaatioiden tilannetta, pakolaiskriisiä ja monikulttuurisuutta. Omassa puheenvuorossani toin esiin, että länsimaissa käytettyä pseudotieteellistä ja politisoitua monikulttuurisuuskäsitettä ei voi verrata Venäjän monikansallisuuden ideaan. Venäjän monikansallisuus perustuu harmoniaan ja yhtenäisyyteen, länsimainen monikultuurisuus konfliktien lietsontaan, alistamiseen ja enemmistöjen syrjintään. Monikulttuurisuuskäsitettä pohtivat tilaisuudessa monet venäläiset ja länsimaiset asiantuntijat.

Kenraalieversti Leonid Ivashov luennoi maailman sivilisaatioiden tilanteesta. Hän erotteli kuusi sivilisaatiota, joista keskeisimmät ovat euraasialais-ortodoksinen, islamilainen ja länsimainen sivilisaatio. Länsimaisen sivilisaation erityispiitte on Ivashovin mukaan ulospäin suuntautunut aggressio. Ivashov esitteli myös sivilisaatioiden vuorovaikutuksen organisatorisen kehyksen, jonka runkona on BRICS, sen sisällä Shanghain yhteistyöjärjestö SCO ja ytimenä Euraasian Liitto.

Tilaisuus jatkoi paneelikeskusteluissa, joista yhden teemana oli "Informaatiotila -- taistelukenttä vaiko kansainvälisten suhteiden tehokkaan harmonisoinnin mekanismi". Professori Ljudmila Adilova oli huolissaan Venäjä-kuvasta ja ehdotti perustettavaksi erityistä virastoa, jonka osastot ympäri maailmaa tutkivat ja kehittävät Venäjä-kuvaa.

Väliajalla ehdin antaa haastattelun Moskovan kansainvälisen ihmisoikeustoimiston ajankohtaisportaalille. Kävimme maailmantilannetta läpi. Huomautin että kymmenet venäläiset kirjailijat kokoontuvat parhaillaan Helsingissä. Totesin että venäläinen kirjallisuus koskettaa ihmiskunnan alitajuntaa. Siksi venäläiset kirjailijat eivät voi olla vain Venäjän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta.   

Tapasin myös Russkaja narodnaja linija (RNL) -uutissivuston päätoimittajan Anatoli Stepanovin. RNL on julkaissut useita haastatteluitani, joten oli mukava keskustella päätoimittajan kanssa.

Konferenssiin osallistunut amerikkalainen osoittautui Novorossijan kannattajaksi. Hänen mukaansa Novorossijan lippu on otettu heiltä. Sain jenkiltä lahjaksi etelävaltioiden lipun ja lupasin viedä hänet Novorossijaan.

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset Venäjän mediassa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Suomen venäjänopettajat ry:n Aspekti-lehdessä 1/2015. 

Kuvassa Venäjällä myytävä lelu "Kohteliaat nuorukaiset".

Ювенальная юстиция -- suomalainen lastensuojelu venäläisen yhteiskunnan ja valtion uhkana, sekä muita käsitteellisiä erikoisuuksia

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset ovat Suomen ja Venäjän medioissa kestoaiheita. Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman kertoo niihin liityvistä terminologista pulmista.

Venäläisten lasten huostaanotot Suomessa ovat Venäjän mediassa iso teema. Ongelmana on, ettei venäjän kielessä eikä laissa tunneta "huostaanoton" käsitettä. Oikeastaan koko ajatus siitä, että lapset voidaan eristää vanhemmistaan pitkäksikin aikaa ilman oikeuden päätöstä (ns. "kiireellinen sijoitus"), on venäläiselle täysin käsittämätön. Siksi Venäjän mediassa ilmiötä kuvaillaan vaihtelevin verbein изъят, изымать, отбирать, отнять, забрать jne. Suomi siis "takavarikoi" tai "hakee" lapsia. Venäjän hallituksen sanomalehden Rossiikaja Gazetan eräs otsikko "Финские власти снова изъяли российского ребенка" onkin hyvin tyypillinen. Yleisesti ottaen suomalaista ja myös norjalaista lastensuojelua pidetään Venäjällä täysin mielivaltaisena, eivätkä terminologiatkaan kohtaa.

Venäjällä ei varsinaisesti tunneta omien lasten "huoltajuuden" käsitettä. Suomen viranomaiset kääntävät huoltajuuden usein termillä опекунства, joka Venäjällä viittaa ottolapsiin. Venäjällä saattaakin helposti syntyä käsitys, että Suomessa omatkin lapset ovat vieraita, jotka voidaan helposti ottaa pois. Toisaalta Suomessa ei tunneta venäläistä vanhempainoikeuksien käsitettä родительские права, joiden menettäminen (лишение родительских прав) käytännössä vastaa suomalaista huostaanottoa. Ero on kuitenkin siitä, että Venäjällä vanhempainoikeuksien menettäminen on pysyvä, kun Suomessa huostaanotto on lain mukaan väliaikainen, vaikkakin käytännössä useimmiten pysyvä. Asiaa sekoittaa sekin, että Suomessa huostaanotto ei välttämättä vaikuta huoltajuuteen. Huoltajuutta ei siis viedä, vaikka lapsi viedään.

Voidaan siis sanoa, että venäläisestä näkökulmasta Suomessa lapset on tavallaan "huostaanotettu" jo syntymässä, kun vanhempainoikeuksia ei ole. Vanhemmat ovat siis vain lastensa "huoltajia", aivan kuin omat lapset olisivat vain väliaikaisia ottolapsia, jotka voidaan eristää koska tahansa vanhemmistaan ilman oikeuden päätöstä. Siltä se ainakin näyttää, ja sehän tässä onkin olennaista. On aika turha selittää, miten lapsen "kiireellinen sijoitus" ilman oikeuden päätöstä eroaa varsinaisesti "huostaanotosta".

Venäjällä on myös herännyt mielenkiinto länsimaisen lastensuojelun aatemaailmaan yleensä. Käytössä on mielenkiintoinen populaarikäsite ювенальная юстиция, jonka angloamerikkalainen juuri Juvenile Justice viittaa myös nuorisorikollisuuden torjuntaan. Venäläinen ювенальная юстиция sen sijaan pitää sisällään erilaisia vaarallisiksi koettuja, länsimaiseen arvomaailmaan ja lainsäädäntöön liittyviä asioita, erityisesti lasten huostaanotot, mutta myös lapsille vahingollinen homopropaganda, koulujen sukupuolikasvatus ja abortit. Niihin suhtaudutaan erittäin kielteisesti erityisesti Venään ortodoksikirkon ja monien kansalaisjärjestöjen piirissä. Myös Venäjän valtion ja valtamedian suhtautuminen on erittäin varauksellista.

Käytössä on myös termi ювенальные технологии, joka viittaa edellä mainittuja asioita edistäviin toimintamalleihin. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov onkin myrskyn silmässä, kun länsimaisen lastensuojelun vaikutuksia ja sopivuutta Venäjälle arvioidaan. Moskovski Komsomoletsin otsikko "Астахов собирает армию против ювенальных технологий" onkin kuvaava. Yleisesti ottaen länsimaistyppinen lastensuojelu ja aatemaailma yleensä kuvataan perheitä vainoavana systeeminä. Kuten tunnettu bardi Svetlana Kopylova laulaa: "Кружит-кружит хищной птицею -- Ювенальная юстиция!" Lastensuojelu on siis perheitä vainoava "korppikotka", käytössä on myös havainnollinen vertaus "Damokleen miekka" (Дамоклов меч).

Venäjän media, viranomaiset ja tutkijat käsittelevätkin suomalaista lastensuojelua usein tosiasioiden valossa ja sen mukaan, miten huostaanottojen uhrit ovat sen kokeneet. Suomen media ja viranomaiset arvioivat tilannetta puhtaasti lainsäädännön näkökulmasta unohtaen, että tulkinta ja seuraukset ovat eri asia kuin kirjoitettu laki, etenkin kun termonologiat eivät kohtaa.

Venäjän median ja viranomaisten kannanotot ovat innostaneet myös monia suomalaisia kritisoimaan lastensuojelua, mistä Lokakuun Liikkeen toiminta ja sivusto ovat hyvä esimerkki. Suomen media, viranomaiset ja tutkijat ovat kieltäytyneet kaikesta asiaan liittyvästä avoimesta ja kriittisestä keskustelusta. Suomi on myös kieltäytynyt osallistumasta Venäjän ehdottamaan kahdenväliseen asiantuntijaryhmään.

"Истинные финны"

Venäjällä ehdottomasti kiinnostavin suomalainen puolue on perussuomalaiset. Mutta mitä se olisi venäjäksi? Puolueella ei ole omaa venäjänkielistä virallista nimeä. Englanniksi he olivat pitkään True Finns, kunnes julistautuivat olevansa pelkästään The Finns.

Kommentoidessani perussuomalaisten asioita Venäjän medioille jouduin keksimään puolueelle hyvin rimmaavan venäläisen nimen: Истинные финны. Nykyisin se on jo muutaman vuoden ollut käytössä kaikkialla missä perussuomalaisista puhutaan. Termiä on vaikea suomentaa, mutta uskoisin sen vastaavan perussuomalaisten omaa englanninkielistä ajatusta The Finns. Sitä ennen puoluetta oli venäläisissä medioissa kutsuttu vaihtelevilla ja melko valjuilla nimityksillä, kuten Коренные, Исконные, Настоящие tai Подлинные финны.

"Истинные финны" ei tietenkään ole tarkka venäjännös, mutta sitä voi hyvinkin pitää kotouttavana käännöksenä. Venäläinen kuulija ja lukija käsittää hyvin, mistä perussuomalaisissa on kysymys. Puoluehan nimenomaan pitää itseään aitojen suomalaisten arvojen puolustajana ja on sitä paitsi erittäin suosittu ja nyt hallituksessakin.

Tietenkin "Истинные финны" on käännöksenä rohkea. Se antaa kuvan hyvin päättäväisestä poliittisesta liikkeestä, joka pyrkii kaikessa syvimpään totuuteen ja edustaa nimenomaan eräänlaista suomalaisuuden etuvartiota. Näin yhdellä käännöksellä voi olla suuri merkitys, etenkin kun perussuomalaiset on Venäjällä jatkuvan ja syvällisen mielenkiinnon kohteena.

Hankalampi tapaus on suomalainen oikeistojärjestö Suomen Sisu, jonka poliittinen painoarvo on viime aikoina kasvanut. Sisu-käsitettä on yleensäkin vaikea kääntää venäjäksi. Ehkä joku keksii paremman käännöksen, mutta itse olen käyttänyt versioita Сила Финляндии tai Финская Сила. Vielä hankalampi on löytää tarkka käännös "Suomalaisuuden liitolle", tuolle vanhimmalle patrioottijärjestöllemme. Sen kääntäminen venäjäksi taitaakin olla melkoinen pähkinä. Финский Союз on ehkä lähellä, mutta kovin täsmällinen käännös ei ole.

Fasistijuntta!

Ukrainan kriisi toi suomalaiseenkin keskusteluun joukon uusia käsitteitä. Kiovan vallanvaihdos helmikuussa 2014, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan alueiden irtaantuminen keskusvallasta toivat Venäjällä julkisuuteen paljon uusia termejä ja käsitteitä.

Krimillä nähdyt tunnuksettomat mutta hyvin varustetut sotilaat saivan Venäjällä sympaattisen nimityksen вежливые люди, jonka kotouttava suomennos olisi "kohteliaat nuorukaiset". Myös toinen suosittu käsite зеленые человечки suomentuisi parhaiten "vihreät ukkelit". Valitettavasti Suomessa ei noudatettu venäläisen terminologian sympatisoivaa linjaa.

Oma lukunsa on Kiovan helmikuun vallanvaihdokseen liittyvät tulkinnat ja nimitykset. Itäisen Ukrainan venäläisalueilla alettiin puhua "Kiovan juntasta" (хунта), mutta varsin jyrkkä käsite ei ollut Venäjän valtamedioiden käytössä. Siellä puhuttiin neutraalisti Kiovan vallanpitäjistä (киевские власти). Juntta-nimitys on radikaali, mutta vieläkin jyrkemmäksi sen saa lisäämällä siihen fasismin.

Ukrainan äärioikeistolaista liikehdintää kritisoineet Itä-Ukrainan venäläisalueet alkoivatkin puhua "fasistijuntasta" (фашисткая хунта). Tätäkin voi vielä täydentää korostamalla USA:n vaikutusta Kiovan politiikkaan. Itä-ukrainalainen aktivisti Viktoria Shilova esittelikin termin "natsiamerikkalainen juntta" (нацистско-американская хунта). Sillä voi kätevästi painottaa Ukrainan oikeistolaisten ääriliikkeiden USA:lta saamaa tukea.

Krimin Venäjään liittämisen jälkeen huhtikuussa 2014 Donbassin alueella syntyi kaksi uutta valtiota, kun Donetskin kansantasavalta ja Luganskin kansantasavalta ilmoittivat itsenäisyyksistään ja järjestivät kansanäänestykset. Uusista tasavalloista käytetään Venäjän medioissa yleisesti hyvin tunnistettavia lyhenteitä ДНР ja ЛНР. Venäjän valtamedia käyttää usein termiä "itsenäisiksi julistautuneet DNR ja LNR" (самопровозглашенные ДНР и ЛНР). 

Oma lukunsa on Новороссия, joka tarkoittaa Ukrainan itäisiä venäläisiä osia. Новороссия on periaatteessa kattokäsite ja liittotasavalta, joka pitää sisällään Krimin ohella uudet tasavallat (DNR ja LNR). Siihen voidaan lukea myös Ukrainaan rajautuva Moldovasta jo 1992 yksipuolisesti itsenäistynyt Transnistria (Приднестровье), jota onkin kutsuttu vapautetun Novorossijan "ensimmäiseksi palaseksi". Новороссия on kuitenkin vielä pelkkä unelma, koska virallisesti se ei ole vielä ilmoittanut itsenäisyydestään.

Käsitteenä Новороссия on kuitenkin vanhempi kuin Suomi. Historiallisesti Новороссия tarkoittaa 1700-luvun jälkipuoliskolla venäläis-turkkilaisten sotien tuloksena Venäjään liitettyjä alueita. Новороссия nimettiin ajan muodin mukaisesti (vrt. esim. samoihin aikoihin perustetut Uusi-Seelanti, New England, New Orleans tai Nouvelle-Calédonie). Suomen kieleen Новороссия ei ole vielä kääntynyt, sillä osuvan suomennoksen (Uusi-Venäjä) sijaan meilläkin mediassa harvakseltaan käytetty termi on Novorossija.

Novorossija-käsite viittaa enemmän uuteen poliittiseen ajatteluun ja patrioottiseen henkeen. Se liittyy arabikevättä mukailevaan venäläisen kevään (Русская весна) käsitteeseen, joka tarkoittaa juuri Krimin ja itäisen Ukrainan venäläistä kansannousua. Novorossija on ollut kansalaisyhteiskunnan käyttämä poliittinen termi, joka ei ole Venäjän valtamediassa juurikaan esillä. Sen sijaan ennen Krimin palauttamista Venäjän valtamedia käytti Kiovasta etäisyyttä hakevista termiä "federalismin kannattajat" (сторонники федерализма).

Kuten sanassa sanotaan, alussa oli sana. Yksittäisellä sanalla ja sen käännöksillä voi olla kauaskantoisia ja laajoja poliittisia ja käytännöllisiä merkityksiä.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan Krimillä

Ruusujen kukintaa Jaltan rantabulevardilla lokakuun alussa 2015. 

Krimillä on ratkaistu monta asiaa. Jaltan konferenssissa ratkaistiin maapallon tulevaisuus. Krimin sodassa ratkaistiin Suomen ja Ahvenanmaan tulevaisuus. Moni Suomeen liittyvä kysymys ratkaistaan edelleen Krimillä. Mutta ensimmäisenä huomio kiinnittyy Krimin ihastuttavaan luontoon ja ilmastoon. Hotellissani asuu kuvausryhmä. Krim on suosittu kuvauspaikka, koska täällä on helpoin ja edullisin kuvata Moskovaa, Pariisia tai Lontoota. Myös kaikki maisemat ja ilmastovyöhykkeet vuoristoista tropiikkiin ovat kameran ulottuvilla. Krimin ihastuttavan pehmeä ja raikas ilma hivelee ja tervehdyttää. Kaikkialla parveilee onnellisen näköisiä venäläisiä, sekä paikallisia että turisteja. Vielä lokakuun lopussa lämpöä on +30, merivesi on ihanasti hitusen jo viilentynyt. Rannalla törmään kieltotauluun, jossa huomautetaan kiroilun häiritsevän kanssaihmisten lomailua. Krim anneksoitiin laittomasti Ukrainaan 1991, onneksi se on nyt palautettu Venäjälle kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti. Kukaan ei edes yritä kiistää sitä, että krimiläisten ylivoimainen enemmistö kannattaa Venäjään liittymistä. Äskettäin myös Angela Merkel muistutti Krimin jäävän Venäjälle. Katso otoksiani Jaltan rannoilta.





Tapaan aamukahdeksalta Jaltan kaupunginjohtajan Vasili Kosarevin, joka kertoo turistien määrän nouseevan viiteen miljoonaan vuoden loppuun mennessä. Simferopolin lentoaseman uudet terminaalit hoitavat yli 100 lentoa vuorokaudessa. Niistä puolet tehdään Moskovaan. Pietarista ja Moskovasta pääsee Krimille nyt todella halvalla, lennot ovat muutaman kympin luokkaa euroissa. Edullinen ruplan kurssi lisää turismin houkuttelevuutta. Rannan tuntumassa olevan huoneiston vuokra maksaa runsaat 10 euroa päivässä. Kaikkialla myydään kiinteistöjä, ilmapiiri on erittäin otollinen sijoituksille. Tarjolla on kaikenlaisia asuntoja, ja kiinteistörekisteri on hiljattain uusittu. Keskustelemme suomalaisen turismin elvyttämisestä. Tavoitteena on viisumivapaus, suomalais-krimiläinen konferenssi ja kansanedustajien tutustumismatka. Päätämme järjestää samana päivänä lehdistötilaisuuden klo 12 seuranamme joukko paikallisia toimittajia ja käymme läpi joukon teemoja sanktioista ja länsimaiden asenteesta Novorossijan ja Donetskin kansantasavallan tilanteeseen. Nostan esiin ehdotuksen Krimin viisumivapaudesta. Krimille lomailemaan saapuvat suomalaiset voisivat jatkaa viisumivapaata matkaansa Pietarista Simferopoliin. Kuin vastauksena huutooni Venäjän mediat kertovat, että seuraavana päivänä myös Karjalan Tasavalta esittää viisumivapautta. Viisumivapaudessa on se hyvä puoli, että se on Venäjän eikä Suomen päätettävissä oleva asia.

Tapaaminen Jaltan kaupunginjohtajan Valeri Kosarevin kanssa huipentui lehdistötilaisuuteen krimiläisille toimittajille. Pääteemana oli suomalaisen turismin elvyttäminen ja viisumivapaus. 

Tapaan Krimin vähemmistösuhteiden ja repressoitujen kansojen järjestelyasioiden osastopäällikön Enver Ametovin, joka kertoo paljonpuhutusta Krimin tataarien tilanteesta. Krimin tataarit karkotettiin 1944 ja he palasivat jälkeläisineen 1980-luvun lopulla. Ukraina ei välittänyt tataarien ongelmista eikä tehnyt heidän eteensä mitään. Krimin palautuksen jälkeen Venäjä järjesti heti ensimmäisenä karkotuksesta palanneiden rehabilitaation eli poliittisten tuomioiden perumiset ja sosiaalietuudet, kuten ilmainen joukkoliikenne, eläkkeen korotus, asumiskulut (puolet sähköstä, vedestä ja kaasusta) sekä oikeus lunastaa maata. Monet tataarit asuvat ns. omavaltaisesti asuttamillaan tonteilla (ns. samozahvaty), joiden laillistaminen ja modernisointi on meneillään. Tataarit eivät yleensä viihdy kerrostaloissa. Krimillä tataarin kielestä on myös tehty virallinen kieli, mikä näkyy kaikkialla. Krimin tataarien asemaa ei mitenkään helpota se, että USA yrittää kaikin keinoin vaikeuttaa heidän asemaansa valhepropagandalla, jota myös Suomen valtamedia tietysti lakkaamatta levittää. Erityisesti RKP ja suomenruotsalaiset propagandistit ovat erikoistuneet tataareja koskevien valheiden levittämiseen.

Tapaaminen Krimin vähemmistöjen ja repressoitujen kansojen järjestelyasioiden osastopäällikön Enver Ametovin kanssa. 

Tapaan Krimin hallituksen tiedotusministeri Dmitri Polonskin, joka vastaa myös sisäpolitiikasta ja toimii varapääministerinä. Polonski palasi juuri Puolasta, missä hän osallistui Varsovan ihmisoikeusasioiden ETYJ-konferenssiin. Polonski oli järkyttynyt ETYJ-raportin Krimiä koskevista valheista ja ETYJ-vähemmistövaltuutettu Astrid Thorsin käytöksestä. Polonskia oli mm. yritetty estää puhumasta Thorsin isännöimässsä konferenssi-istunnossa ja kaiken kukkuraksi Ukrainan edustaja kaatoi Dmitrin päälle kuumaa kahvia. Julmasta kohtelusta huolimatta Dmitri on iskussa. Selvitän Polonskille Thorsin taustaa: Suomi on monoetninen maa, jossa kaikki muut kansallisuudet on alistettu suomenruotsalaisuudelle. Suomenruotsalaista rasismia ja natsismia edustaa ruotsalainen kansanpuolue RKP, jonka ainoa tehtävä on suomenruotsalaisen yläluokan etuisuuksien ylläpitäminen suomalaisten ja venäläisten kustannuksella. Nykyisin RKP pyrkii miehittämään ihmisoikeusvirat ja tekee kaikkensa venäläisten ihmisoikeuksien polkemiseksi niin Suomessa kuin maailmalla, mistä Thorsin touhut mm. Krimillä ovat erinomainen esimerkki. Mikään ei raivostuta suomenruotsalaista natsia enempää kuin venäläisen ihmisen sananvapaus ja äänioikeus. Valtaosalla suomalaisesta russofobiasta on juurensa suomenruotsalaisessa natsismissa, RKP yrittää monopolisoida myös ulkomaantoimitukset ja russofobian levittämisen. Suomalaisista äärioikeistolaisista upseereista pahimpia ovat taustaltaan suomenruotsalaiset, jotka saattavat jopa julkisesti julistaa Venäjän hävittämisen välttämättömyyttä. Valitettavan moni Venäjästä ja Ukrainasta likaisia valheitaan kirjoittava suomalainen "toimittaja" onkin suomenruotsalainen natsi. Onneksi Donetskin kansantasavalta antoi suomalaisen patriootin Janus Putkosen aloitteesta äskettäin porttikiellon YLE:n ulkomaantoimittajana esiintyneelle suomenruotsalaiselle russofobille, joka vaivoin peitteli kiihkokansallista RKP-taustaansa. Asiasta on annettu YLE:lle myös nootti eli varoitus. Keskustelemme lisäksi viisumivapauden toteuttamisesta ja suomalais-krimiläisten suhteiden kehittämisestä. Sovimme tapaavamme pian uudelleen.

Krimin tiedotusministeri Dmitri Polonski on hyvä ystäväni. Ohessa kuva hänen työhuoneestaan. 

Saan kutsun Venäjä Tänään -radioaseman Simferopolin toimitukseen, joka haastattelee minua kahden toimittajan voimalla peräti tunnin aiheina niin Suomen ja länsimaiden asenneilmaston kehitys kuin Syyrian matkani, Suomen sekä länsimaiden pakolaiskriisi ja muut tulevaisuudennäkymät. Simferopolin Venäjä Tänään sijaitsee kaupungin korkeimmalla paikalla, antennit näkyvät kauas.

Illalla onkin aika rentoutua Jaltan hienossa Tshehov-teatterissa. Ehdin käydä teatterissa parikin kertaa. Ohjelmassa on niin komediaa kuin Venäjän valtion akateemisen kamariorkesterin konsertti, jota johtaa oboisti Aleksei Utkin. Orkesteri soittaa Musorgskin Näyttelykuvat jousiorkesterisovituksena, Bachia, Vivaldia, Beethovenia, Piazzollaa ja elokuvamusiikkia. Yleisö on haltioissaan. Tämä on mahdollista vain vapaalla Krimillä. Venäläisen kevään henki tuntuu kaikkialla.

Jaltan Tshehov-teatterin lämpiö on tyylikkäästi uusittu Venäjään palautumisen myötä. 

Henkeäsalpaavan kauniissa Livodian palatsissa osallistun kansainväliseen Rauhanfoorumiin ja vastaanotan Rauhantekijän Kultaisen Tähden kunniamerkin. Sen saa myös Novorossijan perustaja, Ukrainan parlamentin edustaja Oleg Tsarev. Keskustelemme DNR:n tilanteesta ja vaaleista, jotka on Minskin sopimusten nojalla siirretty seuraavaan vuoteen. Ukraina jatkaa edelleen kansanmurhapolitiikkaansa pommittamalla Donbassin siviilikohteita ja rikkomalla tulitaukoa. Livodian pieni italialaistyylinen palatsi on paikka, missä Stalin, Churchill ja Roosevelt tapasivat 1945 niin sanotussa Jaltan konferenssissa.

Novorossijan perustaja Oleg Tsarev vastaanotti kanssani Rauhantekijän Kultaisen Tähden kunniamerkin Livodian palatsissa järjestetyssä kansainvälisessä Rauhanfoorumissa. 

Sanomattakin on selvää, ettei Krimillä ole minkäänlaisia jälkiä "miehityksestä" tai "anneksiosta". Useimmat Krimin poliisit ja turvallisuusviranomaiset ovat siirtyneet ilman ongelmia Venäjän palvelukseen. Krimiläiset elävät samanlaista venäläistä elämäänsä kuten aikaisemminkin. Ukrainan aikana niemimaalla ei tapahtunut mitään edistystä, teiden kunnossapito jäi rempalleen, Jaltan rantakaavaa pilattiin liian korkeilla uusrakennuksilla ja uimarantoja muutettiin maksullisiksi niin, että ilmaisille rannoille tuli valtava tungos. Nyt Krim on demokratisoitu ja palautettu kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti oikealle omistajalleen eli Venäjän kansalle. Sanktiot aiheuttavat tietysti pientä harmia, esimerkiksi visa-kortit eivät toimi automaateissa, mutta siihenkin joku on kehittänyt estot ohittavan käteisen nostopalvelun. Master-kortit toimivat. Kännykkäverkon kuuluvuus on parantunut selvästi ja nyt se toimii melkein normaalisti.

Krim kutsuu suomalaisia, säätiedotuksen mukaan aurinkoa riittää loppuvuodeksi. Monet asuvat Krimillä pitempään. Ohjelmassa on ainakin suomalais-krimiläinen foorumi eli konferenssi, kansanedustajien matka, viisumivapaus ja turismin kehittäminen. Pysykää kuulolla!