Rakkaat lukijat, vietin unohtumattoman viikon Kiovassa Ukrainan III kansallinen vanhempainkonferenssin vieraana. Matkustin sinne Moskovasta seuranani hyvä ystäväni, kuuluisa venäläinen lapsipsykologi
Irina Medvedeva. Luennoin täysille saleille mieliteemoistani, länsimaistyyppisestä lastensuojelusta poliittisen terrorin muotona ja nykyaikaisen länsimaisen feminismin yhteiskunnanvastaisuudesta. Ohessa kuva Kiovan yliopiston täydestä salista ensimmäisen konferenssipäivän aamuna:
Heti aluksi luin yleisölle hyvän ystäväni, Venäläiset äidit -järjestön puheenjohtajan
Irina Bergsethin tervehdyksen, joka on suomennettuna seuraavanlainen: "
Hyvää päivää, kunnioitetut Ukrainan vanhempainkonferenssin osanottajat! Me, venäläiset ja venäjänmaalaiset äidit lähetämme teille vanhempain tervehdyksen! Me ehdotamme Venäjän ja Ukrainan vanhempainyhteisöjen voimien yhdistämistä lapsiemme suojelemiseksi länsimaisen lastensuojelun pahuudelta. Länsimaistyyppinen lastensuojelu on monipäinen lohikäärme, jonka länsimaat ovat luoneet "syödäkseen" lapsemme. Ja tätä lohikäärmettä ei voi voittaa yksin. Tuhannet äidit ja isät taistelevat tänään yksinään lastensuojelun pirullista terroria vastaan, yrittäen repiä lastensuojelun kynnet irti varastetuista lapsistaan. Mutta yksinäisten vanhempien ponnistelut ovat turhia. Länsimaistyyppisen lastensuojelun toimintamallit ovat tänään orjuuttaneet Euroopan, Amerikan, Kanadan, Australian ja Oseanian. Vanhemmuus on näissä maanosissa särjetty. Lastensuojelijat ovat voittaneet ja keräävät päivittäin lapsimaksua jokaisesta perheestä - verottavat meitä lapsillamme. Mutta maailmaan on vielä jäänyt vallankumouksellisten vanhempien saareke. Venäjä tänään on tällainen vallankumouksen saareke. Me Venäjän vanhemmat emme aio antautua, emmekä anna lapsiamme länsimaisten lastensuojelijoiden terrorin kynsiin. Me lähdemme kaduille, me esiinnymme medioissa, me haemme ymmärrystä Venäjän hallitsijoilta, perustamme vanhempain järjestöjä ja huudamme "EI" niille, jotka haluavat saastuttaa Venäjän meille vieraalla perinteisen perheen hajottamisen ideologialla, lasten ja vanhempien erottamisen ideologialla, lapsien turmelemisen ja orjuuttamisen ideologialla. Me ymmärrämme, että tänään Venäjän vanhemmilla ei ole muuta tietä kuin liittoutua muiden maiden vanhempien kanssa ja taistella täyttääksemme Jumalan meille antaman tehtävän - kasvattaa omat lapsemme. Vanhempien yhtenäisyydessä on voimamme. Meidän on otettava toisiamme kädestä kiinni ja seistävä muurina lastemme ympärillä, jotta lastensuojelun terroristit eivät kaappaa ja varasta lapsiamme. Tämä ei ole helppoa. Mutta olemme valmiit puolustamaan lapsiamme Ukrainan vanhempien kanssa. Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen! Vanhempain tervehdyksin, kansainvälinen ihmisoikeusjärjestl Venäläiset äidit, puheenjohtaja Irina Bergseth, 29. maaliskuuta 2013, Moskova."
Omassa puheenvuorossani käsittelin länsimaistyyppisen lastensuojelun (jota venäjänkielen termi
juvenalnaja justicija tarkoittaa) ideologista, oikeudellista, uskonnollista yms. perustaa sekä ihmisoikeusrikosten kätkemistä salassapitoveloitteen taakse. Puhuin myös lastensuojelusta suljettuna systeeminä, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta käytännössä annetaan jopa vain yhdelle sosiaalityöntekijälle. Kerroin myös Suomesssa ilmenneistä tapauksista, joissa venäläisten äitien ja lasten ihmisoikeuksia on karkeasti rikottu (esim.
Zavgorodnjajan,
Sitnova-Toivosen,
Salosen,
Putkosen,
Oksasen,
Rantalan,
Heistosen,
Riipisen,
Ruuskasen,
Heikkisen,
Pyykösen,
Hakosen,
Lindin,
Mesherjakovan,
Björklundin,
Kasatkinan,
Karelinan,
Kivosen,
Loginovan ym. ym. Venäjän medioissa laajasti käsitellyt tapaukset). Länsimaistyyppinen lastensuojelu on poliittista terroria ja sodankäyntiä perhettä, lapsuutta, äitiyttä, isyyttä, perhearvoja ja kristinuskoa vastaan. Käsittelin myös lastensuojelun yksityistämistä eli korruptoitunutta järjestelmää, jossa perheitä hajotetaan taloudellisen edun nimissä, kun lapsia sijoitetaan yksityisiin lastenkoteihin. Länsimaistyyppisen lastensuojelun varsinaisena syynä pidän sen aatteellista perustaa eli nykyaikaista länsimaista feminismiä, josta on tullut hysteerisen perhe- ja lapsivastaisen propagandan ideologia. Hyvin keskeinen rooli on perhevastaisella homopropagandalla, joka käytännössä tarkoittaa perhevastaisen vihan lietsontaa. Homoseksualismista onkin tullut Euroopan keskeinen arvo, pietarilainen kollegani
Pavel Parfenev huomautti konferenssissa. Feminismin yhteiskunnanvastaisuutta koskevassa esitelmässäni kerroin suomalaisesta scifi-romaanista "Äidinmaa", jossa noin vuonna 2100 perheet on tuhottu, heteroseksi on kriminalisoitu ja miehillä on lähinnä orjan rooli.
Ensimmäisenä päivänä osallistuin myös lehdistötilaisuuteen, jossa seuranani oli Ukrainan presidentin edustaja Juri Miroshnychenko. Häneltä tiedusteltiin kantaa homopropagandan kieltävään lakiin. Samalla kun Euroopassa homoseksuaalisuus on nostettu tärkeimmäksi arvoksi ja ihanteeksi, Venäjällä ja Ukrainassa valmistellaan homopropagandaa kieltäviä lakeja perheiden ja lasten suojelemiseksi.
Illalla puhuin vielä työryhmässä, jonka aiheena oli länsimaistyyppisen lastensuojelun rantautuminen Ukrainaan. Totesin että länsimaistyyppinen lastensuojelu ei koskaan voi juurtua Ukrainaan eikä Venäjälle, koska toimintaedellytykset eli perhe- ja lapsivastainen homofeminismi sekä ateismi/protestantismi puuttuvat. Monet venäläiset ja ukrainalaiset ekspertit kuitenkin pelkäsivät, että länsimaistyyppisestä lastensuojelusta tulee tosielämää ja perheitä aletaan terrorisoida kuten Suomessa. Sanoin että se ei voi olla mahdollista.
Sunnuntaina minut otettiin hienosti vastaan Ukrainan valinta -järjestön pyöreän pöydän keskustelussa, jonka aiheena oli äärioikeisto ja uusnatsismi Euroopassa. Tilaisuuteen osallistui myös hyvän ystäväni Nikolai Starikovin vetämän Venäjän kansalaisten liiton sisarjärjestön, Ukrainan kansalaisten liiton puheenjohtaja Aleksei Natelenko. Kerroin Viron ja Latvian SS-miesten ihannoinnista ja historian väärentämisestä, jossa SS-miehet esitetään valheellisesti itsenäisyystaistelijoina. Joka vuosi loppukesästä Viron Sinimäillä pidetään kansainvälinen uusnatsifestivaali ja Latviassa natsit marssivat keskellä kaupunkia joka maaliskuun 16. päivä. Kerroin perussuomalaisista, jotka yhtäältä ovat tyypillinen monikulttuuri- ja islam-vastainen eurooppalainen ääriliike, mutta ruotsinkielen vastaisuudessaan jotkut perussuomalaiset hakevat myös erikoista lähentymistä Venäjään ja kaipaavat jopa keisariaikaa, jolloin Venäjä tuki suomalaisuutta. Keskustelimme myös Ukrainan erityispiirteistä kuten siitä, että sittenkin suurempi osa kansasta eli yli 40 % kannattaa euraasialaista integraatiota, kun EU-integraatiota kannattaa vain runsas 30 %. Isäntämme paheksuivat paikallisen Vapauspuolueen natsi-ihannointia, erityisesti natsisotarikollisen ja juutalaisten murhaajan Stepan Banderan palvontaa. Uusnatsilainen Vapauspuolue pääsi 450-paikkaiseen parlamenttiin ja röyhistelee rintojaan, mutta varsinaista poliittista vaikutusvaltaa sillä ei vielä ole. Erikoisin tapahtuma oli hyvän ystäväni Nikolai Starikovin Stalin-kirjan esittelyssä Kiovassa vähän aikaa sitten tapahtunut välikohtaus, jossa Vapauspuolueen huligaanit keskeyttivät kirjaesittelyn huudoillaan ("komukat takaisin Moskovaan" yms.). Kehotin ukrainalaisia käyttämän oman rikoslakinsa mahdollisuuksia nostamalla rikosjuttuja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta aktivistien mukaan syyttäjät ja poliisit ovat usein natsien puolella. En ottanut siihen kantaa, koska haluan ensin itse puhua Ukrainan syyttäjien kanssa.
Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta käväisin vielä Ukrainan 1-kanavan studiossa keskustelemassa toisen maailmansodan muiston merkityksestä tänään. Minua haastatteli herttainen
Tatjana Chugajenko, ukrainalaisittain Tetjana. Hän kertoi olevansa ainoa ukrainalainen toimittaja, joka pitää keväällä rinnassaan voittajakansan merkkiä, Pyhän Yrjön nauhaa. Keskustelimme muutaman vuoden takaisesta Viron pronssiyöstä eli Pronssisoturi-patsaan aiheuttamasta kapinasta. Viron hallitus halusi poistaa ihmisten muistista tiedon siitä, että Punaisen Armeijan eestiläinen armeijakunta vapautti Tallinnan fasistimiehittäjästä ja juutalaisten murhaajista. Tämän tiedon poistamiseksi haluttiin tuhota Tallinnan vapauttajien muistomerkki Pronssisoturi-patsaineen, mutta se ei onnistunut. Olin ottanut studioon mukaan Suomen antifasistisen komitean
Leena Hietasen aloitteesta teettämän Pronssisoturi-patsaan pienoismallin ja totesin, että Viro ei onnistunut pyyhkimään ihmisten muistia ja hävittämään Pronssisoturi-patsasta. Sen sijaan ilmaantui tuhansia Pronssisoturi-patsaan pienoismalleja, joiden levittämisen Viron suojelupoliisi on kieltänyt. Huomautin että Suomessa arvostetaan kaikkia historiamme ajanjaksoja tasavertaisesti joten tallella ovat niin Keisarin patsaat, Lenin-museot kuin neuvostosotilaiden haudatkin.
Valitettavasti en ehtinyt käydä tapaamassa Kiovan Suomen-lähettilästä tiukan aikataulun vuoksi, mutta lupaan ensi kerralla ja ottaa mukaani myös hyvät ukrainalaiset ystäväni. Lentokoneessa kohti Moskovaa tiedustelin lentoemännältä laatulehti
Rossiiskaja Gazetaa, Venäjän hallituksen äänenkannattajaa. Kuinkas ollakaan uunituoreessa lehdessä pohdittiin remonttikohuihinsa tuhoutuneen
Heidi Hautalan yhteyksiä tsetseeniterroristeihin. Euraasian integraatio etenee, patologiset russofobit ammutaan yksi kerrallaan tarkalla sihdillä alas, heh.
