Showing posts with label perussuomalaiset. Show all posts
Showing posts with label perussuomalaiset. Show all posts

Sunday, March 18, 2018

Yhteenvetoa Venäjän vaaleista

Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden lehdistötilaisuus Krimillä 18.3.2018.

Terveisiä Krimiltä, olin täällä Venäjän presidentinvaalien keskusvaalilautakunnan akkreditoimana kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Olen aikaisemminkin tarkkaillut Venäjän ja muita vaaleja, mm. kuusi vuotta sitten edellisiä Venäjän presidentinvaaleja. Muutama sana yhteenvedoksi. Krim osallistui Venäjän presidentinvaaleihin nyt ensi kertaa. Äänioikeutettuja oli noin 1,5 miljoonaa ja Putin sai täällä noin 92 % kannatuksen viimeisten tietojen mukaan. Olin täällä myös neljä vuotta sitten tarkkailemassa Krimin kansanäänestystä, mikä oli tietysti merkittävä historiallinen tapahtuma. Se vapautti demokratiaa koko maailmassa ja sai monet eurooppalaisetkin kansat tuntemaan vapautta ja vaatimaan omia kansanäänestyksiään.

Venäjällä on poikkeuksellisen avoin äänestysprosessi, nytkin näitä presidentinvaaleja oli akkreditoitu tarkkailemaan noin 300 ulkomaalaista vaalitarkkailijaa, joista 43 Krimillä. Nämä ulkomaalaiset ovat erilaisia omien alojensa kokeneita tuntijoita ja vaalitarkkailijoita, kuten entisiä tai nykyisiä kansanedustajia, politiikan tutkijoita, järjestöihmisiä ja muita asiantuntijoita ympäri maailmaa. He edustavat monenlaisia instituutioita ja järjestöjä. Moskovaan oli akkreditoitu kaksi suomalaista vaalitarkkailijaa, Kanerva ja Kivelä. Myös kolmas suomalainen kansanedustaja oli tulossa, mutta perui viime hetkellä. Suomesta oli siis yhteensä neljä akkreditoitua vaalitarkkailijaa. Kaiken kaikkiaan kansainväliset vaalitarkkailijat ovat mielenkiintoista porukkaa, jotka tietävät paljon omasta maastaan ja sen Venäjä-suhteesta sekä kansainvälisestä tilanteesta. Tänään keskustelin mm. Saksan, Malesian, USA:n, Afganistanin ja Venezuelan vaalitarkkailijoiden kanssa, eilen vaihdoin muutaman sanan Ruotsin ja Norjan tarkkailjoiden kanssa. Muuten, seurassamme ollut saksalainen kansanedustaja Ulrich Oehme oli ensimmäinen Venäjän Krimillä käynyt Bundestagin jäsen. Ulkomaisten vaalitarkkailijoiden lisäksi Venäjällä oli tuhansittain paikallisia venäläisiä vaalitarkkailijoita, jotka edustavat erilaisia järjestöjä ja instituutioita, mm. ehdokkailla oli omia päivystäviä tarkkailijoitaan kaikissa vaalihuoneissa.

Seurassani ensimmäinen Bundestagin jäsen Krimillä, Ulrich Oehme. Oikealla Manuel Ochsenreiter, tunnettu Donbassin, Krimin ja Syyrian kävijä. 

Näissä vaaleissa onnistunutta oli kaikkien ehdokkaiden näkyvyys: jopa ääriliberaali Sobchak sai miltei rajattomasti media-aikaa pääkanavilla ja saavuttikin kohtuullisen mukavan äänisaaliin tullen neljänneksi. Sama koski muitakin ehdokkaita, jotka kampanjoivat aktiivisesti jalkautumalla eri tahoille tv-kameroiden seuraamina. Oikeistososialidemokratiaa edustava kommunistipuolueen Grudinin sai muhkean äänisaaliin ja tuli toiseksi. Muutkin ehdokkaat olivat hyviä, kuten antineuvostolaista ortodoksista konservatismia edustava räväkkä Zhirinovski, joka on edelleen erittäin tärkeä purkautumiskanava venäläisten kansallis-patrioottisille tunteille ja geopoliittisille pohdinnoille. Muista ehdokkaista Titov edusti tyylikkäästi menestyviä yrittäjiä ja Suraikin äärivasemmistolaisia Stalin-mielisiä. Jokaiselle siis jotakin.

Itse saavuin Krimille kuitenkin jo paljon aikaisemmin, seuranani suomalainen turistidelegaatio, jonka tavoitteena oli kehittää Suomen ja Krimin suhteita. Mukana olivat suomalais-venäläisen RUFI-ystävyysseuran Daria Skippari-Smirnov, Rauhanpuolustajien Marjaliisa Siira ja perussuomalaisten Eero Hult. Useissa seminaareissa ja lehdistötilaisuuksissa kehitettiin suomalaisten viisumivapautta Krimille, Suomi-keskuksen perustamista ja suoraa lentoa Helsingistä Simferopoliin. Mukana keskusteluissa olivat myös Krimin suomalais-ugrilaisten kansojen, kuten virolaisten, mordvalaisten, komien ja marien yhteisöjen edustajat, löytyipä Jaltalta myös ainakin yksi suomalainenkin. Yhdeksi ongelmaksi havaittiin suomalaisten heikot tiedot Krimin tilanteesta, mikä tietenkin liittyy Suomen median jatkuvasti levittämiin valheisiin ja myös Suomen ulkoministeriön levittämään disinformaatioon. On muistettava, ettei "ulkoministeri" Soinilla ole mitään mandaattia lausua Suomen ulkopolitiikasta johtuen hänen "puolueensa" alle 1.4 prosentin kannatuksesta. Suomalaisessa turistidelegaatiossa ei ollut Venäjän keskusvaalilautakunnan akkreditoimia kansainvälisiä vaalitarkkailijoita, mutta kun suomalaisten asuttamaan Jaltan sanatorioon sattumalta avattiin sunnuntaina vaalihuone, pääsivät suomalaisetkin seuraamaan äänestysprosessia läheltä.

Krimillä äänestys sujui kaiken kaikkiaan rauhallisesti ja hyvän ilmapiirin vaallitessa. Krimin vapaa demokratia, neljän vuoden takainen kansanäänestys ja tämänpäiväinen presidentinvaali, antavat paljon toivoa kaikille maailman ihmisille. Varsinaisista rikkomuksista mainittakoon ulkomailla venäläisiin kohdistunut häirintä, kuten Ukrainan täysin häikäilemätön päätös estää Venäjän kansalaisia äänestämästä diplomaattiedustustoissaan. Myös Suomessa Putin-vastaiset omituiset mielenosoittajat häiritsivät äänestämään tulleita Venäjän kansalaisia Helsingissä. Venäjällä lauantaina ja sunnuntaina kaikki vaalikampanjointi on kielletty, mutta sääntöä kierretään kampanjoimalla ulkomailla äänestyspaikoilla tai peräti estämällä venäläisiä äänestämästä. Myös Helsingin yliopisto levitti sähköpostilistoillaan vaalien alla materiaalia, jonka tarkoituksena on painostaa äänestäjiä. Ongelma on vakava, koska Helsingin yliopiston palveluksessa on ja siellä opiskelee paljon Venäjän kansalaisia. Sama ongelma oli Helsingin yliopiston osalta havaittavissa myös viime vaaleissa. Kaiken kaikkiaan Venäjään kohdistuneet provokaatiot ja länsimedian, erityisesti suomalaisen median likainen propaganda ja valheet olivat näiden vaalien alla ja aikana täysin ennenkuulumattomia. Täysin häikäilemätön oli myös "sopivasti" vaalien alla tapahtunut kahden venäläisen väitetty myrkyttäminen, jota käytettiin massiiviseen kansainväliseen mustamaalauskampanjaan ilman ensimmäistäkään todistetta.

Huvittavaa kyllä, länsimaat ovat vuosia vaatineet Venäjällä demokratiaa, mutta kun Venäjällä sitten äänestetään vapaissa vaaleissa, länsimaat puhkuvatkin demokratia-vihaa, häiriköivät ja uhkailevat Venäjää, levittävät häikäilemättömiä valheita medioissaan ja määräävät Venäjälle sanktioita. Syntyy käsitys, että länsi vihaa demokratiaa. Länsimaiden kannan todistaa valheelliseksi se, etteivät länsimaat tai länsimediat mitenkään edes kiistä Putinin korkeaa suosiota tai krimiläisten valtaenemmistön halua liittyä Venäjään. Kysymys on siis vain demokratia-vihasta. Lännessä pelätään, että sielläkin kansalaiset alkavat vaatia oikeuksiaan ja kansanäänestyksiä, miten on käynytkin. Näiden vaalien aikana hassuin oli kahdeksan EU-ulkoministerin julkilausuma, jossa kiistettiin Krimin vaalien laillisuus. Tähän demokratian vastaiseen provokaatioon löytyi siis vain kahdeksan vapaaehtoista ulkoministeriä. Edes hillotolppa-Soini ei ollut mukana tässä joukossa, johtuen juuri varmaankin hillotolpasta.

Suomessa erityisesti Iltalehti, Ilta-Sanomat ja HS julkaisivat näidenkin vaalien alla tapansa mukaan paljon suoranaisia valheita, mutta viime vaalien kaltaiset provokaatiot, joissa Sanoma-konsernin toimittajat häiriköivät netissä ja äänestyspaikoilla, eivät sentään toistuneet. Olisiko syynä se, että Sanoma-konserni on sitten viime vaalien heitetty ulos Venäjältä ja joutunut kaikenlaisten ikävien skandaalien ryvettämäksi. Viime vaaleissa nähtiin myös tökeröitä provokaatioita, joissa vaalit leimattiin jo etukäteen vilpillisiksi erilaisten tekaistujen nettivideoiden avulla. Tätä taktiikkaa yritettiin jossakin määrin nytkin, mutta ilman mitään uskottavuutta.

Todellinen rimanalitus oli YLE-toimittaja Matti Rönkä, joka kehtasi parjata paljon ääniä saanutta ja aidosti suosittua Zhirinovskia pelleksi. Myös monet muut suomalaiset toimittajat levittivät täysin häikäilemättömiä vaaleihin liittyvä valheitaan erityisesti Twitterissä, mikä antaa aiheen olettaa, että nimenomaan valehtelu on elinehto työsuhteen pysyvyydelle. Hyvä esimerkki on YLE:n Antti Kuronen, joka twiitissään väitti, että suurin osa venäläisestä oppositiosta "elää ulkomailla" ja vaalit pitäisi siksi "diskvalifioida". Tosiasiassa vasemmisto-, oikeisto- ja liberaalioppositiolla on merkittävää kannatusta nimenomaan Venäjän sisällä ja se näkyy duumassakin selvästi. Tällaisen valheellisen väitteen voisi jättää omaan arvoonsa, ellei sitä olisi esittänyt 500 miljoonan euron budjetista nauttivan Yleisradion toimittaja. Tuskin sattumalta Kuronen ei ole saanut akkreditointia Donbassin kansantasavaltoihin, eikä varmaan saa jatkossakaan. Yksi selvä valhe oli myös väite siitä, että ehdokkaiden vaalikampanjointi olisi ollut jotenkin vaisua. Tämä ei pidä paikkaansa, koska eri ehdokkaat kampanjoivat poikkeuksellisen aktiivisesti erilaisissa tilaisuuksissa ja tämä oli hyvin esillä federaation kanavilla. Huvittavia ovat myös ulkoministerinä esiintyvän Soinin erilaiset Ukraina-kannanotot, vaikka hänen "puolueensa" alle 1.4 % kannatuksella ei ole minkäänlaista mandaattia.

Tosiasiassa Krimilläkin on huomattu, että Suomi on käytännössä tunnustanut Krimin Venäjään palauttamisen, kuten se on myös de facto tunnustanut Donbassin uudet kansantasavallat, mistä suomalaisten aktiivinen osallistuminen Krimin ja Donbassin kansantasavaltojen toimintaan on osoituksena. Myös perussuomalaisilta ja rauhanpuolustajilta saatu tuki venäläiselle Krimille vahvistaa Suomen uutta linjaa. Summa summarum, lopputulemana on täysin selvää, että Venäjä kansan ääni on kuultu ja Putin on saanut vahvan mandaatin uudelle kaudelle. Suomen ulkopolitiikkaa johtaa Sauli Niinistö, joka on onnistunut rakentamaan hyvät ja luottamukselliset suhteet Venäjän presidenttiin.

Krimin matkailu jatkuu. Seuraava suomalaisdelegaatio lähtee huhtikuussa Jaltan talousfoorumiin, myös uusia turistimatkoja on luvassa. Lisätietoa löytyy sivulta kriminmatkat.com.

Tuesday, October 20, 2015

Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset Venäjän mediassa

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Suomen venäjänopettajat ry:n Aspekti-lehdessä 1/2015. 



Kuvassa Venäjällä myytävä lelu "Kohteliaat nuorukaiset".


Ювенальная юстиция -- suomalainen lastensuojelu venäläisen yhteiskunnan ja valtion uhkana, sekä muita käsitteellisiä erikoisuuksia


Lapsikiistat, Ukrainan kriisi ja perussuomalaiset ovat Suomen ja Venäjän medioissa kestoaiheita. Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman kertoo niihin liityvistä terminologista pulmista.


Venäläisten lasten huostaanotot Suomessa ovat Venäjän mediassa iso teema. Ongelmana on, ettei venäjän kielessä eikä laissa tunneta "huostaanoton" käsitettä. Oikeastaan koko ajatus siitä, että lapset voidaan eristää vanhemmistaan pitkäksikin aikaa ilman oikeuden päätöstä (ns. "kiireellinen sijoitus"), on venäläiselle täysin käsittämätön. Siksi Venäjän mediassa ilmiötä kuvaillaan vaihtelevin verbein изъят, изымать, отбирать, отнять, забрать jne. Suomi siis "takavarikoi" tai "hakee" lapsia. Venäjän hallituksen sanomalehden Rossiikaja Gazetan eräs otsikko "Финские власти снова изъяли российского ребенка" onkin hyvin tyypillinen. Yleisesti ottaen suomalaista ja myös norjalaista lastensuojelua pidetään Venäjällä täysin mielivaltaisena, eivätkä terminologiatkaan kohtaa.

Venäjällä ei varsinaisesti tunneta omien lasten "huoltajuuden" käsitettä. Suomen viranomaiset kääntävät huoltajuuden usein termillä опекунства, joka Venäjällä viittaa ottolapsiin. Venäjällä saattaakin helposti syntyä käsitys, että Suomessa omatkin lapset ovat vieraita, jotka voidaan helposti ottaa pois. Toisaalta Suomessa ei tunneta venäläistä vanhempainoikeuksien käsitettä родительские права, joiden menettäminen (лишение родительских прав) käytännössä vastaa suomalaista huostaanottoa. Ero on kuitenkin siitä, että Venäjällä vanhempainoikeuksien menettäminen on pysyvä, kun Suomessa huostaanotto on lain mukaan väliaikainen, vaikkakin käytännössä useimmiten pysyvä. Asiaa sekoittaa sekin, että Suomessa huostaanotto ei välttämättä vaikuta huoltajuuteen. Huoltajuutta ei siis viedä, vaikka lapsi viedään.

Voidaan siis sanoa, että venäläisestä näkökulmasta Suomessa lapset on tavallaan "huostaanotettu" jo syntymässä, kun vanhempainoikeuksia ei ole. Vanhemmat ovat siis vain lastensa "huoltajia", aivan kuin omat lapset olisivat vain väliaikaisia ottolapsia, jotka voidaan eristää koska tahansa vanhemmistaan ilman oikeuden päätöstä. Siltä se ainakin näyttää, ja sehän tässä onkin olennaista. On aika turha selittää, miten lapsen "kiireellinen sijoitus" ilman oikeuden päätöstä eroaa varsinaisesti "huostaanotosta".

Venäjällä on myös herännyt mielenkiinto länsimaisen lastensuojelun aatemaailmaan yleensä. Käytössä on mielenkiintoinen populaarikäsite ювенальная юстиция, jonka angloamerikkalainen juuri Juvenile Justice viittaa myös nuorisorikollisuuden torjuntaan. Venäläinen ювенальная юстиция sen sijaan pitää sisällään erilaisia vaarallisiksi koettuja, länsimaiseen arvomaailmaan ja lainsäädäntöön liittyviä asioita, erityisesti lasten huostaanotot, mutta myös lapsille vahingollinen homopropaganda, koulujen sukupuolikasvatus ja abortit. Niihin suhtaudutaan erittäin kielteisesti erityisesti Venään ortodoksikirkon ja monien kansalaisjärjestöjen piirissä. Myös Venäjän valtion ja valtamedian suhtautuminen on erittäin varauksellista.

Käytössä on myös termi ювенальные технологии, joka viittaa edellä mainittuja asioita edistäviin toimintamalleihin. Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov onkin myrskyn silmässä, kun länsimaisen lastensuojelun vaikutuksia ja sopivuutta Venäjälle arvioidaan. Moskovski Komsomoletsin otsikko "Астахов собирает армию против ювенальных технологий" onkin kuvaava. Yleisesti ottaen länsimaistyppinen lastensuojelu ja aatemaailma yleensä kuvataan perheitä vainoavana systeeminä. Kuten tunnettu bardi Svetlana Kopylova laulaa: "Кружит-кружит хищной птицею -- Ювенальная юстиция!" Lastensuojelu on siis perheitä vainoava "korppikotka", käytössä on myös havainnollinen vertaus "Damokleen miekka" (Дамоклов меч).

Venäjän media, viranomaiset ja tutkijat käsittelevätkin suomalaista lastensuojelua usein tosiasioiden valossa ja sen mukaan, miten huostaanottojen uhrit ovat sen kokeneet. Suomen media ja viranomaiset arvioivat tilannetta puhtaasti lainsäädännön näkökulmasta unohtaen, että tulkinta ja seuraukset ovat eri asia kuin kirjoitettu laki, etenkin kun termonologiat eivät kohtaa.

Venäjän median ja viranomaisten kannanotot ovat innostaneet myös monia suomalaisia kritisoimaan lastensuojelua, mistä Lokakuun Liikkeen toiminta ja sivusto ovat hyvä esimerkki. Suomen media, viranomaiset ja tutkijat ovat kieltäytyneet kaikesta asiaan liittyvästä avoimesta ja kriittisestä keskustelusta. Suomi on myös kieltäytynyt osallistumasta Venäjän ehdottamaan kahdenväliseen asiantuntijaryhmään.

"Истинные финны"

Venäjällä ehdottomasti kiinnostavin suomalainen puolue on perussuomalaiset. Mutta mitä se olisi venäjäksi? Puolueella ei ole omaa venäjänkielistä virallista nimeä. Englanniksi he olivat pitkään True Finns, kunnes julistautuivat olevansa pelkästään The Finns.

Kommentoidessani perussuomalaisten asioita Venäjän medioille jouduin keksimään puolueelle hyvin rimmaavan venäläisen nimen: Истинные финны. Nykyisin se on jo muutaman vuoden ollut käytössä kaikkialla missä perussuomalaisista puhutaan. Termiä on vaikea suomentaa, mutta uskoisin sen vastaavan perussuomalaisten omaa englanninkielistä ajatusta The Finns. Sitä ennen puoluetta oli venäläisissä medioissa kutsuttu vaihtelevilla ja melko valjuilla nimityksillä, kuten Коренные, Исконные, Настоящие tai Подлинные финны.

"Истинные финны" ei tietenkään ole tarkka venäjännös, mutta sitä voi hyvinkin pitää kotouttavana käännöksenä. Venäläinen kuulija ja lukija käsittää hyvin, mistä perussuomalaisissa on kysymys. Puoluehan nimenomaan pitää itseään aitojen suomalaisten arvojen puolustajana ja on sitä paitsi erittäin suosittu ja nyt hallituksessakin.

Tietenkin "Истинные финны" on käännöksenä rohkea. Se antaa kuvan hyvin päättäväisestä poliittisesta liikkeestä, joka pyrkii kaikessa syvimpään totuuteen ja edustaa nimenomaan eräänlaista suomalaisuuden etuvartiota. Näin yhdellä käännöksellä voi olla suuri merkitys, etenkin kun perussuomalaiset on Venäjällä jatkuvan ja syvällisen mielenkiinnon kohteena.

Hankalampi tapaus on suomalainen oikeistojärjestö Suomen Sisu, jonka poliittinen painoarvo on viime aikoina kasvanut. Sisu-käsitettä on yleensäkin vaikea kääntää venäjäksi. Ehkä joku keksii paremman käännöksen, mutta itse olen käyttänyt versioita Сила Финляндии tai Финская Сила. Vielä hankalampi on löytää tarkka käännös "Suomalaisuuden liitolle", tuolle vanhimmalle patrioottijärjestöllemme. Sen kääntäminen venäjäksi taitaakin olla melkoinen pähkinä. Финский Союз on ehkä lähellä, mutta kovin täsmällinen käännös ei ole.

Fasistijuntta!

Ukrainan kriisi toi suomalaiseenkin keskusteluun joukon uusia käsitteitä. Kiovan vallanvaihdos helmikuussa 2014, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan alueiden irtaantuminen keskusvallasta toivat Venäjällä julkisuuteen paljon uusia termejä ja käsitteitä.

Krimillä nähdyt tunnuksettomat mutta hyvin varustetut sotilaat saivan Venäjällä sympaattisen nimityksen вежливые люди, jonka kotouttava suomennos olisi "kohteliaat nuorukaiset". Myös toinen suosittu käsite зеленые человечки suomentuisi parhaiten "vihreät ukkelit". Valitettavasti Suomessa ei noudatettu venäläisen terminologian sympatisoivaa linjaa.

Oma lukunsa on Kiovan helmikuun vallanvaihdokseen liittyvät tulkinnat ja nimitykset. Itäisen Ukrainan venäläisalueilla alettiin puhua "Kiovan juntasta" (хунта), mutta varsin jyrkkä käsite ei ollut Venäjän valtamedioiden käytössä. Siellä puhuttiin neutraalisti Kiovan vallanpitäjistä (киевские власти). Juntta-nimitys on radikaali, mutta vieläkin jyrkemmäksi sen saa lisäämällä siihen fasismin.

Ukrainan äärioikeistolaista liikehdintää kritisoineet Itä-Ukrainan venäläisalueet alkoivatkin puhua "fasistijuntasta" (фашисткая хунта). Tätäkin voi vielä täydentää korostamalla USA:n vaikutusta Kiovan politiikkaan. Itä-ukrainalainen aktivisti Viktoria Shilova esittelikin termin "natsiamerikkalainen juntta" (нацистско-американская хунта). Sillä voi kätevästi painottaa Ukrainan oikeistolaisten ääriliikkeiden USA:lta saamaa tukea.

Krimin Venäjään liittämisen jälkeen huhtikuussa 2014 Donbassin alueella syntyi kaksi uutta valtiota, kun Donetskin kansantasavalta ja Luganskin kansantasavalta ilmoittivat itsenäisyyksistään ja järjestivät kansanäänestykset. Uusista tasavalloista käytetään Venäjän medioissa yleisesti hyvin tunnistettavia lyhenteitä ДНР ja ЛНР. Venäjän valtamedia käyttää usein termiä "itsenäisiksi julistautuneet DNR ja LNR" (самопровозглашенные ДНР и ЛНР). 

Oma lukunsa on Новороссия, joka tarkoittaa Ukrainan itäisiä venäläisiä osia. Новороссия on periaatteessa kattokäsite ja liittotasavalta, joka pitää sisällään Krimin ohella uudet tasavallat (DNR ja LNR). Siihen voidaan lukea myös Ukrainaan rajautuva Moldovasta jo 1992 yksipuolisesti itsenäistynyt Transnistria (Приднестровье), jota onkin kutsuttu vapautetun Novorossijan "ensimmäiseksi palaseksi". Новороссия on kuitenkin vielä pelkkä unelma, koska virallisesti se ei ole vielä ilmoittanut itsenäisyydestään.

Käsitteenä Новороссия on kuitenkin vanhempi kuin Suomi. Historiallisesti Новороссия tarkoittaa 1700-luvun jälkipuoliskolla venäläis-turkkilaisten sotien tuloksena Venäjään liitettyjä alueita. Новороссия nimettiin ajan muodin mukaisesti (vrt. esim. samoihin aikoihin perustetut Uusi-Seelanti, New England, New Orleans tai Nouvelle-Calédonie). Suomen kieleen Новороссия ei ole vielä kääntynyt, sillä osuvan suomennoksen (Uusi-Venäjä) sijaan meilläkin mediassa harvakseltaan käytetty termi on Novorossija.

Novorossija-käsite viittaa enemmän uuteen poliittiseen ajatteluun ja patrioottiseen henkeen. Se liittyy arabikevättä mukailevaan venäläisen kevään (Русская весна) käsitteeseen, joka tarkoittaa juuri Krimin ja itäisen Ukrainan venäläistä kansannousua. Novorossija on ollut kansalaisyhteiskunnan käyttämä poliittinen termi, joka ei ole Venäjän valtamediassa juurikaan esillä. Sen sijaan ennen Krimin palauttamista Venäjän valtamedia käytti Kiovasta etäisyyttä hakevista termiä "federalismin kannattajat" (сторонники федерализма).

Kuten sanassa sanotaan, alussa oli sana. Yksittäisellä sanalla ja sen käännöksillä voi olla kauaskantoisia ja laajoja poliittisia ja käytännöllisiä merkityksiä.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.