Venäjän presidentinhallinnon tutkimuslaitos ja asiantuntijaorganisaatio Venäjän strategisten tutkimusten instituutti (RISI) on äskettäin julkaissut ensimmäisen virallisen katsauksen aatteellisen venäläisvastaisuuden eli russofobian ongelmaan. Otsikolla "Russofobia" julkaistu tutkimus käsittelee ainutlaatuisella tavalla länsimaisen aatteellisen venäläisvastaisuuden historiaa ja nykypäivää. Toisen maailmansodan jälkeen antisemitismi sai selvän kansainvälisen tuomion, mutta ei russofobia, vaikka natsit ja heidän liittolaisensa tuhosivat eniten juuri venäläisiä ideologisin perustein.
Russofobia-katsaukseen sisältyy joukko uusia ja mielenkiintoisia tieteellisiä havaintoja. Tärkein niistä on se, että russofobiasta on tullut keskeinen osa länsimaiden identiteettiä ja länsimaat ovat riippuvaisia russofobisesta informaatiosta. Toinen mielenkiintoinen havainto on siinä, että russofobiasta on tullut muiden vaarallisten länsimaisten aatteiden (liberalismi, natsismi, kommunismi) ohella myös Venäjän sisäinen uhka. Kolmanneksi merkittävää on muistuttaa, että keinotekoinen Ukrainan käsite on puolalaisten russofobien Venäjän hajottamiseksi kehittämä pseudotieteellinen teoria – mitään "Ukrainaa" ei siis tosiasiallisesti ole olemassa, ainakaan historiallisesti. Neljänneksi on muistutettava, että russofobiaa voi pitää myös patologiana eli mielen sairautena.
Raportti muuttuu hyödylliseksi esimerkiksi silloin, kun arvioidaan vaikkapa suomalaisen valtamedian Venäjä-vihamielistä kirjoittelua. Se muuttuu ymmärrettävämmäksi, jos tunnustetaan patologisen russofobian rooli keskeisenä osana suomalaista kansallista identiteettiä. Iltapäivälehtien päivittäinen annos Putin-vihaa on siis eräänlaista huumetta suomalaisille. Voi olla, että joidenkin on jopa vaikea elää ilman päivittäistä Venäjä-vihan annostaan.
Russofobia-tutkimuksessa katsotaankin, että länsimaisille kansoille on kasvanut "voimakas psykologinen riippuvuus russofobisesta informaatiosta". Vuosien saatossa psyykkinen riippuvuus Venäjää koskevasta negatiivisesta informaatiosta on kasvanut syvemmäksi kuin koskaan. Tästä todistaa esimerkiksi se, että Suomessa on vaikea olla suosittu poliitikko ilman Venäjän ja venäläisten julkista parjaamista (esimerkiksi Suomessa Vihreiden suosio perustuu valtaosin rasistiseen russofobiaan). Suomessa on myös poliitikkoja ja kirjailijoita, joiden asema perustuu kokonaan Venäjä-vihalle (Heidi Hautala, Sofi Oksanen). Russofobia-raportissa sanotaankin, että länsimaisen sivilisaation identiteetti on tullut riippuvaiseksi Venäjä-kuvasta. Paradoksaalisesti tämä tarkoittaa, että russofobisella agitaatiolla on päinvastainen vaikutus: se lähentää psyykkisesti Venäjään. Olennaista on myös havaita, että russofobia on psyykkisesti epätasapainoista. Länsimaihin on siis syntynyt suuri joukko poliitikkoja, tutkijoita ja kirjailijoita, jotka eivät pysty psyykkisesti tasapainoiseen Venäjä-suhteeseen. Tämä näkyy Suomessa etenkin Sanoma-konsernin tuotteiden sisällöissä.
Russofobia-termin esitteli ensimmäisen kerran venäläinen diplomaatti Fjodor Tjutchev. Hän kuvasi russofobiaa patologiaksi, mielen sairaudeksi. Käsitteenä russofobiasta on tullut melko tunnettu, mutta kuitenkin vähän tutkittu. Merkittävimpiin russofobian varsinaisiin läntisiin tutkimuksiin lukeutuu Andrei Tsygangovin "Russophobia: Anti-Russian Lobby and American Foreign Policy", jossa tarkastellaan amerikkalaisvetoista venäläisvastaista lobbausta, sekä Jimmie E. Cainin "Bram Stoker and Russophobia", jossa russofobisen Kreivi Dracula -vampyyrimyytin synty selostetaan Krimin sodan taustaa vasten. Varsinaisesti russofobia on kuitenkin erittäin harvinainen tutkimuskohde verrattuna esimerkiksi antisemitismiin.
Raportin mukaan russofobia ei tarkoita pelkkiä kielteisiä tuntemuksia Venäjästä ja venäläisistä, vaan se viittaa kokonaiseen ideologiaan, aatteiden ja käsitteiden kokonaisuuteen, joilla on oma historiansa ja tyypilliset ilmenemismuotonsa. Russofobia on ennen kaikkea länsimainen ideologia, kokoelma väitteitä ja rasistista disinformaatiota venäläisen kansan pahuudesta. Russofobiassa venäläiset esitetään kyvyttöminä kaikkeen siihen, mihin muut kansan ja eritoten länsimaiset kansat kuulemma pystyvät. Russofobiset selitykset ovat useimmiten kulttuurihistoriallisia tai geneettisiä. Venäjä esitetään vieraana sivilisaationa ja länsimaisuudelle vastakkaisena. Erityisen keskeistä russofobiassa on kiistää länsimaisten perusarvojen – demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja sananvapauden – olemassalon mahdollisuus Venäjällä, vaikka tosiasiassa Venäjällä tilanne on näiden perusoikeuksien suhteen monesti paljon parempi kuin länsimaissa. Esimerkiksi sananvapaustilanne on olennaisesti parempi Venäjällä kuin Suomessa. Russofobiseen propagandaan sisältyy johtopäätös torjua kaikki venäläisyys joko kulttuurisesti tai fyysisesti.
Tyypillinen russofobian ilmenemismuoto on kaikkien kielteisten inhimillisten piirteiden heijastaminen venäläisiin. Esimerkiksi länsimaisessa mediassa, elokuvassa ja kirjallisuudessa venäläinen nainen esitetään ilman muuta prostituoituna. Russofobiassa myös lietsotaan syyllisyyden tunnetta venäläisiin. Esimerkiksi suomalaisten pakkoluovutetuille alueille kohdistuvan kotiseutumatkailun keskeisenä tavoitteena on lietsoa alueen venäläisiin asukkaisiin syyllisyyden tunnetta siitä, että heillä mukamas ei ole oikeutta asua omalla maallaan, ja toiseksi levittää pseudohistoriallista valhetta siitä, että kysymys olisi "Karjalasta". Russofobiaan sisältyy tavalla tai toisella aina toive siitä, että Venäjä lakkaisi olemasta. Russofobian tavoitteena on Venäjän ja venäläisyyden henkinen, kulttuurinen, poliittinen ja fyysinen hävittäminen.
Hyvä esimerkki suomalaisesta valtiollisesta russofobiasta on suhtautuminen Suomen venäläisiin, joiden olemassaolo virallisesti kiistetään. Virallisen näkemyksen mukaan Suomessa on vain "venäjänkielisiä", ei venäläisiä. Näin ollen esimerkiksi Suomen vähemmistövaltuutetun ei tarvitse puuttua venäläisvastaisuuteen, koska Suomen valtio ei tunne eikä tunnusta venäläisyyttä Suomessa olemassa olevana ilmiönä. Suomessa ovela taktiikka on myös sijoittaa suomenruotsalaisia poliitikkoja tärkeisiin vähemmistöjen asemaa valvoviin tehtäviin. Näin voidaan estää venäläisten oikeuksien puolustaminen. Suomenruotsalaisen RKP-puolueen ainoa poliittinen tavoite on varmistaa niin sanotun suomenruotsalaisen vähemmistön omat poliittiset ja taloudelliset privilegiot historiallisesti venäläisten kustannuksella. Tuloksena on joukko sammakoita laukovia loispoliitikkoja, jotka varmistavat asemiaan russofobisella propagandalla.
Historiallisesti russofobia on kehittynyt kahdeksi suuntaukseksi: optimistiseksi ja pessimistiseksi. Optimistinen russofobia näkee venäläiset kehityskelpoisiksi, mikäli nämä hylkäävät venäläisyyden, luopuvat ortodoksiuskosta ja alistavat Venäjän länsimaiden siirtomaaksi. Pessimistinen russofobia ei usko tähän mahdollisuuteen ja näkee Venäjän ikuisena vihollisena ja venäläiset parantumattomina. Periaatteessa russofobiaan liittyy siis "myönteisen" Venäjä-kuvan mahdollisuus: länsimaisessa russofobiassa myönteisesti kuvataan vain niitä venäläisiä, jotka ovat omaksuneet länsimaisen russofobian. Esimerkiksi länsimediassa asiantuntijan rooli annetaan vain niille venäläisille, jotka ovat omaksuneet länsimaiset arvot ja russofobian ja saavat palkkaa länsimaista (hyvä esimerkki on Pietarissa toimiva amerikkalaisrahoitteinen "Eurooppalainen yliopisto" ja sen etäpesäkkeet länsimaissa).
Monet russofobiset teoriat, kuten ns. normanniteoria, ovat vakiintuneet länsimaiseen poliittiseen ideologiaan. Normanniteorian mukaan Venäjän valtio syntyi, kun kyvyttömät venäläiset kutsuivat normannit eli viikingit hallitsemaan itseään. Teorian ytimessä on russofobinen ajatus siitä, että venäläiset eivät kykene hallitsemaan itseään. Tämä teesi on edelleen keskeinen russofobian elementti. Äskettäin esimerkiksi Suomen puolustusvoimien palveluksessa oleva kenraali on aktiivisesti kannattanut normanniteoriaa sosiaalisessa mediassa. Tätä voidaan pitää epäsuorana uhkauksena ja hyväksyntänä miehitykselle tai sotilaalliselle hyökkäykselle Venäjää vastaan.
Puola ja puolalaiset ovat historiallisesti keskeisimmät russofobian kehittäjät. Puola on myös ollut länsimaille tärkeä Venäjää koskevan informaation lähde. Kiinnostavaa kyllä puolalaiset usein kiistivät Moskovan venäläisten venäläisyyden ja kuvasivat heidät suomalaisina. Puolan kapinan epäonnistumisen jälkeen puolalainen älymystö ryhtyi suunnittelemaan Venäjän hajottamista keinotekoisen Ukraina-käsitteen avulla. Muinaisen Kiovan Venäjän varsinaisena perillisenä pidettiin siis nyt keksittyä Ukrainaa, kun Moskovan venäläiset esiteltiin arveluttavina suomalaisina. Venäjän "ukrainisaatio" eli keinotekoisen Ukraina-käsitteen käyttäminen on russofobista "derusifikaatiota" eli venäläisyyden kiistämistä ja hävittämistä kaikkialla menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Kiinnostavaa kyllä russofobisen Ukraina-teorian kannattajan pitävät Moskovan venäläisiä nimenomaan suomalaisina.
Eräs länsimaisen russofobian keskeinen tavoite on tuhota Venäjä sisältä käsin levittämällä sinne russofobiaa. Venäjän sisäinen russofobia ja sen historia on oma lukunsa, joka liittyy jonkin länsimaisen ääri-idelogian (liberalismi, natsismi, kommunismi) vaikutukseen ja leviämiseen Venäjän sisällä. Russofobiasta on vaarassa tulla osa nykyajan venäläisten omakuvaa ja informaatiotilaa. Esimerkkinä tästä on optimistisen russofobian ajattelutapa siitä, että länsimaat ovat normi ja Venäjä on jonkinlainen poikkeama normista. Venäjä torjuu russofobiaa Venäjän sisällä valvomalla esimerkiksi Venäjällä toimivien järjestöjen ulkomaista rahoitusta.
Russofobia-raportin johtopäätöksen mukaan russofobia on aate, joka edellyttää tarkkaa seurantaa ja kamppailua. Russofobiaa on tutkittava syvällisesti ja tarkkailtava sen ilmenemismuotoja ja niiden seuraamuksia. Venäjän on kehittettävä strategia läsnäololleen länsimaisessa informaatiotilassa, luotava monipuolinen vaikutuskanavien järjestelmä ja taktiikka russofobian vastaiseen taisteluun. Mallia voidaan ottaa antisemitsimin vastaisesti taistelusta. Maailmassa on paljon järjestöjä ja instituutioita, jotka torjuvat antisemitismiä, kuten jo 1913 perustettu Anti-Defamation League. Vastaava järjestö pitäisi saada torjumaan russofobiaa. Tarvitaan tieteellisiä laitoksia ja informaatiokeskuksia, jotka torjuvat russofobiaa samalla tavalla kuin Simon Wiesenthal -keskus tai Stephen Roth -instituutti torjuvat antisemitismiä. On jatkuvasti selvitettävä ja tutkittava tietoja russofobien aktiivisuudesta.
Russofobiaa vastaan on taisteltava kansainvälisesti ja russofobialle on saatava selvä tuomio kansainvälisellä tasolla. Toisen maailmansodan jälkeen antisemitismi sai selvän kansainvälisen tuomion, mutta ei russofobia, vaikka natsit ja heidän liittolaisensa tuhosivat eniten juuri venäläisiä ideologisin perustein. Ulkomailla asuvien venäläisten oikeuksia on suojeltava aktiivisemmin. Länsimaissa ei käytännössä ole olemassa venäläislobbia, joka ajaisi Venäjän ja venäläisten oikeuksia.
Russofobien kaikki toimet on arvioitava oikeudellisesti. Russofobialle on annettava oikeudellinen määrittely Venäjän lainsäädönnössä, suojeltava kansalaisia sen ilmenemismuodoilta. Russofobian vastustamisesta on tehtävä kansallisen ideologian perusta.
Lähde:
Русофобия. Аналитические обзоры РИСИ. Выпуск 5. Москва. 2014
Showing posts with label heidi hautala. Show all posts
Showing posts with label heidi hautala. Show all posts
Monday, December 8, 2014
Sunday, April 27, 2014
Moskovan karhu ja Lapuan karhu
Totesin jo tilaisuuden aikana, että vastaavaa aitoa keskustelua olisi mahdotonta järjestää Helsingissä, missä sananvapaustilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Lapualla. Helsingissähän minut halutaan eri keinoin vaientaa. Jari Sarasvuo sai tylyt potkut heti sen jälkeen kun esiinnyn hänen ohjelmassaan. Venäjän ETYJ-lähettiläs on nostanut Sarasvuon potkut esiin esimerkkinä länsimaiden heikosta sananvapaustilanteesta Ukrainan tilanteen suhteen. Myös Ylen toimittajat joutuivat koville vallankumouksellisen Venäjä-illan jälkeen. Mutta Lapualla kukaan ei ollut kovilla. Kaikki ymmärsivät, että kuunteleminen on vapaaehtoista ja johtopäätösten tekeminen on joka tapauksessa oman järjen varassa.
Omissa puheenvuoroissani toin esiin näkemykseni Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja siitä, että NATO:on liittyminen toisi amerikkalaismiehityksen myös Suomeen CIA-virkailijoinen, sotilaineen ja tukikohtineen. Yhdysvallat piirittää Venäjää, levittää NATO:n avulla sodanuhkaa Venäjän rajoille ja lietsoo sekasortoa ja epäjärjestystä Venäjän naapurimaissa, myös Suomessa. Suomessa on erityisen paljon NATO:n ja Yhdysvaltain vakoojia ja asiamiehiä eri tehtävissä, kuten toimittajina (Sanoma osakeyhtiö) ja tutkijoita (Ulkopoliittinen instituutti). Huomiota keskustelussa saivat myös Krimin tapahtumat kokonaisuudessaan ja äskettäisen Geneven sopimuksen olemus. Esitin mielipiteenäni, että Geneven sopimus on vain yksi askel yrityksissä pakottaa Venäjä tunnustamaan Kiovan laiton natsijuntta. Toin myös esiin Kiovan laittoman vallankaappausjuntan uhkaukset tuhota venäläiset ydinaseilla. Kommentoin väitettä sitä, että Ukraina haluaisi olla osa länttä, sanomalla, että ennen Neuvostoliiton hajoamista mitään Ukrainaa kansallisvaltiona ei ole ollut olemassa (muutaman kuukauden mittaista itsenäistä Ukrainaa vuonna 1918 ei lasketa). Nykyisen itäisen Ukrainan venäläiset alueet liitettiin nykyisen Ukrainan alueeseen Leninin toimesta jo vuonna 1922. Mitään Ukrainaa ei ole olemassakaan eikä sitä tietenkään voi verrata suomalaiseen kansallisvaltioon, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun Keisari Jumalan armosta totesi meidät kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Huomautin myös ettei Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjä-vastainen hyökkäys Krimin takaisinsaamiseksi ole poissuljettua, koska esimerkiksi senaattori McCain on retoriikassaan Hitleriäkin pahempi. Tosiasiassa NATO:n hyökkäystä Venäjälle valmistellaan eri tavoin Baltiassa ja Puolassa sekä mm. Suomessa NATO:n salaisella kauttakulkusopimuksella ja lähettämällä NATO-vakoojia Ukrainan alueelle valmistelemaan hyökkäyssotaa (ns. "ETYJ-tarkkailijat", joita on onneksi nyt pidätetty). Äskettäin paljastunut maanpetoksellinen Suomen ja NATO:n kauttakulkusopimus, josta ei kerottu eduskunnalle mitään, on aivan samanlainen kuin vuonna 1940 natsi-Saksan kanssa solmittu kauttakulkusopimus Neuvostoliiton-vastaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Suomen alueelta käsin. Pöntinen piti ajatusta NATO:n ja Yhdysvaltain yllätyshyökkäyksestä utopistisen naiivina ajatuksena, mihin vastasin, että ei Stalinkaan uskonut Hitlerin hyökkäykseen edes viime hetkellä, vaikka hän sai runsaasti tiedustelutietoa natsi-Saksan suurhyökkäyksestä. Lapualaiset ihmettelivät, eikö EU:lla ole mitään merkitystä. Vastasin sanomalla, että Krimin asia on paljastanut EU:n ja myös NATO:n diplomaattisen mitättömyyden. Esimerkiksi NATO:n Rasmussenin piipitystä kuunnellessa on onni ajatella, ettei Suomi kuulu NATO:on. Yleisökysymyksissä väitettiin myös, että Suomi muka pelasti Pietarin, mihin totesin, että Suomi oli sitoutunut Barbarossa-suunnitelmaan maalla, merellä ja ilmassa, ja suunnitelman tavoite oli niin Leningradin kuin Neuvostoliitonkin hävittäminen. Puheenvuoron käytti myös Sortavalassa syntynyt evakko, joka halusi tarkennusta erääseen kuulemaansa Moskovan Tiltun (Nliiton radiopropaganda 1940-luvulla) lausuntoon, jota hän siteerasi. Vastasin sanomalla, että tätä Moskovan Tiltua tunnutaan ikävöivän Suomessa, koska häntä jatkuvasti muistellaan, joten eiköhän perusteta se Moskovan Tiltu uudestaan. Kyllä se kohta taas alkaa kuulua eetterissä.
En kokenut, että lapualaiset olisivat mitenkään venäläisvastaisia. Kai Pöntinen sanoi, että Lapualla asuu paljon venäläisiä ja venäjä on siellä suomen jälkeen eniten puhuttu kieli, mihin totesin, että venäjän kieli on virallistettava Lapualla. Myös tilaisuuden jälkeen minulle puhumaan tullut venäläisnainen kertoi olevansa tyytyväinen elämään Lapualla. Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä liikkuu paljon Heidi Hautalan tyyppisiä niin sanottuja vihreitä, joiden elämän ainoana päämääränä tuntuu olevan Venäjän ja venäläisten hävittäminen hinnalla millä hyvänsä. Nämä vihreät ovat miehittäneet monia tärkeitä asemia ja järjestöjä tavoitteenaan vallan anastus Venäjällä.
On myös mahdotonta ajatella, että Helsingissä voitaisiin puhua avoimesti Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja hyökkäysvalmisteluista. Yhdysvaltain suurlähetystö estäisi heti tällaisen keskustelun järjestämisen agenttiensa avulla. Sen sijaan Lapuan tilaisuus todistaa, ettei Lapualla ole ainakaan vielä Yhdysvaltain vakoojia. Muutenhan he olisivat estäneet tai sabotoineet tilasuuden.
Erittäin onnistunut keskustelu tulee pian kokonaisuudessaan YouTubeen. Suuri kiitos Kaitsulle ja tilaisuuden järjestäjille! Alla vielä "selfie" Kai Pöntisen Facebook-sivulta.
Saturday, March 15, 2014
HILJAISUUDEN PÄIVÄ. Dosentti Bäckmanin raportti Krimin kansanäänestyksestä, osa 2.
Dosentti Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen
virallisena vaalitarkkailijana, osa 2: HILJAISUUDEN PÄIVÄ.
Tänään on toinen päiväni vaalitarkkailijana Krimillä. Aamulla lähdin
kuljettajani kanssa tutkimaan kaupunkia ja lähimaastoa. Ainoastaan Simferopolin
keskustassa pienen varuskunnan portilla näin kolme itsepuolustusjoukkojen
sotilasta sekä miehistönkuljetusvaunun. Muutoin sotilaita ei näkynyt Simferopolin
lähimaastossa noin sadan kilometrin säteellä, mutta Krimin raja-alueilla ja
sotilastukikohtien läheisyydessä heitä kuulemma on enemmän. Ukrainalaisia miliisejä
näkyy jonkin verran. Muutoin katukuva on rauhallinen ja ihmiset tuntuvat olevan
omissa askareissaan. Mitään
hysteriaa, raivoa, pelkoa tai muuta epämääräistä liikehdintää ei ole
näköpiirissä. Ihmiset vaikuttavat puuhakkailta ja tyytyväisiltä, mihin tämänpäiväinen
lähes +20 lämpötila ja auringonpaiste osaltaan vaikutti. Ajoimme ensin Mustanmeren rannalle Alushtaan ja sieltä takaisin Bahchisaraihin, missä varsinainen vaalitarkkailutyö pääsi alkuun: tutustuin Bahchisarain koulun numero 4 äänestyspaikkaan numero 12015. Kuvasin itseni vaaliuurnien seurassa. Paikalla oli myös koko vaalilautakunta. Nämä eivät olekaan mitä tahansa uurnia, koska näihi kerätään äänet Venäjään liittymisestä. Harvemmin pääsee todistamaan tällaista äänestystä.
Koululle
tuli seurakseni kaksi Venäjän duuman lähettämää vaalitarkkailijaa. Esitin
paljon kysymyksiä vaalin käytännön toteutuksesta: mistä äänestyslistat, miten
henkilöllisyys todistetaan, miten vaalisalaisuus toteutuu, kuinka paljon
äänioikeutettuja on. Koulussa numero 4 vaalit toteutetaan rutiinilla, koska
täällä on äänestetty aikaisemminkin.
Ajomatkalla katselin ympäristöä. Krimi ei
ole vauras, erityisesti silmään pistävät kauan sitten hylätyt viinirypäletarhat
ja aprikoosiviljelmät. Turismi on edelleen merkittävä toimeentulon lähde.
Sovimme, että teemme laajemman kierroksen aina Jaltalle saakka vaalien jälkeen maanantaina.
Joka tapauksessa lähiympäristössä muutaman sata kilometriä ajettuani kävi
selväksi, että ainakaan täällä minkään valtion sotavoimista ei ollut tietoakaan.
Myös ilmapiiri oli hyvin rauhallinen. Simferopolin keskustassa oli ortodoksisen
rock-yhtyeen konsertti, jota seuraamaan oli tullut muutamia satoja ihmisiä.
Tilaisuus ei vaikuttanut kovin poliittiselta, enemmänkin kotoisalta. Tietysti
se oli venäläishenkinen, mutta suurin osa väestöä täällä on venäläisiä. Myös
Bahchisarain keskustassa oli vastaavanlainen joukkotilaisuus. Hyvin kuvaavia
olivat Simferopolin torille liimatut omatekoiset iskulauseet: VENÄJÄ ON TURVAMME JA
KOTISEUTUMME RAUHAN TAE ja KIITOS VENÄJÄ RAUHASTA KRIMILLÄ! Tämä näkemys vastaa omaani: Venäjä on rauhanturvaaja ja se on aivan oikein turvannut omiensa ja monien muidenkin turvallisuuden. Vain Venäjä pystyy turvaamaan rauhan Euroopassa.
Illalla oli luvassa
varsinainen päätapahtuma: kansainvälisten vaalitarkkailijoiden lehdistötilaisuus.
Siinä esiintyivät lisäkseni mm. unkarilainen ja kreikkalainen meppi,
puolalainen politiikan tutkija, serbialainen kansanedustaja, kiinalainen
diplomaatti jne. Kaikki olivat tietysti yhtä mieltä siitä, että kansanäänestys
itsenäisyydestä on kansojen oikeus ja ehdottomasti kansainvälisen oikeuden
mukaista. Väitteitä siitä, että kansanäänestys olisi laiton, pidettiin tietysti
Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kierona ja epärehellisenä politikointia ja
sitä paitsi härskinä valheena. Itse toistin lehdistölle nyt jo perinteiset
teesini: länsilehdistö on ennen kuulumattoman russofobisen hysterian vallassa,
Kiovan perustuslain vastainen fasistijuntta on laiton ja länsimaiden ja Venäjän
pitää yhdessä vapauttaa Ukraina fasistijuntasta. Jokainen tarkkailija sai oman
puheenvuoronsa, erityisen koskettava oli Kiinan edustajan, herra Ge Zhilin
puhe. Hän vetosi kansojen ystävyyteen. Myöhemmin sanoin autossa kiinalaiselle tietäväni, että Venäjän ulkopolitiikan prioriteetteja ovat nyt Kiina ja Suomi.
Molempiin Venäjällä on erinomaiset suhteet ja molempien maiden suhteita Venäjä
hoitaa aivan erityisellä tavalla.
Lehdistötilaisuudessa puhuttiin jonkin verran ns. tataaripropagandasta. Näkökulmasta riippuen yhtäältä väitetään, että Krimin tataarit kannattavat kansanäänestystä, toisaalta väitetään, että tataarit ovat enemmälti vastaan. Tosiasiassa joka paikassa tuntuu olevan enemmänkin sodanvastaisia mielenosoituksia kuin kansanäänestykseen suoraan liittyviä. Tataarit ovat varmasti jakaantuneet tässä Venäjään liittymisen kannattajiin, vastustajiin ja neutraaleihin. Joku toi myös esiin sen, että Krimillä asuu paljon muitakin kansoja kuin venäläisiä ja tataareja. On mahdotonta sanoa nyt, kuinka moni tataari kannattaa tai vastustaa.
Päivän aikana aloin myös kaavailla suomalaisia investointeja Krimille. Puhuin asiasta Krimin korkeimman neuvoston jäsenen Ljdmila Lubinan kanssa. Sanoin haluavani puhua Krimin pääministeri Aksjonoville suomalaisista investoinneista, mutta Lubina totesi, että Aksojonov vastaa hänelle. Ehdotin, että Krimin vaalien jälkeen sinne matkustaa suomalainen liikemiesvaltuuskunta. Krimille on tulossa Venäjään liittymisen jälkeen tänä kesänä ainakin kuusi miljoonaa turistia. Olisi hienoa käyttää siinä suomalaista osaamista.
Päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen. Sitä kutsutaankin Venäjällä nimellä hiljaisuuden päivä, den tishiny. Se tarkoittaa vaaleja edeltävän päivän kaikenkattavaa rauhoittamista (ideana vähän samanlainen kuin turkulainen joulurauha). Hiljaisuuden päivänä kaikenlainen vaalikampanjointi on kielletty. Joukkokokoontumisien ja konserttien eräänä tavoitteena voikin tosin olla kansan rauhoittaminen, vaikka tematiikka olikin selvästi venäläiskansallista. Huomenna on tärkeä päivä, joka muuttaa Venäjän, Euraasian, myös Suomen historiallisen suunnan. Täältä tullaan Venäjä! Alas Kiovan fasistijuntta!
Lehdistötilaisuudessa puhuttiin jonkin verran ns. tataaripropagandasta. Näkökulmasta riippuen yhtäältä väitetään, että Krimin tataarit kannattavat kansanäänestystä, toisaalta väitetään, että tataarit ovat enemmälti vastaan. Tosiasiassa joka paikassa tuntuu olevan enemmänkin sodanvastaisia mielenosoituksia kuin kansanäänestykseen suoraan liittyviä. Tataarit ovat varmasti jakaantuneet tässä Venäjään liittymisen kannattajiin, vastustajiin ja neutraaleihin. Joku toi myös esiin sen, että Krimillä asuu paljon muitakin kansoja kuin venäläisiä ja tataareja. On mahdotonta sanoa nyt, kuinka moni tataari kannattaa tai vastustaa.
Päivän aikana aloin myös kaavailla suomalaisia investointeja Krimille. Puhuin asiasta Krimin korkeimman neuvoston jäsenen Ljdmila Lubinan kanssa. Sanoin haluavani puhua Krimin pääministeri Aksjonoville suomalaisista investoinneista, mutta Lubina totesi, että Aksojonov vastaa hänelle. Ehdotin, että Krimin vaalien jälkeen sinne matkustaa suomalainen liikemiesvaltuuskunta. Krimille on tulossa Venäjään liittymisen jälkeen tänä kesänä ainakin kuusi miljoonaa turistia. Olisi hienoa käyttää siinä suomalaista osaamista.
Päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen. Sitä kutsutaankin Venäjällä nimellä hiljaisuuden päivä, den tishiny. Se tarkoittaa vaaleja edeltävän päivän kaikenkattavaa rauhoittamista (ideana vähän samanlainen kuin turkulainen joulurauha). Hiljaisuuden päivänä kaikenlainen vaalikampanjointi on kielletty. Joukkokokoontumisien ja konserttien eräänä tavoitteena voikin tosin olla kansan rauhoittaminen, vaikka tematiikka olikin selvästi venäläiskansallista. Huomenna on tärkeä päivä, joka muuttaa Venäjän, Euraasian, myös Suomen historiallisen suunnan. Täältä tullaan Venäjä! Alas Kiovan fasistijuntta!
KOHTI RINTAMAA. Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana, osa 1.
Olen Krimillä Venäjän kutsumana
virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Kerron tässä blogissa kaikesta
siitä, mitä kuulen ja näen. Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.
OSA 1: KOHTI RINTAMAA
Aloitin eilen jännittävän matkani kohti Krimin niemimaata. Ennen sitä kotona löysinkin jo ensimmäisen uhkauskirjeen postilaatikostani: minut uhattiin tappaa, koska olen lähdössä Krimin niemimaan kansanäänestystä valvomaan. Sitä ei kuulemma saisi tehdä. Uhkauskirjeeseen oli liitetty printti Iltalehden asiaa koskevasta jutusta. Myös presidentti Sauli Niinistö paheksui vaalitarkkailua julkisesti.
Puhelin pirisi koko ajan: Moskovassa minua olisi vastassa peräti kolme kuvausryhmää. Heti astuttuani Sheremetevon lentokentälle Rossija1-kanava halusi mielipiteeni. Nostin esille tärkeän näkökulman: miten ennenkuulumattoman julkealla tavalla Yhdysvallat, EU ja Nato uhkailevat Krimin viatonta ja rehellistä työtätekevää kansaa vaatimuksillaan sanktioista ja vaalien peruuttamisesta. Länsimaat jankuttavat kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei koskaan ole esitetty. Päin vastoin, kansanäänestys on täysin kansainvälisen oikeuden mukainen, kuten Kosovossa, Skotlannissa, Kataloniassa jne.
Ainutlaatuista asiassa on ainoastaan se, että länsivallat uhkailevat venäläisiä äänestäjiä sodalla. Ikään kuin venäläisellä ihmisellä ei olisi samanlaista oikeutta äänestää kuin länsimaisella ihmisellä. Länsimaiden media on lietsonut itsensä enenkuulumattoman mielisairaan russofobian valtaan, länsimaiset poliitikot ovat sokaistuneet, he eivät näe Kiovan laitonta fasistijunttaa ja sen vaarallisuutta Euroopalle ja maailmalle. Ainoa lääke asiaan on Kiovan fasistijuntan kaataminen, sen jäsenten vangitseminen ja tuomitseminen väkivaltaisesta vallan anastuksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjän ja länsimaiden on tehtävä se yhdessä. Ja vielä he tekevätkin sen yhdessä.
Sheremetevolla jatkoin kohti Smferopolin koneen lähtöporttia. Siellä annoin haastattelun Venäjän television ykköskanavalle. Puhelin jatkoi soimistaan. Lausuin puhelimitse Ria Novostille tärkeän asian: Venäjän ja länsimaiden on yhdessä syöstävä vallasta Kiovan perustuslainvastainen fasistijuntta, joka kaappasi vallan väkivaltaisesti ja laittomasti. Tedotusvälineet siteerasivat näkemyksiäni laajalti.
Olen aina ilahtunut, kun saan kertoa oman mielipiteeni, mutta haluan edelleen korostaa, että kysymys on vain minun omasta mielipiteestäni.
Tuoreimmat lausuntoni venäläiselle medialle voi lukea tästä linkistä: http://news.yandex.ru/yandsearch?text=%D0%99%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD+%D0%91%D1%8D%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD&rpt=nnews2&rel=tm&grhow=clutop
Krimin vaalien kansainväliset tarkkailijat ja erimaalaiset toimittajat pakkautuivat jonoon: oli aika siirtyä lentokoneeseen. Monet toimittajat jatkoivat kanssamme Simferopoliin, mutta Rossija1-kanavan toimittajatyttönen ei ollut tulossa mukaamme. "Minä jää tänne selustaan", hän sanoi minulle. "Se on hyvä, koska selusta on kaikkein tärkein", vastasin hänelle ja jatkoin: "Mutta me lähdemme nyt kohti rintamaa!"
Rintama on nyt Krimillä. Siellä kamppailaan Euroopan geopoliittisesta tulevaisuudesta. Pieni venäläinen ihminen äänestää venäläisen Krimin kuulumisesta Venäjään. Krimi on kuulunut Venäjälle yli 200 vuotta, siellä asuu 2 miljoonaa ihmistä, suurin osa venäläisiä. Krimi joutui Ukrainan yhteyteen laittomasti 1954 ilman Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päätöstä.
Bussissa matkalla lentokoneeseen ehdin antaa haastattelun virolaiselle kuvausryhmälle ja brittiläiselle toimittajalle. Britti oli kiinnostunut lähinnä siitä, miten kansanäänestys on mahdollista järjestää näin nopeasti. Yleensä totesin kysyjille, että katsotaan ensin se vaalipäivä. Eletään sen iltaan ja seuraavaan päivään, ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.
Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita on uusimman tiedon mukaan 70 henkilöä 23 maasta. Päälle vielä paikalliset ja venäläiset vaalitarkkailijat. Minut kutsui tarkkailemaan hyvä ystäväni Vitali Milonov, Pietarin homopropagandalain isä, joka on myös tarkkailemassa, lisäksi minut kutsui eräs toinenkin ystäväni ja lopulta myös venäläinen vaalitarkkailujärjestö Civic Control, joka on järjestänyt tänne ison ulkomaalaisen tarkkailijadelegaation. Olen itse ollut aiemmin tarkkailemassa mm. Venäjän ja Abhaasian vaaleja. Venäjän viime vaaleissa havaitsin ennen kuulumattoman tihutyön länsimaiden ja erityisesti länsimedian taholta venäläistä demokratiaa vastaan. Nyt sama jatkuu Krimillä, mutta se ei tule onnistumaan.
Viime duuman vaaleissa eräiden hyvin tunnettujen suomalaisten toimittajien russofobinen psykoosi meni niin pitkälle, että he alkoivat peräti häiriköimään vaalihuoneita. Vaalitarkkailijana huomautin asiasta, ja seuraavissa vaaleissa russofobitoimittajat osasivat käyttäytyä jo vähän sivistyneemmin.
Simferopolin kone oli valtava jetti. Siellä näin suuren määrän venäläisiä ja ulkolaisia tuttuja elämäni eri vaiheista: oli Pietarin kulttuuriväkeä, moskovalaisia toimittajia, myös RISI:n delegaatio. Kone nousi ilmaan kuin valtamerilaiva. Lentomatkalla muistin, että Euroopan rauhanomaisella tulevaisuudella on kolme vihollista: Yhdysvallat, NATO ja EU.
Vierustoverini, krimiläinen mies, pitää Krimin liittymistä Venäjään ilman muuta selvänä asiana. Se on ainoa keino pelastaa venäläiset Kiovan perustuslainvastaisen fasistijuntan mielivallalta. Mies nostaa esiin yhden esimerkin: Maidanin natsialttarilla EU:n tukemat uusnatsit huusivat iskulausetta: "Hukutamme ryssät jutkujen vereen." Tällaista porukkaa Erkki Tuomioja tukee, hän tuki myös heidän valtaannousuaan, ja kannattaa edelleenkin heitä. Mutta Krimin väestöllä on oikeus irtisanoutua kaikesta tästä ja -- mikä parasta -- vapautua Euroopan unionista ikiajoiksi.
Krimi on vapautettava, muuten Kiovan fasistikoirat repivät Krimin venäläiset kappaleiksi. Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Erkki Tuomioja! Alas russofobit!
Venäjä toimii esimerkillisesti suojellessaan kansalaisiaan Krimillä ja muualla. Suuri Venäjä pistää kaiken peliin suojellakseen pientä ihmistä. Uskoisitko samaa esimerkiksi Barrososta? Kuka hän loppujen lopuksi on? Muutenkin esimerkiksi Lavrovia ja Kerryä seuratessa tulee mieleen, että he taitavat painia aika eri sarjoissa. Kerry vaikuttaa kyvyttömältä mitättömyydeltä.
Viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut sitä, että tässä russofobiassa ja Putin-parjauksessa on loppupeleissä kysymys vain kateudesta. Venäjällä menee nyt hyvin, lännellä todella huonosti. Se näkyy hyvin esimerkiksi sinä, minkälaisia johtajia meillä on. Katsokaa nyt vaikkapa Erkki Tuomiojaa tai Carl Haglundin solmiopelleilyä. Paljonkonhan Haglundin solmiopelleily tuli meille maksamaan rahassa mitattuna? Sata miljoonaa, miljardi?
Simferopolin lentoasemalla joukko venäläisiä toimittajia piiritti minut heti. Totesin, että kansanäänestys on absoluuttisen legitiimi ja kansainvälisen oikeuden mukainen, eikä tätä vastaan ole esitetty mitään perusteita. Toin esiin myös presidentti Sauli Niinistön riippumattomia vaalitarkkailijoita kohtaan osoittaman painostuksen. Niinistön mielestä vain ETYJ:llä olisi oikeus tarkkaillla. ETYJ on kuitenkin kieltäytynyt lähettämästä vaalitarkkailijoita tutkimaan asiaa ja on sen sijaan leimannut vaalit kansainvälisen oikeuden vastaiseksi, ilman mitään perusteita ja asiaa tutkimatta. Sanoin toimittajille, että ETYJ:n olisi pitänyt lähettää tarkkailijat tutkimaan asiaa ensin ja arvioida tilanne vasta sitten.
Länsimaiden pakotepolitiikka ja Yhdysvaltojen uhkaukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansanäänestys toteutetaan ja toimitaan sen mukaan. Erkki Tuomiojan linjaa pidän vaarallisena: hän tukee avoimesti Kiovan perustuslainvastaista fasistijunttaa, hän on ollut myös mukana nostamassa sitä valtaan antamalla kaiken tukensa väkivaltaiselle vallankaappaukselle. Tuomioja haluaa myös peitellä Maidanin kansanmurhaa: fasistijuntan länsivaltojen tuella masinoimat tarkka-ampujat murhasivat ihmisiä kadulle. Odotan että Tuomioja ottaa asiaan kantaa ja paljastaa oman osuutensa, onhan paronitar Ashton YouTube-puhelinkeskustelusa antanut ymmärtää olleensa tarkka-ampujien taustasta hyvin tietoinen. Ainakaan asia ei tullut hänelle minkäänlaisena yllätyksenä.
Ilmeisesti minun on pyydettänä venäläisiltä julkisesti anteeksi Erkki Tuomiojan ja EU:n sekoilevaa käytöstä ja tukea Kiovan fasistijuntalle. Eihän se vastaa eurooppalaisen älymystön kantaa. Tuomiojan sekoilevalla epärehellisyydellä ei ole mitään rajaa: hän kannattaa Kiovan fasistijunttaa, hän auttoi sen valtaannousussa, hän syyttää Venäjää oikeusrikkomuksesta ilman yhtäkään perustetta, hän haluaa raunioittaa Suomen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin Venäjä-pakotteilla, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin Venäjän vastatoimiin. Ihan tulee Tanner mieleen. Herää vain yksi kysymys: onko Tuomioja vaarallisempi kuin Tanner?
Ihmettelin myös medioille, miksi EU neuvottelee viikkotolkulla pakotteista, jotka merkitsevät ainakin Suomelle taloudellista itsemurhaa. Suomi on jo integroitunut euraasian talousliittoon. Aionkin nostaa esille Krimin pääministerin kanssa suomalaiset investoinnit Krimille. Haluan että suomalaiset rakentavat tänne sillan, taloja, uusia kaupunkeja, perustavat ravintoloita, hotelleita, tehtaita, investoivat kaikkialle mihin voi investoida. On solmittava alustava investointisopimus Krimin ja Suomen välillä.
Toivon että palatessani Suomeen Erkki Tuomioja ei ole enää ulkoministeri. Hallitus on vapautettava russofobisesta klikistä ja sen älyllisestä saastasta. Hautala kaatui, seuraavaksi kaatuu viimeinen tannerilainen konna.
Seuraava jakso: Osa 2, HILJAISUUDEN PÄIVÄ ilmestyy pian tällä samalla paikalla.
Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.
OSA 1: KOHTI RINTAMAA
Aloitin eilen jännittävän matkani kohti Krimin niemimaata. Ennen sitä kotona löysinkin jo ensimmäisen uhkauskirjeen postilaatikostani: minut uhattiin tappaa, koska olen lähdössä Krimin niemimaan kansanäänestystä valvomaan. Sitä ei kuulemma saisi tehdä. Uhkauskirjeeseen oli liitetty printti Iltalehden asiaa koskevasta jutusta. Myös presidentti Sauli Niinistö paheksui vaalitarkkailua julkisesti.
Puhelin pirisi koko ajan: Moskovassa minua olisi vastassa peräti kolme kuvausryhmää. Heti astuttuani Sheremetevon lentokentälle Rossija1-kanava halusi mielipiteeni. Nostin esille tärkeän näkökulman: miten ennenkuulumattoman julkealla tavalla Yhdysvallat, EU ja Nato uhkailevat Krimin viatonta ja rehellistä työtätekevää kansaa vaatimuksillaan sanktioista ja vaalien peruuttamisesta. Länsimaat jankuttavat kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei koskaan ole esitetty. Päin vastoin, kansanäänestys on täysin kansainvälisen oikeuden mukainen, kuten Kosovossa, Skotlannissa, Kataloniassa jne.
Ainutlaatuista asiassa on ainoastaan se, että länsivallat uhkailevat venäläisiä äänestäjiä sodalla. Ikään kuin venäläisellä ihmisellä ei olisi samanlaista oikeutta äänestää kuin länsimaisella ihmisellä. Länsimaiden media on lietsonut itsensä enenkuulumattoman mielisairaan russofobian valtaan, länsimaiset poliitikot ovat sokaistuneet, he eivät näe Kiovan laitonta fasistijunttaa ja sen vaarallisuutta Euroopalle ja maailmalle. Ainoa lääke asiaan on Kiovan fasistijuntan kaataminen, sen jäsenten vangitseminen ja tuomitseminen väkivaltaisesta vallan anastuksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjän ja länsimaiden on tehtävä se yhdessä. Ja vielä he tekevätkin sen yhdessä.
Sheremetevolla jatkoin kohti Smferopolin koneen lähtöporttia. Siellä annoin haastattelun Venäjän television ykköskanavalle. Puhelin jatkoi soimistaan. Lausuin puhelimitse Ria Novostille tärkeän asian: Venäjän ja länsimaiden on yhdessä syöstävä vallasta Kiovan perustuslainvastainen fasistijuntta, joka kaappasi vallan väkivaltaisesti ja laittomasti. Tedotusvälineet siteerasivat näkemyksiäni laajalti.
Olen aina ilahtunut, kun saan kertoa oman mielipiteeni, mutta haluan edelleen korostaa, että kysymys on vain minun omasta mielipiteestäni.
Tuoreimmat lausuntoni venäläiselle medialle voi lukea tästä linkistä: http://news.yandex.ru/yandsearch?text=%D0%99%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD+%D0%91%D1%8D%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD&rpt=nnews2&rel=tm&grhow=clutop
Krimin vaalien kansainväliset tarkkailijat ja erimaalaiset toimittajat pakkautuivat jonoon: oli aika siirtyä lentokoneeseen. Monet toimittajat jatkoivat kanssamme Simferopoliin, mutta Rossija1-kanavan toimittajatyttönen ei ollut tulossa mukaamme. "Minä jää tänne selustaan", hän sanoi minulle. "Se on hyvä, koska selusta on kaikkein tärkein", vastasin hänelle ja jatkoin: "Mutta me lähdemme nyt kohti rintamaa!"
Rintama on nyt Krimillä. Siellä kamppailaan Euroopan geopoliittisesta tulevaisuudesta. Pieni venäläinen ihminen äänestää venäläisen Krimin kuulumisesta Venäjään. Krimi on kuulunut Venäjälle yli 200 vuotta, siellä asuu 2 miljoonaa ihmistä, suurin osa venäläisiä. Krimi joutui Ukrainan yhteyteen laittomasti 1954 ilman Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päätöstä.
Bussissa matkalla lentokoneeseen ehdin antaa haastattelun virolaiselle kuvausryhmälle ja brittiläiselle toimittajalle. Britti oli kiinnostunut lähinnä siitä, miten kansanäänestys on mahdollista järjestää näin nopeasti. Yleensä totesin kysyjille, että katsotaan ensin se vaalipäivä. Eletään sen iltaan ja seuraavaan päivään, ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.
Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita on uusimman tiedon mukaan 70 henkilöä 23 maasta. Päälle vielä paikalliset ja venäläiset vaalitarkkailijat. Minut kutsui tarkkailemaan hyvä ystäväni Vitali Milonov, Pietarin homopropagandalain isä, joka on myös tarkkailemassa, lisäksi minut kutsui eräs toinenkin ystäväni ja lopulta myös venäläinen vaalitarkkailujärjestö Civic Control, joka on järjestänyt tänne ison ulkomaalaisen tarkkailijadelegaation. Olen itse ollut aiemmin tarkkailemassa mm. Venäjän ja Abhaasian vaaleja. Venäjän viime vaaleissa havaitsin ennen kuulumattoman tihutyön länsimaiden ja erityisesti länsimedian taholta venäläistä demokratiaa vastaan. Nyt sama jatkuu Krimillä, mutta se ei tule onnistumaan.
Viime duuman vaaleissa eräiden hyvin tunnettujen suomalaisten toimittajien russofobinen psykoosi meni niin pitkälle, että he alkoivat peräti häiriköimään vaalihuoneita. Vaalitarkkailijana huomautin asiasta, ja seuraavissa vaaleissa russofobitoimittajat osasivat käyttäytyä jo vähän sivistyneemmin.
Simferopolin kone oli valtava jetti. Siellä näin suuren määrän venäläisiä ja ulkolaisia tuttuja elämäni eri vaiheista: oli Pietarin kulttuuriväkeä, moskovalaisia toimittajia, myös RISI:n delegaatio. Kone nousi ilmaan kuin valtamerilaiva. Lentomatkalla muistin, että Euroopan rauhanomaisella tulevaisuudella on kolme vihollista: Yhdysvallat, NATO ja EU.
Vierustoverini, krimiläinen mies, pitää Krimin liittymistä Venäjään ilman muuta selvänä asiana. Se on ainoa keino pelastaa venäläiset Kiovan perustuslainvastaisen fasistijuntan mielivallalta. Mies nostaa esiin yhden esimerkin: Maidanin natsialttarilla EU:n tukemat uusnatsit huusivat iskulausetta: "Hukutamme ryssät jutkujen vereen." Tällaista porukkaa Erkki Tuomioja tukee, hän tuki myös heidän valtaannousuaan, ja kannattaa edelleenkin heitä. Mutta Krimin väestöllä on oikeus irtisanoutua kaikesta tästä ja -- mikä parasta -- vapautua Euroopan unionista ikiajoiksi.
Krimi on vapautettava, muuten Kiovan fasistikoirat repivät Krimin venäläiset kappaleiksi. Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Erkki Tuomioja! Alas russofobit!
Venäjä toimii esimerkillisesti suojellessaan kansalaisiaan Krimillä ja muualla. Suuri Venäjä pistää kaiken peliin suojellakseen pientä ihmistä. Uskoisitko samaa esimerkiksi Barrososta? Kuka hän loppujen lopuksi on? Muutenkin esimerkiksi Lavrovia ja Kerryä seuratessa tulee mieleen, että he taitavat painia aika eri sarjoissa. Kerry vaikuttaa kyvyttömältä mitättömyydeltä.
Viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut sitä, että tässä russofobiassa ja Putin-parjauksessa on loppupeleissä kysymys vain kateudesta. Venäjällä menee nyt hyvin, lännellä todella huonosti. Se näkyy hyvin esimerkiksi sinä, minkälaisia johtajia meillä on. Katsokaa nyt vaikkapa Erkki Tuomiojaa tai Carl Haglundin solmiopelleilyä. Paljonkonhan Haglundin solmiopelleily tuli meille maksamaan rahassa mitattuna? Sata miljoonaa, miljardi?
Simferopolin lentoasemalla joukko venäläisiä toimittajia piiritti minut heti. Totesin, että kansanäänestys on absoluuttisen legitiimi ja kansainvälisen oikeuden mukainen, eikä tätä vastaan ole esitetty mitään perusteita. Toin esiin myös presidentti Sauli Niinistön riippumattomia vaalitarkkailijoita kohtaan osoittaman painostuksen. Niinistön mielestä vain ETYJ:llä olisi oikeus tarkkaillla. ETYJ on kuitenkin kieltäytynyt lähettämästä vaalitarkkailijoita tutkimaan asiaa ja on sen sijaan leimannut vaalit kansainvälisen oikeuden vastaiseksi, ilman mitään perusteita ja asiaa tutkimatta. Sanoin toimittajille, että ETYJ:n olisi pitänyt lähettää tarkkailijat tutkimaan asiaa ensin ja arvioida tilanne vasta sitten.
Länsimaiden pakotepolitiikka ja Yhdysvaltojen uhkaukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansanäänestys toteutetaan ja toimitaan sen mukaan. Erkki Tuomiojan linjaa pidän vaarallisena: hän tukee avoimesti Kiovan perustuslainvastaista fasistijunttaa, hän on ollut myös mukana nostamassa sitä valtaan antamalla kaiken tukensa väkivaltaiselle vallankaappaukselle. Tuomioja haluaa myös peitellä Maidanin kansanmurhaa: fasistijuntan länsivaltojen tuella masinoimat tarkka-ampujat murhasivat ihmisiä kadulle. Odotan että Tuomioja ottaa asiaan kantaa ja paljastaa oman osuutensa, onhan paronitar Ashton YouTube-puhelinkeskustelusa antanut ymmärtää olleensa tarkka-ampujien taustasta hyvin tietoinen. Ainakaan asia ei tullut hänelle minkäänlaisena yllätyksenä.
Ilmeisesti minun on pyydettänä venäläisiltä julkisesti anteeksi Erkki Tuomiojan ja EU:n sekoilevaa käytöstä ja tukea Kiovan fasistijuntalle. Eihän se vastaa eurooppalaisen älymystön kantaa. Tuomiojan sekoilevalla epärehellisyydellä ei ole mitään rajaa: hän kannattaa Kiovan fasistijunttaa, hän auttoi sen valtaannousussa, hän syyttää Venäjää oikeusrikkomuksesta ilman yhtäkään perustetta, hän haluaa raunioittaa Suomen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin Venäjä-pakotteilla, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin Venäjän vastatoimiin. Ihan tulee Tanner mieleen. Herää vain yksi kysymys: onko Tuomioja vaarallisempi kuin Tanner?
Ihmettelin myös medioille, miksi EU neuvottelee viikkotolkulla pakotteista, jotka merkitsevät ainakin Suomelle taloudellista itsemurhaa. Suomi on jo integroitunut euraasian talousliittoon. Aionkin nostaa esille Krimin pääministerin kanssa suomalaiset investoinnit Krimille. Haluan että suomalaiset rakentavat tänne sillan, taloja, uusia kaupunkeja, perustavat ravintoloita, hotelleita, tehtaita, investoivat kaikkialle mihin voi investoida. On solmittava alustava investointisopimus Krimin ja Suomen välillä.
Toivon että palatessani Suomeen Erkki Tuomioja ei ole enää ulkoministeri. Hallitus on vapautettava russofobisesta klikistä ja sen älyllisestä saastasta. Hautala kaatui, seuraavaksi kaatuu viimeinen tannerilainen konna.
Seuraava jakso: Osa 2, HILJAISUUDEN PÄIVÄ ilmestyy pian tällä samalla paikalla.
Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.
Monday, March 10, 2014
Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Krimin tilanteesta Iltalehdelle
Annoin Krimin vaaleihin liittyen Iltalehdelle laajan haastattelun, josta lehti julkaisi vain osan. Ohessa haastattelu kokonaisuudessaan:
K: Miten aiotte vaalitarkkailun käytännössä toteuttaa?
V: Olen ollut virallisena vaalitarkkailijana useamman kerran. Vaalitarkkailijalla on esimerkiksi oikeus seurata äänestystä vaalihuoneissa ja ääntenlaskentaa sekä selvittää tilannetta laajemminkin ja muodostaa mahdollisimman oikeudenmukainen näkemys tilanteesta.
Tässä asiassa hyvin poikkeuksellista on tietysti se, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat uhkaavat Krimiä sotilaallisesti ja yrittävät siten vaikuttaa vaalien tulokseen pelottelemalla siellä asuvia ihmisiä. Sama koskee Euroopan ja Yhdysvaltain väitteitä, joiden mukaan Krimillä ei olisi edes oikeutta kansanäänestykseen. Tämä kaikki on varmaankin vain lisännyt venäläisten halukkuutta liittyä äkkiä takaisin Venäjään.
K: Milloin matkustat paikanpäälle Ukrainaan ja Krimille?
V: Turvallisuussyistä en sano mitään matkareitistä enkä ajankohdista. On tietenkin selvää, että Kiovan laiton fasistijuntta voi tehdä mitä tahansa vaalitarkkailijoille.
K: Mitä tehtäviisi vaalitarkkailijana kuuluu käytännöntasolla, millaisia tehtäviä?
V: Tehtävät ja oikeudet on vaalista riippuen määritelty yleensä kirjallisesti. On myös yleisiä suosituksia. Pääasiassa tarkkailemme äänestystapahtumaa, ääntenlaskentaa ja selvitämme vaalien oikeudenmukaisuutta. Myös vaalimainonta, äänestyslistat, henkilöllisyyden todistaminen ovat mielenkiintomme kohteita. Selvitämme myös lainsäädäntöä, yleensä vaalien oikeudenmukaisuutta, eli sitä, toteutuuko kansan tahto.
K: Miten koet Krimin aseman, eli että kyseisen alueen itsenäisyydestä voidaan järjestää kansanäänestys?
V: Krimin kansanäänestyksen laillisuuden ja kansainvälilisen oikeuden mukaisuuden selvittäminen ja arviointi on vaalitarkkailijan tärkeimpiä tehtäviä. Asiaan on suhtautuduttava riippumattomasti. Tällä hetkellä on olemassa yhtäältä EU:n ja Yhdysvaltain mielipide, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden vastainen ja Ukrainan perustulain vastainen, ja toisaalta Venään kanta, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden mukainen ja myös Ukrainan sekä Krimin perustuslakien mukainen.
Tässä tapauksessa asiaa on tarkasteltava myös historian kannalta. Krim on kuulunut Venäjän yhteyteen yli 200 vuoden ajan ja 97 % krimiläisistä on venäläisiä. Krim siirtyi Venäjän yhteydestä Ukrainalle viimeksi vuonna 1956, mutta päätöksellä ei ollut Neuvostoliiton korkeimman neuvoston hyväksyntää. Näin ollen katson, että Krimin siirtäminen Ukrainan yhteyteen oli laiton, joten Krimin palauttamiseksi Venään yhteyteen riittää tämän tosiasian toteaminen. Ei siis välttämättä tarvita edes kansanäänestystä. Minun mielestäni Krimin voi palauttaa Venäjälle sellaisenaan, mitään kansanäänestystä ei edes välttämättä tarvita. Yleisesti ottaen Neuvostoliiton hajoaminen oli laiton, koska 1991 pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö neuvostokansalaisista olisi halunnut säilyttää Neuvostoliiton yhtenäisenä. Joten tässä nyt korjaillaan näitä paljon puhuttuja Neuvostoliiton virheitä. Mutta onneksi saamme sen Euraasian liiton melko pian.
Oma näkemykseni on, että oikeus kansanäänestykseen itsenäisyydestä pitää olla. Kosovon tapaus osoittaa, että itsenäisyysäänestys oli laillinen, vaikka Kosovossa oli tuolloin Naton joukkoja. En voi hyväksyä Suomen ulkoministeriön näkemystä, jonka mukaan Krimillä ei olisi oikeutta kansanäänestykseen. Samalla logiikallahan Suomen itsenäisyys eli irtautuminen Venäjän imperiumista oli laiton ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Suomihan tosiasiassa sai itsenäisyyden ilman mitään oikeutusta Leniniltä ja Stalinilta ja muulta bolshevikkikoplalta, joka oli kaapannut vallan laittomasti. Heillä ei ollut mitään oikeutta myöntää Suomoelle mitään. Leninin ja Stalinin allekirjoittamassa Suomen itsenäisyyden myöntämispaperissa on muuten erilaisia virheitä, joten epäilen sitä paperia muutenkin pätemättömäksi. Tähänkin asiaan varmaan palataan.
K: Ukrainan perustuslain mukaan Krimi on kuitenkin erottamaton osa Ukrainaa, ja Krimin autonominen tasavalta päättää toimivaltaansa kuuluvista asioista Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa. Ukrainan perustuslain mukaan kaikista maan kansanäänestyksistä päättää Ukrainan parlamentti tai presidentti toimivaltansa rajoissa. Jos kyse on ehdotuksesta Ukrainan alueen muuttamiseksi, asia ratkaistaan yksinomaan valtakunnan tason kansanäänestyksessä eli all-Ukrainian referendumilla. Ukrainan perustuslain mukaan Krimillä on oikeus päättää vain alueellisen kansanäänestyksen järjestämisestä. Tämän valossahan Krimin järjestämää alueellista kansanäänestystä liittymisestä Venäjään on pidettävä Ukrainan perustuslain vastaisena.
V: Oma näkemykseni on se, että Ukrainaa ei ole tällä hetkellä valtiona enää olemassa. Väite perustuslain vastaisuudesta voidaan tutkia ainoastaan Ukrainan perustuslakituomiostuimessa, mutta se on nyt halvaantunut fasistijuntan uhkailun ja painostuksen vuoksi. Käytännössä perustulakituomioistuin ei voi toimia, joten Ukrainan perustuslakia ei voi tulkita. Ukraina ei ollut parlamentaarinen vaan presidenttivaltainen demokratia. Väkivaltaisten mielenosoitusten tuloksena presidentti Janukovitsh tuli paljon vastaan ja allekirjoitti oposition ja länsivaltojen kanssa 21.2.2014 sopimuksen, jossa hän käytännössä luopui asemastaan. Hän suostui palauttamaan vanhan perustuslain, nostamaan opposition hallitukseen jne. Samalla sovittiin mielenosoituksien purkamisesta. Tosiasiassahan mielenosoitus oli jo suurelta osin väkivaltainen vallankaapaus, jossa useat hallintorakennukset, kuten Kiovan kaupungintalo, olivat siirtyneet aseistautuneiden vallankaappaajien haltuun. Mutta 21.2. sopimuksen seurauksena aseistautuneet joukot hyökkäsivät Kiovan avainkohteisiin ja Janukovitsh yritettiin murhata. Janukovitshille jäi siis kaksi vaihtoehtoa: oma henki tai pako. Hänen poistuttua maasta myös Ukrainan valtio käytännössä lakkasi olemasta. Toisin sanoan Ukrainan valtio on edelleen Janukovitsh, joka on Ukrainan laillinen presidentti. Hän ottaa asiaan vielä kantaa. Vallan kaapannutta fasistijunttaa ei voi pitää laillisena hallituksena, kai sen jokainen ymmärtää. Ukrainan instituutiot eivät ole toimivaltaisia vielä meneillään olevan väkivaltaisen vallankaappauksen takia. Tilanne normalisoituu vasta, kun fasistijuntta on poistettu. Sekin aika vielä koittaa.
Fasistijuntta on myös vaatinut Ukrainan palauttamista ydinasevallaksi. Kaikki täma uhkaa vakavasti Venäjän ja venäläisten turvallisuutta. On selvää, että venäjä ei voi missään oloissa hyväksyä fasistijunttaa. Fasistijuntan poliittinen ydin, niin sanottu Oikeistosektori, on myös vaatinut rotupuhdasta Ukrainaa ja Venäjän hävittämistä. Oikeistosekotri on avoimen kansallissosialistinen natsiporukka. Sen rinnalla perussuomalaiset muistuttavat stalinisteja. Oikeustosektori on myös aseistautunut.
Yhdysvallat on syyllinen Ukrainan tilanteeseen, samaten Euroopan unioni, joka tuki vallankaappaajia julistamalla ratkaisevalla hetkellä Jakukovitsihin vastaisia pakotteita. Näin siis Europan unioni tuki vallankaappaajia, eli nykyinen fasistijuntta on aika lailla Europan unionin luomus. Yhdysvallat loukkaa kansainvälistä oikeutta sekaantumalla jatkuvasti Ukrainan asioihin, se on YK:n peruskirjan loukkaus, ja loukkaa myös muutamia muita kansainvälisiä sopimuksia. Krimin kansanäänestys on Krimin sisäinen asia ja krimiläisten oma oikeus.
K: Kuka / mikä taho on käytännössä kutsunut sinut ja mahdollisesti muut tarkkailijat Krimille?
V: Vaalitarkailijoiden akkreditoinnista huolehtii yleensä keskusvaalilautakunta. Näin on varmasti nytkin. Olen saanut useita yhteydenottoja hyviltä venäläisiltä ystäviltäni, koska olen ollut aikaisemminkin vaalitarkkailijana. Tällä hetkellä olen kokoamassa Suomesta ja ulkomailta isompaa delegaatiota, mutta en ole lähetellyt kirjeitä mihinkään. Kokoamani delegaation jäsenet eivät muuten vielä edes tiedä olevansa vaalitarkkailijoita, koska en ole informoinut heitä vielä.
K: Teidätkö mitään vaalitarkkailijoiden värväystoiminnasta, jota Krimin kansanäänestyksen nimissä on tehty muun muassa Suomessa (esimerkiksi Suomessa asuville ukrainalais- ja venäläislähtöisille henkilöille on toimitettu värväyskirjeitä)?
V: Olen lukenut siitä lehdistä. Kysymyksessä ovat ilmeisesti tiedustelut halukkuudesta tulla vaalitarkkailijaksi, mutta en tiedä siitä enempää. Minä olen koonnut koti- ja ulkomaisen vaalitarkkailijadelegaation, mutta he eivät tiedä siitä vielä itse. Ilmoitan heille, kun heidät on akkreditoitu.
Outoa että tällaista väitettyä värväyskirjettä ei ole julkaistu missään. En usko tällaisten kirjeiden olemasaoloon, ennen kuin näen sellaisen. Tietysti kansanäänestys on järjestetty niin nopeasti, että suurta joukkoa vaalitarkkailijita on hankala löytää nopealla aikataululla.
K: Kuka ihmisiä värvää?
V: Vaalitarkkailijoiden akkreditoinnista vastaa ylensä keskusvaalilautakunta ja varmaankin tässä tapauksessa Krimin tasavallan johto.
K: Värvätäänkö ihmisiä myös muualta kuin Suomesta?
V: Yritän itse myötävaikuttaa mahdollisimman monipuoliseen kansainväliseen vaalitarkkailijadelegaatioon, joten olen ollut yhteydessä ulkomaille. Mutta kokonaisuutena vaalitarikkailijoiden kutsumisesta vastaa siis Krimin hallitus ja sinne perustettu keskusvaalilautakunta, joka akkreditoi tarkkailijat.
K: Vertauksen vuoksi, mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkiksi Karjalassa järjestettäisi kansanäänestys liittymisestä Suomeen? Olisiko tällainen mahdollista?
V: En tunne mitään sellaista historiallista Karjalaa, jonka liittäminen Suomeen olisi jotenkin oikeudellisesti perusteltu. Karjalan Tasavalta esimerkiksi ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Jos puhutaan esimerkiksi Viipurista, se on vanha ruotsalaisten perustama linnoitus. Suomelle se on kuulunut vain mitättömän lyhyen ajan pitkästä historiastaan. Matti Klingekin on kirjoittanut muistaakseni, että Viipurihan oli savolainen kaupunki. Ei siellä ole mitään Karjalaa. Yleensäkin Suomessa maantiedon tuntemus on aika heikkoa näissä Karjalan asioissa ja varsinkin kansainvälisen oikeuden suhteen. Esimerkiksi tämän Kosovon osalta on nyt podettu pahaa muistinmenetystä.
Mutta kaiken kaikkiaan olen ilahtunut siitä, että Venäjän demografisen kehityksen ongelmiin saadaan nyt parannus. Ilmeisesti Venäjän väestö kasvaa yhdessä yössä peräti 2,5 miljoonalla ihmisellä.
K: Miten aiotte vaalitarkkailun käytännössä toteuttaa?
V: Olen ollut virallisena vaalitarkkailijana useamman kerran. Vaalitarkkailijalla on esimerkiksi oikeus seurata äänestystä vaalihuoneissa ja ääntenlaskentaa sekä selvittää tilannetta laajemminkin ja muodostaa mahdollisimman oikeudenmukainen näkemys tilanteesta.
Tässä asiassa hyvin poikkeuksellista on tietysti se, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat uhkaavat Krimiä sotilaallisesti ja yrittävät siten vaikuttaa vaalien tulokseen pelottelemalla siellä asuvia ihmisiä. Sama koskee Euroopan ja Yhdysvaltain väitteitä, joiden mukaan Krimillä ei olisi edes oikeutta kansanäänestykseen. Tämä kaikki on varmaankin vain lisännyt venäläisten halukkuutta liittyä äkkiä takaisin Venäjään.
K: Milloin matkustat paikanpäälle Ukrainaan ja Krimille?
V: Turvallisuussyistä en sano mitään matkareitistä enkä ajankohdista. On tietenkin selvää, että Kiovan laiton fasistijuntta voi tehdä mitä tahansa vaalitarkkailijoille.
K: Mitä tehtäviisi vaalitarkkailijana kuuluu käytännöntasolla, millaisia tehtäviä?
V: Tehtävät ja oikeudet on vaalista riippuen määritelty yleensä kirjallisesti. On myös yleisiä suosituksia. Pääasiassa tarkkailemme äänestystapahtumaa, ääntenlaskentaa ja selvitämme vaalien oikeudenmukaisuutta. Myös vaalimainonta, äänestyslistat, henkilöllisyyden todistaminen ovat mielenkiintomme kohteita. Selvitämme myös lainsäädäntöä, yleensä vaalien oikeudenmukaisuutta, eli sitä, toteutuuko kansan tahto.
K: Miten koet Krimin aseman, eli että kyseisen alueen itsenäisyydestä voidaan järjestää kansanäänestys?
V: Krimin kansanäänestyksen laillisuuden ja kansainvälilisen oikeuden mukaisuuden selvittäminen ja arviointi on vaalitarkkailijan tärkeimpiä tehtäviä. Asiaan on suhtautuduttava riippumattomasti. Tällä hetkellä on olemassa yhtäältä EU:n ja Yhdysvaltain mielipide, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden vastainen ja Ukrainan perustulain vastainen, ja toisaalta Venään kanta, jonka mukaan vaali on kansainvälisen oikeuden mukainen ja myös Ukrainan sekä Krimin perustuslakien mukainen.
Tässä tapauksessa asiaa on tarkasteltava myös historian kannalta. Krim on kuulunut Venäjän yhteyteen yli 200 vuoden ajan ja 97 % krimiläisistä on venäläisiä. Krim siirtyi Venäjän yhteydestä Ukrainalle viimeksi vuonna 1956, mutta päätöksellä ei ollut Neuvostoliiton korkeimman neuvoston hyväksyntää. Näin ollen katson, että Krimin siirtäminen Ukrainan yhteyteen oli laiton, joten Krimin palauttamiseksi Venään yhteyteen riittää tämän tosiasian toteaminen. Ei siis välttämättä tarvita edes kansanäänestystä. Minun mielestäni Krimin voi palauttaa Venäjälle sellaisenaan, mitään kansanäänestystä ei edes välttämättä tarvita. Yleisesti ottaen Neuvostoliiton hajoaminen oli laiton, koska 1991 pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö neuvostokansalaisista olisi halunnut säilyttää Neuvostoliiton yhtenäisenä. Joten tässä nyt korjaillaan näitä paljon puhuttuja Neuvostoliiton virheitä. Mutta onneksi saamme sen Euraasian liiton melko pian.
Oma näkemykseni on, että oikeus kansanäänestykseen itsenäisyydestä pitää olla. Kosovon tapaus osoittaa, että itsenäisyysäänestys oli laillinen, vaikka Kosovossa oli tuolloin Naton joukkoja. En voi hyväksyä Suomen ulkoministeriön näkemystä, jonka mukaan Krimillä ei olisi oikeutta kansanäänestykseen. Samalla logiikallahan Suomen itsenäisyys eli irtautuminen Venäjän imperiumista oli laiton ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Suomihan tosiasiassa sai itsenäisyyden ilman mitään oikeutusta Leniniltä ja Stalinilta ja muulta bolshevikkikoplalta, joka oli kaapannut vallan laittomasti. Heillä ei ollut mitään oikeutta myöntää Suomoelle mitään. Leninin ja Stalinin allekirjoittamassa Suomen itsenäisyyden myöntämispaperissa on muuten erilaisia virheitä, joten epäilen sitä paperia muutenkin pätemättömäksi. Tähänkin asiaan varmaan palataan.
K: Ukrainan perustuslain mukaan Krimi on kuitenkin erottamaton osa Ukrainaa, ja Krimin autonominen tasavalta päättää toimivaltaansa kuuluvista asioista Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa. Ukrainan perustuslain mukaan kaikista maan kansanäänestyksistä päättää Ukrainan parlamentti tai presidentti toimivaltansa rajoissa. Jos kyse on ehdotuksesta Ukrainan alueen muuttamiseksi, asia ratkaistaan yksinomaan valtakunnan tason kansanäänestyksessä eli all-Ukrainian referendumilla. Ukrainan perustuslain mukaan Krimillä on oikeus päättää vain alueellisen kansanäänestyksen järjestämisestä. Tämän valossahan Krimin järjestämää alueellista kansanäänestystä liittymisestä Venäjään on pidettävä Ukrainan perustuslain vastaisena.
V: Oma näkemykseni on se, että Ukrainaa ei ole tällä hetkellä valtiona enää olemassa. Väite perustuslain vastaisuudesta voidaan tutkia ainoastaan Ukrainan perustuslakituomiostuimessa, mutta se on nyt halvaantunut fasistijuntan uhkailun ja painostuksen vuoksi. Käytännössä perustulakituomioistuin ei voi toimia, joten Ukrainan perustuslakia ei voi tulkita. Ukraina ei ollut parlamentaarinen vaan presidenttivaltainen demokratia. Väkivaltaisten mielenosoitusten tuloksena presidentti Janukovitsh tuli paljon vastaan ja allekirjoitti oposition ja länsivaltojen kanssa 21.2.2014 sopimuksen, jossa hän käytännössä luopui asemastaan. Hän suostui palauttamaan vanhan perustuslain, nostamaan opposition hallitukseen jne. Samalla sovittiin mielenosoituksien purkamisesta. Tosiasiassahan mielenosoitus oli jo suurelta osin väkivaltainen vallankaapaus, jossa useat hallintorakennukset, kuten Kiovan kaupungintalo, olivat siirtyneet aseistautuneiden vallankaappaajien haltuun. Mutta 21.2. sopimuksen seurauksena aseistautuneet joukot hyökkäsivät Kiovan avainkohteisiin ja Janukovitsh yritettiin murhata. Janukovitshille jäi siis kaksi vaihtoehtoa: oma henki tai pako. Hänen poistuttua maasta myös Ukrainan valtio käytännössä lakkasi olemasta. Toisin sanoan Ukrainan valtio on edelleen Janukovitsh, joka on Ukrainan laillinen presidentti. Hän ottaa asiaan vielä kantaa. Vallan kaapannutta fasistijunttaa ei voi pitää laillisena hallituksena, kai sen jokainen ymmärtää. Ukrainan instituutiot eivät ole toimivaltaisia vielä meneillään olevan väkivaltaisen vallankaappauksen takia. Tilanne normalisoituu vasta, kun fasistijuntta on poistettu. Sekin aika vielä koittaa.
Fasistijuntta on myös vaatinut Ukrainan palauttamista ydinasevallaksi. Kaikki täma uhkaa vakavasti Venäjän ja venäläisten turvallisuutta. On selvää, että venäjä ei voi missään oloissa hyväksyä fasistijunttaa. Fasistijuntan poliittinen ydin, niin sanottu Oikeistosektori, on myös vaatinut rotupuhdasta Ukrainaa ja Venäjän hävittämistä. Oikeistosekotri on avoimen kansallissosialistinen natsiporukka. Sen rinnalla perussuomalaiset muistuttavat stalinisteja. Oikeustosektori on myös aseistautunut.
Yhdysvallat on syyllinen Ukrainan tilanteeseen, samaten Euroopan unioni, joka tuki vallankaappaajia julistamalla ratkaisevalla hetkellä Jakukovitsihin vastaisia pakotteita. Näin siis Europan unioni tuki vallankaappaajia, eli nykyinen fasistijuntta on aika lailla Europan unionin luomus. Yhdysvallat loukkaa kansainvälistä oikeutta sekaantumalla jatkuvasti Ukrainan asioihin, se on YK:n peruskirjan loukkaus, ja loukkaa myös muutamia muita kansainvälisiä sopimuksia. Krimin kansanäänestys on Krimin sisäinen asia ja krimiläisten oma oikeus.
K: Kuka / mikä taho on käytännössä kutsunut sinut ja mahdollisesti muut tarkkailijat Krimille?
V: Vaalitarkailijoiden akkreditoinnista huolehtii yleensä keskusvaalilautakunta. Näin on varmasti nytkin. Olen saanut useita yhteydenottoja hyviltä venäläisiltä ystäviltäni, koska olen ollut aikaisemminkin vaalitarkkailijana. Tällä hetkellä olen kokoamassa Suomesta ja ulkomailta isompaa delegaatiota, mutta en ole lähetellyt kirjeitä mihinkään. Kokoamani delegaation jäsenet eivät muuten vielä edes tiedä olevansa vaalitarkkailijoita, koska en ole informoinut heitä vielä.
K: Teidätkö mitään vaalitarkkailijoiden värväystoiminnasta, jota Krimin kansanäänestyksen nimissä on tehty muun muassa Suomessa (esimerkiksi Suomessa asuville ukrainalais- ja venäläislähtöisille henkilöille on toimitettu värväyskirjeitä)?
V: Olen lukenut siitä lehdistä. Kysymyksessä ovat ilmeisesti tiedustelut halukkuudesta tulla vaalitarkkailijaksi, mutta en tiedä siitä enempää. Minä olen koonnut koti- ja ulkomaisen vaalitarkkailijadelegaation, mutta he eivät tiedä siitä vielä itse. Ilmoitan heille, kun heidät on akkreditoitu.
Outoa että tällaista väitettyä värväyskirjettä ei ole julkaistu missään. En usko tällaisten kirjeiden olemasaoloon, ennen kuin näen sellaisen. Tietysti kansanäänestys on järjestetty niin nopeasti, että suurta joukkoa vaalitarkkailijita on hankala löytää nopealla aikataululla.
K: Kuka ihmisiä värvää?
V: Vaalitarkkailijoiden akkreditoinnista vastaa ylensä keskusvaalilautakunta ja varmaankin tässä tapauksessa Krimin tasavallan johto.
K: Värvätäänkö ihmisiä myös muualta kuin Suomesta?
V: Yritän itse myötävaikuttaa mahdollisimman monipuoliseen kansainväliseen vaalitarkkailijadelegaatioon, joten olen ollut yhteydessä ulkomaille. Mutta kokonaisuutena vaalitarikkailijoiden kutsumisesta vastaa siis Krimin hallitus ja sinne perustettu keskusvaalilautakunta, joka akkreditoi tarkkailijat.
K: Vertauksen vuoksi, mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkiksi Karjalassa järjestettäisi kansanäänestys liittymisestä Suomeen? Olisiko tällainen mahdollista?
V: En tunne mitään sellaista historiallista Karjalaa, jonka liittäminen Suomeen olisi jotenkin oikeudellisesti perusteltu. Karjalan Tasavalta esimerkiksi ei ole koskaan kuulunut Suomeen. Jos puhutaan esimerkiksi Viipurista, se on vanha ruotsalaisten perustama linnoitus. Suomelle se on kuulunut vain mitättömän lyhyen ajan pitkästä historiastaan. Matti Klingekin on kirjoittanut muistaakseni, että Viipurihan oli savolainen kaupunki. Ei siellä ole mitään Karjalaa. Yleensäkin Suomessa maantiedon tuntemus on aika heikkoa näissä Karjalan asioissa ja varsinkin kansainvälisen oikeuden suhteen. Esimerkiksi tämän Kosovon osalta on nyt podettu pahaa muistinmenetystä.
Mutta kaiken kaikkiaan olen ilahtunut siitä, että Venäjän demografisen kehityksen ongelmiin saadaan nyt parannus. Ilmeisesti Venäjän väestö kasvaa yhdessä yössä peräti 2,5 miljoonalla ihmisellä.
Friday, April 12, 2013
Putinin nimen yhdistäminen poliisirekisteriin on ulkomaisten tiedustelupalvelujen operaatio
STT kertoi äskettäin, että Putinia koskevia perättömiä väitteitä oli lisätty KRP:n rikostiedustelun rekisteriin nimenomaan ulkomailta käsin. Todennäköisimmin ulkomaiset asiamiehet onnistuivat saamaan Putinia koskevan disinformaation KRP:n rekisteriin normaalin rikostorjuntayhteistyön kautta. Sitten läpimeno varmistettiin asiamiehinä toimiville suomalaisille toimittajille, jotka julkistivat tiedon. Näin saatiin aikaiseksi skandaali, joka tarjoaa mahdollisuuden spekuloida kuukausitolkulla Putinin epäilyttävillä yhteyksillä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin maailmanlaajuisesti. Kysymyksessä on siis perinteinen disinformaatio-operaatio.
Juuri MTV3 ja Ilta-Sanomat ovat viime aikoina levittäneet runsaasti hyvin valmisteltua Venäjä-vastaista disinformaatiota, jonka tarkoituksena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita. Tavoitteena on myös lietsoa epätietoisuutta ja siirtää huomiota pois esimerkiksi Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin yhteyksistä Putinin vastaiseen niin sanottuun Lontoon ryhmään, joka koostuu Venäjän Interpolin kautta etsintäkuuluttamista loikkareista, terroristeista ja talousrikollisista. Heistä moni on jo murhattu.
Äskettäin Itä-Uudenmaan käräjäoikeus julisti turvallisuutensa puolesta pelkäävän Nekrasovin tiliotteet salaisiksi peräti 25 vuoden ajaksi. Hautalan asunnossa asuvalla Nekrasovilla ei verottajan mukaan ole lainkaan tuloja, mutta valonarkaa rahaliikennettä tuntuu siis olevan. Neuvostoliitosta Nekrasov loikkasi jo 1970-luvulla.
Monet ovatkin epäilleet informaatio-operaatiota kostoksi Hautalan uran tuhoamisesta: viimeinen niitti Hautalalle oli Iltalehden uutinen Hautalan yhteyksistä rikolliseen moottoripyöräkerhoon. Näyttää siltä, että Hautalan viiteryhmät ovat masinoineet kostoksi täsmälleen samanlaisen syytöksen Hautalan verivihollista Putinia vastaan.
Hautala on vuosia käynyt leppymätöntä disinformaatiokampanjaa Putinia vastaan ja perustanut tarkoitusta varten erilaisia järjestöjä ja järjestänyt tilaisuuksia tärkeän yhteistyökumppaninsa Mikael Storsjön kanssa. Hautalan ja Storsjön keskeinen missio on ollut Venäjää terrori-iskuilla uhkailevan islamistisen nettisivuston Kavkaz Centerin poliittinen tukeminen. Storsjö on sittemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Hautalan ja Storsjön perustamaa Venäjä-vastaista yhdistystä johtamaan saatiin myös Tarja Kantola, ulkoministeri Erkki Tuomiojan pitkäaikainen erityisavustaja.
Täytyy muistaa, että Hautalan Putin-vihalla on megalomaaniset, hysteeriset mittasuhteet. Hautala ei pysty puhumaan Putinista menettämättä malttiaan. Kosto liittyy myös siihen, että Venäjän medioissa on uutisoitu Hautalan yhteyksistä islamistiterroristeihin.
Suomessa ei ymmärretä, minkälaisiin kuvioihin Hautala on sotkeutunut. Myös käsitys tiedustelupalvelujen informaatio-operaatioista ja Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta on Suomessa puutteellinen. Vakava vaara on tietysti siinä, että ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat onnistuneet käyttämään luotettavan ja puolueettoman maan tärkeää rekisteriä hämäriin tarkoituksiin sekä tietysti pettäneet sen luottamuksen, mikä kansainväliseen rikostorjuntayhteistyöhön liittyy.
Venäjällä jotakin tietävissä piireissä pidetään varmana, että brittitiedustelu MI6 käyttää Suomen tiedotusvälineitä informaatio-operaationsa välikappaleena, todennäköisimmin Viron suojelupoliisin KAPO:n tuella. On yleisesti tiedossa, että aggressiivisesta Venäjä-vastaisuudestaan tunnettu KAPO on pelkkä MI6:n marionetti. Ei olekaan poissuljettua, että operaatiota pohjustettiin suomalaisten toimittajien salaisella vierailulla KAPO:n päämajaan marraskuussa 2012. Siellä suoritettiin tarvittavat värväykset, jotka voitiin nyt aktivoida meneillään olevassa Putin-operaatiossa.
Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että kysymyksessä on todennäköisesti vain kokeilu. Tavoitteena on ollut testata, miten Suomen medioiden kautta voidaan vaikuttaa Venäjän yleiseen mielipiteeseen. Olennaista operaatiossa on Suomen ja erityisesti Suomen poliisin hyvä maine. Juuri niitä käytetään ponnahduslautana Putinin maineen vahingoittamiseksi. Jos joku kirjoittaisi, että Putinin nimi olisi eksynyt Italian poliisin rekisteriin, asia tuskin kiinnostaisi ketään.
Moni asia Suomen ja Venäjän suhteissa raivostuttaa brittitiedustelua ja erityisesti Viron valtaklikkiä, joka mieluiten näkisi Suomen Natossa ja Venäjän hajoamista edistämässä. Tosiasiassa Suomi on jo sanonut Natolle lopullisesti ei. Naton vastustus on suomalaisten keskuudessa omaa luokkaansa, eikä pitkään jatkunut informaatio-operaatio ole saanut suomalaisia Naton puolelle, päin vastoin. Erityisen katkeria Venäjän viholliset ovat Suomen sisäministeriön ja Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n solmimasta tietovaihtosopimuksesta.
Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ehättikin jo syyttää KRP:n rekisteritiedon vuotajaa maanpetoksesta. Tosiasiassa vuotaja on sama ulkomainen tiedustelupalvelu, joka alun perinkin onnistui syöttämään väärän tiedon Suomen poliisin tietokantaan.
Meneillään oleva operaatio muistuttaa jossakin määrin Venäjän vaalien alla levitettyä hyvin aidon näköistä videoväärennöstä, jossa Putin oli syytettynä oikeudessa. Senkin tarkoitus oli vaikuttaa Putinin imagoon ja muokata asenteita maailmanlaajuisesti. Myös Pussy Riot ja Femen ovat informaatio-operaatioita, joiden tarkoitus on vaikuttaa maailmanlaajuisesti Putinia koskeviin asenteisiin. Menestynein näistä operaatioista on Pussy Riot, jota Helsingin yliopistossakin luullaan aidoksi ihmisoikeusaktivismiksi.
JOHAN BÄCKMAN
Subscribe to:
Posts (Atom)