OSA 1: KOHTI RINTAMAA
Aloitin eilen jännittävän matkani kohti Krimin niemimaata. Ennen sitä kotona löysinkin jo ensimmäisen uhkauskirjeen postilaatikostani: minut uhattiin tappaa, koska olen lähdössä Krimin niemimaan kansanäänestystä valvomaan. Sitä ei kuulemma saisi tehdä. Uhkauskirjeeseen oli liitetty printti Iltalehden asiaa koskevasta jutusta. Myös presidentti Sauli Niinistö paheksui vaalitarkkailua julkisesti.
Puhelin pirisi koko ajan: Moskovassa minua olisi vastassa peräti kolme kuvausryhmää. Heti astuttuani Sheremetevon lentokentälle Rossija1-kanava halusi mielipiteeni. Nostin esille tärkeän näkökulman: miten ennenkuulumattoman julkealla tavalla Yhdysvallat, EU ja Nato uhkailevat Krimin viatonta ja rehellistä työtätekevää kansaa vaatimuksillaan sanktioista ja vaalien peruuttamisesta. Länsimaat jankuttavat kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei koskaan ole esitetty. Päin vastoin, kansanäänestys on täysin kansainvälisen oikeuden mukainen, kuten Kosovossa, Skotlannissa, Kataloniassa jne.
Ainutlaatuista asiassa on ainoastaan se, että länsivallat uhkailevat venäläisiä äänestäjiä sodalla. Ikään kuin venäläisellä ihmisellä ei olisi samanlaista oikeutta äänestää kuin länsimaisella ihmisellä. Länsimaiden media on lietsonut itsensä enenkuulumattoman mielisairaan russofobian valtaan, länsimaiset poliitikot ovat sokaistuneet, he eivät näe Kiovan laitonta fasistijunttaa ja sen vaarallisuutta Euroopalle ja maailmalle. Ainoa lääke asiaan on Kiovan fasistijuntan kaataminen, sen jäsenten vangitseminen ja tuomitseminen väkivaltaisesta vallan anastuksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin. Venäjän ja länsimaiden on tehtävä se yhdessä. Ja vielä he tekevätkin sen yhdessä.
Sheremetevolla jatkoin kohti Smferopolin koneen lähtöporttia. Siellä annoin haastattelun Venäjän television ykköskanavalle. Puhelin jatkoi soimistaan. Lausuin puhelimitse Ria Novostille tärkeän asian: Venäjän ja länsimaiden on yhdessä syöstävä vallasta Kiovan perustuslainvastainen fasistijuntta, joka kaappasi vallan väkivaltaisesti ja laittomasti. Tedotusvälineet siteerasivat näkemyksiäni laajalti.
Olen aina ilahtunut, kun saan kertoa oman mielipiteeni, mutta haluan edelleen korostaa, että kysymys on vain minun omasta mielipiteestäni.
Tuoreimmat lausuntoni venäläiselle medialle voi lukea tästä linkistä: http://news.yandex.ru/yandsearch?text=%D0%99%D0%BE%D1%85%D0%B0%D0%BD+%D0%91%D1%8D%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD&rpt=nnews2&rel=tm&grhow=clutop
Krimin vaalien kansainväliset tarkkailijat ja erimaalaiset toimittajat pakkautuivat jonoon: oli aika siirtyä lentokoneeseen. Monet toimittajat jatkoivat kanssamme Simferopoliin, mutta Rossija1-kanavan toimittajatyttönen ei ollut tulossa mukaamme. "Minä jää tänne selustaan", hän sanoi minulle. "Se on hyvä, koska selusta on kaikkein tärkein", vastasin hänelle ja jatkoin: "Mutta me lähdemme nyt kohti rintamaa!"
Rintama on nyt Krimillä. Siellä kamppailaan Euroopan geopoliittisesta tulevaisuudesta. Pieni venäläinen ihminen äänestää venäläisen Krimin kuulumisesta Venäjään. Krimi on kuulunut Venäjälle yli 200 vuotta, siellä asuu 2 miljoonaa ihmistä, suurin osa venäläisiä. Krimi joutui Ukrainan yhteyteen laittomasti 1954 ilman Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päätöstä.
Bussissa matkalla lentokoneeseen ehdin antaa haastattelun virolaiselle kuvausryhmälle ja brittiläiselle toimittajalle. Britti oli kiinnostunut lähinnä siitä, miten kansanäänestys on mahdollista järjestää näin nopeasti. Yleensä totesin kysyjille, että katsotaan ensin se vaalipäivä. Eletään sen iltaan ja seuraavaan päivään, ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.
Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita on uusimman tiedon mukaan 70 henkilöä 23 maasta. Päälle vielä paikalliset ja venäläiset vaalitarkkailijat. Minut kutsui tarkkailemaan hyvä ystäväni Vitali Milonov, Pietarin homopropagandalain isä, joka on myös tarkkailemassa, lisäksi minut kutsui eräs toinenkin ystäväni ja lopulta myös venäläinen vaalitarkkailujärjestö Civic Control, joka on järjestänyt tänne ison ulkomaalaisen tarkkailijadelegaation. Olen itse ollut aiemmin tarkkailemassa mm. Venäjän ja Abhaasian vaaleja. Venäjän viime vaaleissa havaitsin ennen kuulumattoman tihutyön länsimaiden ja erityisesti länsimedian taholta venäläistä demokratiaa vastaan. Nyt sama jatkuu Krimillä, mutta se ei tule onnistumaan.
Viime duuman vaaleissa eräiden hyvin tunnettujen suomalaisten toimittajien russofobinen psykoosi meni niin pitkälle, että he alkoivat peräti häiriköimään vaalihuoneita. Vaalitarkkailijana huomautin asiasta, ja seuraavissa vaaleissa russofobitoimittajat osasivat käyttäytyä jo vähän sivistyneemmin.
Simferopolin kone oli valtava jetti. Siellä näin suuren määrän venäläisiä ja ulkolaisia tuttuja elämäni eri vaiheista: oli Pietarin kulttuuriväkeä, moskovalaisia toimittajia, myös RISI:n delegaatio. Kone nousi ilmaan kuin valtamerilaiva. Lentomatkalla muistin, että Euroopan rauhanomaisella tulevaisuudella on kolme vihollista: Yhdysvallat, NATO ja EU.
Vierustoverini, krimiläinen mies, pitää Krimin liittymistä Venäjään ilman muuta selvänä asiana. Se on ainoa keino pelastaa venäläiset Kiovan perustuslainvastaisen fasistijuntan mielivallalta. Mies nostaa esiin yhden esimerkin: Maidanin natsialttarilla EU:n tukemat uusnatsit huusivat iskulausetta: "Hukutamme ryssät jutkujen vereen." Tällaista porukkaa Erkki Tuomioja tukee, hän tuki myös heidän valtaannousuaan, ja kannattaa edelleenkin heitä. Mutta Krimin väestöllä on oikeus irtisanoutua kaikesta tästä ja -- mikä parasta -- vapautua Euroopan unionista ikiajoiksi.
Krimi on vapautettava, muuten Kiovan fasistikoirat repivät Krimin venäläiset kappaleiksi. Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Erkki Tuomioja! Alas russofobit!
Venäjä toimii esimerkillisesti suojellessaan kansalaisiaan Krimillä ja muualla. Suuri Venäjä pistää kaiken peliin suojellakseen pientä ihmistä. Uskoisitko samaa esimerkiksi Barrososta? Kuka hän loppujen lopuksi on? Muutenkin esimerkiksi Lavrovia ja Kerryä seuratessa tulee mieleen, että he taitavat painia aika eri sarjoissa. Kerry vaikuttaa kyvyttömältä mitättömyydeltä.
Viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut sitä, että tässä russofobiassa ja Putin-parjauksessa on loppupeleissä kysymys vain kateudesta. Venäjällä menee nyt hyvin, lännellä todella huonosti. Se näkyy hyvin esimerkiksi sinä, minkälaisia johtajia meillä on. Katsokaa nyt vaikkapa Erkki Tuomiojaa tai Carl Haglundin solmiopelleilyä. Paljonkonhan Haglundin solmiopelleily tuli meille maksamaan rahassa mitattuna? Sata miljoonaa, miljardi?
Simferopolin lentoasemalla joukko venäläisiä toimittajia piiritti minut heti. Totesin, että kansanäänestys on absoluuttisen legitiimi ja kansainvälisen oikeuden mukainen, eikä tätä vastaan ole esitetty mitään perusteita. Toin esiin myös presidentti Sauli Niinistön riippumattomia vaalitarkkailijoita kohtaan osoittaman painostuksen. Niinistön mielestä vain ETYJ:llä olisi oikeus tarkkaillla. ETYJ on kuitenkin kieltäytynyt lähettämästä vaalitarkkailijoita tutkimaan asiaa ja on sen sijaan leimannut vaalit kansainvälisen oikeuden vastaiseksi, ilman mitään perusteita ja asiaa tutkimatta. Sanoin toimittajille, että ETYJ:n olisi pitänyt lähettää tarkkailijat tutkimaan asiaa ensin ja arvioida tilanne vasta sitten.
Länsimaiden pakotepolitiikka ja Yhdysvaltojen uhkaukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansanäänestys toteutetaan ja toimitaan sen mukaan. Erkki Tuomiojan linjaa pidän vaarallisena: hän tukee avoimesti Kiovan perustuslainvastaista fasistijunttaa, hän on ollut myös mukana nostamassa sitä valtaan antamalla kaiken tukensa väkivaltaiselle vallankaappaukselle. Tuomioja haluaa myös peitellä Maidanin kansanmurhaa: fasistijuntan länsivaltojen tuella masinoimat tarkka-ampujat murhasivat ihmisiä kadulle. Odotan että Tuomioja ottaa asiaan kantaa ja paljastaa oman osuutensa, onhan paronitar Ashton YouTube-puhelinkeskustelusa antanut ymmärtää olleensa tarkka-ampujien taustasta hyvin tietoinen. Ainakaan asia ei tullut hänelle minkäänlaisena yllätyksenä.
Ilmeisesti minun on pyydettänä venäläisiltä julkisesti anteeksi Erkki Tuomiojan ja EU:n sekoilevaa käytöstä ja tukea Kiovan fasistijuntalle. Eihän se vastaa eurooppalaisen älymystön kantaa. Tuomiojan sekoilevalla epärehellisyydellä ei ole mitään rajaa: hän kannattaa Kiovan fasistijunttaa, hän auttoi sen valtaannousussa, hän syyttää Venäjää oikeusrikkomuksesta ilman yhtäkään perustetta, hän haluaa raunioittaa Suomen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin Venäjä-pakotteilla, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin Venäjän vastatoimiin. Ihan tulee Tanner mieleen. Herää vain yksi kysymys: onko Tuomioja vaarallisempi kuin Tanner?
Ihmettelin myös medioille, miksi EU neuvottelee viikkotolkulla pakotteista, jotka merkitsevät ainakin Suomelle taloudellista itsemurhaa. Suomi on jo integroitunut euraasian talousliittoon. Aionkin nostaa esille Krimin pääministerin kanssa suomalaiset investoinnit Krimille. Haluan että suomalaiset rakentavat tänne sillan, taloja, uusia kaupunkeja, perustavat ravintoloita, hotelleita, tehtaita, investoivat kaikkialle mihin voi investoida. On solmittava alustava investointisopimus Krimin ja Suomen välillä.
Toivon että palatessani Suomeen Erkki Tuomioja ei ole enää ulkoministeri. Hallitus on vapautettava russofobisesta klikistä ja sen älyllisestä saastasta. Hautala kaatui, seuraavaksi kaatuu viimeinen tannerilainen konna.
Seuraava jakso: Osa 2, HILJAISUUDEN PÄIVÄ ilmestyy pian tällä samalla paikalla.
Lisätietoja annan puhelimitse 040 763 57 88, 040 503 5474.
