Monday, September 3, 2018

Miksi Viro ei ole Suomi? Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta

Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta BaltNews-sivustolla 28.8.2018 (http://baltnews.ee/authors/20180828/1016892182.html)



ULKOPOLITIIKAN TAIDE - MIKSI VIRO EI OLE SUOMI?

Miksi Viro ei ole pystynyt saavuttamaan kehityksessä Suomea. Siitä kertoi suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja kirjailija, valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman. 

Vuonna 2017 juhlittiin Suomen itsenäistymistä Venäjän imperiumista. Vuosien saatossa Suomen itsenäinen kehitys saavutti paljon menestystä: siitä tuli yksi taloudellisesti kehittyneimmistä Euroopan valtioista, se rakensi hyvät ja rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja Venäjään, siitä tuli länsimaailman osa ja sen lisäksi se saavutti ulkopoliittisen itsenäisyyden, mihin jopa USA suhtautuu kunnioituksella. Mutta Suomen eteläinen naapuri Viro, jättäessään neuvostoperheen 1991, päinvastoin menetti ison osan kauppasuhteistaan Venäjän markkinoilla, mikä merkittävästi heikensi maan taloustilannetta ja maastamuutto kasvoi merkittävästi. Tämän Baltian maan suvereniteetti on kyseenalainen: poliittinen riippuvuus NATO:sta ja USA:sta on vuonna 1991 valitun poliittisen tien seuraus. 

Herra Bäckman, Suomi on monille esimerkki itsenäisestä ulkopolitiikasta. Suomi on integroitunut lähteen mutta säilyttänyt lämpimän kumppanuuden Venäjän kanssa. Miksi Viro valitsi toisen tien, ”yhteistyön” lännen kanssa ja yhteenoton Venäjän kanssa? 

-- Haluan sanoa, että Suomella on erittäin menestyksekäs ulkopolitiikan perinne, sitä kutsutaan "suomettumiseksi". Se ilmaantui toisen maailmansodan jälkeen ja tarkoittaa viisasta ulkopolitiikkaa, missä maa voi integroitua läntisiin rakenteisiin, mutta samalla sillä on hyvät, rakentavat ja suorastaan loistavat suhteet Venäjään kaikkein korkeimmalla tasolla. Se politiikka on jo perinne, presidentti Urho Kekkosen ansiosta, joka jo omana aikanaan ymmärsi, että maalle ja kansalle on eduksi kehittää rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja samalla integroitua länteen. Samalla tavoin se oli Neuvostoliitollekin eduksi, ja on sitä edelleen Venäjälle. Tämä perinne oli aktiivinen 1960-1970-luvuilla, kun termi ”suomettuminen” keksittiin. Nyt tämä perinne vahvistuu, Suomesta on tullut jopa esimerkki muille maille. Olemme nähneet paljon myönteistä tässä kontekstissa: Venäjän ja USA:n presidenttien huippukokous Helsingissä, äskettäin Suomen presidentti kävi Sochissa tapaamassa Putinia. Maidemme päämiehillä on hyvä kontakti ja yhteistyö, luottamus ja jopa ystävyys. Äskettäin Venäjän presidentti lähetti Suomen presidentille onnittelusähkeen tämä 70-vuotispäiväksi. Se oli hyvn kaunis kirje. Venäjän presidentti sinutteli Suomen presidenttiä kutsuen häntä "Sauliksi". Tällaiset askeleet, tällaiset sanat vahvistavat turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, ja se on erittäin hyödyllistä kaikille maille, ei vain Suomelle. Sitä on "suomettuminen". Se on suomalaista viisaan ulkopolitiikan taitoa. Tietenkin Suomi puolustaa omia intressejään, sitä kukaan ei kiellä, mutta maamme on avoin kaikelle dialogille. 

-- Mitä Viroon tulee, tilanne on täysin toinen. Maata ei ollut olemassa toisen maailmansodan jälkeen, se oli osa Neuvostoliittoa, ja vasta 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa pääsi ilmoille tämä uusi chauvinistinen, russofobinen ja Venäjä-vastainen politiikka. Viroon luotiin apartheid-järjestelmä, ihmiset jaettiin kahteen kastiin, venäläisiin ja virolaisiin. Alkoi ihmisoikeuksien loukkaaminen, ilmaantui suuri ihmisryhmä, jolla ei ollut kansalaisuutta, ihmisiä joilla on ns. harmaa passi -- tällä tavoin luotiin Venäjä-vastainen poliittinen järjestelmä, joka ei ole rakentava. Amerikkalaiset eivät näköjään ymmärrä tätä. He eivät ymmärrä pienten Euroopan maiden historiaa, joten he luulevat, että tällainen politiikka Baltiassa on normaalia. He eivät ymmärrä, että se ei ole rakentavaa eikä vahvista turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, vaan päinvastoin. Se on vaarallista, koska sellaiset maat kuin Viro voivat olla pikku aggressoreita, aggressiivisia kääpiöitä, jotka Venäjän vierellä provosoivat kaikin tavoin. Suomalaisia tällainen Viron ulkopolitiikka hävettää, koska me emme harrasta sellaista. Meitä myös hävettää Ukrainan käytös. Haluamme luoda tasapainoisen ja vakaan ulkopolitiikan.

-- Virossa on paljon ongelmia. Mutta Suomen ja Viron suhteiden erityisyys on sinä, että kansamme ovat kuitenkin läheisiä. Olemme suomalais-ugrilaisia kansoja, kielemme muistuttavat toisiaan, suhteemme ovat perinteisesti läheiset, se on paradoksaalista. Mutta täytyy sanoa, että maidemme ulkopolitiikka on hyvin erilainen ja sen tietävät kaikki. Viime aikoina, valitettavasti, Viron kansa ja Viro itsessään on etääntynyt Suomesta. 

-- Missä on Suomen talouskasvun salaisuus, ja miksi Viro ei pystynyt toteuttamaan satua Baltian tiikeristä? 

-- Täytyy ymmärtää että Viro on keinotekoinen valtio. Sanoisin jopa, että se ei ole suvereeni valtio. Se on USA:n vasalli ja samalla NATO:n miehitysvyöhyke. Virossa toimii käytännössä angloamerikkalainen miehitysjärjestelmä, siellä on NATO-joukkoja, niiden turvallisuuspalveluja, jotka valvovat myös sisäpoliittista tilannetta. Mitään poliittisia vapauksia ei ole, heti alkaa vaino, jos joku sanoo jotain venäläisistä kouluista tai venäläisten oikeuksista. Apartheid-politiikka nimenomaan jakaa ihmiset kahteen ryhmään, vähemmistöä syrjitään. Kuten missä tahansa vasallivaltiossa, tässä tilanteessa Viro ei itsenäisesti kykene kehittämänä talouttaan, yhteiskuntaa ja politiikkaa. Sen täytyy aina kysyä USA:lta ohjeita. Se on kuin lapsi, joka on kokonaan riippuvainen vanhemmistaan, ja jolla ei ole mitään oikeuksia. 

-- Suomen talous kehittyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen. Tärkeä tekijä olivat Neuvostoliitolle maksetut isot sotakorvaukset. Stalin teki johtopäätöksen siitä, että on parempi järjestää korvaukset niin, että Suomen teollisuus kehittyy ja Suomen valtiosta tulee taloudellisesti riippumaton. Näin tapahtui. Tiedän, että se oli Stalinin idea. Hän ei halunnut rangaista tai käyttää hyväksi Suomea, hän halusi nimenomaan kehittää Suomen taloutta. Suomessa kaikki tietävät sen, tämä ei ole mikään salaisuus. Tällä tavoin, kun sotakorvaukset oli maksettu, Suomen teollisuus sai isoja tilauksia Neuvostoliitosta. Samalla "suomettumisen" puitteissa maa pystyi integroitumaan länteen ja Euroopan unioniin. Eurosta tuli valuutta. Mutta se ei mitenkään pysäyttänyt rakentavia Venäjä-suhteita. Suhteemme kehittyvät edelleen menestyksekkäästi, Suomeen rakennetaan ydinvoimalaa, mikä on loistava esimerkki maidemme yhteistyöstä. Olemme naapureita, meillä on paljon yhteistä, meidän kannattaa olla yhteistyössä ja vahvistaa ystävyyttämme ja kauppaa.