Dosentti Johan Bäckman Krimin kansanäänestyksen
virallisena vaalitarkkailijana, osa 2: HILJAISUUDEN PÄIVÄ.
Tänään on toinen päiväni vaalitarkkailijana Krimillä. Aamulla lähdin
kuljettajani kanssa tutkimaan kaupunkia ja lähimaastoa. Ainoastaan Simferopolin
keskustassa pienen varuskunnan portilla näin kolme itsepuolustusjoukkojen
sotilasta sekä miehistönkuljetusvaunun. Muutoin sotilaita ei näkynyt Simferopolin
lähimaastossa noin sadan kilometrin säteellä, mutta Krimin raja-alueilla ja
sotilastukikohtien läheisyydessä heitä kuulemma on enemmän. Ukrainalaisia miliisejä
näkyy jonkin verran. Muutoin katukuva on rauhallinen ja ihmiset tuntuvat olevan
omissa askareissaan. Mitään
hysteriaa, raivoa, pelkoa tai muuta epämääräistä liikehdintää ei ole
näköpiirissä. Ihmiset vaikuttavat puuhakkailta ja tyytyväisiltä, mihin tämänpäiväinen
lähes +20 lämpötila ja auringonpaiste osaltaan vaikutti. Ajoimme ensin Mustanmeren rannalle Alushtaan ja sieltä takaisin Bahchisaraihin, missä varsinainen vaalitarkkailutyö pääsi alkuun: tutustuin Bahchisarain koulun numero 4 äänestyspaikkaan numero 12015. Kuvasin itseni vaaliuurnien seurassa. Paikalla oli myös koko vaalilautakunta. Nämä eivät olekaan mitä tahansa uurnia, koska näihi kerätään äänet Venäjään liittymisestä. Harvemmin pääsee todistamaan tällaista äänestystä.
Koululle
tuli seurakseni kaksi Venäjän duuman lähettämää vaalitarkkailijaa. Esitin
paljon kysymyksiä vaalin käytännön toteutuksesta: mistä äänestyslistat, miten
henkilöllisyys todistetaan, miten vaalisalaisuus toteutuu, kuinka paljon
äänioikeutettuja on. Koulussa numero 4 vaalit toteutetaan rutiinilla, koska
täällä on äänestetty aikaisemminkin.
Ajomatkalla katselin ympäristöä. Krimi ei
ole vauras, erityisesti silmään pistävät kauan sitten hylätyt viinirypäletarhat
ja aprikoosiviljelmät. Turismi on edelleen merkittävä toimeentulon lähde.
Sovimme, että teemme laajemman kierroksen aina Jaltalle saakka vaalien jälkeen maanantaina.
Joka tapauksessa lähiympäristössä muutaman sata kilometriä ajettuani kävi
selväksi, että ainakaan täällä minkään valtion sotavoimista ei ollut tietoakaan.
Myös ilmapiiri oli hyvin rauhallinen. Simferopolin keskustassa oli ortodoksisen
rock-yhtyeen konsertti, jota seuraamaan oli tullut muutamia satoja ihmisiä.
Tilaisuus ei vaikuttanut kovin poliittiselta, enemmänkin kotoisalta. Tietysti
se oli venäläishenkinen, mutta suurin osa väestöä täällä on venäläisiä. Myös
Bahchisarain keskustassa oli vastaavanlainen joukkotilaisuus. Hyvin kuvaavia
olivat Simferopolin torille liimatut omatekoiset iskulauseet: VENÄJÄ ON TURVAMME JA
KOTISEUTUMME RAUHAN TAE ja KIITOS VENÄJÄ RAUHASTA KRIMILLÄ! Tämä näkemys vastaa omaani: Venäjä on rauhanturvaaja ja se on aivan oikein turvannut omiensa ja monien muidenkin turvallisuuden. Vain Venäjä pystyy turvaamaan rauhan Euroopassa.
Illalla oli luvassa
varsinainen päätapahtuma: kansainvälisten vaalitarkkailijoiden lehdistötilaisuus.
Siinä esiintyivät lisäkseni mm. unkarilainen ja kreikkalainen meppi,
puolalainen politiikan tutkija, serbialainen kansanedustaja, kiinalainen
diplomaatti jne. Kaikki olivat tietysti yhtä mieltä siitä, että kansanäänestys
itsenäisyydestä on kansojen oikeus ja ehdottomasti kansainvälisen oikeuden
mukaista. Väitteitä siitä, että kansanäänestys olisi laiton, pidettiin tietysti
Yhdysvaltain ja Euroopan unionin kierona ja epärehellisenä politikointia ja
sitä paitsi härskinä valheena. Itse toistin lehdistölle nyt jo perinteiset
teesini: länsilehdistö on ennen kuulumattoman russofobisen hysterian vallassa,
Kiovan perustuslain vastainen fasistijuntta on laiton ja länsimaiden ja Venäjän
pitää yhdessä vapauttaa Ukraina fasistijuntasta. Jokainen tarkkailija sai oman
puheenvuoronsa, erityisen koskettava oli Kiinan edustajan, herra Ge Zhilin
puhe. Hän vetosi kansojen ystävyyteen. Myöhemmin sanoin autossa kiinalaiselle tietäväni, että Venäjän ulkopolitiikan prioriteetteja ovat nyt Kiina ja Suomi.
Molempiin Venäjällä on erinomaiset suhteet ja molempien maiden suhteita Venäjä
hoitaa aivan erityisellä tavalla.
Lehdistötilaisuudessa puhuttiin jonkin verran ns. tataaripropagandasta. Näkökulmasta riippuen yhtäältä väitetään, että Krimin tataarit kannattavat kansanäänestystä, toisaalta väitetään, että tataarit ovat enemmälti vastaan. Tosiasiassa joka paikassa tuntuu olevan enemmänkin sodanvastaisia mielenosoituksia kuin kansanäänestykseen suoraan liittyviä. Tataarit ovat varmasti jakaantuneet tässä Venäjään liittymisen kannattajiin, vastustajiin ja neutraaleihin. Joku toi myös esiin sen, että Krimillä asuu paljon muitakin kansoja kuin venäläisiä ja tataareja. On mahdotonta sanoa nyt, kuinka moni tataari kannattaa tai vastustaa.
Päivän aikana aloin myös kaavailla
suomalaisia investointeja Krimille. Puhuin asiasta Krimin korkeimman neuvoston
jäsenen Ljdmila Lubinan kanssa. Sanoin haluavani puhua Krimin pääministeri
Aksjonoville suomalaisista investoinneista, mutta Lubina totesi, että Aksojonov
vastaa hänelle. Ehdotin, että Krimin vaalien jälkeen sinne matkustaa
suomalainen liikemiesvaltuuskunta. Krimille on tulossa Venäjään liittymisen
jälkeen tänä kesänä ainakin kuusi miljoonaa turistia. Olisi hienoa käyttää
siinä suomalaista osaamista.
Päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin
rauhallinen. Sitä kutsutaankin Venäjällä nimellä hiljaisuuden päivä, den tishiny.
Se tarkoittaa vaaleja edeltävän päivän kaikenkattavaa rauhoittamista (ideana vähän samanlainen kuin turkulainen joulurauha). Hiljaisuuden päivänä kaikenlainen vaalikampanjointi on kielletty. Joukkokokoontumisien ja konserttien eräänä tavoitteena voikin tosin olla kansan rauhoittaminen, vaikka tematiikka olikin selvästi venäläiskansallista. Huomenna on tärkeä päivä,
joka muuttaa Venäjän, Euraasian, myös Suomen historiallisen suunnan. Täältä tullaan Venäjä! Alas Kiovan fasistijuntta!
