Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan.

Александр Захарченко (1976-2018). Некролог.
Alexander Zaharchenko (1976-2018). Muistokirjoitus.

"Йохан, я баню подготовил". Это были последние слова Александра Владимировича, которые он сказал мне. Это было в конце торжественного ужина к Дню Республики в этом году. Но, к сожалению, из-за плотного графика делегации, в баню я в этот раз не успевал. Поэтому, эти слова остались последними для меня из его уст. Такое приглашение является особым знаком уважения для любого финна. -- В бане его резиденции я был уже раньше, когда Глава пригласил меня, моего финского товарища Януса Путконена и других гостей в свою сауну. Помню, как Глава меня крепко парил с вениками в парилке. Словно таким образом он укрепил меня. -- Александр Владимирович никогда не забывал сказать спасибо. Помню, как он поблагодарил меня за мой вклад в развитие и защиту Республики. Помню его яркие живые глаза, когда он смотрел на собеседника. Он всегда находил время для каждого. Он каждого любил, уважал, гордился. Благодаря ему, Донецкая Народная Республика и его народ стали непобедимыми. Его дух живет вечно в нас, сила его воли укрепляет нас, наших детей и внуков.

Хочу выразить соболезнования родным и близким Александра Владимировича.

Йохан Бекман
Представитель ДНР в Финляндии

"Johan, laitoin saunan valmiiksi". Ne olivat Alexander Vladimirovichin viimeiset sanat minulle. Hän sanoi ne Donetskin kansantasavallan päivän tämän vuoden juhlaillallisella ja istui hetken vieressäni. En kuitenkaan ikävä kyllä silloin ehtinyt saunaan delegaation aikataulun takia. -- Mutta kävin Donetskin kansantasavallan päämiehen residenssin saunassa aikaisemmin. Siellä hän vihtoi minua ankarasti koivuvastoilla. Se vihtominen vahvisti minua. Vilvoitellessamme Alexander Vladimirovich esitteli haavojaan: hän oli haavoittunut rintamalla yhteensä 28 kertaa. Muistan sen luvun. Luoti, sirpale, puukko, pommi. Erilaisia arpia oli eri puolilla vahvaa kehoa. -- Kun nyt ajattelen häntä, parhaiten Alexander Vladimirovichin muisto elää hänen katseessaan. Hän katsoi jokaista ihmistä sinisillä silmillään tarkasti, ystävällisesti ja kannustavasti. Hänellä oli aikaa jokaiselle ja hän suhtautui jokaiseen keskustelukumppaniinsa arvostavasti, mielenkiinnolla ja oli heistä ylpeä. Hänellä oli aikaa kiittää ihmisiä. Minuakin hän kiitti siitä mitä olen tehnyt tasavallalle. Se kiitos oli arvokas mutta ehkä kuitenkin arvokkain oli se vihtominen. -- Alexander Vladimirovich teki Donetskin kansantasavallasta ja sen kansasta voittamattoman. Hänen tahdonvoimansa elää meissä, lapsissamme ja lapsenlapsissamme ikuisesti. -- Esitän surunvalittelun hänen omaisilleen ja läheisilleen.

Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan. 

"Suomi on antamassa yksipuolisesti tukea Ukrainalle hetkellä, jolloin Kiovan joukot ovat ryhmittäytymässä hyökkäykseen koko rintamalinjan pituudelta"

DONETSKIN KANSANTASAVALLAN EDUSTUSTO SUOMESSA

Tiedonanto

Ukrainan puolustusministeri hakee Suomesta tukea uudelle hyökkäyssodalle

Suomi on luisumassa yhä vaarallisemmin sodan osapuoleksi Itä-Ukrainassa, jossa Kiovan hallinto on ryhtynyt valmistelemaan lännen tuella uutta Donbassin hyökkäyssotaa talvesta 2015 saakka jatkuneen asemasotavaiheen jälkeen. Suomi on antamassa yksipuolisesti tukea Ukrainalle hetkellä, jolloin Kiovan joukot ovat ryhmittäytymässä hyökkäykseen koko rintamalinjan pituudelta.

Kuluneen kolmen vuoden ajan sotatoimien eskaloitumista ovat hillinneet Minskissä helmikuussa 2015 saavutetut neuvottelutulokset, jotka allekirjoitettiin Donbassin konfliktin osapuolten eli Ukrainan ja itsenäistyneiden Donetskin (DPR) sekä Luganskin (LPR) Kansantasavaltojen välillä. Venäjän, Saksan ja Ranskan tukema Minskin tulitaukosopimus laadittiin ja allekirjoitettiin rauhansuunnitelman pohjaksi.

Ukrainan puolustusministeri Stepan Poltorakin saapuminen vierailulle Suomeen maanantaina 26.2. ja välittömästi Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon allekirjoitettua lauantaina 24.2. voimaan astuneen ja Minskin tulitaukosopimuksen vastaisen ”integraatiolain”, on osoitus siitä, että Suomi antaa yksipuolista tukea Kiovan hallinnon poliittisille provokaatioille ja sotilaallisille ryhtymisille.

Venäjän ulkoministeriön 24.2. julkaiseman lausunnon mukaan Ukrainan uuden ”integraatiolain” nojalla toimivat Kiovan viranomaiset pyrkivät avoimesti väkivaltaiseen ratkaisuun Donbassin konfliktissa ja muistuttaa, ettei laki itsenäistyneiden DPR:n ja LPR:n alueiden liittämisestä takaisin Ukrainan yhteyteen sisällä Minskin sopimuksen mukaisia diplomaattisia tavoitteita.

Erityisen vaaralliseksi Suomelle ryhtyminen osapuolena Donbassin konfliktiin tekee nyt se, että Suomen presidentti Sauli Niinistö on vastikään Munchenin konferenssin yhteydessä 17.2. ilmoittanut tukevansa aikomusta suomalaisjoukkojen lähettämisestä Donbassiin ”rauhanturvaamistehtäviin”.

Venäjän parlamentin kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Aleksei Pushkov muistutti heti sen jälkeen kun Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen oli esittänyt 20 000 sotilaan vahvuista sotilasoperaatiota Donbassiin, ettei mitään suunnitelmaa rauhanturvaamisesta voida toteuttaa ilman Donetskin ja Luganskin Kansantasavaltojen kanssa käytäviä neuvotteluja. Suomi ei kuitenkaan ole osoittanut koskaan mitään halukkuutta ryhtyä neuvotteluihin Donbassin kansantasavaltojen kanssa, vaikka sellainen olisi mahdollista ja kansantavallat ovat diplomaattisen halukkuutensa osoittaneet.

Pushkovin mukaan on selvää, että lännen tukema Kiova yrittää käyttää kansainvälistä rauhanturvatehtävää omiin tavoitteisiinsa, jotta ylikansalliset joukot miehittäisivät hallintaansa koko Donbassin alueen, mutta että sellainen ei tule toteutumaan, ”ensinnäkin siksi, ettei Venäjä tule koskaan hyväksymään sitä, ja toisekseen, koska LPR ja DPR eivät tule sellaiseen suostumaan”. 

Samalla kun Ukrainan puolustusministeri on saapunut Helsinkiin, pelkästään kuluneen vuorokauden aikana sunnuntaista maanantaihin Ukraina on rikkonut tulitaukoa yhteensä 21 aseellisessa välikohtauksessa Donetskissa ja Luganskissa. Selkeänä merkkinä yleistilanteen eskaloitumisesta on maanantai-aamun ajan molempien kansantasavaltojen pääkaupungeissa kuultu voimakasta tulitusta läntisiä esikaupunkeja halkovilta rintamalinjoilta ja siviilituhoista on jälleen raportoitu. 

Yli 10 000 siviiliä on saanut surmansa loppukeväästä 2014 Ukrainan käynnistämissä sotatoimissa Donbassin venäläisalueita vastaan, jotka eivät hyväksyneet perustuslain vastaista Kiovan hallintovaltaa ns. Maidanin vallankaappauksen jälkeen. Kansanäänestyksissä itsenäistyneet Donetskin ja Luganskin Kansantasavallat perustivat Donbassin itsepuolustusjoukot ja torjuivat Ukrainan äärimielisestä oikeistosektorista kootun ns. ”kansalliskaartin” johtamat sotilaalliset hyökkäykset ensin kesällä 2014 ja lyhyen tulitauon jälkeen uudestaan talvella 2015. Hatarana jatkunut tulitauko, joka on tosiasiallisesti ollut pysyvä asemasodan vaihe, on vaatinut päivittäisiä kuolonuhreja jo kolmen vuoden ajan.

Suomen valtamedia ja lukuisat suomalaispoliitikot syyttävät jatkuvasti, mutta todisteetta, että Venäjällä olisi osallisuus Donbassin konfliktissa ja väittävät virheellisesti Venäjän olevan Minskin sopimuksen osapuoli. Tosiasiassa millään valtiolla tai virallisella kansainvälisellä instituutiolla, kuten Donbassissa tulitaukoa valvovalla ETY-järjestöllä tai YK:lla, ei ole todisteita Venäjän aseellisesta osallisuudesta Donbassin sotaan, jonka myös Moskova on jyrkästi ja kategorisesti kiistänyt. Onkin pelkästään realiteetti, että perusteettomat väitteet Venäjän sotilaallisesta osallisuudesta ovat Ukrainan ja Kiovan hallinnon liittolaisten luomaa sotapropagandaa.

Suomen toimet Kiovan hallinnon tukemiseksi tekevät suomalaisista vaarallisesti osapuolen Eurooppaa repivässä sisällissodassa, jossa valheellisesti väitetään Venäjän olevan sodan toisena osapuolena. Myös pohjoiseen Euroopaan ulottuvan poliittisen eskalaatioriskin liennyttämiseksi, Donbassin kansanmurhan lopettamiseksi ja rauhantilan palauttamiseksi, suomalaisten on vaadittava virallisen tuen keskeyttämistä Ukrainalle ja tuettava pyrkimyksiä neutraaliin asemaan suhteessa sodan todellisiin osapuoliin. 

Janus PUTKONEN, päätoimittaja, Donbassin kansainvälinen uutistoimisto DONi

Johan BÄCKMAN, virallinen edustaja, Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus Helsingissä

Jarmo EKMAN, sihteeri, Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus Helsingissä

Jaana-Marika KURTTI, puheenjohtaja, Suomi-Novorossia-seura SNS

Daria SKIPPARI-SMIRNOV, puheenjohtaja, suomalais-venäläinen ystävyysseura RUFI

Lisätietoja, 040 503 5474

Jakelu:

Tasavallan Presidentin Kanslia

Ulkoministeriö

STT

YLE

Donetskin kansantasavallan Suomen-edustustolla on ideologinen tehtävä toimia globalismia vastaan

Donetskin kansantasavallan (DNR) päämies Alexander Zaharchenko on tänään lehdistötilaisuudessa Donetskissa kiittänyt koko Suomen kansaa aktiivisuudesta DNR:n Suomen-edustuston perustamisessa. Zaharchenko määritteli edustuston tärkeimmäksi tehtäväksi totuuden kertomisen Donbassin tilanteesta sekä globalismin vastaisen toiminnan. Donbassin tilanteesta on kuunneltava myös toista puolta, Donbassin ihmisiä, eikä vain Ukrainan näkemystä asioihin. Zaharchenkon mielestä DNR:n edustustojen tehtävä on osoittaa vääräksi globalismi, joka tekee kaikista ihmisistä harmaata massaa. DNR avasi virallisen edustuston Helsinkiin 9.12. Sitä ylläpitää Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus yhdistys, joka rekisteröitiin Patentti- ja rekisterihallituksessa jo vuosi sitten. Näin toiminnalla on virallinen status. Avajaisten yhteydessä yli 30 suomalaista aktivistia kirjoitti kiitoskirjeen DNR:n ulkoministerille Natalia Nikonorovalle.

Luganskin kansantasavaltaan (LNR) avattiin virallinen Suomi-keskus ja Suomen virallinen edustusto. Jo toinen suomalainen turistiryhmä vieraili Donetskin ja Luganskin uusissa kansantasavalloissa.

Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) virallinen tunnus. Alimpana rinnakkain ovat Suomen ja Novorossian liittovaltion lippu. Novorossian liittovaltio yhdistää vanhat venäläiset alueet. Ylimpänä ovat rinnakkain Transnistrian tasavallan (PMR), Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Luganskin kansantasavallan (LNR) liput. SNS:n tunnuksen on suunnitellut SNS:n tiedottaja Jarmo Lius. 

Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti selosti Venäjän television 5-kanavalle Suomi-keskuksen avajaisia ja mahdollisuuksia torjua länsimedian levittämää disinformaatiota. Luganskin uusi Suomi-keskus on myös Suomen uusi virallinen edustusto. 

Luganskin kansantasavallan (LNR) valtionyliopistoon avattiin eilen perjantaina virallinen Suomi-keskus. Se edistää Suomen ja LNR:n välisiä suhteita sekä suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin tuntemusta Luganskin kansantasavallassa. Tilaisuudessa Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti allekirjoitti yhteistyösopimuksen Luganskin valtionyliopiston rehtorin Jelena Tregubenkon kanssa. SNS edistää suhteita Novorossian alueen uusiin tasavaltoihin, kuten Transnistriaan sekä Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoihin. Tapahtumaa oli todistamassa DNR:ään ja LNR:ään matkustanut suomalainen turistiryhmä. Tämä oli jo toinen suomalaisturistien matka Donetskiin ja Luganskiin. Sen mahdollisti Janus Putkosen, Jaana-Marika Kurtin ja Jarmo Ekmanin loistava työ matkan ohjelman suunnittelijoina ja järjestäjinä. Suuri kiitos! Seuraava matka järjestetään voitonpäiväksi 2017. 

Suomi-Novorossia-Seuran puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti ja Luganskin kansantasavallan valtionyliopiston rehtori Jelena Tregubenko allekirjoittavat sopimuksen Suomi-keskuksen ja edustuston perustamisesta Luganskiin. 

Janus Putkonen (keskellä) puhuu novorossialaisille tiedotusvälineille Suomi-keskuksen avajaisissa Luganskissa. 

Yleisöä Luganskin Suomi-keskuksen avajaisissa. 

Yleisöä Luganskin Suomi-keskukse avajaisissa. 

Suomi-keskuksen avajaisten kunniaksi Suomi-Novorossia-Seuran puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti antoi haastattelun Venäjän valtakunnalliselle 5-kanavalle. Katso 5-kanavan raportti tästä: http://5-tv.ru/news/111775/

Donbassin-turistin tuliassetti. 

Turistit Jaana ja Pia valmistautumassa kotimatkaan. 

Suomalainen turistiryhmä tervetuliaisillallisella Donetskin kansantasavallassa. Turisteilla oli ohjelmaa sekä Donetskin että Luganskin kansantasavalloissa. 

Suomalainen turistiryhmä tutustumassa etäämmältä Donetskin kansainvälisen Sergei Prokofjev -lentokentän raunioihin. 

Suomalainen turistiryhmä tutustumassa Donetskissa Petrovskin alueen yleiseen uimahalliin. Petrovskin alue on aivan rintamalinjan rajalla ja sitä pommitetaan Ukrainan puolelta päivittäin. Silti elämä on siellä melko arkista. 

Suomalaiset turistit Jaana ja Pia Donetskin Saur Mogilalla, kuuluisalla taistelupaikalla, istumassa sotasaaliiksi otetun entisen ilmatorjuntatykin ohjaimissa. 

Suomalaisen vapaaehtoisen Petri Viljakaisen kihlajaisjuhlat Donetskissa. 

Novorossijan rauhankyyhkyläiset Ludmila Dobrzyniecka (Puola) ja Petri Viljakainen (Suomi). Petri kihlasi mielitiettynsä juuri. Pariskunnalla on rintamalla nyt oma korsu. 

Vapaahtoinen Viljakainen kihlaa Ludmilansa Donetskissa.  


Petri ja Ludmila kihlajaisjuhlissaan. 


Donetskissa entisen McDonaldsin paikalle on avattu aivan samannäköinen mutta eriniminen "DonMak". Se tulee sanoista Donetsk ja Makejevka. Makejevka on Donetskin naapurikaupunki, joka on aivan siinä kiinni. Vähän kuten Helsinki ja Vantaa. 

Turistiryhmän tervetuliaisillallinen Petrovskin kaupunginosassa Donetskissa. 

Turistiryhmä tutustuu pommisuojaan Petrovskin alueella Donetskisssa. Täällä alueen asukkaat edelleet viettävät yönsä Ukrainan tykkitulen alla. 

Turistiryhmä vieraili myös elokuvateatterissa, tarkemmin sanottuna entisessä, johon osui Ukrainan ampuma pommi kesken elokuvailtaa. Kymmenet kuolivat ja teatteri paloi poroksi. 

Tuhoutunut elokuvateatteri sisältä. 

Tällainen maittava ja terveellinen ateria maksaa Donetskin keskustassa vain pari euron arvosta ruplia. 

Turistiselfie.  

Miss Lady Troll.  

Turisteilla oli niin hauskaa, että maailma meni ylösalaisin. 

Kansantasavaltalainen vallankumousmies Janus Putkonen nimitettiin Donetskin kansantasavallan valtiollisen yleisradioyhtiön toimitusjohtajaksi

DNR:n yleisradion toimitusjohtaja Janus Putkonen järjesti tänään ensimmäisenä työtehtävänään tasavallan päämiehen kyselytunnin ulkomaisille toimittajille ja asiantuntijoille. Kuva tv-nauhoituksen tauolta Donetksissa tänään. 

Donetskin kansantasavallan (DNR) päämies Aleksandr Zaharchenko allekirjoitti eilen ukaasin, jolla perustettiin Donetskin kansantasavaltaan valtiollinen yleisradioyhtiö ja sen johtajaksi nimitettiin suomalaisen Janus Putkonen. Luottamustaan Zaharchenko korosti lahjoittamalla Putkoselle henkilökohtaisen aseensa, Makarov-pistoolin. Lisäksi Putkoselle annetaan DNR:n kansalaisuus ja passi, mikä kelpaa matkustusasiakirjaksi mm. Suomeeen. Uudella valtionyhtiöllä on sama nimi kuin Putkosen aiemmin johtamalla tietotoimistolla, eli DONi (lausutaan "donai"). DONi tuottaa mediasisältöjä nettiin, televisioon ja radioon 11 kielellä. DONi toimii sekä DNR:n alueella että sen rajojen ulkopuolella. Putkonen on jo pitkään käytännössä vastannut DNR:n omasta tiedottamisesta ulkomaille sekä ulkomaisten toimittajien akkreditoinnista DNR:ään eli DNR:n ulkoisesta kuvasta. Putkosen toiminta-alue on noin 10 miljoonan ihmisen Donbass sekä koko maailma.

Ohessa epävirallinen suomennos Zaharchenkon ukaasista:

DONETSKIN KANSANTASAVALTA

TASAVALLAN PÄÄMIES

UKAASI

Valtionyhtiön perustamisesta

Monipuolisen ja objektiivisen tiedon välittämiseksi Donetskin kansantasavallan poliittisesta, taloudellista, sosiaalisesta ja kulttuurisesta elämästä, myös ulkomailla, sekä Donetskin kansantasavallan kansalaisten yhteiskunnallisen itsetietoisuuden muodostamiseksi,

MÄÄRÄÄN, että

1) perustetaan valtionyhtiö "tietotoimisto DONi",

2) hyväksyn "tietotoimisto DONi":n peruskirjan,

3) nimitän valtionyhtiö "tietoimisto DONi":n toimitusjohtajaksi Janus Putkosen, 

4) velvoitan toimitusjohtajan suorittamaan välttämättömät toimet valtionyhtiön rekisteröimiseksi. 

Ukaasi astuu voimaan sen allekirjoittamishetkellä. 

Donetskin kansantasavallan Päämies

Zaharchenko A. V. 

Donetskin kaupungissa

No. 288

31.8.2016

Anna Rännäli, Luganskin kansantasavallan (LNR) suomalainen

Luganskin suomalainen Anna Rännäli esittelee Ukrainan natsiarmeijalta otettuja sotasaalistankkeja Yön susien ulkoilmanäyttelyssä 

Luganskin kansanasavallassa (LNR) odotti iloinen yllätys: Luganskin suomalainen Anna Rännäli. Anna on syntynyt Luganskissa ja opiskellut Luganskin valtionyliopistossa. Olemme nyt tavanneet Annan useammallakin Luganskin matkallamme. On mukavaa että Luganskissa on tehokas ja iloinen suomalainen odottamassa meitä. 

Anna Rännäli työskentelee Luganskin kansantasavallan (LNR) erittäin vaikutusvaltaisessa ammattiliitossa. Vierailumme huipentui Annan järjestämään kauppakamarin tapaamiseen Luganskin kansantasavallan ammatiliittojen talossa. Keskustelimme Suomen ja LNR:n yhteistyönäkymistä. Tällä hetkelä ajakohtaisin teema on turismi, ja uusi suomalainen turistiryhmä onkin pian tulossa. Tavoitteemme on myös edistää suomalaisten opiskelua esimerkiksi lääkäriksi Donbassin monissa laadukkaissa yliopistoissa. Paljon keskusteltiin myös LNR:n ja DNR:n tunnustamiskomiteoiden toiminnasta. Suomeen perustettu Suomi-Novorossia-Seura saa kumppanin LNR:ään perustettavasta Novorossia-Suomi-ystävyysseurasta, johon kootaan paikallisia suomalaisia.   

Suuntasimme Anna Rännälin opastuksella Donbassin Yön susien päämajaan, missä tutustuimme hienoon museoautojen näyttelyyn. Pihalla on myös Ukrainan armeijalta otettua sotasaalista.

Kaupungilla osallistuimme LNR:n ja DNR:n yhteiseen korkean tason kansainväliseen konferenssiin, jossa käsittelimme laajasti kansantasavaltojen tunnustamista, talouskehitystä ja ulkosuhteiden kehitystä muun muassa muiden tunnustamattomien kansantasavaltojen kanssa. Tutustuimme Putkosen kanssa Etelä-Ossetian parlamentin puhemieheen, kenraaliluutnantti Anatoli Bibiloviin, joka tuli ykköseksi myös maansa presidentinvaalien ensi kierroksella. Bibilov lupasi kutsua meidät Etelä-Ossetiaan mahdollisimman pian. Anna Rännäli puhui puhelimeensa solkenaan koska hän järjestää täällä kaiken, suomalaisella tehokkuudella ja varmuudella!

Luganskin kansantasavallan (LNR) päämies Igor Plotnitski esiintyi konferenssissamme ensi kerran julkisuudessa äskeisen murhayrityksen jälkeen. Hänet yritettiin tappaa 5.8. tienvarsipommilla Luganskissa, vaan ei onnistunut. Terrori-isku liittyi Ukrainan hyökkäysvalmisteluihin, jotka kuitenkin kuivuivat kasaan terroristien jäätyä kiinni Krimillä. Vielä muutama päivä sitten sota oli aika lähellä, mutta nyt tilanne on rauhoittunut. Plotnitski on hyvässä iskussa ja lupasi tulla Suomeeen kalaan. Otimme Putkosen kanssa varsinaisen selfien ja päätimme ottaa lähiaikoina lisää vastaavia selfieitä maailman johtomiesten seurassa.

Konferenssissa tutustuin Luganskin kansantasavallan kirjailijaliiton puheenjohtajaan Gleb Bobroviin. Hän kertoi meneillään olevista kansantasavaltalaisista kirjallisista hankkeista.

Kiirettä piti, ehdimme myös avaamaan Alchevskin bussiaseman. Bussi on täällä erittäin tärkeä menopeli, koska lentokentät ovat pienen pintaremontin tarpeessa. Sovimme myös Helsinki-Lugansk-bussiyhteydestä suomalaisia turisteja varten.

Luganskin Anna ehti vielä kirjoittaa luovutuskirjoja suomalaisten Donbassin puolustajien kunniamerkeille. Niistä keskusteltiin paljon, onhan merkki tehty Mannerheim-ristin mallin mukaiseksi. Mannerheim on aina Venäjällä mielenkiintoinen keskustelunaihe, josta juttua piisaa. Venäjällä on paljon Mannerheim-faneja.

Ennen lähtöämme hyvä ystävämme, Luganskin kansantasavallan Prizrak-prikaatin komentaja Aleksei Markov tuli tervehtimään meitä ja keskustelemaan delegaatiomme kanssa. Oli mukava nähdä vanha tuttu.



Menomatkalla pistäydyimme vielä Stahanovin kaupunkiin, joka on saanut nimensä tunnetun kaivostyöläisen mukaan. Stahanovin patsaalla poseerasi Putkonen, tuo informaatiopuolustuksen Stahanov, joka pistää koko maailman mediat kuriin. Ei muuta kuin: Alas Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta!

Laskeuduimme Venäjän sydämeen

Donbass on Venäjän sydän, sanotaan. Se on Venäjän musta sydän, joka on puhdasta kultaa. Donbassin kaivosteollisuus on perusta monelle, ei vähiten voittamattomalle Donetskin kansantasavallalle (DNR), jonka puolustusvoimat koostuvat paljolti vapaaehtoisista kaivostyöläisistä. Moni kaivos on rintama-alueella ja suljettuna, mutta yhtä moni toimii edelleen. Vierailua Donbassin suurimpaan kaivokseen yli 1 200 metrin syvyyteen ei voi verrata mihinkään muuhun. Se on kokemuksena täysin ainutlaatuinen ja unohtumaton. Ei vähiten siksi, että paikka on hengenvaarallinen. Koettelemus on myös fyysisesti äärimmäisen raskas. Kaivoksessa maan alla laskin, että jokaisessa tilanteessa ympärillä oli ainakin 10 hengenvaarallista tekijää. Matkamme alkoi maan päältä, kun saavuimme kaivosalueelle Donbassin auringon porottaessa kirkkaana. Seurueeseemme kuului kaksi suomalaista, ranskalainen, italialainen sekä Donetksin kansantasavallan Linnake-television toimittaja Tatjana, jonka tekee seikkailustamme reportaasin. 

Ennen matkaa oli käyty läpi lupaprosessi Donetskin kansantasavallan kaivosministeriön kanssa. Kaivokset ovat strategisia kohteita, eikä niihin ole ulkopuolisilla pääsyä. Aluksi jokainen allekirjoitti sitoumuksen siitä, että menee kaivokseen omalla vastuullaan eikä sairasta sydän- eikä hengityselinsairauksia. Sitten siirryimme vaihtamaan kaivosmiesten vaatteisiin. Kaivokseen ei voi ottaa mitään omaa. Kaikki on riisuttava pois ja vaihdettava kaivoksen omiin varusteisiin alusvaatteita myöten. Aluksi puetaan kaivostyöläisten valkoinen alusvaatekerta, sitten päällysvaatteet, jalkarätit ja saappaat. Saimme opastusta myös siihen, miten jalkarätit puetaan. Ne on puettava oikein, koska muuten jalat hiertävät heti rakoille raskaskulkuisissa tunneleissa. Naiset laittoivat päähänsä myös huivin. Suuren kaivoksen varusvarasto, pesulat ja pesu- ja pukeutumishuoneet ovat nekin suuria laitoksia, joissa on paljon ihmisiä töissä. 

Sitten siirryimme varusvarastolle, missä meille annettiin kaivosmiehen varusteet: kypärät, kypärälamput, akut ja happilaitteet. Jokaiselle on varmuuden vuoksi mukanaan oma olalla kannettava happilaite hätätilanteen varalta.


Laskeutuminen yli 1 200 metrin syvyyteen saattoi alkaa hissillä, joka pudotti meidät yli kilometrin syvyyteen. Ahtaalla hissillä laskeutuminen on jo elämys. Paine puristaa korvia ja ilma muuttuu kosteammaksi. Hissi on vaarallinen, koska se on pieni, avoin ja nopea. Kaikenlaisia esineitä törröttää ohi vilistävässä seinässä. Kun saavuimme alas, näytti tilanne vielä helpolta. Ohessa video siitä, kun seurueemme poistuu hissistä kaivoksen pohjalla.

Emme vielä tienneet, että tästä se matkustaminen vasta alkaa. Kaivoksessa liikutaan enimmäkseen hihnoilla, jotka kuljettavat kaivostyöläisiä alas tunneleihin ja takaisin ylös. Alas mennessä hihnalle asetutaan selälleen ylävartalo kyynärpäiden varassa, takaisin ylös palatessa hihnalle asetutaan vatsalleen. Saimme heti ohjeistuksen hihnalla matkustamiseen. Se on hengenvaarallista, koska yksikin väärä liike voi maksaa käden, sormet tai pään. Erityisesti isokokoiselle ja pitkälle hihna on kyllä hurja kokemus, kun se liukuu kovaa vauhtia kohti syvyyksiä.

Matkustamme hihnoja pitkin syvälle ja vaihdamme välillä uuteen hihnaan. Siirtyminen seuraavalle hihnalle on jo raskas kokemus. Täytyy nousta hihnalta ahtaassa tunnelissa, kävellä kyyryssä jonkin matkaa, nousta tasanteelle, mennä rappusille, laskeutua rappusia kapeaan käytävään, kävellä ahdasta ja vaikeakulkuista kaivoskäytävää seuraavalle hihnalle, nousta tasantelle ja laskeutua hihnalle makaamaan. Kaikkialla vaanii hengenvaara. Kävelemme kaivostunneleissa kilometrikaupalla. Tuulettimien läheisyydessä tuntuu kuin viileä merituuli puhaltaisi, mutta sen jälkeen ilma muuttuu äkkiä tukahduttavan kuumaksi ja pölyiseksi. Käytävät ovat jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Kaivos pienenee, mitä syvemmälle laskeudutaan. Lopussa tunneli saattaa olla vain 40 sentin korkuinen. Kaikkialla vallitsee syvä, kostea pimeys. Kaivoksen pöly on tahmeaa ja tarttuu kiinni. Istuudun välillä lepäämään ja tuntuu taivaalliselta. Alhaalla on pimeää ja pölyistä. Kaivosmiehet huutelevat toisilleen. Otamme kuvia ja laskeudumme niin syvälle kuin pääsee.




Matka kohti autinkoa alkaa. Se osoittautuu raskaaksi. Nousemme takaisin ylös yhteensä neljällä hihnalla ja sen jälkeen hissillä. Hihnojen välissä on pitkä rupeama vaikeakulkuisissa kaivostunneleissa. Pyyhin hikeä kasvoilta ja muutun entistä mustemmaksi. Auringonvalon ensimmäinen säde on taivaallinen. Maan pinnalle päästyämme otamme yhteiskuvan. Seikkailu on ollut unohtumaton. Jotain tällaista Jules Verne kaiketi tarkoitti kirjassaan Matka maailman keskipisteeseen. Vain matka avaruuteen voisi haastaa tämän. Ehkä pääsemme sinne seuraavaksi.



Mutta suurin koitos onkin vasta edessä. Varusvarastolla vaatteemme ovat niin likaisia, että ne pyydetäään heittämään lattialle. Toteamme, että reissu olisi tuhonnut mitkä tahansa siviilivaatteet, myös sotilasvaatteet. Vain kestävin materiaali pärjää noissa oloissa. En selvinnyt täysin vammoitta: löin käsivarteni kipeästi johonkin metalliputkeen ja lisäksi jokin terävä metalli repäisi housut reiden kohdalta. Löin pääni monta kertaa, mutta onneksi oli kypärä päässä. Kyllä kaivokseen voisi mennä uudelleen, ja toisella kertaa se sujuisi jo helpommin. 

Pukuhuoneissa on tarjolla runsaasti tavallista kylmää vettä. Sitä tarvitaan. Alkaa reissun vaikein osuus: peseminen. Jokaiselle annetaan pyyhe ja mäntysuopaa muistuttava saippua sekä pesusieni. Menemme suihkuun ja aloitamme hinkkaamisen. Puhdasta ei tahdo tulla millään. Musta lika on rasvaista ja tiukassa. Erityisen lujasti se kiinnityy silmiin. Pesen itseäni pitkään ja kun katson peiliin, olen vielä aivan musta. Naiset ovat peseytyneeet paljon nopeammin, mutta otaksun sen johtuvan siitä, että pestävää ihoa on pinta-alaltaan paljon vähemmän. Kaivoksen aulassa Tatjana jo ottaa haastatteluita tuoreista elämyksistämme. 

Sitten onkin aika vetää työvaatteet päälle. Täällä Donetskin kansantasavalta, Uus-Venäjä. Tulkaa tänne, me odotamme teitä. Vapaustaistelu on vielä kesken.