Venäjän kansallinen journalistifoorumi tuo yli 700 venäläistä toimittajaa kaikilta Venäjän alueilta pohtimaan johtavien asiantuntijoiden kanssa median tilaa. Keskeisiä teemoja ovat tutkiva journalismi, lainsäädännön ongelmat, printtimedian katoaminen ja sosiaalisen median kasvu, journalistin ammatin tulevaisuus, toimittajiin kohdistuvat painostuskeinot yms. Sattumalta samaan aikaan Suomessa perustettiin erityinen valtiollinen elin, jonka tarkoituksena on painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Tätä presidentti
Niinistön määräyksestä kuulemma perustettua viharyhmää johtaa entinen toimittaja
Markku Mantila. Hän hyökkäsikin saman tien Venäjällä avatun suomenkielisen Sputnik-uutissivuston kimppuun, tosin ilman mitään substanssia. Toimittajiin kohdistuvana painostuskeinona Mantilan viharyhmä on tietysti ainoa laatuaan.
Venäjän mediafoorumin lähestymistapa oli pragmaattinen ja keskittyi pääasiassa toimittajien työn taloudellisiin ja oikeudellisiin edellytyksiin. Ohjelma koostui mestarikursseista, luennoista, työryhmistä ja workshopeista. Esimerkiksi uuden tabloid-nettitelevision LifeNewsin pääjohtaja
Aram Gabreljanov luennoi sadoille uutistoiminnan haasteista. Gabreljanovin mukaan länsimaissa työtä tehdään rahasta, Venäjällä myös henkisen kasvun ja yhteistyöverkostojen vuoksi (milloinkahan Sanoman toimittajat alkaisivat puhua henkisestä kasvusta, heh). Median muutosta koskevalla luennolla huomautettiin, että ennen blogeja saman tehtävän ajoivat neuvostolaiset pihan mummot, jotka levittivät informaatiota pikavauhtia. Twitteristä on tullut poliitikkojen työväline, joka syrjäyttää perinteisen median. Paljon aikaa käytettiin juridisten asioiden, kuten tekijänoikeuksien, yksityisyyden suojan ja kuvauslupien käsittelyyn. Venäjän kansanedustajat ja duuman informaatiovaliokunnan johto kävivät selvittämässä uusia lakihankkeita ja niiden vaikutuksia toimittajien työhön. Venäläiseen tapaan keskustelu oli pitkää, laajaa ja perusteellista. Painetun median katoaminen ja journalistin ammatin hiipuminen tai muuntuminen olivat keskeisiä teemoja. Erityisesti toimittajia kannustettiin workshopeissa tutkimaan korruptiota ja paljastamaan ylihinnoittelua valtionhallinnon hankinnoissa. Hauska workshop-idea oli "ongelmakartta" eli suuri Venäjän kartta, jolle toimittajat liimasivat lappuja oman alueensa ongelmista.
Venäjän ongelmakartta -workshop. Toimittajat kiinnittävät oman alueensa kohdalle sen ongelmia selvittävän lapun.
Toimittajan oikeusapu -workshopin tuloksia. Kartalle on merkitty toimittajien kohtaamaa painostusta työssä, kovimmat punaisella, melko kovat oranssilla ja keskivaikeat keltaisella. Punaisiin ongelmiin kuuluvat toimittajien murhat ja pahoinpitelyt, oransseihin uhkailut ja pelottelut, omaisuuden vahingoittaminen, oikeusjutut, levikin haittaaminen, internetsivujen kaappaaminen ja lähetysten haittaaminen. Keltaisiin kuuluvat kohtuuton laskutus, akkreditoinnista kieltäytyminen, tekijänoikeusloukkaukset, erottamisuhkaukset ja kieltäytyminen haastatteluista tai tietojen antamisesta. Kartta kuvaa ongelmien esiintymistä Venäjän eri alueilla.
Viimeisen päivän iltana toimittaja
Andrei Kondrashov piti mestarikurssin kertomalla tekemästään dokumenttielokuvasta
Krim -- Paluu synnyinmaahan, joka on käännetty peräti 36 kielelle maailmaa varten. Mantilan viharyhmän perustamisen ja suomenkielisen Sputnikin avaamisen lisäksi foorumin aikana tapahtui muutakin merkittävää, kun Rossija1-tv esitti foorumipäivän illtana
Vladimir Putinin 15-vuotista uraa käsittelevän melkein kolmituntisen dokumenttielokuvan, jossa oli paljon harvinaista materiaalia. Omat puheenvuoroni pidin yli komituntisessa keskustelutilaisuudessa "Aikamme journalismin haasteet", jossa venäläiset ja ulkomaiset mielipidevaikuttajat paneutuivat ajankohtaisiin kysymyksiin. Seuranani oli mm. italialainen toimittaja ja poliitikko
Giulietto Chiesa, joka äskettäin joutui Viron suojelupoliisin hampaisiin ja karkotetuksi poliittisten näkemystensä vuoksi. Chiesa hämmästeli oman maansa mediaa, joka melkein vuoden jankutti Venäjän kaapanneen Ukrainan, vaikka tosiasiassa Ukrainan kaappasi USA. Chiesa myös sanoi, että USA:n raivolla ei ole rajoja ja se haluaa laittaa Venäjän polvilleen. Foorumissa myös keskusteltiin Aasian, Afrikan ja Intian median Venäjän-kuvasta. Todettiin, että siellä ei varsinaisesti ole russofobiaa. Venäjän kansallisen mediaforumin järjesti Yleisvenäläinen kansanrintama ONF, jota johtaa presidentti
Vladimir Putin.
Oman puheenvuoroni teemat ohessa tiivistettynä:
Suomi on perustanut äskettäin virallisen elimen venäläisten toimittajien vainoamiseksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että meneillään olevassa informaatiosodassa venäläisistä toimittajista on tullut lännen päävihollisia. Vaino voi kohdistua jokaiseen läntiseen poliitikkoon tai viranomaiseen, joka antaa venäläismedialle haastatteluita. Länsimaiden kansat yritetään eristää venäläisestä informaatiosta kaikin keinoin. Venäläisen median siteeraaminen on käytännössä kielletty ja venäläistä mediaa parjataan kaikkialla. Euroopan eri maihin on perustettu erityisiä elimiä torjumaan venäläisiä toimittajia. Esimerkiksi Baltian maissa on useita Venäjän median vastaisia NATO-toimintakeskuksia. Äskettäin EU ilmoitti hakevansa useita henkilöitä erityisiin Venäjän median vastaisen erityistehtäviin. Venäjän median vastaisesta taistelusta on siis tullut länsimaissa jo ammatti. Vähän aikaa sitten Suomen valtiollinen yleisradioyhtiö YLE ilmoitti keräävänsä tietoja Venäjä-myönteisistä kommentaattoreista netissä. Viron suojelupoliisin instruktorit käyvät Suomessa opastamassa YLE:n toimittajia siitä, miten Venäjästä pitää kirjoittaa. Kun YLE perusti venäjänkieliset tv-uutiset, toimittajiksi ei tietenkään palkattu yhtään venäläistä. Suomen valtio kiistää venäläisvähemmistön olemassaolon, mediassakin puhutaan vain venäjänkielisistä. Faktat ovat yhdentekeviä, kun länsimedia kirjoittaa Venäjästä. Tärkeintä on russofobia. Länsimaissa ei ole sananvapautta. Kaikkien toimittajien on viime kädessä kirjoitettava USA:n intressien mukaisesti. Suurin viha kohdistuu venäläiseen toimittajaan ja Venäjän länsimaita paljon laajempaan ja perusteellisempaan sananvapauteen. Myös toimittajan ammatti on länsimaista kadonnut, se on korvaantunut erilaisilla maksetuilla sisällöntuottajilla, propagandisteilla ja some-sotilailla. Länsimaissa meneillään on internetin militarisointi. Journalistit ovat kadonneet ja muuttuneet sotilaiksi. Toimittajat ovat muuttuneet sotilaiksi ja strategisen kommunikaation asiantuintijoiksi, jotka valvovat, tuottavat ja kommentoivat median sisältöjä ja pitävät huolen siitä, että russofobia säilyy pääsisältönä. Neoliberalistimista on tullut fasismia, joka asettaa länsiamaiset arvot epäjumalaksi. Länsimailla ei ole muita arvoja kuin russofobia ja homopropaganda. "Sanoman" ja "Bonnierin" kaltaiset russofobiset mediatalot haluavat saastuttaa Venäjän sisältä käsin. Tilanne on aivan uusi, koska venöläisten toimittajien vastainen aggressio on kasvanut viimeisen runsaan vuoden aikana uskomattomiin mittoihin. Suomessa perustettu venäläisten toimittajien vastainen viharyhmä on tästä hyvä esimerkki. Mielestäni venäläisten toimittajien pitää puolustautua ja puolustaa toimittajan ammattia. Vetoankin kaikkiin Venäjän toimittajiin ja ehdotan perustettavaksi venäläisten toimittajien antifasistista komiteaa totuuden, oikeudenmukaisuuden ja toimittajan ammatin puolustamiseksi.
