Sota alkaa jouluna. Sotilastiedustelun uudet tiedot.

Donetskin kansantasavallan (DNR) sotilastiedustelu antaa edelleen vakavan varoituksen kansainväliselle yhteisölle siitä, että Ukraina ja sen läntiset tukijat (USA ja Iso-Britannia) valmistelevat hyökkäystä. Tiedustelutietojen mukaan, Ukrainan asevoimien pääesikunnassa 13.12. pidetyssä kokouksessa USA ja Iso-Britannia suunnittelivat jatkotoimia ja Venäjä-vastaisen provokaation toteuttamista suursodan aikaansaamiseksi. Edellinen hyökkäyssuunnitelma oli tarkoitus toteuttaa viikonloppuna, mutta se epäonnistui. Sotilastiedustelu pitää edelleen varmana, että Ukraina aikoo toteuttaa suunnitelmansa lähiaikoina. Varoitus on vakava. Saadut tiedustelutiedot tukevat vahvasti käsitystä siitä, että Ukraina on päättänyt toteuttaa suunnitelmansa viimeistään joulukuun 24. ja 25. päivinä. Ukraina on sijoittanut lähelle Venäjän rajaa Ukrainan hallussa olevan Mariupolin suunnalle 20 000 miestä, 120 tankkia, 250 tykkiä tai kranaatinheitintä ja 100 raketinheitintä. Ukraina on kiihdyttänyt aggressiivista tiedustelua mm. lennokeilla, joista neljä on ammuttu alas. Ukrainan tarkoitus on aloittaa hyökkäys provokaatiolla, joka yritetään laittaa länsimediassa Venäjän syyksi. Disinformaation ja propagandan merkitys ja länsimedian tuki on Ukrainan toiminnassa nyt korostunut. Myös Suomen valtamedia palvelee ainoastaan Ukrainan hyökkäystä ja on siten syyllinen verenvuodatukseen. Ukrainan tavoitteena on edelleen hyökätä Mariupolin suunnasta Telmanovoon ja Novoazovskiin kohti Venäjän rajaa. Tilanne on vakava. Ukrainan presidentti Porosenkon tavoitteena on saada 26.12. päättyvälle kuukauden sotatilalle jatko ja siten tukea omaa presidenttiyttään, koska hänen kannatuksensa on nolla. Donetskin kansantasavallan asevoimien varoitusvideo ohessa. Ukrainan armeijan sotilaita kehotetaan antautumaan ja siirtymään Donetskin puolelle, missä heille taataan täysi turvallisuus. Ukrainalaisten sotilaiden on ymmärrettävä, että Ukrainasta on tulossa hylkiövaltio, joka on ainoastaan USA:n ja Ison-Britannian likaisten intressien hiekkalaatikko, eikä Ukraina koskaan saa mitään todellista tukea länsimailta. Suomalaisten on nyt vedottava tuntemiinsa ukrainalaisiin ja Ukrainan lähetystöön, jotta provokaatio saadaan estettyä.

Miksi Viro ei ole Suomi? Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta

Suomennos Johan Bäckmanin haastattelusta BaltNews-sivustolla 28.8.2018 (http://baltnews.ee/authors/20180828/1016892182.html)

ULKOPOLITIIKAN TAIDE - MIKSI VIRO EI OLE SUOMI?

Miksi Viro ei ole pystynyt saavuttamaan kehityksessä Suomea. Siitä kertoi suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja kirjailija, valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman. 

Vuonna 2017 juhlittiin Suomen itsenäistymistä Venäjän imperiumista. Vuosien saatossa Suomen itsenäinen kehitys saavutti paljon menestystä: siitä tuli yksi taloudellisesti kehittyneimmistä Euroopan valtioista, se rakensi hyvät ja rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja Venäjään, siitä tuli länsimaailman osa ja sen lisäksi se saavutti ulkopoliittisen itsenäisyyden, mihin jopa USA suhtautuu kunnioituksella. Mutta Suomen eteläinen naapuri Viro, jättäessään neuvostoperheen 1991, päinvastoin menetti ison osan kauppasuhteistaan Venäjän markkinoilla, mikä merkittävästi heikensi maan taloustilannetta ja maastamuutto kasvoi merkittävästi. Tämän Baltian maan suvereniteetti on kyseenalainen: poliittinen riippuvuus NATO:sta ja USA:sta on vuonna 1991 valitun poliittisen tien seuraus. 

Herra Bäckman, Suomi on monille esimerkki itsenäisestä ulkopolitiikasta. Suomi on integroitunut lähteen mutta säilyttänyt lämpimän kumppanuuden Venäjän kanssa. Miksi Viro valitsi toisen tien, ”yhteistyön” lännen kanssa ja yhteenoton Venäjän kanssa? 

-- Haluan sanoa, että Suomella on erittäin menestyksekäs ulkopolitiikan perinne, sitä kutsutaan "suomettumiseksi". Se ilmaantui toisen maailmansodan jälkeen ja tarkoittaa viisasta ulkopolitiikkaa, missä maa voi integroitua läntisiin rakenteisiin, mutta samalla sillä on hyvät, rakentavat ja suorastaan loistavat suhteet Venäjään kaikkein korkeimmalla tasolla. Se politiikka on jo perinne, presidentti Urho Kekkosen ansiosta, joka jo omana aikanaan ymmärsi, että maalle ja kansalle on eduksi kehittää rakentavat suhteet Neuvostoliittoon ja samalla integroitua länteen. Samalla tavoin se oli Neuvostoliitollekin eduksi, ja on sitä edelleen Venäjälle. Tämä perinne oli aktiivinen 1960-1970-luvuilla, kun termi ”suomettuminen” keksittiin. Nyt tämä perinne vahvistuu, Suomesta on tullut jopa esimerkki muille maille. Olemme nähneet paljon myönteistä tässä kontekstissa: Venäjän ja USA:n presidenttien huippukokous Helsingissä, äskettäin Suomen presidentti kävi Sochissa tapaamassa Putinia. Maidemme päämiehillä on hyvä kontakti ja yhteistyö, luottamus ja jopa ystävyys. Äskettäin Venäjän presidentti lähetti Suomen presidentille onnittelusähkeen tämä 70-vuotispäiväksi. Se oli hyvn kaunis kirje. Venäjän presidentti sinutteli Suomen presidenttiä kutsuen häntä "Sauliksi". Tällaiset askeleet, tällaiset sanat vahvistavat turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, ja se on erittäin hyödyllistä kaikille maille, ei vain Suomelle. Sitä on "suomettuminen". Se on suomalaista viisaan ulkopolitiikan taitoa. Tietenkin Suomi puolustaa omia intressejään, sitä kukaan ei kiellä, mutta maamme on avoin kaikelle dialogille. 

-- Mitä Viroon tulee, tilanne on täysin toinen. Maata ei ollut olemassa toisen maailmansodan jälkeen, se oli osa Neuvostoliittoa, ja vasta 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa pääsi ilmoille tämä uusi chauvinistinen, russofobinen ja Venäjä-vastainen politiikka. Viroon luotiin apartheid-järjestelmä, ihmiset jaettiin kahteen kastiin, venäläisiin ja virolaisiin. Alkoi ihmisoikeuksien loukkaaminen, ilmaantui suuri ihmisryhmä, jolla ei ollut kansalaisuutta, ihmisiä joilla on ns. harmaa passi -- tällä tavoin luotiin Venäjä-vastainen poliittinen järjestelmä, joka ei ole rakentava. Amerikkalaiset eivät näköjään ymmärrä tätä. He eivät ymmärrä pienten Euroopan maiden historiaa, joten he luulevat, että tällainen politiikka Baltiassa on normaalia. He eivät ymmärrä, että se ei ole rakentavaa eikä vahvista turvallisuutta Pohjois-Euroopassa, vaan päinvastoin. Se on vaarallista, koska sellaiset maat kuin Viro voivat olla pikku aggressoreita, aggressiivisia kääpiöitä, jotka Venäjän vierellä provosoivat kaikin tavoin. Suomalaisia tällainen Viron ulkopolitiikka hävettää, koska me emme harrasta sellaista. Meitä myös hävettää Ukrainan käytös. Haluamme luoda tasapainoisen ja vakaan ulkopolitiikan.

-- Virossa on paljon ongelmia. Mutta Suomen ja Viron suhteiden erityisyys on sinä, että kansamme ovat kuitenkin läheisiä. Olemme suomalais-ugrilaisia kansoja, kielemme muistuttavat toisiaan, suhteemme ovat perinteisesti läheiset, se on paradoksaalista. Mutta täytyy sanoa, että maidemme ulkopolitiikka on hyvin erilainen ja sen tietävät kaikki. Viime aikoina, valitettavasti, Viron kansa ja Viro itsessään on etääntynyt Suomesta. 

-- Missä on Suomen talouskasvun salaisuus, ja miksi Viro ei pystynyt toteuttamaan satua Baltian tiikeristä? 

-- Täytyy ymmärtää että Viro on keinotekoinen valtio. Sanoisin jopa, että se ei ole suvereeni valtio. Se on USA:n vasalli ja samalla NATO:n miehitysvyöhyke. Virossa toimii käytännössä angloamerikkalainen miehitysjärjestelmä, siellä on NATO-joukkoja, niiden turvallisuuspalveluja, jotka valvovat myös sisäpoliittista tilannetta. Mitään poliittisia vapauksia ei ole, heti alkaa vaino, jos joku sanoo jotain venäläisistä kouluista tai venäläisten oikeuksista. Apartheid-politiikka nimenomaan jakaa ihmiset kahteen ryhmään, vähemmistöä syrjitään. Kuten missä tahansa vasallivaltiossa, tässä tilanteessa Viro ei itsenäisesti kykene kehittämänä talouttaan, yhteiskuntaa ja politiikkaa. Sen täytyy aina kysyä USA:lta ohjeita. Se on kuin lapsi, joka on kokonaan riippuvainen vanhemmistaan, ja jolla ei ole mitään oikeuksia. 

-- Suomen talous kehittyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen. Tärkeä tekijä olivat Neuvostoliitolle maksetut isot sotakorvaukset. Stalin teki johtopäätöksen siitä, että on parempi järjestää korvaukset niin, että Suomen teollisuus kehittyy ja Suomen valtiosta tulee taloudellisesti riippumaton. Näin tapahtui. Tiedän, että se oli Stalinin idea. Hän ei halunnut rangaista tai käyttää hyväksi Suomea, hän halusi nimenomaan kehittää Suomen taloutta. Suomessa kaikki tietävät sen, tämä ei ole mikään salaisuus. Tällä tavoin, kun sotakorvaukset oli maksettu, Suomen teollisuus sai isoja tilauksia Neuvostoliitosta. Samalla "suomettumisen" puitteissa maa pystyi integroitumaan länteen ja Euroopan unioniin. Eurosta tuli valuutta. Mutta se ei mitenkään pysäyttänyt rakentavia Venäjä-suhteita. Suhteemme kehittyvät edelleen menestyksekkäästi, Suomeen rakennetaan ydinvoimalaa, mikä on loistava esimerkki maidemme yhteistyöstä. Olemme naapureita, meillä on paljon yhteistä, meidän kannattaa olla yhteistyössä ja vahvistaa ystävyyttämme ja kauppaa. 

Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan.

Александр Захарченко (1976-2018). Некролог.
Alexander Zaharchenko (1976-2018). Muistokirjoitus.

"Йохан, я баню подготовил". Это были последние слова Александра Владимировича, которые он сказал мне. Это было в конце торжественного ужина к Дню Республики в этом году. Но, к сожалению, из-за плотного графика делегации, в баню я в этот раз не успевал. Поэтому, эти слова остались последними для меня из его уст. Такое приглашение является особым знаком уважения для любого финна. -- В бане его резиденции я был уже раньше, когда Глава пригласил меня, моего финского товарища Януса Путконена и других гостей в свою сауну. Помню, как Глава меня крепко парил с вениками в парилке. Словно таким образом он укрепил меня. -- Александр Владимирович никогда не забывал сказать спасибо. Помню, как он поблагодарил меня за мой вклад в развитие и защиту Республики. Помню его яркие живые глаза, когда он смотрел на собеседника. Он всегда находил время для каждого. Он каждого любил, уважал, гордился. Благодаря ему, Донецкая Народная Республика и его народ стали непобедимыми. Его дух живет вечно в нас, сила его воли укрепляет нас, наших детей и внуков.

Хочу выразить соболезнования родным и близким Александра Владимировича.

Йохан Бекман
Представитель ДНР в Финляндии

"Johan, laitoin saunan valmiiksi". Ne olivat Alexander Vladimirovichin viimeiset sanat minulle. Hän sanoi ne Donetskin kansantasavallan päivän tämän vuoden juhlaillallisella ja istui hetken vieressäni. En kuitenkaan ikävä kyllä silloin ehtinyt saunaan delegaation aikataulun takia. -- Mutta kävin Donetskin kansantasavallan päämiehen residenssin saunassa aikaisemmin. Siellä hän vihtoi minua ankarasti koivuvastoilla. Se vihtominen vahvisti minua. Vilvoitellessamme Alexander Vladimirovich esitteli haavojaan: hän oli haavoittunut rintamalla yhteensä 28 kertaa. Muistan sen luvun. Luoti, sirpale, puukko, pommi. Erilaisia arpia oli eri puolilla vahvaa kehoa. -- Kun nyt ajattelen häntä, parhaiten Alexander Vladimirovichin muisto elää hänen katseessaan. Hän katsoi jokaista ihmistä sinisillä silmillään tarkasti, ystävällisesti ja kannustavasti. Hänellä oli aikaa jokaiselle ja hän suhtautui jokaiseen keskustelukumppaniinsa arvostavasti, mielenkiinnolla ja oli heistä ylpeä. Hänellä oli aikaa kiittää ihmisiä. Minuakin hän kiitti siitä mitä olen tehnyt tasavallalle. Se kiitos oli arvokas mutta ehkä kuitenkin arvokkain oli se vihtominen. -- Alexander Vladimirovich teki Donetskin kansantasavallasta ja sen kansasta voittamattoman. Hänen tahdonvoimansa elää meissä, lapsissamme ja lapsenlapsissamme ikuisesti. -- Esitän surunvalittelun hänen omaisilleen ja läheisilleen.

Jälleen on yksi Novorossijan sankari astunut Taivasten valtakuntaan. 

Venäjän ulkoministeriö vastasi Lontoolle kahdella Dostojevski-sitaatilla Rikoksesta ja rangaistuksesta; lue sitaatit suomeksi

Salisburyn väitetystä myrkytyksestä, väitetystä myrkystä tai uhreista ei ole mitään todisteita. On vain brittien ja länsimedian toistamia ristiriitaisia huhuja ja valheita. Brittimedia tai brittiviranomaiset eivät ole pystyneet esittämään yhtäkään todistetta mistään. Jos joku tässä asiassa on ”haili laikli”, niin se, että koko Novichok-houre on brittien keksimää valhetta, pahuuden teatteria, jota länsimainen valtamedia kritiikittä toistaa.  

Päin vastoin, on todellakin ”haili laikli”, että koko myrkytystä ei ole edes tapahtunut, ei ole mitään uhreja, eikä mitään myrkkyäkään. Ainoa tosiasia tässä jutussa on se, että Skripal-niminen tyyppi on todellakin olemassa, ja on olemassa myös Salisbury, joka brittiläisen yläluokan hienostuneella aksentilla lausutaan ”sööuulsbri”. Skripalin tai hänen väitetyn tyttärensä olinpaikoista tai väitetystä myrkytyksestä ei ole mitään todisteita. 

Tämä tapaus on todistanut ainoastaan sen, että Venäjä-vastaisen sodan aivot ovat Lontoossa.  

Suomalaisen ja muun valtamedian rappiosta kertoo se, että yksikään suomalainen toimittaja ei ole uskaltanut kyseenalaistaa brittien härskejä valheita, vaikka on aika selvää, että suomalaisistakaan toimittajista tuskin kukaan niihin todella uskoo. Sääliksi käy valtamedian maksettuja trolleja, jotka valehtelevat ammatikseen. Eikö heitä hävetä? 

Kansanedustajista sentään Tuomioja, Mustajärvi ja Packalén ovat esittäneet selvän protestinsa brittien ilmeisiin valheisiin. Kiinnostavin on Packalén, joka kokeneena rikostutkijana osasi hyvin blogissaan kiistää brittien version. 

Tilanne on sama kuin Irakin sodan kynnyksellä, kun brittien kehittämää valhetta Saddamin olemattomista joukkotuhoaseista käytettiin sodan valheellisena oikeutuksena. Koko maailma tietää sen valheeksi, kuten tietävät myös valheeksi brittien nykyiset sekavat houreet. Mutta maailma tietää myös, minkälaiset kostokampanjan kohteiksi joutuivat Irakin joukkotuhoase-valheen paljastaneet amerikkalaiset. Myös Syyriassa angloamerikkalainen blokki on jo pitkään yrittänyt epätoivoisesti lavastaa myrkkyiskua ja käyttää sitä oikeutuksena hyökkäykselle. Venäjä on onnistunut torjumaan tämän sotauhon.  

Brittien pahuuden teatteri on kehitetty sodan oikeuttamiseksi, mikä on vaarallista. Brittien pahuus on nyt niin syvää, että ne ovat nyt valmiit mihin tahansa rikoksiin missä tahansa, saadakseen mustamaalattua Venäjää. 

Suomessa Salelle oli selvästi hirveän vaikeaa se yhden diplomaatin karkottaminen. Salea käy ihan sääliksi. Lohtua asiassa tuo se, että en ole vielä havainnut kenekään suomalaisen todella uskovan brittien valheisiin, eikä niihin näytä uskovan edes Sale. Valtamedian toimittajat ovat erikseen, koska he valehtelevat ammatikseen, mutta eivät hekään oikeasti usko. Hillotolppa-Timpan sanomisilla ei ole mitään merkitystä, koska hänen valepuolueellaan ei ole mitään kannatusta, eikä ole edes mitään puoluetta. Ehkä Timppa saa kohta jonkun suojatyöpaikan Lontoosta? 

Venäjän ulkoministeriön lehdistöpäällikkö Maria Zaharova on ottanut kantaa brittien ulkoministerin Boris Johsonin eiliseen yritykseen siteerata kirjailija Fjodor Dostojevskiä ja hänen monelle suomalaisellekin tuttua romaaniaan Rikos ja rangaistus. Zaharova vastasi Johnsonille kahdella sitaatilla Rikoksesta ja rangaistuksesta, joissa Dostojevski kirjoittaa todisteiden merkityksestä. Tuskin on sattumaa, ettei suomalainen valemedia kirjoita tästä sanaakaan, vaikka Dostojevski ja Rikos ja rangaistus ovat monelle suomalaiselle tuttuja ja rakkaita. Ohessa Venäjän ulkoministeriön vastauksena Lontoolle esittämät kaksi sitaattia Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta (osa VI luku II, kappale 14, sekä osa IV luku V kappale 27), joissa rikostutkija Porfiri Petrovich pohtii epäilyjen ja todisteiden merkitystä (alleviivaukset lisätty):

”Kaikki nämä huhut ynnä muut seikat synnyttävät päässäni ajatuksia. .. Mitä tulee vanhuksen selityksiin asiasta, ovat ne pelkkää lorua. .. Ajatusten on pakko kääntyä tiettyyn suuntaan. Sadasta kaniinista ei milloinkaan tule hevosta, eikä sadasta epäilystä todistetta, sanoo englantilainen sananlasku. Tuo on kuitenkin pelkkää järkeilyä ja tässä on vapauduttava omista mielikuvista, sillä tutkintatuomari on vain ihminen hänkin. .. Minä sanon teille että te olette sangen kärsimätön ja sairas. .. Se on syntynyt unettomina öinä, jalon vihan vaikutuksesta. .. Todisteet ne lopultakin yksin tulevat kysymykseen.”

"Te ehkä sanotte: mutta todisteita! No otaksukaamme, että todisteita on olemassa, mutta todisteilla, kuoma kulta, on yleensä kaksi puolta, ja minä olen tutkintotuomari, siis vain heikko ihminen, niin sanoakseni; sen täytyy itseni tunnustaa. Mieluiten tahtoisin tehdä tutkimukseni matemaattisella selvyydellä, niin selväksi kuin kaksi kertaa kaksi on neljä, tahtoisin mieluiten esittää todisteen, joka sisältä täydellisen ja kiistämättömän matemaattisen totuuden." 

Maria Zaharovan lehdistötilaisuus Dostojevski-sitaatteineen: http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/3145417#9

Suomalainen "rauhanpuolustaja" Kirsti Era haukkui suomalaisia Krimin-kävijöitä "sioiksi"

Rauhanpuolustajat-niminen järjestö natisee liitoksissaan, koska sen johtoporras tukee sekä Donbassiin perustettuja kansantasavaltoja että Krimin palauttamista Venäjään. Äskettäin Krimillä vieraili suomalaisen turistidelegaation mukana Rauhanpuolustajien johtokunnan jäsen Marjaliisa Siira, joka omin silmin kävi todistamassa, että Krimillä ei ole mitään "miehitystä". Rauhanpuolustajien sekavan julkilausuman mukaan siellä olisi "miehitys", mikä tarkoitaa, että Rauhanpuolustajat eivät edes käsitä termin "miehitys" merkitystä. Ilmeisesti rauhanpuolustajissa ei tiedetä, että 97 % Krimin asukkaista äänesti Venäjään paluun puolesta. Tämä tarkoittaa, että Suomen Rauhanpuolustajat vihaa demokratiaa. Tästä on todisteena myös se, että Rauhanpuolustajien nettihäirikkö ja vihapuhuja Kirsti Era kehtasi FB:ssä solvata suomalaisia Krimin-kävijöitä "sioiksi". Rauhanpuolustajien Siira vieraili Krimillä useamman päivän, osallistui turistidelegaation matkaohjelmaan ja maksoi matkansa tietysti itse, kuten muutkin turistit. Kun suomalaisturistien asuttama sanatorio sattumalta muuttui presidentinvaalien äänestyspäivänä vaalihuoneeksi, pääsi myös Siira seuraamaan äänestystapahtumaa. Tämän jälkeen rauhanpuolustajat tuskin voi väittää, että Krimillä olisi "miehitys". Paljonko näitä väitettyjä miehitysjoukkoja ja poikkeustilaa Siira on mukamas nähnyt? Krimillä on täysin rauhallista, ihmiset ovat iloisia päästyään takaisin Äiti-Venäjän turvalliseen syliin, mitä myös Siira oli todistamassa. Ilmeisesti Rauhanpuolustajissa ei edes tiedetä, mitä "miehitys" tarkoittaa. Aikaisemmin myös toinen Rauhanpuolustajien johtohahmo Stig Lång vieraili Donetskin ja Luganskin kansantasavalloissa suomalaisen turistiryhmän mukana. On hyvä, että rauhanpuolustajissa on ihmisiä, jotka haluavat käydä paikan päällä todistamassa, mitä maailmalla tapahtuu. On hienoa, että näiden aktivistien toimesta Rauhanpuolustajat on omalta osaltaan tunnustanut sekä Donbassin uudet kansantasavallat että Krimin palauttamisen Venäjään ynnä Krimillä järjestetyn presidentinvaalien äänestyksen, jossa Putin sai odotetusta 92 % kannatuksen.

Yhteenvetoa Venäjän vaaleista

Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden lehdistötilaisuus Krimillä 18.3.2018.

Terveisiä Krimiltä, olin täällä Venäjän presidentinvaalien keskusvaalilautakunnan akkreditoimana kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Olen aikaisemminkin tarkkaillut Venäjän ja muita vaaleja, mm. kuusi vuotta sitten edellisiä Venäjän presidentinvaaleja. Muutama sana yhteenvedoksi. Krim osallistui Venäjän presidentinvaaleihin nyt ensi kertaa. Äänioikeutettuja oli noin 1,5 miljoonaa ja Putin sai täällä noin 92 % kannatuksen viimeisten tietojen mukaan. Olin täällä myös neljä vuotta sitten tarkkailemassa Krimin kansanäänestystä, mikä oli tietysti merkittävä historiallinen tapahtuma. Se vapautti demokratiaa koko maailmassa ja sai monet eurooppalaisetkin kansat tuntemaan vapautta ja vaatimaan omia kansanäänestyksiään.

Venäjällä on poikkeuksellisen avoin äänestysprosessi, nytkin näitä presidentinvaaleja oli akkreditoitu tarkkailemaan noin 300 ulkomaalaista vaalitarkkailijaa, joista 43 Krimillä. Nämä ulkomaalaiset ovat erilaisia omien alojensa kokeneita tuntijoita ja vaalitarkkailijoita, kuten entisiä tai nykyisiä kansanedustajia, politiikan tutkijoita, järjestöihmisiä ja muita asiantuntijoita ympäri maailmaa. He edustavat monenlaisia instituutioita ja järjestöjä. Moskovaan oli akkreditoitu kaksi suomalaista vaalitarkkailijaa, Kanerva ja Kivelä. Myös kolmas suomalainen kansanedustaja oli tulossa, mutta perui viime hetkellä. Suomesta oli siis yhteensä neljä akkreditoitua vaalitarkkailijaa. Kaiken kaikkiaan kansainväliset vaalitarkkailijat ovat mielenkiintoista porukkaa, jotka tietävät paljon omasta maastaan ja sen Venäjä-suhteesta sekä kansainvälisestä tilanteesta. Tänään keskustelin mm. Saksan, Malesian, USA:n, Afganistanin ja Venezuelan vaalitarkkailijoiden kanssa, eilen vaihdoin muutaman sanan Ruotsin ja Norjan tarkkailjoiden kanssa. Muuten, seurassamme ollut saksalainen kansanedustaja Ulrich Oehme oli ensimmäinen Venäjän Krimillä käynyt Bundestagin jäsen. Ulkomaisten vaalitarkkailijoiden lisäksi Venäjällä oli tuhansittain paikallisia venäläisiä vaalitarkkailijoita, jotka edustavat erilaisia järjestöjä ja instituutioita, mm. ehdokkailla oli omia päivystäviä tarkkailijoitaan kaikissa vaalihuoneissa.

Seurassani ensimmäinen Bundestagin jäsen Krimillä, Ulrich Oehme. Oikealla Manuel Ochsenreiter, tunnettu Donbassin, Krimin ja Syyrian kävijä. 

Näissä vaaleissa onnistunutta oli kaikkien ehdokkaiden näkyvyys: jopa ääriliberaali Sobchak sai miltei rajattomasti media-aikaa pääkanavilla ja saavuttikin kohtuullisen mukavan äänisaaliin tullen neljänneksi. Sama koski muitakin ehdokkaita, jotka kampanjoivat aktiivisesti jalkautumalla eri tahoille tv-kameroiden seuraamina. Oikeistososialidemokratiaa edustava kommunistipuolueen Grudinin sai muhkean äänisaaliin ja tuli toiseksi. Muutkin ehdokkaat olivat hyviä, kuten antineuvostolaista ortodoksista konservatismia edustava räväkkä Zhirinovski, joka on edelleen erittäin tärkeä purkautumiskanava venäläisten kansallis-patrioottisille tunteille ja geopoliittisille pohdinnoille. Muista ehdokkaista Titov edusti tyylikkäästi menestyviä yrittäjiä ja Suraikin äärivasemmistolaisia Stalin-mielisiä. Jokaiselle siis jotakin.

Itse saavuin Krimille kuitenkin jo paljon aikaisemmin, seuranani suomalainen turistidelegaatio, jonka tavoitteena oli kehittää Suomen ja Krimin suhteita. Mukana olivat suomalais-venäläisen RUFI-ystävyysseuran Daria Skippari-Smirnov, Rauhanpuolustajien Marjaliisa Siira ja perussuomalaisten Eero Hult. Useissa seminaareissa ja lehdistötilaisuuksissa kehitettiin suomalaisten viisumivapautta Krimille, Suomi-keskuksen perustamista ja suoraa lentoa Helsingistä Simferopoliin. Mukana keskusteluissa olivat myös Krimin suomalais-ugrilaisten kansojen, kuten virolaisten, mordvalaisten, komien ja marien yhteisöjen edustajat, löytyipä Jaltalta myös ainakin yksi suomalainenkin. Yhdeksi ongelmaksi havaittiin suomalaisten heikot tiedot Krimin tilanteesta, mikä tietenkin liittyy Suomen median jatkuvasti levittämiin valheisiin ja myös Suomen ulkoministeriön levittämään disinformaatioon. On muistettava, ettei "ulkoministeri" Soinilla ole mitään mandaattia lausua Suomen ulkopolitiikasta johtuen hänen "puolueensa" alle 1.4 prosentin kannatuksesta. Suomalaisessa turistidelegaatiossa ei ollut Venäjän keskusvaalilautakunnan akkreditoimia kansainvälisiä vaalitarkkailijoita, mutta kun suomalaisten asuttamaan Jaltan sanatorioon sattumalta avattiin sunnuntaina vaalihuone, pääsivät suomalaisetkin seuraamaan äänestysprosessia läheltä.

Krimillä äänestys sujui kaiken kaikkiaan rauhallisesti ja hyvän ilmapiirin vaallitessa. Krimin vapaa demokratia, neljän vuoden takainen kansanäänestys ja tämänpäiväinen presidentinvaali, antavat paljon toivoa kaikille maailman ihmisille. Varsinaisista rikkomuksista mainittakoon ulkomailla venäläisiin kohdistunut häirintä, kuten Ukrainan täysin häikäilemätön päätös estää Venäjän kansalaisia äänestämästä diplomaattiedustustoissaan. Myös Suomessa Putin-vastaiset omituiset mielenosoittajat häiritsivät äänestämään tulleita Venäjän kansalaisia Helsingissä. Venäjällä lauantaina ja sunnuntaina kaikki vaalikampanjointi on kielletty, mutta sääntöä kierretään kampanjoimalla ulkomailla äänestyspaikoilla tai peräti estämällä venäläisiä äänestämästä. Myös Helsingin yliopisto levitti sähköpostilistoillaan vaalien alla materiaalia, jonka tarkoituksena on painostaa äänestäjiä. Ongelma on vakava, koska Helsingin yliopiston palveluksessa on ja siellä opiskelee paljon Venäjän kansalaisia. Sama ongelma oli Helsingin yliopiston osalta havaittavissa myös viime vaaleissa. Kaiken kaikkiaan Venäjään kohdistuneet provokaatiot ja länsimedian, erityisesti suomalaisen median likainen propaganda ja valheet olivat näiden vaalien alla ja aikana täysin ennenkuulumattomia. Täysin häikäilemätön oli myös "sopivasti" vaalien alla tapahtunut kahden venäläisen väitetty myrkyttäminen, jota käytettiin massiiviseen kansainväliseen mustamaalauskampanjaan ilman ensimmäistäkään todistetta.

Huvittavaa kyllä, länsimaat ovat vuosia vaatineet Venäjällä demokratiaa, mutta kun Venäjällä sitten äänestetään vapaissa vaaleissa, länsimaat puhkuvatkin demokratia-vihaa, häiriköivät ja uhkailevat Venäjää, levittävät häikäilemättömiä valheita medioissaan ja määräävät Venäjälle sanktioita. Syntyy käsitys, että länsi vihaa demokratiaa. Länsimaiden kannan todistaa valheelliseksi se, etteivät länsimaat tai länsimediat mitenkään edes kiistä Putinin korkeaa suosiota tai krimiläisten valtaenemmistön halua liittyä Venäjään. Kysymys on siis vain demokratia-vihasta. Lännessä pelätään, että sielläkin kansalaiset alkavat vaatia oikeuksiaan ja kansanäänestyksiä, miten on käynytkin. Näiden vaalien aikana hassuin oli kahdeksan EU-ulkoministerin julkilausuma, jossa kiistettiin Krimin vaalien laillisuus. Tähän demokratian vastaiseen provokaatioon löytyi siis vain kahdeksan vapaaehtoista ulkoministeriä. Edes hillotolppa-Soini ei ollut mukana tässä joukossa, johtuen juuri varmaankin hillotolpasta.

Suomessa erityisesti Iltalehti, Ilta-Sanomat ja HS julkaisivat näidenkin vaalien alla tapansa mukaan paljon suoranaisia valheita, mutta viime vaalien kaltaiset provokaatiot, joissa Sanoma-konsernin toimittajat häiriköivät netissä ja äänestyspaikoilla, eivät sentään toistuneet. Olisiko syynä se, että Sanoma-konserni on sitten viime vaalien heitetty ulos Venäjältä ja joutunut kaikenlaisten ikävien skandaalien ryvettämäksi. Viime vaaleissa nähtiin myös tökeröitä provokaatioita, joissa vaalit leimattiin jo etukäteen vilpillisiksi erilaisten tekaistujen nettivideoiden avulla. Tätä taktiikkaa yritettiin jossakin määrin nytkin, mutta ilman mitään uskottavuutta.

Todellinen rimanalitus oli YLE-toimittaja Matti Rönkä, joka kehtasi parjata paljon ääniä saanutta ja aidosti suosittua Zhirinovskia pelleksi. Myös monet muut suomalaiset toimittajat levittivät täysin häikäilemättömiä vaaleihin liittyvä valheitaan erityisesti Twitterissä, mikä antaa aiheen olettaa, että nimenomaan valehtelu on elinehto työsuhteen pysyvyydelle. Hyvä esimerkki on YLE:n Antti Kuronen, joka twiitissään väitti, että suurin osa venäläisestä oppositiosta "elää ulkomailla" ja vaalit pitäisi siksi "diskvalifioida". Tosiasiassa vasemmisto-, oikeisto- ja liberaalioppositiolla on merkittävää kannatusta nimenomaan Venäjän sisällä ja se näkyy duumassakin selvästi. Tällaisen valheellisen väitteen voisi jättää omaan arvoonsa, ellei sitä olisi esittänyt 500 miljoonan euron budjetista nauttivan Yleisradion toimittaja. Tuskin sattumalta Kuronen ei ole saanut akkreditointia Donbassin kansantasavaltoihin, eikä varmaan saa jatkossakaan. Yksi selvä valhe oli myös väite siitä, että ehdokkaiden vaalikampanjointi olisi ollut jotenkin vaisua. Tämä ei pidä paikkaansa, koska eri ehdokkaat kampanjoivat poikkeuksellisen aktiivisesti erilaisissa tilaisuuksissa ja tämä oli hyvin esillä federaation kanavilla. Huvittavia ovat myös ulkoministerinä esiintyvän Soinin erilaiset Ukraina-kannanotot, vaikka hänen "puolueensa" alle 1.4 % kannatuksella ei ole minkäänlaista mandaattia.

Tosiasiassa Krimilläkin on huomattu, että Suomi on käytännössä tunnustanut Krimin Venäjään palauttamisen, kuten se on myös de facto tunnustanut Donbassin uudet kansantasavallat, mistä suomalaisten aktiivinen osallistuminen Krimin ja Donbassin kansantasavaltojen toimintaan on osoituksena. Myös perussuomalaisilta ja rauhanpuolustajilta saatu tuki venäläiselle Krimille vahvistaa Suomen uutta linjaa. Summa summarum, lopputulemana on täysin selvää, että Venäjä kansan ääni on kuultu ja Putin on saanut vahvan mandaatin uudelle kaudelle. Suomen ulkopolitiikkaa johtaa Sauli Niinistö, joka on onnistunut rakentamaan hyvät ja luottamukselliset suhteet Venäjän presidenttiin.

Krimin matkailu jatkuu. Seuraava suomalaisdelegaatio lähtee huhtikuussa Jaltan talousfoorumiin, myös uusia turistimatkoja on luvassa. Lisätietoa löytyy sivulta kriminmatkat.com.

"Suomi on antamassa yksipuolisesti tukea Ukrainalle hetkellä, jolloin Kiovan joukot ovat ryhmittäytymässä hyökkäykseen koko rintamalinjan pituudelta"

DONETSKIN KANSANTASAVALLAN EDUSTUSTO SUOMESSA

Tiedonanto

Ukrainan puolustusministeri hakee Suomesta tukea uudelle hyökkäyssodalle

Suomi on luisumassa yhä vaarallisemmin sodan osapuoleksi Itä-Ukrainassa, jossa Kiovan hallinto on ryhtynyt valmistelemaan lännen tuella uutta Donbassin hyökkäyssotaa talvesta 2015 saakka jatkuneen asemasotavaiheen jälkeen. Suomi on antamassa yksipuolisesti tukea Ukrainalle hetkellä, jolloin Kiovan joukot ovat ryhmittäytymässä hyökkäykseen koko rintamalinjan pituudelta.

Kuluneen kolmen vuoden ajan sotatoimien eskaloitumista ovat hillinneet Minskissä helmikuussa 2015 saavutetut neuvottelutulokset, jotka allekirjoitettiin Donbassin konfliktin osapuolten eli Ukrainan ja itsenäistyneiden Donetskin (DPR) sekä Luganskin (LPR) Kansantasavaltojen välillä. Venäjän, Saksan ja Ranskan tukema Minskin tulitaukosopimus laadittiin ja allekirjoitettiin rauhansuunnitelman pohjaksi.

Ukrainan puolustusministeri Stepan Poltorakin saapuminen vierailulle Suomeen maanantaina 26.2. ja välittömästi Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon allekirjoitettua lauantaina 24.2. voimaan astuneen ja Minskin tulitaukosopimuksen vastaisen ”integraatiolain”, on osoitus siitä, että Suomi antaa yksipuolista tukea Kiovan hallinnon poliittisille provokaatioille ja sotilaallisille ryhtymisille.

Venäjän ulkoministeriön 24.2. julkaiseman lausunnon mukaan Ukrainan uuden ”integraatiolain” nojalla toimivat Kiovan viranomaiset pyrkivät avoimesti väkivaltaiseen ratkaisuun Donbassin konfliktissa ja muistuttaa, ettei laki itsenäistyneiden DPR:n ja LPR:n alueiden liittämisestä takaisin Ukrainan yhteyteen sisällä Minskin sopimuksen mukaisia diplomaattisia tavoitteita.

Erityisen vaaralliseksi Suomelle ryhtyminen osapuolena Donbassin konfliktiin tekee nyt se, että Suomen presidentti Sauli Niinistö on vastikään Munchenin konferenssin yhteydessä 17.2. ilmoittanut tukevansa aikomusta suomalaisjoukkojen lähettämisestä Donbassiin ”rauhanturvaamistehtäviin”.

Venäjän parlamentin kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Aleksei Pushkov muistutti heti sen jälkeen kun Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen oli esittänyt 20 000 sotilaan vahvuista sotilasoperaatiota Donbassiin, ettei mitään suunnitelmaa rauhanturvaamisesta voida toteuttaa ilman Donetskin ja Luganskin Kansantasavaltojen kanssa käytäviä neuvotteluja. Suomi ei kuitenkaan ole osoittanut koskaan mitään halukkuutta ryhtyä neuvotteluihin Donbassin kansantasavaltojen kanssa, vaikka sellainen olisi mahdollista ja kansantavallat ovat diplomaattisen halukkuutensa osoittaneet.

Pushkovin mukaan on selvää, että lännen tukema Kiova yrittää käyttää kansainvälistä rauhanturvatehtävää omiin tavoitteisiinsa, jotta ylikansalliset joukot miehittäisivät hallintaansa koko Donbassin alueen, mutta että sellainen ei tule toteutumaan, ”ensinnäkin siksi, ettei Venäjä tule koskaan hyväksymään sitä, ja toisekseen, koska LPR ja DPR eivät tule sellaiseen suostumaan”. 

Samalla kun Ukrainan puolustusministeri on saapunut Helsinkiin, pelkästään kuluneen vuorokauden aikana sunnuntaista maanantaihin Ukraina on rikkonut tulitaukoa yhteensä 21 aseellisessa välikohtauksessa Donetskissa ja Luganskissa. Selkeänä merkkinä yleistilanteen eskaloitumisesta on maanantai-aamun ajan molempien kansantasavaltojen pääkaupungeissa kuultu voimakasta tulitusta läntisiä esikaupunkeja halkovilta rintamalinjoilta ja siviilituhoista on jälleen raportoitu. 

Yli 10 000 siviiliä on saanut surmansa loppukeväästä 2014 Ukrainan käynnistämissä sotatoimissa Donbassin venäläisalueita vastaan, jotka eivät hyväksyneet perustuslain vastaista Kiovan hallintovaltaa ns. Maidanin vallankaappauksen jälkeen. Kansanäänestyksissä itsenäistyneet Donetskin ja Luganskin Kansantasavallat perustivat Donbassin itsepuolustusjoukot ja torjuivat Ukrainan äärimielisestä oikeistosektorista kootun ns. ”kansalliskaartin” johtamat sotilaalliset hyökkäykset ensin kesällä 2014 ja lyhyen tulitauon jälkeen uudestaan talvella 2015. Hatarana jatkunut tulitauko, joka on tosiasiallisesti ollut pysyvä asemasodan vaihe, on vaatinut päivittäisiä kuolonuhreja jo kolmen vuoden ajan.

Suomen valtamedia ja lukuisat suomalaispoliitikot syyttävät jatkuvasti, mutta todisteetta, että Venäjällä olisi osallisuus Donbassin konfliktissa ja väittävät virheellisesti Venäjän olevan Minskin sopimuksen osapuoli. Tosiasiassa millään valtiolla tai virallisella kansainvälisellä instituutiolla, kuten Donbassissa tulitaukoa valvovalla ETY-järjestöllä tai YK:lla, ei ole todisteita Venäjän aseellisesta osallisuudesta Donbassin sotaan, jonka myös Moskova on jyrkästi ja kategorisesti kiistänyt. Onkin pelkästään realiteetti, että perusteettomat väitteet Venäjän sotilaallisesta osallisuudesta ovat Ukrainan ja Kiovan hallinnon liittolaisten luomaa sotapropagandaa.

Suomen toimet Kiovan hallinnon tukemiseksi tekevät suomalaisista vaarallisesti osapuolen Eurooppaa repivässä sisällissodassa, jossa valheellisesti väitetään Venäjän olevan sodan toisena osapuolena. Myös pohjoiseen Euroopaan ulottuvan poliittisen eskalaatioriskin liennyttämiseksi, Donbassin kansanmurhan lopettamiseksi ja rauhantilan palauttamiseksi, suomalaisten on vaadittava virallisen tuen keskeyttämistä Ukrainalle ja tuettava pyrkimyksiä neutraaliin asemaan suhteessa sodan todellisiin osapuoliin. 

Janus PUTKONEN, päätoimittaja, Donbassin kansainvälinen uutistoimisto DONi

Johan BÄCKMAN, virallinen edustaja, Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus Helsingissä

Jarmo EKMAN, sihteeri, Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus Helsingissä

Jaana-Marika KURTTI, puheenjohtaja, Suomi-Novorossia-seura SNS

Daria SKIPPARI-SMIRNOV, puheenjohtaja, suomalais-venäläinen ystävyysseura RUFI

Lisätietoja, 040 503 5474

Jakelu:

Tasavallan Presidentin Kanslia

Ulkoministeriö

STT

YLE

HSGate: Sanoma aloitti painostuksen, joutui oikaisemaan juttuaan

Tänään Sanoman osin omistama STT aloitti painostuskampanjan liittyen huomenna Helsingin käräjäoikeudessä käsiteltävään asiaan, joka koskee Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehtyä kotietsintää ja sieltä takavarikoituja esineitä.

Kyseisessä HSGate-asiassa HS julkaisi laittomasti 16.12.2017 Suomen sotilastiedustelun salassa pidettäviä asiakirjoja, minkä seuraksena Keskusrikospoliisi (KRP) aloitti esitutkinnan rikosnimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Mahdollisesti tutkitaan muitakin rikoksia. Mitään yksityiskohtaista sisältöä esitutkinnasta ei ole. Joka tapauksessa asian pihvi ei ole se, että jotain julkaistiin, vaan se, että Sanoma-konserniin kuuluva toimitus pitää hallussaan valtioille ja niiden välisille suhteille vaarallista salaista aineistoa, joka on hankittu rikollisesti. Asia tuli ilmi, kun Tasavallan Presidentti ilmoitti esitutkinnasta nettisivuillaan samana päivänä kuin HS:n juttu julkaistiin, eli 16.12.2017. HS:n oman kertoman mukaan jutun kirjoittanut toimittaja Laura Halminen yritti seuraavana päivänä, sunnuntaina 17.12.2017, hävittää tietokonettaan vasaralla, minkä seurauksena syttyi tulipalo, hälytettiin palokunta ja poliisi sekä tehtiin kotietsintä ja takavarikoitiin tallentamiseen soveltuvia esineitä. Lisäksi julkisuudessa on kerrottu, että Sanoma-konsernin hallituksen varapj ja suuromistaja Antti Herlin oli samaisena sunnuntaina 17.12.2017 "vähän ennen kello kuutta" (YLE:n mukaan, tarkemmin sanoen, kello 17.44) soittanut Tasavallan Presidentin kansliapäällikölle Teemu Tannerille ehdottaen tapaamista presidentin kanssa. Koska HS:n tietojen mukaan kotietsintä Laura Halmisen kodissa tapahtui samana päivänä kello 18.30-20.30, tarkoittaa tämä, että Herlin oli yrittänyt vaikuttaa presidenttiin juuri ennen kotietsintää, eli mitä ilmeisimmin hyvin lähellä ajankohtaa, kun Halminen yritti hävittää tallentamiseen soveltuvia laitteitaan ja niihin tallennettuja tietoja. (Kun varsinainen kotietsintä siis alkoi kello 18.30, on arvioitavissa, että tietokoneen vasarointi alkoi viimeistää klo 17.30, joten Herlinin soitto presidentille klo 17.44 liittynee poliisin paikalle tuloon). Tämän jälkeen Herlinin omistama HS kirjoitti, että vasaroidulla tietokoneella olleet tiedot eivät liittyisi mitenkään kyseiseen rikosasiaan. Miksi niitä sitten yritettiin hävittää? Kyseinen kotietsintä on nyt istunnon aiheena Helsingin käräjäoikeudessa 13.2.2017. Istunnon aattona Sanoman omistama Suomen tietotoimisto (STT) on jakanut uutisen, jonka useat Suomen tiedotusvälineet ovat julkaisseet. Uutisessa käsitellään huomista istuntoa, vähätellään ja halvennetaan Suomen lakia ja kyseistä rikoslain pykälää, jonka loukkaamisesta Helsingin Sanomien toimittajia epäillään, kuvaillaan pykälää vanhentuneeksi, epänormaalin ankaraksi, jopa ihmisoikeuksien vastaiseksi, myös pohjoismaisen oikeuskäytännön vastaiseksi, ja viitataan johonkin ennakkotapaukseen yms. Koska kyseisen rikosasian epäiltynä osapuolena on Helsingin Sanomat, ja rikosepäily kohdistuu HS:n toimittajiin, syntyy käsitys, että Sanoma-konserni haluaa omien medioidensa kautta lobata rikosasiaan liittyviä intressejä. Sanoma Media Finland Oyj on STT:n suurin yksittäinen omistaja 33,1 % prosentin osuudella. Journalistin ohjeet määräävät, että tällaiset sidonnaisuudet ja kytkökset pitäisi uutisoinnissa nostaa esiin. Sanoma-konsernin tärkeimmät mediat ovat Helsingin Sanomat, joka tavottaa 2 miljoonaa suomalaista joka viikko, Ilta-Sanomat, joka tavoittaa 2,5 miljoonaa suomalaista joka viikko, Nelonen Median 4 tv-kanavaa ja 6 radioasemaa, sekä Sanoma Lifestylen lehdet, jotka tavoittavat 2 miljoonaa suomalaista viikottain, heidän joukossaan 1,5 miljoonaa naista. Sanoma-konsernilla on siis omien julkaisujensa ja etenkin STT:n kautta erinomainen mahdollisuus järjestää massiivinen lobbauskampanja kyseisessä sitä itseään koskevassa rikosasiassa. Tänään kello 14.36 lähestyin Suomen tietotoimistoa vetoamalla siihen, että STT puolustelee Sanoman toimintaa vakavassa rikosasiassa jättämällä mainitsematta, että Sanoma omistaa STT:n. Yli neljän tunnin kuluttua kello 17.40 STT:n uutispäällikkö Merja Könönen vastasi, että STT on välittänyt asiakkailleen oikaisun ja täydennetyn version, jossa STT:n kytkös tuodaan esiin. Herää kysymys, miksi näin ilmiselvän asian käsittelyyn on kulunut niinkin monta tuntia. Kello 18.38 tehdyn tarkistuksen perusteella STT:n jutun olivat julkaisseet Etelä-Suomen Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Lapin Kansa, Karjalainen, Kaleva, Hämeen Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti ja Suomenmaa. Yksikään niistä ei kyseiseen ajankohtaan mennessä ollut julkaisssut mitään STT:n ilmoittamaa oikaisua, vaikka niissä on kaikissa päivystävä toimitus. Kirjeenvaihto Könösen kansssa ohessa.



From: Johan Backman 
Date: 12 Feb 2018 14:36 
To: Toimitus/STT-Lehtikuva 
Subject: Oikaisupyyntö 

Uutisoinnissanne koskien Helsingin Sanomiiin liittyvää rikosasiaa on jätetty kertomatta sidonnaisuutenne. Sanoma omistaa osan STT:stä, mikä pitäisi näissä jutuissa mainita. Oletan että oikaisette asian pikaisesti ja mainitsette sidonnaisuudestanne myös asiaa koskevissa jutuissa jatkossa.  

Linkki johon tämä pyyntö liittyy: https://www.aamulehti.fi/uutiset/turvallisuussalaisuuden-paljastaminen-on-yli-sata-vuotta-vanha-ankara-pykala-toimittajan-kotiin-tehty-etsinta-oikeuskasittelyssa-tiistaina-200736027 




From: Merja Könönen 
To: "johanbek@inbox.ru" 
Date: Mon, 12 Feb 2018, 17:40 +03:00 
Subject: FW: Oikaisupyyntö 

Hei 

Olemme lähettäneet asiakkaille jutusta sekä oikaisun että täydennetyn versio tiedoilla, että Helsingin Sanomat kuuluu Sanomaan, joka on yksi STT:n omistajista. 

Merja Könönen STT-uutispäällikkö