Kertomus oikeudenkäynnistä
Katso kuvasarja: http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/article.php?id=27421079
Oikeudenkäynti alkoi hyvissä tunnelmissa kello 11 ja kesti kolmisen tuntia. Tapahtumien kulku oli sama kuin edellisessä valmistelevassa istunnossa: sisäministeriön sympaattiset leidit, kaksi nuorta juristia, jotka edustivat asiassa vastaajaa, olivat tietysti sitä mieltä, että maahantulokieltoni olivat aiheellisia. Minä olin sitä mieltä, että pelkät melko tavanomaiset Viro-kriittiset mielipiteeni, joissa ei pitäisi olla kenellekään mitään uutta, eivät sinänsä tietenkään riitä mihinkään maahantulokieltoon.
Yllättävintä asiassa olivat ne todisteet, joita minua vastaan esitettiin. Sisäministeriön paikalle lähettämät naisjuristit eivät pystyneet esittämään minua vastaan mitään muita todisteita kuin keltaisen lehdistön kirjoituksia eli netistä printattuja virolaisten skandaalilehtien provosoivia kirjoituksia!
Syntyi käsitys, että Virossa maahantulokiellot laaditaan netissä surffaamalla.
Kun tiedustelin lisää todisteita, edes omia kirjoituksiani, mitään ei tahtonut löytyä. Kun vironkielinen keltainen lehdistö oli käyty läpi, naiset ehdottivat todisteeksi erään venäjänkielisen sensaatiolehden artikkelissa ollutta lausetta "Viroa hallitsevista julkeista fasisteista". Totesin, että minä en vastaa keltaisen lehdistön kirjoituksista - niistä vastaavat toimittajat itse.
Pyynnöistäni huolimatta en saanut kuulla mitään sellaista raskauttavaa, joka olisi itse kirjoittamaani tai lausumaani. Sitä paitsi on tunnettua, että Virossa keltainen lehdistö on nimenomaan turvallisuuspoliisin ase. Nyt näitä minusta kirjoitettuja provkaatioartikkeleita, joiden mukaan ole Viron vihollinen nro 1, uusiokäytetään vielä toistamiseen samojen viranomaisten toimesta todisteina minua vastaan oikeudessa.
Ihmettelin, eikö kaikkivoipa turvallisuuspoliisi ole pystynyt esimerkiksi nauhoittamaan yhtään raskauttavaa puhelinkeskustelua tai sieppaamaan kyseenalaista sähköpostiviestiä. Mutta ei. Mitään muita todisteita kuin sensaatiolehtien artikkeleita minua vastaan ei esitetty.
Totesin myös, että en ole Virossa oleskeluni aikana joutunut poliisin kanssa tekemisiin millään tavalla. Olen käynyt siellä keskustelemassa erilaisten ihmisten kanssa ja kuullut erilaisia mielipiteitä.
Sympaattinen tuomari oli eniten kiinnostunut historiantulkinnoistani. Sain esittää käsitykseni "kyydityksistä" ja "miehityksestä", mikä tuntui oikeussalissa hieman erikoiselta. Myös apartheid-käsite tuntui vaivaavan Viron poliisihallintoa kovasti. Nyt minulta tivattiin, onko minulla todisteita Viron syyllistymisestä apartheid-rikokseen. Kyseinen rikosnimike on todellakin olemassa. Totesin, että Viroa ei ole siitä tuomittu, mutta että apartheid-termiä voi käyttää paitsi kansainvälisoikeudellisessa, myös historiallisessa tai arkisessa merkityksessä.
Kyydityksen osalta viittasin keskusteluihini oikean "kyydittäjän" eli Arnold Meren kanssa (hän kyllä piti kyyditysoperaatiota ikävänä tehtävänä). Vetosin myös oikean "kyyditetyn" eli edellä mainitun serkun Lennart Meren muistelmiin, joissa hän kuvailee aikaansa Siperiassa ihanteellisin sävyin. Sitä ei voi sanoa ainakaan kansanmurhaksi. Viittasin myös erilaisiin aihetta koskeviin tutkimuksiin ja totesin kyyditykset eli joukkokarkotukset kovaksi sortotoimeksi ja muistutin, että olen sanonut niin myös Suomen televisiossa.
Siitä huolimatta Viron ja Suomen medioissa on vääristelty kyydityksiä koskevia lausuntojani (Helsingin Sanomien täysin valheellisen uutisen mukaan olisin peräti kutsunut "fasisteiksi" kaikkia niitä, jotka kirjoittavat kyydityksistä). Myös Viron suojelupoliisi oli listannut maahantulokiellon erääksi syyksi juuri kyydityksiä koskevat väitteeni.
Tuomari myös tiedusteli, olenko keskustellut kenenkään kyyditetyn kanssa ja vei keskustelun niin sanottuihin "troikkiin" eli Stalinin ajan pikatuomioistuimiin, joissa jaettiin useimmiten kuolemantuomioita. Totesin troikat mielivaltaiseksi stalinistiseksi oikeudenkäytöksi ja mainitsin itse myös luennoineeni yliopistossa stalinistisen rikosoikeudejärjestelmän perusteista.
Etukäteen pyynnöstä toimittamani todisteet, kuten Amnestyn laaja Viro-raportti, hylättiin kokonaan heti istunnon alussa. Syynä oli se, että en ollut toimittanut ko. raportin vironkielistä käännöstä! Näin ollen Amnestyn raporttiin ei voinut edes vedota. Kyseinen yli 50-sivuinen raportti vuodelta 2006 kertoo karua kieltä Viron "apartheidista", ja olisin halunnut sen avulla todistaa, että en ole suinkaan mikään toisinajattelija.
Toisaalta tuomarin päätös todisteiden suhteen oli aivan oikea, koska turhasta paperisodasta päästiin eroon.
Myös toisen maahantulokiellon perusteet ovat pahansuopaa vääristelyä. Kun viime kesänä kävin Sinimäillä katsomassa mitä niissä kuuluisisa Sinimäen muistopäivän juhlissa oikein tapahtuu, havaitsin ne osittain uusnatsien juhlinnaksi (vaikka mukana oli myös veteraaneja). Paikan päällä en kuitenkaan tehnyt mitään muuta kuin seisoin paikallani ja katselin ympärilleni. Viron suojelupoliisin maahantulokieltoesityksessä väitetään, että olisin Sinimäillä "yrittänyt lietsoa kansojen välistä vihaa". Kun sitten vastaavasti ilmottauduin Mart Laarin Molotovin-Ribbentropin sopimuksen muistopäivänä pitämän luentotilaisuuteen, Viron suojelupoliisin tulkinnan mukaan Bäckman "valmisteli provokaatiota yhdessä Yövartijat-ääriliikkeen kanssa".
Sisäministeriön juristit kehtasivat vielä väittää, että poliisi olisi estänyt pääsyni Sinimäille. Se ei pidä paikkaansa. Sinimäillä ei juurikaan edes ollut poliiseja, sillä paikka oli yksityisen vartiofirman hallussa ja siellä oli myös plakaati "yksitysitilaisuudesta". Petri Krohnin paikan päällä ottamat valokuvat esitin todisteeksi siitä, että sisäministeriö antoi asiassa väärää tietoa.
Huomatin myös sisäministeriön juristeille, että Viron minulle määräämä maahantulokielto on vahingoittanut Viron mainetta ulkomailla. Suomessa on todellakin syntynyt käsitys, että demokratian tila Virossa ei ole kovin hyvä, jos historian tapahtumista ei saa edes keskustella. Toinen juristeista vaikutti tähän hieman loukkaantuneelta.
Minua syytettiin myös siitä, että kiistäisin Viron itsenäisyyden sanomalla, että maa ei enää ole itsenäinen. Vastasin tähän toteamalla, että Suomessakin monet ajattelevat, että Suomi on menettänyt itsenäisyytensä.
Tilanne oli tavallaan prosessuaalisesti kummallinen siinä mielessä, että minua vastaan ei ole mitään voimassa olevaa maahantulokieltoa. Olen matkustanut Virossa niin paljon kuin sielu sietää. Huhti-toukokuulle ja elo-syyskuulle määrättyjä lyhytaikaisia maahantulokieltoja ei enää voi mitätöidä, koska niiden voimassaolo on jo päättynyt. Vastaaja yrittikin sanoa, ettei näin lyhyillä kielloilla ole mitään todellista merkitystä. Tarkoitus oli kuulemma vain varmistaa, että kansojen välistä konfliktia ei pääse syntymään.
Kaksi maahantulokieltoa olivat sisällöltään lähes identtisiä: niissä moitittiin minua Viro-vastaisista mielipiteistä, erityisesti apartheid-kritiikistä, joka oli kieltojen varsinainen syy. Viron suojelupoliisin maahantulokieltoesityksissä puhutaan jatkuvasti myös "ekstremisteistä" joiden kanssa pitäisin yhteyttä. Näitä ekstremistejä ovat nimenomaan kaikki, jotka eivät hyväksy Viron nykyistä virallista linjaa. Mielestäni tällainen ihmisten valikointi on asiatonta, koska pidän yhteyttä moniin hyvin erilaisia poliittisia kantoja edustaviin ihmisiin. Nyt perusteeksi oli valittu kuitenkin vain sellaisia, jotka kuulemma ovat "ekstremistejä".
Jossakin vaiheessa tuomari alkoi puhua siitä, että venäläiset ovat Virossa poliittisesti passiivisia, minkä vuoksi heitä on Riigikogussa eli Viron parlamentissa niin vähän. Minä pääsin sanomaan, että Virossa on yli 100 000 ihmistä ilman minkään maan kansalaisuutta, eivätkä he voi tietenkään äänestää Viron valtakunnallisissa vaaleissa, vaikka olisivat syntyneet Virossa ja tehneet siellä koko elämänsä työtä. Keskustelu meni siis poliittiseksi väittelyksi, välillä myös siis historiakeskusteluksi, mikä oikeussalissa tuntui vähän oudolta.
Tilaisuuden loppupuolella Viron sisäministeriön juristi nosti esiin keksimänsä uudet syyt maahantulokiellolle: olin kuulemma järjestämässä Viroon mielenosoituksia. Nainen luetteli kaikki Pronssiyön muistopäiviksi 2009 rekisteröidyt mielenosoitukset Talinnassa (yhteensä viisi kappaletta, tärkein Hirveparkissa). Myös elokuun Molotov-Ribbentropin päiväksi oli kuulemma suunniteltu mielenosoitus Hirveparkiin. Naisella oli otsaa väittää, että minä olisin järjestänyt kaikki nuo mielenosoitukset yhdessä Yövartijat-järjestön kanssa! Tämä uusi "tieto" oli kehitelty edellisen valmistelevan istunnon jälkeen, eikä moisia väitteitä tietenkään esiintynyt missään kirjallisessa materiaalissa. Totesin, että en ole koskaan järjestänyt Virossa mitään mielenosoituksia. Suomessa olen järjestänyt useita hyvässä yhteistyössä Suomen poliisin kanssa.
Jossakin vaihessa sisäministeriön juristitytöt alkoivat jankuttaa "herkistä päivistä", jolloin pääsyni Viroon pitäisi estää. Tällaisia päiviä ovat esimerkiksi Pronssiyön muistopäivä, toukokuun voitonpäivä, elokuun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen vuosipäivä ja syyskuun Tallinnan fasismista vapauttamisen muistopäivä. Vastasin olleeni Virossa usein myös "herkkinä päivinä", eikä silloin tapahtunut mitään erityistä. Toimintamallini on aina ollut sama: keskustelen eri ihmisten kanssa, luen eri lähteitä ja muodostan oman mielipiteeni.
Asiassa todellinen voittaja on juristini Irja Tähismaa, joka on tämän jutun ansiosta saanut Venäjältä kymmeniä uusia asiakkaita. Venäläisille nuorillehan on annettu täysin mielivaltaisia 10 vuoden maahantulokieltoja Schengen-alueelle. Mitään todellisia syitä ei ole esitetty - syyksi riittää se, että rakastaan isänmaataan. Virolla on siis täydet valtuudet estää venäläisten pääsy esimerkiksi Suomeen mielivaltaisin perustein. Ystäväni Marjana Skvortsova on jopa käännytetty Vainikkalasta sen takia, että Viro laittoi tytön mustalle listalle. Mitään perusteita ei tietenkään ole olemassa (paitsi tuo "ekstremisti").
Katso myös Inno ja Irja Tähismaan Bäckman-videot: http://innojairja.blogspot.com/2009/11/kohvik-intervjueeris-johan-backmanit.html
