Osallistuin tänään korkeimman oikeuden harvinaiseen suulliseen käsittelyyn eli istuntoon Helsingin Pohjoisesplanadilla. Kysymyksessä oli kuuluisa juttu Vanhanen vs. Ruusunen eli kirjaan "Pääministerin morsian" liittyvät rikosväitteet.
Ruusunen ja hänen kustantajansa Kari Ojala oli aikaisemmin vapautettu käräjäoikeudessa, mutta tuomittu hovioikeudessa yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoihin. Kirjassa oli kerrottu Vanhasen uuniperunoista, kahdesta kissasta, mahdollisista ja epäillyistä seksileikeistä ja niin edelleen. Nyt kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen, Halla-ahonkin oikeudenkäynnistä tuttu, vaati ankarampaa rangaistusta, samaten Vanhasen edustaja asianajaja Sotamaa. Ruusunen itse ja Ojala seurasivat tapahtumia sivusta järkyttyneitä. Vanhanen ei ollut paikalla, mikä vaikutti salin tunnelmaan latistavasti.
Ruusunen piti tilaisuudessa pienen tunteikkaan puheen, Ojala antoi eräänlaisen julistuksen, tavallaan hakkasi sen vähän Lutherin tavoin korkeimman oikeuden oveen. Ojalan mielestä Vanhanen asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Istunnon jälkeen pyysin Ojalaa vielä lukemaan julistuksensa, katso video:
Katso myös, kun STT haastattelee Ojalaa istunnon jälkeen:
Tämä spektaakkeli oli siitä kummallinen, että mitään todistelua ei kuultu eikä yksityisyyttä loukkaavista väitetyistä tiedoista esitetty mitään konkreettista. Mainittiin se, että kirjassa oli käsitelty mm. Vanhasen lasten tunteita (ei kuitenkaan mitään raflaavaa) sekä itsensä Vanhasen seksielämää (siis sitä, että Vanhanen oli harrastanut seksiä Ruususen kanssa).
Päivän aikana esillä oli Vanhasen oma lausuma siitä, että kirjassa esitetyt tiedot olivat "harmittomia". Kun asianomistaja itse oli siis todennut väitetyt yksityisyyttä loukkaavat tiedot "harmittomiksi", hän antoi tietysti puolustukselle aseet käteen. Heräsi kysymys, mistä tässä siis naristaan.
Loppupeleissä istunto oli eräänlainen näytös, jossa kukin vuorollaan esitti suurta asiantuntemustaan sananvapausrikosten ja sananvapauden suhteen yleensä. Puolustus oli tietysti sitä mieltä, että ihmisen eli Ruususen pitää saada kertoa omasta elämästään esimerkiksi kirjassa. Vanhasen asianajaja Sotamaa oli sitä mieltä, että vain yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista saa kertoa. Tähän omituiseen lausumaan puolustus tarttui heti. Simo Kolehmainen esitteli jo tunnettua asiantuntemustaan käsittelemällä huolellisesti kyseisen sananvapausrikoksen sisältöä.
Asiantuntijoiden lausunnoista ilmeni, että kyseinen säädös yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä on epämääräinen ja epäselvä. Tämän pitäisikin jo riittää Ruususen ja Ojalan vapauttamiseksi. Istunnon aikana ei oikein päästy perille siitä, mikä yleensäkään voisi olla yksityistä loukkaavaa tietoa ja mikä ei.
Simo Kolehmainen osoitti merkittävän asiantuntemuksensa ja esiintyi nyt siis korkeimmalle oikeudelle tavallaan myös koko syyttäjäkunnan mannekiinina. Kolehmaisen esiintymiseen ja puheeseen ei tietenkään kenelläkään voi olla mitään huomautettavaa. Halla-ahon oikeudenkäynnissä Simolla oli harmaa takki ja keltaiset housut, mutta nyt Simo oli sonnustautunut skarppiin mustaan pukuun ja tummanpunaiseen solmioon. Simo puhui ex temporekin täydellistä kirjakieltä, joka olisi kelvannut oikeuden päätökseksikin. Tuli ajatelleeksi, ettei epäselvissä ja poliittisesti meluisissa sananvapausrikoksissa syyttäjänä esiintyminen ole kiitollisinta puuhaa, mutta erinomaisesti Simo silti leiviskänsä hoisi. Istunnon jälkeen Simo yritti livahtaa, mutta joutui kuitenkin toimittajan saaliiksi, katso video:
Varsinaiset oikeuden jäsenet istuivat koko tapahtuman ajan hiljaa erikoishöylätyistä valkoisiksi lakatuista laudoista rakennetun uuden ja tyylikkään korokkeensa takana. Jäseniä on siis kuusi, ja varmasti näinkin viisaat ihmiset haluavat korostaa asiassa omia nerokkaita tulkintojaan. Ajaudutaan siis äänestykseen, jonka ajatuessa tasapeliin 3-3 Ruusunen ja Ojala voittavat. Sinänsä korkeimman oikeuden jäsenet ovat mielenkiintoisen oloisia asiantuntijoita, jotka tuntuivat habituksellaan edustavan jossakin määrin myös eri vuosisatoja. Osa heistä raapusteli istunnon aikana jotakin papereihinsa, mutta mitään varsinaista oikeuden sihteeriä en havainnut. Puheenjohtaja hoiti leiviskänsä hienosti antamalla kaikkien puhua aikansa.
Korkeimman oikeuden sali sijaitsee varsin kauniilla paikalla, salin eteen katsottuna vasemmalla on pitkä rivi suuria ikkunoita, jotka antavat kauppatorille. Aamukymmeneltä aurinko pistoi kirkkaasti oikeuden jäsenten silmille, sillä ikkunoissa ei jostakin syystä ole kunnollisia verhoja. Aurinkolaseja korkeimman oikeuden jäsenet eivät kuitenkaan käyttäneet, joten näkyvyys oli aamupäivän aikana heikko. Herää kysymys, miksi suullinen istunto järjestetään, jos oikeuden jäsenet eivät näe saliin. Päivän kuluessa aurinko liikkui ja alkoi porottaa Ruususen kasvoille.
Yleisö kuunteli puheenvuorot tarkkaavaisena ja hiljaa. Oli kysymys sananvapaudesta. Jokainen ymmärsi, että mikäli Ruusunen ja Ojala tuomitaan, suomalaista kirjallisuutta ei sen jälkeen ole enää olemassa, eikä poliitikkojen yksityselämästä saa kertoa enää mitään, sillä aina voisi vedota tähän asiaan. Sotamaan puheenvuoro Vanhasen edustajana oli rajua kuultavaa, sillä siinä puhui pääministeri, joka halusi rajoittaa itseään koskevaa arvostelua. Koko juttu lähti kai liikkeelle siitä, että Vanhasen tiedettiin valehdelleen tutustumisestaan Ruususeen. Kenties Ruusunenkin halusi puhdistaa mainettaan kirjoittamalla siitä, että heidän suhteensa oli normaali rakkaussuhde.
On selvää, että Vanhanen häviää juttunsa. "Pääministerin morsian" on hyvä kirja. Siinä eräs nuori nainen kertoo suhteestaan pääministeriin. Kirjan suuria paljastuksia ovat esimerkiksi seksin harjoittaminen, saunassa käynti, uuniperunat ja Vanhasen lasten jotkut väitetyt tunteet, joiden sisältö ei tainnut olla kummoinen. Oikeussalissa myös mainittiin siitä, että kirjassa kerrottiin Vanhasen kahdesta kissasta.
Katso videot ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin:
