Tuesday, December 2, 2014

Johan Bäckmanin sensuroimattomat vastaukset liittyen Helsingin kirjamessujen Venäjä-teemavuoteen

Ohessa vastaukseni Taika Dahlbomin Kirjasfääri-blogin kysymyksiin liittyen Helsingin kirjamessujen Venäjä-teemavuoteen. Taika joutui blogiaan varten hieman lyhentämään vastauksiani, joten ohessa vastaukseni kokonaisuudessaan. 

Taika Dahlbom: Mitä mieltä olette tästä, että Venäjä on valittu Helsingin kirjamessujen vuoden 2015 teemamaaksi?

Johan Bäckman: Se varmasti parantaa Suomen heikkoa sananvapaustilannetta. Meillähän ei juurikaan ole avointa keskustelua missään, ei myöskään kirjallisuudessa. Venäjällä on paljon enemmän sananvapautta kuin Suomessa. Venäjällä on valtava määrä erilaista kirjallisuutta, erilaisia lahjakkaita kirjailijoita, siellä julkaistaan paljon eri tyyppistä ja tyylistä laadukasta kirjallisuutta erilaisista näkökulmista. Tällainen moninaisuus ja sananvapaus on tietysti suomalaisille melko tuntematonta, mutta se on suuri rikkaus ja voisi rikastuttaa suomalaistakin kulttuuria. Venäjällä on myös paljon erilaisia kirjailijajärjestöjä. Tämä on erinomainen tilaisuus tuoda esiin venäläisen yhteiskunnan avoimuutta ja antaa suomalaisillekin kirjailijoille tilaisuus kehittyä.

Venäjä kirjamessujen teemamaana kertoo varmasti Suomen ja Venäjän suhteiden lähentymisestä, onhan järjestelyissä mukana myös Venäjän suurlähetystö. Muutoinkin Ukrainan kriisi tuntuu lähentäneen Suomea Venäjään, koska meillä on aina ollut hyvät suhteet itänaapuriin sotien jälkeen. Olemme edelleen Paasikivi-Kekkosen hyväksi koetulla luottamuksen ja hyvän naapuruuden linjalla. Tällainen Venäjän nostaminen Suomen suurimman kirjallisuustapahtuman teemamaaksi kertoo juuri tästä. Se ei olisi mahdollista esimerkiksi entisessä Ukrainassa, Latviassa tai Virossa, joiden politiikka hallitustasolla on venäläisvastaista. Virossa ja Latviassa on myös käytössä venäläisiä sortava apartheid-politiikka, Ukrainassa on meneillään kansanmurha, kun Ukrainan armeija joukkomurhaa Donbassin venäläisiä siviilejä raskailla aseilla. Sen sijaan Suomen ja Venäjän välinen rauhantila on vahvistunut.

Suomi on pystynyt säilyttämään hyvät suhteet Venäjään. Kiitos kuuluu tietysti ulkopolitiikkamme johtajille, Tarja Haloselle ja Sauli Niinistölle. Viimeksi eilen Niinistö radiossa piti hyviä suhteita Venäjään tärkeänä turvallisuutemme peruspilarina, ja heti sen jälkeen tuli tämä uutinen.

Taika Dahlbom: Miten kirjallisuus voi nyky-Venäjällä?

Johan Bäckman: Venäjä on henkisesti ihmiskunnan omatunto, joten venäläisellä kirjallisuudella ja venäläisiä kirjailijoilla on suuri, globaali merkitys. Tänä vuonna Venäjällä on kovasti nostettu esiin Solzhenitsyniä, jota on esitelty paljon televisiossakin. Pietarin Dostojevski-museossa on meneillään näyttely Dostojevskin ja Solzhenitsynin tuotannon yhtäläisyyksistä. Nyt Venäjällä hyvin suosittuja ovat myös patrioottiset mielipidekirjailijat, kuten Aleksandr Dugin ja Aleksandr Prohanov, jotka rakentavat teksteillään Venäjän ja vapaustaisteluaan käyvän Novorossijan paikkaa historiassa. Solzhenitsyn on suosittu myös siksi, että hän katsoo ns. Ukrainan kuuluvan Venäjään.

Koko Ukrainahan on puolalaisten kehittämä russofobinen pseudokäsite, sen nimistä kansakuntaa ei oikeastaan ole, on vähä-Venäjä ja sen rinnalla suur-Venäjä ja valko-Venäjä, lisäksi tietysti edellä mainittu Novorossija eli uus-Venäjä, joka käy nyt itsenäisyystaisteluaan.

On hauskaa, että myös Suomessa on nyt korostettu Solzhenitsyniä, Sofi Oksanenhan kustansi "Vankileirien saariston" uudelleen, ikävä kyllä se laitos pilattiin Martti Anhavan itserakkaalla ja mitättömällä johdannolla. Mutta samaan aikaan Venäjällä "Vankileirien saaristoa" siteerataan nyt todisteena siitä, että Ukraina on osa Venäjää. Venäjällä muuten Putinin aloitteesta julkaistiin hiljattain uusi oppikirjakäyttöön lyhennetty laitos "Vankileirien saaristosta", Solzhenitsynin lesken hyväksymänä. 

Anhava on muuten perustanut Suomeen Venäläisen kirjallisuuden seuran, jonka yhtenä tarkoituksena on levittää Putin-vastaista propagandaa. Se on eräänlainen äärijärjestö, joka on viime aikoina ollut onneksi aika hiljaa, mutta on valmis koviinkin provokaatioihin.

Länsimaissa esitellään usein venäläisinä sellaisia kirjailijoita, jotka eivät ole venäläisiä, esimerkiksi meillä melko tunnettu Ljudmila Ulitskaja, joka taisi julkaista jonkinlaisen Putin-vastaisen manifestin, ei ainakaan minun käsittääkseni ole venäläinen. Venäjälläkin suosittu historiallisten romaanien tekijä Boris Akunin ei hänkään ole venäläinen vaan georgialainen. Suomessa hyvin tunnettu amerikkalainen journalisti Anna Politkovskaja esitellään meillä jostakin syystä venäläisenä, vaikka hän Aamutelevisiossa itsekin kiisti olevansa venäläinen. Näitä ei-venäläisiä ja Putin-vastaisia propagandisteja länsimaiden media käyttää omassa Venäjän-vastaisessa agitaatiossaan esittelemällä heidät oikeastaan täysin valheellisesti venäläisinä.

Mielenkiintoista, että kirjamessujen Venäjä-teeman yhtenä järjestäjänä on Venäjän kirjailijaliitto -- mikä se niistä mahtaa olla, sitä on vaikea sanoa. Venäjällä on useita kirjailijajärjestöjä ja kirjailijaliittoja. Itse olen ollut paljon tekemisissä sen virallisen Venäjän kirjailijaliiton kanssa, joka on ortodoksis-patrioottinen, siis venäläinen järjestö.

Taika Dahlbom: Miten vertaisitte suomalaisten ja venäläisten suhdetta kirjallisuuteen?

Johan Bäckman: Suomessa kirjallisuus on tietysti poliittisempaa. Poliittinen romaani "Tuntematon sotilas", jonka eräs tarkoitus on vääristellä ja peitellä Suomen osallistuminen natsi-Saksan rikolliseen hyökkäys- ja tuhoamissotaan, on tästä hyvä esimerkki. Tuntemattoman sotilaan suosio on valtavaa. Toinen hyvä esimerkki on Sofi Oksanen, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa eikä hän edes tiedä mitä on olla kirjailija. Sofi Oksasen ainoa missio on lietsoa koko ihmiskuntaan russofobiaa ja levittää maailmaan naiiveja tarinoita siitä, miten milloin mikäkin taho raiskasi virolaisia. Myös Virossa on kyllästytty siihen, että virolaiset alkavat maailmankirjallisuudessakin olla vain raiskauksen uhreja.

Oma lukunsa on suomalaisten suhde venäläiseen kirjallisuuteen. Suomessa on ensinnäkin luettu ja luetaan poikkeuksellisen paljon venäläistä kirjallisuutta, esimerkiksi vaikkapa Dostojevskin Rikos ja Rangaistus on suomennettu monta kertaa. Suomessa on myös käytetty ja käytetään hyvin taitavasti venäläistä kirjallisuutta russofobisen ja Putin-vastaisen propagandan levittämiseen. Tästä esimerkiksi Venäjän kirjallisuuden onneksi jo entinen professori Pekka Pesonen on tehnyt itselleen ammatin käsittelemällä venäläistä kirjallisuutta hyvin yksipuolisesti. Tässä russofobisessa propagandassa tärkeätä on myös ikään kuin kiistää neuvostokirjallisuuden olemassaolo.

Täytyy muistaa, että Dostojevskiähän käytettiin Suomessa syksyllä 1941 oikeutuksena Leningradin ja sen väestön hävittämiselle, kun Suomi ja Saksan piirittivät Leningradia tarkoituksena sen tuhoaminen. Esimerkiksi Paasikiven onneksi pitämättömässä radiopuheessa Leningradin kukistumisen kunniaksi viitattiin juuri Dostojevskiin. Sen takia Dostojevskin suosio voi olla ongelmallista, koska häntä voi valikoivasti käyttää russofobiseen propagandaan. Esimerkiksi russofobi Pekka Pesonen on liikaa keskittynyt juuri esim. Gogolin ja Dostojevksin avulla levitettävään propagandaan ja panetteluun.

Nykyisin Suomessa, kun puhutaan muka venäläisestä kirjallisuudesta, nostetaan esiin sellaisia kirjoittajia ja sitaatteja, joiden avulla voidaan lietsoa Venäjä- ja Putin-vihaa ja sen kautta edistää omaa uraa. Tomi Huttunen on jatkanut tätä perinnettä, ja hänestähän on nyt tehty Venäjän kirjallisuuden professori. Hänen ammattinaan on vihata ja panetella Venäjää.

Tietysti Venäjällä ihmisten tietous kirjallisuudesta on laajempaa ja Venäjällä myös julkaistaan enemmän kirjallisuutta ja sen kirjo on monipuolisempi. Venäjällä on myös hyvin erilaisia kirjailijoita, Suomessa kirjailijat ovat kaikki samanlaisia. Luulen että Suomessa käytetään kirjallisuutta, etenkin venäläistä kirjallisuutta herkemmin poliittisen propagandan välineenä. Venäjällä sananvapaus on hyvin laajaa, venäläisessä kirjakaupassa kävijä voi huomata hyllymetreittän erilaista kirjallisuutta mistä tahansa aiheesta. Esimerkiksi Stalinille on venäläisissä kirjakaupoissa nykyisin oma massiivinen hyllynsä, jossa on informaatiota laidasta laitaan.

Ikävä kyllä Suomen sananvapaustilanne on paljon heikompi ja kapeampi kuin Venäjällä. Odottaisinkin, että kirjamessut ja Venäjä-teema ehkä jotenkin parantaisivat Suomen sananvapaustilannetta.

Taika Dahlbom: Mitä venäläisiä kaunokirjallisia teoksia suosittelisitte suomalaisille lukijoille?

Johan Bäckman: No ainakin suosittelisin katsomaan, ovatko ne todella venäläisiä. Suurin osa siitä, mikä meillä esitetään venäläisenä kirjallisuutena tai runoutena, on erityisten russofobisten asiamiesten väärentämää. Esimerkiksi tämä Ulitskaja, joka käsittääkseni ei ole venäläinen. Ja amerikkalainen toimittaja Politkovskaja, jota jostakin syystä kutsutaan venäläiseksi, vaikka hänessä ei kyllä ollut mitään venäläistä. Politkovskaja syntyi Yhdysvalloissa ja oli Yhdysvaltain kansalainen.

Monet venäläisen kirjallisuuden suomennokset ovat usein huonoja tai kummallisia, kömpelöitä tai epämiellyttäviä. Siksi niitä on ikävä suositella. Esimerkiksi Martti Anhavan suomennokset ovat tällaisia. Niistä lukiessa ymmärtää, että suomentaja vihaa Venäjää ja venäläisiä. Eihän sellaista normaali ihminen voi lukea.

Suomessa on myös kääntäjä ja asiantuntija Jukka Mallinen, joka viime aikoina on alkanut kääntyä putinistiksi. Luulen että kun päästään noihin tuleviin kirjamessuihin, on Helsingin Sanomat jo lakannut paperiversiona ilmestymästä talousogelmien vuoksi ja Mallinenkin on aika lailla putinisti. Mutta täytyy elää siihen saakka.

En haluaisi suositella ihmisille luettavaksi mitään kirjoja. Sanoisin, että etsivä löytää. Kyllä ihmiset aina osaavat käyttää omia aivojaan ja etenkin nettiä. Mutta voisin mainita, että yksi omista lempikirjailijostani on neuvostolainen sotakirjailija Emanuel Kazakevich, jonka teoksia on suomennettukin paljon.


Johan Bäckman, dosentti, Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI) Pohjois-Euroopan edustaja. Bäckmanille on myönnetty Venäjän kirjailijaliiton Pohjantähti-kirjallisuuspalkinto ja Pietarin kaupungin Marsalkka Govorovin kirjallisuuspalkinto. 

Friday, November 21, 2014

Kenet kokoomus tappaa seuraavaksi?

Tänään Moskovan patriarkaatin alaisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa Helsingissä siunattiin haudan lepoon (ks. video) Irina Kirillova (Planting), jonka kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppainen murhasi Helsingissä 12.10.2014. Siunauksen toimittanut pappi sanoi myös Romppaisen saavan tekonsa anteeksi, jos hän osoittaa katumusta. Ainakaan kokoomuspuolueen osalta mitään katumusta ei kuitenkaan ole näkynyt. Hautajaispäivän keskusteluissa puhuttiin paljon kokoomuspuolueen osallisuudesta venäläisnaisen murhaan. Kokoomus ei ollut lähettänyt hautajaisiin minkäänlaista surunvalittelua, eikä murhaajaa ole edes erotettu kokoomuspuolueesta. Kokoomus on tehnyt kaikkensa estäkseen asian avoimen ja rehellisen käsittelyn Suomen lehdistössä. Kokooomusnuorten johdossa ei ole tehty minkäänlaisia johtopäätöksiä puolueen arvoista ja niiden seurauksista. Päin vastoin, kokoomuspuolueessa tapahtunutta on pidetty tragediana ei uhrille vaan tekijälle ja puolueelle. Onneksi Venäjän tiedotusvälineissä on vielä sananvapaus käsitellä venäläisnaisen poliittista murhaa rehellisesti. Suomen medioissa ei ole kerrottu siitä, että kokoomusnuorten toiminnanjohtaja murhasi venäläisen naapurinsa kadulle ja yritti piilottaa ruumiin meren aaltoihin. Hautajaisvieraat ihmettelivät, miksi kokoomus nyt vetoaa murhaajan mielenterveyteen. Miksi mielenterveysongelmainen sitten yleensä valittiin kokoomusnuorten johtoon? Hautajaisvieraita puhutti myös Venäjän medioissa leviävä, toistaiseksi vahvistamaton tieto siitä, että sekä murhaaja että murhattu asuivat Suomen puolustusvoimien omistamassa kiinteistössä. Varsinaisesta murhapäivän tapahtumasta julkisuuten on tullut ainoastaan kokoomusnuorten toiminnanjohtajan versio hänen tekemästään henkirikoksesta. Poliittisen murhan uhri ei enää ole kertomassa siitä, mitä todella tapahtui. Murhatun Irina Kirillovan läheiset ovat varmoja siitä, että Irinan venäläisyys oli syynä murhaan.

Friday, October 24, 2014

Venäläiset vaativat kokoomuspuolueen lakkauttamista ja sen jäsenten rankaisemista Irina Kirillovan murhasta: "Kokoomus nostaa valtaan tappajia ja murhaajia. Pian murhamiehet hallitsevat Suomea"

Kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppaisen murhaaman venäläisen Irina Kirillovan läheiset ovat lähettäneet Venäjän tiedotusvälineille, kansanedustajille ja viranomaisille kirjeen, jossa vaaditaan kokoomuspuolueen lakkauttamista sekä kokoomuspuolueen jäsenille virkakieltoa. Kirje kuuluu suomeksi käännettynä seuraavasti:

"Olemme järkyttyneitä siitä, että kokoomus ei edes viitsi erottaa murhaajaa puolueesta. Kokoomus nostaa valtaan tappajia ja murhaajia. Pian murhamiehet hallitsevat Suomea. Meidän mielestämme kokoomuspuolue pitää lakkauttaa. Kokoomuslaisilta pitää kieltää oikeus päästä päättäviin asemiin. Menkööt kokoomuslaiset oikeisiin töihin. Tällaisten "poliitikkojen" ei pidä koskaan päästä johtamaan mitään, koska heidän antamansa esimerkki on karmaiseva. Kokoomusmurha on avannut kansan silmät. Irinaa ei enää ole, koska kokoomusnuori tappoi hänet. Irina olisi halunnut elää, hän oli vielä nuori, hänellä oli koko elämä edessään. Hän rakasti elämää ja sanoi viime päivinään, miten onnellinen hän oli ja miten hän nautti elämästään. Me olemme sitä mieltä, että tämän murhan on jäätävä Suomen historiaan. Murhaaja on tuomittava elinkautiseen. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei ole. Olemme 100% varmoja siitä, että jos koirien kohteluun olisi puuttunut joku suomalainen, kokoomusnuori ei olisi alkanut hakata ja tappaa. Irina oli venäläinen ja se vaikutti tapahtuneeseen 100% varmuudella. On kauhea ajatella, että kokoomus vetoaa kokoomusmurhaajan mielenterveysongelmiin. Miten mielenterveysongelmainen murhaaja voi olla kokoomuksessa johtotehtävissä? Kokoomusmurhaaja pitää eristää yhteiskunnasta kokonaan. Tällaiset murhaajat ovat vaarallisia yhteiskunnalle. Hänelle on annettava elinkautinen. Tämän tapauksen on jäätävä Suomen historiaan."

Venäjän tiedotusvälineet ovat julkaisseet lisää tietoa kokoomusmurhan uhrista. Irina Kirillova syntyi 1956 Kazakstanin Pavlodarissa. Hän muutti Murmanskiin, missä hänen äitinsä työskenteli sotilastukikohdassa insinöörinä. Murmanskissa Irina tapasi suomalaisen aviomiehensä ja he muuttivat Rovaniemelle. Pari erosi 1992. Irina muutti Helsinkiin 1995. Hän työskenteli venäläisten turistien matkaoppaana Helsingissä ja pyöritti myös omaa maahantuontiyritystään. Irinaa on luonnehdittu ystävällismieliseksi, kohteliaaksi ja lämminhenkiseksi ihmisten ja eläinten ystäväksi. Venäjän tiedotusvälineet sekä Suomen ja Venäjän viranomaiset etsivät Irina Kirillovan sukulaisia. Läheisten mukaan Irinan isä saattaa olla elossa Venäjällä ja hänen isäpuolensa asuu Krimillä. Molempia etsitään.

Kokoomusnuorten toiminnanjohtaja Jukka Romppaisen murhaama venäläinen Irina Kirillova lempipuuhassaan, ulkoiluttamassa Caesar-koiraansa Laajasalon kallioilla. 












Wednesday, October 22, 2014

Kokoomus tappaa venäläisiä kadulle


Venäläisen Irina Kirillovan rasistinen murha Helsingissä on uutinen, jota yksikään suomalainen media ei saa kertoa, mutta se on ykkösuutinen yli 50:llä uutissivustolla Venäjällä.

Kaikki Venäjän valtakunnalliset tv-kanavat ovat lähettäneet kuvausryhmän Helsinkiin.

Helsingin kokoomusnuorten johtaja, reservin upseeri Jukka Romppainen murhasi naapurissa asuneen venäläisen Kirillovan, joka oli pienikokoinen ja Romppaista yli 30 vuotta vanhempi.

Romppainen yritti pelastaa uransa kokoomuksessa heittämällä ruumiin mereen. Vielä on epäselvää, kuinka kauan Kirillovan kuolinkamppailu kesti.

Venäjän mediat seuraavat Kirillovan murhan käsittelyn jokaista yksityiskohtaa seuraavat kuukaudet aina oikeudenkäyntiin ja tuomioon saakka. Jokainen kivi käännetään.

Romppaista ei ole erotettu puolueesta, joten kokoomus antaa venäläisnaisen murhaajalle edelleen täyden tukensa. Puoluesihteeri Minna Arven mukaan kysymyksessä on Romppaisen suuri tragedia, ikään kuin murhattu venäläisnainen olisi syyllinen kokoomuspoliitikon onnettomuuteen.

Kokoomus, pääministeri tai tasavallan presidentti eivät ole esittäneet Suomen venäläisyhteisölle minkäänlaista pahoittelua tai myötätunnon osoitusta.

Facebookin mukaan Kirillovan murhaaja oli insporoitunut Jari Tervon venäläisvastaisista teksteistä. Suomessa kokoomushenkinen media lietsookin yleisesti murhanhimoista venäläisvihaa.

Venäläisnaisen julman murhan ja ruumiin piilottamisen jälkeen Romppainen lisäsi Facebookiin venäläisiä halventavan viestin.

Kirillovan lähipiiriin kuuluva nainen sanoo nimettömänä venäläiselle medialle:

"Venäläiset pelkäävät kokoomuksen kostoa. Tätä maata hallitsevat poliitikot tappavat venäläisiä kadulle. Minä pelkään henkeni edestä. Kokoomus on antanut vapaat kädet venäläisten murhaamiselle."

Kokoomusnuorten puheenjohtaja, äärioikeistolainen Susanna Koski pitää tapahtunutta vain kokoomuksen harmillisena pikku pulmana. Koski on luvannut kokoomusnuorille kriisiapua valtion kustannuksella.

Suomen venäläisille kokoomus ei tarjoa mitään apua, tukea tai myötätuntoa. Se on ikään kuin muistutus venäläisille siitä, että Suomen valtapuolue hyväksyy venäläisten maahanmuuttajien murhaamisen.

Kokoomus on kieltänyt suomalaisia toimittajia puhumasta asiasta mitään. Yksikään suomalainen media ei mainitse Kirillovaa tai hänen murhaajansa venäläisvastaista rasismia.

Romppainen on antanut suomalaiselle nationalismille kasvot, joita kauhistelee koko maailma.

Kirillovan lähipiiri on perustanut hautajaisten järjestelykomitean.


Tuesday, October 21, 2014

Journalismin päivien hybridisota

Helsingissä Journalismin päivillä käytiin äskettäin mielenkiintoinen paneelikeskustelu, johon osallistui myös ulkoministeri Erkki Tuomioja. Aiheena olivat hybridisota, informaatiosota, propagandaiskut ja psykologiset operaatiot. Journalismin päivä on periaatteessa suljettu toimittajien oma tapahtuma, mutta olen kuitenkin julkaissut YouTube-kanavallani videot koko paneelikeskustelusta (ks. videot alempana). Keskeiseen asemaan nousi Ylen uutistoimittaja Jessikka Aron rooli. Aro oli pyytänyt kansalaisia lähetämään tietoja verkossa häiriköivistä Venäjä-trolleista. Monellakin taholla Aron pyyntöön reagoitiin kielteisesti, koska sitä pidettiin keskustelijoiden leimaamisena. Aron kriitikot perustivat jopa Facebookiin "Venäjän trolliarmeija"-ryhmän. Valitettavasti journalismin päivien paneelissa Arolle ei juurikaan annettu puheenvuoroa, vaikka hän osallistui paneeliin. Tässä on kuitenkin sanottava, että Venäjä-trolli-kirjoituksensa Aro perustaa puolusministeri Haglundin, puolustuvoimien tutkija Saara Jantusen ja kyberprofessori Jarno Limnéllin näkemyksiin Suomessa vaikuttavista Venäjä-trolleista. Näin ollen Aroa on turha syyttää asian esiin nostamisesta, vastuu kuuluu ennen muuta Haglundille. Aro oli tehnyt toimittajan työtään nostaessaan esiin sen, mistä ministeri ja asiantuntijat puhuivat tai mikä muutoin on olennaista ja kiinnostavaa. Joka tapauksessa Aron esiin nostama keskustelu osoittautui hyödylliseksi, eikä ilman Aroa olisi varmaan ollut tätä paneeliakaan, jossa hyvin laajasti pohdintaan internetissä tapahtuvan mielipidevaikuttamisen keinoja ja sodan uutisointia. Mitä omaan näkemykseeni tulee, niin minun mielestäni Suomen medioissa ei ole minkäänlaisia Venäjän ohjaamia informaatio-operaatioita. Sen sijaan Suomen medioissa on meneillään laajamittainen ja syvällinen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten informaatio-operaatio. Toivottavasti keskustelu jatkuu. Journalismin päivien paneelikeskustelu kokonaisuudessaan oheisissa videoissa:

Saturday, October 11, 2014

Kuuntele Johan Bäckmanin esitelmä + keskustelu "Yhdysvaltain tavoitteet Venäjällä ja Suomessa"

Pidin Helsingissä 10.10.2014 infotilaisuuden toimittajille ja opiskelijoille (ks. kuva). Teemoina olivat Yhdysvaltain tavoitteet Venäjällä ja Suomessa, Suomen rooli Venäjä-vastaisessa informaatiosodassa jne. Ohessa esitelmäni kokonaisuudessaan äänitiedostona.

Sunday, October 5, 2014

Press Conference with Dr. Johan Bäckman in Helsinki. Пресс-конференция Йохана Бекмана в Хельсинки.

Press Conference with Dr. Johan Bäckman, official representative of the People's Republic of Donetsk in Finland, in Helsinki city center, October 10th, at 12.00.

Topics discussed:

-U.S. foreign policy interests in Finland and Russia;
-antifascist liberation front of Novorossia;
-problems of freedom of speech in Finland;
-new methods in information warfare against Russia;
-violation of human rights of the Russian minority in Finland;
-activities of the Sanoma media group against Russian government;
-activities of SBU in Finland.

Please register to the event at exiron AT gmail DOT com or by phone at +358407635788. Information about the place of the event will be delivered to the participants.

Facebook: https://www.facebook.com/events/704876532922127/

Правозащитник, официальный представитель ДНР в Финляндии, доцент Хельсинскго университета Йохан Бекман выступает на пресс-конференции в Хельсинки в пятницу 10 октября 2014 г. в 12.00 по финскому времени по темам:

-цели политики США в Финляндии и России;
-ситауция в Новороссии;
-проблемы свободы слова в Финляндии;
-новые методы информационной войны против России;
-нарушение прав человека в отношении русских в Финляндии;
-антироссийские операции медиа-концерна "Санома";
-деятельность СБУ в Финляндии.

Желающих просим зарегистрироваться на: exiron AT gmail DOT com или по телефону: +358407635788. Мероприятие будет проходить в центральном районе Хельсинки. (В связи с вопросами безопасности, местонахождение сообщим только при регистрации.)

Facebook: https://www.facebook.com/events/704876532922127/