Bäckmanin lehdistötilaisuus Itar-Tassissa Moskovassa. Venäjän ja sen poliittisen eliitin rooli, tehtävät, asema ja vastuu nykymaailmassa.

Olen viime aikoina kirjoittanut arvioita Venäjän ulkopolitiikasta ja Venäjän kansainvälisen arvovallan kasvusta. Pidin äskettäin lehdistötilaisuuden venäläisille toimittajille uutistoimisto Itar-Tassin päämajassa Moskovassa otsikolla ”Venäjän ulkopolitiikka ja globaalit tehtävät”. Se liittyi jokin aika sitten Venäjän suurimmassa sanomalehdessä Izvestijassa julkaisemaani kirjoitukseen, jossa arvioin Venäjän paikkaa maailmassa (http://izvestia.ru/news/561483).

Itar-Tassin lehdistötilaisuutta varten laadin muistion otsikolla ”Venäjän ja sen poliittisen eliitin rooli, tehtävät, asema ja vastuu nykymaailmassa”. Kirjoitin sitä varten kaikkiaan parikymmentä muistilehtiön liuskaa. Näkemykseni, jonka esitin myös Itar-Tassin lehdistötilaisuudessa, on kokonaisuudessaan seuraava:

Sekä kommunismin 70-vuotinen kokeilu että liberalismin 20-vuotinen kokeilu ovat Venäjällä johtaneet umpikujaan. Kommunismi ja liberalismi ovat globaalin finanssioligarkian Venäjä-vastaisia hankkeita, joista ensimmäinen, bolsevikkivallankumous, johti Venäjän imperiumin tuhoutumiseen ja jälkimmäinen, värivallankumous, tavoittelee Venäjän federaation hävittämistä. Tämä on kansainvälisen finanssioligarkian intresseissä.

Globaalin finanssioligarkian tavoitteena on maailmanherruus. Liberalismin todellinen tavoite on oikeuksien tasa-arvo ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa. Globaalin finanssioligarkian tavoitteena on suvereenien valtioiden tuhoaminen ja kansakuntien hävittäminen. Tähän myös EU pyrkii. Jäljelle jää ihmisiä vailla identiteettiä, biomassaa.

EU:n kriisi merkitsee liberaalin sosiaalidemokratian kriisiä. Sosiaalidemokraatit ovat aina palvelleet ensisijaisesti Yhdysvaltain ja sen liittolaisten etua, Suomessakin sosialidemokraatteja rahoitti CIA. Kansainvälisen finanssiolgiarkian tavoitteena on totalitarismi, joka on jo toteutumassa EU:ssa.

 

Ilkka Remes on kirjassaan ”Omertan liitto” esittänyt Euroopan unionin CIA:n hankkeena, joka on suunnattu Neuvostoliittoa ja Venäjää vastaan.

EU on sosialidemokraattien hanke ja eräänlainen vain Yhdysvaltain intressejä palveleva vastaus Neuvostoliitolle. EU:n kriisi merkitsee ennen kaikkea globaalin finanssioligarkian totalitarismin kriisiä sekä liberaalin sosialidemokratian kriisiä. Myös sosialidemokrata toimii ennen muuta Yhdysvaltian ja CIA:n intresseissä.

Venäjän nykytilanteessa on paljon yhteistä vuoden 1917 kanssa: silloinkin Venäjää riivasivat sen ajan värivallankumoukselliset, bolshevikit, sekä terroristit, joiden intressit ja tavoite on yhtäläinen: Venäjän ja venäläisyyden hävittäminen. Keisari Nikolai II:n Venäjää voi luonnehtia edistyksen ja hyvinvoinnin imperiumiksi, joka kärsi jatkuvasta ulkomaisesta aggressiosta ja intervention uhkasta. Lopulta ulkoa johdettu värivallankumous onnistui ja Venäjän imperumi tuhoutui bolshevistisen värivallankumouksen ja maanpetoksellisen salaliiton tuloksena.

Venäjää uhkaa edelleen trotskilaisuus. EU on nimenomaan trotskilaisen sosialidemokratian luomus. Trotski uhkasi avoimesti kirjoituksissaan venäläisen perinteisen perheen hävittämisellä ja venäläisen sielun tuhoamisella. Siksi länsimainen lastensuojelu, joka ei suojele vaan tuhoaa perheitä, on aatteelliseltä ytimeltään trotskilainen.

Kuka suojelee kansainvälisen finanssioligarkian intressejä? Niitä suojelevat etupäässä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ja brittien tiedustelupalvelu MI6.

EU on globalistien projekti, jonka tavoitteena on suvereenien valtioiden ja kansakuntien hävittäminen sekä finanssioligarkian diktatuurin luominen. Globalistit käyttävät kansakuntien identiteetin tuhoamiseen seuraavia menetelmiä: homopropaganda, alaikäisten seksivalistus, lastensuojelu, saman sukupuolen avioliittojen laillistaminen.

EU:ssa homoseksuaalisuus tuntuu nousseen tärkeimmäksi arvoksi. EU on sodomiittien diktatuuri. Homoseksualisti ei ole poikkeavuus vaan ammatti, joka tähtää valtaan ja taloudelliseen hyötyyn.

Länsimaissa arvot on täysin käännetty päälaelleen. Länsimaisten arvojen erityisenä tavoitteena on lasten psyyken tuhoaminen, kun esimerkiksi Venäjällä homopropagandan kieltävän lain tavoitteena on lasten psyyken suojeleminen. Vain Venäjän on kiinnostunut lasten psyyken ja kehityksen sekä perinteisten perharvojen suojelemisesta.

Kansainväliset finanssipiirit hallitsevat Yhdysvaltoja ja transatlanttista yhteisyötä. Siksi länsimaisella poliitikolla on hyvin vähän mitään todellista valtaa.

Länsimaiden tiedotusvälineet kuuluvat kokonaisuudessaan finanssieliitille. Länsimaiden media suojelee vain omistajiensa intressejä. Finanssioligarkian ainoana tavoitteena on valta ja raha, mikä on ristiriidassa kristillisen moraalin kanssa.

Äskettäin Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n asiantuntijat kirjoittivat avoimen kirjeen Venäjän presidentille. Kirjeessä sanotaan: ”Koko maailman kristityt näkevät toiveikkaina Venäjän todellisten ja aitojen inhimillisten arvojen pelastajana.”

Maailmankuva ja arvot ovat kansainväliset politiikan korkein taso. Venäjä operoi nyt tällä tasolla.

Tampereen kaupunginjohto kielsi Venäjän uudet arvot -konferenssin järjestämisen Tampereella, koska Tampereen kaupunginjohto kannattaa homoseksuaalisen elämätavan propagointia lapsille.  

 

Finanssioligarkia hyökkää perinteisiä arvoja vastaan ja tarjoaa kaikille ihmisvastaisia arvoja, esimerkiksi perheiden vastainen hävityssota eli ns. lastensuojelu.

Venäjä on viimeinen mahdollisuus globaalin kehityksen kurssin muuttamiseksi, valtioiden ja kansakuntien tuhoamisen pysäyttämiseksi ja finanssiklaanien totalitarismin estämiseksi. Venäjä on taistellut globalisteja vastaan menestyksellisesti Syyriassa, Gruusiassa ja Ukrainassa.

Länsimedia vihaa Putinia, koska hän voi muodostaa uuden maailmanlaajuisen liittokunnan globalisaatiota vastaan suvereenien valtioiden ja kansakuntien puolustamiseksi. Länsimaiden syvä kriisi kiihdyttää niiden pyrkimyksiä suvereenien valtioiden ja erityisesti Venäjän tuhoamiseksi. Tällä hetkellä paljon riippuu Ukrainan tilanteesta. Myös terrorismi Venäjää vastaan on edelleen käynnissä.

Maailman kehitys on nyt kriittisessä vaiheessa. On kaksi mahdollista kehittyssuuntaa: joko länsimaiden romahdus tai suvereenien valtioiden loppu ja finanssidiktatuuri. On tehtävä valinta näiden välillä.

Putin on länsimaille vaarallinen, koska hän on vapaan maailman johtaja ja käytännössä ihmiskunnan arvojohtaja. Kaikkien maiden patrioottien on helppo tukea Putinia, koska hän ainoana maailmassa puolustaa valtioiden suvereniteettia ja kansakuntien olemassaoloa.

Venäjän uusi homopropagandan kieltävä laki voi tuoda Venäjälle paljon uusia liittolaisia ympäri maailmaa eri maissa, uskontokunnissa, puolueissa ja järjestöissä.

Jäämeren Greenpeace-isku Venäjän elintärkeitä intressejä vastaan on hyvä esimerkki siitä, miten finanssioligarkia rahoittaa Venäjän tuhoamista.

Kansainvälisen politiikan korkein taso on maailmankuvan ja arvojen taso. Venäjä operoi nyt tällä tasolla. Länsimaiden perusarvoja ovat homoseksuaalisuus ja finanssidiktatuuri, Venäjän perusarvoja ovat valtioiden suvereniteetti, kansalliset identiteetit ja perinteiset arvot.

Venäjä onnistui pysäyttämään kolmannen maailmansodan Syyriassa. Suvereenin Syyrian vastaista terrorismia rahoittavat länsivallat suunnittelivat sotilaallista interventiota Syyriaan ja maailmansotaa. Venäjä esti sen, erityisesti presidentti Putin ja ulkoministeri Lavrov. He pysäyttivät kolmannen maailmansodan. Se oli uroteko, joka merkitsee Venäjän globaalin vastuun kasvamista.

 

Venäjän arvovalta on nyt korkeampi kuin YK:n arvovalta: YK ei pystynyt ratkaisemaan Syyrian tilannetta, Venäjä pystyi. Nyt tilanne Syyriassa normalisoituu Venäjän johdolla.

Venäjän presidentti Putinista on tullut moninapaisen maailman sankari ja konservatiivisen maailman arvojohtaja. Hän voi saada paljon tukea ja liittolaisia kaikkialla maailmassa patrioottien, konservatiivien ja perinteisten arvojen kannattajien keskuudessa eri maissa, uskontokunnissa, puolueissa ja järjestöissä. Venäjä on luonut uuden hengen kansainväliseen politiikkaan. Venäjä on perinteisten perharvojen globaali arvojohtaja. Tässäkin Venäjä voi saada paljon liittolaisia ympäri maailmaa.

 

Venäjän nykyisellä poliittisella eliitillä on ratkaiseva globaali rooli. Venäjällä on globaali vastuu planeetan kohtalosta.

Putin on tuonut kansainväliseen politiikkaan uuden hengen - vastuun ihmiskunnasta.

JOHAN BÄCKMAN

Puhelin 040 503 5474
Sähköposti exiron@gmail.com

Lehdistötilaisuuden raportointia venäläismediassa voi lukea esim. täältä: http://news.yandex.ru/yandsearch?rpt=nnews2&grhow=clutop&text=%D0%91%D0%B5%D0%BA%D0%BC%D0%B0%D0%BD+%D0%9F%D1%83%D1%82%D0%B8%D0%BD 

RUSSOPHOBIC TENDENCIES IN FINLAND

RUSSOPHOBIC TENDENCIES IN FINLAND
 
by Dr. Johan BÄCKMAN (Finland)

Speech at the OSCE Human Dimension Implementation Meeting, Warsaw, 24.9.2013 (Working Session 2)

Ladies and Gentlemen,

Many Russians in Finland are victims of constant racism, hate crimes and human rights violations. Finnish press is often tinted with anti-Russian views, which Russian inhabitants of Finland may find insulting. Finnish officials are sensitive about racism and xenophobia, but they deny the existence of anti-Russian sentiments and Russophobia in Finland. There are up to 8,000 Russian-Finnish registered families living in Finland at the moment. Many Russian children are being mobbed at Finnish schools. Many Russian mothers and children are victims of repression by the social services, who have already seized dozens of Russian children with unfounded basis. Finland is not compiling reliable statistics about Russian inhabitants of the country, but according to estimates from May 2013, there are 62,500 Russian-speakers living in the country at the moment. In many regions, number of Russian-speakers is much more than the number of Swedish-speakers. Unfortunately, The Swedish National Party of Finland, their politicians and members of the Swedish-speaking intellectual elite are very strongly opposing any improvements to the position of Russian language and minority in Finland. Despite the fact that many Finns are even promoting the idea to replace compulsory Swedish language at Finnish schools with Russian, the Finnish minority ombudsman Eva Biaudet, herself representing the Swedish minority, is strongly against any new rights for Russian-speaking minority. Actually, the Swedish National Party of Finland and their politicians are not a result of democratic processes, but the political and educational privileges of the Swedish minority in Finland. New OSCE High Commissioner Astrid Thors is one of the most famous examples of this privileged minority, and we should be aware of the fact that opposing all reforms in favor of Russian language has always been a priority for the Swedish minority in Finland. The Finnish government does not even admit that a Russian minority exists in the country. On the contrary, the official documents and press mostly speak about Russian-speaking minority. Speaking about Russian Orthodox Minority in Finland is practically non-existent, although majority of Russians in Finland are Russian Orthodox. One of the main goals of Swedish minority politicians of Finland is seemingly to prevent any Russian national party from Finland from emerging, and in this way, to maintain the undemocratic elite privileges of the Swedish minority of Finland. It seems that the Finnish state is doing everything possible to prevent politicized Russian community from emerging.
Thank you for your attention.

SYSTEMATIC VIOLATIONS OF THE RIGHTS OF THE CHILD IN FINLAND

by Dr. Johan BÄCKMAN (Finland)

Speech at the OSCE Human Dimension Implementation Meeting, Warsaw, 24.9.2013 (Working Session 2)

Ladies and Gentlemen,

Finnish and Russian media have for years been covering shocking materials about severe human rights violations against mothers and children in Finland. The Finnish government cannot deny the fact that the United Nations Committee of the Rights of the Child criticizes every year Finland of severe violations of the rights of the child, but without any reaction from the Finnish officials. In addition, the United Nations Committee against Torture is constantly criticizing Finland of inhumane psychiatric treatment. Many Finnish human rights activists are talking about trade with children: the private children’s homes and foster families are utilizing a corrupt system to gain maximum profit with seizured children. The Finnish government cannot deny the fact that nobody is controlling private children’s homes in Finland. The Finnish officials provide no reliable statistics about the number of seizure children or private children’s homes. A recent number says there are approximately 17,000 seized children in Finland. The new Finnish law on “child protection” gives the authorities right to seizure children without court order or evidence. The private children’s homes are using various kinds of punishments, including “carpet therapy”, meaning wrapping the child into a carpet. The Finnish government cannot deny the fact that the “carpet therapy” is officially accepted means of co-called child protection in Finland. In addition, the private children’s homes are using prison chambers to punishing children. A Finnish human rights activist Mr. Lari Kunnas posted into YouTube a shocking video showing 2 Finnish social workers and 2 police fetching his children from home without showing him any court order or written document. Recently A group of Finnish human rights activists (Mrs. Tiina Liljeberg, Mrs. Birgitta Wulf-Luhtanen, Mrs. Sirpa Aho, Mrs. Solveig Holmström and Mrs. Ani Leikonniemi) wrote a letter to the Russian children ombudsman Mr. Pavel Astakhov demanding for help, because the Finnish children’s ombudsman Mrs. Maria Kaisa Aula has never done anything to improve the situation. Recently the inhuman treatment of children in Finland has become an issue of concern for Russian Federation. The Finnish government cannot deny the fact that Finnish diplomats assisted in illegal abduction of under-aged Russian citizen Anton Salonen, who was smuggled in a trunk of a Finnish diplomatic vehicle from Russia to Finland. Finnish government cannot deny the fact that Finnish diplomats did not have any legal rights to assist in the abduction or contraband in the trunk of the Finnish diplomatic car of a Russian child Anton Salonen. In Finland, the illegally abducted child Anton Salonen was then prohibited to speak his mother tongue Russian or carry out any actions in relation to his Orthodox religion, including a prohibition to pray. Another example discussed between Finland and Russia is the seizure of four children from a Russian mother Anastasiya Zavgorodnyaya in Finland, including the seizure of a newborn child, with a prohibition to brest-feed the newborn. The Finnish government cannot deny the fact that the Finnish authorities did not have any clear motivation to this inhuman action. Very often the Finnish officials are misusing psychiatry against mothers or human rights activists, who are trying to protect the rights of the child against the private child trade industry. In the case of Kauko Oranen, the Finnish father has lost the contact to his two Russian daughters and the Russian wife Oksana Loginova for more than 10 years, all of whom are institutionalized, without any clear motivation or proper court order. An Asutralian father Mr. Warren McLachlan has lost 2 children to the Finnish private child trade industry. The boys, holding Australian citizenship, are drugged in Finnish private children’s homes already for more than 10 years without any right investigate the situation. For preventing future violations, the Russian Federation has tried for years to establish a mutual expert commission for family rights with Finland. The Finnish government cannot deny the fact that Finland has constantly refused to establish the commission or to have any co-operation in the field. We should confront the fact that the modern private child trade industry, with uncontrolled seizure of thousands of children with unclear grounds, is a sign of a new ideology of hate: the hate against families and hate against children. We should remember that anti-semitism, xenohobia or neo-nazism are not the only nor principal means of hate. You have just to read the writings of the French feminist Simone de Beauvoir to understand that the modern feminism has transformed into an ideology of hate against women and children. The Finnish government cannot deny the fact that today they are one of the main advocates of that hate against women and children.
Thank you for your attention.

Elbe Day

Saksassa Torgaun pikkukaupungissa Elbejoen varrella juhlitaan joka vuosi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton sotilaiden kohtaamista huhtikuun lopussa 1945. Tuo joella tapahtunut liittolaisten kohtaaminen sinetöi natsi-Saksan häviön. Päivää kutsutaaan Elbe Dayksi, Elbepäiväksi, ja silloin Torgaun pikkukaupunki järjestää monipuolista ohjelmaa. Torgau ei ole suomalaisille yhdentekevä paikka, koska täällä vaikutti meille niin tuttu Martti Luther.

Tämän vuoden Elbe-päivää vietettiin venäläis-saksalaisella rauhankonferenssilla, jossa suunniteltiin Elbejoen kohtaamisen 70-vuotispäivää vuonna 2015. Rauhankonferenssissa Maailma ilman natsismia -ihmisoikeusjärjestön johtokunta keskusteli Torgaun kaupunginjohdon, saksalaisten kansanedustajien ja tutkijoiden kanssa Elbe-päivän merkityksestä ja rauhanaatteen kehittämisestä. Konferenssissa käsiteltiin myös uunatsismin ongelmaa, kuten SS-miesten ihannointia Baltian maissa. Saksalaiset nostivat esiin "maanalaisen kansallissosialistijärjestön" tekemät maahanmuuttajien murhat ja meneillään olevan oikeudenkäynnin sekä vaikeudet torjua äärioikeiston julkisia tapahtumia. Omassa puheenvuorossani ehdotin järjestettäväksi konferenssia, jossa asiantuntijat vertailevat viharikoslainsäädännön eroavuuksia eri maissa ja mahdollisuuksia erityisesti uusnatsipropagandan torjumisessa.  

Elbejoen rantatöyrään suurella muistomerkillä Venäjän, Saksan, Yhdysvaltain, Ukrainan yms. delegaatiot laskivat muistoseppeleet. Venäjän ja Yhdysvaltain diplomaatit poseerasivat kameroille ikään kuin liittolaiset. Bostonin terroripommitukset ja niiden tausta ovat selvästi lähentäneet Yhdysvaltoja ja Venäjää terrorismin vastaisessa sodassa. 

Rauhankonferenssin järjestänyt Maailma ilman natsismia -ihmisoikeusjärjestö joutui äskettäin Moskovassa ratsian kohteeksi: turvallisuuspalvelu ja syyttäjä tarkistivat, saako järjestö ulkomaista rahoitusta. Ratsiat kohdistettiin kaikkiin kansalaisjärjestöihin poliittista suuntausta katsomatta, koska uusi laki määrää ulkomaista rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt rekisteröitymään. Taustalla on eräiden ulkomaiden pyrkimys lisätä epätervettä vaikutusta Venäjän politiikassa. Maailma ilman natsismia on rekisteröity Strasburgiin Ranskaan, mutta sen rahoitus on pääosin venäläistä. Maailma ilman natsismia -järjestön presidentti Boris Spiegel joutui kuitenkin eroamaan Venäjän parlamentin ylähuoneen senaattorin virasta, koska uusi laki kieltää venäläisiltä virkamiehiltä ja poliitikoilta ulkomaiset omistukset. Nyt Spiegelillä on enemmän aikaa Maailma ilman natsismia -järjestölleen, joka edelleen kehittää toimintaansa ympäri maailmaa. Yksi tärkeimpiä tapahtumia on Elbe-päivä kahden vuoden kuluttua. 

Putinin nimen yhdistäminen poliisirekisteriin on ulkomaisten tiedustelupalvelujen operaatio

"Viime päivinä Suomen kautta on yritetty toteuttaa uudenlaista informaatio-operaatiota, jonka pääasiallisena tavoitteena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.  

STT kertoi äskettäin, että Putinia koskevia perättömiä väitteitä oli lisätty KRP:n rikostiedustelun rekisteriin nimenomaan ulkomailta käsin. Todennäköisimmin ulkomaiset asiamiehet onnistuivat saamaan Putinia koskevan disinformaation KRP:n rekisteriin normaalin rikostorjuntayhteistyön kautta. Sitten läpimeno varmistettiin asiamiehinä toimiville suomalaisille toimittajille, jotka julkistivat tiedon. Näin saatiin aikaiseksi skandaali, joka tarjoaa mahdollisuuden spekuloida kuukausitolkulla Putinin epäilyttävillä yhteyksillä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin maailmanlaajuisesti. Kysymyksessä on siis perinteinen disinformaatio-operaatio.

Juuri MTV3 ja Ilta-Sanomat ovat viime aikoina levittäneet runsaasti hyvin valmisteltua Venäjä-vastaista disinformaatiota, jonka tarkoituksena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita. Tavoitteena on myös lietsoa epätietoisuutta ja siirtää huomiota pois esimerkiksi Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin yhteyksistä Putinin vastaiseen niin sanottuun Lontoon ryhmään, joka koostuu Venäjän Interpolin kautta etsintäkuuluttamista loikkareista, terroristeista ja talousrikollisista. Heistä moni on jo murhattu.

Äskettäin Itä-Uudenmaan käräjäoikeus julisti turvallisuutensa puolesta pelkäävän Nekrasovin tiliotteet salaisiksi peräti 25 vuoden ajaksi. Hautalan asunnossa asuvalla Nekrasovilla ei verottajan mukaan ole lainkaan tuloja, mutta valonarkaa rahaliikennettä tuntuu siis olevan. Neuvostoliitosta Nekrasov loikkasi jo 1970-luvulla.

Monet ovatkin epäilleet informaatio-operaatiota kostoksi Hautalan uran tuhoamisesta: viimeinen niitti Hautalalle oli Iltalehden uutinen Hautalan yhteyksistä rikolliseen moottoripyöräkerhoon. Näyttää siltä, että Hautalan viiteryhmät ovat masinoineet kostoksi täsmälleen samanlaisen syytöksen Hautalan verivihollista Putinia vastaan.

Hautala on vuosia käynyt leppymätöntä disinformaatiokampanjaa Putinia vastaan ja perustanut tarkoitusta varten erilaisia järjestöjä ja järjestänyt tilaisuuksia tärkeän yhteistyökumppaninsa Mikael Storsjön kanssa. Hautalan ja Storsjön keskeinen missio on ollut Venäjää terrori-iskuilla uhkailevan islamistisen nettisivuston Kavkaz Centerin poliittinen tukeminen. Storsjö on sittemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Hautalan ja Storsjön perustamaa Venäjä-vastaista yhdistystä  johtamaan saatiin myös Tarja Kantola, ulkoministeri Erkki Tuomiojan pitkäaikainen erityisavustaja.

Täytyy muistaa, että Hautalan Putin-vihalla on megalomaaniset, hysteeriset mittasuhteet. Hautala ei pysty puhumaan Putinista menettämättä malttiaan. Kosto liittyy myös siihen, että Venäjän medioissa on uutisoitu Hautalan yhteyksistä islamistiterroristeihin.

Suomessa ei ymmärretä, minkälaisiin kuvioihin Hautala on sotkeutunut. Myös käsitys tiedustelupalvelujen informaatio-operaatioista ja Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta on Suomessa puutteellinen. Vakava vaara on tietysti siinä, että ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat onnistuneet käyttämään luotettavan ja puolueettoman maan tärkeää rekisteriä hämäriin tarkoituksiin sekä tietysti pettäneet sen luottamuksen, mikä kansainväliseen rikostorjuntayhteistyöhön liittyy.

Venäjällä jotakin tietävissä piireissä pidetään varmana, että brittitiedustelu MI6 käyttää Suomen tiedotusvälineitä informaatio-operaationsa välikappaleena, todennäköisimmin Viron suojelupoliisin KAPO:n tuella. On yleisesti tiedossa, että aggressiivisesta Venäjä-vastaisuudestaan tunnettu KAPO on pelkkä MI6:n marionetti. Ei olekaan poissuljettua, että operaatiota pohjustettiin suomalaisten toimittajien salaisella vierailulla KAPO:n päämajaan marraskuussa 2012. Siellä suoritettiin tarvittavat värväykset, jotka voitiin nyt aktivoida meneillään olevassa Putin-operaatiossa.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että kysymyksessä on todennäköisesti vain kokeilu. Tavoitteena on ollut testata, miten Suomen medioiden kautta voidaan vaikuttaa Venäjän yleiseen mielipiteeseen. Olennaista operaatiossa on Suomen ja erityisesti Suomen poliisin hyvä maine. Juuri niitä käytetään ponnahduslautana Putinin maineen vahingoittamiseksi. Jos joku kirjoittaisi, että Putinin nimi olisi eksynyt Italian poliisin rekisteriin, asia tuskin kiinnostaisi ketään.

Moni asia Suomen ja Venäjän suhteissa raivostuttaa brittitiedustelua ja erityisesti Viron valtaklikkiä, joka mieluiten näkisi Suomen Natossa ja Venäjän hajoamista edistämässä. Tosiasiassa Suomi on jo sanonut Natolle lopullisesti ei. Naton vastustus on suomalaisten keskuudessa omaa luokkaansa, eikä pitkään jatkunut informaatio-operaatio ole saanut suomalaisia Naton puolelle, päin vastoin. Erityisen katkeria Venäjän viholliset ovat Suomen sisäministeriön ja Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n solmimasta tietovaihtosopimuksesta.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ehättikin jo syyttää KRP:n rekisteritiedon vuotajaa maanpetoksesta. Tosiasiassa vuotaja on sama ulkomainen tiedustelupalvelu, joka alun perinkin onnistui syöttämään väärän tiedon Suomen poliisin tietokantaan.

Meneillään oleva operaatio muistuttaa jossakin määrin Venäjän vaalien alla levitettyä hyvin aidon näköistä videoväärennöstä, jossa Putin oli syytettynä oikeudessa. Senkin tarkoitus oli vaikuttaa Putinin imagoon ja muokata asenteita maailmanlaajuisesti. Myös Pussy Riot ja Femen ovat informaatio-operaatioita, joiden tarkoitus on vaikuttaa maailmanlaajuisesti Putinia koskeviin asenteisiin. Menestynein näistä operaatioista on Pussy Riot, jota Helsingin yliopistossakin luullaan aidoksi ihmisoikeusaktivismiksi.

JOHAN BÄCKMAN

Bäckman Kiovassa: Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen!

Rakkaat lukijat, vietin unohtumattoman viikon Kiovassa Ukrainan III kansallinen vanhempainkonferenssin vieraana. Matkustin sinne Moskovasta seuranani hyvä ystäväni, kuuluisa venäläinen lapsipsykologi Irina Medvedeva. Luennoin täysille saleille mieliteemoistani, länsimaistyyppisestä lastensuojelusta poliittisen terrorin muotona ja nykyaikaisen länsimaisen feminismin yhteiskunnanvastaisuudesta. Ohessa kuva Kiovan yliopiston täydestä salista ensimmäisen konferenssipäivän aamuna:

Heti aluksi luin yleisölle hyvän ystäväni, Venäläiset äidit -järjestön puheenjohtajan Irina Bergsethin tervehdyksen, joka on suomennettuna seuraavanlainen: "Hyvää päivää, kunnioitetut Ukrainan vanhempainkonferenssin osanottajat! Me, venäläiset ja venäjänmaalaiset äidit lähetämme teille vanhempain tervehdyksen! Me ehdotamme Venäjän ja Ukrainan vanhempainyhteisöjen voimien yhdistämistä lapsiemme suojelemiseksi länsimaisen lastensuojelun pahuudelta. Länsimaistyyppinen lastensuojelu on monipäinen lohikäärme, jonka länsimaat ovat luoneet "syödäkseen" lapsemme. Ja tätä lohikäärmettä ei voi voittaa yksin. Tuhannet äidit ja isät taistelevat tänään yksinään lastensuojelun pirullista terroria vastaan, yrittäen repiä lastensuojelun kynnet irti varastetuista lapsistaan. Mutta yksinäisten vanhempien ponnistelut ovat turhia. Länsimaistyyppisen lastensuojelun toimintamallit ovat tänään orjuuttaneet Euroopan, Amerikan, Kanadan, Australian ja Oseanian. Vanhemmuus on näissä maanosissa särjetty. Lastensuojelijat ovat voittaneet ja keräävät päivittäin lapsimaksua jokaisesta perheestä - verottavat meitä lapsillamme. Mutta maailmaan on vielä jäänyt vallankumouksellisten vanhempien saareke. Venäjä tänään on tällainen vallankumouksen saareke. Me Venäjän vanhemmat emme aio antautua, emmekä anna lapsiamme länsimaisten lastensuojelijoiden terrorin kynsiin. Me lähdemme kaduille, me esiinnymme medioissa, me haemme ymmärrystä Venäjän hallitsijoilta, perustamme vanhempain järjestöjä ja huudamme "EI" niille, jotka haluavat saastuttaa Venäjän meille vieraalla perinteisen perheen hajottamisen ideologialla, lasten ja vanhempien erottamisen ideologialla, lapsien turmelemisen ja orjuuttamisen ideologialla. Me ymmärrämme, että tänään Venäjän vanhemmilla ei ole muuta tietä kuin liittoutua muiden maiden vanhempien kanssa ja taistella täyttääksemme Jumalan meille antaman tehtävän - kasvattaa omat lapsemme. Vanhempien yhtenäisyydessä on voimamme. Meidän on otettava toisiamme kädestä kiinni ja seistävä muurina lastemme ympärillä, jotta lastensuojelun terroristit eivät kaappaa ja varasta lapsiamme. Tämä ei ole helppoa. Mutta olemme valmiit puolustamaan lapsiamme Ukrainan vanhempien kanssa. Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen! Vanhempain tervehdyksin, kansainvälinen ihmisoikeusjärjestl Venäläiset äidit, puheenjohtaja Irina Bergseth, 29. maaliskuuta 2013, Moskova."

Omassa puheenvuorossani käsittelin länsimaistyyppisen lastensuojelun (jota venäjänkielen termi juvenalnaja justicija tarkoittaa) ideologista, oikeudellista, uskonnollista yms. perustaa sekä ihmisoikeusrikosten kätkemistä salassapitoveloitteen taakse. Puhuin myös lastensuojelusta suljettuna systeeminä, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta käytännössä annetaan jopa vain yhdelle sosiaalityöntekijälle. Kerroin myös Suomesssa ilmenneistä tapauksista, joissa venäläisten äitien ja lasten ihmisoikeuksia on karkeasti rikottu (esim. Zavgorodnjajan, Sitnova-Toivosen, Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Mesherjakovan, Björklundin, Kasatkinan, Karelinan, Kivosen, Loginovan ym. ym. Venäjän medioissa laajasti käsitellyt tapaukset). Länsimaistyyppinen lastensuojelu on poliittista terroria ja sodankäyntiä perhettä, lapsuutta, äitiyttä, isyyttä, perhearvoja ja kristinuskoa vastaan. Käsittelin myös lastensuojelun yksityistämistä eli korruptoitunutta järjestelmää, jossa perheitä hajotetaan taloudellisen edun nimissä, kun lapsia sijoitetaan yksityisiin lastenkoteihin. Länsimaistyyppisen lastensuojelun varsinaisena syynä pidän sen aatteellista perustaa eli nykyaikaista länsimaista feminismiä, josta on tullut hysteerisen perhe- ja lapsivastaisen propagandan ideologia. Hyvin keskeinen rooli on perhevastaisella homopropagandalla, joka käytännössä tarkoittaa perhevastaisen vihan lietsontaa. Homoseksualismista onkin tullut Euroopan keskeinen arvo, pietarilainen kollegani Pavel Parfenev huomautti konferenssissa. Feminismin yhteiskunnanvastaisuutta koskevassa esitelmässäni kerroin suomalaisesta scifi-romaanista "Äidinmaa", jossa noin vuonna 2100 perheet on tuhottu, heteroseksi on kriminalisoitu ja miehillä on lähinnä orjan rooli.

Ensimmäisenä päivänä osallistuin myös lehdistötilaisuuteen, jossa seuranani oli Ukrainan presidentin edustaja Juri Miroshnychenko. Häneltä tiedusteltiin kantaa homopropagandan kieltävään lakiin. Samalla kun Euroopassa homoseksuaalisuus on nostettu tärkeimmäksi arvoksi ja ihanteeksi, Venäjällä ja Ukrainassa valmistellaan homopropagandaa kieltäviä lakeja perheiden ja lasten suojelemiseksi.  

Illalla puhuin vielä työryhmässä, jonka aiheena oli länsimaistyyppisen lastensuojelun rantautuminen Ukrainaan. Totesin että länsimaistyyppinen lastensuojelu ei koskaan voi juurtua Ukrainaan eikä Venäjälle, koska toimintaedellytykset eli perhe- ja lapsivastainen homofeminismi sekä ateismi/protestantismi puuttuvat. Monet venäläiset ja ukrainalaiset ekspertit kuitenkin pelkäsivät, että länsimaistyyppisestä lastensuojelusta tulee tosielämää ja perheitä aletaan terrorisoida kuten Suomessa. Sanoin että se ei voi olla mahdollista.

Sunnuntaina minut otettiin hienosti vastaan Ukrainan valinta -järjestön pyöreän pöydän keskustelussa,  jonka aiheena oli äärioikeisto ja uusnatsismi Euroopassa. Tilaisuuteen osallistui myös hyvän ystäväni Nikolai Starikovin vetämän Venäjän kansalaisten liiton sisarjärjestön, Ukrainan kansalaisten liiton puheenjohtaja Aleksei Natelenko. Kerroin Viron ja Latvian SS-miesten ihannoinnista ja historian väärentämisestä, jossa SS-miehet esitetään valheellisesti itsenäisyystaistelijoina. Joka vuosi loppukesästä Viron Sinimäillä pidetään kansainvälinen uusnatsifestivaali ja Latviassa natsit marssivat keskellä kaupunkia joka maaliskuun 16. päivä. Kerroin perussuomalaisista, jotka yhtäältä ovat tyypillinen monikulttuuri- ja islam-vastainen eurooppalainen ääriliike, mutta ruotsinkielen vastaisuudessaan jotkut perussuomalaiset hakevat myös erikoista lähentymistä Venäjään ja kaipaavat jopa keisariaikaa, jolloin Venäjä tuki suomalaisuutta. Keskustelimme myös Ukrainan erityispiirteistä kuten siitä, että sittenkin suurempi osa kansasta eli yli 40 % kannattaa euraasialaista integraatiota, kun EU-integraatiota kannattaa vain runsas 30 %. Isäntämme paheksuivat paikallisen Vapauspuolueen natsi-ihannointia, erityisesti natsisotarikollisen ja juutalaisten murhaajan Stepan Banderan palvontaa. Uusnatsilainen Vapauspuolue pääsi 450-paikkaiseen parlamenttiin ja röyhistelee rintojaan, mutta varsinaista poliittista vaikutusvaltaa sillä ei vielä ole. Erikoisin tapahtuma oli hyvän ystäväni Nikolai Starikovin Stalin-kirjan esittelyssä Kiovassa vähän aikaa sitten tapahtunut välikohtaus, jossa Vapauspuolueen huligaanit keskeyttivät kirjaesittelyn huudoillaan ("komukat takaisin Moskovaan" yms.). Kehotin ukrainalaisia käyttämän oman rikoslakinsa mahdollisuuksia nostamalla rikosjuttuja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta aktivistien mukaan syyttäjät ja poliisit ovat usein natsien puolella. En ottanut siihen kantaa, koska haluan ensin itse puhua Ukrainan syyttäjien kanssa. 

Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta käväisin vielä Ukrainan 1-kanavan studiossa keskustelemassa toisen maailmansodan muiston merkityksestä tänään. Minua haastatteli herttainen Tatjana Chugajenko, ukrainalaisittain Tetjana. Hän kertoi olevansa ainoa ukrainalainen toimittaja, joka pitää keväällä rinnassaan voittajakansan merkkiä, Pyhän Yrjön nauhaa. Keskustelimme muutaman vuoden takaisesta Viron pronssiyöstä eli Pronssisoturi-patsaan aiheuttamasta kapinasta. Viron hallitus halusi poistaa ihmisten muistista tiedon siitä, että Punaisen Armeijan eestiläinen armeijakunta vapautti Tallinnan fasistimiehittäjästä ja juutalaisten murhaajista. Tämän tiedon poistamiseksi haluttiin tuhota Tallinnan vapauttajien muistomerkki Pronssisoturi-patsaineen, mutta se ei onnistunut. Olin ottanut studioon mukaan Suomen antifasistisen komitean Leena Hietasen aloitteesta teettämän Pronssisoturi-patsaan pienoismallin ja totesin, että Viro ei onnistunut pyyhkimään ihmisten muistia ja hävittämään Pronssisoturi-patsasta. Sen sijaan ilmaantui tuhansia Pronssisoturi-patsaan pienoismalleja, joiden levittämisen Viron suojelupoliisi on kieltänyt. Huomautin että Suomessa arvostetaan kaikkia historiamme ajanjaksoja tasavertaisesti joten tallella ovat niin Keisarin patsaat, Lenin-museot kuin neuvostosotilaiden haudatkin.

Valitettavasti en ehtinyt käydä tapaamassa Kiovan Suomen-lähettilästä tiukan aikataulun vuoksi, mutta lupaan ensi kerralla ja ottaa mukaani myös hyvät ukrainalaiset ystäväni. Lentokoneessa kohti Moskovaa tiedustelin lentoemännältä laatulehti Rossiiskaja Gazetaa, Venäjän hallituksen äänenkannattajaa. Kuinkas ollakaan uunituoreessa lehdessä pohdittiin remonttikohuihinsa tuhoutuneen Heidi Hautalan yhteyksiä tsetseeniterroristeihin. Euraasian integraatio etenee, patologiset russofobit ammutaan yksi kerrallaan tarkalla sihdillä alas, heh.

Moskova luottaa Soiniin

Teki mieleni kirjoittaa "Moskova luottaa vain Timo Soiniin". Tämä tuli mieleen lukiessani eilisen uutisia Venäjältä.

Timo Soini oli Moskovassa tavannut kollegansa Mihail Margelovin, suuresti arvostamani nuoren venäläisen senaattorin. Soini ja Margelov olivat käyneet neuvotteluja mm. lapsikiistoista (ks. http://finnish.ruvr.ru/2013_03_06/Timo-Soini-tapasi-Moskovassa-Mihail-Margelovin/ ).

Soinin tapaamisen pohjalta Margelov esitti perustettavaksi Suomen ja Venäjän parlamenttien välistä työryhmää, joka keskustelisi ajankohtaisista perheoikeudellisista kysymyksistä.

Suomen mediat eivät ole kirjoittaneet Soinin Moskovan vierailusta sanaakaan, vaikka Suomessa on jo pantu merkille venäläisten sympatiat perussuomalaisia kohtaan.

Venäläisiä kiinnostaa myös se, että perussuomalaiset ovat vastustaneet homoliittoja ja kritisoineet suomalaista lastensuojelua. Kansanedustaja Hanna Mäntylä on moittinut  suomalaista lastensuojelua paljolti samoin äänenpainoin kuin Venäjän media. Arja Juvonen on vastaavasti protestoinut homolakeja. Kaikki tämä vastaa perinteisiä venäläisiä perhearvoja.

Suomalaisista puolueista venäläiset luottavat varmasti eniten perussuomalaisiin, koska vain perussuomalaisten Nato-kielteisyys ja EU-vastaisuus on luotettavaa. Siitä kertoo etenkin muutaman perussuomalaisen ehdotus liittää Suomi vaikka Venäjään, jotta EU:sta ja Natosta päästään ikuisiksi ajoiksi eroon. Tällaista on esittänyt Hemmo Koskiniemi, myös kansanedustaja Juho Eerola on esittänyt puolustusliittoa Venäjän kanssa.

Jos verrataan esimerkiksi kokoomukseen, on helppo muista Kataisen tölväisyt siitä, että Venäjä ei ole suurvalta, tai että venäläisten toimittajien pitäisi pyytää kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Timo Soinilla on käsissään nyt todellinen ässä. Hän voi ainoana poliitikkona Suomessa saada Moskovan täyden luottamuksen, jos haluaa.

Huonosti informoitu presidentti uhkaa Suomen turvallisuutta

"Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.

Johan Bäckman. 

Sauli Niinistön äskeinen vierailu Moskovassa todisti, että presidentti on huonosti informoitu. Hänellä ei tuntunut olevan mitään käsitystä Suomen ja Venäjän suhteiden kehitystarpeesta.

Jo ennen matkaa Niinistö uhitteli, että hän ei aio edes keskustella Venäjän ehdottamasta  perheoikeudellisesta komissiosta. Moskovassa se on helppo tulkita jos ei sodanjulistukseksi Suomessa asuvia venäläisiä perheitä vastaan, niin ainakin kieltäytymiseksi kaikesta normaalista yhteistyöstä.

Näyttää aivan siltä, että ennen lähtöä Niinistö sai pääministeri Kataiselta ohjeet unohtaa, että Venäjä on suurvalta.

Heti Moskovaan saavuttuaan Niinistö haukkui venäläiset isäntänsä. "Täällä on paljon disinformaatiota", Niinistö ilmoitti suomalaisille toimittajille. Tällä tavoin Niinistö kuittasi Venäjän viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja median näkemyksen venäläisten äitien ja lasten kohtelusta Suomessa.

Venäjän kannan leimaaminen disinformaatioksi on tietysti harkitsematon ja epäystävällinen teko, mutta valitettavasti Niinistön uudelle linjalle aivan tyypillinen.

Niinistö tietysti järjesti lehdistötilaisuuden Suomen suurlähetystössä vain suomalaisille toimittajille, mutta venäläisille toimittajille hän ei halunnut puhua. Tämä varmaankin liittyi pääministeri Kataisen ajatukseen siitä, että venäläisten toimittajien pitää hankkia kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Jokainen ymmärtää, että Kataisen tölväisy ja Niinistön käytös eivät edistä Suomen imagoa venäläisten toimittajien keskuudessa.

Seuraavana päivänä Putinin tapaamisessa Niinistö töksäytti, että Suomessa venäläisiä ja suomalaisia lapsia kohdellaan kuulemma samalla tavalla. Siis yhtä huonosti? Se kuulosti jo huonolta vitsiltä, joten Putin ei vastannut siihen mitään.

On selvää, että Niinistön kanssa matkanneen liikemiesvaltuuskunnan matkan tulokset saattoivat jäädä melko laihoiksi.

Putinin tapaamisen jälkeen Niinistö antoi vielä illalla pienen haastattelun Moskovan Kaiku -radioasemalle. Niinistö kieltäytyi kommentoimasta lapsikiistoja vetoamalla sosiaaliviranomaisten salassapitovelvollisuuteen.

Jos Niinistön avustajat olisivat perehtyneet Venäjän ulkoministeriön tuoreeseen ihmisoikeusraporttiin, Niinistön olisi pitänyt tietää, että Venäjä pitää salassapitovelvollisuuteen vetoamista ainoastaan Suomen kömpelönä yrityksenä peitellä ihmisoikeusloukkauksia.

Mikään salassapitovelvoite ei tietenkään estä kahden suvereenin valtion edustajia keskustelemasta niistä asioista, joihin sopimukset heidät velvoittavat. Mutta vain Suomi on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä ja ihmisoikeussopimusten noudattamisesta.

Venäjä on tietysti löytänyt myös YK:n ihmisoikeusraportit, joiden antamat tiedot ovat yhtäpitäviä kaltoin kohdeltujen Venäjän kansalaisten antamien tietojen kanssa. Venäjä on nostanut Suomen ihmisoikeusongelmat esille Euroopan neuvostossa ja YK:ssa, mutta Niinistön mielestä kyse on vain disinformaatiosta.

Viimeinen niitti tuli Niinistön vierailun jälkeen. Niinistö sanoi medioille, että lapsikiistoissa kysymys olisi vain "parista tapauksesta". Nämä kaksi sanaa todistavat, että Suomen presidentti työskentelee disinformaation varassa.

Venäjän mediat ja viranomaiset ovat selvitelleet viime aikoina laajasti mm. Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Björklundin, Mesherjakovan, Kasatkinan, Karelinan, Sitnovan, Zavgorodnjajan ym. tapauksia,  joissa kaltoin kohdellut venäläiset äidit itse ovat kertoneet suomalaisviranomaisten käsittämättömästä julmuudesta tv-kameroiden kautta kymmenille miljoonille ihmisille.

Jos Niinistö kutsuu tätä "pariksi tapaukseksi", hänen täytyy olla joko huonosti informoitu tai sitten kysymys on huonosti peitellystä venäläisvihasta. Niinistön asenne osoittaa selvästi, että venäläisillä ei ole Suomessa ihmisoikeuksia.

Jotain kertoo sekin, että Erkki Tuomioja, joka edelleen väittää olevansa ulkoministeri, vieraili samaan aikaan natsismin ihailusta ja apartheid-politiikasta tunnetussa niin sanotussa Virossa. Tuomioja tapasi äärioikeistolaisen kollegansa Mart Laarin, jonka kanssa he ihastelivat natsien palvonnasta tunnetun Olavi Paavolaisen jälkiviisaan kirjan vironkielistä käännöstä. Mahtoi olla mielenkiintoinen tapaaminen.

Mart Laar tunnetaan natsimyönteisestä kirjoittelustaan ja hänellä on pysyvä maahantulokielto Venäjälle.  Niinistö siis halveksui venäläisten ihmisoikeuksia Moskovassa samaan aikaan kuin Tuomioja kumarsi Virossa natsille. Tuskin mikään valtio voisi kehittää Venäjää vastaan yhtä epäystävällistä temppua.

Presidentti joka ei tiedä mitään, on vaarallinen presidentti. Niinistölle syötetään selvästi väärää tietoa, sitä kuuluisaa disinformaatiota. Hän ei täysin käsitä sitä itse, mutta tämän luettuaan kyllä käsittää.

Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa. Jos Niinistön tiedot tässä asiassa ovat näin huonot, minkälaisia ne ovat muissa asioissa? Ja ovatko muiden Suomen johtajien tiedot yhtä huonoja?

JOHAN BÄCKMAN

Bäckman ja Stalin. Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Iltalehdelle.

Iltalehti haastatteli minua äskettäin Stalinin kuoleman 60-vuotispäivän tiimoilta. Asian herättämän mielenkiinnon vuoksi julkistan ohessa vastaukseni Iltalehden kysymyksiin kokonaisuudessaan. 

Iltalehti:
Miten arvioisit Stalinin ansioita ja terroria?

Johan Bäckman:

– Itse olen sitä mieltä, että Stalinia ja Neuvostoliittoa pitää puolustaa kaikissa tilanteissa. Tällä tavoin puolustetaan toisen maailmansodan lopputulosta, Yhdistyneita kansakuntia ja ihmisoikeuksia. Nykyisen äärioikeistolaisen ilmapiirin käyttövoimana on aivan hillitön neuvostovastaisuus, joka tunkee esiin joka paikasta.  

– Voitto fasismista johti Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen, ihmisoikeuksien julistukseen ja siirtomaiden vapauttamiseen. Valtioiden koskemattomuudesta tuli kansainvälisen oikeuden perusta. Stalinilla on kaikessa tässä roolinsa.  

– Loppupeleissä Stalin on maailmanhistorian suurin voittaja. Hän löi Hitlerin, eikä kukaan voi viedä sitä häneltä. Stalin on eniten maailmanhistoriaan vaikuttanut poliitikko.

– Brittiläiset ovat aina olleet raivoissaan Stalinille ja venäläisille siirtomaaimperiumin hajottamisesta. Siksi britit edelleen tekevät kaikkensa Venäjän hajottamiseksi. Myös amerikkalaiset ovat Stalinille erittäin kateellisia. 

– Sodan jälkeen Stalin oli Suomea kohtaan hyvin armollinen. Mannerheim nostettiin presidentiksi ja puolet sotakorvauksista annettiin anteeksi, maksuaikaa pidennettiin. Stalin halusi Suomelle vahvan raskaan teollisuuden ja sinetöi näin itsenäisyytemme.  

– Kyllähän Stalin muutti ihmiskunnan suuntaa ja kaikkien ihmisten maailmankuvaa. Hän myös loi maailmahistorian tähänastisen suurimman valtion. Kenelläkään ihmisellä ei ole ollut maailmassa niin paljon valtaa kuin Stalinilla, ja se askarruttaa monia edelleen. Tosiasiassa hän oli hyvin vaatimaton tyyppi. 

– Moni ei uskalla suoraan esittää arvioitaan Stalinista, koska hänen valtansa on edelleen suuri. Siksi kenelläkään ei voi olla yksiselitteistä kantaa hänen ihmisenä ja hänen tekoihinsa. Suuri osa Stalinia koskevasta kirjallisuudesta on alkeellista ja toistaa tiettyjä kuluneita latteuksia, vaikka poikkeuksiakin on, kuten amerikkalaisen professorin Daniel Rancour-Laferrieren Stalinin psyyke.  Se on vaarallinen kirja, koska se osoittaa Stalinin syvällisen inhimillisyyden.  

– Tosiasia on, että hänellä oli valtaa eniten ihmiskunnan historiassa. Hän myös voitti ihmiskunnan historian suurimman sodan, eikä sitä kunniaa voi kukaan ottaa häneltä pois. Kyllä Hitlerin lyöminen ja natsi-Saksan tuhoaminen oli ennen kaikkea Stalinin ansiota. Siksi hän edelleen pelottaa ihmisiä. 

– Stalinin henkilön tutkimiseksi tärkeintä taitaa olla hänen pappiskoulutuksensa. Muuta koulutusta hänellä ei ollut. Luulen että useampikin pappi olisi toiminut samalla tavalla. 

– Stalin pelasti suurin uhrauksin Euroopan natseilta. Hän on siis koko Euroopan vapauttaja, mikä kannattaisi muistaa. Valitettavasti nyt on vallalla tannerilaisten sosialidemokraattien ihalema Euroopan unioni, eräänlainen trotskilainen hanke, joka on jo konkurssissa. 

– Venäjän tuhatvuotiseen historiaan mahtuu näitä suuria johtajia ja jokaisella on oma tarinansa ja kohtalonsa. Helppoa ei ole ollut kellään. Vladimir Putin on Venäjän historian maltillisin ja liberaalein johtaja. Putinin aikana jopa kuolemanrangaistus on poistettu. 

– Putin on ottanut asiakseen puolustaa valtioiden suvereniteettia esimerkiksi Syyriassa. Tosiasiassa Venäjä on noussut YK:n yläpuolelle maailmanrauhan ja kansojen oikeuksien vaalijana Putinista on tullut todellinen vapaan maailman johtaja. Häneen luotetaan ja Venäjän arvovalta maailmassa kasvaa kohisten joka päivä. Putinin ajama Euraasian liitto perustetaan viimeistään 2015. Se perustuu talousintegraatioon ja demokraattisille arvoille, kun Euroopan unioni on hajonnut. 

Iltalehti: 

Esimerkiksi Wikipedia arvioi, että Stalinin valtioterrori surmasi 10 miljoonaa neuvostokansalaista.

Johan Bäckman:

– Kas kun ei 100 miljoonaa tai miljardi. Stalin olisi varmaan ilahtunut tällaisista vääristä tilastoista ja liioittelusta, joka todistaa miten heikkoja Stalinin vastustajat ovat edelleen. 

– En ole kuullut että Stalin olisi surmannut ketään. Jos puhutaan hänen valtakautensa poliittisista tuomioista, niiden takana oli sisäasiain kansankomissariaatti NKVD. Jos haluatte valittaa Stalinin ajan tuomioista, ottakaa yhteys Venäjän pääsyyttäjänvirastoon ja hakekaa armahdusta. 

– Venäjä peruuttaa Stalinin ajan poliittisia tuomioita ja maksaa niistä korvauksia, kuten sivistysvaltion kuuluukin. Olisi mukava jos Suomessakin voisi hakea peruutusta poliittisille tuomioille. Sanoma Osakeyhtiö voisi maksaa suomalaisille korvauksia Erkon sodista. 

– Vuosien 1937–1938 terrorissa ammuttujen määräksi on luotettavissa tutkimuksissa esitetty 600 000 

– 900 000 (alkaen kuudesta sadasta tuhannesta päättyen yhdeksään sataan tuhanteen). En ymmärrä mistä hatusta luku 10 miljoonaa on vedetty. Se oli kovaa aikaa, mutta Neuvostoliiton olemassaolo oli vaakalaudalla. Silloin ihmisiä teloitettiin muissakin maissa, ei Neuvostoliitto ollut siitä mikään poikkeus. 

– Myös tuhansia suomalaisia ammuttiin Neuvosto-Karjalassa ja muualla. Olen käynyt Petroskoin lähellä Sondermohin teloituspaikalla. Se on todella syvällä metsässä. Ammuttujen sielut ovat ikään kuin läsnä. Siihen aikaan Suomi uhkasi jatkuvasti neuvostovaltaa sotilaallisilla hyökkäyksillä. Teloitetut suomalaiset olivat hinta valkoisen Suomen sotauhosta. Se kannattaa Nato-uhoajien myös pitää mielessä. 

– Pitäisi puhua Neuvostoliiton hajoamisen uhreista. Neuvostoliiton hajoamisella on enemmän uhreja kuin Stalinin terrorilla. Sadat tuhannet ihmiset ovat kuolleet vuoden 1991 jälkeen sisällissotien, terrorismin ja talouskriisien uhrina. Putin oli oikeassa kun sanoi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan geopoliittinen katastrofi. Onneksi Putin rakentaa nyt Euraasian liiton, jotta elämänlaatumme paranee.  

– Jos Stalinia halutaan moittia niin olisi hyvä perustaa kritiikki tosiasioille. Nykyään Stalinin ylivoimaisen menestyksen takia hänen vihamiehensä ovat niin hysteerisiä, että harkintakyky pettää.

– Aleksander Solzhenitsyn aikanaan laski näihin uhreihin jopa syntymättömät lapsetkin. Käyhän se niinkin, hänellä oli siihen kirjailijan vapaus. Mutta lehdistön pitäisi puhua tosiasioista. 

– Stalinista levitetään paljon väärää tietoa, häntä ei esimerkiksi koskaan kutsuttu "Isä Aurinkoiseksi". Se on suomalaisten keksimä myytti.   

Iltalehti:

Mikä Stalinin hallinnossa meni vikaan?

Johan Bäckman:

– Ei sinä mikään vikaan mennyt, kyllä kaikki meni niinkuin piti.  

Iltalehti:

Miksi Stalin hyökkäsi Suomen kimppuun talvisodassa 1939?

Johan Bäckman:

– En ole koskaan kuullut että Stalin olisi hyökännyt kenenkään kimppuun. Suomeen hyökkäsi Työläisten ja Talonpoikien Punainen Armeija. Stalin istui Kremlissään. Suomi laitettiin polvilleen ja otettiin se mitä haluttiin eli turvavyöhyke Leningradille, kun sitä ei muilla keinoilla Erkon käytöksen takia saatu. 

– Olen itse opiskellut myös poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut siitä jopa sivugradun. Uskallan sanoa että Suomen koko sotahistoria on suuri väärennös. Sen väärennöksen arkkitehdit ovat Osmo Jussila, Ohto Manninen, Kimmo Rentola, Timo Vihavainen ja sen sellaiset. Heidän leipätyönsä on ihmisten huijaaminen. 

– Ainoa todellinen sotasyyllinen on ja oli Erkko. Helsingin Sanomat oli ja on olemassa ainoastaan Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Erkon kuoleman jälkeen viime keväänä Helsingin Sanomat on luisunut jo konkurssiin, mainostajat ovat häipyneet. Ehkä Suomi muuttuu paremmaksi ilman Helsingin Sanomia, mutta myös Erkon sodat pitäisi selvittää.  

– Stalin hoksasi ettei Suomen hallitus ollut legitiimi, koska se oli vuoden 1918 saksalaisen maihinnousun tulos. Sellainen ei voi nauttia kansan todellista luottamusta. Suomeahan pidettiin koossa poliittisella terrorilla, oppositio laitettiin vankilaan, vasemmistolaisuus oli lailla kielletty. Eduskunnassa istui näitä tannerilaisia Hitlerin ystäviä. Stalin tiesi että Saksa käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, niinkuin kävikin. 

– Suomi oli suurin uhka Leningradin turvallisuudelle. Saksan ilmavoimat pommittivat Leningradin aluetta Suomesta käsin. Jos kokoomuksen Nato-uho vielä jatkuu, rajan voisi siirtää Lappeenrantaan. 

– Stalin ymmärsi miten Suomea hallitaan ja perusti Terijoen hallituksen. Vaikka se hallitus ei tehnyt mitään muuta kuin kahvitteli ja kirjoitti Stalinille onnnittelusähkeen, siitä tuli silti Suomen historian vaikutusvaltaisin hallitus. Se muistetaan edelleen ja vaikuttaa jokaiseen Suomen hallitukseen. 

– Kukaan muu poliitikko ei ole vaikuttanut enemmän suomalaisten kohtaloon kuin Stalin eikä mikään muu hallitus ohjaa suomalaisten elämää enemmän kuin Terijoen hallitus. Terijoen hallituksessahan oli todellisia ammatti-ihmisiä, toisin kuin nykyisissä Suomen hallituksissa. 

– Stalin oli ja on edelleen eniten jokaisen suomalaisen elämää vaikuttava poliitikko. 

– Mainilan laukauksista totean että niitä laukauksia ei kukaan ampunut, koska mitään todisteita ei ole nähty. Ne laukaukset olivat olemassa vain Moskovan radiossa. Mutta Suomessa käynnistettiin heti tutkinta, jossa väärennetiin selostukset neuvostotykistön muka ampumista laukauksista. Näin syntyi myytti Mainilan laukauksista. Kukaan ei ole nähnyt niistä yhtäkään todistetta. Mutta kyllä näitä ammuskeluita rajalla oli paljon, koska tilanne oli Erkon ansiosta kireä. 

– Ohto Manninen on väärentänyt 1994 tutkielman Mainilan laukauksista. Manninen väittää, että Zhdanovin papereista löytynyt rasstrel-sana tarkoittaisi Mainilan laukauksia. Mannisen suomennos on väärä. En ole koskaan lukenut mitään yhtä naurettavaa. Samainen Manninen sai yksinoikeuden Erkon arkistoon värentääkseen Erkon sodan taustat. 

– Kansan suussa talvisotahan tunnetaan nimellä Erkon sota ja tätä yritän aina Venäjällä tuoda esiin. Suomen kansa tietää, että Erkko oli tuon sodan takana. Ei Suomea voi kukaan miehittää, täällä on liikaa metsiä ja soita. Ei tänne kannata kenenkään tulla ilman lupaa.  

– Täytyy muistaa, että Erkon lehti Helsingin Sanomat perustettiin Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Siinä Erkko onnistui erittäin hyvin. Hän oli niin mahdoton tyyppi, ettei Stalinille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sota. Ihmettelen milloin Erkon persoonaa aletaan tutkia. Helsingin Sanomissa valitetaan Moskovan arkistoista, mutta haluaisin kysyä Erkon arkistoista. Niitä ei yksikään normaali tutkija ole päässyt tutkimaan. 

– Stalin lähetti Suomeen hyvissä ajoin salaisen neuvottelijansa Jartsevin eli Rybkinin, jolla annettiin tehtäväksi Suomen valtiojohdon päiden valaiseminen järjen valolla. No eihän sellainen voi onnistua. Erkko ei suostunut mihinkään, eikä antanut edes Moskovaan lähteneille neuvottelijoille valtuuksia neuvotella. Erkko jankutti että unohda että Venäjä on suurvalta, ja myös sitä samaahan Helsingin Sanomat jankuttaa edelleen, myös Jyrki Katainen jäi siitä hiljattain kiinni. Eli ei tässä ole opittu mitään. 

– Varmaan Stalin oli loukkaantunut siitä, että hänelle ja Leninille paljon apua ja tukea antanut Suomi oli nyt joutunut tällaisten idioottien käsiin. Kyllä Stalin varmasti koki myötätuntoa meidän suomalaisten huonosta herraonnesta. Katso nyt vaikka Niinistöä tänään, menee Putinille jankuttamaan jostakin disinformaatiosta ja sosiaalityöntekijöien vaitiolovelvollisuudesta. Kyllä siellä ihmetellään. 

– Suomalaisten pitäisi ymmärtää että talvisota on Erkon sota. Myös Helsingin Sanomien toimittajien pitäisi se ymmärtää ja pyytää anteeksi suomalaisilta. Olen esittänyt Sanoma osakeyhtiölle, että se maksaisi korvaukset Erkon sotien ja jatkosotien uhreille. Pitäisi pystyttää Erkon sotien muistopatsas, jossa Erkko pyytää polvillaan anteeksi Suomen ja Venäjän kansoilta. Mutta se on mahdollista vasta Sanoma osakeyhtiön konkurssin jälkeen. 

– Ei Stalin sotaa halunnut mutta Helsingin Sanomat oli hyvin epäkohtelias. Ei venäläistä saa loukata eikä varsinkaan gruusialaista suutarin poikaa. 

Iltalehti:

Onko Stalin teille henkilökohtaisesti sankari vai konna?

Johan Bäckman:

– Sankareita ja konnia on vain amerikkalaisissa elokuvissa. En ymmärrä kysymystä. 

– Stalin eli koko elämänsä aatteelleen ja Neuvostoliitolle, hän omisti vain piippunsa. Hän ei välittänyt vähääkään omaisuudesta eikä omistanut mitään. Kun hän kuoli ja hänen perunkirjoituksensa tehtiin, todettiin, että hänellä ei ollut mitään henkilökohtaista omaisuutta. Hänellä oli ainoastaaan passi, tupakkapussi, piippu, rahakukkaro ja vähän rahaa, mantteli, lakki ja lähinnä yllään olevat vaatteet. kaikki muu mitä hän käytti, juhlapuvut ja muut olivat valtion omaisuutta.

– Stalin oli varmaan maailman onnellisin ihminen, koska hän ei omistanut muuta kuin piippunsa. 

– Varmaan Stalin olisi kiinnostunut suomalaisesta lastensuojelusta. Sehän antaa täysin rajattomat mahdollisuudet ihmisten piinaamiselle ja kiusaamiselle ilman varsinaista teloitustuomiota. Venäjällä onkin näissä lapsikiistoissa muisteltu juuri Stalinia. 

– Moskovassa 2000-luvun alussa tein omiin tarpeisiini tutkimusta Stalinin henkilöstä ja tapasin niitä ihmisiä, jotka olivat hänen kanssaan läheisesti tekemisissä. Rudolf Sykiäinen -vainaa oli Stalinin avustaja Suomea koskevissa asioissa. 

– Stalin rakasti Suomea. Se on ymmärrettävää, koska juuri suomalaiset auttoivat eniten Stalinia ja Leniniä. Kyllä Stalin pohjimmiltaan halusi vain vapauttaa suomalaiset sen aikaisesta saksalaismielisestä fasistihallinnosta. Ja siinä hän onnistui. Suomen demokratisoinnista voimme tietysti kiittää ennen muuta Stalinia. 

– Stalin ilmeisesti arvosti suomalaisia tovereitaan eniten. Otto Wille Kuusinen oli Stalinin luottomies, joka hoiti myös Terijoen hallituksen operaation ja nousi Kremlin hierarkian huipulle politbyroon jäseneksi. Kenellekään suomalaisella poliitikolla ei ole ollut niin paljon valtaa kuin Kuusisella.

– Ystäväni Rudolf luonnehti Stalinia herttaiseksi. Stalinilla oli tavattoman kauniit kasvot ja hän siristeli silmiään herttaisesti. Rudolfin mukaan Stalin oli ennen kaikkea objektiivinen elämän arvioitsija. Sellaisia tarvittaisiin tietysti enemmän. 

– Kyllä suomalaiset ovat aika lailla vastuussa tästä Stalinin menestystarinasta. Stalinhan kävi Suomessa aikanaan ja tapasi Tampereella ensi kerran Leninin. Suomalaiset auttoivat bolsevikkeja, koska he tukivat Suomen itsenäisyyttä. Stalin osasi myös jonkin verran suomea, hän esimerkiksi osasi pyytää kahviinsa kermaa. 

– Suomessa Stalinin vastustajat tykkäävät levittää huhua siitä, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Mutta kyllä siinä paperissa on myös Stalinin nimi. 

– Stalin kävi Suomessa marraskuussa 1917 tukemassa Suomen itsenäisyyttä. Suomi saa olla kiitollinen itsenäisyydestään Stalinille. Ehdotankin kiitospäivän viettoa marraskuun viimeisenä torstaina Stalinin kunniaksi. 

– Tietääkseni Tampereen Lenin-museohan oli alun perin Stalinin ja Leninin museo. Museo on perustettu siihen huoneeseen, missä Lenin ja Stalin ensi kertaa tapasivat. 

Iltalehti: 

Miksi Stalin ei tehnyt Suomesta kansandemokratiaa 1940-luvulla?

Johan Bäckman:

– Saska Saarikosken isä Pentti Saarikoski kirjoitti: "Hitler teki rikoksia, Stalin ehkä ainostaan erehdyksiä, vääriä diagnooseja". Luulen että sodan jälkeen Suomelle annettiin Stalinin toimesta väärä diagnoosi. Olisi ehkä kannattanut tehdä se kansandemokratia. Nyt meillä on edelleen riesanamme rytit ja mannerheimit ja niiden palvonta. Olen tästä Stalinille jossakin määrin vihainen. 

– Ei kai Suomesta kansandemokratiaa saada kuin vasta 2040-luvulla. Mutta sitä ennen juttaurpiaiset, sixtenkorkmanit ja ollirehnit pitää tuomita uudessa sotasyyllisyysoikeudessa Suomen talouden ja elintason tuhoamisesta. Kaupastakin saa enää vain hevosenlihaa.

– Suomihan oli Hitlerin tärkeimpiä ja uskollisimpia liittolaisia aina syksyyn 1944. Stalin antoi sitten liikaa anteeksi ja jätti sotasyylliset henkiin. Minulle syntyi käsitys, että Suomen aikainen irtautuminen sodasta sai Stalinin armolliselle tuulelle. Se oli kyllä virhe, koska Ryti olisi pitänyt hirttää. 

– Ryti itsekin tunnusti ajaneensa suomalaiset nuoret miehet rintamalle Adolf Hitlerin ja natsien puolesta. Luulen että Ryti itsekin halusi hirteen. Onhan noloa olla sodan häviäjä ja elää kansan keskuudessa muina miehinä. Rytiä ei hirtetty ja tässä ollaan. Jälkipolville on syntynyt se väärä käsitys, että Ryti olisi tehnyt jotain oikein. 

– Voi olla että Stalin ei enää ollut sodan jälkeen täysissä voimissa eikä arvioinut Suomen sotasyyllisten asiaa oikein. Sotasyyllisistä ainakin Väinö Tanner olisi pitänyt teloittaa. Nythän meillä on näitä tannerilaisia demareita joka kulmassa. Sekin on Stalinin syytä. Olen siitä hyvin pahoillani. 

– Se että Suomessa ei 1945 tapahtunut sosialistista vallankumousta johtuu pitkästi Stalinista, joka päästi Mannerheimin presidentiksi. Stalin päätti, ettei Suomesta tehdä kansandemokratiaa. Mutta sen sijaan rakennettiin niin sanottu hyvinvointivaltio. Siitäkin tuli susi. Eli ehkä kansandemokratia olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Ei tämä ongelma ratkea vain Maria Guzenina-Richardsonia vaihtamalla, kuten demarit luulee. Kyllä tässä on paljon isompi probleema.

– Suomessahan oppositio istui vankilassa jo 1930-luvulla. Sitä kutsuttiin turvasäilöksi. Ei meillä mitään demokratiaa ollut. Erkon sodan jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-ystävyysseura yritti rakentaa rauhaa, mutta nekin laitettiin heti vankilaan. Niissä oloissa demokratian rakentaminen oli hyvin vaivalloista, mutta Stalinin ansiosta Suomi demokratisoitiin. Ei kuitenkaan tullut de-natsifikaatiota eli natsien palvelijat saivat jatkaa hyvissä asemissa. Sehän oli ja on ihan sairas tilanne. 

Iltalehti: 

Kun paljon Venäjällä liikut, niin allekirjoitatko näkemyksen, jonka mukaan Stalinin arvostus on siellä nousussa. Mistä se mielestäsi kertoo?

Johan Bäckman:

– Stalinin arvostushan on periaatteessa ollut viime aikoina aika korkealla, vaikea kuvitella että se siitä voisi mitenkään erityisemmin nousta. Tietysti Venäjällä on hyvin monenlaisia mielipiteitä Stalinista, mikä kertoo Venäjän hyvästä sananvapaustilanteesta. Esimerkiksi Suomessa Stalinista sallitaan vain yksi mielipide.  

– Stalinin arvostuksesta kertoo, että hänestä kirjoitetaan valtavasti. Niin vaatimattomasta miehestä on tietysti hankala kirjoittaa. Venäjällä kirjakaupoissa on yleensä oma valtava Stalin-hylly, jossa on kirjallisuutta laidasta laitaan.

– Nythän Volgogradin kaupungin nimen palauttaminen Stalingradiksi on hyvin ajankohtainen. Olen ollut Pietarin keskustassa osoittamassa mieltä sen puolesta, että Stalingradin nimi palautetaan. Kyllä se varmaan pian toteutuu. 

Iltalehti: 

Kaipaako kansa Venäjällä Stalinin tapaista yksinvaltaista johtajaa? 

Johan Bäckman:

– Ei Venäjällä tietenkään kaivata uutta johtajaa, siellähän ollaan tyytyväisiä Putiniin, jonka mandaatti on vahvempi kuin esimerkiksi Sauli Niinistöllä. Nythän Venäjältä on melkein kadonnut tämä valkonauhaoppositio, koska amerikkalaisten rahoitus loppui. 

– Stalin oli oman aikansa valtiomies. Venäjähän on nyt valinnut monipuoluedemokratian. Venäjällä on monta oppositiota, monenlaisia puolueita ja järjestöjä sekä suuri määrä erilaisia lehtiä, nettiportaaleja, tv- ja radiokanavia. Niiden kautta Venäjän johto pääsee myös selville yhteiskunnan mielipiteistä. Venäjällä on paljon enemmän demokratiaa ja sananvapautta kuin esimerkiksi Suomessa. 

– Venäjällä on myös rehellisemmät vaalit kuin Suomessa. Esimerkiksi meillä voi äänestää lyijykynällä, joten merkinnän voi tarpeen vaatiessa muuttaa. Tällainen ei olisi mahdollista Venäjällä.