Moskovan karhu ja Lapuan karhu

Lapuan nuorisotalo eilen. Lapualaiset tulivat kuuntelemaan dosentti Bäckmania ja Kai Pöntistä. Kuva Pöntisen Facebook-sivulta. Alempi kuva Jari Lönnin Facebook-sivulta.

Lapualla järjestettiin eilen kaksituntinen julkinen väittelytilaisuus aiheesta Ukrainan kriisi ja NATO. Väittelijöinä minä ja Kai Pöntinen, paikkana legendaarinen Lapuan nuorisotalo, jonka salissa myös kuuluisa Lapuan liike perustettiin. Täysi sali lapualaisyleisöä kuunteli keskustelua herkeämättä alusta loppuun. Kukaan ei poistunut. Jos puhuin sanankin suu liian kaukana mikrofonista, yleisöstä kuului heti huutoa: puhu mikrofoniin! Siellä siis haluttiin kuulla joka sana. Muita välihuutoja ei ollut. Kaitsun kanssa kävimme asioita läpi rauhallisesti: ensin hän esitti näkemyksensä, sitten minä. Näin tilaisuus eteni. Kuultiin myös runsaasti yleisökysymyksiä eri sukupolvien ihmisiltä.

Totesin jo tilaisuuden aikana, että vastaavaa aitoa keskustelua olisi mahdotonta järjestää Helsingissä, missä sananvapaustilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Lapualla. Helsingissähän minut halutaan eri keinoin vaientaa. Jari Sarasvuo sai tylyt potkut heti sen jälkeen kun esiinnyn hänen ohjelmassaan. Venäjän ETYJ-lähettiläs on nostanut Sarasvuon potkut esiin esimerkkinä länsimaiden heikosta sananvapaustilanteesta Ukrainan tilanteen suhteen. Myös Ylen toimittajat joutuivat koville vallankumouksellisen Venäjä-illan jälkeen. Mutta Lapualla kukaan ei ollut kovilla. Kaikki ymmärsivät, että kuunteleminen on vapaaehtoista ja johtopäätösten tekeminen on joka tapauksessa oman järjen varassa.

Omissa puheenvuoroissani toin esiin näkemykseni Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja siitä, että NATO:on liittyminen toisi amerikkalaismiehityksen myös Suomeen CIA-virkailijoinen, sotilaineen ja tukikohtineen. Yhdysvallat piirittää Venäjää, levittää NATO:n avulla sodanuhkaa Venäjän rajoille ja lietsoo sekasortoa ja epäjärjestystä Venäjän naapurimaissa, myös Suomessa. Suomessa on erityisen paljon NATO:n ja Yhdysvaltain vakoojia ja asiamiehiä eri tehtävissä, kuten toimittajina (Sanoma osakeyhtiö) ja tutkijoita (Ulkopoliittinen instituutti). Huomiota keskustelussa saivat myös Krimin tapahtumat kokonaisuudessaan ja äskettäisen Geneven sopimuksen olemus. Esitin mielipiteenäni, että Geneven sopimus on vain yksi askel yrityksissä pakottaa Venäjä tunnustamaan Kiovan laiton natsijuntta. Toin myös esiin Kiovan laittoman vallankaappausjuntan uhkaukset tuhota venäläiset ydinaseilla. Kommentoin väitettä sitä, että Ukraina haluaisi olla osa länttä, sanomalla, että ennen Neuvostoliiton hajoamista mitään Ukrainaa kansallisvaltiona ei ole ollut olemassa (muutaman kuukauden mittaista itsenäistä Ukrainaa vuonna 1918 ei lasketa). Nykyisen itäisen Ukrainan venäläiset alueet liitettiin nykyisen Ukrainan alueeseen Leninin toimesta jo vuonna 1922. Mitään Ukrainaa ei ole olemassakaan eikä sitä tietenkään voi verrata suomalaiseen kansallisvaltioon, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun Keisari Jumalan armosta totesi meidät kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Huomautin myös ettei Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjä-vastainen hyökkäys Krimin takaisinsaamiseksi ole poissuljettua, koska esimerkiksi senaattori McCain on retoriikassaan Hitleriäkin pahempi. Tosiasiassa NATO:n hyökkäystä Venäjälle valmistellaan eri tavoin Baltiassa ja Puolassa sekä mm. Suomessa NATO:n salaisella kauttakulkusopimuksella ja lähettämällä NATO-vakoojia Ukrainan alueelle valmistelemaan hyökkäyssotaa (ns. "ETYJ-tarkkailijat", joita on onneksi nyt pidätetty). Äskettäin paljastunut maanpetoksellinen Suomen ja NATO:n kauttakulkusopimus, josta ei kerottu eduskunnalle mitään, on aivan samanlainen kuin vuonna 1940 natsi-Saksan kanssa solmittu kauttakulkusopimus Neuvostoliiton-vastaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Suomen alueelta käsin. Pöntinen piti ajatusta NATO:n ja Yhdysvaltain yllätyshyökkäyksestä utopistisen naiivina ajatuksena, mihin vastasin, että ei Stalinkaan uskonut Hitlerin hyökkäykseen edes viime hetkellä, vaikka hän sai runsaasti tiedustelutietoa natsi-Saksan suurhyökkäyksestä. Lapualaiset ihmettelivät, eikö EU:lla ole mitään merkitystä. Vastasin sanomalla, että Krimin asia on paljastanut EU:n ja myös NATO:n diplomaattisen mitättömyyden. Esimerkiksi NATO:n Rasmussenin piipitystä kuunnellessa on onni ajatella, ettei Suomi kuulu NATO:on. Yleisökysymyksissä väitettiin myös, että Suomi muka pelasti Pietarin, mihin totesin, että Suomi oli sitoutunut Barbarossa-suunnitelmaan maalla, merellä ja ilmassa, ja suunnitelman tavoite oli niin Leningradin kuin Neuvostoliitonkin hävittäminen. Puheenvuoron käytti myös Sortavalassa syntynyt evakko, joka halusi tarkennusta erääseen kuulemaansa Moskovan Tiltun (Nliiton radiopropaganda 1940-luvulla) lausuntoon, jota hän siteerasi. Vastasin sanomalla, että tätä Moskovan Tiltua tunnutaan ikävöivän Suomessa, koska häntä jatkuvasti muistellaan, joten eiköhän perusteta se Moskovan Tiltu uudestaan. Kyllä se kohta taas alkaa kuulua eetterissä.

En kokenut, että lapualaiset olisivat mitenkään venäläisvastaisia. Kai Pöntinen sanoi, että Lapualla asuu paljon venäläisiä ja venäjä on siellä suomen jälkeen eniten puhuttu kieli, mihin totesin, että venäjän kieli on virallistettava Lapualla. Myös tilaisuuden jälkeen minulle puhumaan tullut venäläisnainen kertoi olevansa tyytyväinen elämään Lapualla. Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä liikkuu paljon Heidi Hautalan tyyppisiä niin sanottuja vihreitä, joiden elämän ainoana päämääränä tuntuu olevan Venäjän ja venäläisten hävittäminen hinnalla millä hyvänsä. Nämä vihreät ovat miehittäneet monia tärkeitä asemia ja järjestöjä tavoitteenaan vallan anastus Venäjällä.

On myös mahdotonta ajatella, että Helsingissä voitaisiin puhua avoimesti Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja hyökkäysvalmisteluista. Yhdysvaltain suurlähetystö estäisi heti tällaisen keskustelun järjestämisen agenttiensa avulla. Sen sijaan Lapuan tilaisuus todistaa, ettei Lapualla ole ainakaan vielä Yhdysvaltain vakoojia. Muutenhan he olisivat estäneet tai sabotoineet tilasuuden.

Erittäin onnistunut keskustelu tulee pian kokonaisuudessaan YouTubeen. Suuri kiitos Kaitsulle ja tilaisuuden järjestäjille! Alla vielä "selfie" Kai Pöntisen Facebook-sivulta.

Donetskin Tasavallan suurlähetystön perustamisesta

Minulta on tiedusteltu, kuka on valtuuttanut minut perustamaan Donetskin Tasavallan suurlähetystön Helsinkiin. Vastaan, että tähän tehtävään minut on valtuuttanut täällä Moskovassa Donetskin Tasavallan päämies Denis Pushilin, joka on piakkoin tulossa Suomeen avaamaan lähetystön. Tällä hetkellä lähetystöön ja sen yhteydessä toimivaan itäisen Ukrainan pääesikunnan informaatiokeskukseen värvätään toimihenkilöt. Tiedoksi myös, että minä itse en aio lähettilääksi enkä edustajaksi, tehtävään valitaan muu suomalainen henkilö ja lisäksi joukko erilaisia asiantuntijoita ja edustajia. Lisätietoa minulta, puh. 040 503 5474, sähköposti exiron@gmail.com .

Kiovan laitonta fasistijunttaa kannattavan "Ukrainan suurlähetystön" on myös poistuttava Helsingistä, tai heidän on liityttävä palvelemaan Donetskin Tasavallan suurlähetystöä ja itäisen Ukrainan pääesikunnan informaatiokeskusta.

Lisäksi ilmoitamme, että Donetsin Tasavalta boikotoi Kiovan fasistijuntan masinoimaa laitonta "presidentinvaalia" toukokuussa. Vaaleja ei siis voida järjestää.

Myös kaikki itäisessä Ukrainassa liikkuvat Naton vakoojat on heti otettava vangiksi.

Kehotan myös kaikkia suomalaisia tiedotusvälineitä lopettamaan seuraavien valheellisten käsitteiden levittämisen:

Ukrainan presidentti Turchynov
Ukrainan pääministeri Jatsenjuk
Ukrainan hallitus

Tosiasiassa mainitut henkilöt eivät ole oikeutettuja käyttämään ministeri- tai presidentti-virkanimikkeitä eikä Kiovan laiton vallankaappauskopla tietenkään ole mikään hallitus.

Kehotammekin suomalaisia tiedotusvälineitä noudattamaan journalistin ohjeita ja käyttämään termiä "Kiovan juntta" mainituista henkilöistä, mikäli halutaan tiedottaa Kiovan fasistijuntan uusista laittomista toimista.

Alas Kiovan fasistijuntta!
Eläköön vapaa Ukraina!
Eläköön Donetskin Tasavalta!

Donetskin Tasavallan suurlähetystö tulee pian Helsinkiin

Osallistuin tänään Venäjän 1-kanavan keskusteluohjelmaan, jossa mukana olivat Euraasian Liiton tärkein ideologi, Venäjän presidentin neuvonantaja Sergei Glazev ja Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski. Glazev selosti hyvin vakuuttavasti Yhdysvaltain Venäjää vastaan käymää sotaa. Kysymyksessä on Yhdysvaltain ja sen tukemien fasististen voimien tuhoamissota venäläistä todellisuutta ja maailmajärjestystä (Russki mir) vastaan. Medinski kertoi kulttuurin merkityksestä venäläisyydessä. Venäjän kansan henkinen mobilisaatio eli liikekannallepano on nyt tärkeintä. Kuuntelin näitä suurmiehiä ja heidän ainutlaatuista sanomaansa lähietäisyydeltä hyvin vaikuttuneena. Heidän sanomallaan on nyt globaali maailmanhistoriallinen merkitys. Pääasialliseksi viholliseksi luettiin nimenomaan Yhdysvallat, Eurooppaan suhtauduttiin paljon maltillisemmin. Euroopassahan tuetaan laajalti Venäjää ja Putinia. Puristin Medinskin kättä ja kutsuin hänet Suomeen. Medinski vastasi kyllä käyneensä Suomessa, mihin ehdotinkin häntä käymään useammin. Omassa puheenvuorossani mainitsin suomalaisten poliitikkojen suorastaan kilpaa vastustavan sanktioita, koska ne tuhoavat Suomen talouden. Myös Saksassa teollisuuspiirit vastustavat sanktioita. Mitään sanktioita ei siis tule, korkeintaan Yhdysvallat voi yrittää jotain. Länsimaiden suurin ongelma on edelleen tiedotusvälineiden lietsoma hysteerinen ja patologinen russofobia, lisäsin. Kiovan fasistijuntan iskuryhmää Oikeistosektoria kuvataan lännen medioissa vain maltillisena nuorisoliikkeenä, vaikka se on vaarallinen aseistautunut natsikopla kuolemanpartioineen. Venäjän 1-kanavan studiolta Ostankinosta kiirehdin Moskovan valtionyliopiston kampukselle, mihin professori Aleksandr Dugin oli kutsunut minut kylmää sotaa käsittelevään konferenssiin. Sain istua neron vieressä ja puristin hänen kättään. Nostin puheenvuorossani esiin Sanoma osakeyhtiön lehtien mielisairaan russofobian, jonka tavoitteena on Nato-kannatuksen nostaminen Suomessa. Sanoman lehdissä väitetään perättömästi Venäjällä olevan jotain aikeita Suomen suhteen. Näiden iljettävien valheiden takana ovat Sanoma osakeyhtiön toimittajat, jotka ovat tosiasiassa Naton sotilaita ja vakoojia. Ihmettelin myös, miksi Duginia syytetään Suomen havittelemisesta. Eikö Dugin ole oikeasti Karjalan palauttaja, joka haluaa liittää Karjalan Suomeen. Sitä paitsi toissapäivänä Venäjän 1-kanavan haastatteluohjelmassa Dugin luonnehti Suomen ja Puolan kuulumista Venäjään tilapäiseksi ilmiöksi. Keskustelin myös Duginia seuraamaan tulleiden saksalaisen ja tanskalaisen toimittajan kanssa. Dugin herättää nyt kiinnostusta kaikkialla Euroopassa. Päivällä Ostankinossa keskustelussamme Donetskin Tasavallan päämiehen Denis Pushelinin kanssa sovimme Donetskin Tasavallan suurlähetystön perustamisesta Helsinkiin. Lisäksi on perustettava tietotoimisto, joka jakaa oikeaa tietoa itäisen Ukrainan tapahtumista. Tähän toimintaan halukkaat voivat ilmottautua minulle osoitteeseen exiron@gmail.com. 1-kanavan studiossa tapasin myös Slavjanskin, Luganskin ja Odessan demokraattisen vallankumousliikkeen edustajat, jotka vastustavat Kiovan laitonta fasistijunttaa. Slavjanskin ampumavälikohtauksessa päähän haavoittunut mies kertoi tapahtumien kulusta: ampumisessa kuoli kolme demokraattisen itsepuolustusjoukon edustajaa ja useampi fasistisen Oikeustosektorin sotilas. Heiltä otettiin sotasaaliiksi materiaalia, mm. Oikeistosektorin englanninkielinen käsivarsinauha sekä tunnistuslevy. Moskovan yliopiston kampusalueen tuhannet koivut olivat alkaneet viheriöidä, ilmassa on suuren odotuksen tuntua. Moskovalaiset liikkuivat tyytyväisen näköisinä raikkaassa kevättuulessa. Venäläisen kevään tuo Suomeenkin ystäväni Aleksandr Dugin, joka puhuu Helsingissä 18.5. mukanaan Venäjän eturivin älymystö. Samassa yhteydessä Donetskin Tasavallan suurlähetystö pitää tiedotustilaisuuden. Repikää siitä! Alas Kiovan fasistijuntta! Alas Sanoman toimittajat, Naton kätyrit ja vakoojat!

Titanicin kapteeni

Olen jo pitempään halunnut kirjoittaa niinkin merkittävistä henkilöistä kuin Helsingin Sanomien päätoimittajista.

Vastenmielisyyteni Helsingin Sanomia kohtaan ei tietenkään ole mikään salaisuus. Jo vuonna 2006 julkaisemassani kirjassa "Saatana saapuu Helsinkiin" arvioin, että 60 % Suomessa vallitsevasta pahuudesta poistuisi, mikäli Helsingin Sanomat lakkaisi olemasta. Sanomatalon sisältä saamani palautteen perusteella siellä ollaan samaa mieltä.

Minulla on ollut tilaisuus vuosien varrella olla tekemisissä Helsingin Sanomien päätoimittajien kanssa. Hesarin päätoimittajathan ovat eräänlaisia vaikuttajahenkilöitä, ainakin omasta mielestään. Siksi onkin kiinnostava katsoa, minkälaisia he ovat ihmisinä.

Janne Virkkunen toimi Hesarin päätoimittajana pisimpään. Vuosien varrella olin hänen kanssaan useammankin kerran tekemisissä. Havainnoin myös Virkkusen käytöstä ja toimintaa muutekin. Vasta tuoreissa muistelmissaan Virkkunen tunnusti olennaisen: kaikki päätösvalta lehden sisällöstä oli luovutettu toimituksen ulkopuolelle.

Oma käsitykseni Virkkusesta muodostui seuraavaksi: Virkkunen oli toimittajana keskinkertainen ja ihmisenä kouluttamaton, mutta hän sopi erinomaisesti Erkon lakeijaksi, mistä hän itsekin kertoo. Hänen roolinaan oli ulkoistaa tärkein toimituksellinen päätösvalta toimituksen ulkopuolelle. Virkkusen aikana Hesarilla oli kolme tärkeää missiota: Suomen liittäminen Euroopan yhteisöön, sittemmin EU:hun, Suomen liittäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon, sekä hysteerinen Venäjä-vastainen propaganda ja kiihotus.

Virkkusella ei itsellään ole mitään koulutusta: hän on vain ylioppilas. Pelkkänä ylioppilaana olemisessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun ihminen käyttäytyy kuin Suomen keisari, voisi ajatella, että korkeakoulututkinnon voi suorittaa vanhemmallakin iällä, etenkin kun esiintyy kaikkien alojen asiantuntijana.

Vuosien varrella Virkkunen omaksui tuon niin tutun yrmeän pönötyksen. Hän tyytyi Erkon lakeijan epäjournalistiseen rooliinsa silminnähden katkerana, mistä pönötyskin kertoo. Se on siis eräänlainen naamio. Eläkkeelle Virkkunen pääsi hyvin tyytyväisenä, ilmeisesti myös hyvin palkittuna palveluksistaan toimituksen ulkopuolisille tahoille journalistisen riippumattomuuden myymisestä.

Koulutuksen puutettaan Virkkunen kompensoi muistuttamalla silloin tällöin olevansa itsensä Jean Sibeliuksen sukulainen. Onhan nimi Janne kuulemma itsensä suuren säveltäjän mukaan keksitty. Ilmeisesti Virkkunen mietti asiaa usein, koska omaksui itselleen jokseenkin sibeliusmaisen yrmeän pönötyksen, kuitenkin ilman sikaria.

Janne Virkkunen voi tietysti olla katkera sitä, että Suomesta ei tullut Naton jäsentä hänen aikanaan, vaikka Helsingin Sanomat sijoitti Nato-kampanjaansa paljon, muun muassa journalistisen uskottavuutensa.

Yksi tärkeä Virkkusen ideologeista, Max Jakobson, kuitenkin onnistui tehtävässään. Hesari ja Virkkunen olivat väärässä väittäessään, että Jakobsonin tavoitteena oli Suomen vieminen Natoon. Se ei pidä paikkaansa. Tosiasiassa Jakobsonin tavoitteena oli saada suomalaiset poliitikot ja journalistit ajatelemaan kuten CIA. Siinä Jakoson ja Virkkunen myös onnistuivat.

Ei Virkkunen varmaankaan ihan vaille palkkiota hyvistä palveluksistaan jäänyt. Mutta petturin osa on synkkä, ottaen huomioon, että myös journalisteilla on ammattikunnia.

Virkkusen ja minun vuorovaikutuksesta jäi mieleen hauska pieni yksityiskohta. Toisinaan Virkkunen leikki historoitsijaa. Erityisesti hän muistutti niin sanotusta ajopuuteoriasta. Virkkunen ei kuitenkaan kouluttamattomana henkilönä osannut ajatella asiaa itse. Jokainen joka vähänkin tuntee Suomen poliittista historiaa, tietää ajopuuteorian isäksi historioitsija Arvi Korhosen. Virkkusen nimellä Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa kuitenkin luki, että ajopuuteorian kehitti Arvo Korhonen.

Huomautin Virkkuselle, että Arvo Korhonen -nimistä historioitsijaa ei ole olemassa. Virkkunen vastasi salamannopeasti toteamalla, että hän ilman muuta tietää Arvi Korhosen ajopuuteorian isäksi.

Kun Virkkunen sitten muutama vuosi myöhemmin eräässä merkittävässä tilaisuudessa luennoi ajopuuteoriasta, hän muisti Korhosen etunimen oikein. Huomasin kuitenkin, että tilaisuuden aikana hän vilkuili erittäin hermostuneena minun suuntaani.

Toinen hauska tapaus liittyi Helsingin Sanomien numeroon, jonka ulkomaansivuilla kerrottiin Venäjän median oleva Kremlin kontrollissa ja samaan aikaan taloussivuilla julistettiin, että nyt on erinomainen tilaisuus investoida Venäjän mediaan. Ihmettelinkin Virkkuselle, miksi Sanoma haluaa investoida mediaan, joka on Kremlin valvonnassa. Sain vastaukseksi vain hämmentävää söperrystä.

Virkkusen jälkeen päätoimittajaksi valittiin omituinen tyyppi, lestadiolainen liikkeenjohtaja Mikael Pentikäinen. Myös Pentikäisen kanssa olin useammankin kerran tekemisissä, ja hän osoittautui omaavansa jonkin verran journalistista ammattiaitoa. Sitä ei kuitenkaan Helsingin Sanomien johdossa tarvita, joten Pentikäinen sai hyvin pian potkut.

Pentikäisen ongelmaksi osoittautui, että hän ymmärsi Helsingin Sanomien tehtävän väärin. Pentikäinen oli kiinnostunut maailman ja Suomen tapahtumista ja halusi kertoa niistä lehdessään. Pentikäinen on myös perheläheinen ihminen, tiedetäänhän hänet monilapsisen perheen isänä. Tällaisen inhimilliset arvot ja kiinnostuksen kohteet taitavat olla Helsingin Sanomien johtoportaalle vähän liikaa.

Pentikäinen sai hyvin nöyryyttävät potkut, hänet leimattiin myös epäluotettavaksi. Terapiatarkoituksessa Pentikänen kirjoitti itsestään teoksen "Luottamus", jossa ei ole mitään mielenkiintoista. Se osoittaa, ettei Pentikäinenkään osaa juuri kirjoittaa.

Pentikäinen kuitenkin pelastui uppoavasta laivasta viime tingassa. Sanoma osakeyhtiön konkurssikypsyys paljastui vasta Pentikäisen jälkeen, eikä siis mennyt kokonaan hänen kontolleen. Hän sai säilyttää itsellään jonkilaisen journalistin maineen, eikä hänestä tehty Titanicin kapteenia. Siksi Pentikäisen pitäisi olla ainoastaan tyytyväinen.

Pentikäinen tietenkin tosiasiassa vastaa Helsingin Sanomien tuhosta. Hänen aikanaan lehdestä tehtiin sekava tabloidi, joka karkotti kaikki mainostajat. Jopa Janne Virkkunen otti asiaan kantaa huomauttamalla, että nykyisin Helsingin Sanomat enimmäkseen sisältää toimittajien henkilökohtaisia vuodatuksia, joka ovat usein moraalisesti vähintään epäilyttäviä. Ei ihme, että lehti on enemmän kuin konkurssikypsä. Se on jo taloudellisessa, moraalisessa ja journalistisessa konkurssissa.

Yksi mielenkiintoinen kuriositeetti Pentikäiseen kuitenkin liittyy. Hänen sukulaismiehensä Vilho Pentikäinen on Suomen historian kuuluisin vakooja, joka luovutti 1930-luvulla käytännöllisesti katsoen kaikki Suomen ja Viron sotilastiedot Neuvostoliitolle. Ennen kiinnijäämistään Vilho Pentikäinen ehti paeta Neuvostoliittoon. Sen jälkeen Vilho Pentikäisen myöhemmistä vaiheista ei tiedetä mitään. Mikael Pentikäinen lukuisine sukulaisineen on kuitenkin varmasti hyvin kiinnostunut Venäjällä vaikuttavista sukulaisistaan, Vilho Pentikäisen jälkeläisistä.

Kaius Niemeen tutustuin jo opiskeluaikoina Helsingin yliopistossa, missä Kaiuksen pääaineena oli poliittinen historia. Jo silloin Kaius herätti huomiota ryhmän pellenä. Hän oli pienikasvuinen ja huomionkipeä. Pidin häntä ennen kaikkea typeränä, mutta kuitenkin yritteliäänä. Muistan että Kaiuksen sössötystä oli toisinaan myös hyvin rasittava kuunnella. En ollutkaan hänen kanssaan sittemmin ollenkaan tekemisissä.

Kaiuksesta tuli rivitoimittaja. Huomasin kuitenkin hänen kuuliaisuutensa Yhdysvalloille ja Natolle. Jossakin vaiheessa havaitsin, että CIA:n ja Naton linjauksen johonkin asiaan voi helpoimmin tarkistaa Kaius Niemen jutuista.

Ymmärsin että nöyryydellä Naton suuntaan Kaius rakensi itselleen merkittävää uraa Helsingin Sanomissa. Hänestä tuli ensin jonkin sortin esimies ja sitten peräti päätoimittaja, vaikka hän ei juurikaan osaa kirjoittaa. Kaiuksesta tuli eräänlainen ruskeakielisyyden mallioppilas.

Vähän aikaa sitten pienikasvuinen ja kumarainen, silmälasipäinen päätoimittaja istui Yleisradion haastattelussa ja jankutti sanaa "laatujournalismi". Tuon haastattelun aiheena oli Helsingin Sanomien alasajo ja Kaius Niemen rooli Titanicin kapteenina. Sanan "laatujournalismi" jankuttaminen tietysti osoitti, että viimeisetkin journalismin rippeet oli menetetty.

Kaius Niemen sohvaan käpertynyttä, pientä ja kumaraista, jotenkin ahdistuneen oloista hahmoa katsellessa tuli jostakin syystä mieleen Stephen Hawking. Ihmettelin itsekin tätä assosiaatiota, kunnes ymmärsin sen liittyvän Kaius Niemen journalistiseen rooliin. Kaius Niemestä, samaten kuin Sanoma osakeyhtiöstä, oli tullut journalistinen epämuodostuma.

Journalistisena mitättömyytenä Kaius Niemi on tietenkin erinomainen valinta Titanicin kapteeniksi. Nyt hänen tehtävänään on antaa potkuja vanhoille ja kokeneille toimittajille. Heidät kuulemma kutsutaan huoneeseen, jossa tämä pienikasvuinen mitättömyys lukee heille ääneen jonkinlaisen paperin.

Vaikka Göbbels on kulunut vertauskuva, Kaius Niemeä ei tietekään voi olla vertaamatta tähän toiseen pienikasvuiseen, joka luuli itsestään paljon. Miltä tuntuu saada Göbbelsiltä potkut? Sanomatalossa se tiedetään.

On muuten aika kummallista, miksi kokeneiden alaisten irtisanominen on annettu päätoimittajan tehtäväksi. Eikö se kuuluisi toimitusjohtajalle tai henkilöstöpäällikölle. Mutta kun katsoo Kaius Niemeä, ymmärtää, että hän on riittävän mitätön Titanicin kapteeniksi. Hän sopii siihen suorastaan täydellisesti!

Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Pressiklubille

Ruben Stiller haastatteli minua Pressiklubiin 10.4.2014 ja esitti kysymykset etukäteen kirjallisesti. Koska televisiossa esitettiin vain pieni katkelma vastauksistani, julkaisen ohessa vastaukseni Pressiklubin kysymyksiin kokonaisuudessaan.

Ruben Stiller: Johan, onko sinulla mitään tekemistä Finnbay-sivuston kanssa?

Johan Bäckman: Ei ole. Huomasin sivuston vasta äsken, kun Suomen ulkoministeriö käynnisti Finnbaytä vastaan hillittömän parjauskampanjan. Ilmeisesti sivustolla oli joku sellainen näkemys, jonka Suomen ulkoministeriö haluaa kieltää.
     Mielestäni Finnbayn sivustolla on vähemmän disinformaatiota kuin Suomen ulkoministeriön sivuilla tai suomalaisella uutissivustolla keskimäärin. En ole muuten tähän asti edes oikein ymmärtänyt, missä se Finnbayn väärä tieto on. Mutta joka tapauksessa tämä kertoo Sarasvuon potkujen ohella olennaisen Suomen sananvapaustilanteesta.
     Finnbay on oikeastaan aika vetävä ja kiinnostava sivusto. Siellä on enimmäkseen italialaisen uutistoimisto Ansan uutisia. Ehkä Finnbayn vetävyys häiritsee, koska se voi olla kiinnostavampi kuin suomalaiset latteat uutissivustot.
     Täytyy muistaa miten Finnbay-skandaali alkujaan puhkesi. Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen vastasi Twitterissä brittiläisen Edward Lucasin vaatimukseen, joka koski Finnbayn sisältöjä. Edward Lucas on Viron suojelupoliisin kouluttaja. Himasen kuuliainen Twitter-vastaus nousi heti uutiseksi. 
     Hannu Himanen on muutenkin yhteistyössä Viron suojelupoliisin kanssa Suomen-vastaisissa informaatio-operaatioissa. Esimerkiksi viime keväänä Yleisradion työntekijöille järjestettiin salainen koulutustilaisuus, jossa luennoi Viron suojelupoliisin komisario Martin Arpo. Hänen kanssaan luennoi Hannu Himanen. Arpo on erikoistunut Venäjän vastaisiin informaatio-operaatioihin. Mukana oli myös toimittaja Jarmo Mäkelä, tärkeä osa Yleisradion Venäjä-vastaisten informaatio-operaatioiden suunnittelua. Tuon koulutustilaisuuden tarkoitus oli lietsoa Yleisradion toimittajiin venäläisvastaista hysteriaa ja muokata suomalaisten Venäjä- ja Nato-asenteita. Yleisradion työntekijöitä kiellettiin kertomasta tilaisuudesta ulkopuolisille. 
     Himasen ja ulkoministeriön hyökkäyksessä Finnbaytä vastaan on kysymyksessä sama Viron Suomeen kohdistama informaatio-operaatio. Sen tarkoitus on neutralioida Venäjän median vaikutus suomalaisten ja Suomessa asuvien venäjänkielisten keskuudessa lietsomalla russofobiaa ja leimaamalla venäläinen tiedonvälitys epäluotettavaksi ja valheelliseksi.

Ruben: Lainaus Kohudosentti-blogista: "Sanoman toimittajat eivät ole toimittajia vaan Naton sotilaita ja vakoojia. Sanoman medioissa Krimin asiaa käsitellään yksipuolisesti Venäjän-vastaisesta näkökulmasta ja pyritään lietsomaan suomalaiset Venäjä-vastaiseen sotapsykoosiin... Krimin kriisin myötä Sanoma on siirtynyt avoimeen sotapropagandaan..." Miten tämä yritys nostaa sotapsykoosia näkyy Hesarin jutuissa?

Johan: Helsingin Sanomat ei enää ole sanomalehti vaan elimellinen osa Yhdysvaltain ja Naton sotilaallisia operaatioita. Sama koskee kaikkia Sanoma osakeyhtiön medioita. Niissä lietsotaan jatkuvasti eri muodoissa Venäjän vastaista russofobiaa ja Nato-myönteistä kiihotusta. Tavoitteena on muuttaa suomalaisten Nato-kanta myönteisemmäksi ja Venäjä-kanta kielteisemmäksi.
   Ukrainan tapahtumien myötä Nato ja Yhdysvallat ovat aktivoituneet voimakkaasti myös Suomessa ja käynnistäneet erityisen informaatio-operaation Sanoma osakeyhtiön medioissa. Sanoman ylimmässä johdossa on Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kansalaisia, jotka johtavat tätä mediaoperaatioita.
   Sanoma Osakeyhtiö on tosiasiassa Naton ja Yhdysvaltain armeijan informaatio-osasto Venäjä-vastaisella pohjoisrintamalla. Aseet on suunnattu suomalaisia vastaan ja kohdistettu suomalaisten mieleen tarkoituksena muuttaa kansalaisten Nato-asennoituminen myönteisemmäksi.
   Siksi Sanoma osakeyhtiön toimittajia ei missään tapauksessa tule kohdella toimittajina vaan sotilaina ja vakoojina. Heitä ei missään tapauksessa saa päästää ilman valvontaa Venäjän federaation alueelle. Heidän mahdollinen Venäjän federaation alueella oleva omaisuutensa pitää ottaa valtion haltuun. Myös kaikki Sanoman Venäjällä olevat toiminnot tulee lakkauttaa ja omaisuus takavarikoida. Jos tulee poikkeustila, Sanoman johto on eristettävä yhteiskunnasta. Varoitukseni Sanoma osakeyhtiön toiminnan todellisista motiiveista on onneksi ollut hyvin esillä Venäjän medioissa.
   Tosin Sanoma on jo konkurssitilassa. Odotan yrityksen päätyvän konkurssiin kuuden kuukauden sisällä. Helsingin Sanomat todennäköisesti lopettaa ilmestymisen paperilehtenä kolmen kuukauden sisällä. Sanoma ajaa toimintojaan alas joka puolella.

Ruben: Esitit Russia Todayn ja Pietarin 5-kanavan tv-kameroille julkisen anteeksipyynnön koko länsimaailman puolesta. Mistä pyysit anteeksi?

Johan: Länsivallat nostivat valtaan Kiovan laittoman fasistijuntan, joka uhkaa Venäjän ja koko Euroopan turvallisuutta. Vielä senkin jälkeen, kun Kiovan fasistijuntta paljasti todelliset karvansa, EU-ulkoministerit ja Yhdysvallat on jatkanut sen tukemista. Kiovan fasistijuntta on uhannut joukkomurhata miljoonia venäläisiä. Fasistijuntta myös ihannoi juutalaisten murhaajia, kuten natsirikollista Stepan Banderaa. Kysymys on kansallissosialistisesta vallankumouksesta, jota länsi tukee. Samalla länsimaat haluvat estää Krimin kansanäänestyksen uhkailemalla Venäjää ja Krimin asukkaita sotilaallisesti, järjestämällä epämääräisiä harjoituksia ja joukkojen liikkeitä. Väite Krimin kansanäänestyksen laittomuudesta on perätön, sekin kuuluu länsimaiden valhepropagandaan. On suuri häpeä, että länsi tukee natseja ja haluaa estää demokratian toteutumisen Venäjällä. Siksi pyysin länsimaiden puolesta anteeksi.

Ruben: Onko Venäjällä media objektiivisempi kuin Suomessa?

Johan: Totta kai. Suomessa ei varsinaisesti ole mediaa. Suomessa ei edes ymmärretä, mitä tiedonvälitys tai uutisointi ovat. Suomessa toistetaan vanhoja tietoja ja latteuksia. Yleensä kaikki Suomessa uutisena julkaistut kirjoitukset ovat vanhojen latteuksien tylsiä muunnelmia. Mahdollinen uusi tieto on aika peitelty vanhoilla latteuksilla. Sama uutinen julkaistaan aina uudestaan hieman eri asussa. Suomessa ei siten ole varsinaisesti toimittajiakaan. Katso vaikka suomalaista internettiä: samat uutiset ovat päivittäin melkein samassa asussa joka paikassa. Sen sijaan Venäjällä on valtavan monipuolinen ja mielenkiintoinen media. Siellä on tuhansia televisiokanavavia, valtava määrä Internet-julkaisuja. Venäjällä on enemmän sananvapautta kuin Suomessa.

Ruben: Lainaus Kohudosentti-blogista: "Venäjä on suvereeni, ylivoimainen ja täysin voittamaton! Alas Kiovan fasistijuntta! Alas EU-saasta!"

Johan: Nuo lauseet oli kirjoitettu Krimillä yleisessä hurmoksessa, kun vaalipäivänä kansa itki ilosta Venäjän lippujen hulmutessa. Krim oli pelastettu Ukrainan kehitysmaatasolta Venäjän kehittyneemmän talouden ja oikeusjärjestelmän piiriin. Kansanäänestys oli viety läpi huolimatta Euroopan unionin, Yhdysvaltain ja Naton kansainvälisen oikeuden vastaisista sotilaallisista uhkauksista. Venäjä on hallinnut tilannetta suvereenisti alusta asti. Venäjä on säilyttänyt yllätysedun itsellään.

Ruben: Miten näet oman roolisi suomalaisen julkisuuden näyttämöllä?

Johan: Vastaan toimittajien kysymyksiin.

Ruben: Kohdistuuko Suomeen disinformaatiokampanja?

Johan: Kyllä. Suomeen kohdistuu merkittävä vieraan valtion turvallisuusviranomaisten järjestämä disinformaatiokampanja. Sen tarkoituksena on estää Venäjään ja venäläisiin liittyvien kysymysten avoin ja rehellinen käsittely Suomen tiedotusvälineissä. 
     Kun Suomen heikkoa ihmisoikeustilannetta, erityisesti lasten huostaanottoja alettiin käsitellä Venäjän medioissa liian totuudenmukaisesti, Suomessa alettiin pelätä, että se vaikuttaisi mielialoihin myös Suomessa. Näin ollen alettiin tutkia, miten Venäjän medioiden vaikutus Suomessa voitaisiin estää. Ensinnäkin Suomen medioita kiellettiin raportoimasta totuudenmukaisesti sitä, mitä Venäjän medioissa kerrotaan.
     Suomessa viranomaisilla ja suojelupoliisilla ei ole osaamista disinformaatiokampanjoissa. Näin ollen neuvoa kysyttiin Virosta, missä Viron suojelupoliisilla eli Kapolla on vuosien kokemus disinformaation levittämisessä. Se liittyy Viron laittomaan apartheid-politiikkaan ja venäläisen väestönosan alistamiseen. Viron suojelupoliisi Kapo levittää hyvin aktiivisesti erilaista disinformaatiota ja propagandaa, myös henkilöihin kohdistuvaa, jonka tavoitteena on varmistaa apartheid-politiikan jatkuminen. Viron suojelupoliisin informaatio-operaatioita johtaa komisario Martin Arpo, joka käy usein Suomessa.  
     Suomen suojelupoliisi järjesti jokin aika sitten itse valikoimilleen suomalaisille toimittajille salaisen koulutusmatkan Viron suojelupoliisin luokse Tallinnaan. Tämä salainen matka herätti jonkin verran kummastusta myös Suomen toimittajapiireissä, asiasta kirjoittivat ainakin Journalisti, Hymy ja Alibi. Salaisen matkan sisältö ei kuitenkaan ole tiedossa, koska sille osallistuneita suomalaisia toimittajia on kielletty puhumasta mitään. Todennäköisesti matkalle osallistuneet toimittajat värvättiin Viron, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian turvallisuusviranomaisten informaatio-operaatioihin. Sehän ei onnistuisi Suomen maaperällä, mutta Virossa se ei ole mikään ongelma. Vain suojelupoliisi tietää, ketkä suomalaiset toimittajat värvättiin. 
     Suomen Moskovan suurlähetystössä suunniteltiin myös informaatio-operaatiota Venäjän median vaikutuksen neutraloimiseksi Suomessa. Tehtävään valittiin eräs Suomessa asuva neuvostoliittolaissyntyinen henkilö, mutta se ei johtanut mihinkään. Suomen ulkoministeriö myös värvää venäläisiä toimittajia, lahjoo heitä Suomen-matkoilla ja sanelee, mitä kirjoitetaan ja mitä lähteitä käytetään. Toistaiseksi tämäkään ei ole juuri tuottanut näkyvää tulosta. 
    Lopulta turvallisuusviranomaiset päättivät ratkaista tilanteen lisäämällä Venäjän hallituksen politiikkaa vastaan suuntautuvaa venäjänkielistä uutisvälitystä Suomessa. Yleisradio päätti aloittaa venäjänkieliset tv-uutiset, joiden tarkoitus on yksinomaan propagandistinen. Ylen venäjänkieliset tv-uutiset on taitavaa Venäjä-vastaista propagandaa. Uutiset on laadittu mahdollisimman epävenäläisiksi, niihin ei sisälly mitään positiivista tai vetoavaa Venäjästä, venäläisyydestä tai ortodoksiuskosta. Venäjänkielisen uutistoimituksen palveluksessa ei ole yhtäkään venäläistä. Tarkoitus on ehkäistä Suomessa asuvia venäläisiä identifioitumasta Venäjään ja ortodoksiuskoon. Kysymys on niin sanotusta kotiuttamisesta, joka Suomessa tarkoittaa Venäjä-vastaisuuden omaksumista. 
     Yleisradiossa käynnistettiin myös Venäjän verkossa -radiokatsaus, joka sisältää suomalaisille suunnattua Venäjän medioita vastaan suunnattua propagandaa. Sen tarkoitus on todistella, että kaikki Venäjän tiedotusvälineiden välittämä tieto on valhetta. Tämä materiaali on suunnattu suomalaiselle väestölle. Sitä toimittaa Viron suojelupoliisin kouluttaja, entinen toimittaja Jarmo Mäkelä. 
     Hiljattain Viron suojelupoliisi järjesti Yleisradion koko henkilökunnalle salaisen koulutustilaisuuden. Siihen osallistuivat Viron suojelupoliisin komisario Martin Arpo, joka on erikoistunut poliittiseen propagandaan ja disinformaatioon, jo edellä mainittu Jarmo Mäkelä sekä Suomen Moskovan lähettiläs Hannu Himanen. Yleisradion henkilökuntaa kiellettiin kertomasta tilaisuudesta ulkopuolisille.

Ruben: Mitä Suomen media kertoo väärin Ukrainan tilanteesta? 

Johan: Yleensä minua häiritsee, kun Suomen medioissa puhutaan Ukrainasta. Eihän mitään Ukrainaa ole enää olemassa. Kiovassa on nyt vallankaappausjuntta, joka nousi valtaan kansallissosialistisen vallankaapauksen tuloksena helmikuun lopulla. Kiovan juntta on erittäin äärioikeistolainen ja fasistinen: vallankumouksen symboli oli hakaristitunnus, vallankumouksen iskujoukko Oikea sektori on äärimmäisen väkivaltainen, antisemitistinen ja venäläisvastainen, vallankumousjuntan eturivin jäsenet ovat uhanneet venäläisiä ydinaseilla, joukkomurhalla, fasistijuntta ihannoi natsikätyriä ja juutalaisten murhaajaa Stepan Banderaa jne. 
    Kiovan fasistijuntta on äärimmäisen vaarallinen, on selvää ettei Venäjä voi sitä hyväksyä missään olosuhteissa. Suomen medioissa annetaan kuitenkin ymmärtää, että olisi muka olemassa jonkinlainen laillinen Ukraina, joka olisi jotenkin tasavertainen neuvottelukumppani esimerkiksi Venäjän tai Yhdysvaltain kanssa ja että se voisi istua vaikka neuvottelupöytään. Tosiasiassa fasistijuntta bluffaa, sillä ei ole mitään valtaa missään.