Siitä on jo vuosi, kun Krim jäi sydämeeni ikuisesti

Tasan vuosi sitten matkustin Krimille kansainvälisen vaalitarkkailijan ominaisuudessa yleisen riemun vallitessa. Krimin paluu Venäjän yhteyteen merkitsi paitsi historiallisen oikeudenmukaisuuden täyttymistä, myös kahden miljoonan venäläisen pelastamista natsijuntan rikolliselta väkivallalta ja ennen kaikkea kovaa iskua lännen russofobeille. Näin miten EU, USA ja NATO halusivat estää krimiläisiä käyttämästä YK:n peruskirjan mukaista itsemääräämisoikeuttaan. Vaalipäivän iltana kuvailin kansanäänestyksen tunnelmia Venäjän 1-kanavan suorassa lähetyksessä (ks. oheiset kuvat). Studiossa istui Venäjän politiikan ja kulttuurin kärki. Hieno, unohtumaton päivä.

Mutta riemu vaihtui pian kauhuksi, kun venäläisen ihmisen demokraattisia oikeuksia alati vihaavat EU, USA ja NATO aloittivat kostoksi Donbassin siviiliväestön joukkomurhaamisen ja terroripommitukset. Myös Suomen hallitus kastoi kätensä venäläiseen vereen. Tavalliset suomalaiset eivät katsoneet tätä hyvällä ja käänsivät selkänsä Stubbin NATO-juntalle. Taistelu ei ole vielä ohitse. Vielä on vapautettava loppu Ukrainaa natsisaastasta. Vielä on saatava Torsti Sirénin kaltaiset fasistisiat oikeuden eteen. Nyt itäisessä Ukrainassa on tulitauko, mutta on silti varauduttava pahimpaan. Olen saanut paljon kyselyitä suomalaisilta, jotka haluavat liittyä Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Novorossijan vapautusarmeijaan. Muistakaa, miten 1945 suomalaiset Punaisen Armeijan liittolaisina siivosivat Suomen natseista. Sama tehdään nyt Ukrainassa. DNR:n kansanarmeija tarvitsee apuasi. Erityisesti kaivataan kaikkien aselajien kouluttajia sekä lääkintähenkilökuntaa.