Moskova luottaa Soiniin

Teki mieleni kirjoittaa "Moskova luottaa vain Timo Soiniin". Tämä tuli mieleen lukiessani eilisen uutisia Venäjältä.

Timo Soini oli Moskovassa tavannut kollegansa Mihail Margelovin, suuresti arvostamani nuoren venäläisen senaattorin. Soini ja Margelov olivat käyneet neuvotteluja mm. lapsikiistoista (ks. http://finnish.ruvr.ru/2013_03_06/Timo-Soini-tapasi-Moskovassa-Mihail-Margelovin/ ).

Soinin tapaamisen pohjalta Margelov esitti perustettavaksi Suomen ja Venäjän parlamenttien välistä työryhmää, joka keskustelisi ajankohtaisista perheoikeudellisista kysymyksistä.

Suomen mediat eivät ole kirjoittaneet Soinin Moskovan vierailusta sanaakaan, vaikka Suomessa on jo pantu merkille venäläisten sympatiat perussuomalaisia kohtaan.

Venäläisiä kiinnostaa myös se, että perussuomalaiset ovat vastustaneet homoliittoja ja kritisoineet suomalaista lastensuojelua. Kansanedustaja Hanna Mäntylä on moittinut  suomalaista lastensuojelua paljolti samoin äänenpainoin kuin Venäjän media. Arja Juvonen on vastaavasti protestoinut homolakeja. Kaikki tämä vastaa perinteisiä venäläisiä perhearvoja.

Suomalaisista puolueista venäläiset luottavat varmasti eniten perussuomalaisiin, koska vain perussuomalaisten Nato-kielteisyys ja EU-vastaisuus on luotettavaa. Siitä kertoo etenkin muutaman perussuomalaisen ehdotus liittää Suomi vaikka Venäjään, jotta EU:sta ja Natosta päästään ikuisiksi ajoiksi eroon. Tällaista on esittänyt Hemmo Koskiniemi, myös kansanedustaja Juho Eerola on esittänyt puolustusliittoa Venäjän kanssa.

Jos verrataan esimerkiksi kokoomukseen, on helppo muista Kataisen tölväisyt siitä, että Venäjä ei ole suurvalta, tai että venäläisten toimittajien pitäisi pyytää kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Timo Soinilla on käsissään nyt todellinen ässä. Hän voi ainoana poliitikkona Suomessa saada Moskovan täyden luottamuksen, jos haluaa.

Huonosti informoitu presidentti uhkaa Suomen turvallisuutta

"Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.

Johan Bäckman. 

Sauli Niinistön äskeinen vierailu Moskovassa todisti, että presidentti on huonosti informoitu. Hänellä ei tuntunut olevan mitään käsitystä Suomen ja Venäjän suhteiden kehitystarpeesta.

Jo ennen matkaa Niinistö uhitteli, että hän ei aio edes keskustella Venäjän ehdottamasta  perheoikeudellisesta komissiosta. Moskovassa se on helppo tulkita jos ei sodanjulistukseksi Suomessa asuvia venäläisiä perheitä vastaan, niin ainakin kieltäytymiseksi kaikesta normaalista yhteistyöstä.

Näyttää aivan siltä, että ennen lähtöä Niinistö sai pääministeri Kataiselta ohjeet unohtaa, että Venäjä on suurvalta.

Heti Moskovaan saavuttuaan Niinistö haukkui venäläiset isäntänsä. "Täällä on paljon disinformaatiota", Niinistö ilmoitti suomalaisille toimittajille. Tällä tavoin Niinistö kuittasi Venäjän viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja median näkemyksen venäläisten äitien ja lasten kohtelusta Suomessa.

Venäjän kannan leimaaminen disinformaatioksi on tietysti harkitsematon ja epäystävällinen teko, mutta valitettavasti Niinistön uudelle linjalle aivan tyypillinen.

Niinistö tietysti järjesti lehdistötilaisuuden Suomen suurlähetystössä vain suomalaisille toimittajille, mutta venäläisille toimittajille hän ei halunnut puhua. Tämä varmaankin liittyi pääministeri Kataisen ajatukseen siitä, että venäläisten toimittajien pitää hankkia kaikki tietonsa suomalaisilta toimittajilta.

Jokainen ymmärtää, että Kataisen tölväisy ja Niinistön käytös eivät edistä Suomen imagoa venäläisten toimittajien keskuudessa.

Seuraavana päivänä Putinin tapaamisessa Niinistö töksäytti, että Suomessa venäläisiä ja suomalaisia lapsia kohdellaan kuulemma samalla tavalla. Siis yhtä huonosti? Se kuulosti jo huonolta vitsiltä, joten Putin ei vastannut siihen mitään.

On selvää, että Niinistön kanssa matkanneen liikemiesvaltuuskunnan matkan tulokset saattoivat jäädä melko laihoiksi.

Putinin tapaamisen jälkeen Niinistö antoi vielä illalla pienen haastattelun Moskovan Kaiku -radioasemalle. Niinistö kieltäytyi kommentoimasta lapsikiistoja vetoamalla sosiaaliviranomaisten salassapitovelvollisuuteen.

Jos Niinistön avustajat olisivat perehtyneet Venäjän ulkoministeriön tuoreeseen ihmisoikeusraporttiin, Niinistön olisi pitänyt tietää, että Venäjä pitää salassapitovelvollisuuteen vetoamista ainoastaan Suomen kömpelönä yrityksenä peitellä ihmisoikeusloukkauksia.

Mikään salassapitovelvoite ei tietenkään estä kahden suvereenin valtion edustajia keskustelemasta niistä asioista, joihin sopimukset heidät velvoittavat. Mutta vain Suomi on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä ja ihmisoikeussopimusten noudattamisesta.

Venäjä on tietysti löytänyt myös YK:n ihmisoikeusraportit, joiden antamat tiedot ovat yhtäpitäviä kaltoin kohdeltujen Venäjän kansalaisten antamien tietojen kanssa. Venäjä on nostanut Suomen ihmisoikeusongelmat esille Euroopan neuvostossa ja YK:ssa, mutta Niinistön mielestä kyse on vain disinformaatiosta.

Viimeinen niitti tuli Niinistön vierailun jälkeen. Niinistö sanoi medioille, että lapsikiistoissa kysymys olisi vain "parista tapauksesta". Nämä kaksi sanaa todistavat, että Suomen presidentti työskentelee disinformaation varassa.

Venäjän mediat ja viranomaiset ovat selvitelleet viime aikoina laajasti mm. Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Björklundin, Mesherjakovan, Kasatkinan, Karelinan, Sitnovan, Zavgorodnjajan ym. tapauksia,  joissa kaltoin kohdellut venäläiset äidit itse ovat kertoneet suomalaisviranomaisten käsittämättömästä julmuudesta tv-kameroiden kautta kymmenille miljoonille ihmisille.

Jos Niinistö kutsuu tätä "pariksi tapaukseksi", hänen täytyy olla joko huonosti informoitu tai sitten kysymys on huonosti peitellystä venäläisvihasta. Niinistön asenne osoittaa selvästi, että venäläisillä ei ole Suomessa ihmisoikeuksia.

Jotain kertoo sekin, että Erkki Tuomioja, joka edelleen väittää olevansa ulkoministeri, vieraili samaan aikaan natsismin ihailusta ja apartheid-politiikasta tunnetussa niin sanotussa Virossa. Tuomioja tapasi äärioikeistolaisen kollegansa Mart Laarin, jonka kanssa he ihastelivat natsien palvonnasta tunnetun Olavi Paavolaisen jälkiviisaan kirjan vironkielistä käännöstä. Mahtoi olla mielenkiintoinen tapaaminen.

Mart Laar tunnetaan natsimyönteisestä kirjoittelustaan ja hänellä on pysyvä maahantulokielto Venäjälle.  Niinistö siis halveksui venäläisten ihmisoikeuksia Moskovassa samaan aikaan kuin Tuomioja kumarsi Virossa natsille. Tuskin mikään valtio voisi kehittää Venäjää vastaan yhtä epäystävällistä temppua.

Presidentti joka ei tiedä mitään, on vaarallinen presidentti. Niinistölle syötetään selvästi väärää tietoa, sitä kuuluisaa disinformaatiota. Hän ei täysin käsitä sitä itse, mutta tämän luettuaan kyllä käsittää.

Niinistön Moskovan-vierailu todisti, että Suomea johdetaan disinformaation varassa. Jos Niinistön tiedot tässä asiassa ovat näin huonot, minkälaisia ne ovat muissa asioissa? Ja ovatko muiden Suomen johtajien tiedot yhtä huonoja?

JOHAN BÄCKMAN

Bäckman ja Stalin. Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Iltalehdelle.

Iltalehti haastatteli minua äskettäin Stalinin kuoleman 60-vuotispäivän tiimoilta. Asian herättämän mielenkiinnon vuoksi julkistan ohessa vastaukseni Iltalehden kysymyksiin kokonaisuudessaan. 

Iltalehti:
Miten arvioisit Stalinin ansioita ja terroria?

Johan Bäckman:

– Itse olen sitä mieltä, että Stalinia ja Neuvostoliittoa pitää puolustaa kaikissa tilanteissa. Tällä tavoin puolustetaan toisen maailmansodan lopputulosta, Yhdistyneita kansakuntia ja ihmisoikeuksia. Nykyisen äärioikeistolaisen ilmapiirin käyttövoimana on aivan hillitön neuvostovastaisuus, joka tunkee esiin joka paikasta.  

– Voitto fasismista johti Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen, ihmisoikeuksien julistukseen ja siirtomaiden vapauttamiseen. Valtioiden koskemattomuudesta tuli kansainvälisen oikeuden perusta. Stalinilla on kaikessa tässä roolinsa.  

– Loppupeleissä Stalin on maailmanhistorian suurin voittaja. Hän löi Hitlerin, eikä kukaan voi viedä sitä häneltä. Stalin on eniten maailmanhistoriaan vaikuttanut poliitikko.

– Brittiläiset ovat aina olleet raivoissaan Stalinille ja venäläisille siirtomaaimperiumin hajottamisesta. Siksi britit edelleen tekevät kaikkensa Venäjän hajottamiseksi. Myös amerikkalaiset ovat Stalinille erittäin kateellisia. 

– Sodan jälkeen Stalin oli Suomea kohtaan hyvin armollinen. Mannerheim nostettiin presidentiksi ja puolet sotakorvauksista annettiin anteeksi, maksuaikaa pidennettiin. Stalin halusi Suomelle vahvan raskaan teollisuuden ja sinetöi näin itsenäisyytemme.  

– Kyllähän Stalin muutti ihmiskunnan suuntaa ja kaikkien ihmisten maailmankuvaa. Hän myös loi maailmahistorian tähänastisen suurimman valtion. Kenelläkään ihmisellä ei ole ollut maailmassa niin paljon valtaa kuin Stalinilla, ja se askarruttaa monia edelleen. Tosiasiassa hän oli hyvin vaatimaton tyyppi. 

– Moni ei uskalla suoraan esittää arvioitaan Stalinista, koska hänen valtansa on edelleen suuri. Siksi kenelläkään ei voi olla yksiselitteistä kantaa hänen ihmisenä ja hänen tekoihinsa. Suuri osa Stalinia koskevasta kirjallisuudesta on alkeellista ja toistaa tiettyjä kuluneita latteuksia, vaikka poikkeuksiakin on, kuten amerikkalaisen professorin Daniel Rancour-Laferrieren Stalinin psyyke.  Se on vaarallinen kirja, koska se osoittaa Stalinin syvällisen inhimillisyyden.  

– Tosiasia on, että hänellä oli valtaa eniten ihmiskunnan historiassa. Hän myös voitti ihmiskunnan historian suurimman sodan, eikä sitä kunniaa voi kukaan ottaa häneltä pois. Kyllä Hitlerin lyöminen ja natsi-Saksan tuhoaminen oli ennen kaikkea Stalinin ansiota. Siksi hän edelleen pelottaa ihmisiä. 

– Stalinin henkilön tutkimiseksi tärkeintä taitaa olla hänen pappiskoulutuksensa. Muuta koulutusta hänellä ei ollut. Luulen että useampikin pappi olisi toiminut samalla tavalla. 

– Stalin pelasti suurin uhrauksin Euroopan natseilta. Hän on siis koko Euroopan vapauttaja, mikä kannattaisi muistaa. Valitettavasti nyt on vallalla tannerilaisten sosialidemokraattien ihalema Euroopan unioni, eräänlainen trotskilainen hanke, joka on jo konkurssissa. 

– Venäjän tuhatvuotiseen historiaan mahtuu näitä suuria johtajia ja jokaisella on oma tarinansa ja kohtalonsa. Helppoa ei ole ollut kellään. Vladimir Putin on Venäjän historian maltillisin ja liberaalein johtaja. Putinin aikana jopa kuolemanrangaistus on poistettu. 

– Putin on ottanut asiakseen puolustaa valtioiden suvereniteettia esimerkiksi Syyriassa. Tosiasiassa Venäjä on noussut YK:n yläpuolelle maailmanrauhan ja kansojen oikeuksien vaalijana Putinista on tullut todellinen vapaan maailman johtaja. Häneen luotetaan ja Venäjän arvovalta maailmassa kasvaa kohisten joka päivä. Putinin ajama Euraasian liitto perustetaan viimeistään 2015. Se perustuu talousintegraatioon ja demokraattisille arvoille, kun Euroopan unioni on hajonnut. 

Iltalehti: 

Esimerkiksi Wikipedia arvioi, että Stalinin valtioterrori surmasi 10 miljoonaa neuvostokansalaista.

Johan Bäckman:

– Kas kun ei 100 miljoonaa tai miljardi. Stalin olisi varmaan ilahtunut tällaisista vääristä tilastoista ja liioittelusta, joka todistaa miten heikkoja Stalinin vastustajat ovat edelleen. 

– En ole kuullut että Stalin olisi surmannut ketään. Jos puhutaan hänen valtakautensa poliittisista tuomioista, niiden takana oli sisäasiain kansankomissariaatti NKVD. Jos haluatte valittaa Stalinin ajan tuomioista, ottakaa yhteys Venäjän pääsyyttäjänvirastoon ja hakekaa armahdusta. 

– Venäjä peruuttaa Stalinin ajan poliittisia tuomioita ja maksaa niistä korvauksia, kuten sivistysvaltion kuuluukin. Olisi mukava jos Suomessakin voisi hakea peruutusta poliittisille tuomioille. Sanoma Osakeyhtiö voisi maksaa suomalaisille korvauksia Erkon sodista. 

– Vuosien 1937–1938 terrorissa ammuttujen määräksi on luotettavissa tutkimuksissa esitetty 600 000 

– 900 000 (alkaen kuudesta sadasta tuhannesta päättyen yhdeksään sataan tuhanteen). En ymmärrä mistä hatusta luku 10 miljoonaa on vedetty. Se oli kovaa aikaa, mutta Neuvostoliiton olemassaolo oli vaakalaudalla. Silloin ihmisiä teloitettiin muissakin maissa, ei Neuvostoliitto ollut siitä mikään poikkeus. 

– Myös tuhansia suomalaisia ammuttiin Neuvosto-Karjalassa ja muualla. Olen käynyt Petroskoin lähellä Sondermohin teloituspaikalla. Se on todella syvällä metsässä. Ammuttujen sielut ovat ikään kuin läsnä. Siihen aikaan Suomi uhkasi jatkuvasti neuvostovaltaa sotilaallisilla hyökkäyksillä. Teloitetut suomalaiset olivat hinta valkoisen Suomen sotauhosta. Se kannattaa Nato-uhoajien myös pitää mielessä. 

– Pitäisi puhua Neuvostoliiton hajoamisen uhreista. Neuvostoliiton hajoamisella on enemmän uhreja kuin Stalinin terrorilla. Sadat tuhannet ihmiset ovat kuolleet vuoden 1991 jälkeen sisällissotien, terrorismin ja talouskriisien uhrina. Putin oli oikeassa kun sanoi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan geopoliittinen katastrofi. Onneksi Putin rakentaa nyt Euraasian liiton, jotta elämänlaatumme paranee.  

– Jos Stalinia halutaan moittia niin olisi hyvä perustaa kritiikki tosiasioille. Nykyään Stalinin ylivoimaisen menestyksen takia hänen vihamiehensä ovat niin hysteerisiä, että harkintakyky pettää.

– Aleksander Solzhenitsyn aikanaan laski näihin uhreihin jopa syntymättömät lapsetkin. Käyhän se niinkin, hänellä oli siihen kirjailijan vapaus. Mutta lehdistön pitäisi puhua tosiasioista. 

– Stalinista levitetään paljon väärää tietoa, häntä ei esimerkiksi koskaan kutsuttu "Isä Aurinkoiseksi". Se on suomalaisten keksimä myytti.   

Iltalehti:

Mikä Stalinin hallinnossa meni vikaan?

Johan Bäckman:

– Ei sinä mikään vikaan mennyt, kyllä kaikki meni niinkuin piti.  

Iltalehti:

Miksi Stalin hyökkäsi Suomen kimppuun talvisodassa 1939?

Johan Bäckman:

– En ole koskaan kuullut että Stalin olisi hyökännyt kenenkään kimppuun. Suomeen hyökkäsi Työläisten ja Talonpoikien Punainen Armeija. Stalin istui Kremlissään. Suomi laitettiin polvilleen ja otettiin se mitä haluttiin eli turvavyöhyke Leningradille, kun sitä ei muilla keinoilla Erkon käytöksen takia saatu. 

– Olen itse opiskellut myös poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut siitä jopa sivugradun. Uskallan sanoa että Suomen koko sotahistoria on suuri väärennös. Sen väärennöksen arkkitehdit ovat Osmo Jussila, Ohto Manninen, Kimmo Rentola, Timo Vihavainen ja sen sellaiset. Heidän leipätyönsä on ihmisten huijaaminen. 

– Ainoa todellinen sotasyyllinen on ja oli Erkko. Helsingin Sanomat oli ja on olemassa ainoastaan Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Erkon kuoleman jälkeen viime keväänä Helsingin Sanomat on luisunut jo konkurssiin, mainostajat ovat häipyneet. Ehkä Suomi muuttuu paremmaksi ilman Helsingin Sanomia, mutta myös Erkon sodat pitäisi selvittää.  

– Stalin hoksasi ettei Suomen hallitus ollut legitiimi, koska se oli vuoden 1918 saksalaisen maihinnousun tulos. Sellainen ei voi nauttia kansan todellista luottamusta. Suomeahan pidettiin koossa poliittisella terrorilla, oppositio laitettiin vankilaan, vasemmistolaisuus oli lailla kielletty. Eduskunnassa istui näitä tannerilaisia Hitlerin ystäviä. Stalin tiesi että Saksa käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, niinkuin kävikin. 

– Suomi oli suurin uhka Leningradin turvallisuudelle. Saksan ilmavoimat pommittivat Leningradin aluetta Suomesta käsin. Jos kokoomuksen Nato-uho vielä jatkuu, rajan voisi siirtää Lappeenrantaan. 

– Stalin ymmärsi miten Suomea hallitaan ja perusti Terijoen hallituksen. Vaikka se hallitus ei tehnyt mitään muuta kuin kahvitteli ja kirjoitti Stalinille onnnittelusähkeen, siitä tuli silti Suomen historian vaikutusvaltaisin hallitus. Se muistetaan edelleen ja vaikuttaa jokaiseen Suomen hallitukseen. 

– Kukaan muu poliitikko ei ole vaikuttanut enemmän suomalaisten kohtaloon kuin Stalin eikä mikään muu hallitus ohjaa suomalaisten elämää enemmän kuin Terijoen hallitus. Terijoen hallituksessahan oli todellisia ammatti-ihmisiä, toisin kuin nykyisissä Suomen hallituksissa. 

– Stalin oli ja on edelleen eniten jokaisen suomalaisen elämää vaikuttava poliitikko. 

– Mainilan laukauksista totean että niitä laukauksia ei kukaan ampunut, koska mitään todisteita ei ole nähty. Ne laukaukset olivat olemassa vain Moskovan radiossa. Mutta Suomessa käynnistettiin heti tutkinta, jossa väärennetiin selostukset neuvostotykistön muka ampumista laukauksista. Näin syntyi myytti Mainilan laukauksista. Kukaan ei ole nähnyt niistä yhtäkään todistetta. Mutta kyllä näitä ammuskeluita rajalla oli paljon, koska tilanne oli Erkon ansiosta kireä. 

– Ohto Manninen on väärentänyt 1994 tutkielman Mainilan laukauksista. Manninen väittää, että Zhdanovin papereista löytynyt rasstrel-sana tarkoittaisi Mainilan laukauksia. Mannisen suomennos on väärä. En ole koskaan lukenut mitään yhtä naurettavaa. Samainen Manninen sai yksinoikeuden Erkon arkistoon värentääkseen Erkon sodan taustat. 

– Kansan suussa talvisotahan tunnetaan nimellä Erkon sota ja tätä yritän aina Venäjällä tuoda esiin. Suomen kansa tietää, että Erkko oli tuon sodan takana. Ei Suomea voi kukaan miehittää, täällä on liikaa metsiä ja soita. Ei tänne kannata kenenkään tulla ilman lupaa.  

– Täytyy muistaa, että Erkon lehti Helsingin Sanomat perustettiin Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Siinä Erkko onnistui erittäin hyvin. Hän oli niin mahdoton tyyppi, ettei Stalinille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sota. Ihmettelen milloin Erkon persoonaa aletaan tutkia. Helsingin Sanomissa valitetaan Moskovan arkistoista, mutta haluaisin kysyä Erkon arkistoista. Niitä ei yksikään normaali tutkija ole päässyt tutkimaan. 

– Stalin lähetti Suomeen hyvissä ajoin salaisen neuvottelijansa Jartsevin eli Rybkinin, jolla annettiin tehtäväksi Suomen valtiojohdon päiden valaiseminen järjen valolla. No eihän sellainen voi onnistua. Erkko ei suostunut mihinkään, eikä antanut edes Moskovaan lähteneille neuvottelijoille valtuuksia neuvotella. Erkko jankutti että unohda että Venäjä on suurvalta, ja myös sitä samaahan Helsingin Sanomat jankuttaa edelleen, myös Jyrki Katainen jäi siitä hiljattain kiinni. Eli ei tässä ole opittu mitään. 

– Varmaan Stalin oli loukkaantunut siitä, että hänelle ja Leninille paljon apua ja tukea antanut Suomi oli nyt joutunut tällaisten idioottien käsiin. Kyllä Stalin varmasti koki myötätuntoa meidän suomalaisten huonosta herraonnesta. Katso nyt vaikka Niinistöä tänään, menee Putinille jankuttamaan jostakin disinformaatiosta ja sosiaalityöntekijöien vaitiolovelvollisuudesta. Kyllä siellä ihmetellään. 

– Suomalaisten pitäisi ymmärtää että talvisota on Erkon sota. Myös Helsingin Sanomien toimittajien pitäisi se ymmärtää ja pyytää anteeksi suomalaisilta. Olen esittänyt Sanoma osakeyhtiölle, että se maksaisi korvaukset Erkon sotien ja jatkosotien uhreille. Pitäisi pystyttää Erkon sotien muistopatsas, jossa Erkko pyytää polvillaan anteeksi Suomen ja Venäjän kansoilta. Mutta se on mahdollista vasta Sanoma osakeyhtiön konkurssin jälkeen. 

– Ei Stalin sotaa halunnut mutta Helsingin Sanomat oli hyvin epäkohtelias. Ei venäläistä saa loukata eikä varsinkaan gruusialaista suutarin poikaa. 

Iltalehti:

Onko Stalin teille henkilökohtaisesti sankari vai konna?

Johan Bäckman:

– Sankareita ja konnia on vain amerikkalaisissa elokuvissa. En ymmärrä kysymystä. 

– Stalin eli koko elämänsä aatteelleen ja Neuvostoliitolle, hän omisti vain piippunsa. Hän ei välittänyt vähääkään omaisuudesta eikä omistanut mitään. Kun hän kuoli ja hänen perunkirjoituksensa tehtiin, todettiin, että hänellä ei ollut mitään henkilökohtaista omaisuutta. Hänellä oli ainoastaaan passi, tupakkapussi, piippu, rahakukkaro ja vähän rahaa, mantteli, lakki ja lähinnä yllään olevat vaatteet. kaikki muu mitä hän käytti, juhlapuvut ja muut olivat valtion omaisuutta.

– Stalin oli varmaan maailman onnellisin ihminen, koska hän ei omistanut muuta kuin piippunsa. 

– Varmaan Stalin olisi kiinnostunut suomalaisesta lastensuojelusta. Sehän antaa täysin rajattomat mahdollisuudet ihmisten piinaamiselle ja kiusaamiselle ilman varsinaista teloitustuomiota. Venäjällä onkin näissä lapsikiistoissa muisteltu juuri Stalinia. 

– Moskovassa 2000-luvun alussa tein omiin tarpeisiini tutkimusta Stalinin henkilöstä ja tapasin niitä ihmisiä, jotka olivat hänen kanssaan läheisesti tekemisissä. Rudolf Sykiäinen -vainaa oli Stalinin avustaja Suomea koskevissa asioissa. 

– Stalin rakasti Suomea. Se on ymmärrettävää, koska juuri suomalaiset auttoivat eniten Stalinia ja Leniniä. Kyllä Stalin pohjimmiltaan halusi vain vapauttaa suomalaiset sen aikaisesta saksalaismielisestä fasistihallinnosta. Ja siinä hän onnistui. Suomen demokratisoinnista voimme tietysti kiittää ennen muuta Stalinia. 

– Stalin ilmeisesti arvosti suomalaisia tovereitaan eniten. Otto Wille Kuusinen oli Stalinin luottomies, joka hoiti myös Terijoen hallituksen operaation ja nousi Kremlin hierarkian huipulle politbyroon jäseneksi. Kenellekään suomalaisella poliitikolla ei ole ollut niin paljon valtaa kuin Kuusisella.

– Ystäväni Rudolf luonnehti Stalinia herttaiseksi. Stalinilla oli tavattoman kauniit kasvot ja hän siristeli silmiään herttaisesti. Rudolfin mukaan Stalin oli ennen kaikkea objektiivinen elämän arvioitsija. Sellaisia tarvittaisiin tietysti enemmän. 

– Kyllä suomalaiset ovat aika lailla vastuussa tästä Stalinin menestystarinasta. Stalinhan kävi Suomessa aikanaan ja tapasi Tampereella ensi kerran Leninin. Suomalaiset auttoivat bolsevikkeja, koska he tukivat Suomen itsenäisyyttä. Stalin osasi myös jonkin verran suomea, hän esimerkiksi osasi pyytää kahviinsa kermaa. 

– Suomessa Stalinin vastustajat tykkäävät levittää huhua siitä, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Mutta kyllä siinä paperissa on myös Stalinin nimi. 

– Stalin kävi Suomessa marraskuussa 1917 tukemassa Suomen itsenäisyyttä. Suomi saa olla kiitollinen itsenäisyydestään Stalinille. Ehdotankin kiitospäivän viettoa marraskuun viimeisenä torstaina Stalinin kunniaksi. 

– Tietääkseni Tampereen Lenin-museohan oli alun perin Stalinin ja Leninin museo. Museo on perustettu siihen huoneeseen, missä Lenin ja Stalin ensi kertaa tapasivat. 

Iltalehti: 

Miksi Stalin ei tehnyt Suomesta kansandemokratiaa 1940-luvulla?

Johan Bäckman:

– Saska Saarikosken isä Pentti Saarikoski kirjoitti: "Hitler teki rikoksia, Stalin ehkä ainostaan erehdyksiä, vääriä diagnooseja". Luulen että sodan jälkeen Suomelle annettiin Stalinin toimesta väärä diagnoosi. Olisi ehkä kannattanut tehdä se kansandemokratia. Nyt meillä on edelleen riesanamme rytit ja mannerheimit ja niiden palvonta. Olen tästä Stalinille jossakin määrin vihainen. 

– Ei kai Suomesta kansandemokratiaa saada kuin vasta 2040-luvulla. Mutta sitä ennen juttaurpiaiset, sixtenkorkmanit ja ollirehnit pitää tuomita uudessa sotasyyllisyysoikeudessa Suomen talouden ja elintason tuhoamisesta. Kaupastakin saa enää vain hevosenlihaa.

– Suomihan oli Hitlerin tärkeimpiä ja uskollisimpia liittolaisia aina syksyyn 1944. Stalin antoi sitten liikaa anteeksi ja jätti sotasyylliset henkiin. Minulle syntyi käsitys, että Suomen aikainen irtautuminen sodasta sai Stalinin armolliselle tuulelle. Se oli kyllä virhe, koska Ryti olisi pitänyt hirttää. 

– Ryti itsekin tunnusti ajaneensa suomalaiset nuoret miehet rintamalle Adolf Hitlerin ja natsien puolesta. Luulen että Ryti itsekin halusi hirteen. Onhan noloa olla sodan häviäjä ja elää kansan keskuudessa muina miehinä. Rytiä ei hirtetty ja tässä ollaan. Jälkipolville on syntynyt se väärä käsitys, että Ryti olisi tehnyt jotain oikein. 

– Voi olla että Stalin ei enää ollut sodan jälkeen täysissä voimissa eikä arvioinut Suomen sotasyyllisten asiaa oikein. Sotasyyllisistä ainakin Väinö Tanner olisi pitänyt teloittaa. Nythän meillä on näitä tannerilaisia demareita joka kulmassa. Sekin on Stalinin syytä. Olen siitä hyvin pahoillani. 

– Se että Suomessa ei 1945 tapahtunut sosialistista vallankumousta johtuu pitkästi Stalinista, joka päästi Mannerheimin presidentiksi. Stalin päätti, ettei Suomesta tehdä kansandemokratiaa. Mutta sen sijaan rakennettiin niin sanottu hyvinvointivaltio. Siitäkin tuli susi. Eli ehkä kansandemokratia olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Ei tämä ongelma ratkea vain Maria Guzenina-Richardsonia vaihtamalla, kuten demarit luulee. Kyllä tässä on paljon isompi probleema.

– Suomessahan oppositio istui vankilassa jo 1930-luvulla. Sitä kutsuttiin turvasäilöksi. Ei meillä mitään demokratiaa ollut. Erkon sodan jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-ystävyysseura yritti rakentaa rauhaa, mutta nekin laitettiin heti vankilaan. Niissä oloissa demokratian rakentaminen oli hyvin vaivalloista, mutta Stalinin ansiosta Suomi demokratisoitiin. Ei kuitenkaan tullut de-natsifikaatiota eli natsien palvelijat saivat jatkaa hyvissä asemissa. Sehän oli ja on ihan sairas tilanne. 

Iltalehti: 

Kun paljon Venäjällä liikut, niin allekirjoitatko näkemyksen, jonka mukaan Stalinin arvostus on siellä nousussa. Mistä se mielestäsi kertoo?

Johan Bäckman:

– Stalinin arvostushan on periaatteessa ollut viime aikoina aika korkealla, vaikea kuvitella että se siitä voisi mitenkään erityisemmin nousta. Tietysti Venäjällä on hyvin monenlaisia mielipiteitä Stalinista, mikä kertoo Venäjän hyvästä sananvapaustilanteesta. Esimerkiksi Suomessa Stalinista sallitaan vain yksi mielipide.  

– Stalinin arvostuksesta kertoo, että hänestä kirjoitetaan valtavasti. Niin vaatimattomasta miehestä on tietysti hankala kirjoittaa. Venäjällä kirjakaupoissa on yleensä oma valtava Stalin-hylly, jossa on kirjallisuutta laidasta laitaan.

– Nythän Volgogradin kaupungin nimen palauttaminen Stalingradiksi on hyvin ajankohtainen. Olen ollut Pietarin keskustassa osoittamassa mieltä sen puolesta, että Stalingradin nimi palautetaan. Kyllä se varmaan pian toteutuu. 

Iltalehti: 

Kaipaako kansa Venäjällä Stalinin tapaista yksinvaltaista johtajaa? 

Johan Bäckman:

– Ei Venäjällä tietenkään kaivata uutta johtajaa, siellähän ollaan tyytyväisiä Putiniin, jonka mandaatti on vahvempi kuin esimerkiksi Sauli Niinistöllä. Nythän Venäjältä on melkein kadonnut tämä valkonauhaoppositio, koska amerikkalaisten rahoitus loppui. 

– Stalin oli oman aikansa valtiomies. Venäjähän on nyt valinnut monipuoluedemokratian. Venäjällä on monta oppositiota, monenlaisia puolueita ja järjestöjä sekä suuri määrä erilaisia lehtiä, nettiportaaleja, tv- ja radiokanavia. Niiden kautta Venäjän johto pääsee myös selville yhteiskunnan mielipiteistä. Venäjällä on paljon enemmän demokratiaa ja sananvapautta kuin esimerkiksi Suomessa. 

– Venäjällä on myös rehellisemmät vaalit kuin Suomessa. Esimerkiksi meillä voi äänestää lyijykynällä, joten merkinnän voi tarpeen vaatiessa muuttaa. Tällainen ei olisi mahdollista Venäjällä.