Saturday, February 2, 2013
Thursday, January 31, 2013
Vastarintaliikettä ei saa provosoida väkivaltaan
Suomessa toimiva uusnatsityyppinen "Vastarintaliike" on ollut pitkään julkisuuden ja niin sanottujen vasemmistopoliitikkojen sylkykuppina. On selvää että Vastarintaliikkeen toiminta on monen mielestä erittäin sopimatonta ja paheksuttavaa ja siihen liittyy myös joidenkin jäsenten tekemiä rikoksia. Toisaalta Suomen lainsäädöntö ei toistaiseksi sinällään kiellä tällaisen järjestön olemassaoloa tai sen toimintaa. Suomessa on Vastarintaliikkeen ohella paljon uusnatsityyppisiä poliitikkoja, jotka ihannoivat kansallissosialismia. Muistetaan esimerkiksi joidenkin demarien ikävä tapa palvoa Väinö Tanneria, natsien parasta ystävää. Kun nyt kokoomus on ottanut maltillisen "työväenpuolueen" roolin, nykyisin Vastarintaliike, parlamentaarinen äärioikeisto (halla-aholaisuus ja sisulaisuus) ja vaikkapa oikeistososialidemokratia pitäisikin nähdä yhtenä suhteellisen lyhyenä jatkumona. Viime aikaiset väkivaltaiset iskut antifasistisen vasemmiston rauhanomaisiin tilaisuuksiin, kuten kaasuisku ja nyt puukotus, ovat tietysti rikoksina käsiteltäviä asioita ja syylliset pitää tuomita. Toisaalta herää kysymys, onko esimerkiksi Vastarintaliikkeen kriitikkojen toimintamalli oikea. Ainakin se materiaali mihin itse olen perehtynyt, sisältää runsaasti suoria henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja syytöksiä yksittäisiä, nimeltä mainittuja Vastarintaliikkeen ja muiden vastaavien järjestöjen jäseniä kohtaan. Heidän nimensä mainitaan erittäin hyökkäävään sävyyn, heitä kuvaillaan halventavasti ja syytetään erilaisista rikoksista. On selvää, että tämä on omiaan herättämään äärioikeistossa vain lisää aggressioita. Vasemmistokriitikkojen pitäisi yksittäisten henkilöiden syyttämisen sijaan keskittyä pohtimaan sitä, miten valtiovalta voisi kieltää äärioikeistolaiset järjestöt. Jos valtiovalta ei voi järjestää ratsiaa kaikkien Vastarintaliikkeen jäsenten viemiseksi turvasäilöön, heitä on turha sen sijaan provosoida väkivaltaan. Ongelma ei siis ole uusnatsijärjestöissä, vaan Suomen lainsäädönnön natsimyönteisyydessä. Oikeusviranomaisilla on vain hyvin vähän todellisia keinoja puuttua uusnatsijärjestöjen toimintaan. Suomen yhdistysrekisterissä on tällä hetkellä lukuisia kovan luokan äärioikeistolaisia, kiihkokansallisia ja revansistisia järjestöjä, joiden olemassaolo loukaa esimerkiksi Pariisin rauhansopimusta. Olen itse puhunut jo jonkin aikaa siitä, että oikeusministeriön pitäisi pikaisesti lakkauttaa fasistinen perussuomalaiset-järjestö Pariisin rauhansopimuksen vastaisena. Vielä tänään näin persujen ikävä kyllä istuvan ahtaissa penkeissään eduskunnassa (joskin melko tympeän näköisinä). Esimerkiksi Venäjän ja Saksan kaltaisissa vanhoissa sivistysvaltioissa äärioikeistolaiset järjestöt ovat todella kovilla, eikä Vastarintaliikkeen kaltainen järjestö pysyisi toiminnassa juuri hetkeäkään. Suomessa ja myös Ruotsissa sen sijaan Vastarintaliikkeen kaltaiset järjestöt saavat toimia melko vapaasti. Vasemmistokriitikkojen pitäisi siis suunnata energiansa muualle kuin äärioikeiston provosoimiseen ja ärsyttämiseen. Pitäisi tehtä selvä aloite lainsäädönnön muuttamisesta siihen suuntaan, joka on Suomessa kansan enemmistön tahto. Tosiasiassa Suomi kuitenkin oli toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen natsi-Saksan ja Hitlerin tärkeimpiä liittolaisia, eikä sodan jälkeen meillä ole tehty kunnollista de-natsifikaatiota. Tästä johtuen Vastarintaliikkeen kaltaiset järjestöt (kuten myös Väinö Tannerin kannattajatkin) saavat toimia melko vapaasti. Suomi on monessa mielessä edelleen Hitlerin viimeinen ystävä, mikä on näkynyt hyvin viime päivien natsimyönteisessä kirjoittelussa. Sen sijaan pitäisin toivottavana, että pullojen heittelyn ja puukottamisen sijaan äärioikeisto ja antifasistit saataisiin samaan huoneeseen tai studioon keskustelemaan. Mutta luulenpa että se ei onnistu, koska keskustelu Vastarintaliikkeestä pakottasi keskustelamaan myös oikeistososialidemokratiasta ja sotarikollinen Väinö Tannerin palvonnasta.
Friday, January 4, 2013
Pertti Salolaisen antisemitismi jäi tuomitsematta
Valtakunnansyyttäjänvirasto on tänään antanut ratkaisunsa Pertti Salolaisen antisemitistisiä eli juutalaisvastaisia lausuntoja koskevassa rikosasiassa.
Salolainen aiheutti marraskuun lopussa kansainvälisen skandaalin Ylen suorassa tv-lähetyksessä esittämällään antisemitistisellä näkemyksellä. Salolaisen televisiossa lausuman mukaan "Yhdysvaltain juutalaisilla on rahat ja media käsissä", mikä Salolaisen mukaan olisi "surkea totuus Yhdysvaltain politiikasta".
Salolaisen lausunto on tietysti valheellinen: juutalaisilla ei ole rahoja ja mediaa käsissä Yhdysvalloissa eikä missään muuallakaan. Väite siitä, että kaiken kattava juutalaisvalta olisi surkean politiikan taustalla, on tyypillinen antisemitistinen salaliittoteoria.
Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Mark Weitzman Washingtonista ja Suomen juutalaisen seurakunnan keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky Helsinginstä pitivät Salolaisen lausuntoa antisemitistisenä ja erittäin moitittavana. Boltowsky peräti epäili, että Salolaisella olisi iltalukemisena Hitlerin Mein Kampf tai Siionin viisaiden pöytäkirjat, tunnettu antisemistinen valhesepustus.
Saamieni tiedustelujen perustaalla Salolaista voisi olla syytä epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, minkä vuoksi laadin asiasta selvityspyynnön valtakunnansyyttäjänvirastolle. Asia menikin pikaisesti valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin pöydälle. Illman on sananvapausrikoksiin erikoistunut juristi, joka on itse kirjoittanut peräti väitöskirjan "kiihottaminen kansanryhmää vastaan"-rikoksista. Näin ollen hänen arvioonsa tulee luottaa.
Valitettavasti Suomen rikoslaki on näiltä osin erittäin puutteellinen, koska se sallii Salolaisen lausunnon kaltaisen antisemitistisen propagandan ja valehtelun. Illmanin mukaan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisi, että Salolaisen lausumassa uhattaisiin, paneteltaisiin tai solvattaisiin juutalaisia. Illman toteaakin, että Salolaisen lausunnossa ei ainakaan uhata juutalaisia. Päätöksessään Illman kuitenkin pohtii, sisältyykö Salolaisen lausuntoon rikoslain edellyttämää panettelua tai solvaamista.
Illmanin mukaan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on kysymys voimakkaasti yleistävien ja harhaanjohtavien tietojen levittämisestä, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää pidetään hyväksyttävänä, ihmisiä verrataan eläimiin tai loisiin tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai alempiarvoisiksi. Tällä perusteella Illman katsoo, että Salolaisen lausumassa ei ole kysymys juutalaisten loukkaamisesta Suomen rikoslain rangaistussäännöksen edellyttämällä tavalla.
Salolaisen lausunto on tietysti antisemitistinen ja loukkaava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi nykyisen Suomen lainsäädännön kannalta rangaistava. Mutta missä tahansa sivistyneessä maailmassa Salolaisen näkemys johtaisi poliittisen uran nopeaan loppuun. Tämä siis jälleen kerran todistaa, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Se ei kuitenkaan ole Mika Illmanin, vaan Suomen rikoslain vika. Ongelma on myös siinä, että valtakunnansyyttäjän ratkaisuista on hankala valittaa. Sopiva instanssi olisikin perustuslakituomioistuin, jota ei valitettavasti ole vielä olemassa.
Salolaisen lausunnon kohtalo Suomen valtakunnansyyttäjävirastossa osoittaa, miten vaarallista rivien väliin kätketty valheellinen piilorasismi on. Suomessa piilorasismista on kehitetty suoranainen taiteenlaji. Ei sanota aivan suoraan, mutta vihjaamalla ja tosiasioita valikoimalla annetaan ymmärtää tiettyjen kansanryhmien väitetty alempiarvoisuus. Suomen lehdistö on tätä pullollaan erityisesti romanien ja venäläisten suhteen. Myös Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin hyökkäys suomalaista rasismia ulkomaille paennutta Umayya Abu-Hannaa vastaan on oiva esimerkki suomalaisesta piilorasismista, joka jää rankaisematta.
Salolainen aiheutti marraskuun lopussa kansainvälisen skandaalin Ylen suorassa tv-lähetyksessä esittämällään antisemitistisellä näkemyksellä. Salolaisen televisiossa lausuman mukaan "Yhdysvaltain juutalaisilla on rahat ja media käsissä", mikä Salolaisen mukaan olisi "surkea totuus Yhdysvaltain politiikasta".
Salolaisen lausunto on tietysti valheellinen: juutalaisilla ei ole rahoja ja mediaa käsissä Yhdysvalloissa eikä missään muuallakaan. Väite siitä, että kaiken kattava juutalaisvalta olisi surkean politiikan taustalla, on tyypillinen antisemitistinen salaliittoteoria.
Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Mark Weitzman Washingtonista ja Suomen juutalaisen seurakunnan keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky Helsinginstä pitivät Salolaisen lausuntoa antisemitistisenä ja erittäin moitittavana. Boltowsky peräti epäili, että Salolaisella olisi iltalukemisena Hitlerin Mein Kampf tai Siionin viisaiden pöytäkirjat, tunnettu antisemistinen valhesepustus.
Saamieni tiedustelujen perustaalla Salolaista voisi olla syytä epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, minkä vuoksi laadin asiasta selvityspyynnön valtakunnansyyttäjänvirastolle. Asia menikin pikaisesti valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin pöydälle. Illman on sananvapausrikoksiin erikoistunut juristi, joka on itse kirjoittanut peräti väitöskirjan "kiihottaminen kansanryhmää vastaan"-rikoksista. Näin ollen hänen arvioonsa tulee luottaa.
Valitettavasti Suomen rikoslaki on näiltä osin erittäin puutteellinen, koska se sallii Salolaisen lausunnon kaltaisen antisemitistisen propagandan ja valehtelun. Illmanin mukaan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisi, että Salolaisen lausumassa uhattaisiin, paneteltaisiin tai solvattaisiin juutalaisia. Illman toteaakin, että Salolaisen lausunnossa ei ainakaan uhata juutalaisia. Päätöksessään Illman kuitenkin pohtii, sisältyykö Salolaisen lausuntoon rikoslain edellyttämää panettelua tai solvaamista.
Illmanin mukaan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on kysymys voimakkaasti yleistävien ja harhaanjohtavien tietojen levittämisestä, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää pidetään hyväksyttävänä, ihmisiä verrataan eläimiin tai loisiin tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai alempiarvoisiksi. Tällä perusteella Illman katsoo, että Salolaisen lausumassa ei ole kysymys juutalaisten loukkaamisesta Suomen rikoslain rangaistussäännöksen edellyttämällä tavalla.
Salolaisen lausunto on tietysti antisemitistinen ja loukkaava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi nykyisen Suomen lainsäädännön kannalta rangaistava. Mutta missä tahansa sivistyneessä maailmassa Salolaisen näkemys johtaisi poliittisen uran nopeaan loppuun. Tämä siis jälleen kerran todistaa, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Se ei kuitenkaan ole Mika Illmanin, vaan Suomen rikoslain vika. Ongelma on myös siinä, että valtakunnansyyttäjän ratkaisuista on hankala valittaa. Sopiva instanssi olisikin perustuslakituomioistuin, jota ei valitettavasti ole vielä olemassa.
Salolaisen lausunnon kohtalo Suomen valtakunnansyyttäjävirastossa osoittaa, miten vaarallista rivien väliin kätketty valheellinen piilorasismi on. Suomessa piilorasismista on kehitetty suoranainen taiteenlaji. Ei sanota aivan suoraan, mutta vihjaamalla ja tosiasioita valikoimalla annetaan ymmärtää tiettyjen kansanryhmien väitetty alempiarvoisuus. Suomen lehdistö on tätä pullollaan erityisesti romanien ja venäläisten suhteen. Myös Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin hyökkäys suomalaista rasismia ulkomaille paennutta Umayya Abu-Hannaa vastaan on oiva esimerkki suomalaisesta piilorasismista, joka jää rankaisematta.
Thursday, January 3, 2013
Petteri ja Reetta Hiienkosken loistava aloite - lapsen oikeudet Suomen perustuslakiin
Tänään lukiessani Maaseudun Tulevaisuutta törmäsin erittäin mielenkiintoiseen ja arvokkaaseen yleisönosastokirjoitukseen. Petteri ja Reetta Hiienkoski Helsingistä esittävät lapsen oikeuksien lisäämistä Suomen perustuslakiin. Suomi ei noudata YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, koska sen velvoitteista ei meillä edes tiedetä. YK:n lapsen oikeuksien komitea moittii Suomea jatkuvasti sopimusvelvoitteiden järjestelmällisestä loukkaamisesta, mutta Suomen viranomaiset eivät reagoi mitenkään. Hiienkoskien aloite tarkoittaisi sitä, että Suomen viranomaisten on ryhdyttävä noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan. Siksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen veloitteet olisi hyvä lisätä perustulakiin. Erityisesti tämä koskee lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perheiden suojelua. Käytännössä perustuslakimuutos estäisi lapsien muuttumisen kauppatavaraksi huostaanottobisneksessä ja hallinto-oikeuksien mielivaltaisissa näytösoikeudenkäynneissä. Vastustus lapsen oikeuksien noudattamiselle Suomessa olisi varmasti kovaa, koska lapsikauppa on Suomessa hyvä bisnes. Hiienkoskien arvokas kirjoitus löytyy muistakin sanomalehdistä ja netistä. Toivottavasti Hiienkoskien aloite saatetaan lainsäätäjän tietoon. Valitettavasti pelkkä hyvä yleisönosastokirjoitus ei riitä, vaaditaan päättäväisiä toimita tilanteen parantamiseksi. Joka tapauksessa Hiienkoskille suuri kiitos hyvästä aloitteesta!
Tuesday, January 1, 2013
Bäckman: Vuoden 2012 tilinpäätös
Nelosen uutiset ystävällisesti kutsui minut eiliseen pääuutislähetykseensä studiovieraaksi kommentoimaan mennen ja tulevan vuoden asioita. Mikä päällimmäiseksi jäi mieleen vuodesta 2012? Vastasin sanomalla, että Suomen ihmisoikeustilanteen avoin ja rehellinen käsittely Venäjän medioissa on ollut todella kova pala suomalaisille toimittajille, joiden oma ammattitaito ei ole riittänyt oman maan ongelmien totuudenmukaiseen arviointiin. Päin vastoin, ongelmat halutaan edelleen kieltää. Esimerkiksi yksikään suomalainen tiedotusväline, Janus Putkosen Verkkomediaa lukuun ottamatta, ei ole käsitellyt Venäjän ulkoministeriön uutta ihmisoikeusraporttia, joka kritisoi Suomen erittäin huolestuttavaa ihmisoikeustilannetta mm. YK:n raporttien valossa. Venäjän medioissa Suomessa asuvia kaltoin kohdeltuja venäläisiä äitejä on haastateltu näkyvästi jo vuosien ajan. Suomalainen toimittaja ymmärtää rasistisen venäläisvihan velvoitteen niin tärkeäksi, että kysymättäkin tietää olla haastattelematta paljon kärsineitä venäläisiä äitejä. Suomi rikkoo ihmisoikeussopimuksia järjestelmällisesti. Siitä todistavat myös lukuisat YK:n lapsen oikeuksien komitean ja kidutuksen vastaisen komitean raportit. Mutta Suomen lehdistö ei halua puhua asiasta mitään. En ole koskaan edes nähnyt, että joku suomalainen lehti, viranomaisista puhumattakaan, siteeraisi YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportteja. Vaikka koko maailma tietää Suomen ihmisoikeuksien todellisen tilanteen, suomalainen toimittaja elää omissa harhoissaan omilla kirjoituksillaan muodostamassaan kuplassa. Siksi minun esiintymiseni Venäjän medioissa ja Venäjän median ja myös viranomaisten laajat raportit ja selvitykset Suomen ihmisoikeustilanteesta ärsyttävät suomalaista toimittajaa. Muutenkin tuntuu siltä, että yhä useammassa jutussaan suomalainen toimittaja vain tyrkyttää omaa erinomaisuuttaan unohtaen oman tehtävänsä yhteiskunnan palvelijana. Suomalainen toimittaja on siis raivoissaan, koska hänen narsisminsa on saanut pahan kolauksen. Venäjällä esimerkiksi tunnetaan käsite toimittajan ammatillinen velvollisuus eli totuuden kertominen maailmasta ja yhteiskunnasta. Suomessa vastaavaa velvollisuutta ei tietenkään ole. Unohdin sanoa Nelosen uutisille aikomukseni viedä suomalaisia toimittajia Venäjälle opiskelemaan journalismia. Opettaessani Tampereen yliopistossa yhden luennon verran panin merkille, ettei tamperelaisilla journalismiopiskelijoilla ole juuri mitään käsitystä journalismista. Opetukseen sisältyneessä niin sanotussa palauteosuudessa kävi ilmi, että Tampereen toimittajaopiskelijat eivät osaa edes esittää kysymyksiä.
Hyvä esimerkki suomalaisen toimittajan puutteellisesta ammattitaidosta: Venäjällä hyväksyttiin uuden vuoden kynnyksellä uusi laki toimenpiteistä Venäjän kansalaisten ihmisoikeuksia rikkovia Yhdysvaltain kansalaisia vastaan. Laki mahdollistaa amerikkalaisille maahantulokiellot, omaisuuden jäädytyksen ja rajoittaa myös amerikkalaisrahoitteista järjestöjen toimintaa Venäjällä. Viimeisenä laissa kielletään myös adoptiot Yhdysvaltoihin. Suomen medioissa laki esiteltiin propagandistisesti yksinomaan adoption kieltävänä lakina. Mainio esimerkki siitä, minkälaisessa Yhdysvaltain ulkoministeriön talutusnuorassa suomalaiset toimittajat ovat. Venäjän laki on kuitenkin siltä osin puutteellinen, että mustaan listaan pitäisi tietysti lisätä myös venäläisten oikeuksia loukanneet suomalaiset.
Entä vuosi 2013? Jo nyt tiedetään yksi positiivinen uutinen: Suomi saa uuden ulkoministerin, toivottavasti mahdollisimman pian. On varmaa, että huonommaksi ei enää voi mennä. Erkki Tuomioja jää historiaan ihmisenä, joka sai Venäjän huomaamaan, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Sitä paitsi Venäjän media on näyttänyt koko muulle maailmalle, että Tuomioja ei kykene ratkaisemaan Venäjän kanssa yksinkertaisimpiakaan perheoikeudellisia kysymyksiä. Tuomioja on kieltäytynyt Venäjän ehdottomasta perheoikeudellisesta komissiosta, koska järjestely voisi parantaa Suomen ihmisoikeustilannetta. Ei ihme, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvostoon. Venäjän suhteensa lahjakkaasti sekoittanut Suomi olisi voinut olla YK:n turvallisuusneuvostossa suoranainen vaara maailmanrauhalle.
Tuomioja lobbasi turvaneuvostoasiaa paitsi omalla sekoilullaan, myös kuuleman mukaan miljoonilla euroilla veronmaksajan kukkarosta. Nyt Tuomioja aikoo teettää veronmaksajan rahoilla vielä miljoonia maksavan konsulttiselvityksen turvaneuvostokatastrofin syistä, vaikka asian selvittämiseksi peiliin katsominen olisi riittänyt Tuomiojalle. Voihan olla, että pelkkä Tuomiojan epäsiisti olemus YK:n istuntosalissa riitti karkottamaan äänestäjät. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää järjestää oikeudenkäynti, jossa Tuomioja määrätään palauttamaan kansalle turvallisuusneuvostosekoiluunsa haaskaamansa miljoonat.
Vastenmielisintähän Tuomiojassa on kuitenkin aina ollut se, että muiden demarien tavoin hän palvoo Väinö Tanneria, kuuluisaa Adolf Hitlerin kannattajaa. Väinö Tanner tuomittiin sotarikollisena eräänä keskeisenä natsien kanssa käydyn rikollisen hyökkäyssodan organisaattorina. Nykytermein puhuttaisiin kai kansanmurhasta, mutta se ei suomidemareita häiritse. Kansalaiset ovatkin viime aikoina netissä kuvanneet suomidemareita eräänlaisiksi kansallissosialisteiksi. Tuomioja on muuten savuttanut maailmalla kuuluisuutta myös haukuttuaan juutalaisia natseiksi, mikä on eräänlainen hämmästyttävä kestoaihe Israelin lehdistössä. Myös Pertti Salolaisen häiriintyneet fantasiat juutalaisesta salaliitosta Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ovat antaneet Suomen ulkopolitiikalle ansaittua huomiota. Varmasti YK:n turvaneuvostossa oltiin tyytyväisiä ratkaisuun sulkea Suomi ulkopuolelle, mielellään lopullisesti.
Tuomiojaa katsellessa on tullut mieleen, että perussuomalainen ulkoministerinä voisi olla parasta mitä Suomelle voisi nyt tapahtua. Tuomioja ei kuitenkaan aio lopettaa vapaaehtoisesti, vaan aikoo nostaa palkkaa vielä kesään saakka. Hän voisi kuitenkin nostaa rahansa jo etukäteen ja lähteä varhaiseläkkeelle jonnekin mahdollisimman kauas valtamerten taakse. Tilalle saadaan uusi mies tai nainen, joka tapauksessa parempi.
Kunhan Tuomiojasta päästään mahdollisimman nopeasti eroon, riippuu Suomen ja Venäjän suhteiden kehitys vuonna 2013 enää lähinnä muun maailman tilanteesta, ennen muuta Venäjän ja Yhdysvaltain suhteista. Niiden kehityksessä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko taantuminen kylmän sodan kaltaisen jännityksen suuntaan tai niin sanottuun suhteiden "nollaamiseen" (englanniksi Reset), jota Yhdysallat ja Venäjä ovat aikaisemmin itse ajaneet. Yhdysvaltojen toiminta Venäjän demokratian vastaisten järjestöjen ja niiden lietsomien mellakoiden eli niin sanottujen värivallankumouksien tai oranssien vallankumouksien rahoittamisessa ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää. Eniten Yhdysvaltoja häiritsee Venäjän kaavailema Euraasian Liiton perustaminen, joka jatkuu vuonna 2013 Euraasian talousliiton rakentamisena ja siihen liityvänä lainsäädännön harmonisointina liiton jäsenmaissa.
Vuonna 2013 on luvassa monet vaalit, joissa niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin intressit voivat törmätä. Iranin presidentinvaalit toukokuussa 2013 herättävät varmasti huomiota ja etenkin Yhdysvaltain puolelta yrityksiä häiritä tai sabotoida vaaleja. Venäjä on varmasti kiinnostunut lokakuun 2013 Georgian presidentinvaaleista, jotka tarjoavat mahdollisuuden amerikkalaisen nukkehallinnon demokratisointiin. Kuten missä tahansa vaaleissa, myös Iranin ja Georgian vaaleissa voi tapahtua mitä tahansa. Syyskuussa 2013 Venäjällä järjestetään todennäköisesti kuvernöörien vaalit, mikä edellyttää lakimuutoksia ja aiheuttaa varmasti hyvin valmistellun Venäjä-vastaisen propagandakampanjan myös Suomen lehdistössä. Sylttytehtaalla Suomen ulkoministeriössä Venäjä-vastaiseen vihanlietsontaan on varmasti valmistauduttu. Syyskuussa 2013 Pietarissa järjestetään myös G20-kokous, mistä todennäköisesti Suomen medioissa vaietaan, kertoohan se Venäjän vaikutusvallan kasvusta maailmanpolitiikassa. Jännä nähdä, olisiko Suomen uusi ulkoministeri salonkikelpoinen tähän kokoukseen edes tarkkailijana.
Energia- ja sotilaspolitiikan alalla vuoteen 2013 mahtuu kaksi isoa uutista: Venäjä aloittaa uuden MIG-35 hävittäjän valmistuksen ja Sosnovyi Borissa käynnistetään uusi ydinvoimala.
Syyrian tilanne jatkuu valitettavasti samanlaisena kuin vuoden 2012: Assadin hallinto käy väsymätöntä sotaa ulkomaiden rahoittamia aseistautuneita terroristeja vastaan. Mistään varsinaisesta sisällissodasta on turha puhua, enemmänkin Syyria on yhtenä näyttämönä myös Venäjää vastaan käytävälle terrorismi- ja informaatiosodalle. Tässä suomalaisilla ulkomaantoimittajilla on tärkeä sotilaallinen rooli angloamerikkalaisen ulkopolitiikan uskollisena palveluskoirana. Looginen skenaario on tietysti se, että Assad pystyy kitkemään terrorismin ja tilanne rauhoittuu. Se olisikin tärkeää erityisesti silmällä pitäen Syyrian 2014 presidentinvaaleja. Venäjä seisoo Assadin tukena varmasti loppuun saakka, vaikka Suomenkin korruptoituneet ulkomaantoimittajat ovat viime aikoina yrittäneet tuputtaa valhetta Venäjän asenteen muuttumisesta, ilman mitään tosiasiaperusteita. Tosiasiassa Venäjän asenne ei tietenkään ole muuttunut mihinkään, mutta milloinkas suomalainen ulkomaantoimittaja olisi nostanut tosiasiat rahoittajansa aatteellista vakaumusta vastaan.
Suomen medioissa tapahtuu vuonna 2013 paljon muutoksia. Toimittajien ammattitaito tuskin nousee, mutta positiivisena muutoksena on pidettävä huonojen lehtien lakkauttamisia ja konkursseja. Esimerkikiksi Uusi Suomi joutaa jo romukoppaan eräänlaisena journalistisena konkurssipesänä ja sylkykuppina. Myös Helsingin Sanomat aikoo kuulemma muuttua tabloid-kokoiseksi kaupunkilehdeksi, mikä varmaankin karkottaa mainostajat ja merkitsee massiivisia irtisanomisia ja toivottavasti lehden siirtymistä Uuden Suomen tavoin epämääräiseksi nettilehdeksi. Alma Media sen sijaan rakentaa uutta taloa Helsingin keskustaan, mikä merkinnee myös jonkinlaista mediakentän haltuunottoa. Sanoman konkurssin jälkeen Alma Media voisi ottaa haltuunsa myös viereisen Sanomatalon. Venäjällä lakialoitteet median ulkomaisen omistuksen kieltämiseksi todennäköisesti johtavat Sanoma Independent Median konkurssiin, mikä johtaa talousvaikeuksiin myös Suomessa. Huhujen mukaan Suomen venäläisille tarkoitettu suomen- ja venäjänkielinen internet-televisiokanava aloittaa toimintansa 2013.
Itse olen yrittänyt vaikuttaa mediakenttään tilaamalla Tiedonantajan.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Johan Bäckman
Hyvä esimerkki suomalaisen toimittajan puutteellisesta ammattitaidosta: Venäjällä hyväksyttiin uuden vuoden kynnyksellä uusi laki toimenpiteistä Venäjän kansalaisten ihmisoikeuksia rikkovia Yhdysvaltain kansalaisia vastaan. Laki mahdollistaa amerikkalaisille maahantulokiellot, omaisuuden jäädytyksen ja rajoittaa myös amerikkalaisrahoitteista järjestöjen toimintaa Venäjällä. Viimeisenä laissa kielletään myös adoptiot Yhdysvaltoihin. Suomen medioissa laki esiteltiin propagandistisesti yksinomaan adoption kieltävänä lakina. Mainio esimerkki siitä, minkälaisessa Yhdysvaltain ulkoministeriön talutusnuorassa suomalaiset toimittajat ovat. Venäjän laki on kuitenkin siltä osin puutteellinen, että mustaan listaan pitäisi tietysti lisätä myös venäläisten oikeuksia loukanneet suomalaiset.
Entä vuosi 2013? Jo nyt tiedetään yksi positiivinen uutinen: Suomi saa uuden ulkoministerin, toivottavasti mahdollisimman pian. On varmaa, että huonommaksi ei enää voi mennä. Erkki Tuomioja jää historiaan ihmisenä, joka sai Venäjän huomaamaan, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Sitä paitsi Venäjän media on näyttänyt koko muulle maailmalle, että Tuomioja ei kykene ratkaisemaan Venäjän kanssa yksinkertaisimpiakaan perheoikeudellisia kysymyksiä. Tuomioja on kieltäytynyt Venäjän ehdottomasta perheoikeudellisesta komissiosta, koska järjestely voisi parantaa Suomen ihmisoikeustilannetta. Ei ihme, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvostoon. Venäjän suhteensa lahjakkaasti sekoittanut Suomi olisi voinut olla YK:n turvallisuusneuvostossa suoranainen vaara maailmanrauhalle.
Tuomioja lobbasi turvaneuvostoasiaa paitsi omalla sekoilullaan, myös kuuleman mukaan miljoonilla euroilla veronmaksajan kukkarosta. Nyt Tuomioja aikoo teettää veronmaksajan rahoilla vielä miljoonia maksavan konsulttiselvityksen turvaneuvostokatastrofin syistä, vaikka asian selvittämiseksi peiliin katsominen olisi riittänyt Tuomiojalle. Voihan olla, että pelkkä Tuomiojan epäsiisti olemus YK:n istuntosalissa riitti karkottamaan äänestäjät. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää järjestää oikeudenkäynti, jossa Tuomioja määrätään palauttamaan kansalle turvallisuusneuvostosekoiluunsa haaskaamansa miljoonat.
Vastenmielisintähän Tuomiojassa on kuitenkin aina ollut se, että muiden demarien tavoin hän palvoo Väinö Tanneria, kuuluisaa Adolf Hitlerin kannattajaa. Väinö Tanner tuomittiin sotarikollisena eräänä keskeisenä natsien kanssa käydyn rikollisen hyökkäyssodan organisaattorina. Nykytermein puhuttaisiin kai kansanmurhasta, mutta se ei suomidemareita häiritse. Kansalaiset ovatkin viime aikoina netissä kuvanneet suomidemareita eräänlaisiksi kansallissosialisteiksi. Tuomioja on muuten savuttanut maailmalla kuuluisuutta myös haukuttuaan juutalaisia natseiksi, mikä on eräänlainen hämmästyttävä kestoaihe Israelin lehdistössä. Myös Pertti Salolaisen häiriintyneet fantasiat juutalaisesta salaliitosta Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ovat antaneet Suomen ulkopolitiikalle ansaittua huomiota. Varmasti YK:n turvaneuvostossa oltiin tyytyväisiä ratkaisuun sulkea Suomi ulkopuolelle, mielellään lopullisesti.
Tuomiojaa katsellessa on tullut mieleen, että perussuomalainen ulkoministerinä voisi olla parasta mitä Suomelle voisi nyt tapahtua. Tuomioja ei kuitenkaan aio lopettaa vapaaehtoisesti, vaan aikoo nostaa palkkaa vielä kesään saakka. Hän voisi kuitenkin nostaa rahansa jo etukäteen ja lähteä varhaiseläkkeelle jonnekin mahdollisimman kauas valtamerten taakse. Tilalle saadaan uusi mies tai nainen, joka tapauksessa parempi.
Kunhan Tuomiojasta päästään mahdollisimman nopeasti eroon, riippuu Suomen ja Venäjän suhteiden kehitys vuonna 2013 enää lähinnä muun maailman tilanteesta, ennen muuta Venäjän ja Yhdysvaltain suhteista. Niiden kehityksessä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko taantuminen kylmän sodan kaltaisen jännityksen suuntaan tai niin sanottuun suhteiden "nollaamiseen" (englanniksi Reset), jota Yhdysallat ja Venäjä ovat aikaisemmin itse ajaneet. Yhdysvaltojen toiminta Venäjän demokratian vastaisten järjestöjen ja niiden lietsomien mellakoiden eli niin sanottujen värivallankumouksien tai oranssien vallankumouksien rahoittamisessa ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää. Eniten Yhdysvaltoja häiritsee Venäjän kaavailema Euraasian Liiton perustaminen, joka jatkuu vuonna 2013 Euraasian talousliiton rakentamisena ja siihen liityvänä lainsäädännön harmonisointina liiton jäsenmaissa.
Vuonna 2013 on luvassa monet vaalit, joissa niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin intressit voivat törmätä. Iranin presidentinvaalit toukokuussa 2013 herättävät varmasti huomiota ja etenkin Yhdysvaltain puolelta yrityksiä häiritä tai sabotoida vaaleja. Venäjä on varmasti kiinnostunut lokakuun 2013 Georgian presidentinvaaleista, jotka tarjoavat mahdollisuuden amerikkalaisen nukkehallinnon demokratisointiin. Kuten missä tahansa vaaleissa, myös Iranin ja Georgian vaaleissa voi tapahtua mitä tahansa. Syyskuussa 2013 Venäjällä järjestetään todennäköisesti kuvernöörien vaalit, mikä edellyttää lakimuutoksia ja aiheuttaa varmasti hyvin valmistellun Venäjä-vastaisen propagandakampanjan myös Suomen lehdistössä. Sylttytehtaalla Suomen ulkoministeriössä Venäjä-vastaiseen vihanlietsontaan on varmasti valmistauduttu. Syyskuussa 2013 Pietarissa järjestetään myös G20-kokous, mistä todennäköisesti Suomen medioissa vaietaan, kertoohan se Venäjän vaikutusvallan kasvusta maailmanpolitiikassa. Jännä nähdä, olisiko Suomen uusi ulkoministeri salonkikelpoinen tähän kokoukseen edes tarkkailijana.
Energia- ja sotilaspolitiikan alalla vuoteen 2013 mahtuu kaksi isoa uutista: Venäjä aloittaa uuden MIG-35 hävittäjän valmistuksen ja Sosnovyi Borissa käynnistetään uusi ydinvoimala.
Syyrian tilanne jatkuu valitettavasti samanlaisena kuin vuoden 2012: Assadin hallinto käy väsymätöntä sotaa ulkomaiden rahoittamia aseistautuneita terroristeja vastaan. Mistään varsinaisesta sisällissodasta on turha puhua, enemmänkin Syyria on yhtenä näyttämönä myös Venäjää vastaan käytävälle terrorismi- ja informaatiosodalle. Tässä suomalaisilla ulkomaantoimittajilla on tärkeä sotilaallinen rooli angloamerikkalaisen ulkopolitiikan uskollisena palveluskoirana. Looginen skenaario on tietysti se, että Assad pystyy kitkemään terrorismin ja tilanne rauhoittuu. Se olisikin tärkeää erityisesti silmällä pitäen Syyrian 2014 presidentinvaaleja. Venäjä seisoo Assadin tukena varmasti loppuun saakka, vaikka Suomenkin korruptoituneet ulkomaantoimittajat ovat viime aikoina yrittäneet tuputtaa valhetta Venäjän asenteen muuttumisesta, ilman mitään tosiasiaperusteita. Tosiasiassa Venäjän asenne ei tietenkään ole muuttunut mihinkään, mutta milloinkas suomalainen ulkomaantoimittaja olisi nostanut tosiasiat rahoittajansa aatteellista vakaumusta vastaan.
Suomen medioissa tapahtuu vuonna 2013 paljon muutoksia. Toimittajien ammattitaito tuskin nousee, mutta positiivisena muutoksena on pidettävä huonojen lehtien lakkauttamisia ja konkursseja. Esimerkikiksi Uusi Suomi joutaa jo romukoppaan eräänlaisena journalistisena konkurssipesänä ja sylkykuppina. Myös Helsingin Sanomat aikoo kuulemma muuttua tabloid-kokoiseksi kaupunkilehdeksi, mikä varmaankin karkottaa mainostajat ja merkitsee massiivisia irtisanomisia ja toivottavasti lehden siirtymistä Uuden Suomen tavoin epämääräiseksi nettilehdeksi. Alma Media sen sijaan rakentaa uutta taloa Helsingin keskustaan, mikä merkinnee myös jonkinlaista mediakentän haltuunottoa. Sanoman konkurssin jälkeen Alma Media voisi ottaa haltuunsa myös viereisen Sanomatalon. Venäjällä lakialoitteet median ulkomaisen omistuksen kieltämiseksi todennäköisesti johtavat Sanoma Independent Median konkurssiin, mikä johtaa talousvaikeuksiin myös Suomessa. Huhujen mukaan Suomen venäläisille tarkoitettu suomen- ja venäjänkielinen internet-televisiokanava aloittaa toimintansa 2013.
Itse olen yrittänyt vaikuttaa mediakenttään tilaamalla Tiedonantajan.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Johan Bäckman
Thursday, December 20, 2012
Pertti Salolaisen antisemistinen lausunto syyttäjän tutkintaan
Valtakunnansyyttäjänvirasto joutuu tutkimaan Pertti Salolaisen antisemitistisen lausunnon. Salolainen väitti 30.11.2012 suorassa tv-lähetyksessä, että Yhdysvaltain juutalaisväestöllä on "rahat ja media käsissä". Salolaisen mukaan tämä "surkea totuus" estää moraalisesti oikean näkemyksen Palestiinan tilanteesta.
Salolaisen näkemys on tyypillinen antisemitistinen salaliittoteoria pahoista juutalaisista, jotka salaa kontrolloivat kaikkea.
Tosiasiassa Salolaisen lausunto on valhetta. Rahat ja media eivät ole juutalaisväestön käsissä Yhdysvalloissa eivätkä missään muuallakaan. Lausunnollaan Salolainen kuitenkin lietsoo antisemitististä hysteriaa.
Salolaisen lausuma on tyypillistä B-luokan poliitikon vessanseinäkirjoittelua. Hän on saanut tukea lähinnä saman luokan poliitikoilta. Ongelma on siinä, että Salolainen tuli pilanneeksi Suomen maineen. Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Mark Weitzman ja Helsingin juutalaisen seurakunnan entinen puheenjohtaja Gideon Bolotowsky syyttivät Salolaista antisemitismistä. Bolotowsky jopa vertasi Salolaisen näkemyksiä rikolliseen antisemitistiseen propagandaan, "Siionin viisaiden pöytäkirjoihin" ja Hitlerin "Mein Kampfiin".
Antifasistiset ihmisoikeusjärjestöt ovat tänään pyytäneet Suomen poliisin ylijohtoa ja valtakunnansyytäjänvirastoa antamaan Salolaisen lausunnolle oikeudellisen arvion. Pahimmillaan Salolainen voi saada tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Joka tapauksessa oikeusviranomaiset joutuvat arvioimaan, vastaako Salolaisen lausuma rikoksen tunnusmerkistöä.
Pahinta asiassa on Salolaisen oma käytös. Sen sijaan että hän pyytäisi julkisesti anteeksi, hän on alkanut syyttää kriitikoitaan Neuvostoliiton kannattajiksi. Ilmeisesti Salolaisen mielestä myös Neuvostoliittoa hallitsi hänen tarkoittamansa juutalainen salaliitto.
Salolaisen toiminta on erittäin vaarallista. Hän on onnistunut siirtämään myös julkista keskustelua suuntaan, jossa antisemitistiset lausunnot hyväksytään harmittomina. Suurempana ongelmana on se, että Suomessa ei vieläkään ole tehty kunnollista selvitystä Suomen ja Hitlerin Saksan läheisestä liittosuhteesta toisen maailmansodan aikana. Puuttuva de-natsifikaatio on eräänä syynä myös Salolaisen käytökselle.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Suomen de-natsifikaatio on aloitettava Salolaisesta.
Oikein hauskaa ja lämmintä joulua kaikille.
Wednesday, December 19, 2012
Suomi on ihmisoikeuksien kehitysmaa, Venäjän ulkoministeriön uusi ihmisoikeusraportti kertoo
Venäjän ulkoministeriö on joulukuussa 2012 julkistanut uuden laajan raportin ihmisoikeuksien toteutumisesta Euroopan Unionin alueella. Suomen tilannetta käsitellään raportissa perusteellisesti. Venäjän mukaan Suomessa loukataan laajasti monia perustavia ihmisoikeuksia ja Suomen lainsäädäntö on ihmisoikeuksien toteutumisen osalta puutteellinen. YK:n lapsen oikeuksien komitean ja YK:n kidutuksen vastaisen komitean raportit ovat jo vuosia moittineet Suomea järjestelmällisesti ihmisoikeuksien loukkaamisesta, mutta Suomi ei ole tehnyt mitään asioiden korjaamiseksi. Erityisenä Suomen ongelmana mainitaan huostaanottojen valtava määrä ja suomalaisten sosiaalityöntekijöiden olematon ammattitaito, kymmenet perheisiin kohdistuneet joukkomurhat ja koulukiusaaminen. Lastensuojelun kohdalla Suomi vetoaa ”viranomaisten vaitiolovelvollisuuteen” estääkseen vakavien ihmisoikeusloukkausten käsittelyn. Suomi ei tilastoi ollenkaan väestönsä etnistä rakennetta, joten sen oikeuksia ei voida kunnolla valvoa. Suomen erikoisuus on venäläisten törkeä syrjintä lähes kaikilla elämänalueilla. Tästä on todisteena se, että Suomessa asuvista venäläisistä ennätysmäärä eli 27 prosenttia on viimeisen vuoden aikana kokenut joutuneensa syrjityksi. Luku on jopa suurempi kuin Virossa tai Latviassa.
”Vaikka EU ja sen jäsenmaat perinteisesti ilmoittavat sitoumuksensa ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, tällä alueella tilanne EU:ssa on kaukana täydellisestä”, Venäjän ulkoministeriön tuoreen ihmisoikeusraportin johdannossa sanotaan. EU:ssa tyypillisiä ovat seuraavat ihmisoikeusongelmat: muukalaisvihan nopea kasvu, rasismi, uusnatsismi ja väkivaltainen kiihkonationalismi, poliisin virkarikokset, CIA-salavankilat, lastensuojelun puuttuminen, yksityisyyden loukkaukset, sananvapauden puuttuminen sekä vähemmistöjen, vankien ja mielisairaiden ihmisoikeuksien loukkaaminen jne. jne.
Raportin mukaan EU:ssa ei ole mitään riittäviä viranomaisia tai instituutioita ongelmien korjaamiseksi. EU ei reagoi ihmisoikeusloukkauksiin millään tavalla. Tämä on selvässä ristiriidassa sen kanssa, että EU pyrkii jonkinlaiseen mallikelpoisuuteen ihmisoikeusasioissa. Venäjä on valmis rakentavaan vuoropuheluun EU:n kanssa ihmisoikeuskysymyksissä, edellyttäen että EU hylkää ylimielisyytensä ja kykenee tasavertaiseen kanssakäymiseen EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden puitteissa.
Suomen osalta Venäjän ulkoministeriön tuoreessa ihmisoikeusraportissa todetaan, että Suomessa oikeudellinen sääntely monen tärkeän ihmisoikeuden osalta ei ole riittävän selvästi määritelty.
Monet tahot ovat esittäneet vahvan huolensa rasismin ja muukalaisvihan kasvuun Suomessa. Poliisin rekisteröimien viharikosten määrä on kasvanut, raportissa sanotaan. Rasistinen vihakirjoittelu Internetissä kasvaa, erityistä huomiota keväällä 2012 herätti Lieksassa toiminut rasistinen Facebook-viharyhmä, raportti kertoo.
Vuosien 2011–2012 aikana perussuomalaisten kansanedustajat ovat esittäneet julkisesti useita loukkaavia lausuntoja etnisiä ja muita vähemmistöjä kohtaan, raportti mainitsee.
YK:n rasismin vastaisen komitean mukaan Suomessa ei ole minkäänlaista tilastotietoa väestön etnisestä koostumuksesta, mikä estää eri väestöryhmien kulttuuristen, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten yms. oikeuksien objektiivisen tarkastelun, raportti toteaa. Erityisesti tämä koskee saamelaisia, etnisiä vähemmistöjä ja maahanmuuttajia.
Erityisesti mustalaiset eli romanit ovat laajamittaisen sisäisen syrjinnän kohteita, heidät on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle ja heihin kohdistuu rakenteellista syrjintää, Venäjän ihmisoikeusraportti kertoo. Saamelaisilla ei ole oikeutta saada palveluksia omalla kielellään ja heillä on vähäiset mahdollisuudet osallistua omia alueitaan koskevaan päätöksentekoon.
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan haavoittuvien etnisten ryhmien, erityisesti romanien, saamelaisten ja maahanmuuttajien lapsiin kohdistuu Suomessa koulukiusaamista ja heitä syrjitään monilla tavoin suomalaisissa kouluissa, Venäjän ulkoministeriön raportti kertoo.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on useita kertoja kiinnittänyt huomioita oikeusjuttujen pitkiin käsittelyaikoihin Suomessa, mutta Suomi ei ole noudattanut ihmisoikeussopimuksia miltään osin. Pikkurikoksiin syyllistyneiden oikeusturvassa on vakavia puutteita: heille ei sallita riittävää oikeusapua eikä prosessi useinkaan ole oikeudenmukainen, Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti kertoo.
Suomen erityisenä ongelmana ovat perheisiin kohdistuneet joukkomurhat. Venäjän ihmisoikeusraportin mukaan tapauksia on ollut 2000-luvulla noin 30. Naisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset ovat muutoinkin kasvussa. Suomessa henkirikollisuus on EU:ssa poikkeuksellisen korkealla tasolla.
Raportti pitää myös huostaanottojen lasten suurta määrää Suomessa vakavana ihmisoikeusloukkauksena. Vuonna 2010 erään valitettavan epäluotettavan tilaston mukaan Suomessa olisi ollut kodin ulkopuolelle sijoitettuna yli 17 000 lasta. Ongelmaperheitä ei juurikaan tueta, jotta huostaanotot voitaisiin estää. Suomessa ongelmana ovat lisäksi sosiaalityöntekijät, joiden ammattitaito ja koulutus ovat usein ala-arvoisia. Suurimpien vähemmistöryhmien kieliä puhuvia sosiaalityöntekijöitä ei tietenkään ole. Huostaanottolaitoksia kuten lastenkoteja ei valvo Suomessa kukaan, eikä vanhemmiltaan riistetyillä lapsilla ole juurikaan todellisia mahdollisuuksia valittaa tuomioistuimeen, Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti kertoo.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota huostaanottotapausten poikkeuksellisen pitkiin käsittelyaikoihin sekä lapsien kuulematta jättämiseen suomalaisissa tuomioistuimissa. Suomi ei ole miltään osin kiinnittänyt huomiota YK:n lapsen oikeuksien komitean huomautuksiin tältä tai muiltakaan osin.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat panneet merkille vankiloiden, sairaaloiden, vanhainkotien yms. sisäisten sääntöjen ja kurinpitomenettelyjen mielivaltaisuuden. YK:n kidutuksen vastainen komitea on moittinut Suomea ihmisoikeusloukkauksista tahdonvastaisessa mielenterveyshoidossa. Suomi ei ole reagoinut moitteisiin millään tavalla, joten ihmisoikeusloukkaukset saavat jatkua.
Venäläisiin Suomessa kohdistuu vakavampaa syrjintää kuin muihin vähemmistöihin, Venäjän ulkoministeriön raportti kertoo. Venäläiset tekevät vähemmistövaltuutetulle eniten kanteluita heti romanien jälkeen. Venäläisiin kohdistuu myös rasistisesti motivoituneita väkivaltaisia hyökkäyksiä.
Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Nils Muiznieks huomautti syyskuussa 2012, että venäläiset ovat romanien ja somalien rinnalla todennäköisimmät rasismin ja muukalaisvihan uhrit Suomessa. Romanien kohteluun oli kiinnitetty huomiota, mutta venäläisten ja somalien oikeuksien polkeminen ei kiinnosta Suomen viranomaisia.
Suomessa ei ole mitään toimivaa mekanismia venäläisten ja viranomaisten välillä ongelmien havaitsemiseksi ja torjumiseksi, Venäjän ihmisoikeusraportti kertoo.
Kyselytutkimusten mukaan Suomessa asuneista venäläisistä 27 prosenttia koki tulleensa syrjityksi viimeisen vuoden aikana, joten Suomessa venäläisiin kohdistuu jopa enemmän syrjintää kuin Baltian maissa.
Jos hakijalla on venäläinen nimi, työhaastatteluun pääseminen on kaksi kertaa vaikeampaa kuin suomalaisella. Venäläisten työttömyys onkin noin kaksi kertaa suurempaa kuin suomalaisten, raportissa sanotaan.
Erityisen suuri huolenaihe ovat lasten huostaanotot venäläisistä perheistä. Niistä on tullut jo suoranainen vitsaus, raportti kertoo.
Raportti mainitsee erikseen venäläisen pikkupojan Anton Salosen, joka siepattiin Venäjällä laittomasti ja salakuljetettiin keväällä 2009 Suomeen käyttämällä hyväksi Suomen Pietarin konsulaatin työntekijän diplomaattista koskemattomuutta, sekä venäläisen äidin Anastasija Zavgorodnjajan, jonka neljä lasta otettiin huostaan syksyllä 2012, mukaan luettuna vain viikon ikäinen vastasyntynyt.
Raportin mukaan huolestuneisuutta herättää myös se tapa, jolla suomalainen osapuoli käsittelee Venäjän avunpyyntöjä huostaanottotapauksissa. Suomi vetoaa ”vaitiolovelvollisuuteen” estääkseen ihmisoikeusloukkausten käsittelyn tai vetoaa täysin virheellisin perustein Haagin sopimuksiin.
JOHAN BÄCKMAN, 040 503 5474
Lähde:
http://www.russianmission.eu/
”Vaikka EU ja sen jäsenmaat perinteisesti ilmoittavat sitoumuksensa ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, tällä alueella tilanne EU:ssa on kaukana täydellisestä”, Venäjän ulkoministeriön tuoreen ihmisoikeusraportin johdannossa sanotaan. EU:ssa tyypillisiä ovat seuraavat ihmisoikeusongelmat: muukalaisvihan nopea kasvu, rasismi, uusnatsismi ja väkivaltainen kiihkonationalismi, poliisin virkarikokset, CIA-salavankilat, lastensuojelun puuttuminen, yksityisyyden loukkaukset, sananvapauden puuttuminen sekä vähemmistöjen, vankien ja mielisairaiden ihmisoikeuksien loukkaaminen jne. jne.
Raportin mukaan EU:ssa ei ole mitään riittäviä viranomaisia tai instituutioita ongelmien korjaamiseksi. EU ei reagoi ihmisoikeusloukkauksiin millään tavalla. Tämä on selvässä ristiriidassa sen kanssa, että EU pyrkii jonkinlaiseen mallikelpoisuuteen ihmisoikeusasioissa. Venäjä on valmis rakentavaan vuoropuheluun EU:n kanssa ihmisoikeuskysymyksissä, edellyttäen että EU hylkää ylimielisyytensä ja kykenee tasavertaiseen kanssakäymiseen EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden puitteissa.
Suomen osalta Venäjän ulkoministeriön tuoreessa ihmisoikeusraportissa todetaan, että Suomessa oikeudellinen sääntely monen tärkeän ihmisoikeuden osalta ei ole riittävän selvästi määritelty.
Monet tahot ovat esittäneet vahvan huolensa rasismin ja muukalaisvihan kasvuun Suomessa. Poliisin rekisteröimien viharikosten määrä on kasvanut, raportissa sanotaan. Rasistinen vihakirjoittelu Internetissä kasvaa, erityistä huomiota keväällä 2012 herätti Lieksassa toiminut rasistinen Facebook-viharyhmä, raportti kertoo.
Vuosien 2011–2012 aikana perussuomalaisten kansanedustajat ovat esittäneet julkisesti useita loukkaavia lausuntoja etnisiä ja muita vähemmistöjä kohtaan, raportti mainitsee.
YK:n rasismin vastaisen komitean mukaan Suomessa ei ole minkäänlaista tilastotietoa väestön etnisestä koostumuksesta, mikä estää eri väestöryhmien kulttuuristen, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten yms. oikeuksien objektiivisen tarkastelun, raportti toteaa. Erityisesti tämä koskee saamelaisia, etnisiä vähemmistöjä ja maahanmuuttajia.
Erityisesti mustalaiset eli romanit ovat laajamittaisen sisäisen syrjinnän kohteita, heidät on suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle ja heihin kohdistuu rakenteellista syrjintää, Venäjän ihmisoikeusraportti kertoo. Saamelaisilla ei ole oikeutta saada palveluksia omalla kielellään ja heillä on vähäiset mahdollisuudet osallistua omia alueitaan koskevaan päätöksentekoon.
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan haavoittuvien etnisten ryhmien, erityisesti romanien, saamelaisten ja maahanmuuttajien lapsiin kohdistuu Suomessa koulukiusaamista ja heitä syrjitään monilla tavoin suomalaisissa kouluissa, Venäjän ulkoministeriön raportti kertoo.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on useita kertoja kiinnittänyt huomioita oikeusjuttujen pitkiin käsittelyaikoihin Suomessa, mutta Suomi ei ole noudattanut ihmisoikeussopimuksia miltään osin. Pikkurikoksiin syyllistyneiden oikeusturvassa on vakavia puutteita: heille ei sallita riittävää oikeusapua eikä prosessi useinkaan ole oikeudenmukainen, Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti kertoo.
Suomen erityisenä ongelmana ovat perheisiin kohdistuneet joukkomurhat. Venäjän ihmisoikeusraportin mukaan tapauksia on ollut 2000-luvulla noin 30. Naisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset ovat muutoinkin kasvussa. Suomessa henkirikollisuus on EU:ssa poikkeuksellisen korkealla tasolla.
Raportti pitää myös huostaanottojen lasten suurta määrää Suomessa vakavana ihmisoikeusloukkauksena. Vuonna 2010 erään valitettavan epäluotettavan tilaston mukaan Suomessa olisi ollut kodin ulkopuolelle sijoitettuna yli 17 000 lasta. Ongelmaperheitä ei juurikaan tueta, jotta huostaanotot voitaisiin estää. Suomessa ongelmana ovat lisäksi sosiaalityöntekijät, joiden ammattitaito ja koulutus ovat usein ala-arvoisia. Suurimpien vähemmistöryhmien kieliä puhuvia sosiaalityöntekijöitä ei tietenkään ole. Huostaanottolaitoksia kuten lastenkoteja ei valvo Suomessa kukaan, eikä vanhemmiltaan riistetyillä lapsilla ole juurikaan todellisia mahdollisuuksia valittaa tuomioistuimeen, Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti kertoo.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota huostaanottotapausten poikkeuksellisen pitkiin käsittelyaikoihin sekä lapsien kuulematta jättämiseen suomalaisissa tuomioistuimissa. Suomi ei ole miltään osin kiinnittänyt huomiota YK:n lapsen oikeuksien komitean huomautuksiin tältä tai muiltakaan osin.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat panneet merkille vankiloiden, sairaaloiden, vanhainkotien yms. sisäisten sääntöjen ja kurinpitomenettelyjen mielivaltaisuuden. YK:n kidutuksen vastainen komitea on moittinut Suomea ihmisoikeusloukkauksista tahdonvastaisessa mielenterveyshoidossa. Suomi ei ole reagoinut moitteisiin millään tavalla, joten ihmisoikeusloukkaukset saavat jatkua.
Venäläisiin Suomessa kohdistuu vakavampaa syrjintää kuin muihin vähemmistöihin, Venäjän ulkoministeriön raportti kertoo. Venäläiset tekevät vähemmistövaltuutetulle eniten kanteluita heti romanien jälkeen. Venäläisiin kohdistuu myös rasistisesti motivoituneita väkivaltaisia hyökkäyksiä.
Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Nils Muiznieks huomautti syyskuussa 2012, että venäläiset ovat romanien ja somalien rinnalla todennäköisimmät rasismin ja muukalaisvihan uhrit Suomessa. Romanien kohteluun oli kiinnitetty huomiota, mutta venäläisten ja somalien oikeuksien polkeminen ei kiinnosta Suomen viranomaisia.
Suomessa ei ole mitään toimivaa mekanismia venäläisten ja viranomaisten välillä ongelmien havaitsemiseksi ja torjumiseksi, Venäjän ihmisoikeusraportti kertoo.
Kyselytutkimusten mukaan Suomessa asuneista venäläisistä 27 prosenttia koki tulleensa syrjityksi viimeisen vuoden aikana, joten Suomessa venäläisiin kohdistuu jopa enemmän syrjintää kuin Baltian maissa.
Jos hakijalla on venäläinen nimi, työhaastatteluun pääseminen on kaksi kertaa vaikeampaa kuin suomalaisella. Venäläisten työttömyys onkin noin kaksi kertaa suurempaa kuin suomalaisten, raportissa sanotaan.
Erityisen suuri huolenaihe ovat lasten huostaanotot venäläisistä perheistä. Niistä on tullut jo suoranainen vitsaus, raportti kertoo.
Raportti mainitsee erikseen venäläisen pikkupojan Anton Salosen, joka siepattiin Venäjällä laittomasti ja salakuljetettiin keväällä 2009 Suomeen käyttämällä hyväksi Suomen Pietarin konsulaatin työntekijän diplomaattista koskemattomuutta, sekä venäläisen äidin Anastasija Zavgorodnjajan, jonka neljä lasta otettiin huostaan syksyllä 2012, mukaan luettuna vain viikon ikäinen vastasyntynyt.
Raportin mukaan huolestuneisuutta herättää myös se tapa, jolla suomalainen osapuoli käsittelee Venäjän avunpyyntöjä huostaanottotapauksissa. Suomi vetoaa ”vaitiolovelvollisuuteen” estääkseen ihmisoikeusloukkausten käsittelyn tai vetoaa täysin virheellisin perustein Haagin sopimuksiin.
JOHAN BÄCKMAN, 040 503 5474
Lähde:
http://www.russianmission.eu/
Subscribe to:
Posts (Atom)