Nelosen uutiset ystävällisesti kutsui minut eiliseen pääuutislähetykseensä studiovieraaksi kommentoimaan mennen ja tulevan vuoden asioita. Mikä päällimmäiseksi jäi mieleen vuodesta 2012? Vastasin sanomalla, että Suomen ihmisoikeustilanteen avoin ja rehellinen käsittely Venäjän medioissa on ollut todella kova pala suomalaisille toimittajille, joiden oma ammattitaito ei ole riittänyt oman maan ongelmien totuudenmukaiseen arviointiin. Päin vastoin, ongelmat halutaan edelleen kieltää. Esimerkiksi yksikään suomalainen tiedotusväline, Janus Putkosen Verkkomediaa lukuun ottamatta, ei ole käsitellyt Venäjän ulkoministeriön uutta ihmisoikeusraporttia, joka kritisoi Suomen erittäin huolestuttavaa ihmisoikeustilannetta mm. YK:n raporttien valossa. Venäjän medioissa Suomessa asuvia kaltoin kohdeltuja venäläisiä äitejä on haastateltu näkyvästi jo vuosien ajan. Suomalainen toimittaja ymmärtää rasistisen venäläisvihan velvoitteen niin tärkeäksi, että kysymättäkin tietää olla haastattelematta paljon kärsineitä venäläisiä äitejä. Suomi rikkoo ihmisoikeussopimuksia järjestelmällisesti. Siitä todistavat myös lukuisat YK:n lapsen oikeuksien komitean ja kidutuksen vastaisen komitean raportit. Mutta Suomen lehdistö ei halua puhua asiasta mitään. En ole koskaan edes nähnyt, että joku suomalainen lehti, viranomaisista puhumattakaan, siteeraisi YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomi-raportteja. Vaikka koko maailma tietää Suomen ihmisoikeuksien todellisen tilanteen, suomalainen toimittaja elää omissa harhoissaan omilla kirjoituksillaan muodostamassaan kuplassa. Siksi minun esiintymiseni Venäjän medioissa ja Venäjän median ja myös viranomaisten laajat raportit ja selvitykset Suomen ihmisoikeustilanteesta ärsyttävät suomalaista toimittajaa. Muutenkin tuntuu siltä, että yhä useammassa jutussaan suomalainen toimittaja vain tyrkyttää omaa erinomaisuuttaan unohtaen oman tehtävänsä yhteiskunnan palvelijana. Suomalainen toimittaja on siis raivoissaan, koska hänen narsisminsa on saanut pahan kolauksen. Venäjällä esimerkiksi tunnetaan käsite toimittajan ammatillinen velvollisuus eli totuuden kertominen maailmasta ja yhteiskunnasta. Suomessa vastaavaa velvollisuutta ei tietenkään ole. Unohdin sanoa Nelosen uutisille aikomukseni viedä suomalaisia toimittajia Venäjälle opiskelemaan journalismia. Opettaessani Tampereen yliopistossa yhden luennon verran panin merkille, ettei tamperelaisilla journalismiopiskelijoilla ole juuri mitään käsitystä journalismista. Opetukseen sisältyneessä niin sanotussa palauteosuudessa kävi ilmi, että Tampereen toimittajaopiskelijat eivät osaa edes esittää kysymyksiä.
Hyvä esimerkki suomalaisen toimittajan puutteellisesta ammattitaidosta: Venäjällä hyväksyttiin uuden vuoden kynnyksellä uusi laki toimenpiteistä Venäjän kansalaisten ihmisoikeuksia rikkovia Yhdysvaltain kansalaisia vastaan. Laki mahdollistaa amerikkalaisille maahantulokiellot, omaisuuden jäädytyksen ja rajoittaa myös amerikkalaisrahoitteista järjestöjen toimintaa Venäjällä. Viimeisenä laissa kielletään myös adoptiot Yhdysvaltoihin. Suomen medioissa laki esiteltiin propagandistisesti yksinomaan adoption kieltävänä lakina. Mainio esimerkki siitä, minkälaisessa Yhdysvaltain ulkoministeriön talutusnuorassa suomalaiset toimittajat ovat. Venäjän laki on kuitenkin siltä osin puutteellinen, että mustaan listaan pitäisi tietysti lisätä myös venäläisten oikeuksia loukanneet suomalaiset.
Entä vuosi 2013? Jo nyt tiedetään yksi positiivinen uutinen: Suomi saa uuden ulkoministerin, toivottavasti mahdollisimman pian. On varmaa, että huonommaksi ei enää voi mennä. Erkki Tuomioja jää historiaan ihmisenä, joka sai Venäjän huomaamaan, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Sitä paitsi Venäjän media on näyttänyt koko muulle maailmalle, että Tuomioja ei kykene ratkaisemaan Venäjän kanssa yksinkertaisimpiakaan perheoikeudellisia kysymyksiä. Tuomioja on kieltäytynyt Venäjän ehdottomasta perheoikeudellisesta komissiosta, koska järjestely voisi parantaa Suomen ihmisoikeustilannetta. Ei ihme, että Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvostoon. Venäjän suhteensa lahjakkaasti sekoittanut Suomi olisi voinut olla YK:n turvallisuusneuvostossa suoranainen vaara maailmanrauhalle.
Tuomioja lobbasi turvaneuvostoasiaa paitsi omalla sekoilullaan, myös kuuleman mukaan miljoonilla euroilla veronmaksajan kukkarosta. Nyt Tuomioja aikoo teettää veronmaksajan rahoilla vielä miljoonia maksavan konsulttiselvityksen turvaneuvostokatastrofin syistä, vaikka asian selvittämiseksi peiliin katsominen olisi riittänyt Tuomiojalle. Voihan olla, että pelkkä Tuomiojan epäsiisti olemus YK:n istuntosalissa riitti karkottamaan äänestäjät. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää järjestää oikeudenkäynti, jossa Tuomioja määrätään palauttamaan kansalle turvallisuusneuvostosekoiluunsa haaskaamansa miljoonat.
Vastenmielisintähän Tuomiojassa on kuitenkin aina ollut se, että muiden demarien tavoin hän palvoo Väinö Tanneria, kuuluisaa Adolf Hitlerin kannattajaa. Väinö Tanner tuomittiin sotarikollisena eräänä keskeisenä natsien kanssa käydyn rikollisen hyökkäyssodan organisaattorina. Nykytermein puhuttaisiin kai kansanmurhasta, mutta se ei suomidemareita häiritse. Kansalaiset ovatkin viime aikoina netissä kuvanneet suomidemareita eräänlaisiksi kansallissosialisteiksi. Tuomioja on muuten savuttanut maailmalla kuuluisuutta myös haukuttuaan juutalaisia natseiksi, mikä on eräänlainen hämmästyttävä kestoaihe Israelin lehdistössä. Myös Pertti Salolaisen häiriintyneet fantasiat juutalaisesta salaliitosta Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ovat antaneet Suomen ulkopolitiikalle ansaittua huomiota. Varmasti YK:n turvaneuvostossa oltiin tyytyväisiä ratkaisuun sulkea Suomi ulkopuolelle, mielellään lopullisesti.
Tuomiojaa katsellessa on tullut mieleen, että perussuomalainen ulkoministerinä voisi olla parasta mitä Suomelle voisi nyt tapahtua. Tuomioja ei kuitenkaan aio lopettaa vapaaehtoisesti, vaan aikoo nostaa palkkaa vielä kesään saakka. Hän voisi kuitenkin nostaa rahansa jo etukäteen ja lähteä varhaiseläkkeelle jonnekin mahdollisimman kauas valtamerten taakse. Tilalle saadaan uusi mies tai nainen, joka tapauksessa parempi.
Kunhan Tuomiojasta päästään mahdollisimman nopeasti eroon, riippuu Suomen ja Venäjän suhteiden kehitys vuonna 2013 enää lähinnä muun maailman tilanteesta, ennen muuta Venäjän ja Yhdysvaltain suhteista. Niiden kehityksessä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko taantuminen kylmän sodan kaltaisen jännityksen suuntaan tai niin sanottuun suhteiden "nollaamiseen" (englanniksi Reset), jota Yhdysallat ja Venäjä ovat aikaisemmin itse ajaneet. Yhdysvaltojen toiminta Venäjän demokratian vastaisten järjestöjen ja niiden lietsomien mellakoiden eli niin sanottujen värivallankumouksien tai oranssien vallankumouksien rahoittamisessa ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää. Eniten Yhdysvaltoja häiritsee Venäjän kaavailema Euraasian Liiton perustaminen, joka jatkuu vuonna 2013 Euraasian talousliiton rakentamisena ja siihen liityvänä lainsäädännön harmonisointina liiton jäsenmaissa.
Vuonna 2013 on luvassa monet vaalit, joissa niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin intressit voivat törmätä. Iranin presidentinvaalit toukokuussa 2013 herättävät varmasti huomiota ja etenkin Yhdysvaltain puolelta yrityksiä häiritä tai sabotoida vaaleja. Venäjä on varmasti kiinnostunut lokakuun 2013 Georgian presidentinvaaleista, jotka tarjoavat mahdollisuuden amerikkalaisen nukkehallinnon demokratisointiin. Kuten missä tahansa vaaleissa, myös Iranin ja Georgian vaaleissa voi tapahtua mitä tahansa. Syyskuussa 2013 Venäjällä järjestetään todennäköisesti kuvernöörien vaalit, mikä edellyttää lakimuutoksia ja aiheuttaa varmasti hyvin valmistellun Venäjä-vastaisen propagandakampanjan myös Suomen lehdistössä. Sylttytehtaalla Suomen ulkoministeriössä Venäjä-vastaiseen vihanlietsontaan on varmasti valmistauduttu. Syyskuussa 2013 Pietarissa järjestetään myös G20-kokous, mistä todennäköisesti Suomen medioissa vaietaan, kertoohan se Venäjän vaikutusvallan kasvusta maailmanpolitiikassa. Jännä nähdä, olisiko Suomen uusi ulkoministeri salonkikelpoinen tähän kokoukseen edes tarkkailijana.
Energia- ja sotilaspolitiikan alalla vuoteen 2013 mahtuu kaksi isoa uutista: Venäjä aloittaa uuden MIG-35 hävittäjän valmistuksen ja Sosnovyi Borissa käynnistetään uusi ydinvoimala.
Syyrian tilanne jatkuu valitettavasti samanlaisena kuin vuoden 2012: Assadin hallinto käy väsymätöntä sotaa ulkomaiden rahoittamia aseistautuneita terroristeja vastaan. Mistään varsinaisesta sisällissodasta on turha puhua, enemmänkin Syyria on yhtenä näyttämönä myös Venäjää vastaan käytävälle terrorismi- ja informaatiosodalle. Tässä suomalaisilla ulkomaantoimittajilla on tärkeä sotilaallinen rooli angloamerikkalaisen ulkopolitiikan uskollisena palveluskoirana. Looginen skenaario on tietysti se, että Assad pystyy kitkemään terrorismin ja tilanne rauhoittuu. Se olisikin tärkeää erityisesti silmällä pitäen Syyrian 2014 presidentinvaaleja. Venäjä seisoo Assadin tukena varmasti loppuun saakka, vaikka Suomenkin korruptoituneet ulkomaantoimittajat ovat viime aikoina yrittäneet tuputtaa valhetta Venäjän asenteen muuttumisesta, ilman mitään tosiasiaperusteita. Tosiasiassa Venäjän asenne ei tietenkään ole muuttunut mihinkään, mutta milloinkas suomalainen ulkomaantoimittaja olisi nostanut tosiasiat rahoittajansa aatteellista vakaumusta vastaan.
Suomen medioissa tapahtuu vuonna 2013 paljon muutoksia. Toimittajien ammattitaito tuskin nousee, mutta positiivisena muutoksena on pidettävä huonojen lehtien lakkauttamisia ja konkursseja. Esimerkikiksi Uusi Suomi joutaa jo romukoppaan eräänlaisena journalistisena konkurssipesänä ja sylkykuppina. Myös Helsingin Sanomat aikoo kuulemma muuttua tabloid-kokoiseksi kaupunkilehdeksi, mikä varmaankin karkottaa mainostajat ja merkitsee massiivisia irtisanomisia ja toivottavasti lehden siirtymistä Uuden Suomen tavoin epämääräiseksi nettilehdeksi. Alma Media sen sijaan rakentaa uutta taloa Helsingin keskustaan, mikä merkinnee myös jonkinlaista mediakentän haltuunottoa. Sanoman konkurssin jälkeen Alma Media voisi ottaa haltuunsa myös viereisen Sanomatalon. Venäjällä lakialoitteet median ulkomaisen omistuksen kieltämiseksi todennäköisesti johtavat Sanoma Independent Median konkurssiin, mikä johtaa talousvaikeuksiin myös Suomessa. Huhujen mukaan Suomen venäläisille tarkoitettu suomen- ja venäjänkielinen internet-televisiokanava aloittaa toimintansa 2013.
Itse olen yrittänyt vaikuttaa mediakenttään tilaamalla Tiedonantajan.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Johan Bäckman
