Salolainen aiheutti marraskuun lopussa kansainvälisen skandaalin Ylen suorassa tv-lähetyksessä esittämällään antisemitistisellä näkemyksellä. Salolaisen televisiossa lausuman mukaan "Yhdysvaltain juutalaisilla on rahat ja media käsissä", mikä Salolaisen mukaan olisi "surkea totuus Yhdysvaltain politiikasta".
Salolaisen lausunto on tietysti valheellinen: juutalaisilla ei ole rahoja ja mediaa käsissä Yhdysvalloissa eikä missään muuallakaan. Väite siitä, että kaiken kattava juutalaisvalta olisi surkean politiikan taustalla, on tyypillinen antisemitistinen salaliittoteoria.
Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Mark Weitzman Washingtonista ja Suomen juutalaisen seurakunnan keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky Helsinginstä pitivät Salolaisen lausuntoa antisemitistisenä ja erittäin moitittavana. Boltowsky peräti epäili, että Salolaisella olisi iltalukemisena Hitlerin Mein Kampf tai Siionin viisaiden pöytäkirjat, tunnettu antisemistinen valhesepustus.
Saamieni tiedustelujen perustaalla Salolaista voisi olla syytä epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, minkä vuoksi laadin asiasta selvityspyynnön valtakunnansyyttäjänvirastolle. Asia menikin pikaisesti valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin pöydälle. Illman on sananvapausrikoksiin erikoistunut juristi, joka on itse kirjoittanut peräti väitöskirjan "kiihottaminen kansanryhmää vastaan"-rikoksista. Näin ollen hänen arvioonsa tulee luottaa.
Valitettavasti Suomen rikoslaki on näiltä osin erittäin puutteellinen, koska se sallii Salolaisen lausunnon kaltaisen antisemitistisen propagandan ja valehtelun. Illmanin mukaan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisi, että Salolaisen lausumassa uhattaisiin, paneteltaisiin tai solvattaisiin juutalaisia. Illman toteaakin, että Salolaisen lausunnossa ei ainakaan uhata juutalaisia. Päätöksessään Illman kuitenkin pohtii, sisältyykö Salolaisen lausuntoon rikoslain edellyttämää panettelua tai solvaamista.
Illmanin mukaan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on kysymys voimakkaasti yleistävien ja harhaanjohtavien tietojen levittämisestä, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää pidetään hyväksyttävänä, ihmisiä verrataan eläimiin tai loisiin tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai alempiarvoisiksi. Tällä perusteella Illman katsoo, että Salolaisen lausumassa ei ole kysymys juutalaisten loukkaamisesta Suomen rikoslain rangaistussäännöksen edellyttämällä tavalla.
Salolaisen lausunto on tietysti antisemitistinen ja loukkaava. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi nykyisen Suomen lainsäädännön kannalta rangaistava. Mutta missä tahansa sivistyneessä maailmassa Salolaisen näkemys johtaisi poliittisen uran nopeaan loppuun. Tämä siis jälleen kerran todistaa, että Suomi ei ole sivistysvaltio. Se ei kuitenkaan ole Mika Illmanin, vaan Suomen rikoslain vika. Ongelma on myös siinä, että valtakunnansyyttäjän ratkaisuista on hankala valittaa. Sopiva instanssi olisikin perustuslakituomioistuin, jota ei valitettavasti ole vielä olemassa.
Salolaisen lausunnon kohtalo Suomen valtakunnansyyttäjävirastossa osoittaa, miten vaarallista rivien väliin kätketty valheellinen piilorasismi on. Suomessa piilorasismista on kehitetty suoranainen taiteenlaji. Ei sanota aivan suoraan, mutta vihjaamalla ja tosiasioita valikoimalla annetaan ymmärtää tiettyjen kansanryhmien väitetty alempiarvoisuus. Suomen lehdistö on tätä pullollaan erityisesti romanien ja venäläisten suhteen. Myös Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin hyökkäys suomalaista rasismia ulkomaille paennutta Umayya Abu-Hannaa vastaan on oiva esimerkki suomalaisesta piilorasismista, joka jää rankaisematta.
