Minä ja Pavel Astahov. Mitä Venäjän lapsiasiamies merkitsee Suomelle

Dosentti Johan Bäckman ja Venäjän presidentin lapsiasiamies Pavel Astahov Moskovassa Venäjän ykköskanavan studiolla kuvaustauolla vuonna 2014. 

"Astahovin ansiosta Venäjän mediasta tuli tärkeä Suomen ihmisoikeuksien ja sananvapauden edistämiskanava." Lakimies Pavel Astahov toimi Venäjän lapsiasiamiehenä vuodet 2009-2016. Dosentti Johan Bäckman muistelee, mitä Astahovin kausi loppujen lopuksi merkitsi Suomelle.

Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov tuli Suomessa tunnetuksi niin sanottujen lapsikiistojen yhteydessä. Astahov otti terävästi kantaa Suomen lastensuojelun toimintaan. Hän jäi elävästi monelle suomalaiselle mieleen aktiivisena, uudenlaisena venäläisenä poliitikkona. Hänestä myös pidettiin Suomessa, ja joillekin suomalaisille hän oli eräänlainen viimeinen toivo. Toisaalta Suomen valtiovalta ja viranomaiset tuntuivat hermostuneen Venäjän lapsiasiamieheen, jonka nähtiin puuttuvan Suomen asioihin. Mutta ennen kaikkea Pavel Astahov antoi aivan uuden roolin Venäjän medialle Suomen asioiden käsittelyssä. 

Kuka oli Pavel Astahov ja mistä lapsikiistoissa loppujen lopuksi oli kysymys? Miten hän vaikutti Suomen ja Venäjän suhteisiin, ja mikä oli oma suhteeni häneen?

Venäjällä on yli 27 miljoonaa lasta, joten lapsiasiamiehen tehtävä ei ole vähäinen. Lapsuuden painoarvoa lisää sekin, että Venäjän perustuslain mukaan äitiys ja lapsuus ovat valtion erityisessä suojeluksessa. Pavel Astahov toteutti näitä periaatteita. Astahov oli uudentyyppinen, "postmoderni" venäläinen poliitikko. Hän esiintyi aktiivisesti tiedotusvälineissä ja otti terävästi kantaa. Varsinaiselta ammatiltaan Astahov on asianajaja. Se näkyi myös hänen toiminnassaan lapsiasiamiehenä.

Ensimmäinen lapsikiista käynnistyi Suomen ja Venäjän välillä, kun suomalainen diplomaatti salakuljetti diplomaattiauton tavaratilassa suomalaisen isän ja hänen poikansa Venäjältä Suomeen keväällä 2009. Venäjä antoi asiasta Suomelle nootin. Menemättä yksityiskohtiin voidaan todeta, että Suomi ja Venäjä olivat lähes kaikesta asiaan liityvästä täysin eri mieltä. Suomi esimerkiksi kiisti jopa lapsen Venäjän kansalaisuuden. Syksyllä 2009 virkaansa astuneelle Astahoville tapaus oli tulikaste. Juristina hän joutui selvittämään tilannetta, jossa valtavan mediakohun saattelemana naapurivaltio Suomi antaa perheoikeudellisiin kysymyksiin täysin Venäjästä poikkeavan kannan. Venäjä seurasi aktiivisesti jutun vaiheita, joihin ei tässä syvennytä tarkemmin. Minun käsittääkseni Astahovia hämmästytti ja järkytti eniten se, miten epäoikeudenmukaisesti tapauksen venäläistä äitiä kohdeltiin Suomessa. Astahov sanoikin, että tämän tapauksen venäläistä äitiä, joka oli vähiten syyllinen mihinkään, kohdeltiin kaikista huonoimmin. Toisaalta jutun oikeudellinen puoli oli Astahoville varmasti mielenkiintoinen haaste.

Toinen suuri lapsikiista käynnistyi, kun Turussa otettiin huostaan venäläisen äidin ja suomalaisen isän yhteinen poika, jolla oli Venäjän kansalaisuus. Vanhempien mukaan tapaukseen liittyi kiusantekoa sosiaaliviranomaisten taholta. Kaikkien yllätykseksi Astahov matkusti Turkuun selvittämään asiaa. Hän tapasi kaupungin johtoa sekä myös henkilökohtaisesti ne sosiaalityöntekijät, jotka olivat päätöksen tehneet. Samalla reissulla Astahov vieraili Helsingissä sosiaaliministeriössä ja tapasi myös tasavallan presidentin Tarja Halosen, tosin vain ohimennen. Tästä sukeutui myöhemmin skandaali, jota puitiin pitkään. Halonen nimittäin kiisti tavanneensa Astahovia, joka kuitenkin kertoi tervehtineensä presidenttiä ohimennen käytävällä.

Joka tapauksessa Astahovin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Suomen-vierailu oli mielenkiintoinen. Yhdellä käynnillä hän tutustui suomalaisen hierarkian kaikille tasoille alkaen presidentistä, päätyen ministeriön johdon kautta kaupungin johtoon ja edelleen hierarkian alimmalle tasolle yksittäiseen päätöksen tehneeseen virkamieheen. Jotakin tämä tutustumisreissu varmaankin opetti Astahoville. Hän tuntui ajatelleen, että Suomessa kukaan ei vastaa mistään. Tästä tapauksesta jäi erityisesti mieleen se, että saapuessaan Suomeen, Astahov opiskeli Suomen lastensuojelulain venäjänkielisen käännöksen. Tapamisessa sosiaalityöntekijöiden kanssa kävi ilmi, että Astahov tunsi lain heitä paremmin. Huostaanotettu poika päästettiinkin heti kotiin. Mieleen jäi myös, miten arvostavasti suomalaiset sosiaalityöntekijät suhtautuivat Astahoviin hänet tavattuaan. Suomessahan ei ole tapana arvostaa hierarkian alimmalla tasolla  olevia työntekijöitä.

Astahovin Suomen-vierailu oli kiinnostava myös siksi, että Suomen media jäi kiinni täysin poskettomista valheista. Edelleen netistä löytyy perättömiä juttuja, joissa väitettiin Astahovin saapuneen Turkuun mukanaan neljäkymmentä venäläistä toimittajaa! Tosiasiassa hänellä ei ollut mukanaan yhtään toimittajaa. Suomen media ei tietenkään milloinkaan korjannut väärää tietoa. Muutoinkin Suomen medialla ja toimittajilla oli suuria vaikeuksia käsitellä lapsikiistoja. Ammattitaito ei yksinkertaisesti riittänyt. Erityisen silmiinpistävää oli se, että uhrin asemaan joutuneita venäläisiä äitejä ei käytännössä koskaan haastateltu Suomen medioissa. Viranomaisten kritisoiminen ei kuulu suomalaiseen journalismiin.

Vuosien saatossa Venäjän mediassa käsiteltiin useita kymmeniä tapauksia, joissa Venäjän kansalaiset Suomessa katsoivat joutuneensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Juristina Astahov käsitteli tapauksia aina tiukasti lain ja sopimusten näkökulmasta. Samaan aikaan Suomen mediassa koko ongelman olemassaolo kiistettiin ja tapauksista ei puhuttu mitään salassapitoon vedoten. Kaikkea Venäjän mediassa kirjoitettua pidettiin vääristelynä. Mielenkiintoista oli myös se, että niin sanottuja huoltajuusriitoja ei käsitelty juuri lainkaan, kaikki lapsikiistat olivat leimallisesti huostaanottotapauksia tai lapsikaappauksia. 

Astahov halusi erityisesti kehittää yhteydenpitoa Suomen suuntaan. Hän oli selvästi pettynyt, kun Suomen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula omasta aloitteestaan erosi niin sanotun Oulun huostaanottovideon synnyttämän skandaalin tuloksena. Aulan ja Astahovin välille oli syntynyt hyvä keskusteluyhteys, mitä ei tiettävästi koskaan päässyt syntymään uuden lapsiasiamiehen Tuomas Kurttilan kanssa. Kurttila taas alkoi pitää yhteyttä Pietarin lapsiasiavaltuutetun Svetlana Agapitovan kanssa, jota jotkut venäläiset pitävät liian liberaalina ja länsimielisenä. Pietarissa jopa perustettiin oma ”yhteiskunnallisen lapsiasiavaltuutetun” epävirallinen tehtävä eräänlaisena vastauksena Agapitovalle.

Venäjällä on yli 80 alueellista lapsiasiavaltuutettua oblasteissa, tasavalloissa ja kaupungeissa. Vähän väliä nämä paikalliset lapsiasiavaltuutetut kokoustivat Moskovassa Astahovin johdolla ajankohtaisista aiheista. Suomessa monia kismitti se, että Suomen lapsiasiavaltuutetulla ei loppujen lopuksi näyttäisi olevan mitään toimivaltaa. Esimerkiksi yksittäisiin asioihin ei juurikaan voi puuttua. Tätä Astahov jaksoi aina ihmetellä ja katsoi, että tässäkin Suomi rikkoo kansainvälisiä sopimuksia. Kansainvälinen oikeus velvoittaa Suomen viranomaisia valvomaan lapsen oikeuksia nimenomaan yksittäistapausten tasolla ja viranomaiset ovat velvollisia puuttumaan niihin. 

Vähitellen Astahovin maine Suomessa kasvoi. Hänestä tuli ainoa viranomainen, joka todella välitti Suomen ihmisoikeustilanteesta. Suomen establishmentille oli valtavan kova pala, kun venäläinen viranomainen välitti enemmän Suomesta ja teki enemmän Suomen ihmisoikeustilanteen eteen kuin yksikään suomalainen. Astahovista oli tulossa eräänlainen brändi. Muuan suomalainen kirjankustantamo julkaisi hänen jännitysromaaninsa suomeksi ja kutsui hänet kirjamessuille. Astahovin poisjäänti olikin pettymys. Minulle Astahov selitti, ettei hän koskaan saanut virallista kutsua. Moni muukin hanke jäi suunnitelman asteelle, kuten idea pitää Suomessa Astahovin ja Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeuslähettilään Konstantin Dolgovin kanssa ihmsioikeusseminaaari. Astahov ja Dolgov suhtautuivat ajatukseen innokkaasti, mutta valitettavasti se jäi.

Astahovin lempilapsi oli ajatus Suomen ja Venäjän välisestä neuvoa-antavasta asiantuntijatyöryhmästä, joka keskustelisi Suomen ja Venäjän välillä ilmenevistä lapsioikeudellisista kysymyksistä. Tällainen ryhmähän oli perustettu Venäjän ja Ranskan välille vastaavien ongelmien vuoksi. Työryhmällä on puhtaasti neuvoa-antava rooli asiantuntijaelimenä. Suomen media suhtautui ajatukseen yksiomaan vihamielisesti ja piti sitä Suomen asioihin sekaantumisena. Ryhmän tarkoitusta myös vääristeltiin Suomen mediassa väittämällä, että se muka puuttuisi tuomioistuinten päätöksiin. Erityisesti YLE levitti asiassa paljon väärää tietoa. Loppujen lopuksi erimielisyys oli kuitenkin vain terminologinen: Venäjällä puhuttiin ”komissiosta”, Suomessa ”työryhmästä”. Viimein kontaktiryhmä myös perustettiin. Suomi nimesi ne asiantuntijat, jotka ongelmatapauksissa voivat olla yhteydessä Venäjän suuntaan. Matkan varrella kehiteltiin myös kaikenlaisia epävirallisia ideoita, alkaen kahdenvälisestä perheoikeudellisesta sopimuksesta, ja päätyen erityisen lapsiasiavaltuutettuun Venäjän suurlähetystössä Helsingissä.  

Mediakohun saattelemana Suomi jonkin verran paransi lapsioikeudellisia käytäntöjään. Myös julkinen keskustelu lapsen oikeuksien tilasta parantui. Astahovista kehkeytyi eräänlainen suomalainen poliitikko. Hän otti aktiivisesti kantaa sellaisiin tärkeisiin sisäpoliittisiin kysymyksiin, joihin yksikään suomalainen poliitikko ei uskaltanut puuttua. Parin viime vuoden aikana venäläisiin perheisiin kohdistuneet epäillyt kaltoinkohtelut selvästi vähenivät ja teema alkoi olla harvemmin Venäjän mediassa esillä. Suomen vaatimusten mukaisesti Venäjä myös liittyi Haagin lapsikaappaussopimukseen. Paradoksaalisesti ensi töikseen Suomi kuitenkin joutui soveltamaan sopimusta palauttamalla Suomeen kaapattuja lapsia Venäjälle.

Loppupeleissä Astahov oli Suomen viranomaisille ja medialle kova paikka. Suomen eliitti on tottunut käyttämään Suomen valtamediaa haluamiinsa tarkoituksiin, mutta yllättäen se ei enää ollutkaan mahdollista. Astahovin ansiosta Venäjän mediasta tuli tärkeä Suomen ihmisoikeuksien ja sananvapauden edistämiskanava. Kaikkensa Astahovin mustamalaamiseksi tehnyt Suomen valtamedia kärsi pahan arvovaltatappion. Monet suomalaiset aktivistit rohkaistuivat keskustelemaan ja eräät suomalaiset äidit jopa lähettivät Astahoville avunpyynnön.

Suomen median propagandistinen linja, jossa Suomi esiteltiin mallimaana ja kieltäydyttiin antamasta kunnon puheenvuoroa asianomaisille kaltoin kohdelluille venäläisille äideille, osoittautui hyvin kohtalokkaaksi. Suomen valtamedia kärsi suunnattoman arvovaltatappion. Valtamedioista ainakin YLE ja HS ryhtyivät erilaisiin kokeiluihin venäjänkielisen vastapropagandan tuottamisessa, mutta nämäkin hankkeet epäonnistuivat pahasti.

Venäjän politiikassa puhaltavat nyt uudet tuulet. Avaintehtäviin halutaan uudenlaisia poliitikkoja. Siinä missä Astahov oli nopealiikkeinen, länsimaistyylinen juristi ja asianajaja, Venäjän uusi lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova on nuori nainen, kuuden lapsen äiti ja ortodoksipapin vaimo. Mikä on hänen suhteensa Suomeen, jää arvoitukseksi. Suomi on kuitenkin aika lailla parantanut tapojaan, joten suuria skandaaleja tuskin on luvassa.

Muistiin on jäänyt tummakulmainen Pavel Astahov, vähän filmitähtimäisine olemuksineen, puolustamassa päättäväisesti jokaisen venäläisen lapsen etua missä tahansa päin maailmaa. Siinä sivussa hän tuli aiheuttaneeksi Suomessakin pienen vallankumouksen.

Muistoksi Pavel Astahov antoi minulle kehystetyn kiitoskirjeen, jonka kullanvärisissä reunuksissa kiitetään aktiivisuudesta venäläisten perheiden ja lasten suojelemisessa Suomessa sekä vaikeaan tilanteeseen ulkomailla joutuneiden venäläisten auttamisessa. Kirje on edelleen kunniapaikalla seinälläni.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosologian dosentti Helsingin yliopistossa. Kirjoitus on julkaistu venäjän kielen opettajien yhdistyksen Aspekti-lehdessä (2016). 

Dosentti Johan Bäckman ja Venäjän uusi lapsiasiamies Anna Kuznetsova keskustelevat ajankohtaisista asioista Moskovassa lokakuussa 2016. 

Luganskin kansantasavaltaan (LNR) avattiin virallinen Suomi-keskus ja Suomen virallinen edustusto. Jo toinen suomalainen turistiryhmä vieraili Donetskin ja Luganskin uusissa kansantasavalloissa.

Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) virallinen tunnus. Alimpana rinnakkain ovat Suomen ja Novorossian liittovaltion lippu. Novorossian liittovaltio yhdistää vanhat venäläiset alueet. Ylimpänä ovat rinnakkain Transnistrian tasavallan (PMR), Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Luganskin kansantasavallan (LNR) liput. SNS:n tunnuksen on suunnitellut SNS:n tiedottaja Jarmo Lius. 

Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti selosti Venäjän television 5-kanavalle Suomi-keskuksen avajaisia ja mahdollisuuksia torjua länsimedian levittämää disinformaatiota. Luganskin uusi Suomi-keskus on myös Suomen uusi virallinen edustusto. 

Luganskin kansantasavallan (LNR) valtionyliopistoon avattiin eilen perjantaina virallinen Suomi-keskus. Se edistää Suomen ja LNR:n välisiä suhteita sekä suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin tuntemusta Luganskin kansantasavallassa. Tilaisuudessa Suomi-Novorossia-Seuran (SNS) puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti allekirjoitti yhteistyösopimuksen Luganskin valtionyliopiston rehtorin Jelena Tregubenkon kanssa. SNS edistää suhteita Novorossian alueen uusiin tasavaltoihin, kuten Transnistriaan sekä Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoihin. Tapahtumaa oli todistamassa DNR:ään ja LNR:ään matkustanut suomalainen turistiryhmä. Tämä oli jo toinen suomalaisturistien matka Donetskiin ja Luganskiin. Sen mahdollisti Janus Putkosen, Jaana-Marika Kurtin ja Jarmo Ekmanin loistava työ matkan ohjelman suunnittelijoina ja järjestäjinä. Suuri kiitos! Seuraava matka järjestetään voitonpäiväksi 2017. 

Suomi-Novorossia-Seuran puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti ja Luganskin kansantasavallan valtionyliopiston rehtori Jelena Tregubenko allekirjoittavat sopimuksen Suomi-keskuksen ja edustuston perustamisesta Luganskiin. 

Janus Putkonen (keskellä) puhuu novorossialaisille tiedotusvälineille Suomi-keskuksen avajaisissa Luganskissa. 

Yleisöä Luganskin Suomi-keskuksen avajaisissa. 

Yleisöä Luganskin Suomi-keskukse avajaisissa. 

Suomi-keskuksen avajaisten kunniaksi Suomi-Novorossia-Seuran puheenjohtaja Jaana-Marika Kurtti antoi haastattelun Venäjän valtakunnalliselle 5-kanavalle. Katso 5-kanavan raportti tästä: http://5-tv.ru/news/111775/

Donbassin-turistin tuliassetti. 

Turistit Jaana ja Pia valmistautumassa kotimatkaan. 

Suomalainen turistiryhmä tervetuliaisillallisella Donetskin kansantasavallassa. Turisteilla oli ohjelmaa sekä Donetskin että Luganskin kansantasavalloissa. 

Suomalainen turistiryhmä tutustumassa etäämmältä Donetskin kansainvälisen Sergei Prokofjev -lentokentän raunioihin. 

Suomalainen turistiryhmä tutustumassa Donetskissa Petrovskin alueen yleiseen uimahalliin. Petrovskin alue on aivan rintamalinjan rajalla ja sitä pommitetaan Ukrainan puolelta päivittäin. Silti elämä on siellä melko arkista. 

Suomalaiset turistit Jaana ja Pia Donetskin Saur Mogilalla, kuuluisalla taistelupaikalla, istumassa sotasaaliiksi otetun entisen ilmatorjuntatykin ohjaimissa. 

Suomalaisen vapaaehtoisen Petri Viljakaisen kihlajaisjuhlat Donetskissa. 

Novorossijan rauhankyyhkyläiset Ludmila Dobrzyniecka (Puola) ja Petri Viljakainen (Suomi). Petri kihlasi mielitiettynsä juuri. Pariskunnalla on rintamalla nyt oma korsu. 

Vapaahtoinen Viljakainen kihlaa Ludmilansa Donetskissa.  


Petri ja Ludmila kihlajaisjuhlissaan. 


Donetskissa entisen McDonaldsin paikalle on avattu aivan samannäköinen mutta eriniminen "DonMak". Se tulee sanoista Donetsk ja Makejevka. Makejevka on Donetskin naapurikaupunki, joka on aivan siinä kiinni. Vähän kuten Helsinki ja Vantaa. 

Turistiryhmän tervetuliaisillallinen Petrovskin kaupunginosassa Donetskissa. 

Turistiryhmä tutustuu pommisuojaan Petrovskin alueella Donetskisssa. Täällä alueen asukkaat edelleet viettävät yönsä Ukrainan tykkitulen alla. 

Turistiryhmä vieraili myös elokuvateatterissa, tarkemmin sanottuna entisessä, johon osui Ukrainan ampuma pommi kesken elokuvailtaa. Kymmenet kuolivat ja teatteri paloi poroksi. 

Tuhoutunut elokuvateatteri sisältä. 

Tällainen maittava ja terveellinen ateria maksaa Donetskin keskustassa vain pari euron arvosta ruplia. 

Turistiselfie.  

Miss Lady Troll.  

Turisteilla oli niin hauskaa, että maailma meni ylösalaisin. 

Dosentti Bäckmanin haastattelu Pispalan radiossa 26.10.2016

Oheisessa tuoreessa haastattelussani arvioin maailman tilannetta ja mm. sitä, miten äärioikeistolainen historiaa harrastava eksentrikko, "puolustusministeri" Jussi Niinistö käyttää Suomen taivaalla lentäviä NATO-hävittäjiä suomalaisten painostamiseen. Tämä on erittäin valaiseva esimerkki siitä, miten nykyinen hallitus uhkaa omaa kansaansa myös sotilaallisesti. Niinistö yrittää myös palvella Yhdysvaltain etuja asettamalla Ahvenanman aseman kyseenalaiseksi ja siten lietsomaan jännitystä ahvenanmaalaisten keskuudessa sekä heikentämään Ahvenanmaan ja Suomen turvallisuutta. Tuskin on kenellekään mikään yllätys, miksi persujen kannatus on pohjamudissa. Varsinaisesti jo Timo Soini pilasi persujen maineeen kieltämällä laittomasti venäläisen ETYJ-delegaation saapumisen Suomeen ja pilaannuttamalla EU:n ja Venäjän suhteita. Puhun myös Suomen median tilasta eli siitä, että Suomessa eri varsinaisesti ole mediaa eikä tiedonvälitystä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on lähinnä keskittynyt toimittajiensa omien henkilökohtaisten ongelmien esittelyyn.

Mitalisadetta Palmyyrassa - vierailuni Syyriaan ja Libanoniin

Delegaatiomme jäsen, moskovalainen arabistiopiskelija Alina Damaskoksen tiellä takanaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia esittävä tienvarsimainos, jonka päällä lukee arabiaksi: Syyrian todellinen ystävä. 


Palmyyran vapautuksen muistomitali, jolla palkitsimme syyrialaisia ja libanonilaisia ystäviämme matkan aikana. 

Tällä viikolla venäläinen asiantuntijadelegaatiomme matkusti Syyriaan eskaloituvan maailmanpoliittisen konfliktin keskipisteeseen. USA rahoittaa ja aseistaa terroristeja Syyrian laillisen hallituksen kaatamiseksi ja käyttää Aleppossa tavoitteidensa saavuttamiseksi häikeilemättömästi ihmiskilpiä. Kun USA:n johtamat terroristit ovat häviämässä taistelun Lähi-idän geopoliittisesta painopisteestä Alepposta Syyrian ja Venäjän voittamatonta liittoumaa vastaan, USA yrittää lietsoa maailmaan Venäjä-vastaista paranoidista hysteriaa. Suomessakin USA:n asiamiehet ovat järjestämässä Venäjä-vastaisia mielenilmauksia ja valtamedia pursuaa USA:n sanelemaa russofobista propagandaa. USA tekee nyt kaikkensa estääkseen Venäjän kansainvälisen arvovallan kasvun, eikä kaihda siinä mitään keinoja. Suomessakin vähänkin Venäjää tukevia tai ymmärtäviä nettikeskustelijoita vainotaan ja leimataan, ja Suomen viranomaisille halutaan lisää valtuuksia sananvapauden rajoittamiseksi. Erityisesti halutaan estää USA:n ja NATO:n arvostelu Suomessa.


Sputnik Newsin kansainvälisten toimintojen päätoimittaja Tural Kerimov seurassani Syyriassa muutama päivä sitten. Olemme käyneet Turalin kanssa myös tapaamassa Assadia aiemmin. Tural on ammattitaitoinen toimittaja ja tärkeä toimija maailman muuttamisessa yksinapaisesta moninapaiseksi, demokraattiseksi ja humaaniksi maailmanyhteisöksi. 

Delegaatioomme kuului venäläisiä toimittajia, arabisteja ja opiskelijoita. Suurin osa osaa arabian kieltä joko erittäin hyvin tai kohtalaisesti. Vierailimme sekä Syyriassa että Libanonissa ja tapasimme molempien maiden korkeinta johtoa. Oheisessa videossa saattuemme lähestyy Syyrian rajaa Libanonin puolella: 

Kävelimme Libanonin ja Syyrian rajan ylitse ja vaihdoimme saattuetta. Saavuimme Syyrian puolelle aamuyöllä. Oheisessa videossa delegaatiomme jäsenet kuuntelevat aamuyöllä Syyrian puolelle saavuttaessa patrioottista laulua "Hyvää huomenta Syyria".

Saattueemme autoa koristellaan Venäjän, Syyrian ja Syyrian sosiaalikansallisen puolueen lipuilla. Sosiaalikansallisen puolueen monituhantinen armeija taistelee Syyrian puolella USA:n rahoittamaa terrorismia vastaan. 


Torvisoittokunta ottaa meidät vastaan Syyrian sosiaalikansallisen puolueen päämajassa.



Delegaatiomme nuoret jäsenet, toimittaja Anna, arabistiopiskelija Alina ja arabistiopiskelija Serafim poseeraavat Syyrian sosiaalikansallisen puolueen armeijan komentajan seurassa. 

Tartusissa meidät otettiin upeasti vastaan paikallisella kulttuuritalolla. Ohjelmaan kuului patrioottisia puheita ja vaikuttava tanssiesitys. Väliajalla moskovalainen arabistiopiskelija Alina (hän on muuten kotoisin Krimiltä) sai esitellä arabian kielen taitoaan Syyrian valtiontelevision haastattelussa. Itse tanssiesityksessä nähtiin myös Venäjän lippu.

Syyrian valtiontelevision toimittaja ja kuvaaja haastattelivat delegaatiomme jäseniä.  

Tartusin sananvapauden patsaalla moskovalaisten arabistiopiskelijoiden kanssa, vasemmalta Kira, Alina, Serafim ja Alisa. 

Tartusin kaupunginjohtaja palkitaan Palmyyran vapautuksen kunniamerkillä.  

Tartusin kulttuuritalo, valmistautuminen venäläis-syyrialaiseen ystävyysjuhlaan.  

Syyrian Venäjän maanmiesten puheenjohtaja Natalia seurassani Tartusin kultuuritalolla. Natalia on kotoisin ns. Ukrainasta ja muutti Syyriaan jo 15 vuotta sitten ns. Ukrainassa opiskelleen syyrialaisen aviomiehensä kanssa. Syyriassa on paljon vastaavia ns. Ukrainasta tänne avioituneita.  

Eräs matkamme vaikuttavimpia tapahtumia oli puoluetilaisuus, jossa keski-Syyrian alueen joukkojen komentaja Badr Akel ja Homsin kuvernööri Talal al-Barazi ottivat ilahtuneina vastaan Palmyyran vapautuksen muistomitalit. 

Delegaationjohtajamme Naowafin äiti otti vastaan ryhmämme Tartusin lähistöllä. Naowafin äiti on kasvattanut peräti 10 lasta. 


 Syyrialainen sotilas pukeutuneena Putin-paitaan, jossa lukee "Todellinen kalamies". 

Paikallisella yliopistolla tutustuimme kansainvälisen tiedekunnan dekaaniin Oksanaan. Myös Oksana on muuttanut Syyriaan ns. Ukrainasta parikymmentä vuotta sitten siellä opiskelleen syyrialaisen aviomiehensä mukana. 

Matkamme ehdoton kohokohta oli Syyrian parlamentin puhemiehen Hadiya Khalaf Abbasin tapaaminen Damaskoksessa sekä Palmyyran vapautuksen muistomitalin luovutus. Puhemies kuvaili Syyriaa Lähi-idän sydämeksi. Totesin hänelle, että hyväsydäminen Syyria ja sen hyväsydäminen liittolainen Venäjä pelastavat maailman yhdessä. Kuten kuvista näkyy, puhemies oli kovin ilahtunut saamastaan huomionosoituksesta. 

Eräs Lähi-idän tärkeimmistä vaikuttajista on Syyrian suurmufti Ahmad Badreddin Hassoun, johon tutustuin hänen kotikaupungissaan Aleppossa ensimmäisellä Syyrian matkallamme. Suurmufti on lämminhenkinen ihminen, jonka sanat ja opetukset nauttivat suurta arvostusta. Hän muistutti, että USA:n ja Venäjän ulkopolitiikan erottaa siitä, että USA rakentaa ulkopolitiikkansa eri maista löytämiensä petturien varaan, kun Venäjän rakentaa ulkopolitiikkansa ystävien varaan. 

Suurmufti hyvästeli delegaatiomme hyvin lämpimästi yksi kerrallaan ja lahjoitti Tural Kerimoville Koraanin.


Tapahtuman huipennukseksi kiinnitin Suurmuftin rintamukseen Palmyyran vapautuksen muistomitalin ja annoin pari haastattelua Syyrian valtion televisiolle:

Tapasimme myös Syyrian informaatioministerin Omran al-Zoubin, joka otti vastaan minulta Palmyyran vapautuksen muistomitalin. Informaatioministerin mukaan Syyrian, Iranin ja muiden Venäjän liittolaisten pitäisi tiivistää puolustustaistelua informaatiosotarintamalla.

 Saattueemme Syyrian ja Libanonin rajalla paluumatkalla. 
 
 Libanonin parlamentin puhemies ja arabiparlamenttien liiton puheenjohtaja Nabih Berri vastaanottaa Palmyyran vapautuksen muistomitalin. 

 Maalauksia Libanonin parlamentissa. 

Libanonin valtionyliopiston kampuksella keskustelimme tulevaisuuden mahdollisuuksista ja esitykseni Syyrian- ja Venäjän vastaisen informaatiosodan puolustusta käsittelevälle kansainväliselle konferenssille sai hyvän vastaanoton.

 Maalaus Syyrian sosiaalikansallisen puolueen päämajassa. 

Vierailumme Libanonissa huipentui Beirutin Syyrian-suurlähettilään Ali Abdel Karimin tapaamiseen. Myös suurlähettiläälle luovutin Palmyyran vapautuksen muistomitalin, mistä hän oli erittäin mielissään. 

Syyrian ja Libanonin matkamme päättyi ylevissä tunnelmissa. Viime vuoteen verrattuna Syyrian ja Venäjän kansainvälinen asema on vahvistunut merkittävästi ja ne ovat muodostaneet voittamattoman sotilasliiton. USA pelkää Venäjää ja lietsoo hysteeristä russofobiaa koko maailmaan. Yhdessä Venäjän ja Syyrian armeija ovat voittamattomia. Kuten oheisessa kuvassa lukee, Vladimir Putin on Syyrian todellinen ystävä. Yksi matkan hedelmistä oli perustaa Suomi-Syyria ystävyysseura. On tärkeätä saada suomalaiset mukaan moninapaisen maailman, rauhan ja ystävyyden vahvistamiseen myös Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

Aika hauskasti tilannetta kuvastaa delegaatiomme jäsenen ja Venäjän johtavan arabistin, professori Andrei Karatajevin spontaani lauluesitys. Hän lauloi tunnetun venäläisen Katjusha-laulun arabiaksi:

Tämän blogin kuvat ja videot ovat vapaasti käytettävissä.