NATO-trollivapaassa Kaliningradissa on onneksi vielä sananvapautta. Luennoin NATO:n Suomessa ja Baltian maissa masinoimasta Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta kadeteille, yliopisto-opiskelijoille ja paikallisen politiikkaklubin aktiiveille sekä lukuisille toimittajille. Tulevaisuudessa NATO rajoittaa yhä enemmän sananvapautta Suomessa ja koko Euroopassa, maccarthyistinen trollivaino kiihtyy, puolella sanallakin Venäjää tukeviin tai ymmärtäviin isketään armotta. Baltian maiden NATO-keskukset ovat tosiasiassa värväyskeskuksia, joissa suomalaisiakin houkutellaan pimeään työhön. Venäjän viholliset kiihdyttävät iskujaan ja kehittävät yhä uusia häikäilemättömiä terroristisia menetelmiä, eivätkä kaihda mitään keinoja. Suomalaisia toimittajia koulutetaan NATO:n värväyskeskuksissa, joiden edustajat käyvät myös Suomessa punomassa juoniaan. Meneillään on USA:n ja NATO:n totaalinen sota Venäjää vastaan. Siinä muutamia teesejäni.
Kaliningradin politiikkaklubissa esiin nousi mielenkiintoinen teema: Venäjän ympärysmaissa julkaistaan NATO:n tuella Venäjä-vastaisia propagandateoksia, joissa uhataan Venäjän pikaisella hyökkäyksellä. Suomessa julkaistiin kirja "Sota 2016", Liettuassa elokuva "Sota 2020" ja Norjassa tv-sarja "Miehitys", Ilkka Remeksen kirjoista puhumattakaan. Suomessa Sanoma-konsernin NATO-trollit ovat jo pitkään lietsoneet valhekampanjaa Venäjän aikeista "syödä" Suomi. Kaikesta huolimatta NATO:n kannatus Suomessa ei ole noussut, joten USA:lla ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä suoraan terrorismiin. Nykyään sotilaat valvovat Suomessa somea ja lehdistökeskustelua, leimaavat ja uhkaavat NATO-vastaisia keskustelijoita Venäjän-trolleiksi ja Kremlin agenteiksi, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan. Eräs suomalainen entinen upseeri on jopa väittänyt, että Venäjä käy hybridisotaa Suomea vastaan. Tosiasiassa USA käy julmaa terroristista tuhoamissotaa Venäjää vastaan monella rintamalla. Suomen puolustusvoimien tärkein tehtävä on nyt turvallisuuspoliittisen sananvapauden rajoittaminen ja ihmisten uhkailu ja panettelu sosiaalisessa mediassa. Lukuisat upseerit ja sen sellaiset tekevät tätä hyvällä palkalla työaikanaan. Välillä käydään Baltian maiden värväyskeskuksissa hakemassa rahaa ja kehuja sekä tapaamassa CIA-kontakteja. 
Tutustuin elämäni ensimmäiseen singaporelaiseen toimittajaan Loo Lisaniin, joka haastatteli minua Singaporen mediassa julkaistavaa juttuansa varten. Annoin myös haastatteluita Venäjän paikallisen ja federaation tason medioille. Erityisen kiinnostuneita oltiin valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan lausunnosta, jonka mukaan Suomen ei ollenkaan tarvitse noudattaa Pariisin rauhansopimusta. Tieto Mantilasta on jo kiirinyt Euraasian joka kolkkaan. Venäjällä häntä pidetään Euroopan pahimpana revansistisena provokaattorina. Myös Juha Molariin kohdistunut vaino ja Suomen pakolaiskriisi kiinnostavat.
Ravitsin sieluani Kaliningradin filharmoonian konsertilla. Pitopaikka oli natseilta otettu joku entinen saksalainen kirche. Siitä oli nyt tehty eri hieno konserttisali, jota paikallinen filharmoonia pitää kotipaikkanaan. Ohjelmassa oli vaikuttava joukko mestariteoksia ja niiden mestarillisia esittäjiä. Kaikki oli äärimmäisen epäpoliittista.
Kaliningradissa on rauhallinen ja tasapainoinen ilmapiiri, kaukana on Baltian maiden chauvinistinen NATO-kireys. Minkäänlaisia ongelmia ei ole näköpiirisssä, käväisin myös Kantin haudalla, joka oli entisellä paikallaan. Ulkomaisia turisteja on vähän, vaikka ilmanlaatu on raikas ja ihastuttavan pehmeä ja lämpimänsorttinen. Ei muuta kuin tänne vaan. Venäjä, Venäjä, Venäjä. Jo lentomatkalla meininki oli niin rauhoittava, että nukahdin kaksi kertaa ennen laskeutumista. Ha ha repikää siitä trollit. Jessille ja Lauralle terkut.
