USA asiamiehineen on masinoinut vallankaappauksia niin sanotulla värivallankumoustaktiikalla esim. ensin pommittamassaan Jugoslaviassa 2000 (ns. puskutraktorivallakumous), Gruusian ns. ruusuvallankumouksessa 2003, Ukrainan ns. oranssivallankumouksessa 2004, Irakin sodassa 2005 (ns. purppuravallankumous), Kirgistanin ns. tulppanivallankumouksessa 2005, Libanonin ns. seetrivallankumouksessa 2005, Kuwaitin ns. sinisessä vallankumouksessa 2005, Valko-Venäjän ns. farkkuvallankumouksessa 2005, Myanmarin ns. sahramivallankumouksessa 2007, Moldovan ns. rypälevallankumouksessa 2009, Iranin ns. vihreässä vallankumouksessa 2010, Kiinan ns. jasmiinivallankumouksessa 2011, sekä ns. arabikevään masinoiduissa kumouksissa, kuten Tunisian ns. jasmiinivallankumouksessa 2011, Egyptin ns. lootusvallankumouksessa 2011, Syyrian ja Libyan vastaisissa kumous- ja sotahankkeissa, sekä viimeksi Ukrainan ns. Euromaidanissa 2014 (ns. musta vallankumous ja amerikkalaisjohtoinen aseistatunut vallankaappaus nukkehallituksineen). Värivallankumouksien esiasteisiin voidaan lukea lisäksi Filippiinien ns. keltainen vallankumous 1986 ja Tsekkoslovakian ns. samettivallankumous 1989.
Nykyaikaisille värivallankumouksille on tunnusomaista sosiaalisen median aktiivinen soveltaminen massojen hallintaan. Lisäksi on havaittavissa Yhdysvaltain otteiden koveneminen. Ukrainan fasistivallankaappausta ja amerikkalaisjohtoisen nukkehallituksen asettamista Kiovaan (ns. "Euromaidan") pidetäänkin Moskovassa selvänä harjoituksena Yhdysvaltain Moskovaan suunnittelemalle aseelliselle vallankaappaukselle ja Putinin syrjäyttämiselle. Tätä tehtävää toteuttamaan Moskovaan on saapunut Yhdysvaltain suurlähettilääksi CIA-mies John Tefft, joka tehtävä on aseellisen vallankaappauksen valmistelu Moskovassa.
Moskovan konferenssissa puhunut Moskovan talousyliopiston professori Igor Orlov kertoi valtioiden muuttuneen haavoittuvaisemmiksi värivallankumousten tapaisille ulkoisille vallankaappaushankkeille maailman liikkuessa kohti "uutta keskiaikaa". Orlovin mukaan nykyiaikaisille värivallankumouksille ovat ominaisia seuraavat erityispiirteet: 1) tiukka jaottelu "vihollisiin" ja "meihin", 2) taitavasti markkinoitu "me-brändi", 3) valtion ja viranomaisten jyrkkä leimaaminen vihollisiksi (kumouspropaganda), 4) tarkoituksella lietsottu voitonvarmuus (kumousta pidetään normaalina osana kehitystä). On olennaista huomata, että kaikki länsimainen niin sanottu "Venäjän tutkimus" on tosiasiassa amerikkalaisen värivallankumousideologian legitimaatiota (siksi länsimaissa tai Suomessa ei esimerkiksi juuri edes tutkita värivallankumouksia -- niitä ei ikään kuin ole olemassa).
Orlov katsoi värivallankumouksen doktriinin kehittyneen seuraavasti: 1) Bush vanhemman doktriini ja Persianlahden mediasota, 2) Clintonin doktriini ja CIA:n luoma taleban-liike, 3) Bush nuoremman doktriini ja Irakin sodan ns. "hallittu kaaos", sekä 4) Obaman doktriini, Libyan "hallitsematon kaaos" ja Gaddafin tuhoaminen, Syyrian ja Assadin kaatoyritys, Kiovan Euromaidan ja aseellinen vallankaapaus Ukrainassa, Venäjän vastainen vallankaappaushanke. Orlovin mukaan Yhdysvaltain strategia on kehittynyt "hallitun kaaoksen" toimintamallista uuteen "hallitsemattoman kaaoksen" strategiaan, jonka ominaispiirre on niin sanotun "helposti ohjailtavan älykkään massan" hallitseminen sosiaalisella medialla.
Tilaisuuden kiinnostavinta antia oli dosentti Sergei Fedorchenkon esitelmä värivallankumouksien symboliikasta. Fedorchenko analysoi mm. eri värien vaikutuksia ihmisen hermojärjestelmään väripsykologian näkökulmasta sekä arvioi värivallankumoustekniikoiden tieteellistä taustaa ja kehitystä Yhdysvalloissa. Kaikissa värivallankumouksissa käytetään usein samanlaista symboliikka, erityisesti identtistä nyrkki-symbolia. Katso kuva, Fedorchenko luennoi:
Yhdysvaltain Venäjä-vastaisen hybridisodan ensimmäinen rintama on Ukrainan sekoittaminen, aseistautunut vallankaappaus Kiovassa, fasististen ja natsilaisten elementtien aktivoiminen, venäläis- ja juutalaisvastainen vihapropaganda sekä Krimin kaappausyritys Naton tukikohdaksi. Venäjä torjui Krimin kaappausyrityksen menestyksekkäästi.
Yhdysvaltain Venäjä-vastaisen hybridisodan toinen rintama ovat Venäjä-vastaiset pakotteet, erilaiset taloussanktiot ja matkustuskiellot, jotka tosiasiassa ovat Yhdysvaltain EU-maille sanelemia keinoja. Niiden tarkoituksena on Venäjän keskiluokan heikentäminen taloudellisesti ja Putinin kannatuksen vähentäminen. Tosiasiassa Putinin kannatus Venäjällä on kasvanut ja pakotteiden vaikutus Venäjän politiikkaa on nolla.
Yhdysvaltain Venäjä-vastaisen sodan kolmas rintama on värivallankumous-tyyppisen aseistautuneen vallankumouksen valmistelu Venäjän sisällä, mutta Bolotnajan jälkeen se on vaikeaa, koska Venäjä torjuu vallankumousvalmisteluja tehokkaasti valvomalla mm. kansalaisjärjestöjen ulkomaista rahoitusta, eikä amerikkalaisrahoitteisella valeoppositiolla (CIA-kansalaisyhteiskunta) ole mitään kannatusta.
Neljäs ja uusin rintama on yritys manipuloida ruplan kurssia tavoitteena edelleen keskiluokan aseman ja Putinin kannatuksen horjuuttaminen, mutta sekään ei ole onnistunut. Venäjä ja venäläiset ovat monella taapaa hyötyneet ruplan keinahtelusta.
Seuraavassa vaiheessa (viides rintama) USA ryhtyy aseellisiin naamioituihin provokaatioihin, kuten terrori-iskut Tsetseniassa tai muualla, suomalaisen tai ruotsalaisen matkustajalentokoneen pudottaminen Suomenlahdella ja Kaliningradin syyllistäminen, tai ydinaseen räjäyttäminen Donbassissa ja Venäjän syyttämiseen. Tarkoituksena on voimakkaalla shokkivaikutuksella aiheuttaa Venäjällä kaaos, jonka turvin Putin voidaan syrjäyttää. Merkkejä on jo olemassa. Yhdysvaltain tukemat terroristit ovat aktivoituneet mm. Tsetseniassa. CIA-vetoinen länsimedia lietsoo hysteriaa Venäjän "ilmatilaloukkauksilla" ja matkustajakoneille aiheutuvalla vaaralla, valmistellen siten maaperää terrori-iskulle ja Venäjän syyllistämiselle. Stubb on ottanut puheeksi mahdollisen suomalaisen matkustajakoneen alas ampumisen, mikä voidaan nähdä osana psykologista valmistelua terrori-iskuun. Viimeisenä keinona Yhdysvallat voi räjäyttää ydinaseen Donbassin alueella, syyttää siitä tapansa mukaan Venäjää ja hyökätä Krimille.
Yhdysvallat aktivoi asiamiehiään Venäjän naapurimaissa, Suomessa on esimerkiksi meneillään virtuaalinen sotilasvallankaappaus, jota johtaa Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtaja ja johon on todettu osallistuneen sosiaalisessa mediassa yhteensä 43 kantaupseeria, evp-upseeria tai reservin upseeria.
