Friday, April 29, 2011
Thursday, April 28, 2011
Rakastan sinua Sofi Oksanen
Ulkomaiden eräs tunnetuin Suomi-asiantuntija Sofi Oksanen sanoo Italian lehdissä, että perussuomalaiset ovat natseja.
Ulkomaiden eräs tunnetuin Suomi-asiantuntija Johan Bäckman sanoo Moskovan lehdissä, että perussuomalaiset ovat natseja.
Tätä kovempaa iskua Suomi-brändityöryhmälle voi tuskin antaa (ottaen huomioon, että ryhmän vetäjät ovat itsekin natseja).
Parisen vuotta sitten kuopiolainen kaupunginvaltuutettu Heidi Komulainen (vas.) kirjoitti blogiinsa, että Sofi Oksanen on natsi, ja kysyi Sofilta yleisötilaisuudessa, miksi tämän kirjat ovat niin neuvostovastaisia.
Sofi Oksanen on nyt huomannut, että häntä on huijattu. Halpaan neuvostovastaiseen ja russofobiseen sabluunaan kyhätty rasistis-fasistinen Puhdistus, jota Sofi erään väitteen mukaan ole edes itse kirjoittanut, myi kuin häkä juuri samasta syystä kuin persut saivat ääniä.
Mutta kyllä natsi saa aina anteeksi kun katuu.
Urho Kekkonen ymmärsi kyllä ryhtyä antifasistiksi jo 1943. Myöhemmin hänestä tuli Suomen historian suurin antifasisti.
(Maailmanhistorian suurin antifasisti on tieysti itseoikeutetusti Stalin -- lausuntoni, jonka Yle harmikseni sensuroi alkuviikosta näytetystä Dosentti vai desantti -dokumentista.)
Eetterissä on jo pantu merkille, että syömme Sofin kanssa nyt samaa safkaa. Voi olla, että meistä tulee erottamattomia ystäviä.
Kutsun Sofin nyt kahville puhumaan siitä, miten voisimme tehokkaammin torjua perussuomalaista fasismia. Ei vain Italian ja Venäjän lehdissä, vaan koko maailmassa.
Sofi, lähdetään yhdessä Moskovaan.
Ulkomaiden eräs tunnetuin Suomi-asiantuntija Johan Bäckman sanoo Moskovan lehdissä, että perussuomalaiset ovat natseja.
Tätä kovempaa iskua Suomi-brändityöryhmälle voi tuskin antaa (ottaen huomioon, että ryhmän vetäjät ovat itsekin natseja).
Parisen vuotta sitten kuopiolainen kaupunginvaltuutettu Heidi Komulainen (vas.) kirjoitti blogiinsa, että Sofi Oksanen on natsi, ja kysyi Sofilta yleisötilaisuudessa, miksi tämän kirjat ovat niin neuvostovastaisia.
Sofi Oksanen on nyt huomannut, että häntä on huijattu. Halpaan neuvostovastaiseen ja russofobiseen sabluunaan kyhätty rasistis-fasistinen Puhdistus, jota Sofi erään väitteen mukaan ole edes itse kirjoittanut, myi kuin häkä juuri samasta syystä kuin persut saivat ääniä.
Mutta kyllä natsi saa aina anteeksi kun katuu.
Urho Kekkonen ymmärsi kyllä ryhtyä antifasistiksi jo 1943. Myöhemmin hänestä tuli Suomen historian suurin antifasisti.
(Maailmanhistorian suurin antifasisti on tieysti itseoikeutetusti Stalin -- lausuntoni, jonka Yle harmikseni sensuroi alkuviikosta näytetystä Dosentti vai desantti -dokumentista.)
Eetterissä on jo pantu merkille, että syömme Sofin kanssa nyt samaa safkaa. Voi olla, että meistä tulee erottamattomia ystäviä.
Kutsun Sofin nyt kahville puhumaan siitä, miten voisimme tehokkaammin torjua perussuomalaista fasismia. Ei vain Italian ja Venäjän lehdissä, vaan koko maailmassa.
Sofi, lähdetään yhdessä Moskovaan.
Avoin kysymys Jussi Halla-aholle
Parahin Jussi Halla-aho!
Olette eilen lausuneet, että maahanmuttajalasten oman äidinkielen opetus pitäisi Suomessa lopettaa.
Suomen ja Venäjän naapuruussopimuksen (1992) mukaan Suomen pitäisi tukea maahanmuuttajalasten venäjän kielen opetusta.
Kysynkin teiltä, miksi olette antanut Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita loukkaavan lausunnon?
Johan Bäckman 28.4.2011
Olette eilen lausuneet, että maahanmuttajalasten oman äidinkielen opetus pitäisi Suomessa lopettaa.
Suomen ja Venäjän naapuruussopimuksen (1992) mukaan Suomen pitäisi tukea maahanmuuttajalasten venäjän kielen opetusta.
Kysynkin teiltä, miksi olette antanut Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita loukkaavan lausunnon?
Johan Bäckman 28.4.2011
Tuesday, April 26, 2011
En ole Venäjän, vaan Suomen asiamies
Medioissa on levitetty outoa tulkintaa siitä, että toimisin jonkinlaisena Venäjän tai venäläisten puolustajana. Se on väärä tulkinta. Tosiasiassa puolustan Suomea ja suomalaista oikeusvaltiota.
Suomen historian huonoimman ulkoministerin Alexander Stubbin ansiosta Suomi on hänen ministerikaudellaan rikkonut törkeästi yli kymmentä kansainvälistä sopimusta. Näin sanotaan Venäjän Suomelle pari viikkoa sitten jättämässä nootissa, joka liittyy Suomen diplomaattien ja oikeusviranomaisten toimintaan venäläispoika Anton Salosen sieppauksessa ja salakuljetuksessa Venäjältä Suomeen.
Eilen televisiossa Stubb sanoi, että Anton-tapauksen kommentointi julkisuudessa ei ole ulkoministeriön asia eikä lapsen edun mukaista. Mutta kun suomalaisdiplomaattien tuella oikeudettomasti äidiltään Venäjällä siepattu lapsi piilotettiin laittomasti Suomen konsulaattiin ja sitten työnnettiin suomalaisen diplomaattiauton takakonttiin, Stubb ja UM eivät muuta tehneetkään kuin kommentoivat asiaa. Silloin UM suolsi nettisivuillaan toinen toistaan hullumpia valheita tapahtumien kulusta.
Venäjä on edelleen tässä asiassa saamapuolella ja odottaa, että Suomi itsekin huomaisi rikkoneensa kansainvälisiä sopimuksia. Venäjän ulkoministerön virallisten tiedotteiden mukaan Suomi on Anton Salosen asiassa tähän asti rikkonut ainakin seuraavia kansainvälisiä sopimuksia:
Diplomaattisuhteita koskeva Wienin yleissopimus 1961
Euroopan luovutussopimus 1957
Suomen ja Venäjän välinen oikeusapusopimus 1978
Suomen ja Venäjän naapuruussopimus 1992
Suomen ja Venäjän välinen rikostorjuntasopimus 1996
YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989
Euroopan ihmisoikeussopimus 1950
jne. jne.
P.S.
Stubb antoi eilisessä haastattelussa myös tukensa kansainvälisen terroristin Doku Umarovin toiminnalle Suomessa. Stubbin mukaan Umarovin tiedotustoiminnassa ei ole mitään väärää, vaikka YK:n päätöslauselma nro 1267 (http://www.un.org/sc/committees/1267/NSQI29011E.shtml) velvoittaa Suomen estämään terroristien toiminnan Suomessa. Stubb antaa kuitenkin mielellään tukenva Venäjä-vastaisille terrori-iskuille. Venäjän hajottaminen on ollut kokoomuksen tavoitteena ja nyt se on lähempänä kuin koskaan, Stubbin innostuneesta ilmeestä voi päätellä.
Suomen historian huonoimman ulkoministerin Alexander Stubbin ansiosta Suomi on hänen ministerikaudellaan rikkonut törkeästi yli kymmentä kansainvälistä sopimusta. Näin sanotaan Venäjän Suomelle pari viikkoa sitten jättämässä nootissa, joka liittyy Suomen diplomaattien ja oikeusviranomaisten toimintaan venäläispoika Anton Salosen sieppauksessa ja salakuljetuksessa Venäjältä Suomeen.
Eilen televisiossa Stubb sanoi, että Anton-tapauksen kommentointi julkisuudessa ei ole ulkoministeriön asia eikä lapsen edun mukaista. Mutta kun suomalaisdiplomaattien tuella oikeudettomasti äidiltään Venäjällä siepattu lapsi piilotettiin laittomasti Suomen konsulaattiin ja sitten työnnettiin suomalaisen diplomaattiauton takakonttiin, Stubb ja UM eivät muuta tehneetkään kuin kommentoivat asiaa. Silloin UM suolsi nettisivuillaan toinen toistaan hullumpia valheita tapahtumien kulusta.
Venäjä on edelleen tässä asiassa saamapuolella ja odottaa, että Suomi itsekin huomaisi rikkoneensa kansainvälisiä sopimuksia. Venäjän ulkoministerön virallisten tiedotteiden mukaan Suomi on Anton Salosen asiassa tähän asti rikkonut ainakin seuraavia kansainvälisiä sopimuksia:
Diplomaattisuhteita koskeva Wienin yleissopimus 1961
Euroopan luovutussopimus 1957
Suomen ja Venäjän välinen oikeusapusopimus 1978
Suomen ja Venäjän naapuruussopimus 1992
Suomen ja Venäjän välinen rikostorjuntasopimus 1996
YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989
Euroopan ihmisoikeussopimus 1950
jne. jne.
Paavo Haavikko kirjoitti aikanaan, että Suomi on aina ollut Venäjälle erittäin huono sopimuskumppani. Suomi on aina rikkonut Venäjän kanssa kaikki sopimukset, joiden rikkominen on ylipäätään ollut mahdollista.
Ei se mitään. Stubb mennä porskuttaa ja hamuaa nyt Soinin rinnalla itselleen jonkinlaista göbbelsin virkaa. Se sopiikin hänelle hyvin.
Göringin virkaan esitän Jussi Niinistöä.
Stubbin sekoilut ovat vahingoittaneet Suomea jo niin syvästi, että kansalaisten varottaminen on täysin oikeutettua.
Stubb antoi eilisessä haastattelussa myös tukensa kansainvälisen terroristin Doku Umarovin toiminnalle Suomessa. Stubbin mukaan Umarovin tiedotustoiminnassa ei ole mitään väärää, vaikka YK:n päätöslauselma nro 1267 (http://www.un.org/sc/committees/1267/NSQI29011E.shtml) velvoittaa Suomen estämään terroristien toiminnan Suomessa. Stubb antaa kuitenkin mielellään tukenva Venäjä-vastaisille terrori-iskuille. Venäjän hajottaminen on ollut kokoomuksen tavoitteena ja nyt se on lähempänä kuin koskaan, Stubbin innostuneesta ilmeestä voi päätellä.
Wednesday, April 20, 2011
Kansallissosialistit pääsivät eduskuntaan
Timo Soinin johtama sekalainen porukka herättää hämmennystä niin lännessä kuin idässäkin. Yhden asian ääniharava Jussi Halla-aho esiintyi kampanjakuvassaan Hitler-viiksissä, persujen ehdokas Freddy van Wonterghem kiisti juutalaisten kansanmurhan Holokaustin kutsuen sitä Neuvostoliiton propagandaksi, ja tuleva puolustusministerimme Jussi Niinistö toimi 1990-luvulla kansallissosialistisessa Kansallinen Kulttuuririntama -liikkeessä ja toimitti sen Valkoinen Rintama -lehteä. Kokoomusnuorten Petri Lahesmaa kuvaili tuolloin Niinistön porukkaa "rasistis-fasistiseksi liikkeeksi". Niinistö on siitä harvinainen suomalainen revansisti, että hän on vaatinut peräti Itä-Karjalan liittämistä Suomeen. Ei se mitään, persuille kaikki kelpaa. Kysyttäessä Niinistö on kuvallut aiempaa uusnatsitoimintaansa "isänmaalliseksi". Hänestä tehdään nyt puolustusministeriä Suomeen. Ei ihme että Ahvenanmaa haluaa erota meistä.
Jos Hitler eläisi, tämä olisi hämmästyttänyt hänetkin.
Jos Hitler eläisi, tämä olisi hämmästyttänyt hänetkin.
Monday, April 18, 2011
Suomeen uusi SKDL
Näissä vaaaleissa Suomen pikkupuolueiden kohtaloksi jäi miltei poikkeuksetta kaksinumeroinen luku ääniä per ehdokas.
Suomessa on tällä hetkellä ainakin kaksi kommunistista puoluetta, ehkä kolmaskin, sekä suuri joukko vasemmistolaisia tai vihervasemmistolaisia pikkupuolueita tai ryhmiä. Tähän voidaan jossakin määrin lukea myös erilaiset anarkistiporukat.
Suomen antifasistisen komitean todellinen vaalivoittaja STP:n listoilla oli Jussi Parviainen, joka vetäisi satoja ääniä Helsingissä. Tulos on pikkupuoleelle huumaava. Jos Parviainen olisi ollut minkä tahansa ison puolueen listoilla, hän olisi varmaankin mennyt läpi.
Parviainen itse on kuitenkin luvannut jatkossakin kehittää Suomen antifasistisen komitean toimintaa. Vaalivoittonsa vuoksi Parviainen on tietysti avainasemassa.
Nyt Parviaisella on myös valtaa sanoa, mihin suuntaan vasemmistolaisten pikkupuolueiden yhdistämistä viedään.
Tavoitteena olisi luoda Suomeen SKDL-tyyppinen yhteistyöjärjestö, joka keräisi sateenvarjonasa alle lukuisat nyt päähänpotkitut vasemmistolaiset pikkupuolueet, ihmisiä hiljaisesta vasemmistosta sekä eduskunnassa istuvien sosiaalifasistien vasemmistosiipeä.
Yhdistyminen ja tehokas kampanjointi toisi todellisia mahdollisuuksia seuraaviin kunnallivaaleihin, eurovaaleihin ja eduskuntavaaleihinkin.
Suomessa on tällä hetkellä ainakin kaksi kommunistista puoluetta, ehkä kolmaskin, sekä suuri joukko vasemmistolaisia tai vihervasemmistolaisia pikkupuolueita tai ryhmiä. Tähän voidaan jossakin määrin lukea myös erilaiset anarkistiporukat.
Suomen antifasistisen komitean todellinen vaalivoittaja STP:n listoilla oli Jussi Parviainen, joka vetäisi satoja ääniä Helsingissä. Tulos on pikkupuoleelle huumaava. Jos Parviainen olisi ollut minkä tahansa ison puolueen listoilla, hän olisi varmaankin mennyt läpi.
Parviainen itse on kuitenkin luvannut jatkossakin kehittää Suomen antifasistisen komitean toimintaa. Vaalivoittonsa vuoksi Parviainen on tietysti avainasemassa.
Nyt Parviaisella on myös valtaa sanoa, mihin suuntaan vasemmistolaisten pikkupuolueiden yhdistämistä viedään.
Tavoitteena olisi luoda Suomeen SKDL-tyyppinen yhteistyöjärjestö, joka keräisi sateenvarjonasa alle lukuisat nyt päähänpotkitut vasemmistolaiset pikkupuolueet, ihmisiä hiljaisesta vasemmistosta sekä eduskunnassa istuvien sosiaalifasistien vasemmistosiipeä.
Yhdistyminen ja tehokas kampanjointi toisi todellisia mahdollisuuksia seuraaviin kunnallivaaleihin, eurovaaleihin ja eduskuntavaaleihinkin.
Wednesday, April 13, 2011
Olen hakenut Kontiolahden kunnanjohtajan tehtävää
Olen hakenut Kontiolahden kunnanjohtajan tehtävää.
Tosin sain tietää asiasta itse vasta äsken, kun Kontiolahden kunta ystävällisesti pyysi minulle lähettämässään henkilökohtaisessa kirjeessä pikaisesti täydentämään hakemustani tarvittavilla pätevyyteni osoittavilla asiakirjoilla ja todistuksilla yms.
Hakemus oli jätetty maaliskuun 2011 lopulla.
Koska en itse ole tällaista hakemusta jättänyt, tarkoittaa se sitä, että joku on jättänyt hakemuksen minun nimissäni.
Motiiveista ei ole tietoa.
Voi olla, että joku todellakin haluaa minun joko ryhtyvän Kontiolahden kunnanjohtajaksi, tai sitten painumaan Kontiolahdelle.
Eräässä mielessä kysymys voisi olla myös jonkinlaisesta muilutuksesta. Voisihan minut, päästyäni Kontiolahdelle, muiluttaa sieltä sopivasti rajan yli.
Ovatkohan hankkeen takana itse kontiolahtelaiset tai joku muu, joka haluaisi minun päätyvän Kontiolahdelle.
Ei ole poissuljettua, että hankkeen takana on joku Kontiolahden pahantahtoisista naapurikunnista.
Minulla ei ole mitään tietoa "hakemukseni" sisällöstä, mutta aion toki ottaa siitä selvää.
Minkälaisen hakemuksen arvoisa anonyymi minuna esiintyvä henkilö on kirjoittanut puolestani Kontiolahden kunnanjohtajan tehtävään? Ja miksi hän on halunnut, että haen juuri sinne?
Tosin sain tietää asiasta itse vasta äsken, kun Kontiolahden kunta ystävällisesti pyysi minulle lähettämässään henkilökohtaisessa kirjeessä pikaisesti täydentämään hakemustani tarvittavilla pätevyyteni osoittavilla asiakirjoilla ja todistuksilla yms.
Hakemus oli jätetty maaliskuun 2011 lopulla.
Koska en itse ole tällaista hakemusta jättänyt, tarkoittaa se sitä, että joku on jättänyt hakemuksen minun nimissäni.
Motiiveista ei ole tietoa.
Voi olla, että joku todellakin haluaa minun joko ryhtyvän Kontiolahden kunnanjohtajaksi, tai sitten painumaan Kontiolahdelle.
Eräässä mielessä kysymys voisi olla myös jonkinlaisesta muilutuksesta. Voisihan minut, päästyäni Kontiolahdelle, muiluttaa sieltä sopivasti rajan yli.
Ovatkohan hankkeen takana itse kontiolahtelaiset tai joku muu, joka haluaisi minun päätyvän Kontiolahdelle.
Ei ole poissuljettua, että hankkeen takana on joku Kontiolahden pahantahtoisista naapurikunnista.
Minulla ei ole mitään tietoa "hakemukseni" sisällöstä, mutta aion toki ottaa siitä selvää.
Minkälaisen hakemuksen arvoisa anonyymi minuna esiintyvä henkilö on kirjoittanut puolestani Kontiolahden kunnanjohtajan tehtävään? Ja miksi hän on halunnut, että haen juuri sinne?
Monday, April 11, 2011
Kuka välittäisi muslimeista, eli miten islam parantaa suomalaista yhteiskuntaa
Yksikään vaalikone ei ole kysynyt minulta sitä, miten muslimien asemaa Suomessa pitäisi parantaa.
Tämä on osoitus suomalaisen yhteiskunnan islamvastaisuudesta ja muukalaisvihamielisyydestä.
Muistan vain yhden vaalikoneen kysyneen sitä, pitäisikö musliminaisille järjestää oma uimahallivuoro. Totta kai pitäisi järjestää. Se on naisten vuoro. Onhan Yrjönkadun uimahallissakin miesten ja naisten vuorot, samaten kuten suomalaisessa saunomisessa perinteisesti.
Sharia-laki pitäisi integroida suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Muistan puhuneeni tästä melkein 1,5 tuntia Aamulehden toimittajalle vastaten hänen haastattelukysymyksiinsä, mutta toimittaja ei uskaltanut kirjoittaa vastauksistani mitään. Sen sijaan Aamulehti otti opportunistiprofessorilta lausunnon, joka heijasteli suomalaisen yhteiskunnan patologista rasistista vihan ilmapiiriä.
Sharia-laki saadaan mukaan tietysti tapaoikeutena, joka täydentää nyt jo käytössä olevaa sovitteluinstituutiota. Tai miksei nytkin käräjäoikeuden käsittelyyn kuka tahansa muslimi voi tuoda imaaminsa kirjallisen lausunnon, jossa arvioidaan asiaa Sharian kannalta. Suomalainen tuomari voi katsoa asiaa miten parhaaksi näkee.
Monissa arabivaltioissa Sharia on hyvässä käytössä maallisen oikeusjärjestelmän rinnalla. Isossa Britanniassa on jo käytössä Sharia-tuomioistuimia.
Teesini on tämä: islam parantaa ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa. Islamin perinteissä on paljon hyvää. Islam esimerkiksi suojelee naisia, toisin kuin länsimainen kapitalismi, joka alistaa naista pornografialla ja prostituutiolla. Myös Sharia-laissa on monia tärkeitä, naisten taloudellista asemaa suojelevia piirteitä.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta uskallan väittää, että musliminainen voi henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin länsimainen nainen, joka ei oikeastaan tiedä, kuka hän loppujen lopuksi on.
Suomessa ja länsimaissa naisten asema on lähtökohtaisesti paljon huonompi kuin islamilaista oikeusjärjestystä tukevissa valtioissa, erityisesti naisten taloudellisen aseman kannalta. Niin sanotut sosiologit, vaikkakin yleensä valehtelevatkin, muistuttavat usein siitä, että naisen euro on vähemmän kuin miehen euro (siis tyypillinen länsimainen tapa mitata ihmisen arvo rahassa).
Sharia laki on vanhaa tapaoikeutta, jonka herättää luottamusta. Tietenkin Sharian rankimmissa muodoissa on piirteitä, joita ei voida tuoda suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Tämä koskee juuri rikosoikeudellisia säännöksiä. Sen sijaan perhe- ja perintöoikeudelliset säännöt voidaan tuoda sovittelujärjestelmään mukaan. Sharia-sovittelu perustuisi aina vapaaehtoisuuteen.
Suomeen on rakennettava lisää moskeijoita. Jos melkein jokaisessa suomalaisessa kaupungissa on soma ortodoksinen kirkko, miksei myös moskeija. Se kaunistaisi kaupunkikuvaa. Jo tuolla siintävät Kuopion minareetit, yli Kallaveen kiirii rukoushuuto...
Islam voisi sivistää suomalaisia ja nostaa kulttuuriamme korkeammalle tasolle. Kuten mikä tahansa kulttuuri, myös suomalainen kulttuuri imee itseensä vieraista kulttuureista ja uskonnoista parhaita aineksia, huonot ainekset se hylkää.
Musliminaisten huivit kaunistavat kaupunkikuvaa ja sitä paitsi muuttavat ilmapiiriä turvallisemmaksi. On luonnollista, että ihminen ei välttämättä halua paljastaa kasvojaan julkisuudessa. Sekin on ihmisoikeus.
Suomen Yleisradion pitäisi kustantaa viikoittain islaminuskoa ja suomalaisia muslimeja käsitteleviä televisio-ohjelmia, lisäksi alan kirjallisuutta pitää lisätä.
Teesini on tämä: Sharia on loppupeleissä oikeudenmukaisempi oikeusjärjestelmä kuin suomalainen oikeusjärjestelmä. Suomalainen oikeusjärjestelmä on loppupeleissä julmempi ja epäoikeudenmukaisempi kuin Sharia.
Niin ja entäs ne Islamin vastustajat. Antaa niiden vaahdota.
Tämä on osoitus suomalaisen yhteiskunnan islamvastaisuudesta ja muukalaisvihamielisyydestä.
Muistan vain yhden vaalikoneen kysyneen sitä, pitäisikö musliminaisille järjestää oma uimahallivuoro. Totta kai pitäisi järjestää. Se on naisten vuoro. Onhan Yrjönkadun uimahallissakin miesten ja naisten vuorot, samaten kuten suomalaisessa saunomisessa perinteisesti.
Sharia-laki pitäisi integroida suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Muistan puhuneeni tästä melkein 1,5 tuntia Aamulehden toimittajalle vastaten hänen haastattelukysymyksiinsä, mutta toimittaja ei uskaltanut kirjoittaa vastauksistani mitään. Sen sijaan Aamulehti otti opportunistiprofessorilta lausunnon, joka heijasteli suomalaisen yhteiskunnan patologista rasistista vihan ilmapiiriä.
Sharia-laki saadaan mukaan tietysti tapaoikeutena, joka täydentää nyt jo käytössä olevaa sovitteluinstituutiota. Tai miksei nytkin käräjäoikeuden käsittelyyn kuka tahansa muslimi voi tuoda imaaminsa kirjallisen lausunnon, jossa arvioidaan asiaa Sharian kannalta. Suomalainen tuomari voi katsoa asiaa miten parhaaksi näkee.
Monissa arabivaltioissa Sharia on hyvässä käytössä maallisen oikeusjärjestelmän rinnalla. Isossa Britanniassa on jo käytössä Sharia-tuomioistuimia.
Teesini on tämä: islam parantaa ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa. Islamin perinteissä on paljon hyvää. Islam esimerkiksi suojelee naisia, toisin kuin länsimainen kapitalismi, joka alistaa naista pornografialla ja prostituutiolla. Myös Sharia-laissa on monia tärkeitä, naisten taloudellista asemaa suojelevia piirteitä.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta uskallan väittää, että musliminainen voi henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin länsimainen nainen, joka ei oikeastaan tiedä, kuka hän loppujen lopuksi on.
Suomessa ja länsimaissa naisten asema on lähtökohtaisesti paljon huonompi kuin islamilaista oikeusjärjestystä tukevissa valtioissa, erityisesti naisten taloudellisen aseman kannalta. Niin sanotut sosiologit, vaikkakin yleensä valehtelevatkin, muistuttavat usein siitä, että naisen euro on vähemmän kuin miehen euro (siis tyypillinen länsimainen tapa mitata ihmisen arvo rahassa).
Sharia laki on vanhaa tapaoikeutta, jonka herättää luottamusta. Tietenkin Sharian rankimmissa muodoissa on piirteitä, joita ei voida tuoda suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Tämä koskee juuri rikosoikeudellisia säännöksiä. Sen sijaan perhe- ja perintöoikeudelliset säännöt voidaan tuoda sovittelujärjestelmään mukaan. Sharia-sovittelu perustuisi aina vapaaehtoisuuteen.
Suomeen on rakennettava lisää moskeijoita. Jos melkein jokaisessa suomalaisessa kaupungissa on soma ortodoksinen kirkko, miksei myös moskeija. Se kaunistaisi kaupunkikuvaa. Jo tuolla siintävät Kuopion minareetit, yli Kallaveen kiirii rukoushuuto...
Islam voisi sivistää suomalaisia ja nostaa kulttuuriamme korkeammalle tasolle. Kuten mikä tahansa kulttuuri, myös suomalainen kulttuuri imee itseensä vieraista kulttuureista ja uskonnoista parhaita aineksia, huonot ainekset se hylkää.
Musliminaisten huivit kaunistavat kaupunkikuvaa ja sitä paitsi muuttavat ilmapiiriä turvallisemmaksi. On luonnollista, että ihminen ei välttämättä halua paljastaa kasvojaan julkisuudessa. Sekin on ihmisoikeus.
Suomen Yleisradion pitäisi kustantaa viikoittain islaminuskoa ja suomalaisia muslimeja käsitteleviä televisio-ohjelmia, lisäksi alan kirjallisuutta pitää lisätä.
Teesini on tämä: Sharia on loppupeleissä oikeudenmukaisempi oikeusjärjestelmä kuin suomalainen oikeusjärjestelmä. Suomalainen oikeusjärjestelmä on loppupeleissä julmempi ja epäoikeudenmukaisempi kuin Sharia.
Niin ja entäs ne Islamin vastustajat. Antaa niiden vaahdota.
Sunday, April 10, 2011
Stakesin valkoinen terrori
Stakesin valkoinen terrori
Johan BÄCKMAN
Venäjän tiedotusvälineet ovat parin viime vuoden ajan kuuluttaneet koko maailmaan suomalaisen sosiaalitoimen terrorinomaista suhtautumista venäläisiin äiteihin. Jopa imeväisikäisiä venäläisiä sylilapsia on riistetty venäläisiltä äideiltä ja määrätty lastenkotiin sillä verukkeella, että äiti ehkä voisi matkustaa Venäjälle. Kaikki tietävät Anton Salosen tapauksen: suomalainen rikollisryhmä sieppasi lapsen Venäjällä venäläiseltä äidiltä, tietäen lapsen Venäjän kansalaiseksi, ja salakuljetti suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Kymmenkunta suomalaista diplomaattia osallistui rikoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen, mikä johti Suomen ja Venäjän historian suurimpaan ulkopoliittiseen selkkaukseen. Suomen valtakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta, vaikkakin totesi lapsen ottamisen ja salakuljettamisen tapahtuneen oikeudettomasti.
Miksi venäläisiä naisia sitten sorretaan? Juuret ovat Suomen luokkasodassa ja valkoisessa terrorissa. Suomalaisen yhteiskunnan fasistisoitumiseen on olennaisena osana kuulunut poliittisesti epämieluisan osan hävittäminen. Tämä tarkoittaa erityisesti työväenliikettä sekä sitä osaa kansasta, joka vielä uskaltaa sanoa Venäjän olevan olemassa. Ymmärrettävästi tähtäimessä ovat venäläiset naiset, joiden pelätään kasvattavan lapsiaan venäläisiksi. Siksi Suomessa yleensä mitättömin perustein huostaanotettuihin venäläislapsiin sovelleteen erityistä poliittista väkivaltaa, ns. derussifikaatiota: venäläisiltä lapsilta kielletään äidinkielen venäjän puhuminen, heidät eristetään Venäjästä ja venäläisistä vanhemmistaan, ortodoksinen uskonto kielletään, ja lapsi tietysti opetetaan suomalaisessa koulussa muiden lasten tavoin vihaamaan Venäjää.
Miksi Suomi vihaa ja sortaa venäläisiä äitejä? Seuraavassa pari erittäin havainnollista sitaattia. Vuoden 1918 syksyllä Köyhäinhoitolehti kirjoitti seuraavaa:
”Vielä on suuri vaara punaisten naisissa. He ovat osoittautuneet useimmissa tapauksissa kauhistuttaviksi hirviöiksi ja pedoiksi. He ovat olleet kamaloita ilmiantajia ja murhiin yllyttäjiä. He ovat riehuneet ase kädessä ja tehneet kammottavia murhia. Suurelta osin noiden naisten kodit ja niissä annettu kasvatus on syynä hivittävän kauheaan sisällissotaamme. Punaisten raakuuksissa ennen kaikkea paljastui punaisten kotien ja näitten naisten raakuus, mikä hirvittävässä julmuudessa hakee vertaansa. Yhteiskunnan ehdoton velvollisuus tästä lähtien on oleva, etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa julkeaa raakuuttaan sekä kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen sielunelämän. Tästä täytyy tulla luja kontrolli ja sen aikaansaaminen on ennen kaikkea köyhäinhoitoviranomaisten tehtävä. Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” (Sitaatti julkaistu Mervi Kaarnisen kirjassa Punaorvot 1918, Minerva 2008, s. 62-63).
Huomatkaa edellisen sitaatin kaksi viimeistä lausetta: ”Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” Tuo ohje sopii mainiosti venäläisten naisten kohteluun 2000-luvun Suomessa.
Otetaan vielä toinen yhtä havainnollinen sitaatti. Sen kirjoitti Ilmari Kianto huhtikuussa 1918 Keskisuomalaiseen, ja lainaus lienee monelle tuttu, sillä se on julkaistu myös Leena Landerin tuoreen Käsky-romaanin mottona:
”Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti varoittaakseen niiden kurjien ammattisisaria. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset olivat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?”
Sanomattakin on selvää, että 2000-luvun suomalainen sosiaalitoimi mieluiten tuhoaisi venäläiset naiset, jos se vaan olisi mahdollista. Paitsi kyllä ihmisen voi tuhota myös monta vuotta kestävällä sosiaaliviranomaisten laskelmoidulla terrorillakin.
Siirrytäänpä 2000-luvulle. Nykyoloissa sosiaaliviranomaiset käyttävät heille ja valtiolle poliittisesti epämieluisasta perhetaustasta nimitystä ”sosiaalinen perimä”. Juuri tästä ”sosiaalisesta perimästä” on tarkoitus päästä eroon keinolla millä hyvällä, kuten riistämällä lapset perheistään juuri huostaanottojen kautta. Se on taloudellisesti edullista, sillä huostaanotot ovat suomalaisille kunnille ja yksityisille yrityksille valtava bisnes.
Julman lehdistöpropagandan seurauksena ”venäläisyys” ymmärretään Suomessa erittäin vakavaksi sosiaaliseksi ongelmaksi, liittetäänhän siihen kaikki negatiivinen kuten prostituutio, varastaminen, rahanpesu, taudit, lika ja väkivalta. Juuri näin niin sanotut ”Venäjän tutkijat” ovat meille jo vuosia opettaneet. On siis selvää, että venäläiset perheet ja eritoten venäläiset äidit ovat suurennuslasin alla.
Venäläisen lapsen voi ja saa erottaa vanhemmistaan koska tahansa. Venäläiseltä äidiltä viedään imeväinen lapsi lastenkotiin, koska äiti voi mennä sukulaisiin Venäjälle, missä lapseen voidaan siirtää suomalaiselle yhteiskunnalle vaarallinen ”sosiaalinen perimä” eli venäläisyys. Venäläiset äidit ovat saaneet rikostuomioita sekä kotimaahansa Venäjälle menemisestä että myös turvakotiin pakenemisesta. Venäläinen äiti tietää, että Suomessa hänen lapsensa elää vankilassa. Valittaminen on vaikeaa, koska venäläiset äidit tuhotaan psyykkisesti ennen asian menemistä varsinaiseen oikeuteen. Hallinto-oikeudet ovat sosiaaliviranomaisten terrorin kumileimasimia.
Suomen Mielenterveysseura julkaisi vuonna 2007 propagandajulkaisun otsikolla Sosiaalinen perimä. Materiaali löytyy helposti netistä. Ohessa havainnollinen sitaatti:
”Huonon sosiaalisen perimän katkaisemiseen tarvitaan nyt uusia keinoja. Ylisukupolvisen ongelmien peritymisen estäminen on inhimillisesti ratkaisevan tärkeää, mutta myös taloudellisesti kannattavaa. Niiden ihmisten auttamiseksi, jotka jo lapsuudessaan ovat saanet huonot elämän eväät, tarvitaan positiivista diskriminaatiota, tehostettua tukea.”
Sosiaalitoimi onkin ”auttanut” monia venäläisiä äitejä viemällä näiden lapset lastenkotiin, tarkoituksena ”tukea” eli erottaa lapset ikuisesti perheestään ja poistaa lapsista venäläisyys. Tämä 2000-luvun fasismi, valkoinen terrori, tulee kauniisti esiin Stakesin julkaisuissa. Otetaan esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka-lehti numero 73 vuodelta 2008, siitä Marja Holmilan, Marjatta Bardyn ja Petra Kouvosen artikkeli ”sosiaalisesta perimästä”. Stakesin netissä levittämässä tekstissä sanotaan mm. seuraavaa:
”Termillä sosiaalinen perimä tarkoitetaan ongelmien siirtymistä vanhemmilta lapsille.”
Tämä sitaatti on havainnollinen, sillä siinä annetaan ymmärtää, että sosiaalinen perimä on siis aina lähtökohtaisesti vain huono asia. Niinpä aina parempi vaihtoehto on lapsen erottaminen perheestään ja lapsen antaminen firmoille, yksityisille lastenkodeille, jotka tekevät elävällä raaka-aineella suurta binestä. Siinä suurena häiriönä ovat vain vanhemmat ja heidän rakkautensa.
”Tutkijat ovat painottaneet sukupolvien ketjun katkaisemisen tärkeyttä”, Stakesin julkaisussa edelleen kirjoitetaan. Tämäkin sitaatti todistaa asenteesta, jossa lapsien erottaminen vanhemmistaan on lähtökohtaisesti aina parempi asia.
Stakesin artikkelissa kirjoitetaan edelleen, että lasten sijoittamisella estetään ”sosiaalisten ongelmien” eteenpäin siirtyminen ja että yhteiskunnan tehtävänä on turvata lapsille ”psykologiset vanhemmat”, sillä biologisten vanhempien tapaaminen ”häiritsee psykologisen vanhempisuhteen syntymistä” – ”siksi tapaamisia tulee rajoittaa”.
On täysin selvää, että suomalainen lastensuojelu 2000-luvulla on poliittista terroria. Se on fasismia, jonka tavoitteena on perheiden tuhoaminen. Suhtautuminen perheinstituutioon ja äidinrakkauteen on vihamielistä, mikä näkyy aggressiivisessa homoseksuaalisuuden, lapsettomuuden ja promiskuiteetin oikeutusta korostavassa valtiollisessa propagandassa. Hyvää ja tasapainoista perhe-elämää ja sen oikeutusta ei taas propagoida missään.
Sosiaalitoimen ammattitutkijat kirjoittavat täysin avoimesti siitä, että perheinstituutio ja sen ”sosiaalinen perimä” on lähtökohtaisesti huono asia. Erityisen selvästi tämä tulee esiin venäläisissä perheissä, jossa äidinrakkaus ja lasten hyvä kasvatus ovat vielä arvossaan. Siksi Suomi haluaa tuhota venäläiset perheet.
Huostaan otettujen lasten, niin venäläisten kuin suomalaisten, pitäisi ymmärtää, että he ovat poliittisia vankeja ja fasistisen poliittisen terrorin uhreja. Heidän pitäisi tajuta, että heillä on oikeus vapauteen. Valitettavasti kukaan Suomessa ei vielä ole uskaltanut tutkia kriittisesti niin sanotun lastensuojelun todellisia kasvoja, puhumattakaan sitä, että räikeän fasistisen propagandan alta nousisi oikea vapautusliike.
JOHAN BÄCKMAN
Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu alustukseen II venäläis-suomalaisessa lapsen oikeuksien konferenssissa Helsingissä 7.4.2011. Aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua III venäläis-suomalaiseen lapsen oikeuksien konferenssiin Helsingissä 7. toukokuuta 2011, ks. http://www.facebook.com/event.php?eid=184259881620872
Johan BÄCKMAN
Venäjän tiedotusvälineet ovat parin viime vuoden ajan kuuluttaneet koko maailmaan suomalaisen sosiaalitoimen terrorinomaista suhtautumista venäläisiin äiteihin. Jopa imeväisikäisiä venäläisiä sylilapsia on riistetty venäläisiltä äideiltä ja määrätty lastenkotiin sillä verukkeella, että äiti ehkä voisi matkustaa Venäjälle. Kaikki tietävät Anton Salosen tapauksen: suomalainen rikollisryhmä sieppasi lapsen Venäjällä venäläiseltä äidiltä, tietäen lapsen Venäjän kansalaiseksi, ja salakuljetti suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Kymmenkunta suomalaista diplomaattia osallistui rikoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen, mikä johti Suomen ja Venäjän historian suurimpaan ulkopoliittiseen selkkaukseen. Suomen valtakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta, vaikkakin totesi lapsen ottamisen ja salakuljettamisen tapahtuneen oikeudettomasti.
Miksi venäläisiä naisia sitten sorretaan? Juuret ovat Suomen luokkasodassa ja valkoisessa terrorissa. Suomalaisen yhteiskunnan fasistisoitumiseen on olennaisena osana kuulunut poliittisesti epämieluisan osan hävittäminen. Tämä tarkoittaa erityisesti työväenliikettä sekä sitä osaa kansasta, joka vielä uskaltaa sanoa Venäjän olevan olemassa. Ymmärrettävästi tähtäimessä ovat venäläiset naiset, joiden pelätään kasvattavan lapsiaan venäläisiksi. Siksi Suomessa yleensä mitättömin perustein huostaanotettuihin venäläislapsiin sovelleteen erityistä poliittista väkivaltaa, ns. derussifikaatiota: venäläisiltä lapsilta kielletään äidinkielen venäjän puhuminen, heidät eristetään Venäjästä ja venäläisistä vanhemmistaan, ortodoksinen uskonto kielletään, ja lapsi tietysti opetetaan suomalaisessa koulussa muiden lasten tavoin vihaamaan Venäjää.
Miksi Suomi vihaa ja sortaa venäläisiä äitejä? Seuraavassa pari erittäin havainnollista sitaattia. Vuoden 1918 syksyllä Köyhäinhoitolehti kirjoitti seuraavaa:
”Vielä on suuri vaara punaisten naisissa. He ovat osoittautuneet useimmissa tapauksissa kauhistuttaviksi hirviöiksi ja pedoiksi. He ovat olleet kamaloita ilmiantajia ja murhiin yllyttäjiä. He ovat riehuneet ase kädessä ja tehneet kammottavia murhia. Suurelta osin noiden naisten kodit ja niissä annettu kasvatus on syynä hivittävän kauheaan sisällissotaamme. Punaisten raakuuksissa ennen kaikkea paljastui punaisten kotien ja näitten naisten raakuus, mikä hirvittävässä julmuudessa hakee vertaansa. Yhteiskunnan ehdoton velvollisuus tästä lähtien on oleva, etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa julkeaa raakuuttaan sekä kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen sielunelämän. Tästä täytyy tulla luja kontrolli ja sen aikaansaaminen on ennen kaikkea köyhäinhoitoviranomaisten tehtävä. Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” (Sitaatti julkaistu Mervi Kaarnisen kirjassa Punaorvot 1918, Minerva 2008, s. 62-63).
Huomatkaa edellisen sitaatin kaksi viimeistä lausetta: ”Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” Tuo ohje sopii mainiosti venäläisten naisten kohteluun 2000-luvun Suomessa.
Otetaan vielä toinen yhtä havainnollinen sitaatti. Sen kirjoitti Ilmari Kianto huhtikuussa 1918 Keskisuomalaiseen, ja lainaus lienee monelle tuttu, sillä se on julkaistu myös Leena Landerin tuoreen Käsky-romaanin mottona:
”Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti varoittaakseen niiden kurjien ammattisisaria. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset olivat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?”
Sanomattakin on selvää, että 2000-luvun suomalainen sosiaalitoimi mieluiten tuhoaisi venäläiset naiset, jos se vaan olisi mahdollista. Paitsi kyllä ihmisen voi tuhota myös monta vuotta kestävällä sosiaaliviranomaisten laskelmoidulla terrorillakin.
Siirrytäänpä 2000-luvulle. Nykyoloissa sosiaaliviranomaiset käyttävät heille ja valtiolle poliittisesti epämieluisasta perhetaustasta nimitystä ”sosiaalinen perimä”. Juuri tästä ”sosiaalisesta perimästä” on tarkoitus päästä eroon keinolla millä hyvällä, kuten riistämällä lapset perheistään juuri huostaanottojen kautta. Se on taloudellisesti edullista, sillä huostaanotot ovat suomalaisille kunnille ja yksityisille yrityksille valtava bisnes.
Julman lehdistöpropagandan seurauksena ”venäläisyys” ymmärretään Suomessa erittäin vakavaksi sosiaaliseksi ongelmaksi, liittetäänhän siihen kaikki negatiivinen kuten prostituutio, varastaminen, rahanpesu, taudit, lika ja väkivalta. Juuri näin niin sanotut ”Venäjän tutkijat” ovat meille jo vuosia opettaneet. On siis selvää, että venäläiset perheet ja eritoten venäläiset äidit ovat suurennuslasin alla.
Venäläisen lapsen voi ja saa erottaa vanhemmistaan koska tahansa. Venäläiseltä äidiltä viedään imeväinen lapsi lastenkotiin, koska äiti voi mennä sukulaisiin Venäjälle, missä lapseen voidaan siirtää suomalaiselle yhteiskunnalle vaarallinen ”sosiaalinen perimä” eli venäläisyys. Venäläiset äidit ovat saaneet rikostuomioita sekä kotimaahansa Venäjälle menemisestä että myös turvakotiin pakenemisesta. Venäläinen äiti tietää, että Suomessa hänen lapsensa elää vankilassa. Valittaminen on vaikeaa, koska venäläiset äidit tuhotaan psyykkisesti ennen asian menemistä varsinaiseen oikeuteen. Hallinto-oikeudet ovat sosiaaliviranomaisten terrorin kumileimasimia.
Suomen Mielenterveysseura julkaisi vuonna 2007 propagandajulkaisun otsikolla Sosiaalinen perimä. Materiaali löytyy helposti netistä. Ohessa havainnollinen sitaatti:
”Huonon sosiaalisen perimän katkaisemiseen tarvitaan nyt uusia keinoja. Ylisukupolvisen ongelmien peritymisen estäminen on inhimillisesti ratkaisevan tärkeää, mutta myös taloudellisesti kannattavaa. Niiden ihmisten auttamiseksi, jotka jo lapsuudessaan ovat saanet huonot elämän eväät, tarvitaan positiivista diskriminaatiota, tehostettua tukea.”
Sosiaalitoimi onkin ”auttanut” monia venäläisiä äitejä viemällä näiden lapset lastenkotiin, tarkoituksena ”tukea” eli erottaa lapset ikuisesti perheestään ja poistaa lapsista venäläisyys. Tämä 2000-luvun fasismi, valkoinen terrori, tulee kauniisti esiin Stakesin julkaisuissa. Otetaan esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka-lehti numero 73 vuodelta 2008, siitä Marja Holmilan, Marjatta Bardyn ja Petra Kouvosen artikkeli ”sosiaalisesta perimästä”. Stakesin netissä levittämässä tekstissä sanotaan mm. seuraavaa:
”Termillä sosiaalinen perimä tarkoitetaan ongelmien siirtymistä vanhemmilta lapsille.”
Tämä sitaatti on havainnollinen, sillä siinä annetaan ymmärtää, että sosiaalinen perimä on siis aina lähtökohtaisesti vain huono asia. Niinpä aina parempi vaihtoehto on lapsen erottaminen perheestään ja lapsen antaminen firmoille, yksityisille lastenkodeille, jotka tekevät elävällä raaka-aineella suurta binestä. Siinä suurena häiriönä ovat vain vanhemmat ja heidän rakkautensa.
”Tutkijat ovat painottaneet sukupolvien ketjun katkaisemisen tärkeyttä”, Stakesin julkaisussa edelleen kirjoitetaan. Tämäkin sitaatti todistaa asenteesta, jossa lapsien erottaminen vanhemmistaan on lähtökohtaisesti aina parempi asia.
Stakesin artikkelissa kirjoitetaan edelleen, että lasten sijoittamisella estetään ”sosiaalisten ongelmien” eteenpäin siirtyminen ja että yhteiskunnan tehtävänä on turvata lapsille ”psykologiset vanhemmat”, sillä biologisten vanhempien tapaaminen ”häiritsee psykologisen vanhempisuhteen syntymistä” – ”siksi tapaamisia tulee rajoittaa”.
On täysin selvää, että suomalainen lastensuojelu 2000-luvulla on poliittista terroria. Se on fasismia, jonka tavoitteena on perheiden tuhoaminen. Suhtautuminen perheinstituutioon ja äidinrakkauteen on vihamielistä, mikä näkyy aggressiivisessa homoseksuaalisuuden, lapsettomuuden ja promiskuiteetin oikeutusta korostavassa valtiollisessa propagandassa. Hyvää ja tasapainoista perhe-elämää ja sen oikeutusta ei taas propagoida missään.
Sosiaalitoimen ammattitutkijat kirjoittavat täysin avoimesti siitä, että perheinstituutio ja sen ”sosiaalinen perimä” on lähtökohtaisesti huono asia. Erityisen selvästi tämä tulee esiin venäläisissä perheissä, jossa äidinrakkaus ja lasten hyvä kasvatus ovat vielä arvossaan. Siksi Suomi haluaa tuhota venäläiset perheet.
Huostaan otettujen lasten, niin venäläisten kuin suomalaisten, pitäisi ymmärtää, että he ovat poliittisia vankeja ja fasistisen poliittisen terrorin uhreja. Heidän pitäisi tajuta, että heillä on oikeus vapauteen. Valitettavasti kukaan Suomessa ei vielä ole uskaltanut tutkia kriittisesti niin sanotun lastensuojelun todellisia kasvoja, puhumattakaan sitä, että räikeän fasistisen propagandan alta nousisi oikea vapautusliike.
JOHAN BÄCKMAN
Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu alustukseen II venäläis-suomalaisessa lapsen oikeuksien konferenssissa Helsingissä 7.4.2011. Aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua III venäläis-suomalaiseen lapsen oikeuksien konferenssiin Helsingissä 7. toukokuuta 2011, ks. http://www.facebook.com/event.php?eid=184259881620872
Friday, April 8, 2011
II kansainvälinen venäläis-suomalainen konferenssi "Lapsen oikeudet Suomessa"
Tiedote
Lauantaina 9.4.2011 kello 10-13 Helsingin Seurahuoneen Englantilaisessa kabinetissa (Rautatieasemaa vastapäätä)
II kansainvälinen venäläis-suomalainen konferenssi "Lapsen oikeudet Suomessa"
Asiantuntijat, aktivistit, vanhemmat ja viranomaiset keskustelevat lapsen oikeuksien tilasta Suomessa, erityisesti venäläis-suomalaisten lapsien tilanteesta.
Tilaisuudessa mm. dosentti Johan Bäckman puhuu aiheesta "Suomalais-venäläiset lapsikiistat" ja lakimies Jyrki Leivonen aiheesta "Lakimiehen kokemuksia ulkomaalaistaustaisten erityisongelmista".
Tampereella tammikuussa 2011 järjestetty I vastaava konferenssi oli menestys: tilaisuudessa käytiin mittava keskustelu, tunnistettiin ongelmia ja etsittiin ratkaisuja.
Tilaisuuteen on kaikilla vapaa pääsy.
Tilaisuuden järjestää Suomen antifasistinen komitea ja Huostaanotetut lapset ry.
Lisätiedot: Johan Bäckman, 040 503 5474
Subscribe to:
Posts (Atom)