Viron apartheidhallinto järjesti taas laittomat vaalit

Suomenlahden etelärannalla valtaa pitävä apartheidhallinto, joka käyttää itsestään valheellista nimitystä "Viron tasavalta", järjesti taas laittomat vaalit. Kuten arvata saattaa, meno jatkuu entisellään.

Apartheidhallinto ei salli vapaita vaaleja, sillä noin kolmannes alueen väestöstä on suljettu valtakunnallisten vaalien ulkopuolelle epäluotettavana aineksena, vaikka he olisivat syntyneet Virossa ja maksaneet sinne koko ikänsä veroja. Kun kolmannes väestöstä ei saa äänestää, on selvää, että mistään demokratiasta ei voi olla kyse.

Äänioikeden voi saada nöyryyttävissä kansalaisuutesteissä, joissa varmistetaan hakijan lojaali venäläisviha.

Kuten tiedetään, apartheidhallintoalueen väestöstä noin kolmannes on venäläisiä. Jokainen yritys saada venäläiset mukaan politiikkaan torpedoidaan demokratian vastaisen salaisen poliisin, niin sanotun suojelupoliisin (Kaitsepolitsei eli Kapo) toimesta. Sen pahimpia vihollisia ovat demokraatit ja totuudenpuhujat.

Kapolla on valta määrätä kenelle tahansa EU-kansalaiselle maahantulokielto Viroon tai EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle pysyvä maahantulokielto koko Schengen-alueelle, mitä mahdollisuutta se tehokkaasti käyttää demokratian vastaisessa taistelussa.

Viron media on täysin apartheidhallinnon talustusnuorassa, sillä kaikki Viron niin sanottujen tiedotusvälineiden toimittajat ovat suoraan tai välillisesti Kapon palveluksessa. Kaikki mitä Viron mediat kirjoittavat, on Kapon etujen mukaista.

Kapon propagandan tunnistaa parhaiten siitä, että siinä kaikkia demokraattisia voimia kutsutaan "ääriliikkeiksi". Tosiasiassa Viron apartheidhallinto on nostanut valtaan kiihkokansallisen ääriliikkeen, joka palvoo fasismia ja vihaa demokratiaa. Se pelkää eniten omaa kansaansa, sekä venäläisiä että varsinkin virolaisia.

Viron apartheidhallinto onkin demokraattisen kehityksen sijaan ryhtynyt panostamaan informaatiosodankäyntiin, mikä käytännössä merkitsee nettikiusaamista Naton tuella. Tätä varten Viroon perustettiin amerikkalaisten rahoilla kybersodankäynnin videopeliluola.

Homma alkoikin loistavasti, kun apartheidhallinnon lojaali asiamies Kaja Kunnas, joka saa kirjoittaa Helsingin Sanomiin, arvioi Viron apartheidvaaleja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta. Naisia kuulemma kaivataan parlamenttiin enemmän. Tällä "nerokkaalla" tempulla suomalaisen lukijan päätä onnistuttin sekottamaan sen verran, että venäläisten ihmisoikeuksien polkeminen ei tullut heti mieleen.

Kaja Kunnaksen puolustukseksi on toki lausuttava, että yksikään demokraattisesti ajatteleva rehellinen kirjeenvaihtaja ei tietenkään saisi toimia Virossa päivääkään, sillä Kapo järjestäisi hänelle riittävästi ns. ongelmia ja ajaisi lopulta maasta.

Sitten Helsingissä piti kuulemma 1.3.2011 vaaleja koskevan "tiedotustilaisuuden" Iivi Anna Masso, apartheidhallinnon vankkumaton puolustaja, jonka kaikki lausunnot ovat Kapon intressien mukaisia. Hänkin saa yllättävän vapaasti hallita Suomen medioissa apartheidhallintoa koskevaa tiedotusta, jonka mukaan kysymyksessä olisi "Viron tasavalta".

Ongelma on siinä, että todellista tietoa ei saa juuri millään, sillä Kapo hallitsee Viron sisäistä informaatiotilaa täysin suvereenisti.

Vähän aikaa sitten Narva-Jöesuussa järjestettiin lapsellinen vakoojakokous, johon osallistui peräti sata ihmistä. Virallisesti kokouksen aiheena oli kuulemma "psykologinen puolustus". Kysymys oli siis eräänlaisesta terapiaistunnosta. Viron presidentin johdolla kuulemma kehiteltiin uusia keinoja nettikiusaamisen tehostamiseksi. Tilaisuuteen osallistui monia suomalaisiakin nimiä, jotka ovat rakentaneet uraansa Suomen kautta Venäjää vastaan käydyllä informaatiosodalla. Toivottavasti terapiaistunto oli heille hyödyksi.

On tietenkin väärin sanoa, että Viron laiton apartheidhallinto olisi vain venäläisvastainen, sillä se on ennen muuta ihmisvastainen ja siis myös virolasvastainen.

Viron apartheidhallinto on laiton miehityshallinto, joka terrorisoi kansaa poliittisella vainolla.

Virolaiset ovat poliittisen sorron uhreja, sillä he eivät saa ajatella vapaasti.

Suomi rikkonut viittä kansainvälistä sopimusta Anton-asiassa, Venäjä valmistelee kovaa noottia ja diplomaattien karkotuksia

Venäjän viranomaiset ovat viikonlopun aikana antaneet poikkeuksellisen jyrkkiä lausuntoja Anton-asiassa. Tänään sunnuntaina julki tulleen tiedon mukaan Venäjän ulkoministeriö MID aikoo antaa asiassa poikkeuksellisen jyrkän nootin. Lähteiden mukaan Venäjä aikoo karkottaa suomalaisia diplomaatteja ja mahdollisesti irtisanoa jonkun sopimuksen.

Äsken nettiin tulleen tiedon mukaan Venäjän ulkoministeriö katsoo, että Suomi on rikkonut asiassa useita kansainvälisiä sopimuksia, kuten Euroopan luovutussopimus 1957, Wienin yleissopimus diplomaattisuhteista 1961, kahdenvälinen sopimus oikeusavusta 1978, Suomen ja Venäjän välinen rikostorjuntasopimus 1996 ja Suomen ja Venäjän naapuruussopimus 1992. Ks. http://www.rbc.ru/fnews.open/20110306131652.shtml

Tämä julkilausuma merkitsee jo, että kyseessä on pahin kriisi Suomen ja Venäjän välillä 1992 jälkeen.

Valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä on karkea virhe, kun väitetään, että Anton Salosen Venäjän kansalaisuus olisi "kumottu" kahdessa tuomioistuimessa Venäjällä, ja että se olisi ollut peruste noutaa lapsi. Venäjä lain mukaan kansalaisuutta ei voi lainkaan kumota tuomioistuimessa. Anton Salosen Venäjän kansalaisuutta ei ole koskaan kumottu, lapsi on ollut aina Venäjän kansalainen. Valtakunnansyyttäjän päätöksessä annetaan valheellisesti ymmärtää, että Venäjän viranomaiset olisivat antaneet "luvan" Anton Salosen sieppaamiselle. Mitään tällaista asiakirjaa ei kuitenkaan ole esitetty ja Venäjällä valtakunnansyyttäjänviraston pyynnöstä kuulustellut kuusi poliisiviranomaista ovat kiistäneet antaneensa mitään lupaa, mutta Jorma Kalskeen ja Leena Metsäpellon antaman päätöksen mukaan ko. kuusi poliisia olisivat muka valehdelleet yksissä tuumin.

Dosentti Johan Bäckman on valtuutettu hoitamaan Anton-asiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa EIT. Bäckman toimii siellä Anton Salosen edustajana, koska Rimma Salonen on edelleen Venäjän lain mukaan Anton Salosen huoltaja. Lisätietoja Johan Bäckman 040 503 5474

Paavo Salonen, Simo Pietiläinen ja Olli Perheentupa saavat rikossyytteet

Kuuluisa venäläinen äiti Rimma Salonen aikoo nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa syytteet Anton-pojan sieppauksesta, vapaudenriistosta, salakuljetuksesta ja virkarikoksista Simo Pietiläistä, Paavo Salosta ja pääkonsuli Olli Perheentupaa vastaan. Miehet saavat siis valmistautua rikosoikeudenkäyntiin.

Paavo Salonen saa syytteet vapaudenriistosta, lapsikaappauksesta ja valtionrajarikoksesta, Simo Pietiläinen virkarikoksesta ja avunannosta valtionrajarikokseen ja Olli Perheentupa virkarikoksesta.

Rimma Salonen aikoo saattaa rikokset suomalaisen tuomioistuimen tutkittaviksi ensi tilassa. Haastehakemus perustuu asianomistajan oikeuteen nostaa itse syytteet sekä perustuslain antamaan oikeuteen nostaa syyte virkarikoksesta.

Venäjän valtiosyyttäjä nosti Paavo Salosta ja Simo Pietiläistä vastaan syytteet Anton Salosen sieppaamisesta ja salakuljetuksesta suomalaisen diplomaattiauton takakontissa jo joulukuussa 2009 ja pyysi Suomen oikeusministeriä siirtämään asian suomalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tänäisessä päätöksessään Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto katsoi Simo Pietiläisen ja Paavo Salosen syyllistyneen rikoksiin, mutta jätti syytteet nostamatta. Päätöksen taustalla on kokoomusministerien kova painostus, sillä ulkoministeri Stubb ja puolustusministeri Häkämies olivat ylistäneet Anton-pojan sieppausta ja salakuljetusta hyvin tehdyksi jo rikostutkinnan alkuvaiheessa.

Valtakunnansyyttäjän päätös rakentuu sen varaan, että Anton Salosen Venäjän kansalaisuus olisi peruttu venäläisessä tuomioistuimessa, minkä vuoksi lapsen olisi saanut hakea pois. Tosiasiassa Venäjällä tuomioistuimella ei ole mitään valtuuksia päättää Venäjän kansalaisuudesta. Valtakunnansyyttäjänviraston tulkinta osoittaa siis tietämättömyyttä ja myös suurta ammattitaidottomuutta.

Suomen valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Antonin sieppaukseen olisi peräti ollut poliisiviranomaisten lupa ja ohjeet, vaikka asiasta ei ole mitään muuta todisteita kuin sieppaajien omat lausumat. Kalske väittikin päätöksessään, että peräti kuusi (6) todistajana kuultua venäläistä poliisiviranomaista olisi yksissä tuumin valehdellut sanoessaan, että he eivät missään tapauksessa ole voineet antaa lupaa lapsen sieppaamiselle.

Huvittava yksityiskohta on valtakunnansyyttäjänviraston väite siitä, että entinen konsuli Simo Pietiläinen olisi joutunut kärsimään, sillä hän menetti työnsä Pietarin konsulaatissa. Tosiasiassa Pietiläiselle annettiin parempi pesti Helsingissä ja sen jälkeen kansainvälisiä huipputehtäviä Afganistanissa ja Kosovossa.

Itse asiassa valtakunnansyyttäjän tämänpäiväinen päätös on Rimma Saloselle suuri voitto, sillä Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen on kuitenkin todettu rikoksiin syyllisiksi. On siis heidänkin etunsa, että asia tutkitaan oikeudessa.

Rimma Salosen mukaan Anton Salosen sieppaamiselle ja salakuljetukselle oli saatu myös Suomen hallituksen hyväksyntä, sillä ulkoministeri Stubb antoi 14.5.2009 antamassaan haastattelussa rikoksille täyden poliittisen tuen, syyttäen Rimma Salosta rikolliseksi, ja pääministeri Vanhanen kieltäytyi saman päivän tv-haastattelussa kahdesti vastaamasta Ylen toimittajan Jari Korkin kysymykseen siitä, tiesikö valtiojohto Anton sieppausjärjestelyistä etukäteen.

Tosiasiassa Rimma Salonen oli matkustanut huollossaan olevan venäläisen pojan kanssa Venäjälle maaliskuussa 2008, minkä jälkeen hän vastaanotti poliisilta ja ex-mieheltään uhkaukset vankeustuomiosta ja lapsen menettämisestä, eikä hän uskaltanut palata takaisin. Tampereen käräjäoikeus vei häneltä Antonin huoltajuuden äitiä kuulematta ja hänelle mitään ilmoittamatta heti huhtikuussa 2008, vaikka hänen osoitteensa ja yhteystietonsa olivat asianomaisten tiedossa.

Ilmeisesti kysymys on vain siitä, että kokoomus tarvitsi itselleen köyhän venäläisen naisen pilkanteon kohteeksi. Siitä onkin nyt tullut olennainen osa kansainvälistä Suomi-brändiä juuri Stubbin ansiosta.

Stubb sanoi heti tapahtuman jälkeen, että Antonin sieppauksessa ja salakuljetuksessa toimittiin inhimillisesti oikein. Sama inhimillisyysperuste esiintyy nyt kaksi vuotta myöhemmin valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä. Myös puolustusministeri Jyri Häkämies painosti oikeusviranomaisia ilmoittamalla vielä syksyllä 2009, että Anton-pojan sieppauksessa ja salakuljetuksessa toimittiin oikein.

Rimma Salosen mukaan äidiltään laittomasti siepattua lasta ei olisi saanut piilottaa konsulaattiin kuukaudeksi. Asiaa olisi pitänyt käsitellä esimerkiksi panttivankitilanteena. Pietarin pääkonsuli Olli Perheentupa on vastuussa laittomasta menettelystä ja joutuu oikeuteen.

Väitteet siitä, että asiaan etsittiin ratkaisua venäläisiltä viranomaisilta, ovat Rimma Salosen mukaan puuta heinää, eikä niistä ole mitään näyttöä. Tosiasiassa diplomaatit yrittivät ratkaista erilaisten rikosten aiheuttamaa tilannetta vain kehittelemällä uusia rikoksia.

Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että Anton Salonen jää historiaan jäävuorena, johon suomalainen "oikeusvaltio" törmäsi. Kunnia Suomi-brändin upottamisesta kuuluu Alexander Stubbille.

Rimma Salonen luottaa täydellisesti siihen, että rikossyytteet tutkitaan suomalaisessa tuomioistuimessa puolueettomasti ja että riippumattomat tuomarit ottavat päätöksessään huomioon kaikki tietoonsa tulleet seikat.

Paavo Salonen, Simo Pietiläinen ja Olli Perheentupa saavat siis silittää pukunsa ja valita solmion rikosoikeudenkäyntiä varten.

Niin ja tähän loppuun vielä venäläinen sananlasku: Hyvin nauraa se, joka nauraa viimeiseksi.

Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen syyllistyivät rikoksiin

Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto on tänään julkistanut päätöksen, jonka mukaan entinen konsuli Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen syyllistyivät Anton-pojan tapauksessa rikoksiin. Venäjän valtionsyyttäjän mukaan Paavo Salonen sieppasi lapsen laittomasti Venäjällä ja salakuljetti lapsen konsuli Simo Pietiläisen avustuksella Suomeen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa. Suomen valtakunnansyyttäjä katsoi miesten rikkoneen lakia ja syyllistyneen rikoksiin. Näin Suomen valtakunnansyyttäjän päätöksessä lukee:

”Pietiläinen on Salosen Suomeen salaa tuodessaan toiminut tietoisena siitä, että menettely on vastoin Suomen konsulipalvelulain 9, 31 ja 32 §:ää, koska hän on tosiasiassa kotiuttanut Venäjälle kaapatun lapsen Venäjän lainsäädännön vastaisella toimenpiteellä. Hän on siten rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Pietiläisen menettely on ollut omiaan murentamaan diplomaattisessa kanssakäymisessä tarvittavaa luottamusta sekä Suomen ja Venäjän välillä vallitsevaa yhteistyön henkeä eikä teko näin ollen, huomioon ottaen sen haitallisuus ja muut tekoon liittyvät seikat, ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.”

”Menettelyllään Paavo Salonen on omalta ja lapsensa osalta rikkonut rajan ylittämisestä annettuja säännöksiä lyömällä laimin passilain 2 §:n 1 momentin ja 28 §:n mukaisen velvollisuutensa syyllistyen näin valtionrajarikokseen. Pietiläisen menettely puolestaan täyttää yllytyksen Paavo Salosen tekemään valtionrajarikokseen.”

Sharia-laki sopisi Suomeen

Sharia-lain soveltaminen olisi hyvä askel suomalaisen oikeusvaltion parantamisessa. Sitä paitsi sharia-laki on parempaa lakia kuin suomalainen "laki", joka useimmiten ei ole oikeutta, vaan vääryyttä. Shari-laki on ikivanha islamilainen tapaoikeusjärjestelmä, joka sisältää erilaisia ohjeita elämän eri tilanteisiin. Typpiliisintä sharia-oikeutta ovat perhe- ja perintöoikeudelliset kysymykset. Sharia-sovittelu voitaisiin hyvin intregroida kokeiluluontoisena nykyisen sovittelujärjestelmän rinnalle. Tehokkaasti toimiva sharia-sovittelu voisi jossakin määrin jopa vähentää nykyisen oikeusjärjestelmämme kuormitusta. Sharia-oikeus pitäisi ottaa Suomessa käyttöön ensin kokeiluversiona. Isossa-Britanniassahan sharia-oikeus toimii hyvin erityisissä sharia-tuomioistuimissa. Suomessakin sharia-sovittelua ja siihen perehtynyttä ja valtuutettua henkilöä voitaisiin kutsua eräänlaiseksi tuomioistuimeksi. Tietenkin sharia-sovittelu pitää sopeuttaa suomalaiseen lainsäädäntöön, sillä se pitäisi rajoittaa jo aikaisemmin mahdolliseen rikosasioiden sovitteluun, perheoikeudellisten asioiden sovitteluun ja myös perintöoikeuteen sekä erilaiseen neuvottelemiseen. Sharia-sovitteluun ei tietenkään voida ottaa mukaan mitään rikosoikeudellisia rangaistuksia, sitä paitsi kovat rangaistukset ovat edelleenkin eräänlaisia poikkeuksia sharia-oikeudessa. Tietenkin sharia-sovittelu edellyttäisi kaikkien osapuolten hyväksyntää ja vapaaehtoisuutta. Monissa arabimaissakin sharia-oikeus toimii eräänlaisena neuvoa-antavana systeeminä maallisen oikeuden rinnalla. Sharia-oikeus on siitä kiinnostava, että sen mukaan vain Jumala voi tietää ja ymmärtää lain sisällön täydellisesti. Siinä on perää.

Johan Bäckman - eduskuntavaaliehdokas 2011 Helsingin vaalipiirissä 040 503 5474

Stubb tuhosi Suomi-brändin

Mikä on Suomen suurin turvallisuusuhka? Se on Alexander Stubb.

Tyhjästä Suomen ulkoministeriksi noussut dilentantti puolustaa Yhdysvaltain kansallisia intressejä aina ja kaikkialla, yötä päivää. Kaikki mitä Stubb päästää suustaan, on Yhdysvaltain edun mukaista. Hän ei tee tässä asiassa koskaan virheitä.

Stubbilla ei ole mitään käsitystä Suomesta tai suomalaisuudesta, vaikka hän puhuukin suomea. Stubb on ulkomailla kasvatettu ja koulutettu, päätyönsä hän on tehnyt etenkin Brysselissä. Voin vain arvailla, kenen intressejä hän on oppinut siellä ajamaan.

Suomi merkitsee hänelle lähinnä brändiä. Muistan 1980-luvun yläasteelta snobit, jotka pukivat päälleen Lacosteen t-paidan ja luulivat olevansa jotakin. Hyödyllinen idiootti on osuva termi kuvaamaan Stubbia. Siinä hän lyö kenet tahansa 1970-luvun ns. stalinistin mennen tullen.

Wikileaksin mukaan Stubbin avustaja Jori Arponen lupasi amerikkalaisille diplomaateille Suomen liityvän Natoon, kun kokoomus voittaa vaalit. Tämä kertoo, ettei Stubbin ja kokoomuksen röyhkeydellä ole mitään rajoja.

Tästä voi samalla päätellä, että Yhdysvallat on varmaankin myös luvannut Jori Arposelle ja kokoomukselle jotakin siltä varalta, että kokoomus toteuttaa aikeensa. Mitä, sen tietävät vain Arponen, Stubb ja kokoomus.

Kokoomusta on joka tapauksessa jo syytä pelätä, sillä se on antanut amerikkalaisille suuria lupauksia Suomen kansan pään menoksi.

Venäjällä Stubbia ei arvosteta, hänelle lähinnä nauretaan. Amerikkalaisten sätkynukkena Stubb on tietysti vaarallinen, mutta ei kuitenkaan mikään suuri tekijä Venäjän muiden paljon vaarallisempien vihollisten joukossa.

Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Venäjä pitää Naton laajenemista rajoilleen sotilaallisena uhkana, johon myös reagoidaan. Stubbin avustajien sekoilu luetaan siis naapurissa sotilaalliseksi uhkaukseksi.

Suomen estoton tarjoaminen Natolle vastoin kansan enemmistön tahtoa on edesvastuutonta ja asettaa maamme todelliseen sotilaalliseen vaaraan.

Suomessa on kolmen tai neljän "suuren" lisäksi yksi piilopuolue, nimittäin Nato-puolue. Se ylittää puoluerajat, sen kannattajat tunnetaan mistään piittaamattomasta häikäilemättömyydestä. Tähän joukkoon kuuluu pitkä rivi päätoimittajia, Helsingin Sanomien toimituskunta kokonaisuudessaan, Martti Ahtisaari ja Stubb sekä joukko epäonnistuneita B-luokan poliitikkoja kuten Lasse Lehtinen.

Suomea ei siis saada Natoon mitään demokraattista tietä. Ehkä meillä tehdään kuten Virossa: Natoon vain mennään. Tähän tarvitaan oma suomalainen "oranssi vallankumous" eli vallan anastaminen laittomasti, medioiden ja ulkomaisen painostuksen avulla.

Kun suomalaisista päätoimittajista suurin osa on avoimesti Natoa kannattavia demokratian vihollisia, on selvää, että Suomen vieminen Natoon ei ole mikään suuri ongelma.

JOHAN BÄCKMAN

Johan Bäckman on Helsingin vaalipiirin eduskuntavaaliehdokas 2011.