Toimin viime vuoden puolella aktiivisesti kahden sorretun venäläisen, Rimma ja Anton Salosen tukijana Suomen ja Venäjän medioissa. Viime vuoden puolella pyysin Anton-pojan isältä Paavo Saloselta anteeksi hänelle mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa. Lupasin myös olla puuttumatta Paavo ja Rimma Salosen sovinnontekoon.
Nyt on käynyt ilmi, ettei sovinnonteko ole onnistunut. Minulla ei ole syytä puuttua Rimma ja Paavo Salosen yksityisasioihin. Alaikäisen Venäjän kansalaisen salakuljettaminen diplomaattiauton takakontissa ei kuitenkaan ole mikään yksityisasia, onhan Vladimir Putinkin todennut, että teko vahingoitti miljoonia ihmisiä.
Saamieni tietojen mukaan Rimma ja Anton Saloseen kohdistuva sortokampanja on edelleen jatkunut ja saanut yhä järkyttävämpiä muotoja. Venäjän ulkoministeriön tiedotteen mukaan ministeri Häkämies painostaa Suomen oikeusjärjestelmää ja estää tällä painostuksellaan objektiivisen ja puolueettoman päätöksenteon kahden Venäjän kansalaisen, Rimma ja Anton Salosen asiassa.
Vähän aikaisemmin Venäjän ulkoministeriö on tiedotteessaan todennut, että ulkoministeri Alexander Stubb on lausunnoillaan suorastaan kehottanut suomalaisia diplomaatteja tekemään asemamaissaan rikoksia.
Venäjän tiedotusvälineet ovat lisäksi kertoneet, että Rimma ja Anton Salosta on heidän yhteisten tapaamistensa aikana kielletty käyttämästä ainoaa yhteistä kieltään eli venäjän kieltä, joka on myös molempien äidinkieli. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen tutkii asiaa parhaillaan. Minun tiedossani ei ole, että tällainen syrjivä ja rasistinen kielto olisi millään muotoa Paavo Salosen aikaansaannosta.
Ihmetystä herättää myös se, että Rimma Salonen määrättiin Tampereen käräjäoikeudessa maksamaan Anton-pojalle väitetystä lapsikaappauksesta peräti 20 000 euroa kärsimyskorvausta, vaikka oikeus kuitenkin totesi lapsen olosuhteet Venäjällä vähintään yhtä hyviksi kuin Suomessa. Sitä paitsi avioeron jälkeen syntynyt lapsi oli aina asunut äitinsä luona, eikä ulkomaille matkustaminen omassa huollossa olevan lapsen kanssa ainakaan minun tietääkseni ole rikos.
Professori Urpo Kangas on Aamulehdessä 15.11.2009 julkaisemassaan kommentissa todennut, että suositelu vahingonkorvaus pitkäaikaisessa vapaudenriistossa, johon voi liittyä väkivaltaa tai sen vaaraa, on 1 500-5 000 euroa. Kangas mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa toisen henkilön pään melkein tohjoksi hakannut väkivaltarikollinen tuomittiin maksamaan kärsimyksestä 8 000 euroa. Näin Kangas kommentoi Tampereen käräjäoikeuden päätöstä Rimma Salosen asiassa: "Kärsimyskorvauksen mittaamisessa Tampereen käräjäoikeus otti oikeuden omiin käsiinsä. Sen tuomitsema korvaus ylittää suomalaisen naisen keskimääräiset vuositulot ja on lähes viisi kertaa suurempi kuin venäläisen naisen vuositulot."
On selvää, ettei Rimma ja Anton Salosen kohtelu Suomessa ole eikä voikaan olla mikään "yksityisasia". Yhtä selvää on se, että myös Paavo Salosen vaikea tilanne on seurausta suomalaisten diplomaattien ja muiden viranomaisten mahdollisista virkarikoksista.
On ensisijaisen tärkeää, että suomalainen oikeusjärjestelmä saa toimia lapsen etua koskevassa asiassa riippumattomasti ja puolueettomasti. Näin ei ole asian laita, kun kokoomusministerit todistettavasti painostavat suomalaisia tuomioistuimia vireillä olevissa rikosasioissa.
Omalta osaltani jatkan Rimma ja Anton Salosen sekä myös Paavo Salosen tukemista. Katson, että Paavo Salonen on joutunut jopa vaikeampaan tilanteeseen kuin hänen entinen vaimonsa. Kuten Paavo Salonen on itsekin todennut tiedotustilaisuudessa, hän ja Rimma Salonen ovat erinomaisia vanhempia. Minä ja Paavo Salonen olemme lisäksi sopineet julkisen kiistamme, eikä minulla ole Paavo Salosta vastaan mitään vaatimuksia.
Sen sijaan minua viime vuoden puolella törkeästi loukanneet tiedotusvälineet ja niiden edustajat saavat niskoilleen tukun haasteita.
