Kuka välittäisi muslimeista, eli miten islam parantaa suomalaista yhteiskuntaa

Yksikään vaalikone ei ole kysynyt minulta sitä, miten muslimien asemaa Suomessa pitäisi parantaa.

Tämä on osoitus suomalaisen yhteiskunnan islamvastaisuudesta ja muukalaisvihamielisyydestä.

Muistan vain yhden vaalikoneen kysyneen sitä, pitäisikö musliminaisille järjestää oma uimahallivuoro. Totta kai pitäisi järjestää. Se on naisten vuoro. Onhan Yrjönkadun uimahallissakin miesten ja naisten vuorot, samaten kuten suomalaisessa saunomisessa perinteisesti.

Sharia-laki pitäisi integroida suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Muistan puhuneeni tästä melkein 1,5 tuntia Aamulehden toimittajalle vastaten hänen haastattelukysymyksiinsä, mutta toimittaja ei uskaltanut kirjoittaa vastauksistani mitään. Sen sijaan Aamulehti otti opportunistiprofessorilta lausunnon, joka heijasteli suomalaisen yhteiskunnan patologista rasistista vihan ilmapiiriä.

Sharia-laki saadaan mukaan tietysti tapaoikeutena, joka täydentää nyt jo käytössä olevaa sovitteluinstituutiota. Tai miksei nytkin käräjäoikeuden käsittelyyn kuka tahansa muslimi voi tuoda imaaminsa kirjallisen lausunnon, jossa arvioidaan asiaa Sharian kannalta. Suomalainen tuomari voi katsoa asiaa miten parhaaksi näkee.

Monissa arabivaltioissa Sharia on hyvässä käytössä maallisen oikeusjärjestelmän rinnalla. Isossa Britanniassa on jo käytössä Sharia-tuomioistuimia.

Teesini on tämä: islam parantaa ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa. Islamin perinteissä on paljon hyvää. Islam esimerkiksi suojelee naisia, toisin kuin länsimainen kapitalismi, joka alistaa naista pornografialla ja prostituutiolla. Myös Sharia-laissa on monia tärkeitä, naisten taloudellista asemaa suojelevia piirteitä.

Sanotaan mitä sanotaan, mutta uskallan väittää, että musliminainen voi henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin länsimainen nainen, joka ei oikeastaan tiedä, kuka hän loppujen lopuksi on.

Suomessa ja länsimaissa naisten asema on lähtökohtaisesti paljon huonompi kuin islamilaista oikeusjärjestystä tukevissa valtioissa, erityisesti naisten taloudellisen aseman kannalta. Niin sanotut sosiologit, vaikkakin yleensä valehtelevatkin, muistuttavat usein siitä, että naisen euro on vähemmän kuin miehen euro (siis tyypillinen länsimainen tapa mitata ihmisen arvo rahassa).

Sharia laki on vanhaa tapaoikeutta, jonka herättää luottamusta. Tietenkin Sharian rankimmissa muodoissa on piirteitä, joita ei voida tuoda suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Tämä koskee juuri rikosoikeudellisia säännöksiä. Sen sijaan perhe- ja perintöoikeudelliset säännöt voidaan tuoda sovittelujärjestelmään mukaan. Sharia-sovittelu perustuisi aina vapaaehtoisuuteen.

Suomeen on rakennettava lisää moskeijoita. Jos melkein jokaisessa suomalaisessa kaupungissa on soma ortodoksinen kirkko, miksei myös moskeija. Se kaunistaisi kaupunkikuvaa. Jo tuolla siintävät Kuopion minareetit, yli Kallaveen kiirii rukoushuuto... 

Islam voisi sivistää suomalaisia ja nostaa kulttuuriamme korkeammalle tasolle. Kuten mikä tahansa kulttuuri, myös suomalainen kulttuuri imee itseensä vieraista kulttuureista ja uskonnoista parhaita aineksia, huonot ainekset se hylkää.

Musliminaisten huivit kaunistavat kaupunkikuvaa ja sitä paitsi muuttavat ilmapiiriä turvallisemmaksi. On luonnollista, että ihminen ei välttämättä halua paljastaa kasvojaan julkisuudessa. Sekin on ihmisoikeus.

Suomen Yleisradion pitäisi kustantaa viikoittain islaminuskoa ja suomalaisia muslimeja käsitteleviä televisio-ohjelmia, lisäksi alan kirjallisuutta pitää lisätä.

Teesini on tämä: Sharia on loppupeleissä oikeudenmukaisempi oikeusjärjestelmä kuin suomalainen oikeusjärjestelmä. Suomalainen oikeusjärjestelmä on loppupeleissä julmempi ja epäoikeudenmukaisempi kuin Sharia.

Niin ja entäs ne Islamin vastustajat. Antaa niiden vaahdota. 

Stakesin valkoinen terrori

Stakesin valkoinen terrori

Johan BÄCKMAN

Venäjän tiedotusvälineet ovat parin viime vuoden ajan kuuluttaneet koko maailmaan suomalaisen sosiaalitoimen terrorinomaista suhtautumista venäläisiin äiteihin. Jopa imeväisikäisiä venäläisiä sylilapsia on riistetty venäläisiltä äideiltä ja määrätty lastenkotiin sillä verukkeella, että äiti ehkä voisi matkustaa Venäjälle. Kaikki tietävät Anton Salosen tapauksen: suomalainen rikollisryhmä sieppasi lapsen Venäjällä venäläiseltä äidiltä, tietäen lapsen Venäjän kansalaiseksi, ja salakuljetti suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Kymmenkunta suomalaista diplomaattia osallistui rikoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen, mikä johti Suomen ja Venäjän historian suurimpaan ulkopoliittiseen selkkaukseen. Suomen valtakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta, vaikkakin totesi lapsen ottamisen ja salakuljettamisen tapahtuneen oikeudettomasti.

Miksi venäläisiä naisia sitten sorretaan? Juuret ovat Suomen luokkasodassa ja valkoisessa terrorissa. Suomalaisen yhteiskunnan fasistisoitumiseen on olennaisena osana kuulunut poliittisesti epämieluisan osan hävittäminen. Tämä tarkoittaa erityisesti työväenliikettä sekä sitä osaa kansasta, joka vielä uskaltaa sanoa Venäjän olevan olemassa. Ymmärrettävästi tähtäimessä ovat venäläiset naiset, joiden pelätään kasvattavan lapsiaan venäläisiksi. Siksi Suomessa yleensä mitättömin perustein huostaanotettuihin venäläislapsiin sovelleteen erityistä poliittista väkivaltaa, ns. derussifikaatiota: venäläisiltä lapsilta kielletään äidinkielen venäjän puhuminen, heidät eristetään Venäjästä ja venäläisistä vanhemmistaan, ortodoksinen uskonto kielletään, ja lapsi tietysti opetetaan suomalaisessa koulussa muiden lasten tavoin vihaamaan Venäjää.

Miksi Suomi vihaa ja sortaa venäläisiä äitejä? Seuraavassa pari erittäin havainnollista sitaattia. Vuoden 1918 syksyllä Köyhäinhoitolehti kirjoitti seuraavaa:

”Vielä on suuri vaara punaisten naisissa. He ovat osoittautuneet useimmissa tapauksissa kauhistuttaviksi hirviöiksi ja pedoiksi. He ovat olleet kamaloita ilmiantajia ja murhiin yllyttäjiä. He ovat riehuneet ase kädessä ja tehneet kammottavia murhia. Suurelta osin noiden naisten kodit ja niissä annettu kasvatus on syynä hivittävän kauheaan sisällissotaamme. Punaisten raakuuksissa ennen kaikkea paljastui punaisten kotien ja näitten naisten raakuus, mikä hirvittävässä julmuudessa hakee vertaansa. Yhteiskunnan ehdoton velvollisuus tästä lähtien on oleva, etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa julkeaa raakuuttaan sekä kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen sielunelämän. Tästä täytyy tulla luja kontrolli ja sen aikaansaaminen on ennen kaikkea köyhäinhoitoviranomaisten tehtävä. Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” (Sitaatti julkaistu Mervi Kaarnisen kirjassa Punaorvot 1918, Minerva 2008, s. 62-63).

Huomatkaa edellisen sitaatin kaksi viimeistä lausetta: ”Kaikissa vähänkin arveluttavissa tapauksissa on lapset erotettava tällaisista hirviöistä. Yhteiskunnan etu ja säilytysvaisto sitä vaatii.” Tuo ohje sopii mainiosti venäläisten naisten kohteluun 2000-luvun Suomessa.

Otetaan vielä toinen yhtä havainnollinen sitaatti. Sen kirjoitti Ilmari Kianto huhtikuussa 1918 Keskisuomalaiseen, ja lainaus lienee monelle tuttu, sillä se on julkaistu myös Leena Landerin tuoreen Käsky-romaanin mottona:

”Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti varoittaakseen niiden kurjien ammattisisaria. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset olivat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?”

Sanomattakin on selvää, että 2000-luvun suomalainen sosiaalitoimi mieluiten tuhoaisi venäläiset naiset, jos se vaan olisi mahdollista. Paitsi kyllä ihmisen voi tuhota myös monta vuotta kestävällä sosiaaliviranomaisten laskelmoidulla terrorillakin.

Siirrytäänpä 2000-luvulle. Nykyoloissa sosiaaliviranomaiset käyttävät heille ja valtiolle poliittisesti epämieluisasta perhetaustasta nimitystä ”sosiaalinen perimä”. Juuri tästä ”sosiaalisesta perimästä” on tarkoitus päästä eroon keinolla millä hyvällä, kuten riistämällä lapset perheistään juuri huostaanottojen kautta. Se on taloudellisesti edullista, sillä huostaanotot ovat suomalaisille kunnille ja yksityisille yrityksille valtava bisnes.

Julman lehdistöpropagandan seurauksena ”venäläisyys” ymmärretään Suomessa erittäin vakavaksi sosiaaliseksi ongelmaksi, liittetäänhän siihen kaikki negatiivinen kuten prostituutio, varastaminen, rahanpesu, taudit, lika ja väkivalta. Juuri näin niin sanotut ”Venäjän tutkijat” ovat meille jo vuosia opettaneet. On siis selvää, että venäläiset perheet ja eritoten venäläiset äidit ovat suurennuslasin alla.

Venäläisen lapsen voi ja saa erottaa vanhemmistaan koska tahansa. Venäläiseltä äidiltä viedään imeväinen lapsi lastenkotiin, koska äiti voi mennä sukulaisiin Venäjälle, missä lapseen voidaan siirtää suomalaiselle yhteiskunnalle vaarallinen ”sosiaalinen perimä” eli venäläisyys. Venäläiset äidit ovat saaneet rikostuomioita sekä kotimaahansa Venäjälle menemisestä että myös turvakotiin pakenemisesta. Venäläinen äiti tietää, että Suomessa hänen lapsensa elää vankilassa. Valittaminen on vaikeaa, koska venäläiset äidit tuhotaan psyykkisesti ennen asian menemistä varsinaiseen oikeuteen. Hallinto-oikeudet ovat sosiaaliviranomaisten terrorin kumileimasimia.

Suomen Mielenterveysseura julkaisi vuonna 2007 propagandajulkaisun otsikolla Sosiaalinen perimä. Materiaali löytyy helposti netistä. Ohessa havainnollinen sitaatti:

”Huonon sosiaalisen perimän katkaisemiseen tarvitaan nyt uusia keinoja. Ylisukupolvisen ongelmien peritymisen estäminen on inhimillisesti ratkaisevan tärkeää, mutta myös taloudellisesti kannattavaa. Niiden ihmisten auttamiseksi, jotka jo lapsuudessaan ovat saanet huonot elämän eväät, tarvitaan positiivista diskriminaatiota, tehostettua tukea.”

Sosiaalitoimi onkin ”auttanut” monia venäläisiä äitejä viemällä näiden lapset lastenkotiin, tarkoituksena ”tukea” eli erottaa lapset ikuisesti perheestään ja poistaa lapsista venäläisyys. Tämä 2000-luvun fasismi, valkoinen terrori, tulee kauniisti esiin Stakesin julkaisuissa. Otetaan esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka-lehti numero 73 vuodelta 2008, siitä Marja Holmilan, Marjatta Bardyn ja Petra Kouvosen artikkeli ”sosiaalisesta perimästä”. Stakesin netissä levittämässä tekstissä sanotaan mm. seuraavaa:

”Termillä sosiaalinen perimä tarkoitetaan ongelmien siirtymistä vanhemmilta lapsille.”

Tämä sitaatti on havainnollinen, sillä siinä annetaan ymmärtää, että sosiaalinen perimä on siis aina lähtökohtaisesti vain huono asia. Niinpä aina parempi vaihtoehto on lapsen erottaminen perheestään ja lapsen antaminen firmoille, yksityisille lastenkodeille, jotka tekevät elävällä raaka-aineella suurta binestä. Siinä suurena häiriönä ovat vain vanhemmat ja heidän rakkautensa.

”Tutkijat ovat painottaneet sukupolvien ketjun katkaisemisen tärkeyttä”, Stakesin julkaisussa edelleen kirjoitetaan. Tämäkin sitaatti todistaa asenteesta, jossa lapsien erottaminen vanhemmistaan on lähtökohtaisesti aina parempi asia.

Stakesin artikkelissa kirjoitetaan edelleen, että lasten sijoittamisella estetään ”sosiaalisten ongelmien” eteenpäin siirtyminen ja että yhteiskunnan tehtävänä on turvata lapsille ”psykologiset vanhemmat”, sillä biologisten vanhempien tapaaminen ”häiritsee psykologisen vanhempisuhteen syntymistä” – ”siksi tapaamisia tulee rajoittaa”.

On täysin selvää, että suomalainen lastensuojelu 2000-luvulla on poliittista terroria. Se on fasismia, jonka tavoitteena on perheiden tuhoaminen. Suhtautuminen perheinstituutioon ja äidinrakkauteen on vihamielistä, mikä näkyy aggressiivisessa homoseksuaalisuuden, lapsettomuuden ja promiskuiteetin oikeutusta korostavassa valtiollisessa propagandassa. Hyvää ja tasapainoista perhe-elämää ja sen oikeutusta ei taas propagoida missään.

Sosiaalitoimen ammattitutkijat kirjoittavat täysin avoimesti siitä, että perheinstituutio ja sen ”sosiaalinen perimä” on lähtökohtaisesti huono asia. Erityisen selvästi tämä tulee esiin venäläisissä perheissä, jossa äidinrakkaus ja lasten hyvä kasvatus ovat vielä arvossaan. Siksi Suomi haluaa tuhota venäläiset perheet.

Huostaan otettujen lasten, niin venäläisten kuin suomalaisten, pitäisi ymmärtää, että he ovat poliittisia vankeja ja fasistisen poliittisen terrorin uhreja. Heidän pitäisi tajuta, että heillä on oikeus vapauteen. Valitettavasti kukaan Suomessa ei vielä ole uskaltanut tutkia kriittisesti niin sanotun lastensuojelun todellisia kasvoja, puhumattakaan sitä, että räikeän fasistisen propagandan alta nousisi oikea vapautusliike.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu alustukseen II venäläis-suomalaisessa lapsen oikeuksien konferenssissa Helsingissä 7.4.2011. Aiheesta kiinnostuneet voivat osallistua III venäläis-suomalaiseen lapsen oikeuksien konferenssiin Helsingissä 7. toukokuuta 2011, ks. http://www.facebook.com/event.php?eid=184259881620872

Johan Bäckman talks for Russia Today direct from YLE Pasila

II kansainvälinen venäläis-suomalainen konferenssi "Lapsen oikeudet Suomessa"

Tiedote

Lauantaina 9.4.2011 kello 10-13 Helsingin Seurahuoneen Englantilaisessa kabinetissa (Rautatieasemaa vastapäätä)

II kansainvälinen venäläis-suomalainen konferenssi "Lapsen oikeudet Suomessa"

Asiantuntijat, aktivistit, vanhemmat ja viranomaiset keskustelevat lapsen oikeuksien tilasta Suomessa, erityisesti venäläis-suomalaisten lapsien tilanteesta. 

Tilaisuudessa mm. dosentti Johan Bäckman puhuu aiheesta "Suomalais-venäläiset lapsikiistat" ja lakimies Jyrki Leivonen aiheesta "Lakimiehen kokemuksia ulkomaalaistaustaisten erityisongelmista". 

Tampereella tammikuussa 2011 järjestetty I vastaava konferenssi oli menestys: tilaisuudessa käytiin mittava keskustelu, tunnistettiin ongelmia ja etsittiin ratkaisuja. 

Tilaisuuteen on kaikilla vapaa pääsy. 

Tilaisuuden järjestää Suomen antifasistinen komitea ja Huostaanotetut lapset ry. 

Lisätiedot: Johan Bäckman, 040 503 5474

Viron apartheidhallinto järjesti taas laittomat vaalit

Suomenlahden etelärannalla valtaa pitävä apartheidhallinto, joka käyttää itsestään valheellista nimitystä "Viron tasavalta", järjesti taas laittomat vaalit. Kuten arvata saattaa, meno jatkuu entisellään.

Apartheidhallinto ei salli vapaita vaaleja, sillä noin kolmannes alueen väestöstä on suljettu valtakunnallisten vaalien ulkopuolelle epäluotettavana aineksena, vaikka he olisivat syntyneet Virossa ja maksaneet sinne koko ikänsä veroja. Kun kolmannes väestöstä ei saa äänestää, on selvää, että mistään demokratiasta ei voi olla kyse.

Äänioikeden voi saada nöyryyttävissä kansalaisuutesteissä, joissa varmistetaan hakijan lojaali venäläisviha.

Kuten tiedetään, apartheidhallintoalueen väestöstä noin kolmannes on venäläisiä. Jokainen yritys saada venäläiset mukaan politiikkaan torpedoidaan demokratian vastaisen salaisen poliisin, niin sanotun suojelupoliisin (Kaitsepolitsei eli Kapo) toimesta. Sen pahimpia vihollisia ovat demokraatit ja totuudenpuhujat.

Kapolla on valta määrätä kenelle tahansa EU-kansalaiselle maahantulokielto Viroon tai EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle pysyvä maahantulokielto koko Schengen-alueelle, mitä mahdollisuutta se tehokkaasti käyttää demokratian vastaisessa taistelussa.

Viron media on täysin apartheidhallinnon talustusnuorassa, sillä kaikki Viron niin sanottujen tiedotusvälineiden toimittajat ovat suoraan tai välillisesti Kapon palveluksessa. Kaikki mitä Viron mediat kirjoittavat, on Kapon etujen mukaista.

Kapon propagandan tunnistaa parhaiten siitä, että siinä kaikkia demokraattisia voimia kutsutaan "ääriliikkeiksi". Tosiasiassa Viron apartheidhallinto on nostanut valtaan kiihkokansallisen ääriliikkeen, joka palvoo fasismia ja vihaa demokratiaa. Se pelkää eniten omaa kansaansa, sekä venäläisiä että varsinkin virolaisia.

Viron apartheidhallinto onkin demokraattisen kehityksen sijaan ryhtynyt panostamaan informaatiosodankäyntiin, mikä käytännössä merkitsee nettikiusaamista Naton tuella. Tätä varten Viroon perustettiin amerikkalaisten rahoilla kybersodankäynnin videopeliluola.

Homma alkoikin loistavasti, kun apartheidhallinnon lojaali asiamies Kaja Kunnas, joka saa kirjoittaa Helsingin Sanomiin, arvioi Viron apartheidvaaleja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta. Naisia kuulemma kaivataan parlamenttiin enemmän. Tällä "nerokkaalla" tempulla suomalaisen lukijan päätä onnistuttin sekottamaan sen verran, että venäläisten ihmisoikeuksien polkeminen ei tullut heti mieleen.

Kaja Kunnaksen puolustukseksi on toki lausuttava, että yksikään demokraattisesti ajatteleva rehellinen kirjeenvaihtaja ei tietenkään saisi toimia Virossa päivääkään, sillä Kapo järjestäisi hänelle riittävästi ns. ongelmia ja ajaisi lopulta maasta.

Sitten Helsingissä piti kuulemma 1.3.2011 vaaleja koskevan "tiedotustilaisuuden" Iivi Anna Masso, apartheidhallinnon vankkumaton puolustaja, jonka kaikki lausunnot ovat Kapon intressien mukaisia. Hänkin saa yllättävän vapaasti hallita Suomen medioissa apartheidhallintoa koskevaa tiedotusta, jonka mukaan kysymyksessä olisi "Viron tasavalta".

Ongelma on siinä, että todellista tietoa ei saa juuri millään, sillä Kapo hallitsee Viron sisäistä informaatiotilaa täysin suvereenisti.

Vähän aikaa sitten Narva-Jöesuussa järjestettiin lapsellinen vakoojakokous, johon osallistui peräti sata ihmistä. Virallisesti kokouksen aiheena oli kuulemma "psykologinen puolustus". Kysymys oli siis eräänlaisesta terapiaistunnosta. Viron presidentin johdolla kuulemma kehiteltiin uusia keinoja nettikiusaamisen tehostamiseksi. Tilaisuuteen osallistui monia suomalaisiakin nimiä, jotka ovat rakentaneet uraansa Suomen kautta Venäjää vastaan käydyllä informaatiosodalla. Toivottavasti terapiaistunto oli heille hyödyksi.

On tietenkin väärin sanoa, että Viron laiton apartheidhallinto olisi vain venäläisvastainen, sillä se on ennen muuta ihmisvastainen ja siis myös virolasvastainen.

Viron apartheidhallinto on laiton miehityshallinto, joka terrorisoi kansaa poliittisella vainolla.

Virolaiset ovat poliittisen sorron uhreja, sillä he eivät saa ajatella vapaasti.

Suomi rikkonut viittä kansainvälistä sopimusta Anton-asiassa, Venäjä valmistelee kovaa noottia ja diplomaattien karkotuksia

Venäjän viranomaiset ovat viikonlopun aikana antaneet poikkeuksellisen jyrkkiä lausuntoja Anton-asiassa. Tänään sunnuntaina julki tulleen tiedon mukaan Venäjän ulkoministeriö MID aikoo antaa asiassa poikkeuksellisen jyrkän nootin. Lähteiden mukaan Venäjä aikoo karkottaa suomalaisia diplomaatteja ja mahdollisesti irtisanoa jonkun sopimuksen.

Äsken nettiin tulleen tiedon mukaan Venäjän ulkoministeriö katsoo, että Suomi on rikkonut asiassa useita kansainvälisiä sopimuksia, kuten Euroopan luovutussopimus 1957, Wienin yleissopimus diplomaattisuhteista 1961, kahdenvälinen sopimus oikeusavusta 1978, Suomen ja Venäjän välinen rikostorjuntasopimus 1996 ja Suomen ja Venäjän naapuruussopimus 1992. Ks. http://www.rbc.ru/fnews.open/20110306131652.shtml

Tämä julkilausuma merkitsee jo, että kyseessä on pahin kriisi Suomen ja Venäjän välillä 1992 jälkeen.

Valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä on karkea virhe, kun väitetään, että Anton Salosen Venäjän kansalaisuus olisi "kumottu" kahdessa tuomioistuimessa Venäjällä, ja että se olisi ollut peruste noutaa lapsi. Venäjä lain mukaan kansalaisuutta ei voi lainkaan kumota tuomioistuimessa. Anton Salosen Venäjän kansalaisuutta ei ole koskaan kumottu, lapsi on ollut aina Venäjän kansalainen. Valtakunnansyyttäjän päätöksessä annetaan valheellisesti ymmärtää, että Venäjän viranomaiset olisivat antaneet "luvan" Anton Salosen sieppaamiselle. Mitään tällaista asiakirjaa ei kuitenkaan ole esitetty ja Venäjällä valtakunnansyyttäjänviraston pyynnöstä kuulustellut kuusi poliisiviranomaista ovat kiistäneet antaneensa mitään lupaa, mutta Jorma Kalskeen ja Leena Metsäpellon antaman päätöksen mukaan ko. kuusi poliisia olisivat muka valehdelleet yksissä tuumin.

Dosentti Johan Bäckman on valtuutettu hoitamaan Anton-asiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa EIT. Bäckman toimii siellä Anton Salosen edustajana, koska Rimma Salonen on edelleen Venäjän lain mukaan Anton Salosen huoltaja. Lisätietoja Johan Bäckman 040 503 5474

Paavo Salonen, Simo Pietiläinen ja Olli Perheentupa saavat rikossyytteet

Kuuluisa venäläinen äiti Rimma Salonen aikoo nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa syytteet Anton-pojan sieppauksesta, vapaudenriistosta, salakuljetuksesta ja virkarikoksista Simo Pietiläistä, Paavo Salosta ja pääkonsuli Olli Perheentupaa vastaan. Miehet saavat siis valmistautua rikosoikeudenkäyntiin.

Paavo Salonen saa syytteet vapaudenriistosta, lapsikaappauksesta ja valtionrajarikoksesta, Simo Pietiläinen virkarikoksesta ja avunannosta valtionrajarikokseen ja Olli Perheentupa virkarikoksesta.

Rimma Salonen aikoo saattaa rikokset suomalaisen tuomioistuimen tutkittaviksi ensi tilassa. Haastehakemus perustuu asianomistajan oikeuteen nostaa itse syytteet sekä perustuslain antamaan oikeuteen nostaa syyte virkarikoksesta.

Venäjän valtiosyyttäjä nosti Paavo Salosta ja Simo Pietiläistä vastaan syytteet Anton Salosen sieppaamisesta ja salakuljetuksesta suomalaisen diplomaattiauton takakontissa jo joulukuussa 2009 ja pyysi Suomen oikeusministeriä siirtämään asian suomalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tänäisessä päätöksessään Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto katsoi Simo Pietiläisen ja Paavo Salosen syyllistyneen rikoksiin, mutta jätti syytteet nostamatta. Päätöksen taustalla on kokoomusministerien kova painostus, sillä ulkoministeri Stubb ja puolustusministeri Häkämies olivat ylistäneet Anton-pojan sieppausta ja salakuljetusta hyvin tehdyksi jo rikostutkinnan alkuvaiheessa.

Valtakunnansyyttäjän päätös rakentuu sen varaan, että Anton Salosen Venäjän kansalaisuus olisi peruttu venäläisessä tuomioistuimessa, minkä vuoksi lapsen olisi saanut hakea pois. Tosiasiassa Venäjällä tuomioistuimella ei ole mitään valtuuksia päättää Venäjän kansalaisuudesta. Valtakunnansyyttäjänviraston tulkinta osoittaa siis tietämättömyyttä ja myös suurta ammattitaidottomuutta.

Suomen valtakunnansyyttäjänviraston mukaan Antonin sieppaukseen olisi peräti ollut poliisiviranomaisten lupa ja ohjeet, vaikka asiasta ei ole mitään muuta todisteita kuin sieppaajien omat lausumat. Kalske väittikin päätöksessään, että peräti kuusi (6) todistajana kuultua venäläistä poliisiviranomaista olisi yksissä tuumin valehdellut sanoessaan, että he eivät missään tapauksessa ole voineet antaa lupaa lapsen sieppaamiselle.

Huvittava yksityiskohta on valtakunnansyyttäjänviraston väite siitä, että entinen konsuli Simo Pietiläinen olisi joutunut kärsimään, sillä hän menetti työnsä Pietarin konsulaatissa. Tosiasiassa Pietiläiselle annettiin parempi pesti Helsingissä ja sen jälkeen kansainvälisiä huipputehtäviä Afganistanissa ja Kosovossa.

Itse asiassa valtakunnansyyttäjän tämänpäiväinen päätös on Rimma Saloselle suuri voitto, sillä Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen on kuitenkin todettu rikoksiin syyllisiksi. On siis heidänkin etunsa, että asia tutkitaan oikeudessa.

Rimma Salosen mukaan Anton Salosen sieppaamiselle ja salakuljetukselle oli saatu myös Suomen hallituksen hyväksyntä, sillä ulkoministeri Stubb antoi 14.5.2009 antamassaan haastattelussa rikoksille täyden poliittisen tuen, syyttäen Rimma Salosta rikolliseksi, ja pääministeri Vanhanen kieltäytyi saman päivän tv-haastattelussa kahdesti vastaamasta Ylen toimittajan Jari Korkin kysymykseen siitä, tiesikö valtiojohto Anton sieppausjärjestelyistä etukäteen.

Tosiasiassa Rimma Salonen oli matkustanut huollossaan olevan venäläisen pojan kanssa Venäjälle maaliskuussa 2008, minkä jälkeen hän vastaanotti poliisilta ja ex-mieheltään uhkaukset vankeustuomiosta ja lapsen menettämisestä, eikä hän uskaltanut palata takaisin. Tampereen käräjäoikeus vei häneltä Antonin huoltajuuden äitiä kuulematta ja hänelle mitään ilmoittamatta heti huhtikuussa 2008, vaikka hänen osoitteensa ja yhteystietonsa olivat asianomaisten tiedossa.

Ilmeisesti kysymys on vain siitä, että kokoomus tarvitsi itselleen köyhän venäläisen naisen pilkanteon kohteeksi. Siitä onkin nyt tullut olennainen osa kansainvälistä Suomi-brändiä juuri Stubbin ansiosta.

Stubb sanoi heti tapahtuman jälkeen, että Antonin sieppauksessa ja salakuljetuksessa toimittiin inhimillisesti oikein. Sama inhimillisyysperuste esiintyy nyt kaksi vuotta myöhemmin valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä. Myös puolustusministeri Jyri Häkämies painosti oikeusviranomaisia ilmoittamalla vielä syksyllä 2009, että Anton-pojan sieppauksessa ja salakuljetuksessa toimittiin oikein.

Rimma Salosen mukaan äidiltään laittomasti siepattua lasta ei olisi saanut piilottaa konsulaattiin kuukaudeksi. Asiaa olisi pitänyt käsitellä esimerkiksi panttivankitilanteena. Pietarin pääkonsuli Olli Perheentupa on vastuussa laittomasta menettelystä ja joutuu oikeuteen.

Väitteet siitä, että asiaan etsittiin ratkaisua venäläisiltä viranomaisilta, ovat Rimma Salosen mukaan puuta heinää, eikä niistä ole mitään näyttöä. Tosiasiassa diplomaatit yrittivät ratkaista erilaisten rikosten aiheuttamaa tilannetta vain kehittelemällä uusia rikoksia.

Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että Anton Salonen jää historiaan jäävuorena, johon suomalainen "oikeusvaltio" törmäsi. Kunnia Suomi-brändin upottamisesta kuuluu Alexander Stubbille.

Rimma Salonen luottaa täydellisesti siihen, että rikossyytteet tutkitaan suomalaisessa tuomioistuimessa puolueettomasti ja että riippumattomat tuomarit ottavat päätöksessään huomioon kaikki tietoonsa tulleet seikat.

Paavo Salonen, Simo Pietiläinen ja Olli Perheentupa saavat siis silittää pukunsa ja valita solmion rikosoikeudenkäyntiä varten.

Niin ja tähän loppuun vielä venäläinen sananlasku: Hyvin nauraa se, joka nauraa viimeiseksi.