Попытка преступной группировки «Пусси Райот» разжечь ненависть против верующих показала всему миру настоящее лицо «цветной революции» — лицо фашизма.
Приговор «Пусси Райот» можно и нужно понимать как окончательный конец «цветной революции», т.е. конец хулиганства псевдополитиков, организованных западными спецслужбами.
В зале суда дьявольские лица трех подсудимых «девушек» говорили на своем страшном языке «цветной революции» о политических реалиях нашей эры.
На самом деле «Пусси Райот» — это насильственное нападение на демократию в России, совершенное против Православия, против всех конфессии России, против государственности России, против русского народа и его единства.
«Пусси Райот» никакого отношения к искусству, к музыке и к политике не имеет. Это просто преступление, в первую очередь, в виде морального насилия и психотеррора.
С другой стороны дело много говорит нам о феминизме и о том, в какой античеловеческий тупик попал феминизм. Феминизм стал преступностью против человечества. Мы это видели также на Украине, где порно-звезда преступной группировки «Фемен» снесла крест, символ жертв политических репрессии и «оранжевой революции».
Во время чтении приговора я заметил вывод психиатрической экспертизы подсудимых. Две из них страдают от смешанного расстройства личности, одна из них — от нестабильности эмоций. Это хорошо выражает душевное состояние «цветных революционеров».
Наказание в виде двух лет колонии, конечно, шокирует, и такая мягкость всего лишь выражает абсолютную либеральную атмосферу России сегодня. Во многих других странах, такие «художники» уже давно были повешены.
К счастью, бесы «Пусси Райот» скоро должны получить и новые обвинения по поводу своей предыдущей преступной деятельности. Одна из них, например, во время беременности занималась групповым сексом в музее под видеозапись, которая немало рассказывает об атмосфере «цветной революции».
В конце 1980-х в фонтане гостиницы «Прибалтийская» в Ленинграде финские студенты организовали голый «перформанс», из-за которого они тоже получили 2 года колонии за хулиганство . Министр национального развития Финляндии, известная русофобка Хеиди Хаутала, могла бы сейчас поднять именно этот «перформанс», к каким-то вопросам свободы слова. Вероятно, эти бывшие голые студенты сами могут сейчас соединить силы от имени «цветной революции».
Финляндия тоже потихонечку проснулась от кошмара «цветной революции». Президент Ниинисте вел себя удивительно мудро, когда отказался покоментировать дело «Пусси Райот», заявив, что какие-то незаконченные судебные дела комментировать не станет.
Наша история, конечно, — это имитация «Пусси Райот» у Успенского собора в Хельсинки. Незаконный митинг, с помощью которого профессор Хельсинского университета Тейво Тейвайнен пытался разжечь ненависть к России и к Православию. Этот инцидент моментально сделал Тейвайнена самым известным финским профессором мира, хотя само его незначительное творчество этого не служило бы. В России его глупость надо принять именно как доказательством того, что конец «цветной революции» исход из Финляндии. Для Финляндии было бы отличной рекламой, если бы «профессор» уволился сам. В любом случае, реакция полиции и прокуратуры на сумасшествие этого «последнего цветного революционера» стоит ожидать.
В Финляндии, кстати, многие главные редактора печатных изданий, а также министр внутренних дел, — благочестивые верующие. Их вера, конечно, влияет на атмосферу страны, где поклонение преступному насилию и порнографии «Пусси Райот» считают тяжелым делом.
Естественно, что от министра внутренних дел Паиви Расанен, известного верующего политического деятеля от христианско-демократической партии, никаких комментарии в пользу «Пусси Райот» не ожидается.
Saturday, August 18, 2012
Open Appeal Demanding Resignation of Professor Teivo Teivainen
For the Helsinki University Rector Dr. Thomas Wilhelmsson
Open Appeal Demanding Resignation of Professor Teivo Teivainen
According to information that has appeared in international publications, Teivo Teivainen, while conducting his duties as a professor, has behaved in a way that requires thorough investigation and his resignation.
According to information Teivainen himself brought into public, on August 3rd 2012, having read Finnish Orthodox Church spokesman’s opinion on the criminal blasphemy of “Pussy Riot” performance in Moscow in the newspaper “Helsingin Sanomat”, he wanted to insult Finnish Orthodox Church and Christians in a similar way by conducting a similar gross provocation at the Cathedral of Assumption in Helsinki. Being aware of the insulting nature of his performance and of the fact that it will be targeted at a religious minority in Finland, Teivainen had asked two of his students to join him, who masked illegally like “Pussy Riot”, and shouted performing exorcism at the Cathedral of Assumption together with Teivainen, deeply insulting Orthodox faith and the Christians. Plenty of people invited by Teivainen attended the illegal action that was part of his tutorial at the University of Helsinki. Immediately after that, Teivainen wrote on his open Facebook-wall that he had organized “A Pussy Riot performance” at the Cathedral of Assumption and that the Cathedral of Assumption became “free Pussy Riot cathedral”.
Resuming critical debate on the issue, Teivainen wrote in Facebook, that it would be more effective to organize a similar protest at the Russian embassy in Helsinki. On 14 August 2012, most likely incited by Teivainen, three women, among them apparently the same students that attended the illegal protest at the Cathedral of Assumption, organized an illegal and shameful performance at the Russian embassy, stripping partly naked and blocking the traffic.
By his actions, namely violating laws, insulting believers, desecrating holy places and disturbing the activities of a diplomatic mission Teivainen has demonstrated, that in his opinion, the cited above things are worth supporting.
On 14 August 2012, Teivainen’s actions have been reported to the Helsinki police station as suspected crimes. He is a suspect of at least blasphemy and other crimes and violations of law. A request related to the issue has also been sent to Finnish Prosecutor General on August 16th 2012.
Teivainen has not expressed any remorse nor asked the Church or believers for forgiveness. On the contrary, he has repeatedly explained his insulting actions in a way that is by content illogical and unintelligible.
The nature of Teivainen’s attacks against the church of Finnish religious minority and his disregard towards laws and good manners clearly testify to the fact of the unsuitability for the position of a professor.
We would like to remind the readers of the fact that even such a small thing as Professor J. P. Roos’ public invitation to stow away in Helsinki trams led to an investigation and a caveat from the university rector. In the case of Teivainen, the issue is much more serious, because it has raised wide outrage around the world. Blasphemy of an Orthodox Church is hardly the ideal way for Finland to make the country known worldwide with her most famous professor.
The most worrying in Teivainen’s activities from the point of view of the University of Helsinki and the law on civil servants is the fact that in the position of a professor he asked some students to perform illegal and insulting provocations and invited his other students as well. He exploited his position of a professor to carry out the above cited action. Obviously, taking advantage of professor’s position by engaging students into political demonstration and harassing religion cannot be in accordance with the university’s basic principles or be considered proper otherwise.
In this connection we would kindly like to point out, that Cathedral of Assumption in Helsinki was built with personal donations of the Emperor Alexander II as the beautiful symbol of unity of Grand Duchy of Finland and Russian Empire. The same unity is symbolized by the name of Teivainen’s office address, Unoninkatu (the Union Street). Thus with his action, Teivainen did not only attack a religious minority in Finland and a state church in a rude way, but also the relations between Finland and Russia.
On the above-mentioned basis we demand profound investigation of the case and first and foremost Teivainen’s release from his duties
Yours Sincerelly,
Dr. Johan Bäckman, Adjunct Professor in Sociology of Law, University of Helsinki
Jon Hellevig, Lawyer
Evgenia Hilden-Järvenperä, Member of Educational Board, City of Pori
Tommi Lievemaa, musician, PAND artists for peace
Dr. Juha Molari, Doctor in Theology, Finnish Anti-Fascist Committee
Jussi Parviainen, Theatre Director, Playwright, Finnish Anti-Fascist Committee
Rauni Salminen, Theatre Director, PAND artists for peace
(Translation of the text as it appeared when delivered to rector Wilhelmsson 16th August 2012)
Open Appeal Demanding Resignation of Professor Teivo Teivainen
According to information that has appeared in international publications, Teivo Teivainen, while conducting his duties as a professor, has behaved in a way that requires thorough investigation and his resignation.
According to information Teivainen himself brought into public, on August 3rd 2012, having read Finnish Orthodox Church spokesman’s opinion on the criminal blasphemy of “Pussy Riot” performance in Moscow in the newspaper “Helsingin Sanomat”, he wanted to insult Finnish Orthodox Church and Christians in a similar way by conducting a similar gross provocation at the Cathedral of Assumption in Helsinki. Being aware of the insulting nature of his performance and of the fact that it will be targeted at a religious minority in Finland, Teivainen had asked two of his students to join him, who masked illegally like “Pussy Riot”, and shouted performing exorcism at the Cathedral of Assumption together with Teivainen, deeply insulting Orthodox faith and the Christians. Plenty of people invited by Teivainen attended the illegal action that was part of his tutorial at the University of Helsinki. Immediately after that, Teivainen wrote on his open Facebook-wall that he had organized “A Pussy Riot performance” at the Cathedral of Assumption and that the Cathedral of Assumption became “free Pussy Riot cathedral”.
Resuming critical debate on the issue, Teivainen wrote in Facebook, that it would be more effective to organize a similar protest at the Russian embassy in Helsinki. On 14 August 2012, most likely incited by Teivainen, three women, among them apparently the same students that attended the illegal protest at the Cathedral of Assumption, organized an illegal and shameful performance at the Russian embassy, stripping partly naked and blocking the traffic.
By his actions, namely violating laws, insulting believers, desecrating holy places and disturbing the activities of a diplomatic mission Teivainen has demonstrated, that in his opinion, the cited above things are worth supporting.
On 14 August 2012, Teivainen’s actions have been reported to the Helsinki police station as suspected crimes. He is a suspect of at least blasphemy and other crimes and violations of law. A request related to the issue has also been sent to Finnish Prosecutor General on August 16th 2012.
Teivainen has not expressed any remorse nor asked the Church or believers for forgiveness. On the contrary, he has repeatedly explained his insulting actions in a way that is by content illogical and unintelligible.
The nature of Teivainen’s attacks against the church of Finnish religious minority and his disregard towards laws and good manners clearly testify to the fact of the unsuitability for the position of a professor.
We would like to remind the readers of the fact that even such a small thing as Professor J. P. Roos’ public invitation to stow away in Helsinki trams led to an investigation and a caveat from the university rector. In the case of Teivainen, the issue is much more serious, because it has raised wide outrage around the world. Blasphemy of an Orthodox Church is hardly the ideal way for Finland to make the country known worldwide with her most famous professor.
The most worrying in Teivainen’s activities from the point of view of the University of Helsinki and the law on civil servants is the fact that in the position of a professor he asked some students to perform illegal and insulting provocations and invited his other students as well. He exploited his position of a professor to carry out the above cited action. Obviously, taking advantage of professor’s position by engaging students into political demonstration and harassing religion cannot be in accordance with the university’s basic principles or be considered proper otherwise.
In this connection we would kindly like to point out, that Cathedral of Assumption in Helsinki was built with personal donations of the Emperor Alexander II as the beautiful symbol of unity of Grand Duchy of Finland and Russian Empire. The same unity is symbolized by the name of Teivainen’s office address, Unoninkatu (the Union Street). Thus with his action, Teivainen did not only attack a religious minority in Finland and a state church in a rude way, but also the relations between Finland and Russia.
On the above-mentioned basis we demand profound investigation of the case and first and foremost Teivainen’s release from his duties
Yours Sincerelly,
Dr. Johan Bäckman, Adjunct Professor in Sociology of Law, University of Helsinki
Jon Hellevig, Lawyer
Evgenia Hilden-Järvenperä, Member of Educational Board, City of Pori
Tommi Lievemaa, musician, PAND artists for peace
Dr. Juha Molari, Doctor in Theology, Finnish Anti-Fascist Committee
Jussi Parviainen, Theatre Director, Playwright, Finnish Anti-Fascist Committee
Rauni Salminen, Theatre Director, PAND artists for peace
(Translation of the text as it appeared when delivered to rector Wilhelmsson 16th August 2012)
Värivallankumouksen loppu ja viimeinen värivallankumouksellinen
Eilinen merkitsi Venäjällä katkeraa loppua niin sanotulle värivallankumoukselle – länsimaista masinoidulle liberaalien ääriliikkeiden riehunnalle. "Pussy Riotiksi" kutsutun järjestäytyneen rikollisryhmän yritys lietsoa väkivaltaa ja terroria uskovaisia vastaan näytti nimenomaan koko maailmalle värivallankumouksen todelliset, fasistiset kasvot.
Oikeussalin lasikaapissa istuneiden kolmen syytetyn naisen paholaismaiset naamat puhuivat omaa kauheaa kieltään siitä nykytodellisuudesta, jossa joudumme elämään.
Tosiasiassa "Pussy Riot" oli väkivaltainen hyökkäys Venäjän demokratiaa, Venäjän ortodoksikirkkoa, kaikkia uskontoja, Venäjän valtiota, Venäjän kansaa ja sen yhtenäisyyttä vastaan.
"Pussy Riotilla" ei ole mitään tekemistä taiteen, musiikin tai politiikan kanssa. Se on yksinkertaisesti rikollista väkivaltaa, mikä on myös oikeudessa todettu. Kyse on ennen kaikkea henkisestä väkivallasta, psykoterrorista.
Toisaalta tapaus kertoo paljon feminismistä ja siitä, mihin ihmisyydenvastaiseen tilaan feminismi on itsensä ajanut. Feminismistä on tullut rikollisuutta ihmiskuntaa vastaan. Sen näimme eilen, kun "Pussy Riotin" puolesta mieltään osoittanut "Femen"-rikollisjärjestön alaston pornotähti katkaisi moottorisahalla Stalinin uhrien muistoksi pystytetyn ristin Ukrainassa.
Kuunnellessani eilen tuomion lukua panin merkille tuomarin yhteenvedon mielentilatutkimuksesta. Kaksi tuomituista kärsii vakavasta persoonallisuushäiriöstä ja yksi epätasapainoisesta tunne-elämästä. Tämä kuvastaa laajemminkin värivallankumouksellisten mielentilaa.
Kahden vuoden tuomio on tietysti järkyttävän pieni ja kertoo vain Venäjän nykyisen poliittisen ilmapiirin liberaalista vapaamielisyydestä. Hyvin monessa maassa nämä "taiteilijat" riippuisivat jo ansaitusti hirressä.
Onneksi naisille luetaan pian uusia syytteitä heidän aikaisemmasta rikollisesta toiminnastaan. Eräs heistä muun muassa siunatussa tilassa ollessaan harrasti julkisissa tiloissa videoitua ryhmäseksiä, mikä kertoo värivallankumouksellisen tilanteen luonteesta.
Joskus 1980-luvun lopulla Leningradin Pribaltiiskaja-hotellin suihkulähteessä alasti humalassa riehuneet suomalaiset abiturientit saivat hekin huliganismista leirituomion. Heidi Hautala voisi nostaa tämänkin "performanssin" nyt esiin eräänlaisena taannehtivana sananvapauskysymyksenä. Ehkä nuo entiset abiturientit kaivetaan jostakin esille värivallankumousta tukemaan.
Suomessa on alettu heräillä värivallankumouksen painajaisunesta. Presidentti Sauli Niinistö, joka toistaiseksi on käyttäytynyt kunnolla, osoitti yllättävää täysjärkisyyttä kieltäytymällä kommentoimasta keskeneräisiä oikeusjuttuja.
Oma lukunsa on Uspenski katedraalin luona järjestetty "Pussy Riotia" matkiva laiton mielenosoitus, jonka avulla Helsingin yliopiston professori Teivo Teivainen yritti lietsoa opiskelijoihin Venäjän ja ortodoksikirkon vastaista vihaa. Tapaus teki hetkessä Teivaisesta kansainvälisesti kuuluisimman professorimme, vaikkei hänen mitätön tuotantonsa siihen muutoin juuri oikeuttaisikaan.
Ympäri palloa leviävät inhimilliset väärinkäsitykset Teivaisen yrityksistä heitellä Uspenskiin virtsaa, hänen pidätyksestään, syytteestä ja mahdollisesti viiden vuoden rangaistuksesta kertovat vain siitä, minkälaisia ajatuksia Teivaisen mielentila maailman ihmisissä herättää.
Käsittämättömyyksiä jokelteleva "maailmanpolitiikan professori" on hätääntyneillä selityksillään osoittanut Helsingin yliopiston opetuksen ja tutkimuksen todellisen laadun. Venäjällä hänen tyhmyytensä on otettu vastaan todistuksena siitä, että värivallankumouksen loppu on alkanut Suomesta.
Parasta mainosta Suomelle olisi tietysti se, että Teivainen eroaisi itse. Joka tapauksessa poliisin ja syyttäjän reaktiot tämän "viimeisen värivallankumouksellisen" sekoiluun ovat odottamisen arvoinen asia.
Eräiden suomalaisten päätoimittajien ja sisäministerimme kristillinen vakaumus on tietysti luonut Suomeen ilmapiiriä, jossa "Pussy Riotin" rikollisen väkivallan ja pornografian palvonta muuttuu vaikeammaksi. Päivi Räsäseltä tuskin saamme "Pussy Riotia" tukevia kannanottoja.
JOHAN BÄCKMAN
Sunday, June 24, 2012
Tiedote. Simo Wiesenthal -keskuksen johtaja tohtori Efraim Zuroff on saapunut Suomeen.
Zuroff saapui Suomeen myöhään sunnuntai-iltana. Hän pitää maanantaina 25.6. kello 11 alkaen lehdistötilaisuuden hotelli Vaakunan näköalakabinetissa Helsingin keskustassa ja esittelee kirjansa "Operaatio viimeinen mahdollisuus - yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle. Zuroff luennoi samasta aiheesta Helsingin yliopistossa (Porthania PI) klo 14 alkaen.
Zuroff vastaa toimittajien kysymyksiin myös puhelinnumerossa 040 1948 309.
Tiistaina 26.6. klo 14 Zuroff luennoi Turun kaupunginkirjastossa.
Tiedustelut: zvierailu@gmail.com
Saturday, June 23, 2012
Пресс-релиз. Директор центра Симона Висентхала в Финляндии.
Известный израильский правозащитник, директор центра Симона Висентхала, доктор исторических наук ЭФРАИМ ЗУРОФФ прибывает в Финляндию на 2-дневную визиту связано с изданием его книги "Операция позледняя возможность" в финском переводе.
Пресс-конференция Эфраима Зуроффа состоится в Хельсинки в понедельник 25.6.2012 в 11.00 в гостинице "Ваакуна", 10. этаж (напротив главного железнодорожного вокзала).
Лекция Эфраима Зуроффа состоится в Хельсинском университете, зал "П-1" (здания "Портхания"), в понедельник 25.6. в 14.00 часов.
Во вторник 26.6. в 14.00 Зурофф читает лекцию также в городском библиотеке г. Турку (адрес Линнанкату 2).
Дополнительная информация: zvierailu@gmail.com
Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff vierailee Suomessa.
Lehdistötiedote.
Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle
Itä-Euroopan historian traagisin luku läpivalaisun kohteena. Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff vierailee Suomessa.
Kesällä 1941 Kaunasissa Liettuassa ryhmä liettulaisia tappoi kymmeniä juutalaisia paikallisella torilla sorkkaraudoilla hakkaamalla tai ruiskuttamalla heidän sisäänsä vettä paloletkuilla. Joukko miehiä, naisia ja lapsia todisti joukkomurhaa taputtaen aina, kun juutalainen kaatui ja kuoli. Kun kaikki juutalaiset oli tapettu, joku otti esille haitarin ja koko porukka lauloi yhdessä Liettuan kansallislaulun.
Näin kirjoittaa tohtori Efraim Zuroff kirjassaan ”Operaatio viimeinen mahdollisuus”. Näin alkoi juutalaisten joukkomurha eli holokausti Liettuassa jo paljon ennen saksalaisten joukkojen saapumista.
Virolaiset yhteistoimintamiehet ottivat kiinni ja murhasivat vuoden 1941 loppuun mennessä kaikki Viron juutalaiset, jotka eivät olleet ehtineet paeta Venäjälle. Pahamaineisessa Berliinin Wannseen konferenssissa helmikuussa 1942 Viro sai kyseenalaisen erikoismaininnan ”Judenfrei”, juutalaisista vapaa. Myöhemmin Viroon tuotiin Tsekkoslovakiasta ja muualta juutalaisia, jotka virolaiset yhteistoimintamiehet tappoivat.
Latviassa pahamaineinen Arajs-kommando kylvi kuolemaa murhaamalla kymmeniä tuhansia juutalaisia ja jatkamalla murhaamista Valko-Venäjällä ja muualla.
Suomessa valtiollinen poliisi luovutti juutalaisia siviilejä ja sotavankeja edelleen virolaisille ja saksalaisille murhattaviksi.
Baltian juutalaisten joukkomurha ei olisi toteutunut niin tehokkaasti, ellei murhaajiksi olisi saatu paikallisia virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia yhteistoimintamiehiä, jota etsivät ja tappoivat paikalliset juutalaiset helposti. Sodan jälkeen juutalaisten murhaajat pakenivat ympäri maailmaa, monet Etelä-Amerikkaan, Isoon-Britanniaan ja Australiaan. Sodan jälkeen Simon Wiesenthal aloitti sinnikkään holokaustirikollisten jäljittämisen.
Tänä päivänä Itä-Euroopan maista erityisesti Baltian maat ovat natsien jäljittäjien murheenkryyni. Ne kiistävät paikallisten yhteistoimintamiesten eli natsikollaboraattorien syyllisyyden juutalaisten murhaamiseen eivätkä suostu yhteistyöhön murhaajien saattamiseksi oikeuden eteen. Holokaustin vähättely tai kiistäminen ei ole Itä-Euroopassa mitenkään poikkeuksellista. Juutalaisten joukkomurhasta eli holokaustista on tullut Itä-Euroopan historian tragedia, joka jatkuu edelleen.
Itä-Euroopan uutena vitsauksena on kommunismin ja natsismin rikosten valheellinen rinnastaminen, joka liittyy holokaustin vähättelyyn, vääristelyyn ja kiistämiseen.
Sinnikkäästä kamppailustaan holokaustin muiston ylläpitämiseksi, juutalaisten murhaajien etsimiseksi ja rankaisemiseksi Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja tohtori Efraim Zuroff on kirjoittanut kirjan ”Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle”. Zuroff kertoo työstään ympäri maailmaa, tapaamisistaan, kammottavista holokaustirikoksista ja liian usein toivottomalta tuntuvasta työstään murhaajien saattamiseksi tuomiolle.
Kirjassaan Zuroff kertoo kokemuksistaan Virossa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Jugoslavian alueella, Kroatiassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja muualla. Kaikkialla hän kohtaa paljon yhteistyöhaluisia auttajia, mutta myös läpäisemättömän vaikenemisen muurin ja haluttomuuden tunnustaa ihmiskunnan historian kauheimpia rikoksia. Elina Sanan kirjan "Luovutetut" ansiosta presidentti Tarja Halosen käynnistämää tutkimushanketta ihmisluovutuksista Zuroff kuitenkin pitää eräänä Simon Wiesenthal -keskuksen suurimmista saavutuksista.
Lisätietoja ja arvostelukappaleet: zvierailu@gmail.com
Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff (Jerusalem, Israel) vierailee alkavalla viikolla ensi kertaa Suomessa. Hän luennoi maanantaina 25.6.2012 Helsingissä ja tiistaina 26.6.2012 Turussa. Zuroff julkistaa Itä-Euroopan holokaustia ja itäeurooppalaisten natsisotarikollisten jäljittämistä käsittelevän kirjansa ”Operaatio viimeinen mahdollisuus” suomennoksen sekä kertoo laajemmin työstään itäeurooppalaisten ja muiden natsisotarikollisten jäljittäjänä.
Zuroff esiintyy Suomessa seuraavasti:
-Helsingissä lehdistötilaisuus ma 25.6. klo 11 hotelli Vaakunan näköalakabinetissa;
-Helsingissä yleisöluento ma 25.6. klo 14 Helsingin yliopistossa Porthania PI;
-Turussa lehdistötilaisuus ti 26.6. klo 11 (tiedustelu zvierailu@gmail.com);
-Turussa yleisöluento Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla ti 26.6. klo 14, ks. http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=367945&nodeid=5091
Helsingin yliopiston ja Turun kaupunginkirjaston luento on kaikille avoin. Lehdistötilaisuudet on tarkoitettu tiedotusvälineiden edustajille. Tilaisuudet eivät edellytä ennakkoilmoittautumista. Luentotilaisuuksista kirjaa on saatavilla erikoishintaan 20 euroa.
Lisätietoja ja arvostelukappaleet: zvierailu@gmail.com
Kirjan tiedot:
Tekijät: Zuroff Efraim (kirjoittaja)
Kirjan nimi: Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle
Kustantaja: Suomen antifasistinen komitea SAFKA & Suomi ilman fasismia ry
Tekstin kieli: suomi
Painovuosi: 2012
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 268 sivua
ISBN: 9789525412550
Lisätietoja sekä haastattelu-, arvostelukappale- ja kuvapyynnöt:
Wednesday, June 13, 2012
Halla-ahon osallistuminen kunnallisvaaleihin pitää estää. Eduskunnan pitäisi hyväksyä laki, joka kieltää Halla-ahon kaltaisten rasistisista kiihotusrikoksista tuomittujen osallistumisen vaaleihin.
Eduskunnan pitäisi hyväksyä laki, joka kieltää Halla-ahon kaltaisten rasistisista kiihotusrikoksista tuomittujen osallistumisen vaaleihin. Nythän tilanne on se, että Halla-aho ja hänen puolueensa sekä sen äärioikeistolainen ns. rasistisiipi ovat viimeaikaisella kohulla vain kartuttaneet poliittista pääomaansa, perustuuhan koko perussuomalaispuolueen suosio hyvin pitkälle rasisti-imagoon ja Halla-ahon alati kasvavaan marttyyri-imagoon. Suomessa ja politiikassa ei saisi joutua siihen tilanteeseen, että rikostuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta on äänestäjien silmissä meriitti ja merkittävää poliittista pääomaa, jota puoluekumppanit ja äänestäjät ihannoivat. Juuri nyt näin on perussuomalaisten ja Halla-ahon kohdalla. Valiokunnan johtajan paikalta eroaminen ei merkitse poliittisesti mitään - se on rutiinitehtävä, jonka jättäminen suorastaan antaa lisää tilaa perussuomalaisten rasistiselle kiihotustyölle. Lain pitäisi olla sellainen, että tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta estää ehdokkuuden vähintään seuraavissa vaaleissa. Näin Halla-ahoa kiellettäisiin asettuminen kunnallisvaaleissa ehdolle. Erikoista on sekin, että Halla-aho on nyt "testamentannut" paikkansa toiselle ns. sisulauselle Juho Eerolalle. Ainakin julkisuudesta syntyy käsitys, että Eerola nyt noudattaa uudessa mahdollisessa tehtävässään "mestarinsa" neuvoja ja ohjeita. Sisulaiset kuuluvat Suomen Sisu -nimiseen kiihkokansalliseen salaseuraan, ja on toki mahdollista, että heillä on myös salaisia sopimuksia ja velvoitteita kuten vapaamuurareilla. Rasistisesta rikoksesta tai uskonrauhan rikkomisesta tuomitun vaalikelposuuden menettäminen määräajaksi muistuttaa aikaisemmin käytössä ollutta kansalaisluottamuksen menetystä. Se esti asettumisen vaaleissa ehdolle.
Subscribe to:
Posts (Atom)