Eilinen merkitsi Venäjällä katkeraa loppua niin sanotulle värivallankumoukselle – länsimaista masinoidulle liberaalien ääriliikkeiden riehunnalle. "Pussy Riotiksi" kutsutun järjestäytyneen rikollisryhmän yritys lietsoa väkivaltaa ja terroria uskovaisia vastaan näytti nimenomaan koko maailmalle värivallankumouksen todelliset, fasistiset kasvot.
Oikeussalin lasikaapissa istuneiden kolmen syytetyn naisen paholaismaiset naamat puhuivat omaa kauheaa kieltään siitä nykytodellisuudesta, jossa joudumme elämään.
Tosiasiassa "Pussy Riot" oli väkivaltainen hyökkäys Venäjän demokratiaa, Venäjän ortodoksikirkkoa, kaikkia uskontoja, Venäjän valtiota, Venäjän kansaa ja sen yhtenäisyyttä vastaan.
"Pussy Riotilla" ei ole mitään tekemistä taiteen, musiikin tai politiikan kanssa. Se on yksinkertaisesti rikollista väkivaltaa, mikä on myös oikeudessa todettu. Kyse on ennen kaikkea henkisestä väkivallasta, psykoterrorista.
Toisaalta tapaus kertoo paljon feminismistä ja siitä, mihin ihmisyydenvastaiseen tilaan feminismi on itsensä ajanut. Feminismistä on tullut rikollisuutta ihmiskuntaa vastaan. Sen näimme eilen, kun "Pussy Riotin" puolesta mieltään osoittanut "Femen"-rikollisjärjestön alaston pornotähti katkaisi moottorisahalla Stalinin uhrien muistoksi pystytetyn ristin Ukrainassa.
Kuunnellessani eilen tuomion lukua panin merkille tuomarin yhteenvedon mielentilatutkimuksesta. Kaksi tuomituista kärsii vakavasta persoonallisuushäiriöstä ja yksi epätasapainoisesta tunne-elämästä. Tämä kuvastaa laajemminkin värivallankumouksellisten mielentilaa.
Kahden vuoden tuomio on tietysti järkyttävän pieni ja kertoo vain Venäjän nykyisen poliittisen ilmapiirin liberaalista vapaamielisyydestä. Hyvin monessa maassa nämä "taiteilijat" riippuisivat jo ansaitusti hirressä.
Onneksi naisille luetaan pian uusia syytteitä heidän aikaisemmasta rikollisesta toiminnastaan. Eräs heistä muun muassa siunatussa tilassa ollessaan harrasti julkisissa tiloissa videoitua ryhmäseksiä, mikä kertoo värivallankumouksellisen tilanteen luonteesta.
Joskus 1980-luvun lopulla Leningradin Pribaltiiskaja-hotellin suihkulähteessä alasti humalassa riehuneet suomalaiset abiturientit saivat hekin huliganismista leirituomion. Heidi Hautala voisi nostaa tämänkin "performanssin" nyt esiin eräänlaisena taannehtivana sananvapauskysymyksenä. Ehkä nuo entiset abiturientit kaivetaan jostakin esille värivallankumousta tukemaan.
Suomessa on alettu heräillä värivallankumouksen painajaisunesta. Presidentti Sauli Niinistö, joka toistaiseksi on käyttäytynyt kunnolla, osoitti yllättävää täysjärkisyyttä kieltäytymällä kommentoimasta keskeneräisiä oikeusjuttuja.
Oma lukunsa on Uspenski katedraalin luona järjestetty "Pussy Riotia" matkiva laiton mielenosoitus, jonka avulla Helsingin yliopiston professori Teivo Teivainen yritti lietsoa opiskelijoihin Venäjän ja ortodoksikirkon vastaista vihaa. Tapaus teki hetkessä Teivaisesta kansainvälisesti kuuluisimman professorimme, vaikkei hänen mitätön tuotantonsa siihen muutoin juuri oikeuttaisikaan.
Ympäri palloa leviävät inhimilliset väärinkäsitykset Teivaisen yrityksistä heitellä Uspenskiin virtsaa, hänen pidätyksestään, syytteestä ja mahdollisesti viiden vuoden rangaistuksesta kertovat vain siitä, minkälaisia ajatuksia Teivaisen mielentila maailman ihmisissä herättää.
Käsittämättömyyksiä jokelteleva "maailmanpolitiikan professori" on hätääntyneillä selityksillään osoittanut Helsingin yliopiston opetuksen ja tutkimuksen todellisen laadun. Venäjällä hänen tyhmyytensä on otettu vastaan todistuksena siitä, että värivallankumouksen loppu on alkanut Suomesta.
Parasta mainosta Suomelle olisi tietysti se, että Teivainen eroaisi itse. Joka tapauksessa poliisin ja syyttäjän reaktiot tämän "viimeisen värivallankumouksellisen" sekoiluun ovat odottamisen arvoinen asia.
Eräiden suomalaisten päätoimittajien ja sisäministerimme kristillinen vakaumus on tietysti luonut Suomeen ilmapiiriä, jossa "Pussy Riotin" rikollisen väkivallan ja pornografian palvonta muuttuu vaikeammaksi. Päivi Räsäseltä tuskin saamme "Pussy Riotia" tukevia kannanottoja.
JOHAN BÄCKMAN
