Värivallankumouksen loppu ja viimeinen värivallankumouksellinen

Eilinen merkitsi Venäjällä katkeraa loppua niin sanotulle värivallankumoukselle – länsimaista masinoidulle liberaalien ääriliikkeiden riehunnalle. "Pussy Riotiksi" kutsutun järjestäytyneen rikollisryhmän yritys lietsoa väkivaltaa ja terroria uskovaisia vastaan näytti nimenomaan koko maailmalle värivallankumouksen todelliset, fasistiset kasvot.

Oikeussalin lasikaapissa istuneiden kolmen syytetyn naisen paholaismaiset naamat puhuivat omaa kauheaa kieltään siitä nykytodellisuudesta, jossa joudumme elämään.

Tosiasiassa "Pussy Riot" oli väkivaltainen hyökkäys Venäjän demokratiaa, Venäjän ortodoksikirkkoa, kaikkia uskontoja, Venäjän valtiota, Venäjän kansaa ja sen yhtenäisyyttä vastaan.

"Pussy Riotilla" ei ole mitään tekemistä taiteen, musiikin tai politiikan kanssa. Se on yksinkertaisesti rikollista väkivaltaa, mikä on myös oikeudessa todettu. Kyse on ennen kaikkea henkisestä väkivallasta, psykoterrorista.

Toisaalta tapaus kertoo paljon feminismistä ja siitä, mihin ihmisyydenvastaiseen tilaan feminismi on itsensä ajanut. Feminismistä on tullut rikollisuutta ihmiskuntaa vastaan. Sen näimme eilen, kun "Pussy Riotin" puolesta mieltään osoittanut "Femen"-rikollisjärjestön alaston pornotähti katkaisi moottorisahalla Stalinin uhrien muistoksi pystytetyn ristin Ukrainassa.  

Kuunnellessani eilen tuomion lukua panin merkille tuomarin yhteenvedon mielentilatutkimuksesta. Kaksi tuomituista kärsii vakavasta persoonallisuushäiriöstä ja yksi epätasapainoisesta tunne-elämästä. Tämä kuvastaa laajemminkin värivallankumouksellisten mielentilaa.

Kahden vuoden tuomio on tietysti järkyttävän pieni ja kertoo vain Venäjän nykyisen poliittisen ilmapiirin liberaalista vapaamielisyydestä. Hyvin monessa maassa nämä "taiteilijat" riippuisivat jo ansaitusti hirressä.

Onneksi naisille luetaan pian uusia syytteitä heidän aikaisemmasta rikollisesta toiminnastaan. Eräs heistä muun muassa siunatussa tilassa ollessaan harrasti julkisissa tiloissa videoitua ryhmäseksiä, mikä kertoo värivallankumouksellisen tilanteen luonteesta.

Joskus 1980-luvun lopulla Leningradin Pribaltiiskaja-hotellin suihkulähteessä alasti humalassa riehuneet suomalaiset abiturientit saivat hekin huliganismista leirituomion. Heidi Hautala voisi nostaa tämänkin "performanssin" nyt esiin eräänlaisena taannehtivana sananvapauskysymyksenä. Ehkä nuo entiset abiturientit kaivetaan jostakin esille värivallankumousta tukemaan. 

Suomessa on alettu heräillä värivallankumouksen painajaisunesta. Presidentti Sauli Niinistö, joka toistaiseksi on käyttäytynyt kunnolla, osoitti yllättävää täysjärkisyyttä kieltäytymällä kommentoimasta keskeneräisiä oikeusjuttuja.  

Oma lukunsa on Uspenski katedraalin luona järjestetty "Pussy Riotia" matkiva laiton mielenosoitus, jonka avulla Helsingin yliopiston professori Teivo Teivainen yritti lietsoa opiskelijoihin Venäjän ja ortodoksikirkon vastaista vihaa. Tapaus teki hetkessä Teivaisesta kansainvälisesti kuuluisimman professorimme, vaikkei hänen mitätön tuotantonsa siihen muutoin juuri oikeuttaisikaan.

Ympäri palloa leviävät inhimilliset väärinkäsitykset Teivaisen yrityksistä heitellä Uspenskiin virtsaa, hänen pidätyksestään, syytteestä ja mahdollisesti viiden vuoden rangaistuksesta kertovat vain siitä, minkälaisia ajatuksia Teivaisen mielentila maailman ihmisissä herättää.

Käsittämättömyyksiä jokelteleva "maailmanpolitiikan professori" on hätääntyneillä selityksillään osoittanut Helsingin yliopiston opetuksen ja tutkimuksen todellisen laadun. Venäjällä hänen tyhmyytensä on otettu vastaan todistuksena siitä, että värivallankumouksen loppu on alkanut Suomesta. 

Parasta mainosta Suomelle olisi tietysti se, että Teivainen eroaisi itse. Joka tapauksessa poliisin ja syyttäjän reaktiot tämän "viimeisen värivallankumouksellisen" sekoiluun ovat odottamisen arvoinen asia.  

Eräiden suomalaisten päätoimittajien ja sisäministerimme kristillinen vakaumus on tietysti luonut Suomeen ilmapiiriä, jossa "Pussy Riotin" rikollisen väkivallan ja pornografian palvonta muuttuu vaikeammaksi. Päivi Räsäseltä tuskin saamme "Pussy Riotia" tukevia kannanottoja.

JOHAN BÄCKMAN

Tiedote. Simo Wiesenthal -keskuksen johtaja tohtori Efraim Zuroff on saapunut Suomeen.

Zuroff saapui Suomeen myöhään sunnuntai-iltana. Hän pitää maanantaina 25.6. kello 11 alkaen lehdistötilaisuuden hotelli Vaakunan näköalakabinetissa Helsingin keskustassa ja esittelee kirjansa "Operaatio viimeinen mahdollisuus - yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle. Zuroff luennoi samasta aiheesta Helsingin yliopistossa (Porthania PI) klo 14 alkaen. 

Zuroff vastaa toimittajien kysymyksiin myös puhelinnumerossa 040 1948 309. 

Tiistaina 26.6. klo 14 Zuroff luennoi Turun kaupunginkirjastossa. 

Tiedustelut: zvierailu@gmail.com

Пресс-релиз. Директор центра Симона Висентхала в Финляндии.

Известный израильский правозащитник, директор центра Симона Висентхала, доктор исторических наук ЭФРАИМ ЗУРОФФ прибывает в Финляндию на 2-дневную визиту связано с изданием его книги "Операция позледняя возможность" в финском переводе. 

Пресс-конференция Эфраима Зуроффа состоится в Хельсинки в понедельник 25.6.2012 в 11.00 в гостинице "Ваакуна", 10. этаж (напротив главного железнодорожного вокзала). 

Лекция Эфраима Зуроффа состоится в Хельсинском университете, зал "П-1" (здания "Портхания"), в понедельник 25.6. в 14.00 часов. 

Во вторник 26.6. в 14.00 Зурофф читает лекцию также в городском библиотеке г. Турку (адрес Линнанкату 2). 

Дополнительная информация: zvierailu@gmail.com

Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff vierailee Suomessa.

Lehdistötiedote.

Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle

Itä-Euroopan historian traagisin luku läpivalaisun kohteena. Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff vierailee Suomessa. 

Kesällä 1941 Kaunasissa Liettuassa ryhmä liettulaisia tappoi kymmeniä juutalaisia paikallisella torilla sorkkaraudoilla hakkaamalla tai ruiskuttamalla heidän sisäänsä vettä paloletkuilla. Joukko miehiä, naisia ja lapsia todisti joukkomurhaa taputtaen aina, kun juutalainen kaatui ja kuoli. Kun kaikki juutalaiset oli tapettu, joku otti esille haitarin ja koko porukka lauloi yhdessä Liettuan kansallislaulun.

Näin kirjoittaa tohtori Efraim Zuroff kirjassaan ”Operaatio viimeinen mahdollisuus”. Näin alkoi juutalaisten joukkomurha eli holokausti Liettuassa jo paljon ennen saksalaisten joukkojen saapumista.

Virolaiset yhteistoimintamiehet ottivat kiinni ja murhasivat vuoden 1941 loppuun mennessä kaikki Viron juutalaiset, jotka eivät olleet ehtineet paeta Venäjälle. Pahamaineisessa Berliinin Wannseen konferenssissa helmikuussa 1942 Viro sai kyseenalaisen erikoismaininnan ”Judenfrei”, juutalaisista vapaa. Myöhemmin Viroon tuotiin Tsekkoslovakiasta ja muualta juutalaisia, jotka virolaiset yhteistoimintamiehet tappoivat.

Latviassa pahamaineinen Arajs-kommando kylvi kuolemaa murhaamalla kymmeniä tuhansia juutalaisia ja jatkamalla murhaamista Valko-Venäjällä ja muualla.

Suomessa valtiollinen poliisi luovutti juutalaisia siviilejä ja sotavankeja edelleen virolaisille ja saksalaisille murhattaviksi.

Baltian juutalaisten joukkomurha ei olisi toteutunut niin tehokkaasti, ellei murhaajiksi olisi saatu paikallisia virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia yhteistoimintamiehiä, jota etsivät ja tappoivat paikalliset juutalaiset helposti. Sodan jälkeen juutalaisten murhaajat pakenivat ympäri maailmaa, monet Etelä-Amerikkaan, Isoon-Britanniaan ja Australiaan. Sodan jälkeen Simon Wiesenthal aloitti sinnikkään holokaustirikollisten jäljittämisen.

Tänä päivänä Itä-Euroopan maista erityisesti Baltian maat ovat natsien jäljittäjien murheenkryyni. Ne kiistävät paikallisten yhteistoimintamiesten eli natsikollaboraattorien syyllisyyden juutalaisten murhaamiseen eivätkä suostu yhteistyöhön murhaajien saattamiseksi oikeuden eteen. Holokaustin vähättely tai kiistäminen ei ole Itä-Euroopassa  mitenkään poikkeuksellista. Juutalaisten joukkomurhasta eli holokaustista on tullut Itä-Euroopan historian tragedia, joka jatkuu edelleen.

Itä-Euroopan uutena vitsauksena on kommunismin ja natsismin rikosten valheellinen rinnastaminen, joka liittyy holokaustin vähättelyyn, vääristelyyn ja kiistämiseen.

Sinnikkäästä kamppailustaan holokaustin muiston ylläpitämiseksi, juutalaisten murhaajien etsimiseksi ja rankaisemiseksi Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja tohtori Efraim Zuroff on kirjoittanut kirjan ”Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle”. Zuroff kertoo työstään ympäri maailmaa, tapaamisistaan, kammottavista holokaustirikoksista ja liian usein toivottomalta tuntuvasta työstään murhaajien saattamiseksi tuomiolle.

Kirjassaan Zuroff kertoo kokemuksistaan Virossa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Jugoslavian alueella, Kroatiassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa, Etelä-Amerikassa ja muualla. Kaikkialla hän kohtaa paljon yhteistyöhaluisia auttajia, mutta myös läpäisemättömän vaikenemisen muurin ja haluttomuuden tunnustaa ihmiskunnan historian kauheimpia rikoksia. Elina Sanan kirjan "Luovutetut" ansiosta presidentti Tarja Halosen käynnistämää tutkimushanketta ihmisluovutuksista Zuroff kuitenkin pitää eräänä Simon Wiesenthal -keskuksen suurimmista saavutuksista. 

Lisätietoja ja arvostelukappaleet: zvierailu@gmail.com

Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff (Jerusalem, Israel) vierailee alkavalla viikolla ensi kertaa Suomessa. Hän luennoi maanantaina 25.6.2012 Helsingissä ja tiistaina 26.6.2012 Turussa. Zuroff julkistaa Itä-Euroopan holokaustia ja itäeurooppalaisten natsisotarikollisten jäljittämistä käsittelevän kirjansa ”Operaatio viimeinen mahdollisuus” suomennoksen sekä kertoo laajemmin työstään itäeurooppalaisten ja muiden natsisotarikollisten jäljittäjänä.

Zuroff esiintyy Suomessa seuraavasti:

-Helsingissä lehdistötilaisuus ma 25.6. klo 11 hotelli Vaakunan näköalakabinetissa;

-Helsingissä yleisöluento ma 25.6. klo 14 Helsingin yliopistossa Porthania PI;

-Turussa lehdistötilaisuus ti 26.6. klo 11 (tiedustelu zvierailu@gmail.com);

-Turussa yleisöluento Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla ti 26.6. klo 14, ks. http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=367945&nodeid=5091

Lisätietoa: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288477836441.html

Helsingin yliopiston ja Turun kaupunginkirjaston luento on kaikille avoin. Lehdistötilaisuudet on tarkoitettu tiedotusvälineiden edustajille. Tilaisuudet eivät edellytä ennakkoilmoittautumista. Luentotilaisuuksista kirjaa on saatavilla erikoishintaan 20 euroa.

Lisätietoja ja arvostelukappaleet: zvierailu@gmail.com

Kirjan tiedot:

Tekijät: Zuroff Efraim (kirjoittaja)

Kirjan nimi: Operaatio viimeinen mahdollisuus – yhden miehen kutsumus saattaa natsirikolliset tuomiolle

Kustantaja: Suomen antifasistinen komitea SAFKA & Suomi ilman fasismia ry

Tekstin kieli: suomi

Painovuosi: 2012

Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 268 sivua

ISBN: 9789525412550

Lisätietoja sekä haastattelu-, arvostelukappale- ja kuvapyynnöt:

zvierailu@gmail.com

Halla-ahon osallistuminen kunnallisvaaleihin pitää estää. Eduskunnan pitäisi hyväksyä laki, joka kieltää Halla-ahon kaltaisten rasistisista kiihotusrikoksista tuomittujen osallistumisen vaaleihin.

Eduskunnan pitäisi hyväksyä laki, joka kieltää Halla-ahon kaltaisten rasistisista kiihotusrikoksista tuomittujen osallistumisen vaaleihin. Nythän tilanne on se, että Halla-aho ja hänen puolueensa sekä sen äärioikeistolainen ns. rasistisiipi ovat viimeaikaisella kohulla vain kartuttaneet poliittista pääomaansa, perustuuhan koko perussuomalaispuolueen suosio hyvin pitkälle rasisti-imagoon ja Halla-ahon alati kasvavaan marttyyri-imagoon. Suomessa ja politiikassa ei saisi joutua siihen tilanteeseen, että rikostuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta on äänestäjien silmissä meriitti ja merkittävää poliittista pääomaa, jota puoluekumppanit ja äänestäjät ihannoivat. Juuri nyt näin on perussuomalaisten ja Halla-ahon kohdalla. Valiokunnan johtajan paikalta eroaminen ei merkitse poliittisesti mitään - se on rutiinitehtävä, jonka jättäminen suorastaan antaa lisää tilaa perussuomalaisten rasistiselle kiihotustyölle. Lain pitäisi olla sellainen, että tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta estää ehdokkuuden vähintään seuraavissa vaaleissa. Näin Halla-ahoa kiellettäisiin asettuminen kunnallisvaaleissa ehdolle. Erikoista on sekin, että Halla-aho on nyt "testamentannut" paikkansa toiselle ns. sisulauselle Juho Eerolalle. Ainakin julkisuudesta syntyy käsitys, että Eerola nyt noudattaa uudessa mahdollisessa tehtävässään "mestarinsa" neuvoja ja ohjeita. Sisulaiset kuuluvat Suomen Sisu -nimiseen kiihkokansalliseen salaseuraan, ja on toki mahdollista, että heillä on myös salaisia sopimuksia ja velvoitteita kuten vapaamuurareilla. Rasistisesta rikoksesta tai uskonrauhan rikkomisesta tuomitun vaalikelposuuden menettäminen määräajaksi muistuttaa aikaisemmin käytössä ollutta kansalaisluottamuksen menetystä. Se esti asettumisen vaaleissa ehdolle.

Helena Eronen ja "tsuhnafasismin irvistys". Natsismia vitsinä pitävää Helena Erosta on rangaistava vähintään 30 päivän ehdottomalla vankeustuomiolla.

Natsien keskitysleirien hihamerkkejä. Perussuomalaisille tämä taulukko on pelkkä vitsi. Lähde: Wikipedia. 

”Kuvitelkaapa että kun ylitätte Venäjän ja Suomen rajan, suomalaiset rajavartijat tervehtivät teitä hymyillen 33:lla hampaalla, leimaavat passin ja... kiinnittävät hihaanne punamustan merkin, jossa on sirppi ja vasara.” Näin kirjoittaa Venäjän suurin sanomalehti, yli miljoonan lukijan Komsomolskaja Pravda etusivun jutussaan, joka käsittelee kansanedustaja James Hirvisaaren (ps) eduskunta-avustajan Helena Erosen ehdotusta varustaa ulkomaalaiset ja seksuaalivähemmistöt hihamerkeillä ja mikrosirulla.

Erosen esitys on ennenkuulumaton: natsismin lyömisen ja Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnin jälkeen pahimmatkaan uusnatsit eivät ole uskaltaneet ehdottaa mitään tällaista. Turun Sanomat uutisoi Erosen tekstistä asiallisesti ja pyysi mukaan myös Erosen oman kommentin, joka herättää tavallisessa lukijassa lähinnä kauhua: "Vitsailemme kavereideni kanssa, että me olemme kauheita natseja" (TS 12.4.2012). Eroselle natsismi ja sen miljoonat uhrit ovat siis pelkkä vitsi, johon hän mielellään samaistaa itsensä ja kaverinsakin.

Uuteen Suomeen kommentoineen Arhi Kuittisen mukaan Helena Eronen on sadisti: "Eronen mässäilee ihan puhtaasti sadistisilla natsimielikuvilla ja -fantasioilla ja projisoi niitä suomalaisiksi visioiksi ja ratkaisuiksi - ja kutsuu tätä projektiaan muka ironiaksi."

Turun Sanomien uutinen Erosen hihamerkkiehdotuksesta levisi myös ulkomaiden medioihin. Eniten sitä hämmästeltiin Ruotsissa ja Venäjällä. Venäjällä on kuitenkin paljon enemmän herkkyyttä natsismin vaaran havaitsemiselle, onhan Venäjällä omakin mittava uusnatsiongelma.

Kun venäläinen uutistoimisto kertoi Turun Sanomien uutisesta, Erosen ehdotus levisi Venäjän mediassa kuin kulovalkea. Se ilmaantui heti kymmeniin venäläisiin uutisportaaleihin, radioasemien ykkösuutiseksi ja Venäjän television pääuutislähetykseen. Erosen hihamerkkiesitys nousi ykkösuutiseksi myös Kazakstanissa, Azerbaidzhanissa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Karjalan Tasavallassa jne. Parhaillaan Venäjän ääni -radioasema viestittää Erosen esitystä maapallon joka kolkkaan yli 40 eri kielellä.

Helena Eronen voi onnitella itseään: koskaan historiassa suomalaisen poliitikon esitys ei ole saanut näin suurta julkisuutta näin nopeasti. Nimi Helena Eronen tunnetaan nyt medioissa, joiden näkyvyysalue kattaa venäjänkielisessä maailmassa satoja miljoonia, maailman mittakaavassa miljardeja.

Eronen on esityksellään saattanut halveksunnan alaiseksi natsien kansanmurhan ja rotuerottelupolitiikan miljoonat uhrit. Siitä on rangaistava tuntuvasti, muutoin toisen maailmansodan lopputulos kyseenalaistetaan ja natsismin arvostus nousee. Venäläisissä uutisjutuissa muistetaankin mainita, että Erosen palkannut esimies, kansanedustaja James Hirvisaari (ps) on äskettäin tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Venäjän medioissa Erosen esitystä pidetään poikkeuksellisen vaarallisena muistutuksena juutalaisvainoista ja natsien kansanmurhista. Venäjällä muistetaan vielä se, että natsien hyökkäyksessä kesällä 1941 suuri osa Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää joutui natsien rotuoppeihin perustuvien joukkomurhien päänäyttämöksi.

”Tsuhnafasismin irvistys”, Segodnja-lehti otsikoi Erosta koskevan juttunsa. Kuvituksena on Lotta Svärd -hakaristi. Suomalaiset valmistelevat turisteille fasistista vastaanottoa”, kirjoittaa Pravda. Venäjällä on jo aikaisemmin huomattu, että Suomessa käytetään demokratiaa syvästi loukaavaa fasismin tunnusta, hakaristia, yleensä täysin avoimesti.

Venäläisen ren-tv-televisiokanavan pääuutislähetyksen kuvitusta Helena Erosen esitykseen varustaa venäläiset ja muslimit hihamerkeillä. 

Televisiokanava Ren-tv esitteli Erosen ajatuksia pääuutislähetyksessään. Grafiikkana on kuvia ihmisistä, joilla on Erosen ehdottamia käsivarsinauhoja. Samassa jutussa haastateltiin Venäjältä äskettäin karkotettua suomalaista anarkistia Antti Rautiaista, jota Venäjän viranomaiset pitävät valtion turvallisuudelle vaarallisena.

”Helena Erosen ehdotus ei ole vain nationalistinen, se on natsismia. Jos Suomen hallitus ei saa asioita järjestykseen, kansainvälisen yhteisön on reagoitava”, arvostettu ihmisoikeusjuristi Mihail Joffe sanoo Venäjän ääni -radiokanavan uutisessa. Venäjä äänen lähetystaajuudet kattavat käytännössä kaikki maapallon asutut alueet ja uutiset käännetään 40 kielelle. Tämä todistaa, että Helena Eronen on Suomen ainakin tällä hetkellä kuuluisin poliitikko koko maapallon mittakaavassa.

Koko sivistynyt maailma tuntuu kiehuvan raivosta erään suomalaisen persun ennenkuulumattoman törkeän rasistisen provokaation vuoksi. ”Suomalainen Buchenwald”, Moskovan kommunistien nettisivusto selostaa Erosen ehdotusta ja rinnastaa sen natsien keskitysleirin hierarkiaan.

Venäläisessä mediassa leviää myös Erosen oma Facebook-kuva, jossa eduskunta-avustaja on pukeutunut saksalaiseen sotilaskypärään. Sitä paitsi Helena Eronen halusi itse levittää viestinsä maailmaan. ”Voisko joku nopsaan kääntää sen tekstini englanniksi”, hän pyysi Facebookissa skandaalin ollessa kuumimmillaan. Ja kuten sanottu, Turun Sanomien haastattelussa hän kertoi ystävineen pitävänsä itseään leikkisästi natseina.

Natsismissa ei ole mitään leikkimistä. Suomalaisten tuomioistuimien käytäntö tuomita rasistisilla provokaatioilla provosoivat persut muutaman satasen sakkoihin on vain bensaa fasismin liekkeihin. Siksi Helena Eronen on tuomittava ehdottomaan vankeuteen esimerkiksi 30 päiväksi. On ihan eri asia kutsua islaminuskoa halventavalla termillä kuin hyökätä useaa eri kansanryhmää vastaan esittämällä rotuerottelujärjestelmän pystyttämistä.

Kaiken kukkuraksi persut ovat alkaneet syyttää, vanota ja uhkailla Turun Sanomia ja sen toimittajia, puhumattakaan siitä, että syylliseksi on keksitty myös - allekirjoittanut! Tämä on osoitus siitä, että sananvapaus ei miltään osin kuulu perussuomalaisen fasismin ajatusmaailmaan. Päin vastoin, siellä halutaan peräti vaientaa toimittajat, ihmisoikeusaktivistit, ettei peräti vaadittaisi koko tiedonvälityksen lakkauttamista.

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö World Without Nazism on hiljattain todennut, että perussuomalaiset pitäisi lakkauttaa Pariisin rauhansopimuksen vastaisena fasistisena järjestönä. Koko puolueen olemassaolo ja kannatus perustuu uusnatsilaiseen aatemaailmaan, ihmisoikeuksien kieltämiseen ja rasistisiin provokaatioihin.

JOHAN BÄCKMAN

Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa

Puhelin 040 503 5474

Tapaus Helena Eronen

Venäjän valtakunnallinen televisio käsitteli Helena Erosen ehdotusta pääuutislähetyksessään. Eronen esitti, että Suomessa oleskelevat venäläiset varustetaan punamustalla hihanauhalla, jossa on sirpin ja vasaran kuva. Eronen ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomittu persu James Hirvisaari ovat onnistuneet täydelleen pilaamaan Suomen maineen ulkomaille. Se näyttää olevan persujen olemassaolon tarkoituskin. 

Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hiljattain tuomitun äärioikeistolaisen kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustajan Helena Erosen ehdotus hihamerkeistä ja mikrosirusta ulkomaalaisille ja seksuaalivähemmistöille on saavuttanut Venäjällä ja IVY-maissa valtavaa julkisuutta. Venäläiset uutistoimistot poimivat jutun Turun Sanomien uutisesta ja toistivat siinä olleet faktat. Eronen on noussut julkkikseksi Venäjän ohella myös Kazakstanissa, Valko-Venäjällä ja Azerbaidzhanissa. Tässä kaikki uutiset Helena Erosesta Venäjän medioissa, juttuja on jo satoja, lista täydentyy koko ajan:

http://news.yandex.ru/yandsearch?content=alldocs&cl4url=www.today.kz%2Fru%2Fnews%2Fworld%2F2012-04-12%2F63412