Elbe Day

Saksassa Torgaun pikkukaupungissa Elbejoen varrella juhlitaan joka vuosi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton sotilaiden kohtaamista huhtikuun lopussa 1945. Tuo joella tapahtunut liittolaisten kohtaaminen sinetöi natsi-Saksan häviön. Päivää kutsutaaan Elbe Dayksi, Elbepäiväksi, ja silloin Torgaun pikkukaupunki järjestää monipuolista ohjelmaa. Torgau ei ole suomalaisille yhdentekevä paikka, koska täällä vaikutti meille niin tuttu Martti Luther.

Tämän vuoden Elbe-päivää vietettiin venäläis-saksalaisella rauhankonferenssilla, jossa suunniteltiin Elbejoen kohtaamisen 70-vuotispäivää vuonna 2015. Rauhankonferenssissa Maailma ilman natsismia -ihmisoikeusjärjestön johtokunta keskusteli Torgaun kaupunginjohdon, saksalaisten kansanedustajien ja tutkijoiden kanssa Elbe-päivän merkityksestä ja rauhanaatteen kehittämisestä. Konferenssissa käsiteltiin myös uunatsismin ongelmaa, kuten SS-miesten ihannointia Baltian maissa. Saksalaiset nostivat esiin "maanalaisen kansallissosialistijärjestön" tekemät maahanmuuttajien murhat ja meneillään olevan oikeudenkäynnin sekä vaikeudet torjua äärioikeiston julkisia tapahtumia. Omassa puheenvuorossani ehdotin järjestettäväksi konferenssia, jossa asiantuntijat vertailevat viharikoslainsäädännön eroavuuksia eri maissa ja mahdollisuuksia erityisesti uusnatsipropagandan torjumisessa.  

Elbejoen rantatöyrään suurella muistomerkillä Venäjän, Saksan, Yhdysvaltain, Ukrainan yms. delegaatiot laskivat muistoseppeleet. Venäjän ja Yhdysvaltain diplomaatit poseerasivat kameroille ikään kuin liittolaiset. Bostonin terroripommitukset ja niiden tausta ovat selvästi lähentäneet Yhdysvaltoja ja Venäjää terrorismin vastaisessa sodassa. 

Rauhankonferenssin järjestänyt Maailma ilman natsismia -ihmisoikeusjärjestö joutui äskettäin Moskovassa ratsian kohteeksi: turvallisuuspalvelu ja syyttäjä tarkistivat, saako järjestö ulkomaista rahoitusta. Ratsiat kohdistettiin kaikkiin kansalaisjärjestöihin poliittista suuntausta katsomatta, koska uusi laki määrää ulkomaista rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt rekisteröitymään. Taustalla on eräiden ulkomaiden pyrkimys lisätä epätervettä vaikutusta Venäjän politiikassa. Maailma ilman natsismia on rekisteröity Strasburgiin Ranskaan, mutta sen rahoitus on pääosin venäläistä. Maailma ilman natsismia -järjestön presidentti Boris Spiegel joutui kuitenkin eroamaan Venäjän parlamentin ylähuoneen senaattorin virasta, koska uusi laki kieltää venäläisiltä virkamiehiltä ja poliitikoilta ulkomaiset omistukset. Nyt Spiegelillä on enemmän aikaa Maailma ilman natsismia -järjestölleen, joka edelleen kehittää toimintaansa ympäri maailmaa. Yksi tärkeimpiä tapahtumia on Elbe-päivä kahden vuoden kuluttua. 

Putinin nimen yhdistäminen poliisirekisteriin on ulkomaisten tiedustelupalvelujen operaatio

"Viime päivinä Suomen kautta on yritetty toteuttaa uudenlaista informaatio-operaatiota, jonka pääasiallisena tavoitteena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita", kirjoittaa Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman.  

STT kertoi äskettäin, että Putinia koskevia perättömiä väitteitä oli lisätty KRP:n rikostiedustelun rekisteriin nimenomaan ulkomailta käsin. Todennäköisimmin ulkomaiset asiamiehet onnistuivat saamaan Putinia koskevan disinformaation KRP:n rekisteriin normaalin rikostorjuntayhteistyön kautta. Sitten läpimeno varmistettiin asiamiehinä toimiville suomalaisille toimittajille, jotka julkistivat tiedon. Näin saatiin aikaiseksi skandaali, joka tarjoaa mahdollisuuden spekuloida kuukausitolkulla Putinin epäilyttävillä yhteyksillä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin maailmanlaajuisesti. Kysymyksessä on siis perinteinen disinformaatio-operaatio.

Juuri MTV3 ja Ilta-Sanomat ovat viime aikoina levittäneet runsaasti hyvin valmisteltua Venäjä-vastaista disinformaatiota, jonka tarkoituksena on vahingoittaa Suomen ja Venäjän suhteita. Tavoitteena on myös lietsoa epätietoisuutta ja siirtää huomiota pois esimerkiksi Heidi Hautalan ja hänen miesystävänsä Andrei Nekrasovin yhteyksistä Putinin vastaiseen niin sanottuun Lontoon ryhmään, joka koostuu Venäjän Interpolin kautta etsintäkuuluttamista loikkareista, terroristeista ja talousrikollisista. Heistä moni on jo murhattu.

Äskettäin Itä-Uudenmaan käräjäoikeus julisti turvallisuutensa puolesta pelkäävän Nekrasovin tiliotteet salaisiksi peräti 25 vuoden ajaksi. Hautalan asunnossa asuvalla Nekrasovilla ei verottajan mukaan ole lainkaan tuloja, mutta valonarkaa rahaliikennettä tuntuu siis olevan. Neuvostoliitosta Nekrasov loikkasi jo 1970-luvulla.

Monet ovatkin epäilleet informaatio-operaatiota kostoksi Hautalan uran tuhoamisesta: viimeinen niitti Hautalalle oli Iltalehden uutinen Hautalan yhteyksistä rikolliseen moottoripyöräkerhoon. Näyttää siltä, että Hautalan viiteryhmät ovat masinoineet kostoksi täsmälleen samanlaisen syytöksen Hautalan verivihollista Putinia vastaan.

Hautala on vuosia käynyt leppymätöntä disinformaatiokampanjaa Putinia vastaan ja perustanut tarkoitusta varten erilaisia järjestöjä ja järjestänyt tilaisuuksia tärkeän yhteistyökumppaninsa Mikael Storsjön kanssa. Hautalan ja Storsjön keskeinen missio on ollut Venäjää terrori-iskuilla uhkailevan islamistisen nettisivuston Kavkaz Centerin poliittinen tukeminen. Storsjö on sittemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Hautalan ja Storsjön perustamaa Venäjä-vastaista yhdistystä  johtamaan saatiin myös Tarja Kantola, ulkoministeri Erkki Tuomiojan pitkäaikainen erityisavustaja.

Täytyy muistaa, että Hautalan Putin-vihalla on megalomaaniset, hysteeriset mittasuhteet. Hautala ei pysty puhumaan Putinista menettämättä malttiaan. Kosto liittyy myös siihen, että Venäjän medioissa on uutisoitu Hautalan yhteyksistä islamistiterroristeihin.

Suomessa ei ymmärretä, minkälaisiin kuvioihin Hautala on sotkeutunut. Myös käsitys tiedustelupalvelujen informaatio-operaatioista ja Venäjä-vastaisesta informaatiosodasta on Suomessa puutteellinen. Vakava vaara on tietysti siinä, että ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat onnistuneet käyttämään luotettavan ja puolueettoman maan tärkeää rekisteriä hämäriin tarkoituksiin sekä tietysti pettäneet sen luottamuksen, mikä kansainväliseen rikostorjuntayhteistyöhön liittyy.

Venäjällä jotakin tietävissä piireissä pidetään varmana, että brittitiedustelu MI6 käyttää Suomen tiedotusvälineitä informaatio-operaationsa välikappaleena, todennäköisimmin Viron suojelupoliisin KAPO:n tuella. On yleisesti tiedossa, että aggressiivisesta Venäjä-vastaisuudestaan tunnettu KAPO on pelkkä MI6:n marionetti. Ei olekaan poissuljettua, että operaatiota pohjustettiin suomalaisten toimittajien salaisella vierailulla KAPO:n päämajaan marraskuussa 2012. Siellä suoritettiin tarvittavat värväykset, jotka voitiin nyt aktivoida meneillään olevassa Putin-operaatiossa.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että kysymyksessä on todennäköisesti vain kokeilu. Tavoitteena on ollut testata, miten Suomen medioiden kautta voidaan vaikuttaa Venäjän yleiseen mielipiteeseen. Olennaista operaatiossa on Suomen ja erityisesti Suomen poliisin hyvä maine. Juuri niitä käytetään ponnahduslautana Putinin maineen vahingoittamiseksi. Jos joku kirjoittaisi, että Putinin nimi olisi eksynyt Italian poliisin rekisteriin, asia tuskin kiinnostaisi ketään.

Moni asia Suomen ja Venäjän suhteissa raivostuttaa brittitiedustelua ja erityisesti Viron valtaklikkiä, joka mieluiten näkisi Suomen Natossa ja Venäjän hajoamista edistämässä. Tosiasiassa Suomi on jo sanonut Natolle lopullisesti ei. Naton vastustus on suomalaisten keskuudessa omaa luokkaansa, eikä pitkään jatkunut informaatio-operaatio ole saanut suomalaisia Naton puolelle, päin vastoin. Erityisen katkeria Venäjän viholliset ovat Suomen sisäministeriön ja Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n solmimasta tietovaihtosopimuksesta.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ehättikin jo syyttää KRP:n rekisteritiedon vuotajaa maanpetoksesta. Tosiasiassa vuotaja on sama ulkomainen tiedustelupalvelu, joka alun perinkin onnistui syöttämään väärän tiedon Suomen poliisin tietokantaan.

Meneillään oleva operaatio muistuttaa jossakin määrin Venäjän vaalien alla levitettyä hyvin aidon näköistä videoväärennöstä, jossa Putin oli syytettynä oikeudessa. Senkin tarkoitus oli vaikuttaa Putinin imagoon ja muokata asenteita maailmanlaajuisesti. Myös Pussy Riot ja Femen ovat informaatio-operaatioita, joiden tarkoitus on vaikuttaa maailmanlaajuisesti Putinia koskeviin asenteisiin. Menestynein näistä operaatioista on Pussy Riot, jota Helsingin yliopistossakin luullaan aidoksi ihmisoikeusaktivismiksi.

JOHAN BÄCKMAN

Bäckman Kiovassa: Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen!

Rakkaat lukijat, vietin unohtumattoman viikon Kiovassa Ukrainan III kansallinen vanhempainkonferenssin vieraana. Matkustin sinne Moskovasta seuranani hyvä ystäväni, kuuluisa venäläinen lapsipsykologi Irina Medvedeva. Luennoin täysille saleille mieliteemoistani, länsimaistyyppisestä lastensuojelusta poliittisen terrorin muotona ja nykyaikaisen länsimaisen feminismin yhteiskunnanvastaisuudesta. Ohessa kuva Kiovan yliopiston täydestä salista ensimmäisen konferenssipäivän aamuna:

Heti aluksi luin yleisölle hyvän ystäväni, Venäläiset äidit -järjestön puheenjohtajan Irina Bergsethin tervehdyksen, joka on suomennettuna seuraavanlainen: "Hyvää päivää, kunnioitetut Ukrainan vanhempainkonferenssin osanottajat! Me, venäläiset ja venäjänmaalaiset äidit lähetämme teille vanhempain tervehdyksen! Me ehdotamme Venäjän ja Ukrainan vanhempainyhteisöjen voimien yhdistämistä lapsiemme suojelemiseksi länsimaisen lastensuojelun pahuudelta. Länsimaistyyppinen lastensuojelu on monipäinen lohikäärme, jonka länsimaat ovat luoneet "syödäkseen" lapsemme. Ja tätä lohikäärmettä ei voi voittaa yksin. Tuhannet äidit ja isät taistelevat tänään yksinään lastensuojelun pirullista terroria vastaan, yrittäen repiä lastensuojelun kynnet irti varastetuista lapsistaan. Mutta yksinäisten vanhempien ponnistelut ovat turhia. Länsimaistyyppisen lastensuojelun toimintamallit ovat tänään orjuuttaneet Euroopan, Amerikan, Kanadan, Australian ja Oseanian. Vanhemmuus on näissä maanosissa särjetty. Lastensuojelijat ovat voittaneet ja keräävät päivittäin lapsimaksua jokaisesta perheestä - verottavat meitä lapsillamme. Mutta maailmaan on vielä jäänyt vallankumouksellisten vanhempien saareke. Venäjä tänään on tällainen vallankumouksen saareke. Me Venäjän vanhemmat emme aio antautua, emmekä anna lapsiamme länsimaisten lastensuojelijoiden terrorin kynsiin. Me lähdemme kaduille, me esiinnymme medioissa, me haemme ymmärrystä Venäjän hallitsijoilta, perustamme vanhempain järjestöjä ja huudamme "EI" niille, jotka haluavat saastuttaa Venäjän meille vieraalla perinteisen perheen hajottamisen ideologialla, lasten ja vanhempien erottamisen ideologialla, lapsien turmelemisen ja orjuuttamisen ideologialla. Me ymmärrämme, että tänään Venäjän vanhemmilla ei ole muuta tietä kuin liittoutua muiden maiden vanhempien kanssa ja taistella täyttääksemme Jumalan meille antaman tehtävän - kasvattaa omat lapsemme. Vanhempien yhtenäisyydessä on voimamme. Meidän on otettava toisiamme kädestä kiinni ja seistävä muurina lastemme ympärillä, jotta lastensuojelun terroristit eivät kaappaa ja varasta lapsiamme. Tämä ei ole helppoa. Mutta olemme valmiit puolustamaan lapsiamme Ukrainan vanhempien kanssa. Venäjän ja Ukrainan vanhemmat, liittykää yhteen! Vanhempain tervehdyksin, kansainvälinen ihmisoikeusjärjestl Venäläiset äidit, puheenjohtaja Irina Bergseth, 29. maaliskuuta 2013, Moskova."

Omassa puheenvuorossani käsittelin länsimaistyyppisen lastensuojelun (jota venäjänkielen termi juvenalnaja justicija tarkoittaa) ideologista, oikeudellista, uskonnollista yms. perustaa sekä ihmisoikeusrikosten kätkemistä salassapitoveloitteen taakse. Puhuin myös lastensuojelusta suljettuna systeeminä, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta käytännössä annetaan jopa vain yhdelle sosiaalityöntekijälle. Kerroin myös Suomesssa ilmenneistä tapauksista, joissa venäläisten äitien ja lasten ihmisoikeuksia on karkeasti rikottu (esim. Zavgorodnjajan, Sitnova-Toivosen, Salosen, Putkosen, Oksasen, Rantalan, Heistosen, Riipisen, Ruuskasen, Heikkisen, Pyykösen, Hakosen, Lindin, Mesherjakovan, Björklundin, Kasatkinan, Karelinan, Kivosen, Loginovan ym. ym. Venäjän medioissa laajasti käsitellyt tapaukset). Länsimaistyyppinen lastensuojelu on poliittista terroria ja sodankäyntiä perhettä, lapsuutta, äitiyttä, isyyttä, perhearvoja ja kristinuskoa vastaan. Käsittelin myös lastensuojelun yksityistämistä eli korruptoitunutta järjestelmää, jossa perheitä hajotetaan taloudellisen edun nimissä, kun lapsia sijoitetaan yksityisiin lastenkoteihin. Länsimaistyyppisen lastensuojelun varsinaisena syynä pidän sen aatteellista perustaa eli nykyaikaista länsimaista feminismiä, josta on tullut hysteerisen perhe- ja lapsivastaisen propagandan ideologia. Hyvin keskeinen rooli on perhevastaisella homopropagandalla, joka käytännössä tarkoittaa perhevastaisen vihan lietsontaa. Homoseksualismista onkin tullut Euroopan keskeinen arvo, pietarilainen kollegani Pavel Parfenev huomautti konferenssissa. Feminismin yhteiskunnanvastaisuutta koskevassa esitelmässäni kerroin suomalaisesta scifi-romaanista "Äidinmaa", jossa noin vuonna 2100 perheet on tuhottu, heteroseksi on kriminalisoitu ja miehillä on lähinnä orjan rooli.

Ensimmäisenä päivänä osallistuin myös lehdistötilaisuuteen, jossa seuranani oli Ukrainan presidentin edustaja Juri Miroshnychenko. Häneltä tiedusteltiin kantaa homopropagandan kieltävään lakiin. Samalla kun Euroopassa homoseksuaalisuus on nostettu tärkeimmäksi arvoksi ja ihanteeksi, Venäjällä ja Ukrainassa valmistellaan homopropagandaa kieltäviä lakeja perheiden ja lasten suojelemiseksi.  

Illalla puhuin vielä työryhmässä, jonka aiheena oli länsimaistyyppisen lastensuojelun rantautuminen Ukrainaan. Totesin että länsimaistyyppinen lastensuojelu ei koskaan voi juurtua Ukrainaan eikä Venäjälle, koska toimintaedellytykset eli perhe- ja lapsivastainen homofeminismi sekä ateismi/protestantismi puuttuvat. Monet venäläiset ja ukrainalaiset ekspertit kuitenkin pelkäsivät, että länsimaistyyppisestä lastensuojelusta tulee tosielämää ja perheitä aletaan terrorisoida kuten Suomessa. Sanoin että se ei voi olla mahdollista.

Sunnuntaina minut otettiin hienosti vastaan Ukrainan valinta -järjestön pyöreän pöydän keskustelussa,  jonka aiheena oli äärioikeisto ja uusnatsismi Euroopassa. Tilaisuuteen osallistui myös hyvän ystäväni Nikolai Starikovin vetämän Venäjän kansalaisten liiton sisarjärjestön, Ukrainan kansalaisten liiton puheenjohtaja Aleksei Natelenko. Kerroin Viron ja Latvian SS-miesten ihannoinnista ja historian väärentämisestä, jossa SS-miehet esitetään valheellisesti itsenäisyystaistelijoina. Joka vuosi loppukesästä Viron Sinimäillä pidetään kansainvälinen uusnatsifestivaali ja Latviassa natsit marssivat keskellä kaupunkia joka maaliskuun 16. päivä. Kerroin perussuomalaisista, jotka yhtäältä ovat tyypillinen monikulttuuri- ja islam-vastainen eurooppalainen ääriliike, mutta ruotsinkielen vastaisuudessaan jotkut perussuomalaiset hakevat myös erikoista lähentymistä Venäjään ja kaipaavat jopa keisariaikaa, jolloin Venäjä tuki suomalaisuutta. Keskustelimme myös Ukrainan erityispiirteistä kuten siitä, että sittenkin suurempi osa kansasta eli yli 40 % kannattaa euraasialaista integraatiota, kun EU-integraatiota kannattaa vain runsas 30 %. Isäntämme paheksuivat paikallisen Vapauspuolueen natsi-ihannointia, erityisesti natsisotarikollisen ja juutalaisten murhaajan Stepan Banderan palvontaa. Uusnatsilainen Vapauspuolue pääsi 450-paikkaiseen parlamenttiin ja röyhistelee rintojaan, mutta varsinaista poliittista vaikutusvaltaa sillä ei vielä ole. Erikoisin tapahtuma oli hyvän ystäväni Nikolai Starikovin Stalin-kirjan esittelyssä Kiovassa vähän aikaa sitten tapahtunut välikohtaus, jossa Vapauspuolueen huligaanit keskeyttivät kirjaesittelyn huudoillaan ("komukat takaisin Moskovaan" yms.). Kehotin ukrainalaisia käyttämän oman rikoslakinsa mahdollisuuksia nostamalla rikosjuttuja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta aktivistien mukaan syyttäjät ja poliisit ovat usein natsien puolella. En ottanut siihen kantaa, koska haluan ensin itse puhua Ukrainan syyttäjien kanssa. 

Viimeisenä päivänä ennen iltakonetta käväisin vielä Ukrainan 1-kanavan studiossa keskustelemassa toisen maailmansodan muiston merkityksestä tänään. Minua haastatteli herttainen Tatjana Chugajenko, ukrainalaisittain Tetjana. Hän kertoi olevansa ainoa ukrainalainen toimittaja, joka pitää keväällä rinnassaan voittajakansan merkkiä, Pyhän Yrjön nauhaa. Keskustelimme muutaman vuoden takaisesta Viron pronssiyöstä eli Pronssisoturi-patsaan aiheuttamasta kapinasta. Viron hallitus halusi poistaa ihmisten muistista tiedon siitä, että Punaisen Armeijan eestiläinen armeijakunta vapautti Tallinnan fasistimiehittäjästä ja juutalaisten murhaajista. Tämän tiedon poistamiseksi haluttiin tuhota Tallinnan vapauttajien muistomerkki Pronssisoturi-patsaineen, mutta se ei onnistunut. Olin ottanut studioon mukaan Suomen antifasistisen komitean Leena Hietasen aloitteesta teettämän Pronssisoturi-patsaan pienoismallin ja totesin, että Viro ei onnistunut pyyhkimään ihmisten muistia ja hävittämään Pronssisoturi-patsasta. Sen sijaan ilmaantui tuhansia Pronssisoturi-patsaan pienoismalleja, joiden levittämisen Viron suojelupoliisi on kieltänyt. Huomautin että Suomessa arvostetaan kaikkia historiamme ajanjaksoja tasavertaisesti joten tallella ovat niin Keisarin patsaat, Lenin-museot kuin neuvostosotilaiden haudatkin.

Valitettavasti en ehtinyt käydä tapaamassa Kiovan Suomen-lähettilästä tiukan aikataulun vuoksi, mutta lupaan ensi kerralla ja ottaa mukaani myös hyvät ukrainalaiset ystäväni. Lentokoneessa kohti Moskovaa tiedustelin lentoemännältä laatulehti Rossiiskaja Gazetaa, Venäjän hallituksen äänenkannattajaa. Kuinkas ollakaan uunituoreessa lehdessä pohdittiin remonttikohuihinsa tuhoutuneen Heidi Hautalan yhteyksiä tsetseeniterroristeihin. Euraasian integraatio etenee, patologiset russofobit ammutaan yksi kerrallaan tarkalla sihdillä alas, heh.