Voitonjuhlat Krimillä



Alas Kiovan fasistijuntta!

Paluuni Krimille alkoi Moskovasta, missä annoin tuttuun tapaan lukuisia haastatteluja tiedotusvälineille. Esimerkiksi maanantaina puhuin ensin tunnin Moskovan radion suorassa lähetyksessä, sitten kiiruhdin kommentoimaan EU-sanktioita suorana tv-uutisissa ja illalla menin vielä television keskusteluohjelmaan. Kaikkialla venäläinen eetteri suorastaan pursuaa keskustelua siitä, mitä Ukrainalle pitäisi tehdä.

Kantani ei ole muuttunut: fasistijuntta on kaadettava, nyt vapautetuista Donetskin ja Luganskin Tasavalloista muodostetaan Uus-Venäjän Tasavalta (Novorossija), joka liitetään Venäjän federaatioon. Sen perässä myös Moldova pilkotaan: jo itsenäistynyt Transnistria otetaan Venäjään, samaten etelä-Moldovan Gagausia. Transkarpaatitkin on hyvä ottaa Venäjään jos kansa niin haluaa. Unkarille annetaan lupa ainakin investoida Transkarpaateille.

Moskovasta ilmalaiva vie minut takaisin Krimille, tällä kertaa voitonjuhliin. Siellä juhlitaan Krimin fasistimiehityksestä vapauttamisen 70-vuotisjuhlaa ja tietysti Krimin paluuta takaisin oikealle paikalleen Venäjän yhteyteen, kotisatamaan, kuten Putin sanoi.

Krimillä tunnelma on nyt niin korkealla, että siellä joka päivä on voitonpäivä. Krimin vapauttamiseen liittyy sanoinkuvaamattomia onnen ja riemun tunteita. Niin Moskovassa kuin Krimilläkin ihmiset hymyilevät koko ajan. Ilmassa loistava riemu on täysin ainutlaatuinen. Tuo venäläisen kevään riemu alkoi Krimin kansanäänestyksen jälkeen Kremlin Pyhän Yrjön salissa, kun Putin allekirjoitti Krimin littämissopimuksen. Ihmiset huusivat Venäjä, Venäjä! syleilivät toisiaan, hymyilivät ja nauroivat, valuttivat muutaman onnen kyyneleen. Venäjän kansan ja demokratian viholliset, fasistit, oli lyöty ainakin Krimillä ilman verenvuodatusta. Se oli maailmanhistoriallinen uroteko!

Russofobit ja Venäjä kateelliset panettelijat, Sanoman toimittajat ja muu roskaväki, puhisevat katkerina koloissaan. Etenkin kun Sanoma osakeyhtiö, tuo patologista venäläisvihaa löyhkäävä kasa, on täydellisessä konkurssitilassa.

Sanktioilla ei ole mitään vaikutusta, ne vain lisäävät venäläisten riemua.

Nyt on syytä olla hyvällä tuulella. Mutta vielä ei ole aihetta laiskotteluun. On vapautettava vielä loputkin Ukrainaa. Sanomatalossa on vielä Sanoman toimittajia. Mutta ei enää kauaa.

Ilmalaivan laskeuduttua Simferipoliin saan jälleen kokea venäläisen Krimin kauneuden ja ilmaston sanoinkuvaamattoman ihanuuden. Vain Aivazovski on niitä jotenkin kyennyt kuvaamaan. Mutta kukaan ei pysty kuvaamaan sanoin sitä ihanuutta, kun Krimin venäläinen tuuli hyväile pehmeästi ihoa, valo häikäisee katseen, raikas ilma täyttää keuhkot ja mieli virkistyy. Tällainen on venäläinen kevät!

Sevastopolissa järjestetään voitojuhlat, jonne on lennätetty Moskovasa kenraaleita ja historioitsijoita ja ulkomailta asiantuntijoita. Meille on laadittu tiivis juhlaohjelma, jossa ei ole juuri hengähdystaukoa. Pakkaan mukaan uimahousut, mutta uimaan en ehdi.

Mutta se haittaa, koska se vain tarkoittaa, että Krimille on palattava takaisin. Aion tulla tänne pian takaisi suomalaisten ystävieni kanssa, suunnittelemalleni purjehdusretkelle ja Forosin poliittiselle nuorisoleirille, jota vetää hyvä ystäväni Sergei Markov. Mukaan haluavat, ottakaa minuun yhteyttä, osoite on exiron@gmail.com. Alas Kiovan fasistijuntta!

Krimin kaduilla ja toreilla valitsee rauhallinen, riemukas, onnellinen ja odottava tunnelma. Vielä on melko hiljaista, koska venäläiset ovat vielä töissä ja turistisesonki ei ole vielä alkanut. "Täällä on pehmeämpi ilma kuin Nizzassa", matkakumppanini toteaa.

Hersonesin muinaisen kreikkalaiskaupungin rauniot muistuttavat Krimin historiasta. Krimin alkuperäinen nimi oli Tauria, ja siitä muistuttaa myös Pietarin Taurian palatsi, jossa muuten sijaitsee IVY:n päämaja sekä MIR-televisiokanava. Nimitys Krim on oikeastaan turkkilaista alkuperää.

Museossa tutustun muinaisvenäläiseen rahaan, hopeaharkkoon, jota kutsuttiin grivnaksi. Siitä pilkottuja hopeapaloja kutsuttiin vastaavasti ruplaksi (verbistä rubit, pilkkoa). Siitä on tullut myös venäläisen nykyvaluutan nimi rupla. Oikeastaan se siis tarkoittaa samaa kuin pilke.

Krimillä hinnat ovat jo ruplissa, mutta kaikialla voi myös maksaa Ukrainan valuutassa. Hotelli ruokalistan päälle on jo ehditty liimata hinnat ruplissa. Joka kulmassa on Krimin valtionpankin uutuuttaan kiiltävä konttori, jonne väkeä lappaa sisään. Minulle kerrotaan, että tilin avaaminen Krimin valtonpankkiin kestää noin viisi minuuttia ja maksaa kolmesataa ruplaa. Aikataulumme on niin tiukka, että en ehdi avaamaan tiliä, mutta toivon, että jokainen suomalainen avaa Krimin valtionpankkiin tilin ja tallettaa sinne rahaa. Se raha ei mene kaatuvaan, konkurssikypsään ja velkaiseen eurotalouteen, se raha menee euraasian tulevaisuuteen. Tätä kaikkien keskinkertaisuuksien isä Olli Rehn ei ole koskaan ymmärtänyt.

Autoissa on hauskasti kolmenlaisia rekisterikilpiä: ukrainalaisia, venäläisiä ja vanhoja neuvostolaisia. Liikennepoliisit eivät pane pahakseen vanhoista neuvostoajan kilvistä. Krimi elää ikään kuin samaan aikaan historiansa eri vaiheita.

Sevastopolin keskustassa partioivilla poliiseilla on jo päällään uutuudenhohtavat venäläiset tummansiniset poliisiunivormut. Paljon puhuttuja vihreäpukuisia erikoisjoukkojen sotilaita, niin sanottuja "kohteliaita nuorukaisia" (vezhlivyje ljudi), ei näy missään.

Katso ottamani kuva Sevastopolin tienvarsiplakaatissa, jossa on teksti "Voitto on meidän" sekä kuva "kohteliaasta nuorukaisesta" eli Venäjän erikoisjoukkojen sotilaasta ja Suuren isänmaallisen sodan voittajaveteraanista:

Kaikkialla näkee etenkin iloista nuorisoa. Matkakumppanini haastattelema nuori nainen sanoo: Ilman muuta haluan Venäjän kansalaisuuden. Vain Venäjä voi tarjota minulle tulevaisuuden. Keskustelen viiden paikallisen yliopisto-opiskelijan kanssa. Kysyn ovatko he jo ottaneet Venäjän kansalaisuuden. Tottakai, heti! he vastaavat. Ilman muuta! Totta kai haluamme kuulua Venäjään! Sitä paitsi, Putinin määräyksellä krimiläiset nuoret hyväksytään yliopistoihin ilman pääsykoetta. En ole milloinkaan nähnyt näin onnellisia, avoimia, riemukkaita kasvoja.

Varsinainen voitonjuhla alkaa torstaina. Moskovasta on lennätetty viisi kenraalia, joukko johtavia historian tutkijota ja ulkomaalaisia tarkkailijoita. Tutustun ranskalaiseen professoriin ja jenkkiin, joka omistaa New Yorkissa 10 ravintolaa. Keskustelemme ravintolabisneksestä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Kysyn mitä mieltä jenkki on Victoria Nulandista. Kuka ihmeen Nuland? hän kysyy. Jenkki myös huomauttaa, että Obama tekee vain sen mitä rahoittajat käskee. Ranskalaisen professorin kanssa keskustelemme Mistral-kaupoista ja Marin Le Penin Venäjä-asenteesta. Ranskalainen ei ole kuullut, että Le Pen haluaisi Ranskan eroavan Natosta. Mistä olette sellaista kuullut? ranskalainen kysyy. Suomen radiosta, vastaan.

 

Varhain aamulla tehtävänäni on pitää Sevastopolin koulussa nro 43 rauhantunti (urok mira) yhdessä kenraalieversti Nikolai Serzevin kanssa:

Meidät ottavat vastaan rehtori, opettajat ja hyvin valmentautunut neljäs luokka. Pojilla on tumma puku ja solmio, tytöillä mekko ja rusetti. Kerron lapsille olevani Suomesta ja kysyn: Tiedättekö missä Suomi on? Suomi on Venäjällä! lapset huutavat kilpaa. Ei lapset, Suomi ei ole Venäjällä, Suomi on kyllä joskus ollut osa Venäjän imperiumia, selitän. Asia tuntuu kuitenkin olevan lapsille melko yhdentekevä - sama se heille, onko Suomi osa Venäjää vaiko ei. Kerron lapsille, että Krimin palauttaminen Venäjän yhteyteen on maailmanhistoriallisesti merkittävä tapahtuma, josta koko maailma puhuu ja he ovat todella onnekkaita, kun ovat saaneet elää tämän hetken. Selitän lapsille mitä diplomatia on. Esimerkiksi Venäjällä on länsimaista parhaat suhteet juuri Suomeen, koska suomalaiset ja venäläiset diplomaatit ovat tehneet niin paljon töitä hyvien suhteiden rakentamiseksi, vaikka mekin sodimme 70 vuotta sitten. Lapset ovat nähneet, miten Ukrainassa on vallassa fasistijuntta ja ihmisiä ammutaan kadulla. Taistelu fasismia vastaan ei ole päättynyt, mutta voitto on meidän! Sitten lapset käyvät kukin vuorollaa kertomassa isovanhempiensa tarinan. Minun isoisäni on Neuvostoliiton Sankari! Minun isoäitini on Sosialistisen Työn Sankari! Kun lähdemme koululta, rehtori kuiskaa meille: Fasismi ei milloinkaan leviä Krimille kun lapsemme ovat näin patrioottisia!

Jatkuu...