PUTIN 2.0 - Bäckmanin tarkkailuraportti Venäjän presidentinvaaleista

Putin 2.0

TARKKAILURAPORTTI VENÄJÄN FEDERAATION PRESIDENTINVAALISTA 1.-5.3.2012

Johan Bäckman 

Vaalitarkkailun tulokset alueittain: http://ieom.ru/ 

Vaalihuoneiden nettikamerat: http://webvybory2012.ru/ 

Keskusvaalilautakunta: http://cikrf.ru/ 

Tilastotietoja Venäjän presidentinvaaleista 2012:

viisi ehdokasta;

109 miljoonaa 237 tuhatta 780 äänestäjää;

2 miljoonaa äänestäjää ulkomailla;

äänestäjät edustavat 190 eri kansallisuutta ja 72 eri uskontokuntaa;

96 000 vaalihuonetta;

10 aikavyöhykettä;

400 vaalihuonetta ulkomailla 140 maassa;

300 000 nettikameraa vaalihuoneissa;

500 vuotta videotallennetta vaalihuoneista;

1,3 miljoonaa ihmistä työskentelee vaalihuoneissa;

300 000 venäläistä vaalitarkkailijaa;

700 ulkomaista vaalitarkkailijaa 50 Venäjän alueella;

Olin jo toistamiseen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana Venäjän vaaleissa. Joulukuussa seurasin duuman vaaleja, nyt olivat vuorossa presidentinvaalit. Ja mitkä vaalit! Näistä vaaleista kohisee koko maailma vielä pitkään.

Tämä on yhteenveto nettiin jo vaalin kuluessa kirjoittamistani raporteista. Olen korjaillut aiempia raportteja ja lisännyt uutta tietoa ja kuvia.

Tämä teksti on kokonaisuudessaan julkaisuvapaa ja siteerausvapaa. Myös kuvat ovat julkaisuvapaita.

Vaalitarkkailun järjesti venäläinen Civic Control -kansalaisjärjestö (http://civilcontrol.ru/) ja tutkimuskeskus Aspekt (http://center-aspekt.ru/). Moskovaan oli kutsuttu amerikkalaisia, brittiläisiä, ranskalaisia, italialaisia, itävaltalaisia jne. vaalitarkkailijoita, yleensä kansalaisaktivisteja ja erilaisia poliitikkoja, tutkijoita ja asiantuntijoita. He edustavat sekä omaa maataan että järjestöään tai puoluettaan. Civic Controlin tarkkailijat ovat siis vain osa noin 700:sta ulkomaisesta tarkkailijasta Venäjän presidentinvaalissa.

Ohessa kuva vaalitarkkailijan kulkuluvastani, jolla pääsi äänestyspaikoille, keskusvaalilautakuntaan ja lehdistökeskukseen:

Meidät oli majoitettu Metropol-hotelliin aivan Kremlin muurin kupeeseen. Siitä oli kävelymatka kansainväliseen lehdistökeskukseen ja keskusvaalilautakuntaan. Majoitus ja lennot turistiluokassa yleensä maksettiin sekä tarjottiin normaali ylöspito, kuten tavalliset ateriat. Mitään ylimääräistä ei kustannettu, esimerkiksi päivärahoja ei maksettu eikä tietenkään palkkioita.

Tarkkailu kesti useamman päivän: saapuminen oli 1.3. ja lähtö 5.3. Moskovassa kului siis 4 yötä ja tehtävä oli varsin raskas, sillä useimmilta jäi ainakin 2 yötä nukkumatta. Monet jalkautuivat vaalipäiväksi Venäjän kaukaisille alueille, joka aikaeron takia entisestäänkin lisää rasitusta.

Kokemuksen ja oppimisen kannalta vaalitarkkailu oli täysin korvaamaton, varsinkin ottaen huomioon näiden presidentinvaalien merkityksen ja niissä käytetyt uudet teknologiset innovaatiot, kuten yli 90 000:n vaalihuoneen nettikameratarkkailu reaaliajassa.

Venäjän vaaleissa äänioikeutettuja oli yli 109 miljoonaa, joten kyseessä ovat eräät maailman suurimmista suorista kansanvaaleista. Siksi on mielenkiintoista olla paikalla. Ennakkosuosikki oli tietysti entinen presidentti ja istuva pääministeri Vladimir Putin, mutta vaaleissa oli paljon muitakin ehdokkaita, joilla on todellista kannatusta.

Tarkoitukseni on kertoa, mitä olen näkenyt ja kokenut vaalitarkkailun aikana. Nyt paikalla on muitakin vaalitarkkailijoita Suomesta, esimerkiksi tunnettu suomalainen juristi Jon Hellevig. Hän on kirjoittanut omia raporttejaan. Lisäksi me molemmat esiinnyimme Venäjän tiedotusvälineissä tarkkailun aikana.

Mietteitä matkan alussa

Helsinki-Vantaan lentokentällä tartuin kioskissa tuoreeseen Kauppalehti Optioon, jossa on minunkin haastatteluni liittyen Venäjän presidentinvaaleihin. Samassa yhteydessä Venäjän tilannetta ja presidentinvaaleja arvioi myös Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen sekä liuta muitakin Venäjän asiantuntijoita. Yleisarvio tilanteesta on myönteinen.

Sanoin Optiolle, että ennakkosuosikki Putinin saaman mandaatin vahvuus vaikuttaa hyvin voimakkaasti Venäjän asemaan maailmassa. Jos kannatus osoittautuu suureksi, Putinin on helpompi rakentaa megaprojektiaan eli Euraasian liittoa, uutta Neuvostoliiton ja sen naapurimaiden alueen supervaltaa, joka perustuu aluksi talousintegraatioon, sitten myös poliittiseen ja sotilaalliseen liittoutumiseen.

Todennäköisesti Euraasian liitosta tulee Neuvostoliittoakin suurempi supervalta. Tämä tiedetään rapakon takana ja siellä Putin-viha on siksi yltänyt historialliseen ennätykseen. Se on ymmärrettävää, koska Putin ja hänen kannatuksensa venäläisten keskuudessa voi tosiasiassa johtaa sotilasliitto Naton hajoamiseen, Euroopan Unionin heikkenemiseen ja kutistumiseen sekä tietysti Yhdysvaltojen ennenkuulumattomaan nöyryyttämiseen.

Lentokoneessa lukemassani tuoreessa Time-lehdessä Putinin kannatusta ja mandaattia yritetään vähätellä kaikin mahdollisin keinoin kuvaamalla presidenttiehdokas kutistuneeksi poliittiseksi kääpiöksi. Tarkoitus on luoda kuva johtajasta, jolla ei ole todellista kannatusta. Tämä onkin amerikkalaisvetoisen "vaalitarkkailun" päätavoite: julistaa vaalit väärennetyiksi jo etukäteen ja väittää Putinin kannatusta mitättömäksi. Käyttöön on myös otettu Kiovasta ja Minskistä tutut amerikkalaisen "värivallankumouksen" keinot: kansainvälinen kannatus amerikkalaisrahoitteisen "opposition" väliaikaishallitukselle neuvotellaan jo ennen vaaleja, ja vaali-iltana järjestetään pääkaupungissa suuri mellakka muka väärennetyn vaalituloksen takia, vaaditaan vaalien uusimista ja huudetaan länsimaita apuun. Tämä toimi Kiovassa 2004, mutta epäonnistui Minskissä 2010. Moskovassa 2012 se ei tule onnistumaan, mikä aiheuttaa rapakon takana suunnatonta ärtymystä.

Tosiasiassa Venäjän turvallisuutta uhkaava kumouksellinen liikehdintä on todennäköisimmin vain kasvattanut Putinin kannatusta merkittävästi.

Moskovassa matkalla lentokentältä keskustaan näin suuria katumainoksia, joissa kerrottiin presidentinvaaleista ja kehotettiin ihmisiä äänestämään. Varsinaisia vaalimainoksia en pannut merkille.

Moskovassa aurinko paistoi kirkkaasti ja ikään kuin lupaavasti, katso ottamani kuva kansainvälisen lehdistökeskuksen rappusilta:

Julkaisin jo ennen tarkkailuani netissä Venäjän presidentinvaaleja käsittelevän kirjoitukseni "Historian alku", jossa vertasin tämän päivän tilannetta amerikkalaisen politologin Francis Fukuyaman parikymmentä vuotta sitten julistamaan "historian loppuun" eli amerikkalaistyylisen liberaalin demokratian maailmanvalloitukseen (lue kirjoitukseni tästä: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=2777). Käsitykseni mukaan Putinin kannatuksen vahvuus merkitsee pahaa takaiskua amerikkalaisten maailmanvalloitushankkeille ja värivallankumouksille, ei vähiten Syyriassa, missä Venäjä on taitavalla diplomatialla pystynyt estämään Yhdysvaltain sotilaallisen hyökkäyksen.

Venäjän amerikkalaisrahoitteiseen "oppositioon" (ns. järjestäytymätön oppositio) kuuluva häirikkö Aleksi Navalnyi vaalien aattona Yhdysvaltain televisiossa Venäjälle levottomuuksia ja epäjärjestystä seuraavan kahden vuoden ajaksi, mikäli Putin valitaan presidentiksi. Navalnyi myös ilmoitti, että "oppositio" ei tule hyväksymään Putinin valintaa ja vaatii uusia duuman vaaleja vuoden kuluessa ja uusia presidentinvaaleja kahden vuoden kuluessa.

Venäjän vapaamielisyys tällaisten röyhkeiden, ulkomailta masinoitujen ja rahoitettujen uhkauksien edessä on hämmästyttävää. Venäjällä on todellakin sananvapautta ja poliittista toimintavapautta myös tällaiselle täysin epädemokraattiselle kumoukselliselle toiminnalle.

Mainittakoon sekin, että Venäjä sallii ja suorastaan vaatii laajapohjaista kansainvälistä ja kansallista vaalitarkkailua. Kansainvälisiä tarkkailijoita on 700 ja omia tarkkailijoita 300 000, lisäksi on nauhoittava nettikameravalvonta kaikissa vaalihuoneissa seuraamassa sekä äänestystä että ääntenlaskentaa. Vaalivilppi on siis tehty äärimmäisen vaikeaksi. Esim. Yhdysvaltain vaaleissa kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ei ole nähty ja siellä riippumattomien kandidaattien on Venäjää paljon vaikeampi asettua ehdolle.

Venäjällä on tosiasiassa monta oppositiota, tärkeimpänä kommunistit (KPRF), jotka saivatkin merkittävää kannatusta viime joulukuun duuman vaaleissa. Kommunistit kuuluvat parlamentaariseen oppositioon, jossa vaikuttaa myös liberaalidemokraattinen puolue LDPR ja sen karismaattinen johtaja Vladimir Zhirinovski. Hän ja kommunistien Zjuganov mittauttavat nyt kannatuksensa presidentinvaaleissa. Venäjällä on myös laajaa nationalis-patrioottista liikehdintää, joka sekin on ollut marginaalissa pitkään. Siihen verrattuna nykyiset johtajat presidentti Medvedev ja Putin ovat suorastaan länsimielisiä Venäjän modenisaation ja talouskasvun kannattajia.

Sen sijaan Navalnyin, Kasjanovin, Kasparovin, Nemtsovin yms. "oppositio", joka tunnetaan Venäjällä neutraalilla journalistisella termillä "järjestäytymätön oppositio" (nesistemnaja oppozitsija), on todellisuudessa amerikkalaisrahoitteinen valeoppositio, jolla ei ole juurikaan Venäjällä kannatusta. Se on luotu lähinnä tarkoituksena lietsoa Venäjälle epävakautta ja sekasortoa esittämällä valeoppositio länsimedioisa ainoana oikeana "demokraattisena oppositiona".

Valeoppositio järjestää myös laittomia mielenosoituksia, joiden hajottaminen viranomaisten toimesta esitellään länsimediassa poliittisena sortona oppositiota vastaan. Juuri tähän "värivallankumouksen" lietsominen perustuu.

Varsinainen tarkkailutyö pääsee käyntiin, kun kansainvälisessä lehdistökeskuksessa pidetään avajaiset ja tutustumme keskusvaalilautakuntaan ja käymme myös Venäjän liittoneuvostossa (senaatti) eli parlamentin ylähuoneessa.

Hautala-reportaasi vaalien aattona

Vaalien aattoon liittyy pieni yllätys. Heti ensimmäisenä iltana katselin hotellissa, kun Venäjän valtakunnallinen NTV-televisiokanava lähetti näyttävän reportaasin, jossa esiteltiin laajalti kehitysministeri Heidi Hautalan toimintaa Venäjällä. Dokumentti on taitavasti tehty, ja siinä käsitellään ulkomaisten vakoilijoiden ja poliitikkojen Venäjä-vastaista toimintaa.

Katso dokumentti kokonaisuudessaan tästä (Hautalan osuus noin 29 minuutin jälkeen):

Yhdysvaltalainen terrorismiasiantuntija Carla Stea sanoi NTV:n ohjelmassa, että Hautalan pääasiallisena tavoitteena on Tsetsenian erottaminen Venäjästä ja Hautala toimii aktiivisesti Mikael Storsjön, terroristien informaatiokeskuksen "Kavkaz Centerin" rahoittajan kanssa. "Kavkaz Center" on Heidi Hautalan tuella julkaistava terrorismisivusto, jonka päätarkoitus on uhkailla venäläisiä uusilla terrori-iskuilla ja Putinin murhalla.

NTV:n mukaan Hautalan toiminnan pääsuuntauksena on Venäjä-vastaisen islamistiterrorismin tukeminen ja samalla Hautala järjestää amerikkalaisrahoitteiselle oppositiolle, kuten Kasjanoville ja Nemtsoville, tilaisuuksia puhua eurooppalaisilla foorumeilla. Lehdistössä Hautala tunnetaan NTV:n mukaan lempinimellä "Euroopan merkittävin russofobi". NTV:n ohjelmassa on myös sitaatti Hautalan lausunnosta, jossa hän sanoo, että "nykyisellä Venäjän hallinnolla ei ole legitimiteettiä ja seuraava hallinto on vielä vähemmän legitiimi".

NTV:n mukaan Hautalan erityinen vaarallisuus Venäjän turvallisuudelle on siinä, että Hautala määrittelee Venäjä-vastaisia terrori-iskuja järjestävien islamistiterroristien ja amerikkalaisrahoitteisen valeopposition yhteiset intressit. Hautala ei kuitenkaan itse tunne kovin hyvin Venäjää, joku sanelee hänelle tämän kaiken.

NTV:n jutun ydin oli selvä: Suomen kehitysministeri Heidi Hautala on mukana koordinoimassa islamistiterroristien toimintaa. Todennäköisesti reportaasi merkitsee Hautalan poliittista loppua ainakin ulkoministeriön palveluksessa. (Lisää aiheesta: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2789 .)

Perjantai-aamun lehdistötilaisuus kansainvälisessa lehdistökeskuksessa

Perjantaina, vaalien aatonaattona, tutustuttiin yleistilanteeseen ja vaalien asetelmaan sekä vaalijärjestelyihin. Aamulla kansainväliset vaalitarkkailijat kokoontuivat kansainväliseen lehdistökeskukseen Moskovan keskustaan. Annoin heti kättelyssä haastattelun Venäjän television ykköskanavalle ja Venäjän ääni -radiokanavalle. Molemmat olivat kiinnostuneita siitä, mitä vaalitarkkailija tekee. Vastasin, että vaalitarkkailijan tehtävänä on tarkkailla kaikkea vaaleihin liittyvää, vaalipäivän lisäksi venäläisen ja ulkomaisen median toimintaa. Eniten hämmästystäni on herättänyt länsimedian törkeä Venäjä-vastainen kiihotus (vaalit leimataan väärennetyiksi jo ennen kuin niitä on edes pidetty) sekä amerikkalaisten säätiöiden ja viranomaisten yritys lietsoa Venäjällä epäjärjestystä ja sabotoida Venäjän vaaleja. Lukemattomat toimittajat ja "asiantuntija" jankuttavat tosiasiat kiistäen "vaalivilpistä". 

Katso kuva, Venäjän keskusvaalilautakunnan tiedotuskeskus valmistautuu vaalipäivään:

Lehdistötilaisuudessa meille puhui Venäjän keskusvaalilautakunnan jäsen Tatjana Voronova (ks. http://www.cikrf.ru/about/board/bio/voronova.html ). Venäjän keskusvaalilautakunnassa on 15 (viisitoista) jäsentä, puheenjohtajana pietarilainen entinen zhirinovskilaisen LDPR-puolueen kansanedustaja Vladimir Churov, joka on kirjoittanut Mannerheimin elämäkerran. Nyt Churov vastaa Venäjän vaalien järjestämisestä. Churov on huomiotaherättävä, harmaapartainen hieman Leo Tolstoita muistuttava hahmo, vaikkakin iältään varsin nuori.

Keskusvaalilautakunnan jäsen Tatjana Voronova, joka näyttää hoitavan suuren osan operatiivisesta johtamisesta, on entinen Yhtenäisen Venäjän siperialainen kansanedustaja, keskusvaalilautakuntaan hänet nimitettiin noin vuosi sitten.

Voronova valisti aamun lehdistötilaisuudessa kansainvälisiä vaalitarkkailijoita sanomalla, että heillä on samat oikeudet kuin kansallisilla vaalitarkkailijoilla.

Irlantilainen vaalitarkkailija kysyi Voronovalta ehdokkaiden saaman media-ajan tasapuolisuudesta. Voronovan mukaan keskusvaalilautakunnassa käytiin tästä kysymyksestä eilen useiden tuntien mittainen keskustelu. Voronovan mukaan Venäjän vaaleissa on viisi ehdokasta, joista neljä on tällä hetkellä merkittävissä poliittisissa viroissa. Monet ehdokkaista ovat nyt samaan aikaan valtiollisessa virassa, poliittisen puolueen johdossa sekä presidenttiehdokkaana. Media-aikaa ei siis voi rajata vain yhteen tehtävään. Vironovan mukaan todisteita ehdokkaiden syrjinnästä ei ole. 

On tietenkin totta, että Putin on saanut paljon media-aikaa. Mutta eilen katsoessani Venäjän televisiota hätkähdin uuvuttavan pitkästä mutta tyylikkäästä vaalimainoksesta, jota luulin ensin Putinin mainokseksi, koska lukuisat venäläiset merkkihenkilöt ylistivät siinä omaa ehdokastaan, mutta se olikin kommunistien ehdokkaan Gennadi Zjuganovin mainos. Sen jälkeen tuli yhtä vaikuttava Mihail Prohorovin mainos. Eli kyllä kaikki ehdokkaat saavat media-aikaa, sitä paitsi he ovat muutenkin tunnettuja. (Illalla seurasin televisiosta Prohorovin ja Sergei Mironovin pitkää väittelyä, jonka välissä näytettiin Putinin lyhyitä vaalimainoksia.)

Toisaalta Putin on kieltäytynyt osallistumasta vaaliväittelyihin, mikä on antanut valtavasti vapaata mediatilaa muille ehdokkaille. Tämä demokratian kannalta oikea askel on jostakin syystä leimattu lännen epädemokraattisissa medioissa jonkinlaiseksi vaalivilpiksi.

Kansainvälinen vaalitarkkailija Jon Hellevig kommentoi Voronovan puheenvuoroa sanomalla, että esimerkiksi Suomessa pienien puolueiden ehdokkailla on joka tapauksessa täysi mahdottomuus päästä mediassa esille. Lisäksi Suomessa vaalijampanjointi jatkuu jopa vaalipäivänä ja vaalipäivän lehdissä julkaistaan viimeiset mielipidekyselyn tulokset vaalipäivän aamuna, mikä Venäjällä olisi ehdottomasti kielletty. Puhumattakaan siitä, että Suomessa äänestetään lyijykynällä, mitä Venäjällä pidettäisiin automaattisesti ei ainoastaan vaalivilppinä, vaan myös rikoksena!

Voronovan jälkeen puhunut Venäjän keskusvaalilautakunnan ulkoasioiden päällikkö antoi muutamia tilastotietoja: Venäjän presidentinvaaliin 2012 on akkreditoitu yli 700 kansainvälistä (ulkomaalaista)  vaalitarkkailijaa, jotka työskentelevät 50 eri alueella. Venäjällä on yhteensä 83 federaation subjektia eli virallisesti määriteltyä aluetta (vähän kuten kunnat Suomessa). Vaalihuoneita presidentinvaalissa on 95 000, joissa työskentelee 300 000 (kolmesataa tuhatta) venäläistä vaalitarkkailijaa. Jokaisessa vaalihuoneessa on siis pysyvästi useita tarkkailijoita. Melkein kaikkiin vaalihuoneisiin on asennettu jokaiseen kaksi (2) nettikameraa. 

Itävaltalainen vaalitarkkailija tiedusteli, miten nämä vaalit eroavat aikaisemmasta. Voronovan mukaan ehdokkaat ovat aktiivisempia mediassa ja myös kansalaisyhteiskunta on aktiivisempi. Voronova kertoi, että yritykset järjestää avoimet ja läpinäkyvät vaalit johtavat myös provokaatioihin, esimerkiksi jo viikolla netissä liikkui väitettyjä väärinkäytöksiä esittäviä videoita, jotka on muka kuvattu sunnuntaina 4.3.2012 äänestyspaikoilla. 

Venäjä käyttää nyt tehokkaasti nettiä tehdäkseen presidentinvaaleista avoimet. Vaalitarkkailijoiden raportit eri äänestyspaikoilta julkaistaan netissä, joten kuka tahansa voi netistä tarkistaa minkä tahansa äänstyspaikan raportit. Katso tästä linkistä vaalitarkkailun tulokset alueittain: http://ieom.ru/ . Nettikamerat kuvaavat suurinta osaa äänestyspaikoista ja kuka tahansa voi seurata kameroiden kuvaa netissä rekisteröitymällä sivustolle esim. Facebookin kautta:  http://webvybory2012.ru/ . Vaalin tuloksia voi seurata keskusvaalilautakunnan sivuilta: http://cikrf.ru/ . 

Venäjän senaatin varapuhemiehen Aleksandr Torshinin tapaaminen


Venäjän senaatin varapuhemies Aleksandr Torshin (http://www.council.gov.ru/staff/members/functionary1630255.html) otti kansainväliset vaalitarkkailjat vastaan perjantaina iltapäivällä. Hän kertoi vaaleista ja Venäjän senaatin eli parlamentin ylähuoneen (sama kuin liittoneuvosto) toiminnasta. 


Torshin sanoi, että ei ole helppoa olla vaalitarkkailijana Venäjän federaatiossa, joka on monikansallinen ja moniuskonnollinen suurvalta. Venäjällä on yli 190 (sata yhdeksänkymmentä) eri kansallisuutta ja 72 (seitsemänkymmentä kaksi) erilaista uskonnollista ryhmää. Venäjän moninaisuuden vuoksi optimaalisen poliittisen järjestelmän löytäminen on vaikeaa, esimerkiksi Kazanin ja Pohjois-Kaukasian muslimit poikkeavat toisistaan. "On täysin mahdotonta verrata Chukotkan niemimaata Kaliningradiin", Torshin sanoi. 

Kuvassa senaattori Torshin avustajineen:

Vaalitarkkailijat seuraavat Torshinin esitystä:

Venäjän senaatissa jokaisesta Venäjän 83 alueesta on kaksi jäsentä, eli Venäjällä on yhteensä 166 senaattoria. Alueiden senaattoreista yksi edustaa toimeenpanovaltaa ja toinen lainsäädäntövaltaa. Venäjällä on 10 aikavyöhykettä - halutessaan Venäjällä voi viettää syntymääpäiväänsä useampaankin kertaan matkustamalla aikavyöhykkeeltä toiselle. Venäjän senaatissa yhden päivän aikana joudutaan joka tapauksessa käsittelemään useamman eri päivän asioita.

Senaattorit eivät ole puoluepoliittisia, eivät edusta puolueita eivätkä puoluefraktioita, eivätkä toimi niiden mukaan, Torshin kertoi. Venäjän perustuslain mukaan alahuone eli parlamentti "valitaan", mutta ylähuone eli senaatti "muodostetaan", eli nimitetään. Esimerkiksi Mari-Elin tasavassa, jota Torshin edustaa, kuvernööri valitsee yhden senaattorin ja lakiasäätävä kokous eli paikallisparlamentti valitsee toisen senaattorin.

Venäjän senaatti muistuttaa Torshinin mukaan Bundesratia tai Yhdysvaltain senaattia sata vuotta sitten. Torshin pitäisi amerikkalaistyylistä osavaltiosysteemiä Venäjällekin sopivana. 

Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Churovin tapaaminen 

Senaatista kiiruhdettiin keskusvaalilautakuntaan, missä puheenjohtaja Vladimir Churov otti kansainväliset vaalitarkkailijat vastaan. Churov sanoi, että Venäjällä vaalien lisäksi myös politiikka on erittäin kiinnostavaa. Keskusvaalilautakunta ei kuitenkaan harjoita politiikkaa, vaan järjestää vaalit. "Jos joku valtio halutaan hajottaa, on ensin hajotettava sen demokraattinen järjestelmä", Churov sanoi, viitaten Venäjää vastaan meneillään olevaan yrityksiin järjestää Ukrainan oranssivallankumouksen tyyppinen värivallankumous.

Myöhemmin selvisikin, että amerikkalaisrahoitteinen valeoppositio yritti järjestää laittoman mellakan vaalien jälkeisenä päivänä. Se kuitenkin estettiin. 

Churov antoi tärkeimmät tilastotiedot: Venäjän presidentinvaaleissa 2012 vaalihuoneissa työskentelee yhteensä 1,3 miljoonaa ihmistä, joista 300 000 paikallista venäläistä tarkkailijaa ja 200 000 ehdokkaiden edustajaa. Vaalihuoneita on Churovin mukaan 96 000 kappaletta, joista 400 (neljäsataa) ulkomailla 140 (sadassa neljässäkymmenessä) maailman maassa. Aikaisemmin ulkomailla ei ole koskaan ollut näin paljon vaalihuoneita, mikä kertoo Venäjän vaaleja koskevan mielenkiinnon kasvusta. Venäjän presidentinvaaleissa 2012 on viisi ehdokasta. Kaikki valitusprosessit on käyty oikeusistuimissa läpi. Neljä ehdokasta on puolueen asettamia, yksi ehdokas on kerännyt kahden miljoonan kannattajan allekirjoitukset. Vaaleissa on 110 miljoonaa äänioikeutettua, joista kaksi (2) miljoonaa on rekisteröity ulkomaille. (Duuman vaaleissa viime joulukuussa ulkomailla annettiin vain 300 000 ääntä, vaikka äänioikeutettuja on ulkomailla 2 miljoonaa.) Vaalien järjestämisestä ei ole tehty valituksia, mutta vaalikampanjoinnista niitä on tehty paljon, Churov sanoi. 

Amerikkalainen vaalitarkkailija Anthony Salvia ja italialainen vaalitarkkailija, meppi Elisabetta Gardini seuraavat Churovin esitystä: 

Vladimir Churov ja keskusvaalilautakunnan jäsen Tatjana Voronova esitelmöivät vaalitarkkailijoille:

Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa Venäjän presidentinvaaleissa 2012 käytetään suoraa vaalihuoneiden videovalvontaa nettikameroilla. Nettikamerat on asennettu yli 90 000 vaalihuoneeseen eli melkein kaikkiin. Yhteensä vaalihuoneisiin on asennettu yli 300 000 elektronista laitetta (vähintään 2 nettikameraa per vaalihuone + muut tarvittavat välineet). Nettikameroiden käyttöharjoitus oli meneillään samaan aikaan kun Churov puhui meille. 

Churovin mukaan ääntenlaskenta alkaa 4.3.2012 kello 21 ja aamuun mennessä 90 % äänistä on laskettu. Elektronisen KOIB-äänestyslaitteen (joka skannaa äänestyskaavakkeen) äänet voidaan laskea tunnissa. Churovin mukaan Brasiliassa vaalit järjestetään aina elektronisesti, jolloin tulos on selvillä tunnin sisällä. Latinalaisen Amerikan maissa äänestyslaitteiden käyttö on kehittynyt pitkälle, Churov sanoi. "Latinalaisessa Amerikassa äänet on syytä saada selville tunnissa, koska kahden tunnin sisällä meneillään voi olla sotilasvallankaappaus", Churov vitsaili. 

Nettikameroiden lisäksi tärkein joulukuun duumanvaalien jälkeinen uudistus on täysin läpinäkyvien vaaliuurnien käyttö. Keskusvaalilautakunnan alakertaan on rakennettu vaalihuoneen malli, jossa on kaikki ne elementit, jotka oikeassa vaalihuoneessa pitää olla, esim. ilmoitukset, julisteet, äänestyskopit, nettikamerat, vaaliuurnat jne. Kun tarkkailijat jalkautuvat Venäjän alueille ja vaalihuoneisiin, todellista tilannetta voi sitten helposti verrata meille esiteltyyn vaalihuoneen malliin. 

Vaalitarkkailija Jon Hellevig tutustumassa keskusvaalilautakuntaan kalustettuun vaalihuoneen malliin: 

Churov lohkaisi vielä toisenkin vitsin: 

"Hillary Clintonin makuuhuone marraskuussa 2012. 

Puhelin soi, ääni sanoo Hillarylle: Obama voitti. 

Hillary vastaa: Taas Churov väärensi vaalit!"

Hah hah haa! Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen asiamiesten yritykset väärentää ja sabotoida Venäjän vaalit olivat tarkkailumme aikana tärkein puheenaihe. Yhdysvalloilla on erityinen ongelma lisäksi siinä, että heidän omat vaalinsa ovat poikkeuksellisen suljetut ja salaiset, eikä niiden legitimiteettiä voi kukaan tarkistaa. Minkäänlaista kansainvälistä vaalitarkkailua ei sallita.

Suomen vaalitarkkailija Jon Hellevig selosti Churoville Yhdysvaltain vaalijärjestelmän erikoisuuksia. Riippumattomat ehdokkaat joutuvat keräämään kannatuskortteja eri osavaltioissa eri tavoin ja eri aikoina, mitä voidaan häiritä.

Churovin mukaan seuraavissa Venäjän presidentinvaaleissa 300 000 kannattajakorttia (siis noin kuusi kertaa vähemmän kuin nyt) riittää ehdokkuuteen. Lisäksi uusien puolueiden perustamista on helpotettu. 

Tatjana Voronova emännöi meitä käytännössä koko päivän ja näytti siltä, että hän hoitaa suurimman osan keskusvaalilautakunnan operatiivisesta johtamisesta. Tiedustelinkin Tatjanalta, milloin keskusvaalilautakunnan jäsenet aikovat levätä. Hän sanoi, että vaalien aikaan ei voi nukkua ollenkaan. Sama koskee kyllä tarkkailijoitakin. 

Tatjana Voronovan seurassa keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Churovin työhuoneen ovella:

Kimmo Sasi ei minun tietääkseni ollut Venäjällä kansainvälisenä vaalitarkkailijana, vaikka Suomen lehdissä toisin väitettiin. En huomannut Sasia kansainvälisten vaalitarkkailijoiden tilaisuuksissa eikä hänen nimensä esiintynyt missään. Mainittakoon, että joulukuun duumanvaaleissa Kimmo Kiljunen väitti olleensa Moskovassa vaalitarkkailijana, mutta myöhemmin ilmeni, että hänellä ei ollut kansainvälisen vaalitarkkailijan statusta.

Suomalaisia tarkkailu Venäjän vaaleissa on kiinnostanut niukasti, koska Suomen median kirjoittelu Venäjän vaaleista on ollut äärimmäisen vihamielistä ja vääristelevää. Suomalaisille poliitikoille olisikin erittäin epäedullista sanoa Venäjän vaaleista jotakin sellaista, joka poikkeaisi Suomen median jo ennalta levittämistä vihamielisistä asenteista (vaalit on esimerkiksi täysin perusteetta leimattu "väärennetyiksi" jo kauan ennen kuin vaaleja on ehditty edes pitää ja mediassa ainoana teemana on "vaalivilppi").

Mainittakoon, että kansainvälisessä lehdistökeskuksessa ei näkynyt yhtään suomalaista toimittajaa, mikä todistaa Suomen median halveksuvasta suhtautumisesta Venäjän vaaleihin.

Presidentinvaalien ehdokkaat

Keskusvaalilautakunta oli julkaissut ehdokkaiden henkilötietoja koskevan esitteen ja samansisältöisen julisteen. Molemmat ovat esillä vaalihuoneissa. Esitteessä on selostus ehdokkaiden elämäkertatiedoista ja selostus varallisuudesta. Samat tiedot ovat vaalihuoneiden seinillä myös suurina julisteina. Esitteissä on ehdokkaista paljon mielenkiintoista tietoa. Tiesittekö esimerkiksi:

Kuka ehdokkaista on sosiologian professori? 
Kuka ehdokkaista palveli neuvostoarmeijan tiedustelu-upseerina Saksassa 1960-luvulla? 
Kenellä ehdokkaista on viisi korkeakoulututkintoa? 
Kuinka paljon Putinin pankkitilillä on rahaa?
Kenen ehdokkaan sotilasarvo on kersantti?
Kenellä ehdokkaista on kahdeksan lapsenlasta?
Kenellä ehdokkaista on 28 pankkitiliä?

Katso vaalihuoneiden virallinen juliste ehdokkaiden henkilötiedoista:

Tässä hieman lyhennettynä äänestäjille annetut ehdokkaiden henkilötiedot, jotka sisältyvät yllä olevaan julisteeseen ja samansisältöiseen esitteeseen:

Presidenttiehdokas Zhirinovski Vladimir Volfovich

Syntyi 25.4.1946 Alma-Atassa, asuinpaikka Moskova, valmistunut turkin kielen ja Turkin asiantuntijaksi 1970, kansanedustaja. Harjoittelijana 1969-1970 Neuvostoliiton radiossa ja televisiossa ja ulkomaankauppakomiteassa, asepalvelus Kaukasiassa 1970-1972, Neuvostoliiton Rauhanpuolustajien länsi-Euroopan osastolla 1972-1975. Perusti 1989 Neuvostoliiton liberaalidemokraattisen puolueen. Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja alkaen 31.8.1990. Moskovan valtionyliopiston sosiologian professori, reservin eversti. Naimisissa, kaksi poikaa ja kaksi lapsenlasta. Zhirinovskin omaisuus: tulot viimeisen 4 vuoden aikana (duuma, yliopisto, eläke, arvopaperit, omaisuuden myynti, lottovoitot, kirjallinen työ): 22,1 miljoonaa ruplaa; pankkitileillä oleva omaisuus: viidellä tilillä 747 100 ruplaa 67 kopeekkaa. Auto: GAZ 21-I vm 1960. Zhirinovskin hallinnassa on 436,3 neliön asunto. Zhirinovskin puoliso: Lebedeva Galina Aleksandrovna. Tulot viimeisen 4 vuoden aikana: 46,6 miljoonaa ruplaa. Kiinteistöt: 10 tonttia, 3 taloa, 3 asuntoa, 8 (kahdeksan) datsaa, 1 auto Mercedes S 350 vm. 2007. Kiinteistöistä on tarkat tiedot. Osakkeita yhtiöistä Sputnik, Raritet, Raritet-Jug, Raritet-M. Venäjän veropalvelu on lisännyt informaatiokaavakeeseen tiedon siitä, että Zhirinovskin vaimo omistaa myös Sovintertreid-yhtiön osakkeita.

Presidenttiehdokas Zjuganov Gennadi Andreevich

Syntyi 26.6.1944 Mymrinon kylässä Hotynetskin piirissä Orlovin alueella opettajaperheeseen, asuinpaikka Moskova. Matemaatikko Orlovin pedagogisesta yliopistosta, on opettanut koulussa matematiikkaa ja filosofiaa. 1960-luvulla komensi neuvostoarmeijan erikoistiedusteluosastoa Saksassa. Puoluevirkailija, Venäjän kommunistipuolueen puheenjohtaja vuodesta 1993. Kokenut kansanedustaja ja paikallispoliitikko. Filosofian tohtori, kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita. Saanut Sholohovin kansainvälisen palkinnon. Naimisissa, tytär ja poika, 8 lapsenlasta. Zjuganovin varallisuus: tulot 7,7 milj. ruplaa viimeisen 4 vuoden aikana, 1 asunto, 4 tilillä 3,6 miljoonaa ruplaa, 1 datsa. Zjuganovin puolison Nadezhda Vasilevna Zjuganovan tulot viimeisen 4 vuoden aikana: eläke 349 885 ruplaa 97 kopeekkaa. 1 asunto, neljällä pankkitilillä yht. 738 846 ruplaa 32 kopekkaa.

Presidenttiehdokas Mironov Sergei Mihailovich

Syntyi 14.2.1953 Pushkinissa Leningradissa. Asuu Moskovassa. Asepalvelus desanttijoukoissa 1971-1973, kersantti. Mironovilla on viisi korkeakoulututkintoa: tekninen, taloustieteellinen, juridinen, filosofinen ja hallintotieteellinen. Geologi 1978-1986 Venäjällä, vuodesta 1986 Mongoliassa. Johti rakennusyhtiötä "Vozrozhdenie Sankt-Peterburga" 1994-1995, Pietarin kaupunginvaltuustossa (lakiasäätävä kokous) 1994-2001, senaattori alkaen 13.6.2001, senaatin puhemies 2001-2011. Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen puheenjohtaja. Naimisissa, poika ja tytär. Varallisuus: tulot neljän vuoden aikana 9,2 milj. ruplaa. Kiinteistöt: 1 asunto, 1 mönkijä, 1 perävaunu, kahdella pankkitilillä rahaa 1,4 milj. ruplaa. Hallinnassa on 138,7 neliön asunto Moskovassa. Puoliso Mironova Irina Jurjevna, tulot 4 vuoden ajalta 3,1 milj. ruplaa, 1 tontti, 2 asuntoa, 1 Audi, 1 mönkijä, yhdellä tilillä rahaa 609 640 ruplaa 00 kopeekkaa, hallinnassa sama asunto kuin miehellään.

Presidenttiehdokas Prohorov Mihail Dmitrievich

Syntyi 3.5.1965 Moskovassa virkamiesperheeseen. Asuinpaikka: Krasnojarski krai Siperiassa. Valmistunut ekonomiksi Moskovassa. Asepalvelus suoritettu (tästä ei enempää tietoa). Pankkiura, sitten johtajana Norislki Nikelissä, josta tuli maailman suurin nikkelintuottaja. Mihal Prohorovin hyväntekeväisyyssäätiön perustaja. Venäjän ampumahiihtäjäliiton puheenjohtaja, mukana monissa firmoissa. Harrastukset: koripallo, kickboxing, surffaus. Ei ole naimisissa. Prohorovin tulot viimeisen 4 vuoden aikana: 115 miljardia 253 miljoonaa 119 tuhatta 846 ruplaa 38 kopeekkaa. Kiinteistöt: 1 tontti, 1 talo, 3 asuntoa, 4 autotallia. 28 pankkitiliä, joilla rahaa 5,5 miljardia ruplaa.

Presidenttiehdokas Putin Vladimir Vladimirovich

Syntyi Leningradissa 7.10.1952, asuu Moskovassa. Valmistui 1975 Leningradin valtionyliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Työskenteli Venäjän turvallisuuselimissä, 1985-1990 Itä-Saksassa. Vuodesta 1990 Leningradin valtionyliopiston rehtorin avustaja kansainvälisissä asioissa, Leningradin kaupunginneuvoston puheenjohtajan neuvonantaja. Kesäkuusta 1991 Pietarin kaupungin ulkoasiainsuhteiden komitean puheenjohtaja. Elokuusta 1996 presidentinhallinnossa, maaliskuusta 1997 apulaispäällikkönä, heinäkuusta 1998 Venäjän turvallisuuspalvelun päällikkö, samaan aikaan maaliskuusta 1999 Venäjän turvallisuusneuvoston puheenjohtaja. Pääministeri elokuusta 1999, vt. presidentti alkaen 31.12.1999. Presidentti 7.5.2000 alkaen. Valittiin toiselle kaudelle presidentiksi 14.3.2004. Uudelleen pääministeri alkaen 8.5.2008. Taloustieteiden tohtori, osaa saksaa ja englantia. Naimisissa, kaksi tytärtä. Putinin tulot viimeisen 4 vuoden ajalta (presidentinhallinto, hallitus, tilit, sotilaseläke, arvopaperit): 17,7 milj. ruplaa. 1 tontti, 1 asunto, 1 autotalli, 3 autoa (Gaz M21 vm 1960, Gaz M-21P vm 1965, Lada 21214 vm 2009, SKIF-auton perävaunu vm 1987). Putinilla on 10 pankkitiliä, joilla rahaa 5,7 milj. ruplaa sekä 23 kpl Bank Sankt-Peterburg -pankin osakkeita. Putinin hallinnassa on Moskovassa 153,7 neliön hallituksen asunto ja Pietarissa autotalli. Putinin puolison Ljudmila Aleksandrovna Putinan tulot neljän vuoden aikana: 146 783 ruplaa, neljällä tilillä on 8,4 miljoonaa ruplaa.

"Hiljaisuuden päivä"

Lauantaina hotellin aamiaisella keskustelin amerikkalaisen vaalitarkkailijan kanssa. Yleensänkin amerikkalaiset ja britit ovat mielenkiintoisinta keskusteluseuraa, koska Venäjän voimistuminen uhkaa heidän kansainvälistä asemaansa ja molempien maiden tiedustelupalvelut ovat aktivoituneet Venäjää vastaan. Amerikkalaisen keskustelukumppanini mielestä Amerikka on perustanut oman Kominternin eli "deminternin", joka tuottaa ympäri maailmaa "demokraattisia" liberaalivallankumouksia amerikkalaisten säätiöiden tuella.

Moskovassa olleet amerikkalaiset, jotka edustavat erilaisia poliittisia näkemyksiä, puhuvat oman maansa ongelmista yhtä rehellisesti ja avoimesti kuin venäläiset omastaan. Erikoista on myös se, että Yhdysvallat ei salli minkäänlaista kansainvälistä vaalitarkkailua, kun Venäjällä ulkomaisia tarkkailijoita on pilvin pimein.

Vaalien aattoa lauantaina kutsuttiin "hiljaisuuden päiväksi" (den tishiny), koska vaalikampanjointi oli kokonaan kielletty, siis sekä vaalipäivänä että aattona. Kaupungilla oli rauhallinen tunnelma, lehdistökeskus oli hiljainen. Virallisena tarkoituksena oli antaa kansalaisille mahdollisuus vaalien aattona syventyä harkitsemaan omaa ehdokastaan ilman häiritsevää kampanjointia. Kampanjointi on kielletty tietysti myös vaalipäivänä. (Toisin on asiat Suomessa, missä viimeiset kyselytutkimuksen tulokset julkistetaan vaalipäivän aamuna ja lehdet ja kaikki paikat ovat muutekin pullollaan mainoksia ja vaalikampanjointia. Tämä tietysti mahdollistaa kansalaisten epärehellisen manipuloinnin ja onkin tyypillinen esimerkki siitä, että suomalainen demokratia on kehitysmaatasolla.)

Suurinta häiriötä rehelliselle vaalitarkkailijalle aiheuttaa tietysti Suomen media, joka jatkaa täysin käsittämätöntä valheiden lietsontaa. Lauantaina MTV3 julkaisi vaaleista jutun, jonka ideana oli näyttää, että näissä vaaleissa ei ole mitään vaaleihin viittaavaa ja yksi ehdokas on muka ennalta valittu. Se ei pidä paikkaansa, koska ehdokkaista mm. Zjuganov ja Prohorov ovat oikeasti saaneet paljon media-aikaa ja ovat muutenkin tunnettuja, lisäksi heillä on todellista kannatusta. Näin perjantain-iltana Venäjän valtakunnan televisiossa Prohorovin pitkän esiintymisen, missä hän antoi itsestään erittäin hyvän vaikutelman. Vaaleissa tietysti mitattiin voittajan kannatus ja katsottiin myös parin muun parhaiten pärjänneen kannatus. Selvää on, että muidenkin maiden kuin Venäjän vaaleissa voi olla yksi enemmän tai vähemmän ylivoimainen ennakkosuosikki. Olihan näin Suomenkin vaaleissa. Venäjällä vaalien toinen kierroskin on mahdollisuuksien rajoissa. Sen sijaan journalistisen moraalin kannalta on omituista, että ennakkosuosikin olemassaolo Venäjällä tulkitaan heti demokratian vastaiseksi, kun jossakin muussa maassa ennakkosuosikkia pidettäisiin ymmärrettävänä.

Lauantaina perehdyin kansainvälisille vaalitarkkailijoille jaettuun käsikirjaan nimeltä "Käsikirja ulkomaalaisille (kansainvälisille) tarkkailijoille". Siinä on venäjäksi ja englanniksi vaaleihin liittyviä lakitekstejä, joista mielenkiintoisimmat koskevat videovalvontaa.

Kameravalvonta

Venäjän vaalihuoneisiin on siis asennettu 300 000 nettikameraa. Päätös tästä tehtiin keskusvaalilautakunnassa 27.12.2011. Nettikamerat siis järjestettiin parissa kuukaudessa. Kysymyksessä on ainutlaatuinen operaatio.

Vaalihuoneiden nettikameravalvontaa koskevien ohjeiden mukaan valvonta kohdistuu sekä äänestykseen että ääntenlaskentaan. Nettikameroita ei kuitenkaan asenneta sairaaloihin, vankiloihin, varuskuntiin, valtamerilaivoille eikä napa-alueille (avaruusasemalla nettikamera saattaa kuitenkin olla, en tiedä).

Nettikameroita ei myöskään ole ulkomailla 140 maan äänestyspaikoissa.

Nettikamerat näyttävät äänestyspaikkaa, vaaliuurnaa ja ääntenlaskentaa reaaliajassa inernetissä, missä kuka tahansa voi katsoa mitä tahansa äänestyspaikkaa ja myös itse nauhoittaa tai ottaa kuvia talteen osoitteessa http://webvybory2012.ru . Siellä katsojan on rekisteröidyttävä esim. Facebook-tunnuksilla ennen vaalihuoneiden aukeamista.

Nettikamerat tallentavat kaiken mitä uurnilla tapahtuu, joten mahdollisia valituksia voidaan tutkia mahdollisissa oikeusprosesseissa myös tarkistamalla nettikameran nauhoitamaa kuvaa ja ääntä. Nettikamerat on kuitenkin asennettu siten, että vaalisalaisuus säilyy ja henkilöt ovat vaikeasti tunnistettavissa. Näin ollen ei voida tarkistaa, kävikö joku äänestämässä ja mitä.

Vaalien jälkeen levitettiin vahingoittamistarkoituksessa valvontavideota, jossa elektroniseen uurnaan (KOIB) työnnetään kerralla pino äänestyskaavakkeita. Kysymys on kuitenkin uurnan normaalista koeajosta, joilloin siihen syötetään pino papereita ja tarkistetaan niiden antama tulos. Toinen vaihtoehto on, että uurnaan syötetään vanhuksilta tai sairailta kerättyjä äänestyskaavakkeeita.

KOIB-laitteen käyttö vaatii koeajon ja tarkkailua. Jokaisella äänestyspaikalla on 2 KOIB-laitetta sen varalta, että toinen menee epäkuntoon, ja jokaisella KOIB-laitteella on oma käyttäjä ja opastaja, joka on koulutettu tehtäväänsä. Lisäksi KOIB-laitteiden vieressä on ylimääräinen uurna siltä varalta, että molemmat KOIB-laitteet menevät epäkuntoon.

Myös Putin äänesti vaalipäivänä KOIB-laitteella. Putin työnsi KOIB-laitteeseen sekä omansa että vaimonsa Ljudmila Putinan äänestyskaavakkeen.

Venäläinen KOIB-laite (lyhenne tulee sanoista "äänestyskaavakkeen käsittelylaitteisto") siis yksinkertaisesti skannaa äänestyskaavakkeen ja ilmoittaa venäjäksi "kiitos". Kaavake putoaa laitteen yhteydessä olevaan uurnaan. Ohessa vielä ottamani valokuva KOIB-laitteen käyttöohjeesta.

Katso ottamani valokuva, äänestystä KOIB-laitteilla Kalugassa:

Katso ottamani valokuva KOIB-laitteen käyttöohjeesta:

Äänestyskaavakkeen täyttöohje vaalihuoneessa:

Vaalipäivän lopuksi nettikamerat tallentavat myös ääntenlaskennan ja sen tuloksen. Näin ollen kuka tahansa planeettamme asukki voi olla vaalitarkkailija Venäjän presidentinvaaleissa! Tämä ei kuitenkaan estä Suomen mediaa levittämästä edelleen valheellista tietoa, jonka mukaan vaalit olisi etukäteen "väärennetty". Miten se voisi olla mahdollista? Nettikamerat ja nauhoitteet mahdollistavat myös uurnaan pudotettujen kaavakkeiden laskennan jne.

Myöhemmin vaalipäivänä ja sen jälkeen huomasin, että Suomen mediat ja länsimediat yleensä järjestelmällisesti vaikenivat videovalvonnan olemassaolosta. Venäjän vaalihuoneiden 300 000 nettikameran nauhoittaman äänestystapahtuman ja ääntenlaskennan kesto on yhteensä noin 500 vuotta. Se on merkittävä todistusaineisto mitä tahansa vaalivilppiväitettä vastaan. Juuri siksi länsimedia vaikeneekin siitä.

Jokaisessa vaalihuoneessa on ohjeiden mukaan 2 kameraa: yksi kuvaa yleiskuvaa ja mm. äänestyskaavakkeiden jakoa, toinen kuvaa vaaliuurnia. Kamerassa näkyvä kansalaisen kuva ei saa olla kuvan puolikasta suurempi (riippuu tietysti myös kansalaisen koosta). Kamerat eivät saa rikkoa vaalisalaisuutta eivätkä johtaa siihen, että äänestäjiä voitaisiin tunnistaa. Kyse ei siis ole ihmisten tunnistamiseen tarkoitetusta kameravalvonnasta.

Tarkistin itsekin äänestyksen alettua, että kamerat on kiinnitetty katonrajaan sellaiseen kulmaan, mistä ihmisten kasvot eivät ole tunnistettavissa.

Jokaisessa vaalihuoneessa on oltava A4-kokoinen taulu, jossa sanotaan, että "Huoneessa on videovalvonta".

Vaalitarkkailijan oikeudet ja velvollisuudet

Vaalitarkkailijan oppaassa on myös keskusvaalilautakunnan määräys kansainvälisen vaalitarkkailijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Sääntöjen mukaan tarkkailijalla on oikeus tavata ehdokkaat. Tämä onkin kiinnostava kohta, joka siis periaatteessa ainakin oikeuttaa esittää vaatimuksen kenen tahansa ehdokkaan tapaamisesta. Kuinka tarkoituksenmukaista se olisi vaalien tarkkailun kannalta, on tietenkin toinen kysymys.

Vaalitarkkailijoiden velvollisuutena on noudattaa tietysti lakeja ja myös poliittisen puolueettomuuden periaatetta sekä kunnioittaa Venäjän federaation kansallista suvereniteettia.

"Hiljaisuuden päivän" iltapäivällä poikkesin Venäjän kirjailijaliiton kutsusta suoraan radiohaastatteluun Narodnoe Radioon, venäläiseen kansanradioon, jota kuunnellaan laajalti Venäjällä ja Euraasiassa, ks. http://www.narodnoe-radio.ru/ (612 khz). Mutta koska on jo "hiljaisuuden päivä", politiikasta tai vaaleista puhuminen oli ehdottomasti kielletty.

Venäjän kirjailijaliiton pääsihteeri Sergei Kotkalo juonsi ohjelmaa "Kirjailija ja aika", jossa minun lisäkseni esiintyi runoilija Jekaterina Kozyreva. Vuosi 2012 on Venäjällä virallisesti "Historian vuosi", joten aihenamme oli Tallinnan Pronssisoturi, patsaskiista, siihen liittyvä kirjani ja muut tapahtumat.

Suora radiolähetys sujui kieltämättä hyvin epäpoliittisissa, perinteisen venäläisissä kirjallisissa tunnelmissa. Otin videolla kun Kozyreva lausui runojaan studiossa:

Tähän liittyen tietooni tuli Latvian ulkoministeriön yllättävä päätös julistaa Historiallinen muisti -säätiön venäläiset historioitsijat Aleksandr Djukov ja Vladimir Simindei persona non grataksi. Heille se tarkoittaa siis maahantulokieltoa koko Schengen-alueelle. Djukov ja Simindei ovat haastaneet Latvian ja myös Viron historiankirjoituksen, joka on tietysti luonteeltaan Venäjä-vastaista ja monet tosiasiat kieltävää. Myös Viro on määrännyt monille venäläisille maahantulokiellon, joka merkitsee heille kieltoa koko Schengen-alueella. Sen voi kiertää ainoastaan diplomaattipassilla tai oikeudenkäynnillä siinä maassa, joka on kiellon antanut. Vaalien aikaan annettu kielto on selvä provokaatio ja sitä paitsi selvästi poliittinen sortotoimenpide. Harva Suomessa edes tietää, että Virolla ja Latvialla on oikeus kieltää kenen tahansa venäläisen pääsy kaikkialle Shchengen-alueelle. Maat käyttävät tietysti tätä oikeutta täysin mielivaltaisesti poliittisiin vainoihin.

"Hiljaisuuden päivän" iltana englanninkielisellä Russia Today -kanavalla varaliikenneministeri Ilja Massuh kertoi vaalien nettivideovalvonnasta. Juontaja luonnehti vaaleja "maailman avoimimmiksi vaaleiksi". Nettivideokamerat tallentavat myös ääntenlaskennan pöydän yläpuolelta ja lopuksi täytetään raporttikaavake, joka esitetään kameralle. Näin jokainen voi tarkistaa, että kaavake vastaa laskennan tuloksia. Kuka vielä syyttää Venäjää vaalivilpistä?

Nettikamerat on asennettu jopa vaikeapääsyisiin paikkoihin, joissa ei ole sähköä. Keskimääräinen siirtonopeus on 512 kb/s. Nettikameravalvonnan ohjelmisto on tehty Venäjällä.

RT keskusteli myös Inernetin romahduksen vaarasta. Romahtaako Venäjän Internet 300 000 nettikameran kuormittamana? Massuhin mukaan ei romahda. Mahdolliset väärinkäytössyytökset voidaan nyt tarkistaa nettikameralla ja juristien mukaan tuomioistuimet todennäköisesti hyväksyvät tällaiset nauhoitteet todisteeksi.

Nettivalvonta liittyy ilmeisesti tekaistuihin duumanvaalien aikaisiin syytöksiin, joissa YouTube-videoiden avulla yritettiin todistella vaalivilppiä. Nyt kuka tahansa voi tarkistaa nauhoitteesta, onko jollakin äänestyspaikalla tapahtunut jotakin poikkeavaa.

Videovalvonta ja läpinäkyvät vaaliuurnat ovat siis eräänlainen vastaisku oranssivallankumouksellisille ja valehteleville länsimaalaisille toimittajille. Ei ihme, että suomalaiset toimittajat eivät halua kirjoittaa Venäjän vaaleista mitään sellaista, mikä poikkeaisi jo kuukausia sitten kirjoitetusta.

Myöhemmin medioissa kerrottiin, että Yhdysvalloista käsin oli masinoitu useita kyberhyökkäyksiä nettivideovalvontajärjestelmää vastaan. Venäjä oli kuitenkin osannut varautua niihin ja hyökkäykset epäonnistuivat.

Äänestys alkaa

Lauantaina "hiljaisuuden päivänä" iltamyöhällä kymmenen maissa, kun olin jo menossa yöpuulle, sain yllättävän kutsun keskusvaalilautakuntaan puolenyön tiedotustilaisuuteen.

Kello 12 yöllä Moskovan aikaa nimittäin kello on Venäjän kaukoidässä Chukotkan autonomisessa aluepiirissä 8, eli äänestys presidentinvaaleissa alkaa. Tätä voitiin nyt seurata nettikameroiden avulla suorana lähetyksenä.

Keskusvaalilautakunnan atriumiin oli pystytetty valtava plasmanäyttö, jolta voi yhdellä kertaa katsoa 120:n vaalihuoneiston tapahtumia eri puolella Venäjää. Kuvat myös vaihtuvat vaalihuoneelta toiseen.

Kun Moskovan ja Siperian vaalihuoneistoissa oli vielä yö, Venäjän kaukoidässä ihmiset jo jonottivat vaalihuoneisiin. Tämä näkyi suurelta taululta selvästi.

Katso Moskovassa kello 12 yöllä ottamani kuva äänestyksen alkamisesta Chukotkalla samaan aikaan kello 8:

Innovaatio on kyllä merkittävä: nyt jokainen planeettamme asukas voi olla vaalitarkkailija Venäjän vaaleissa. Kuka tahansa (joka muisti rekisteröityä nettikamerasivulla vaalihuoneiden avaamiseen eli Chukotkan kello 8:aan mennessä) voi tarkkailla vaalihuoneita missä tahansa päin Venäjää sivustolta webvybory2012.ru .

Lisäksi nettikameroiden nauhoitukset taltioidaan, joten vaalivilppisyytökset voidaan selvittää. Myös ääntenlaskenta ja tulosten raportointi tallennetaan nettikameroilla joissa on myös ääni mukana (äänet lasketaan myös ääneen). Näin ollen ääntenlaskentakin voidaan tarkistaa.

Pääsin seuraamaan historiallista hetkeä Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Churovin ja liikenneministeri Igor Schogolevin seurassa. Annoin haastattelut televisiokanaville ja sanoin, että hetki on historiallinen: nyt jokainen maapallon asukas voi olla vaalitarkkailija Venäjän vaaleissa. 300 000 nettikameran tarkkailujärjestelmä on ainutlaatuinen ja toivoin, että se otetaan pian käyttöön myös Amerikassa. Eikö juuri siellä olla kiinnostuneita rehellisistä vaaleista.

Katso kuva, Moskovassa kello 24:00, äänestyksen alkaessa Chukotkalla, seurassani ovat Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Churov ja Venäjän liikenneministeri Igor Schogolev, taustalla vaalihuoneiden nettikamerakuvaa ympäri Venäjää:

Katso lausuntoni Venäjän äänen sivuilta: http://rus.ruvr.ru/2012_03_04/67430082/

Äänestyspäivä

Sunnuntain äänestyspäivänä varhaisen aamuherätyksen jälkeen aamupalalla tällä kertaa brittiläinen tarkkailija ihmetteli sitä, että briteissä ääniä ei lasketa vaalihuoneissa vaan uurnat kuljetetaan muualle. Tämä tietysti lisää epäluottamusta vaaleihin.

Venäjällä äänet lasketaan siis paikan päällä, missä myös nettikamerat seuraavat tapahtumaa (ja nauhoittavat myös äänen kun laskija lukee, ketä kaavakkeessa on äänestetty). Lisäksi laskennan lopuksi laadittu kaavake esitetään kameralle, jolloin on selvää, että äänestystapahtuma ja laskenta voidaan kontrolloida kokonaisuudessaan.

Aamiaisen jälkeen minibussi kuljetti 3 vaalitarkkailijaa kohti Kalugaa. Minun ja Jon Hellevigin seurassa oli kolmaskin tarkkailija, kroatialainen kansanedustaja Ruza Tomasic, joka on myös entinen kanadalainen poliisi. Ruza on syntynyt Kroatiassa ja palannut sinne, mutta tehnyt uransa poliisina Kanadassa.

Ennen tarkkailua olin ehdottanut pääsyä tarkkailemaan Vladivostokiin tai Tsetseniaan, mutta niihin ei tällä kertaa järjestetty tarkkailua. Sitten minulle ehdotettiin Kaliningradia tai Krasnodaria, mutta se peruuntui. Lopulta ehdotettiin Kalugaa, joka on onneksi aika lähellä Moskovaa. (Duumanvaaleissa kokemani reissaaminen Ufaan ja takaisin, lukemattomat tv- ja radiohaastattelut sekä puhelinhaastattelut, mukaan luettuna kaksi unetonta yötä, ovat kyllä uuvuttava kokemus.)

Moskovasta lähtenyt minibussi saattoi meidät vain "rajalle", Kalugan alueen rajalle siis, missä meitä odotti Kalugan oma minibussi. Katso kuva Kalugan rajalta ja seurueestamme:

Suuntasimme entin Obninskin kaupunkiin, joka on Venäjällä tunnettu tiedekaupunki. Venäjällä on yhteensä 14 tiedekaupunkia (niistä 9 Moskovan lähellä), joille on oma venäjänkielinen nimi "naukograd". Se tarkoittaa tiedemiehille rakennettua kaupunkia. Obninsk on perustettu 55 vuotta sitten ja siellä sijaitsi maailman ensimmäinen ydinvoimala. Kaupunki oli myös aikaisemmin suljettu kaupunki ydinteknologian vuoksi. Venäjällä on Obninskin kunniaksi nimetty ydinkäyttöinen Hauki-tyyppinen ydinsukellusvene "Obninsk" (ks.  http://ru.wikipedia.org/wiki/%CE%E1%ED%E8%ED%F1%EA_(%EF%EE%E4%E2%EE%E4%ED%E0%FF_%EB%EE%E4%EA%E0) ).

Katso kuva, vaalitarkkailijat jalkautuvat Obninskissa:

Obninskissa on nykyisin yli 100 000 asukasta ja kymmeniä tutkimuslaitoksia. Edelleen keskitytään ydinvoimaan ja -teknologiaan. Tapaamisessa Obninskin kaupunginjohdon kanssa meille kerrottiin menestyksekkäästä yhteistyöstä Jyväskylän kaupungin kanssa. Valistimme isäntiämme siitä, että Jyväskylä on "Suomen Ateena" (ks. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jyvaskyla_-_suomen_ateena_17654.html#media=17656 ). Obninskissa on 150 ulkomaista opiskelijaa, ei kuitenkaan Suomesta vaan enemmälti Turkista ja Vietnamista. Keskipalkka on 24 000 ruplaa. Isännät olivat hyvin tyytyväisiä suomalaisiin ja suomalaisten investointeihin kuten Ruukki-tehtaan toimintaan alueella.

Katso kuva tapaamisesta Obninskin kaupunginjohdon kanssa:

Obninskissa menimme kävellen seuraamassa äänestystapahtumaa muutamaan vaalihuoneeeseen. Suurempaa ruuhkaa ei ollut, mutta ihmisiä oli kuitenkin runsaasti paikalla. Äänestyspaikkaa valvoi poliisi, kuitenkin etäämpänä itse vaalihuoneesta, esimerkiksi käytävällä. Yhdellä vaalihuoneella varusmiehet oli tuotu joukolla äänestämään. Seurasin, kun he kävivät yksi kerrallaan esittämässä henkilötodistuksensa ja äänestämässä verhon takana. Jokaisella äänestyspaikalla on myös erikseen penkkirivi, jossa on lappu "Tarkkailija". Siinä istuu eri ehdokkaiden omia tarkkailijoita. Jokaisella ehdokkaalla on oikeus asettaa vaalihuoneisiin omia tarkkailijoitaan. He tarkkailevat äänesystapahtumaa koko päivän. Yhteensä eri ehdokkaat ovat asettaneet yli 100 000 tarkkailijaa. Keskustelimme tarkkailijoiden kanssa, eikä mitään merkille pantavaa ollut tapahtunut. Useissa vaalihuoneissa on myös "medpunkt" eli lääkintäpiste. Siellä on sairaanhoitaja, jolla on verenpainemittarit ja muut laitteistot sekä tarvittavaa lääkitystä. Väkeä oli liikkeellä paljon, usein myös ikääntyneempää kansaa.

Kalugassa kuvaamani läpinäkyvät vaaliuurnat:

Kalugassa äänestyspaikkojen tutkimisen jälkeen meidät vietiin mielenkiintoiseen paikkaan, Venäjän kosmonauttimuseoon. Kalugassa on ollut paljon venäläistä avaruustutkimusta. Meille esiteltiin Lomonosovin jo 1700-luvulla kehittämä helikopteri, venäläisen tiedemiehen suunnitteleman maailman ensimmäisen avaruusraketin malli, menimme sisään oikeankokoiseen MIR-avaruusaseman kopioon, tutkimme alkuperäisen kokoisia Kuu ja Mars-luotaimia jne.

Kalugassa ollessani annoin haastattelun Kommersant FM -radiolle ja sanoin, että onnistunut nettivideovalvontakokeilu on länsimaille vaarallinen, koska nyt sielläkin voidaan vaatia legitiimejä vaaleja reaaliaikaisella nettikameratarkkailulla. Länsimaat tuskin sitä haluavat, koska vaalijärjestelmä on siellä paljon epädemokraattisempi. Lue haastatteluni tästä: http://www.kommersant.ru/doc-y/1886764

Kalugasta kiiruhdettiin Moskovaan jo kuudeksi. Minut pyydettiin kommentoimaan tunnetun venäläisen politologin Sergei Kurginjanin keskukseen, jossa oli meneillään suora nettilähetys. Kurginjan on venäläinen vaikuttaja, jolla on myös oma teatteri (ks. http://www.kurginyan.ru/ ). Kiinnostavaa kyllä Kurginjan on äitinsä puolelta sukunimeltään Bäckman. 

Katso kuvat haastattelusta Kurginjanin keskuksessa: 

Tämän jälkeen minut vielä kidätettiin kansainväliseen lehdistökeskukseen, missä pidimme Jon Hellevigin kanssa yhteisen tiedotustilaisuuden. Sitten käväisin vielä TV-centerin aamutelevision nauhoituksessa Mosfilmin studiossa. Ja se jälkeen ei kun yöpuulle. 

Vaalien jälkeen

Vaalien jälkeisenä päivänä kansainvälisessä lehdistökeskuksessa kello 11.30 puheensa aloittanut keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja teki yllättävän ilmoituksen: Venäjä aikoo järjestää marraskuussa 2012 Yhdysvaltain presidentinvaalien etävalvonnan venäläisten kansalaisjärjestöjen toimesta. 

Yhdysvallat ei salli kansainvälistä vaalitarkkailua ja useissa osavaltioissa se on kielletty. Venäjän etätarkkailussa vaalien kulkua monitoroidaan osavaltioittain tutkimalla puolueiden asettamia ja itsenäisiä ehdokkaita, amerikkalaisten kansalaisjärjestöjen antamien tietojen ja internetin erilaisten sivustojen avulla. Churovin mukaan on jo olemassa todisteita laajamittaisista rikkomuksista Yhdysvaltain presidentinvaalissa.

Churov sanoi lisäksi: "Sellaisissa maissa, joissa ei tarkkailla äänestystapahtumaa ja ääntenlaskentaa nettikameroilla, vaaleja ei voida pitää legitiimeinä." Tämä tarkoittaa, että Venäjä ei enää hyväksy vaalituloksia, mikäli äänestys ei ole tapahtunut täysin kontrolloiduissa oloissa siten, että kaikki vaalihuoneet ja ääntenlaskenta tapahtuu kokonaisuudessaan videovalvonnassa, kuten Venäjällä nyt on tehty sijoittamalla 200 000 nettikameraa äänestyspaikoille.

Katso Kalugassa ottamani kuva vaalihuoneen nettikameroiden ohjausyksiköstä, joka on asennettu kassakaappiin:

Loppusanat

Vaalien nettivalvonta on merkittävä innovaatio ja asettaa tietysti kyseenalaiseksi kaikki yritykset horjuuttaa Venäjän vaalien legitimiteettiä. Sekä äänestystapahtumat että äänien laskenta on videoitu ja tallennettu. Tämä onkin herättänyt raivoa länsimaissa ja eritoten Yhdysvalloissa, missä vaalien oikeudenmukaisuuteen suhtaudutaan paljon leväperäisemmin. Länsimedia pelkääkin kertoa avoimesti Venäjän uudesta innovaatiosta, koska samaa voidaan vaatia nyt länsimaissakin. Suomen vaalit eivät tietenkään täytä missään suhteessa Venäjän vaalien standardeja. Nettivalvonta oli ilman muuta merkittävä hetki demokratian historiassa. Koskaan aikaisemmin maailmassa ei ole järjestetty näin avoimia vaaleja. Ei ihme, että russofobiaan koulutetut suomalaiset "journalistit" kiehuvat raivosta. Värivallankumouksellisille ja oransseille tämä oli täydellinen tappio. Venäjän vaalien nettivalvontaa voi pitää yhtää suurena harppauksena kuin Juri Gagarinin avaruuslentoa. 

Ohessa ottamani kuva Gagarinista Kalugan kosmonauttimuseon pihalla: