Tarkistan Suomen ulkoministeriön nettisivut. Siellä suomalaisia kehotetaan poistumaan Syyriasta. Presidentti Bašar Al-Assad kuulemma murhaa omaa kansaansa tuhatmäärin ja maan yllä leijuu Naton pommitusten uhka. Kaikkialla ammutaan väkijoukkoihin ja päivittäin kuolee kymmeniä.
Syyria on uusi etappi niin sanotussa arabikeväässä, jonka tarkoitus on ainakin länsimedian mukaan vapauttaa arabikansat eli syöstä johtajat vallasta ja lisätä Yhdysvaltain ja Naton vaikutusvaltaa.
Mutta missä ovat todisteet? Irakiinkin hyökättiin väärillä tiedoilla olemattomista joukkotuhoaseista. Olisiko Syyriakin joutumassa harhatiedon uhriksi?
Venäjä haluaa liennyttää tilannetta lähettämällä tarkkailijadelegaation Syyriaan. Aluksi kaikki on huippusalaista: osanottajat, ohjelma ja lähtöpäivä. Mark kuitenkin kertoo, että tehtävämme on levittää Syyriassa näkemämme ja kokemamme maksimaalisesti sosiaaliseen mediaan ja muualle.
Syyrian matkan ohjelma kolahtaa sähköpostiin vasta lähdön aattona. Se on vaikuttava kokoelma tapaamisia ja kiertueita ympäri Syyriaa.
***
Varhain aamulla Vnukovon lentokentällä Moskovassa näen matkakumppanini, joista moni on entuudestaan tuttu: Naši-komissaareja, nuoria venäläisiä arabisteja eli arabimaiden asiantuntijoita ja venäläisiä toimittajia, joista moni työskentelee Venäjän Äänen arabiankielisessä toimituksessa.
Naši on vuonna 2005 perustettu Vladimir Putinia tukeva nuorisojärjestö, jonka päätarkoitus on estää Ukrainassa 2004 tapahtuneen värivallankumouksen toistuminen Venäjällä. Naši-komissaareja valmistetaan vaativiin tehtäviin Venäjän valtion palveluksessa. Osa tehtävistä on salaisia.
Delegaatioomme kuuluu Venäjän valtakunnallisen Seliger-nuorisoleirin johtaja Ilja Kostunov, joka kertoo olevansa koulutukseltaan viestiupseeri. Myös Venäjän oppositiopuolueet, kommunistit ja liberaalidemokraatit, ovat lähettäneet nuoria kaadereitaan. Moni kuuluu niin sanottuun nuorison kansankamariin, eräänlaiseen poliitikonalkujen hiekkalaatikkoon.
***
Kun kone laskeutuu Damaskokseen, meidät ohjataan nopeasti passintarkastuksen läpi VIP-saliin. Poliisit ja toimittajat piirittävät meidät ja passit kerätään pois. Ehdin antaa neljä tv-haastattelua jo ennen kuin pääsen edes maahan.
Säikähdän kun kuulen, että Syyrian laki kieltää maahantulon Israelissa käyneiltä. Israelin leima passissa mitätöi matkustusasiakirjan. Syyria on ollut sodassa Israelin kanssa vuodesta 1948 eikä tunnusta Israelia valtioksi. Israelissa käyneitä pidetään vakoojina.
Sisällissodasta ei näy merkkejä matkalla kaupungin parhaaseen Omayad-hotelliin. Meitä pidetään hyvänä, saan kolmen huoneen ja kahden kylpyhuoneen sviitin. Netti toimii, paitsi Facebook, YouTube ja blogspot-blogipalvelu. Niihin pääsy on ilmeisesti estetty mellakoihin lietsomisen pelossa. Kovasti yrittämällä saan kuitenkin Facebookin auki ja kirjoitan pikaisia raportteja.
Iltapalalla saamme kuulla, että länsimedioissa väitetään Syyrian estäneen delegaatiomme maahanpääsyn. Maailma alkaa näyttää kaksijakoiselta: yhtäältä on olemassa länsimedian kuva Syyriasta ja toisaalta meidän oma todellisuutemme, jota ei pitäisi olla olemassa.
Jotain pelottavaa Syyriassa silti on. Päivällä Lähi-idän kirkas aurinko säteilee ihanasti, mutta illalla laskeutuu sysimusta pimeys, jonka turvin terroristit ja ihmiskaappaajat liikkuvat, meille kerrotaan.
Damaskos on kuitenkin turvallinen, sukellamme sen muinaiseen hämärään, askellamme samoilla katukivillä kuin Raamatun apostolit. Kaupunki on yli 9 000 vuotta vanha, täällä on vaikuttanut yli 30 sivilisaatiota. Venäjänkin historia, tuhat vuotta, on sen rinnalla lyhyt. Käymme Johannes Kastajan pienessä hautakirkossa Omayad-moskeijan sisällä.
***
Ensimmäisenä aamuna käsityksemme informaatiosodasta vahvistuu, kun länsimedia toitottaa kranaatti-iskusta Baath-puolueen päämajaan Damaskoksessa. Emme kuitenkaan kuulleet mitään, vaikka yövyimme päämajan vieressä.
Käymme tutkimassa myös itse päämajaa, mutta mitään merkkejä kranaatti-iskusta ei ole. Seuraavana päivänä uutisankka perutaan, mutta länsimedia ei tee peruutuksesta enää mitään numeroa.
Venäjän käsityksen mukaan Syyriassa ei ole mitään selvää oppositiota. Arabikeväässä on kysymys tyypillisestä värivallankumouksesta eli ulkomailta masinoidun "hallitun kaaoksen" luomisesta. Mediaan syötetään selvästi joko totuuden vastaisia tai vääristelyjä tietoja. Olennaisista tosiasioista vaietaan.
Alan ymmärtää Syyrian vastaisen informaatiosodan mekanismeja. Syyriaa 1970-luvulta terrori-iskuilla piinannut muslimiveljeskunta esitelläänkin nyt oppositiona. Olennainen jätetään kertomatta, kuten kaikkialla Syyriassa vellovat jättiläismäiset, nykyhallintoa ja presidentti Al-Assadia tukevat mielenosoitukset.
***
Kiertueemme virallinen järjestäjä on Syyrian Opiskelijaliitto, lähellä hallitusta oleva nuorisojärjestö, joka pitää valtion yhtenäisenä vähän kuten Venäjän Naši. Venäjän puolelta emme saa tarkkaa tietoa järjestäjästä, mutta kuulen, että delegaation on suunnitellut Venäjän presidentin hallinto.
Kun Venäjä johonkin ryhtyy tosissaan, se tehdään perusteellisesti. Delegaatiomme on tästä hyvä esimerkki. Venäjä ei tyydy lähettämään yhtä edustajaansa pääkaupunkiin pariksi päiväksi, vaan 30 tarkkailijaa kiertämään toista viikkoa koko maata. Mutta mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus?
Ohjelma jatkuu aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Lepäämiselle tai tietojen päivittämiselle nettiin ei löydy aikaa. Alkoholia ei tarjoilla koko matkan aikana ollenkaan, eikä sitä ehtisikään juoda.
Alan ymmärtää miksi delegaation keski-ikä on niin matala. Vanhempi ja mukavuudenhaluinen ei ehkä selviäisi.
***
Historiallinen kiertue Damaskoksen lähivuorilla keskeytyy, kun näen televisiosta kuvaa kaupungin keskustan presidentti Al-Assadia tukevasta jättimielenosoituksesta. Väkeä tuntuu olevan liikkeellä ainakin satatuhatta. Vaadin päästä paikalle ja retkemme keskeytetään. Bussit kiitävät kohti Damaskoksen keskustaa.
Kun astumme bussista alas keskustorilla, mielenosoittajat piirittävät bussimme ja huutavat: Kiitos Venäjä! Mekastus jatkuu presidentti Assadia tukevilla iskulauseilla, kuten: Allah, Syyria, Assad ovat kaikkemme!
Luikertelemme pitkänä jonona valtavan väkijoukon halki kaupungintalolle. Parvekkeelta avautuu hämmästyttävä näkymä: kymmeniä tuhansia, ehkä yli sata tuhatta syyrialaista on kokoontunut keskustorille ja sille johtaville kaduille kannattamaan presidenttiään. Kaikkialta henkii yleinen riemu ja innostus. Ulkomaiden painostus on saanut kansan varpailleen.
Jokainen delegaation jäsen saa puhua parvekkeelta. Oppaamme Naowaf Ibrahim antaa sanoille hyvin tunteikkaan tulkkauksen, ja kansa hurraa. Irina Filatova, moskovalainen asianajaja ja kommunistipuolueen ehdokas duuman vaaleissa, hankkii nyt kokemusta puhumalla massoille. Puheenvuoron saa myös Venäjän Komsomol-päällikkö Aleksandr Ivatšev, joka ylistää sosialistista Baath-puoluetta Venäjän kommunistien nimissä.
Laskeudumme alas parvekkeelta takapihalle, jossa seuraamme šokeeraavaa näytelmää. Suurelle lakanalle kirjoitetaan verenpunaisella Syyrian kansan uskollisuuskirjettä presidentille ja armeijan komentajalle. Ruutia kirjeelle antaa se, että käytetty väri on mielenosoituksen osallistujilta kerättyä aitoa ihmisverta. Näen ensi kertaa elämässäni kansan verellä kirjoitetun kirjeen. Ainahan voi kysyä, moniko suomalainen antaisi vertaan Tarja Haloselle kirjoitettavaan kirjeeseen.
***
Meille näytetään tietysti se mitä halutaan näyttää. Mutta toisaalta viikossa ehtii myös lukea rivien väleistä. On asioita joita ei voi lavastaa: yleinen ilmapiiri, kaupunkien ja maaseudun tunnelmat, ihmisten katseet ja ilmeet, auki olevat kaupat, työmatkalaisten liikenneruuhkat, täydet katukahvilat.
Kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaduilla on presidentti Al-Assadia tukevia mielenosoituksia. Leikkikoululaisetkin huutavat Allahia, Assadia ja Syyriaa.
Syyrian nykyhallintoa vastustavia mielenosoituksia emme näe, mutta meille kerrotaan, että niitäkin on ollut, kuitenkin noin 50 henkilön mittakaavassa.
Virallisen selityksen mukaan Syyriaa jo vuosikymmeniä piinannut muslimiveljeskunta on käyttänyt näitä hallintoa vastustavia mielenosoituksia hyväkseen lietsoakseen levottomuutta. Tarkoitus on juuri ollut lietsoa ulkomaille käsitystä siitä, että Syyrian armeija hyökkää omaa kansaansa vastaan. Kiinni saadut terroristit ovat tunnustaneet saaneensa aseita ja rahaa kauhun lietsomiseen maassa. Väite Syyrian kansannoususta on joka tapauksessa erittäin kyseenalainen.
Oikeastaan Syyriassa ei mikään ole muuttunut. Muslimiveljeskunta on lietsonut terroria myös siviilejä vastaan jo 1970-luvulta saakka. Samalla turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet ylilyönteihin torjuessaan uhkaa. Terrorismin vastainen operaatio on tietysti aina vaikea ja vaatii usein myös siviiliuhreja. Juuri niihin terroristit pyrkivät.
Selvää ainakin on, ettei Syyriassa mitään sisällissotaa ole. Damaskoksen tilanne näyttää erittäin rauhalliselta. Kaupat ovat kaikkialla auki, ruuhka tukkii keskustat, kahvilat ovat täynnä ihmisiä. Sitä olisi mahdotonta lavastaa. Venäläiset sanovat, että Syyria on selvästi turvallisempi kuin Venäjä. Itselle tulee mieleen, että Helsingin Rautatieasema on paljon vaarallisempi paikka.
***
Syyrian armeijan upseerikerholla poliittista osastoa johtava kenraali, politrukki siis, pitää meille kolmituntisen tilannekatsauksen. Sanat informaatiosota ja salaliitto toistuvat. Syyllisiä eivät kuitenkaan ole vain länsimedia ja Nato, vaan erityisesti Qatar ja sen rahoittama Al-Jazeera-satellittikanava. Sitä pidetään Syyrian suurimpana vihollisena. Kotiin vietäväksi saamme nipun asiaa valottavia dvd-levyjä ja kirjallista materiaalia.
Kuten 1970- ja 1980-luvuillakin, muslimiveljeskunnan terroristit iskevät poliisiasemille, sotilasvartioihin ja mielenosoituksiin. Syyriassa pelkkä muslimiveljeskunnan jäsenyys riittää hirttotuomioon.
Sotilassairaalassa makaa terroristien hyökkäyksissä vaikeasti haavoittuneita. Sairaalaa johtava kenraali antaa yllättävän korkeita uhrilukuja: maaliskuusta 2011 lukien Syyriassa on haavoittunut ainakin 4 500 sotilasta, yli 700 on kuollut. Sairaalan mukaan siviilejä on kuollut runsas sata ja haavoittunut puolentuhatta. Annan ensi kertaa elämässäni tv-haastattelun Hizbollahin tv-kanavalle.
Maallistunut Syyria herättää Qatarin ja Saudi-Arabian kaltaisissa konservatiivisissa arabimaissa paheksuntaa. Täällä naiset saavat ajaa autoa, opiskella ja käydä työssä. Naisia on kansanedustajina ja ministereinä, jopa varapresidentti on nainen.
Vieraan miehen autoon istuminen ei ole täällä aviorikos. Laki sallii neljä vaimoa, mutta tosiasiassa syyrialaisnaiset eivät sitä salli. Naiset pukeutuvat kuten Suomessa ja näyttävät vaaleahipiäisiltä. Mustat kaavut ovat harvinaisuus.
***
Kaupunginjohtajat ja yliopistot ottavat meidät hienosti vastaan. Virsi on aina sama: Syyria on ulkomaiden informaatiosodan uhri, eikä pelkästään länsivaltojen. Sana informaatiosota esiintyy joka puheessa.
Joka paikassa meitä odottaa myös iso mielenosoitus, jossa huudetaan: Kiitos Venäjä! Venäjän liput liehuvat ja Syyrian nuoriso muistaa kiittää myös Putinia ja Medvedeviä.
Matkaseurueen arabisti Leonid Isajev on valmistunut Kairon yliopistosta ja tekee nyt väitöskirjaa Arabiliiton historiasta. Hänen mukaansa Arabiliitto on konfliktien ratkaisuun kykenemätön Egyptin ulkoministeriön jatke, jota Qatar tällä hetkellä dominoi. Qatar käyttää siis sekä Arabiliittoa että Al-Jazeeraa Syyrian vastaiseen propagandaan.
Nimi Sykiäinen yhdistää venäläisiä arabisteja ja suomalaisia. Kaikki venäläiset arabistit tuntevat professori Leonid Sykiäisen, kuuluisan arabimaiden kielien ja kulttuurin asiantuntijan, joka työskentelee Venäjän presidentin neuvonantajana. Hänen isänsä Rudolf Sykiäinen muistetaan Stalinin henkilökohtaisena avustajana Suomen asioissa.
***
Aika yleinen käsitys delegaatiossamme on se, että Syyria on vain yksi etappi ennen varsinaista päämäärää eli Venäjän hajottamista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten hyökättiin Irakiin ja Libyaan. Seuraavana ovat vuorossa Syyria ja Iran, ja sitten Venäjä.
Venäjällä on perinteisesti läheiset suhteet Syyriaan. Suuri osa yliopistokoulutuksen saaneista syyrialaisista on opiskellut Venäjällä tai Neuvostoliitossa. Moskovan Patriarkka Kirill kävi täällä vain hetki ennen vierailuamme, sitä ennen käynnin ovat tehneet Venäjän parlamentin ylähuoneen eli liittoneuvoston ja Venäjän kirjailijaliiton delegaatiot.
Meitä seuraa joukko kameraryhmiä, jotka ottavat kaikilta delegaation jäseniltä haastatteluita. En pysy laskuissa, montako haastattelua annan.
Venäjän delegaatiota esitellään Syyrian televisiossa joka päivä. Sana leviää ja se näkyy esimerkiksi kaupoissa, jotka kieltäytyvät ottamasta meiltä maksua. Hämmästyn kun levykaupassa myyjä antaa minulle haluamani levyt ilmaiseksi. Shukran Ruusiia, hän sanoo. Kiitos Venäjä.
***
Illalla kehotetaan pukeutumaan hyvin, koska olemme menossa katsomaan ”oikein hyvää ystävää”. Kuka se mahtaa olla?
Aamulla bussi kiitää kohti Damaskoksen korkeimmalla vuorella seisovaa huvilaa. Se on presidentin palatsi. Valokuvaaminen kielletään, kamerat ja kännykät pyydetään jättämään autoon.
Presidentti Bašar Al-Assad on vastassa jo ovella ja hymyilee iloisesti. Pitkä, hoikka mies vaikuttaa henkilöltä, joka tekee erittäin vaativaa toimistotyötä. Hän kättelee kaikki ovella ja istuttaa meidät vastaanottosaliin.
Palatsi ei ole pröystäilevä. Meille annetaan 50 minuuttia, mutta lopulta keskustelu venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi. Al-Assad keskustelee jokaisen delegaatiomme jäsenen kanssa ja vastaa kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Kuunnellessaan Al-Assad nyökyttelee välillä kiinnostuneesti päätään. Puhuessaan hän liikuttelee sormiaan arabien tapaan.
Presidentin analyysit ovat valaisevia ja tiiviitä, hän on selvästi hyvin informoitu henkilö. Al-Assad on 45-vuotias silmätautien erikoislääkäri, vallassa hän on ollut jo 11 vuotta. Presidentti on opiskellut Lontoossa ja puhuu sujuvasti myös venäjää. Tyylikäs brittivaimo Asma on ollut presidentin rinnalla jo kymmenen vuotta ja heillä on kolme lasta.
Al-Assadin mukaan Syyriassa on nyt kolmenlaisia terroristiryhmiä: Al-Qaida-solut, muslimiveljeskunnan ryhmät ja huumekauppiaiden joukot. Libyan skenaario tuskin toteutuu Syyriassa, presidentti sanoo. Syyria ei ole Libya. Edesmennyt Muammar Gaddafi oli pelannut kaksinaamaista peliä länsimaiden kanssa jo pitkään.
Pravdan toimittaja Sergei Balmasov hämmästyttää kysymällä suoraan, miksei muslimiveljeskuntaa virallisteta puolueeksi. Presidentti vastaa sanomalla, ettei uskonnollisia puolueita voi olla olemassa.
Presidentti kertoo, että vielä muutama vuosi sitten hänen maineensa länsimediassa oli erinomainen, mutta nyt hänestä onkin tehty diktaattori ja oman kansan murhaaja. Omasta mielestään hän ei ole muuttunut miksikään.
Omassa puheenvuorossani tuon esille Suomen kansan kovan Nato-vastustuksen. Palestiinaa ja Syyriaakin tuetaan suomalaisissa älymystöpiireissä laajasti, joskaan ei kovin avoimesti.
Al-Assad kuuntelee kysymykset erittäin tarkkaan. Tuntuu siltä, että hänellä on ulkomaisista kysyjistä pulaa. Kysymykset kertovat hänelle enemmän kuin vastaukset meille.
Al-Assad tuntuu ottavan nykyisen tilanteen rauhallisesti. Hän ei ole edes puolustuskannalla, vaan toteaa rauhallisesti tilanteen.
Lähtiessä presidentti kävelee rauhassa ryhmän kanssa kohti ovea kuin yksi meistä. Mitään turvatoimia ei ole. Lopuksi kuninkaallinen valokuvaaja räpsäyttää ryhmäkuvan ja otoksen jokaisesta seisomassa presidentin rinnalla.
***
Matka jatkuu, bussi kiidättää meitä Syyrian halki aseistettujen vartijoiden saattamina. Hamsin kautta ajamme Hamaan, jossa tilanne on jo kireämpi. 500 sotilasta vartioi kaupunkia kadunkulmissa ja ammuskelua on päivittäin.
Meille esitellään terroristien seulaksi ampuma ja polttama Haman entinen poliisiasema, jonka poliisit tapettiin julmasti ja ruumiit viskattiin läheiseen jokeen. Tekijät saatiin kiinni. Muutoinkin saamme päivittäin kuulla kymmenistä uusista terroristien pidätyksistä.
Aleppo on Syyrian toiseksi suurin kaupunki ja talouselämän keskus. Asukkaita on ainakin kuusi miljoonaa, melkein yhtä paljon kuin Damaskoksessa. Syyrian suurmufti Ahmad Badr Al-Din Hassoun ottaa meidät vastaan ja puhuu pitkään radikaalin islamin ongelmasta.
***
Jotkut saavat ruokamyrkytyksen, minäkin kaadun sängyn pohjalle. Pian hotellihuoneeseeni tulee kolme arabilääkäriä ja kaksi hoitajaa antamaan kolmet piikit ja tabletit. Olen hetkessä tolpillani ja tunnen oloni melkeinpä paremmaksi kuin koskaan.
Jatkamme kahdella lentokoneella Damaskoksen kautta rannikon Latakiaan. Suora tie olisi lyhyempi, mutta vuoristossa voi olla vaarallista. Latakia on hieno turistikohde, mutta täällä ei ole yhtäkään turistia. Sisällissodan maine pitää heidät loitolla. Kaikkialla kasvaa appelsiinipuita ja oliiveja.
Joka aamu kohtaamme uuden uutisankan. Latakiassa kuulemme länsimedian uusimman väitteen, jonka mukaan Yhdysvaltain lentotukialus George WH Bush lähestyy Syyriaa. Naureskelen uutiselle ja kiikaroin merelle. Josko laiva näkyisi?
Kommersant-lehden toimittaja Uljana Malaškina suututtaa isäntämme kysymällä kenraalitason kommenttia sotalaivauutiseen. Uljanan mielestä hänellä on oikeus saada uutiseen kommentti, mutta isäntiemme mielestä kyse ei ole uutisesta vaan propagandasta, jonka tarkoitus on herättää Syyriassa pelkoa ja sekaannusta.
Toisaalta näköpiirissä ei liioin ole venäläismedian lupaamaa Amiraali Kuznetsov -lentotukialustakaan. Kuulemme kuitenkin, että Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelevat kulissien takana Syyrian tilanteen rauhanomaisesta ratkaisemisesta.
Latakian hotellin terassille järjestetään kaksituntinen televisiopaneeli. Auringon laskiessa sää muuttuu hyytävän kylmäksi. Joku alkaa narista, mutta heidät vaiennetaan. Terassilla hytiseminen on vähintä mitä voimme tehdä maailmanrauhan hyväksi, narisijoille sanotaan.
Libya-Syyria tukiryhmän aktivisti Jelena Gromova uhoaa tv-kameralle, että Venäjä on valmis taistelemaan Syyrian rinnalla vaikka viimeiseen saakka. Mikäli Venäjän hallitus ei sitä halua, Jelena ehdottaa, että Syyrian presidentti kutsuu Venäjän kansaa apuun. Kutsukaa meitä, me tulemme, hän lupaa. Kansainvälisten suhteiden opiskelija Alisa Šiškina Moskovasta neuvoo tv-kanavalle Syyrian presidenttiä säilyttämään tasapainon Syyrian eli uskontokuntien välillä.
Illalla Latakian kaduilla paikalliset ihmettelevät Al-Jazeeran ja länsimedian uutisia Latakiassa muka riehuvasta sisällissodasta.
***
Vielä on jäljellä yksi kohde, soma rannikkokaupunki Tartus, missä Venäjällä on laivastotukikohta. Siellä meitä tervehtii jälkeen monituhatpäinen mielenosoitus ja puhumme massoille nyt viimeisen kerran. Myös syyrialainen marttyyriprikaati esiintyy mielenosoituksessa. Otsassa on musta nauha, joka kertoo, että he puolustavat Syyriaa ja presidenttiä kuolemaansa saakka.
Tartusissa tapaan Syyrian uskontoministerin, jolta tiedustelen, miten pitäisi vastata perussuomalaisten Jussi Halla-ahon ja Freddy van Wontergehmin islamin vastaiseen vihapuheeseen. Kerron ministerille, että Halla-aho on tuomittu profeetta Muhammadin solvaamisesta ja Freddy on syytteessä kirjoitettuaan nettiin kehotuksen murhata muslimitytöt, vaikkei Suomessa edes ole paljoa muslimeita. Ongelma on lisäksi yleiseurooppalainen. Ministeri valistaa minua kuvaamalla islamin uskoksi, joka oikein noudatettuna ratkaisee kaikki ongelmat ja poistaa uskontojen väliset rajat.
Bussi kiidättää meidät iltamyöhällä Damaskokseen. Vielä on jäljellä viimeinen haastattelu. Syyrian englanninkielinen satelliittikanava antaa minulle peräti 40 minuuttia aikaa puhua eetteriin. Toimittajan mukaan hän on haastatellut aikaisemmin Tarja Halosen ja Alexander Stubbin. Toimittaja tokaisee, ettei hän pitänyt Stubbista tämän ylimielisen käytöksen takia.
Sanon haastattelussa, että todellinen kriisi on Euroopan unionissa, joka ennen pitkää hajoaa ja vetää mukanaan euron. Naton pommittajia on siis turha odottaa. Lisäksi Venäjän tulossa olevat duuman ja presidentinvaalit keskittävät länsimedian informaatiosodan Venäjälle, joten Syyria saa olla ainakin kevääseen saakka rauhassa.
***
Kotona luen hämmästyneenä ulkoministeri Erkki Tuomiojan laatiman tiedotteen Syyrian tapahtumista. Hän ei selvästikään ole perillä asioista. Lähetystöneuvos Riikka Eela ulkoministeriöstä tyrmää lehdissä matkaraporttini vedoten Arabiliiton asiantuntemukseen. Mutta eihän Eela tiedä Arabiliitosta mitään.
Hauskin uutisankka on väite siitä, että joku muslimijärjestö vaatisi Syyrialta yhteistyötä Arabiliiton kanssa. Mutta miten se on mahdollista, kun Arabiliitto juuri erotti Syyrian? Syyriaa siis syytetään yhteistyökyvyttömyydestä samalla, kun sitä aktiivisesti eristetään.
Suomessa ei tiedetä Syyriasta mitään, mutta mitä se meille kuuluukaan. Venäjä sen sijaan on kaapannut itselleen aimo annoksen valtaa ja karismaa ottamalla Syyrian tilanteen haltuun. Amiraali Kuznetsov saapuu Syyrian rannikolle ensi vuonna maailmanrauhaa puolustamaan, uutiset kertovat.
Dosentti Johan Bäckman osallistui Venäjän lähettämän tarkkailijadelegaation matkaan Syyriassa 19.-26.11.2011.
Kuvia Syyrian matkalta:
http://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150395423673719.360289.585693718&type=1&l=5ffa16bebd
Videoita Syyrian matkalta:
http://www.youtube.com/pronssisoturi
