Se on toinen Katyn. Vuonna 1940 täällä tuhottiin Puolan armeijan selkäranka. Kymmeniä tuhansia puolalaisia upseereita teloitettiin. Se oli suuri mediatapahtuma jo omana aikanaan, sillä 1943 natsit kävivät kaivamassa ruumiita ylös Katynissa ja tekivät asialla julmaa ja aggressiivista Venäjä-vastaista propagandaa tuhoamissotansa tarpeisiin (operaatioon osallistui myös natsimielinen suomalaislääkäri).
Sittemmin Hitlerin perikunta meillä ja muualla on jatkanut tuota kampanjaa. Katynin avulla on agitoitu Venäjää vastaan jo vuosia. Venäjä itse on vastannut hillitysti ja sivistyneesti avaamalla arkistot, julkaisemalla tutkimuksia ja asiakirjoja, rakentamalla muistomerkkejä ja selvittämällä tapahtumat kaikkine yksityiskohtineen.
Mutta teki Venäjä mitä tahansa, sitä on kuitenkin perusteettomasti syytetty salailusta ja vaadittu melkein päivittäin tunnustamaan syyllisyytensä, nöyrtymään ja maksamaan korvauksia. Katyn onkin olennaisin osa Venäjä-vastaista informaatiosotaa ja historian politisointia. Venäjä on ollut kylmän ja julman laskelmoidun painostuksen kohteena, aseina on käytetty kuolleita puolalaisia upseereita. Katynin avulla on lietsottu Puolan kansaa sotapsykoosiin vähän samalla tapaan kuin Suomen kansaa "talvisodan" avulla.
Venäjä on tosissaan halunnut sopia Katynin asian. Putin on tullut päättäväisesti puolalaisia vastaan. Venäjän television 1-kanava näytti äskettäin Katynin uhrin pojan, ohjaaja Andrzej Wajdan nerokkaan elokuvan Katyn, joka rakentuu kristillisen anteeksiannon teemalle. Elokuva kertoo hyvin sen, miten vaikea asia Katyn on puolalaisille itselleen. Tänään Katynin tragedian 70-vuotispäivänä Putin oli kutsunut Puolan koko valtiojohdon paikan päälle suureen kristilliseen sovintotapahtumaan.
Tilaisuus oli Puolan presidentille historiapoliittisesti äärimmäisen tärkeä. Kun presidentin lentokone oli aamulla laskeutumassa Katynin lähelle sankassa sumussa, Venäjän lennonjohto suosittelikin laskeutumista Moskovaan tai Minskiin. On selvä, ettei tilaisuudesta myöhästyminen sopinut presidentille. Katyniin oli nyt päästävä hinnalla millä hyvänsä. Kolme kertaa kone yritti laskua, neljännellä kerralla rysähti.
On selvää, että tämän jälkeen Katynin vuoden 1940 tragedialla ei enää voi tehdä politiikkaa. Puolan valtionjohdon joukkokuolema Katynin yllä on tehnyt sen mahdottomaksi. Enää kukaan ei perusteettomasti syytä ja nöyryytä Venäjää ja venäläisiä Katynin tragediasta tai siitä vaikenemisesta. Jäljellä on vain Katynin uhrien muisto, sekä vuonna 1940 että vuonna 2010 kuolleiden. Puolan valtiojohto joutui maksamaan historian julmasta politisoinnista kalleimman hinnan.
On siis kolmaskin Katynin tragedia: kymmenien tuhansien Katynissa kuolleiden puolalaisten upseerien ja muiden valjastaminen päivittäisen ja armottoman Venäjä-vastaisen politiikan ja sodanlietsonnan välineiksi. Sitä he tuskin itse olisivat halunneet. Kuolleiden laskelmoiva hyväksikäyttö on yhtä julmaa tai julmempaa kuin heidän traaginen kuolemansa. Nykyajan sotakiihkoilijat eivät antaneet Katynin kuolleiden levätä päivääkään rauhassa.
Eräs puolalainen ystäväni sanoi minulle viime vuonna, ettei Puolassa ole sellaista päivää, etteikö Katynin tragediaa mainittaisi ja tehtäisi sillä politiikkaa. Puolalainen ystäväni oli hyvin kyllästynyt siihen tapaan, jolla asiaa käsiteltiin Puolan julkisuudessa. Nyt voin vastata hänelle ja sanoa, että Katynin tragedialla ei enää koskaan tehdä politiikkaa.
Katynin 1940 tapahtumien politisointi oli suunnaton virhe. Siitä on nyt jouduttu maksamaan kallis hinta. Tänään Katyn opetti meille sen, miten vaarallista historian politisoiminen on.
JOHAN BÄCKMAN
