Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen amerikkalainen politologi Francis Fukuyama julkisti kuuluisan teesinsä historian lopusta. Fukuyaman mukaan länsimainen liberaali demokratia oli ihmiskunnan lopullinen kohtalo, mitä kaikkien maiden tulee seurata.
Valitettavasti tänään tiedämme, että Fukuyaman profetia osoittautui painajaisuneksi. Neuvostoliiton ja Jugoslavian romahdus johti talouskriisiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, terrorismiin ja sisällissotaan. Mutta Boris Jeltsinin hallinto ei vienyt Venäjää hajoamiseen, vaan Vladimir Putinin valtaannousuun. Tämä pakotti Venäjän viholliset muuttamaan taktiikkaansa.
Georgian ruusuvallankumous 2003, Ukrainan oranssivallankumous 2004, Kirgisian tulppaanivallankumous 2005, ja vastaava vallankaappausyritys Valko-Venäjällä 2010 todistivat, että entisen Neuvostoliiton alueella demokraattisista vaaleista oli tullut vihamielisten tiedustelu- ja informaatio-operaatioiden erityinen kohde.
Vuonna 2005 Vladimir Putin luonnehti Neuvostoliiton hajoamista vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Samalla Venäjän yhteiskunta järjestäytyi ulkomaiden informaatiosota- ja tiedusteluoperaatioiden vihamielistä manipulointia vastaan.
Äskettäinen arabikevät, erityisesti hyökkäys Libyaan ja ennenkuulumaton informaatiosota Syyriaa vastaan, saivat monet asiantuntijat vakuuttuneiksi värivallankumouksien todellisesta luonteesta: ne ovat amerikkalaisjohtoisia aggressiivisia tiedustelu- ja informaatiosota-operaatioita, joiden tavoitteena on syöstä vallasta hallitukset ja johtajat, jotka eivät ole Yhdysvalloille kuuliaisia. Tämän seurauksena demokratian käsite itsessään kärsi inflaation koko maailmassa.
Libyan jälkeen monet venäläiset uskoivat, että seuraava askel olisi Venäjän balkanisoiminen Jugoslavian tapaan. Useimmat länsimaiset Venäjä-asiantuntijat on koulutettu venäläisvastaisiksi propagandisteiksi ja provokaattoreiksi, jäseniksi uuteen ammattikuntaan, jossa ero toimittajan, tutkijan ja vakoojan välillä on veteen piirretty viiva. Monet kansalaisjärjestöt Venäjällä ja ulkomailla joutuivat Venäjä-vastaisiin operaatioihin hyvin valmennettujen liberaalien haltuun.
Venäjän parlamenttivaalit joulukuussa 2011 joutuivat ennenkuulumattoman ylimielisen manipulaation kohteeksi jo paljon ennen vaalihuoneiden avautumista. Hyvin koulutetut amerikkalaiset asiamiehet, jotka saivat ohjeensa Yhdysvaltain lähetystöstä ja rahoitusta täysin avoimesti amerikkalaisilta säätiöiltä, väärensivät vaalitarkkailun tuloksia. He eivät mitenkään peitelleet sitä tosiasiaa, että päämääränä oli Putinin syrjäyttäminen. Venäjän media paljasti hyvin rahoitetun ja järjestetyn yrityksen väärentää vaalitarkkailun tuloksia maailmanlaajuisen mielipiteen muuttamiseksi Venäjää ja Putinia vastaan sekä epäluulon ja tyytymättömyyden lietsomiseksi keinotekoisilla syytöksillä vaalivilpistä.
Pian Venäjä-vastainen vihapuhe muuttui naurettavaksi. Mitä enemmän Amerikan asiamiehet riehuivat Moskovan kaduilla, sitä enemmän Putinin todellinen kannatus kasvoi, ja sitä enemmän kansainvälinen yleisö hämmästeli Yhdysvaltain ulkopolitiikan ylimielisyyttä. Eräänlainen huipentuma oli Yhdysvaltain YK-lähettilään Susan Ricen ala-arvoinen esiintyminen turvallisuusneuvostossa Venäjän estettyä Yhdysvaltain yrityksen hyökätä Syyriaan.
Putinin puhe Venäjän massoille ja koko maailmalle Moskovan stadionilla Isänmaan puolustajien päivänä 23. helmikuuta 2012 oli viimeinen niitti yrityksille valloittaa planeetta amerikkalaisrahoitteisilla värivallankumouksilla. Putinin mukaan Venäjä on sodassa, mutta venäläiset voittavat sodan, koska voittaminen on heillä geeneissä ja he ovat voittajakansaa. Me olemme isänmaan puolustajia, hän sanoi ja lisäsi: Emme anna kenenkään puuttua sisäisiin asioihimme ja pakottaa meitä heidän tahtoonsa, koska meillä on oma tahto. Putin myös pyysi Venäjän kansaa, joka koostuu erilaisista ihmisistä ja kansallisuuksista, liittymään yhteen ja liittoutumaan Venäjän ympärille. Putin sanoi lopuksi: Sota Venäjää vastaan jatkuu, mutta voitto on meidän.
On merkillepantavaa, että Putin tunnusti Venäjän olevan sodassa. Ilman muuta liberaalien yritykset hajottaa Venäjä kuten Neuvostoliitto, Jugoslavia ja monet arabimaat hajotettiin on selvää sotaa kansakuntaa vastaan. Mutta yritykset järjestää Putin-vastaisia mielenosoituksia ja mustamaalata Putinia kansainvälisessä mediassa ovat käytännössä johtaneet vain hänen kannatuksensa voimakkaaseen kasvuun. Helmikuun 2012 mielenosoituksissa epämääräiset ja suhteellisen pienet Putin-vastaiset mielenosoitukset saivat vastaansa jopa 200,000 Putinia tukevaa kansalaista lähes 30 asteen pakkasesta huolimatta.
Syksyllä 2011 Putin ja hänen valtiomieskumppaninsa allekirjoittivat tiekartan Euraasialiton ja Euraasian komission perustamiseksi. Euraasialiitto on uusi supervalta, joka yhdistää entisen Neuvostoliiton alueen maita ja niiden naapureita. Euraasialiitto perustuu aluksi talousintegraatioon, mutta tietysti siitä tulee myös poliittinen ja sotilaallinen liitto. Putin on ilmoittanut Euraasialiiton muodostamisen alkavan vuonna 2012 ja liiton toiminnan alkavan vuonna 2015.
Jotkut asiantuntijat ovat jo todenneet, että Putinin uudelleenvalinta ja hänen vahva mandaattinsa Venäjän kansalta, mukaan luettuna tuleva voitto Venäjä-vastaisessa sodassa, kuten Putin sanoi, johtavat todennäköisesti ei ainoastaan sotilasliitto Naton hajoamiseen, vaan myös Yhdysvaltojen ennenkuulumattomaan nöyryyttämiseen, Euroopan Unionin hajoamisesta puhumattakaan. Who is Mr. Putin on ilman muuta vanhentunut kysymys. Vladimir Putinin uudelleenvalinta ja Euraasialiiton luominen ovat historian alku ja lopullinen päätös yrityksille maahantuoda amerikkalaisia liberaalidemokraattisia arvoja ylimielisellä manipulaatiolla, värivallankumouksella ja humanitaarisella interventiolla.
Äskettäin Venäjän television ykköskanava näytti reportaasin Putinia tukevasta suurmielenosoituksesta Moskovasta. Tavallinen keski-ikäinen venäläismies, joka esitteli itsensä tavalliseksi autonkuljettajaksi, kertoi tuoneensa koko perheensä tukemaan Putinia. Titovin perhe äänestää Putinia, mies julisti kameralla vaimonsa ja lastensa kanssa, lähes 30 asteen pakkasesta huolimatta. Venäläinen kansamies Titov ja hänen miljoonat maanmiehensä päättävät planeetan tulevaisuuden. He ovat historian alku.
JOHAN BÄCKMAN
Kirjoittaja on oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa.
