Wednesday, November 11, 2009

Brysselin Venäjä-foorumi häikäisi; Heidi Hautala näytti taas todelliset kasvonsa

Maanantaina Brysselissä Euroopan parlamentissa kokoontui kolmas vuosittainen Venäjä-foorumi eli European-Russian Forum, tällä kertaa otsikolla United Europe from Atlantic to Pacific: A Dream or an Opportunity? Tilaisuuteen osallistui suuri määrä venäläisiä ja eurooppalaisia vaikuttajahenkilöitä, kuten poliitikkoja, kansalaisjärjestöjen edustajia, tutkijoita, toimittajia ja tietysti eri maiden meppejä. Myös ulkovenäläiset olivat hyvin edustettuina järjestöineen. Ilmapiiri oli erinomainen: tiiviiksi pakatun päivän aikana käytiin kiihkoilematta läpi suuri joukko erilaisia mielipiteitä, ongelmia ja mahdollisuuksia. Paikalla oli paljon tuttuja nimiä, kuten Venäjän "kuumin" nuori historioitsija Aleksandr Djukov, tunnettu Kentin yliopiston Venäjän-tutkija Richard Sakwa sekä päättymätön lista mielenkiintoisia ihmisiä, joista kaikilla oli sanottavansa Venäjän historiasta, tulevaisuudesta ja suhteista Eurooppaan. Konferenssin järjesti Latvian meppi Tatjana Zhdanok, joka tunnetaan myös Baltian venäläisten urheana puolestapuhujana. Yhtälailla paikalla loisti hänen entinen kollegansa, tänä vuonna mepin tehtävistä pois jättäytynyt Italian Giulietto Chieza.

Heidi Hautalakin oli merkitty avajaispaneelin pääpuhujaksi, muttei tuntemattomasta syystä ilmaantunut lainkaan foorumiin, vaikka oli samana päivänä Europarlamentissa läsnä. Heidi ei näyttäynyt ollenkaan koko tilaisuudessa, vaikka siihen hänellä olisi varmasti ollut mahdollisuus. Tämä on omituista, sillä tämä foorumi jos mikä oli erinomainen paikka Heidille käydä dialogia venäläisten kanssa vaikkapa ihmisoikeuskysymyksistä, puhumattakaan mahdollisuuksista tutustua Venäjän kulttuurin ja politiikan kermaan. Mutta ei. Heidi Hautalan poisjääminen Brysselin Venäjä-foorumista oli tietysti harkittu protesti, hänelle niin tunnusomainen ja kaikille suomalaisille tuttu halveksiva sylkäisy itänaapurimme suuntaan.

Venäjä-foorumin aikana perustettiin uusi yleiseurooppalainen antifasistinen järjestö Pour un futur sans fascisme, jonka toimintaan Suomen antifasistinen komitean on tarkoitus aktiivisesti osallistua.

Oma esitykseni käsitteli historian väärentämistä sodankäynnin aseena. Ohessa lyhenneltyjä huomautuksia esitelmäni pääkohdista: Historiarevisio on luonnollisena ilmiönä erotettava historian väärentämisestä, josta on tullut sodankäyntiin ja sotaan valmistautumiseen liittyvä ilmiö; joissakin tapauksissa puhuisin jopa fasistisesta terrorista. Tyypillisimmillään historian väärentämistä esiintyy kahdessa muodossa: natsien sotarikosten oikeuttamisena ja natsisotarikollisten rehabilitointina. Tällä tavoin käydään sotaa kansallisia vähemmistöjä, kuten Viron ja Latvian venäläisiä vastaan. Niin sanottu harmaa passi eli muukalaispassi on konkreettinen todiste historian väärentämiseen perustuvasta sodankäynnistä kansallista vähemmistöä vastaan. Venäläiset leimataan paikallisessa vihapuheessa miehittäjiksi ja rikollisiksi. Tässä russofobia on tärkeä poliittinen mainstream-ideologia, jota pitäisi tutkia tarkemmin. Jokaisessa EU-valtiossa on omat "viralliset" russofobinsa, tutkijansa, poliitikkonsa ja kirjansa. Russofobia on Euroopan pahin uhka. Kybersodankäynti on keskeinen osa historian väärentämiseen liittyvässä informaatiosodassa, esimerkiksi Tallinnaan perustettu kybersodankäynnin keskus on myös tärkeä elementti aggressiivisessa historian väärentämisessä. Muistuttaisin myös Leena Hietasen lausunnosta eli siitä, että pienillä kansoilla ei oikeastaan ole omaa historiaa. Olennainen osa historian väärentämistä on valheellinen symmetria kommunismin ja fasismin välillä. Kun natsien rikokset kuitenkin oikeutetaan, jäljelle jää vain kommunismin pahuus.

Venäjä-foorumiin sisältyi lounaita, banketteja, illallisia, konsertteja ja muuta. Tapahtumat huipensi siperilainen Pelageja-kansanlaulu-rock-yhtye (http://www.pelagea.ru/), joka esiintyi Euroopan parlamentin alakerran suuressa salissa.