Oikaisu
Eilen meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun. Ylen netti- ja radiouutisten mukaan olin puhunut Moskovassa yli 190 000 ihmiselle ja kertonut olevani "kansallisuudeltani venäläinen". Ylen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelän kirjoittaman jutun mukaan tämä olisi peräti "sanatarkka lainaus".
Uutinen ilmaantui eetteriin eilen kello 7 aikaan aamulla ja väitettyä venäläisyyttäni huudettiin myös radiossa.
Yle keksi väitteen omasta päästään. En ole koskaan sanonut mitään tällaista. Moskovassa todellakin puhuin viikko sitten oranssivallankumouksen vastaisessa suuressa mielenosoituksessa, johon poliisin mukaan osallistui 190 000 ihmistä. Puheeni on kokonaisudessaan videolla, eikä siinä tietenkään ole Ylen väittämää "sanatarkkaa lainausta", jonka mukaan olisin "kansallisuudeltani venäläinen".
Pyysin Ylen uutispäällikköä Atte Jääskeläistä korjaamaan väärän tiedon. Journalismin ohjeen mukaan väärä tieto pitäisi korjata heti.
Atte Jääskeläinen ei kuitenkaan pitänyt kiirettä, sillä sain vastauksen vasta kello 17.48. Atte Jääskeläinen kirjoitti: "Itse tieto, että näin on Venäjän mediassa raportoitu teidän sanoneen, siis pitänee paikkansa."
Atte Jääskeläisen mielestä väite Venäjän kansalaisuudestani siis "pitänee" paikkansa, vaikka mitään näyttöä ei ole olemassa. Yksikään venäläinen uutistoimisto ei ole väittänyt minua Venäjän kansalaiseksi, koska se tieto ei pidä paikkaansa.
Atte Jääskeläisen mukaan todistustaakka on kuitenkin minulla. Hänen mielestään minun pitää nyt todistaa, että en ole Venäjän kansalainen.
Illansuussa Yle julkaisi vielä toisenkin jutun, jossa toistettiin väite, jonka mukaan olen venäläinen ja Venäjän kansalainen. Lisäksi väitettiin, että lausunnoistani on nyt aiheutunut "melkoinen sotku" Venäjän medioissa.
Tosiasiassa "sotku" oli vain Ylen uutisissa ja minun ja Atte Jääskeläisen välisessä kahden sähköpostin kirjeenvaihdossa.
Atte Jääskeläisen mukaan Yle tietää minua ja videotallennetta paremmin, mitä minä olen sanonut jossakin tilaisuudessa.
Pyysin Yleä esittämään linkin, joka todistaa, että olisin Moskovassa julistanut 190 000 ihmiselle olevani Venäjän kansalainen. Yle selvitti asiaa koko päivän. Asiaa hoitava Ylen toimittaja Ulla-Maija Hamunen kirjoitti minulle kello 22.54: "Koska minä en osaa venäjää, en voi osoittaa kohtaa tarkemmin."
Kun Yle oli tutkinut asiaa koko päivän löytyi viimeinkin se lainaus, joka käännätettiin Ylen venäjänkielisessä toimituksessa. Yli vuoden vanhan uutisen mukaan olisin kertonut olevani Venäjän maanmies. Venäjän maanmiehiä ovat kaikki ne kansallisuudet jotka asuvat tai ovat joskus asuneet Venäjän yhteydessä. Mutta eihän se tarkoita, että olisin kansalaisuudeltani venäläinen.
Minun kantaani asiaan Yle ei suostunut julkaisemaan.
Illalla Yle kehitti vielä uuden syytöksen minua vastaan. Ylen mukaan olisin keksinyt omasta päästäni apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan tuoreen päätöksen, jossa hän toteaa eräiden viranomaisten toimet venäläispojan huostaanottoon liittyvässä asiassa lainvastaisiksi ja myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisiksi. Ylen haastattelun mukaan Pajuoja kiistää tehneensä tällaista päätöstä.
Tämä siis tarkoittaa, että Pajuoja ei ole itse tietoinen päätöksistä, jotka on hänen nimissään allekirjoitettu.
Yle ei suostu oikaisemaan ilmeisen vääriä tietoja, vaikka Ylellä ei ole esittää mitään näyttöä väärille väitteilleen ja vaikka oikaisuvaatimuksen yhteydessä on esitetty pitävät todisteet, kuten videonauhoite puheestani tai apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan allekirjoittama päätös.
Myös Helsingin Sanomat julkaisi pari päivää sitten nettiversiossaan uutisjutun, jossa väitettiin sekä Izvestijan että Pravdan haukkuneen Sauli Niinistön Venäjälle erittäin vaaralliseksi ja epäluotettavaksi. Helsingin Sanomien mukaan minä olisin ollut "ainoa lähde" näille Niinistöä loukkaaville väitteille, joita Pravda ja Izvestija olivat muka julkaisseet.
Tosiasiassa sekä Pravda että Izvestija olivat maanantai-aamuna julkaiseet Niinistöä ylitsevuotavasti kehuvat artikkelit. Molemmissa lehdissä oli haastatteltu minua, ja kommenttini voi jokainen todeta ylitsevuotavan myönteisiksi, olinhan itsekin julkistanut äänestäväni Niinistöä.
En tiedä kuka oli Hesarin nimettömän jutun kirjoittanut, mutta se oli selvästi tehty vahingoittamistarkoituksessa. Tarkoitus oli levittää Suomeen väärää tietoa siitä, että olisin haukkunut Niinistön Venäjän päälehdille eli siis Venäjän kansalle.
Ilmoitin asiasta päätoimittaja Mikael Pentikäiselle. Muutaman minuutin kuluessa väärät tiedot oli poistettu netistä ja juttuun oli lisätty myös oikaisu.
Mutta Yleisradio ei tapansa mukaan suostu oikaisemaan väitteitä, vaikka koko maailma tietäisi ne vääriksi.
Mitäköhän Atte Jääskeläisen päässä pyörii? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä Yle uutisoi Venäjän presidentinvaaleista, kun niistäkin uutisoidaan Atte Jääskeläisen hyväksymällä menetelmällä.
JOHAN BÄCKMAN
Saturday, February 11, 2012
Wednesday, February 8, 2012
Sauli Niinistö, Venäjä ja Euraasialiitto
Maanantai-aamuna heräsin varhaiseen puhelinsoittoon, kun venäläinen Pravda-sanomalehti halusi kommentin Sauli Niinistön valintaan. Totesin Niinistön Venäjälle erittäin hyväksi tulevaisuuden partneriksi, joka ei ole Nato-kiihkoilija eikä Karjalan palauttaja, vaan entinen pankkimies ja talousintegraation kannattaja, joka haluaa olla koko kansan presidentti. Vähän ajan kuluttua soitto myös Venäjän suurin sanomalehti Izvestija, joka kysyi mielipidettäni Niinistöstä. Minun mielestäni Niinistöllä on paljon annettavaa Venäjälle ja maidemme suhteille, joihin lähitulevaisuudessa liittyy Euraasialiiton eli uuden Venäjä-keskeisen suurvallan nopea rakentaminen. Vladimir Putin on ilmoittanut Euraasialiiton perustamisesta viimeistään 2013. Nato-kiihkoilijoista totesin venäläislehdille, että niitä kyllä löytyy jokunen kaikista suomalaisista puolueista, mutta Niinistö ei heihin kuulu. Suomalaisista 68 % vastustaa Natoa ja Niinistön kannatus on melkein yhtä korkea. Oli tietysti mukava olla vaikuttavassa siihen, että Niinistöstä muodostui Venäjän tärkeimmissä medioissa heti kättelyssä myönteinen kuva. Venäläiset eivät juuri tunne Niinistöä. Erityisesti Pravda oli aluksi melko epäluuloinen Niinistön suhteen, mutta julkaisi eräänlaisena oikaisuna positiiviset kommenttini. Myös Niinistön ja Jenni Haukion kirjalliset harrastukset nousevat Venäjällä varmasti positiivisen huomion kohteeksi. Niinistön ja Venäjän suhteissa tärkeimmäksi noussee juuri Euraasialiitto, uusi supervalta, jonka syntyä Putin on kaavaillut jo tälle vuodelle ja aktiivista rakentamista ensi vuodelle. Suomen ja Venäjän kaupan massiivisten lukujen näkökulmasta ei ole mitenkään poissuljettua, että myös Suomi kuuluisi tulevaisuudessa Euraasialiittoon. Se kyllä lisäisi hyvinvointiamme enemmän kuin EU. Mutta paljon riippuu siitä, mitä Niinistö tästä kaikesta ajattelee.
Lue kommenttini Niinistöstä Pravdalle:
http://www.pravda.ru/world/europe/european/07-02-2012/1107167-suomi-0/
Kommenttini Niinistöstä Izvestijalle:
http://izvestia.ru/news/514361
Kommentoin Niinistöä myös Fontanka-uutisportaalin isossa haastattelussa:
http://fontanka.fi/articles/3844/
Lue kommenttini Niinistöstä Pravdalle:
http://www.pravda.ru/world/europe/european/07-02-2012/1107167-suomi-0/
Kommenttini Niinistöstä Izvestijalle:
http://izvestia.ru/news/514361
Kommentoin Niinistöä myös Fontanka-uutisportaalin isossa haastattelussa:
http://fontanka.fi/articles/3844/
Friday, January 27, 2012
Dosentti Johan Bäckman äänesti Sauli Niinistöä Moskovassa
Kävin tänään Moskovassa äänestämässä Sauli Niinistöä. Uskon, että Suomen ja Venäjän suhteet kehittyvät Niinistön johdolla parempaan suuntaan. On hienoa käydä äänestämässä Suomen Moskovan suurlähetystössä hyvää ehdokasta.
Thursday, January 26, 2012
Pekka Haaviston mahdollinen valinta Suomen presidentiksi voi johtaa Suomen ja Venäjän suhteiden katkeamiseen.
Venäjän ortodoksikirkon järjestämässä perheen oikeuksien konferenssissa Moskovan valtionyliopistossa eilen keskusteltiin järkyttyneinä Pekka Haaviston presidenttiehdokkuudesta. Venäjän ortodoksirkikko ei hyväksy homoseksuaalisuutta ja yleisesti oltiin sitä mieltä, että Haaviston tultua mahdollisesti valituksi presidentiksi hän ei voisi vierailla Venäjällä homoseksuaalisuutensa vuoksi. Venäläiset eivät voisi hyväksyä sitä, että Venäjän ortodoksiuskoinen valtionpäämies tapaisi ja hyväksyisi toisen valtion päämiehen, jonka elämäntapaan kuuluu homoseksuaalisuuden avoin propagoiminen, sanoi psykologian tutkija Tatjana Shishova. Pekka Haaviston mahdollinen valinta presidentiksi johtaisi jopa Suomen ja Venäjän suhteiden katkeamiseen. Esimerkiksi pelkkä Irja Askolan valinta Helsingin "piispaksi" vahingoiti syvästi Suomen ja Venäjän kirkkojen suhteita ja vaikutti kielteisesti myös valtioiden välisiin suhteisiin. Avoimesti homoseksuaalisuuttaan propagoivan henkilön mahdollisuudet olla Venäjän kanssa yhteistyössä ovat siis käytännössä olemattomat, totesi konferenssiin puheenjohtaja psykologian professori Irina Medvedeva. Presidentin valinta on tietysti Suomen sisäinen asia, mutta Venäjälle Haavistolla ei ole mitään asiaa.
Professori Irina Medvedevan mukaan presidenttinä Pekka Haavistolla ei olisi mitään asiaa Venäjälle.
Monday, January 23, 2012
Pekka Haaviston terroristikytkentä ihmetyttää
Suomen antifasistinen komitea SAFKA on äskettäin julkistanut sivustollaan häkellyttävän kokoelman valokuvia, jotka todistavat Pekka Haaviston antamasta poliittisesta tuesta islamistiterroristien iskuille Venäjällä. Yhdessä kuvassa Haavisto nauttii rentoa perheillallista Mikael Storsjön kotona. Storsjö on itse kertonut tukevansa ja rahoittavansa islamistiterroristien toimintaa. SAFKAn mukaan Venäjä pitää Storsjötä terroristina ja hän on maahantulokiellossa Venäjälle ja IVY-maihin, mikä ei tunnu olevan Haavistolle mikään ongelma. Lue SAFKAn juttu tästä: http://antifasistit.blogspot.com/2012/01/pekka-haavisto-terroristien.html
Sunday, January 22, 2012
Jussi Parviaisen nerokas blogi
Jotakin todella veret seisauttavaa pian muistelmansa julkaiseva kestojulkkis Jussi Parviainen sai aikaan uudella blogillaan, joka siirtyi blogspotista Juorukello-sivustolle. Parviainen on kirjoittanut draamaa viimeiset 30 vuotta ja ollut aina edelläkävijä. Nytkin hän elää kuin tulevaisuudessa, luomalla eräänlaisen tulevaisuuden supermedian. Hän vetäisee oman sisäisen maailmamme synkän moraalittomuuden ja irstauden globaaliksi yleistiedoksi blogiinsa, jonka otsikkona on "Totuus. Ankara totuus". Parviainen käyttää taitavasti hyväksi internetiä, joka on maailman julkisin foorumi. Hän kertoo kaikkien tuntemista julkisuuden henkilöistä asioita, jotka moni pystyisi arvaamaan. Siksi ne ovat uskottavia mutta eivät ehkä niin loukkaavia, onhan kyse henkilöistä, jotka ovat itse tuoneet oman ja muiden yksityiselämän julkisuuteen. Parviaisen blogit luettuaan kukaan ei viitsi tarttua Iltalehteen, Seiskaan eikä Hymyyn. Niiden informaatioarvo on nolla. Parviaisen blogi on mielenkiintoisempi, koska se on omituisella tavalla uskottavampi ja jättää mielikuvitukselle tilaa. Hän vain kertoo siitä alhaisesta teatterista, jonka varassa suomalainen pintajulkisuus pyörii. Parviainen kertoo vain asioita, jotka hän itse tietää. Ne ovat siis subjektiivisia muistoja, jotka voivat olla epätarkkoja. Juuri siksi ne ovat kiinnostavampia ja totuudellisempia kuin juorulehtien palstat, jotka kertovat vain siitä, minkälaisia ihmiset haluaisivat olla. Havaintojensa, tietojensa ja muistojensa väliin Parviainen kirjoittaa filosofisia tai sosiologisia mietelmiään siitä, mitä julkisuus, pornografia tai juoru pitävät sisällään. Vaikka Parviaisen blogi näyttää päälle päin rivolta, se on tosiasiassa syvällisen kristillismoraalinen. Parviainen joutuu käyttämään rivoa kieltä päästäkseen puhuttelemaan aikamme länsimaista ihmistä, jonka omin kieli on pornografia. Tosiasiassa Parviainen moittii aikaamme, sen moraalittomuutta, julkkisten tekoja ja kansaa, joka julkkiksia palvoo. Parviainen tekee pilkkaa ajatuksistamme, uteliaisuudestamme ja moraalistamme. Parviainen tuomitsee meidät helvettiin. Jeesus olisi varmasti kirjoittanut jotakin tällaista. Kiittäkää iltarukouksessanne Parviaista.
Tuesday, January 3, 2012
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti nostaa Suomen Euroopan pahimmaksi ongelmavaltioksi
Suomen ulkoministeriössä ollaan autuaan tietämättömiä Venäjän äskettäin koko maailmaan jakamasta tuoreesta ihmisoikeusraportista, joka nimeää Suomen Euroopan pahimmaksi ihmisoikeuksien polkijaksi. Jopa Naton ihmisoikeusrikoksia Libyassa käsittelevä luku on raportissa selvästi lyhempi kuin Suomen osuus. Taustalla on Suomen ja Venäjän välejä pitkään hiertänyt venäläisten lapsiperheiden, erityisesti venäläisten äitien huono kohtelu Suomessa.
Uuden vuoden alla julkistettu venäjänkielinen raportti käsittelee ihmisoikeustilannetta kuudessatoista maailman maassa. Venäjällä paljon parjattujen Viron ja Latvian tilannearviot ovat raportissa Suomeen verrattuina selvästi lyhyempiä. Yhdysvaltojenkin ongelmien arviointi on vain kolmisen kertaa pitempi kuin Suomen osuus. On selvää, että Suomesta on tullut Venäjälle kivi kengässä tai suorastaan piikki lihassa, monen venäläisen mielestä vaikea, kiusallinen, inhottava ihmisoikeuksien polkija.
Venäjän ulkoministeriön 90-sivuisen ihmisoikeusraportin lähdeperusta on monipuolinen. Suomen osalta lähteinä on käytetty YK:n lapsen oikeuksien ja kidutuksen vastaisen komitean raportteja, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä, suomalaisia väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, suomalaisten viranomaisten arvioita ja päätöksiä, median uutisointia ja venäläisten omia kokemuksia.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti esittelee Suomen eräänlaisena taantumuksellisena ihmisoikeuksien ongelmavaltiona. Tätä perustellaan heti kättelyssä YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n lapsen oikeuksien komitean rajuilla syytöksillä ja EIT:n päätöksillä. Niiden mukaan Suomessa ei saa kunnon oikeusapua ja asioiden käsittelyajat ovat pitkiä.
Raportin mukaan Suomen työmarkkinoilla ilmenee karkeaa venäläisten syrjintää: Suomessa venäjänkielisen väestön työttömyysaste on 31 %, kun se on muiden maahanmuuttajien kohdalla 18 % ja koko väestön kohdalla vain 9 %. Luvut perustuvat Suomen vähemmistövaltuutetun tietoihin. Asuntojen vuokramarkkinoilla sosiaalista syrjintää kohdistuu etupäässä romaneihin, mutta myös venäjänkielisiin. Työmarkkinoilla syrjitään myös naisia, sillä vuonna 2010 «naisten euro» oli vain 81 senttiä, Venäjän raportti muistuttaa.
Suomen kantaväestö suhtautuu raportin mukaan vähemmistöihin suvaitsemattomasti. Ilmapiiristä ovat toisaalta osoituksena joukkotappelut vähemmistöjen välillä, kuten somalien ja kurdien joukkotappelu Linnanmäellä kesällä 2010. Maahanmuuttajien ja heidän yhteisöjensä omaisuutta vahingoitetaan yhä enemmän, esim. Suomen ensimmäistä buddhalaista temppeliä vastaan hyökättiin useita kertoja jo rakennusvaiheessa.
Raportin mukaan viranomaiset eivät hyväksy erilaisten vähemmistöjen kulttuurisia erikoispiirteitä. Tässä raportti viittaa Tampereen yliopiston jatko-opiskelijan Johanna Hiitolan väitöskirjaan, jonka mukaan suomalaiset tuomioistuimet suhtautuvat ennakkoluuloisesti maahanmuuttajiin lapsenhuoltoasioissa. Suomen viranomaiset tulkitsevat maahanmuuttajaperheiden kasvatusongelmat tuloksena taustalla olevan kulttuurin kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia sivistyneesti, kun suomalaisten vastaavat ongelmat laitetaan «väsymyksen» piikkiin, raportti tiivistää.
Raportin mukaan Suomessa ilmenee epäinhimillistä suhtautumista pakolaisiin ja maahanmuuttajiin perheiden yhdistämiskysymyksissä. Tässä kohdin mainitaan vuonna 2010 paljon huomiota herättäneet isoäitien Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan käännytystapaukset, jotka esitellään raportissa suppeasti. Syyskuussa 2011 Turun hallinto-oikeudessa alkoi vastaavanlainen 87-vuotiasta Kosovon albaania koskeva käsittely. Suomen eduskunta kuitenkin katsoi, ettei ulkomaalaislakia tule ongelmien ratkaisemiseksi muuttaa. Raportista saa käsityksen, että eduskunta suhtautuu välinpitämättömästi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa ei ole riittävästi asiantuntijoita työskentelemään pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa. YK:n kidutuksen vastaisen komitean raportissa mainitaan esimerkiksi etnisten vähemmistöjen edustajien läsnäolon puuttuminen suomalaisissa tuomioistuimissa. Pakolaiset lähetetään usein muihin EU-maihin, missä heidän todennäköisyytensä saada turvapaikka on edelleen paljon pienempi.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa on paljon perheväkivaltaa, sekä yleistä että puolisoon kohdistuvaa. Suomalaisissa kouluissa koulukiusaaminen on erittäin yleistä oppilaiden keskuudessa. Myös nuorten itsemurhien määrä on korkealla. Suomessa lapsilla ja nuorilla on poikkeuksellisen paljon psyykkisiä ongelmia, eikä niiden syitä osata tutkia.
Raportin mukaan Suomessa seksuaalirikoksia jää paljon tutkimatta ja niistä annetut rangaistukset ovat riittämättömiä. Esimerkiksi elokuussa 2011 annetun tuomion mukaan 14-vuotiaan tytön raiskanneet neljä miestä saivat 40 päivästä puoleen vuotta ehdollista ja maksettavakseen korvauksia 500 eurosta 3 000 euroon. Kesällä 2011 ilmeni, että lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies jatkoi työskentelyään alaikäisten tyttöjen urheiluvalmentajana, koska Suomen laki ei edellytä vapaaehtoistyöntekijöiden rikostaustan tutkimista.
Psykiatrisen hoidon osalta Suomessa ilmenee runsaasti ihmisoikeusrikkomuksia, Venäjän ulkoministeriön raportti selostaa. Pakkohoidon kohdalla ei käytetä riippumattomia asiantuntijoita eivätkä tuomioistuimet kontrolloi päätöksiä. Sähköshokkihoitoa käytetään ilman potilaan suostumusta. Suomessa ylivilkkaita lapsia hoidetaan voimakkailla psykotrooppisilla lääkkeillä. Tiedot perustuvat YK:n kidutuksen vastaisen komitean raporttiin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä on todettu Suomen rikkovan myös sananvapautta yksityiselämää koskevassa uutisoinnissa.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan erityisiä ongelmia aiheutuu siitä, että Suomessa ei ole kansallista politiikkaa suhteessa venäjänkieliseen väestöön, vaikka se on suomalaisten ja suomenruotsalaisten jälkeen kolmanneksi suurin kansallinen ryhmä. Euroopan neuvoston mukaan venäjänkielisen väestön oikeuksia kansallisena väestönä tuetaan Suomessa heikosti. Suomi ei ottanut mitenkään huomioon YK:n vähemmistöoikeuksien työryhmän suositusta perustaa erillinen neuvotteluelin venäjänkielisen väestön kysymyksille, vaikka Suomessa toimivat venäjänkieliset järjestöt olivat esittäneet sitä.
YK:n lapsen oikeuksien komissio on useita kertoja kiinnittänyt huomiota lapsen oikeuksien puutteisiin sekä lainsäädännön että oikeuspolitiikan tasolla. Poikkeuksellisen suuri määrä lapsia (tällä hetkellä noin 16 000) elää perheen ulkopuolelle sijoitettuna. Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan huostaanoton perusteita ei tutkita Suomessa riittävästi. Huoltoriitojen käsittely kestää poikkeuksellisen kauan.
Raportin lopuksi mainitaan viisi Venäjän kansalaisia koskevaa edelleen ajankohtaista esimerkkitapausta todisteeksi Suomen huonosta ihmisoikeustilanteesta.
Ensimmäinen tapaus eli «Salosen juttu» on suomalaistenkin hyvin tuntema. Venäjän raportti käsittelee tapausta melko laajasti ja tuo mukaan uusiakin seikkoja. Tarina on sinänsä monelle tuttu: Suomen ja Venäjän kansalaisen Rimma Salosen poika siepattiin Venäjällä ja salakuljetettiin Suomeen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa, minkä jälkeen lapsi eristettiin äidistään ja häneltä kiellettiin mm. venäjän kielen puhuminen ja rukoileminen. Tästä asiasta Venäjä on antanut Suomelle jo useita nootteja ja suullisia moitteita, koska Suomi ei ole noudattanut asiassa kansainvälisiä ihmisoikeus- tai muita sopimuksia miltään osin. Uutena asiana sen sijaan on Venäjän ulkoministeriön moite, joka kohdistuu Rimma Salosen Suomessa saamaan oikeusapuun. Raportin mukaan maksuton oikeusapu osoittautui riittämättömäksi, koska Suomen valtion maksama oikeusavustaja ei kuunnellut Rimma Salosta vaan ajoi syyttäjän etua. Venäjän lähetystö Helsingissä suosittelikin Rimma Saloselle toista asianajajaa. Raportin mukaan äiti saa nyt tavata poikaansa lyhyesti kaksi kertaa kuussa sosiaaliviranomaisten valvonnassa. Aluksi venäjän kielen puhuminen kiellettiin, mutta kielto kumottiin Venäjän viranomaisten puututtua asiaan, koska kielto loukkasi kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja. Venäjän ulkoministeriön raportin mukaan edelleen on kuitenkin voimassa Suomen sosiaaliviranomaisten määräämä kielto puhua ortodoksiuskosta äidin ja pojan välisten tapaamisten aikana, vaikka poika on kastettu ortodoksiuskoon ja äiti on aktiivinen seurakuntalainen. Tapausta koskevan valituksen käsittely alkoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kesäkuussa 2011.
Rimma Salosen tapaus on esitelty ihmisoikeusraportissa nimenomaan edelleen jatkuvana ihmisoikeuksien loukkauksena eli tapauksena, johon ei ole saatu ratkaisua.
Toinen ihmisoikeusraportin käsittelemä tapaus eli «Tapaus Putkonen» on raportin mukaan seuraavanlainen: Helsingin sosiaalitoimi otti v. 2010 huostaan tytön, jolla on Suomen kansalaisuus, hänen venäläiseltä äidiltään ja määräsi lapsen asumaan isänsä, Suomen kansalaisen luokse Pietariin, missä isä asuu ja työskentelee. Tyttö asuu tällä hetkellä Venäjällä, äidillä on oikeus tavata lasta. Tässäkin tapauksessa ilmeni, että venäläisellä naisella ei ole Suomessa juurikaan mahdollisuuksia hänen yrittäessään puolustaa omaa ja lapsensa oikeuksia puutteellisesti perusteltua huostaanottoa vastaan. Lapsen huolto voidaan ottaa venäläiseltä äidiltä nopeasti pois sosiaaliviranomaisten tilapäisillä päätöksillä ennen varsinaisia oikeudenkäyntejä ja siirtää lapsi suomalaiselle isälle ensin väliaikaisesti, sitten pysyvästi. Toisaalta monessa muussa tapauksessa huoltajuusoikeudenkäynti voi venyä vuosien mittaiseksi.
Kolmanneksi mainitaan «Rantalan juttu», joka kuvaillaan seuraavasti: sekä Suomen että Venäjän kansalainen Robert Rantala otettiin joulukuussa 2009 huostaan vanhemmiltaan, Venäjän kansalaiselta Inga Rantalalta ja Suomen kansalaiselta Veli-Pekka Rantalalta. Lapsi karkasi lastenkodista ja Venäjän lapsiasiamiehen Pavel Astahovin väliintulon jälkeen lapsi palautettiin vanhemmilleen. Kesällä 2010 äiti vei lapsen isän kirjallisella suostumuksella Pietariin. Inga Rantala ei uskalla palata Suomeen, koska hän pelkää pahoinpitelysyytettä ja uutta huostaanottoa. Tässäkin Venäjän ulkoministeriö katsoo, että ihmisoikeuksien loukkaus edelleen jatkuu. Lapsen äitiä syytetään huostaanoton perusteena olleesta väitetystä rikoksesta, vaikka huostaanotto on jo peruttu. Suomi rikkoo asiassa Rantalan perheen oikeutta perhe-elämään.
Neljänneksi mainitaan Suomessa asuvan Venäjän kansalaisen Klara Sitnova-Toivosen tapaus. Klara oli määrätty venäläisen tuomioistuimen päätöksellä lapsenlapsensa huoltajaksi. Suomen sosiaaliviranomaiset ottivat epämääräisillä perusteilla lapsenlapsen huostaan ja sijoittivat laitokseen. Joululoman aikana mummo vei lapsenlapsen Pietariin sukulaisiin luokse, koska poika itse halusi sinne. Venäjän raportti huomauttaa, että lapsi on yli 12-vuotias. Poika jäi asumaan kotimaahansa äitinsä ja sukulaistensa luokse. Palauttuaan Suomeen Klara Sitnova-Toivosta syytettiin lapsikaappauksesta, mistä hänet myös tuomittiin.
Viidenneksi mainitaan Tiensuun tapaus. Venäläiseltä äidiltä otettiin syksyllä 2010 huostaan 15-vuotias tytär, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Äidin mukaan itsemurhayritys ei liittynyt perhetilanteeseen vaan siihen, että lapsi oli joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Venäjän konsuliosasto tiedusteli sosiaaliviranomaisilta, miksi lapsi oli otettu huostaan vastoin äidin ja lapsen tahtoa. Suomen sosiaaliviranomaiset vastasivat, että lain mukaan jokainen itsemurhayritys on peruste huostaanotolle, eivätkä Suomen viranomaiset aio noudattaa maiden välisen konsulisopimuksen ilmoitusvelvollisuutta, mikäli toisen maan kansalaisen vapautta rajoitetaan.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomi-osuus lopahtaa vähän kesken ja herättääkin epäilyn siitä, että Venäjällä olisi enemmänkin sanottavaa. Mutta kun jo tässä asussa Suomen osuus on muita Euroopan maita pitempi ja vakavampi, on selvää, että sitä on jouduttu lyhentämään.
Mitä Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportista pitäisi sanoa? Suomi on selvästi ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen. Venäjä on nyt tiedottanut koko maailmalle, että nimenomaan Suomessa ihmisoikeustilanne on Euroopan heikoimpia ellei heikoin. Tosiasioita on mahdoton kiistää.
Taustalla on Suomen epäonnistunut diplomatia etenkin Anton Salosen tapauksessa: hyväksymällä venäläisen lapsen sieppaamisen äidiltään Venäjällä ja salakuljetuksen diplomaattiauton takakontissa Suomi tuli rikkoneeksi kerralla useimpia Suomen ja Venäjän välisiä sopimuksia. Tämä näkyi myös Venäjän reaktioissa. Silloinen ulkoministeri Stubb käytti tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen tekemällä ihmisten yksityisasioista ulkopolitiikkaa ja syyttämällä lapsen äitiä Rimma Salosta kaikkeen yksin syylliseksi rikolliseksi, vaikka äitiä ei oltu tuomittu eikä edes syytetty.
Tapaus Antonin vanavedessä julkisuuteen nousi paljon muitakin venäläisten äitien kauhutarinoita. Suurta ihmetystä ja pahennusta Venäjällä herätti sekin, että Suomi on kieltäytynyt allekirjoittamasta Venäjän kanssa lapsen oikeuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, vaikka Venäjä on jo allekirjoittanut sellaisen Yhdysvaltain ja Ranskan kanssa. Suomen mukaan olemassa olevat sopimukset riittävät, mutta Venäjän mukaan Suomi ei kykene noudattamaan niitä, joten tarvittaisiin uusi sopimus määrittelemään Suomen ja Venäjän välisiä erityistilanteita.
Uusi ulkoministeri Erkki Tuomioja ei tuonut tilanteeseen parannusta. Tuomiojan mielestä lapsiasiat ovat yksityisasioita, vaikka tosiasiassa kansainväliset sopimukset velvoittavat nimenomaan Tuomiojan toimimaan ja ottamaan kantaa ihmisoikeusrikkomuksiin. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on ollut venäläisten äitien ja huostaanottotilanteen suhteen täysin välinpitämätön.
Tästä ei voi tehdä muuta kuin yhden johtopäätöksen: sekä Tuomiojan että Guzenina-Richardsonin on erottava, jotta Suomi saadaan irti lukemattomille ihmisille syvää kärsimystä aiheuttavasta tilanteesta. On saatava remmiin uudet ihmiset, jotka pystyvät ratkaisemaan tilanteen.
JOHAN BÄCKMAN
Oikeussosiologian dosentti
Helsingin yliopisto
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin voi ladata täältä:
http://www.mid.ru/bdomp/brp_4.nsf/9f9f2a6497b5822f43256a2900463456/2b4694cd44b6411e44257974003e49c4/$FILE/%D0%94%D0%BE%D0%BA%D0%BB%D0%B0%D0%B4.pdf
Uuden vuoden alla julkistettu venäjänkielinen raportti käsittelee ihmisoikeustilannetta kuudessatoista maailman maassa. Venäjällä paljon parjattujen Viron ja Latvian tilannearviot ovat raportissa Suomeen verrattuina selvästi lyhyempiä. Yhdysvaltojenkin ongelmien arviointi on vain kolmisen kertaa pitempi kuin Suomen osuus. On selvää, että Suomesta on tullut Venäjälle kivi kengässä tai suorastaan piikki lihassa, monen venäläisen mielestä vaikea, kiusallinen, inhottava ihmisoikeuksien polkija.
Venäjän ulkoministeriön 90-sivuisen ihmisoikeusraportin lähdeperusta on monipuolinen. Suomen osalta lähteinä on käytetty YK:n lapsen oikeuksien ja kidutuksen vastaisen komitean raportteja, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä, suomalaisia väitöskirjoja ja muita tutkimuksia, suomalaisten viranomaisten arvioita ja päätöksiä, median uutisointia ja venäläisten omia kokemuksia.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportti esittelee Suomen eräänlaisena taantumuksellisena ihmisoikeuksien ongelmavaltiona. Tätä perustellaan heti kättelyssä YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n lapsen oikeuksien komitean rajuilla syytöksillä ja EIT:n päätöksillä. Niiden mukaan Suomessa ei saa kunnon oikeusapua ja asioiden käsittelyajat ovat pitkiä.
Raportin mukaan Suomen työmarkkinoilla ilmenee karkeaa venäläisten syrjintää: Suomessa venäjänkielisen väestön työttömyysaste on 31 %, kun se on muiden maahanmuuttajien kohdalla 18 % ja koko väestön kohdalla vain 9 %. Luvut perustuvat Suomen vähemmistövaltuutetun tietoihin. Asuntojen vuokramarkkinoilla sosiaalista syrjintää kohdistuu etupäässä romaneihin, mutta myös venäjänkielisiin. Työmarkkinoilla syrjitään myös naisia, sillä vuonna 2010 «naisten euro» oli vain 81 senttiä, Venäjän raportti muistuttaa.
Suomen kantaväestö suhtautuu raportin mukaan vähemmistöihin suvaitsemattomasti. Ilmapiiristä ovat toisaalta osoituksena joukkotappelut vähemmistöjen välillä, kuten somalien ja kurdien joukkotappelu Linnanmäellä kesällä 2010. Maahanmuuttajien ja heidän yhteisöjensä omaisuutta vahingoitetaan yhä enemmän, esim. Suomen ensimmäistä buddhalaista temppeliä vastaan hyökättiin useita kertoja jo rakennusvaiheessa.
Raportin mukaan viranomaiset eivät hyväksy erilaisten vähemmistöjen kulttuurisia erikoispiirteitä. Tässä raportti viittaa Tampereen yliopiston jatko-opiskelijan Johanna Hiitolan väitöskirjaan, jonka mukaan suomalaiset tuomioistuimet suhtautuvat ennakkoluuloisesti maahanmuuttajiin lapsenhuoltoasioissa. Suomen viranomaiset tulkitsevat maahanmuuttajaperheiden kasvatusongelmat tuloksena taustalla olevan kulttuurin kyvyttömyydestä kasvattaa lapsia sivistyneesti, kun suomalaisten vastaavat ongelmat laitetaan «väsymyksen» piikkiin, raportti tiivistää.
Raportin mukaan Suomessa ilmenee epäinhimillistä suhtautumista pakolaisiin ja maahanmuuttajiin perheiden yhdistämiskysymyksissä. Tässä kohdin mainitaan vuonna 2010 paljon huomiota herättäneet isoäitien Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan käännytystapaukset, jotka esitellään raportissa suppeasti. Syyskuussa 2011 Turun hallinto-oikeudessa alkoi vastaavanlainen 87-vuotiasta Kosovon albaania koskeva käsittely. Suomen eduskunta kuitenkin katsoi, ettei ulkomaalaislakia tule ongelmien ratkaisemiseksi muuttaa. Raportista saa käsityksen, että eduskunta suhtautuu välinpitämättömästi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa ei ole riittävästi asiantuntijoita työskentelemään pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa. YK:n kidutuksen vastaisen komitean raportissa mainitaan esimerkiksi etnisten vähemmistöjen edustajien läsnäolon puuttuminen suomalaisissa tuomioistuimissa. Pakolaiset lähetetään usein muihin EU-maihin, missä heidän todennäköisyytensä saada turvapaikka on edelleen paljon pienempi.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Suomessa on paljon perheväkivaltaa, sekä yleistä että puolisoon kohdistuvaa. Suomalaisissa kouluissa koulukiusaaminen on erittäin yleistä oppilaiden keskuudessa. Myös nuorten itsemurhien määrä on korkealla. Suomessa lapsilla ja nuorilla on poikkeuksellisen paljon psyykkisiä ongelmia, eikä niiden syitä osata tutkia.
Raportin mukaan Suomessa seksuaalirikoksia jää paljon tutkimatta ja niistä annetut rangaistukset ovat riittämättömiä. Esimerkiksi elokuussa 2011 annetun tuomion mukaan 14-vuotiaan tytön raiskanneet neljä miestä saivat 40 päivästä puoleen vuotta ehdollista ja maksettavakseen korvauksia 500 eurosta 3 000 euroon. Kesällä 2011 ilmeni, että lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies jatkoi työskentelyään alaikäisten tyttöjen urheiluvalmentajana, koska Suomen laki ei edellytä vapaaehtoistyöntekijöiden rikostaustan tutkimista.
Psykiatrisen hoidon osalta Suomessa ilmenee runsaasti ihmisoikeusrikkomuksia, Venäjän ulkoministeriön raportti selostaa. Pakkohoidon kohdalla ei käytetä riippumattomia asiantuntijoita eivätkä tuomioistuimet kontrolloi päätöksiä. Sähköshokkihoitoa käytetään ilman potilaan suostumusta. Suomessa ylivilkkaita lapsia hoidetaan voimakkailla psykotrooppisilla lääkkeillä. Tiedot perustuvat YK:n kidutuksen vastaisen komitean raporttiin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä on todettu Suomen rikkovan myös sananvapautta yksityiselämää koskevassa uutisoinnissa.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan erityisiä ongelmia aiheutuu siitä, että Suomessa ei ole kansallista politiikkaa suhteessa venäjänkieliseen väestöön, vaikka se on suomalaisten ja suomenruotsalaisten jälkeen kolmanneksi suurin kansallinen ryhmä. Euroopan neuvoston mukaan venäjänkielisen väestön oikeuksia kansallisena väestönä tuetaan Suomessa heikosti. Suomi ei ottanut mitenkään huomioon YK:n vähemmistöoikeuksien työryhmän suositusta perustaa erillinen neuvotteluelin venäjänkielisen väestön kysymyksille, vaikka Suomessa toimivat venäjänkieliset järjestöt olivat esittäneet sitä.
YK:n lapsen oikeuksien komissio on useita kertoja kiinnittänyt huomiota lapsen oikeuksien puutteisiin sekä lainsäädännön että oikeuspolitiikan tasolla. Poikkeuksellisen suuri määrä lapsia (tällä hetkellä noin 16 000) elää perheen ulkopuolelle sijoitettuna. Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan huostaanoton perusteita ei tutkita Suomessa riittävästi. Huoltoriitojen käsittely kestää poikkeuksellisen kauan.
Raportin lopuksi mainitaan viisi Venäjän kansalaisia koskevaa edelleen ajankohtaista esimerkkitapausta todisteeksi Suomen huonosta ihmisoikeustilanteesta.
Ensimmäinen tapaus eli «Salosen juttu» on suomalaistenkin hyvin tuntema. Venäjän raportti käsittelee tapausta melko laajasti ja tuo mukaan uusiakin seikkoja. Tarina on sinänsä monelle tuttu: Suomen ja Venäjän kansalaisen Rimma Salosen poika siepattiin Venäjällä ja salakuljetettiin Suomeen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa, minkä jälkeen lapsi eristettiin äidistään ja häneltä kiellettiin mm. venäjän kielen puhuminen ja rukoileminen. Tästä asiasta Venäjä on antanut Suomelle jo useita nootteja ja suullisia moitteita, koska Suomi ei ole noudattanut asiassa kansainvälisiä ihmisoikeus- tai muita sopimuksia miltään osin. Uutena asiana sen sijaan on Venäjän ulkoministeriön moite, joka kohdistuu Rimma Salosen Suomessa saamaan oikeusapuun. Raportin mukaan maksuton oikeusapu osoittautui riittämättömäksi, koska Suomen valtion maksama oikeusavustaja ei kuunnellut Rimma Salosta vaan ajoi syyttäjän etua. Venäjän lähetystö Helsingissä suosittelikin Rimma Saloselle toista asianajajaa. Raportin mukaan äiti saa nyt tavata poikaansa lyhyesti kaksi kertaa kuussa sosiaaliviranomaisten valvonnassa. Aluksi venäjän kielen puhuminen kiellettiin, mutta kielto kumottiin Venäjän viranomaisten puututtua asiaan, koska kielto loukkasi kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja. Venäjän ulkoministeriön raportin mukaan edelleen on kuitenkin voimassa Suomen sosiaaliviranomaisten määräämä kielto puhua ortodoksiuskosta äidin ja pojan välisten tapaamisten aikana, vaikka poika on kastettu ortodoksiuskoon ja äiti on aktiivinen seurakuntalainen. Tapausta koskevan valituksen käsittely alkoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kesäkuussa 2011.
Rimma Salosen tapaus on esitelty ihmisoikeusraportissa nimenomaan edelleen jatkuvana ihmisoikeuksien loukkauksena eli tapauksena, johon ei ole saatu ratkaisua.
Toinen ihmisoikeusraportin käsittelemä tapaus eli «Tapaus Putkonen» on raportin mukaan seuraavanlainen: Helsingin sosiaalitoimi otti v. 2010 huostaan tytön, jolla on Suomen kansalaisuus, hänen venäläiseltä äidiltään ja määräsi lapsen asumaan isänsä, Suomen kansalaisen luokse Pietariin, missä isä asuu ja työskentelee. Tyttö asuu tällä hetkellä Venäjällä, äidillä on oikeus tavata lasta. Tässäkin tapauksessa ilmeni, että venäläisellä naisella ei ole Suomessa juurikaan mahdollisuuksia hänen yrittäessään puolustaa omaa ja lapsensa oikeuksia puutteellisesti perusteltua huostaanottoa vastaan. Lapsen huolto voidaan ottaa venäläiseltä äidiltä nopeasti pois sosiaaliviranomaisten tilapäisillä päätöksillä ennen varsinaisia oikeudenkäyntejä ja siirtää lapsi suomalaiselle isälle ensin väliaikaisesti, sitten pysyvästi. Toisaalta monessa muussa tapauksessa huoltajuusoikeudenkäynti voi venyä vuosien mittaiseksi.
Kolmanneksi mainitaan «Rantalan juttu», joka kuvaillaan seuraavasti: sekä Suomen että Venäjän kansalainen Robert Rantala otettiin joulukuussa 2009 huostaan vanhemmiltaan, Venäjän kansalaiselta Inga Rantalalta ja Suomen kansalaiselta Veli-Pekka Rantalalta. Lapsi karkasi lastenkodista ja Venäjän lapsiasiamiehen Pavel Astahovin väliintulon jälkeen lapsi palautettiin vanhemmilleen. Kesällä 2010 äiti vei lapsen isän kirjallisella suostumuksella Pietariin. Inga Rantala ei uskalla palata Suomeen, koska hän pelkää pahoinpitelysyytettä ja uutta huostaanottoa. Tässäkin Venäjän ulkoministeriö katsoo, että ihmisoikeuksien loukkaus edelleen jatkuu. Lapsen äitiä syytetään huostaanoton perusteena olleesta väitetystä rikoksesta, vaikka huostaanotto on jo peruttu. Suomi rikkoo asiassa Rantalan perheen oikeutta perhe-elämään.
Neljänneksi mainitaan Suomessa asuvan Venäjän kansalaisen Klara Sitnova-Toivosen tapaus. Klara oli määrätty venäläisen tuomioistuimen päätöksellä lapsenlapsensa huoltajaksi. Suomen sosiaaliviranomaiset ottivat epämääräisillä perusteilla lapsenlapsen huostaan ja sijoittivat laitokseen. Joululoman aikana mummo vei lapsenlapsen Pietariin sukulaisiin luokse, koska poika itse halusi sinne. Venäjän raportti huomauttaa, että lapsi on yli 12-vuotias. Poika jäi asumaan kotimaahansa äitinsä ja sukulaistensa luokse. Palauttuaan Suomeen Klara Sitnova-Toivosta syytettiin lapsikaappauksesta, mistä hänet myös tuomittiin.
Viidenneksi mainitaan Tiensuun tapaus. Venäläiseltä äidiltä otettiin syksyllä 2010 huostaan 15-vuotias tytär, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Äidin mukaan itsemurhayritys ei liittynyt perhetilanteeseen vaan siihen, että lapsi oli joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. Venäjän konsuliosasto tiedusteli sosiaaliviranomaisilta, miksi lapsi oli otettu huostaan vastoin äidin ja lapsen tahtoa. Suomen sosiaaliviranomaiset vastasivat, että lain mukaan jokainen itsemurhayritys on peruste huostaanotolle, eivätkä Suomen viranomaiset aio noudattaa maiden välisen konsulisopimuksen ilmoitusvelvollisuutta, mikäli toisen maan kansalaisen vapautta rajoitetaan.
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomi-osuus lopahtaa vähän kesken ja herättääkin epäilyn siitä, että Venäjällä olisi enemmänkin sanottavaa. Mutta kun jo tässä asussa Suomen osuus on muita Euroopan maita pitempi ja vakavampi, on selvää, että sitä on jouduttu lyhentämään.
Mitä Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportista pitäisi sanoa? Suomi on selvästi ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen. Venäjä on nyt tiedottanut koko maailmalle, että nimenomaan Suomessa ihmisoikeustilanne on Euroopan heikoimpia ellei heikoin. Tosiasioita on mahdoton kiistää.
Taustalla on Suomen epäonnistunut diplomatia etenkin Anton Salosen tapauksessa: hyväksymällä venäläisen lapsen sieppaamisen äidiltään Venäjällä ja salakuljetuksen diplomaattiauton takakontissa Suomi tuli rikkoneeksi kerralla useimpia Suomen ja Venäjän välisiä sopimuksia. Tämä näkyi myös Venäjän reaktioissa. Silloinen ulkoministeri Stubb käytti tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen tekemällä ihmisten yksityisasioista ulkopolitiikkaa ja syyttämällä lapsen äitiä Rimma Salosta kaikkeen yksin syylliseksi rikolliseksi, vaikka äitiä ei oltu tuomittu eikä edes syytetty.
Tapaus Antonin vanavedessä julkisuuteen nousi paljon muitakin venäläisten äitien kauhutarinoita. Suurta ihmetystä ja pahennusta Venäjällä herätti sekin, että Suomi on kieltäytynyt allekirjoittamasta Venäjän kanssa lapsen oikeuksia koskevaa kahdenvälistä sopimusta, vaikka Venäjä on jo allekirjoittanut sellaisen Yhdysvaltain ja Ranskan kanssa. Suomen mukaan olemassa olevat sopimukset riittävät, mutta Venäjän mukaan Suomi ei kykene noudattamaan niitä, joten tarvittaisiin uusi sopimus määrittelemään Suomen ja Venäjän välisiä erityistilanteita.
Uusi ulkoministeri Erkki Tuomioja ei tuonut tilanteeseen parannusta. Tuomiojan mielestä lapsiasiat ovat yksityisasioita, vaikka tosiasiassa kansainväliset sopimukset velvoittavat nimenomaan Tuomiojan toimimaan ja ottamaan kantaa ihmisoikeusrikkomuksiin. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on ollut venäläisten äitien ja huostaanottotilanteen suhteen täysin välinpitämätön.
Tästä ei voi tehdä muuta kuin yhden johtopäätöksen: sekä Tuomiojan että Guzenina-Richardsonin on erottava, jotta Suomi saadaan irti lukemattomille ihmisille syvää kärsimystä aiheuttavasta tilanteesta. On saatava remmiin uudet ihmiset, jotka pystyvät ratkaisemaan tilanteen.
JOHAN BÄCKMAN
Oikeussosiologian dosentti
Helsingin yliopisto
Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin voi ladata täältä:
http://www.mid.ru/bdomp/brp_4.nsf/9f9f2a6497b5822f43256a2900463456/2b4694cd44b6411e44257974003e49c4/$FILE/%D0%94%D0%BE%D0%BA%D0%BB%D0%B0%D0%B4.pdf
Subscribe to:
Comments (Atom)