Столетие независимости Финляндии - что это значит для нас?

​Сегодня наступил самый важный день для финнов за долгое время - столетие независимости Финляндии. Для нас это спокойный день, с тихой радостью, каждый у себя в домашнем уюте и теплоте думает о том, что этот день значит для каждого из нас.

Сегодня по всем финским СМИ главная новость - Президент Российской Федерации отправил поздравительное письмо финскому президенту по случаю столетия нашей страны. Внимание Российского президента значит для нас много, согревает сердце каждого финна, укрепляет отношения наших стран.

Ведь независимость Финляндии во многом связана с Россией. Не преувеличение сказать, что сегодня каждый финн думает и о России. В связи с этим забавно, что недавно, финская полиция отметила еще более важный юбилей - двухсотлетие (!) существования финской полиции! Как это так?

Ведь государственность Финляндии была постепенно создана в составе Российской Империи. Поэтому, особый имперский дух остался в государственности финнов. Это заметно. например, каждый год в День независимости Финляндии, на приеме президента, когда гости идут в президентском дворце в очереди, каждый приветствует президента. Это же - прямая копия приема генерал-губернатора Финляндии. И это традиция продолжается и сегодня.

Создателем финской государственности можно назвать в первую очередь императора Александра I. Финны уважают его, и недавно между городами Турку и Хельсинки появился даже весьма серьезный спор в связи с Императором. В честь Императора Александра I Академия Турку (позже - Хельсинский университет), уже к 1814-м году заказал памятник Императору. Когда Академия Турку стала Хельсинским университетом и переехала в Хельсинки, в 1832-м году переехал также и бюст Императора, который более 150 следующих лет стоял в Хельсинки.

Интересно, что к 200-летие создания памятника императору, к 2014-м году, правление города Турку решило потребовать его обратно. Хельсинки отказался, и появился весьма интересный спор по поводу памятника Императору, между Турку и Хельсинки. Поскольку Хельсинки отказался вернуть памятник, в Турку решили сделать новую копию из бронзы и поставить на старом месте, где он стоял 200 лет назад. Таким образом, за счет финского налогоплательщика, был еще подготовлен очередной памятник Императору - создателю финской государственности. Такие у нас в Финляндии "споры по памятникам ".

Известно, что в старом центре Хельсинки, на Сенатской площади, стоит большой памятник императору Александру II, недалеко от памятника - Успенский Собор, самый большой православный храм западной Европы, был построен на средства Императора, как символ единства Финляндии и России. Также этот союз символизирует улица возле Сенатской площади, между памятниками императорам Александру I и Александру II, до сих пор называется Союзная улица, в честь союза Финляндии с Россией. Начинается с Сенатской площади - Александровская улица, в честь Императора.

Но не только императоры - важные личности для финнов. Есть более спорные личности - это Ленин, Сталин и Маннергейм. Опыт показывает, что их невозможно обсуждать без эмоций и среди финнов, и среди русских. У Ленина, Сталина, Маннергейма есть сторонники и противники и в Финляндии и в России. Их жизнь во многом связана с Финляндией, они все бывали много Финляндии. Ленин и Сталин даже - к счастью или к сожалению - познакомились в Финляндии в городе Тампере, в помещении, где до сих пор находится последний в мире Музей Ленина. Ленин подписал протокол признания финской независимости, поэтому финны уважают Ленина, есть в Финляндии Парк Ленина в Хельсинки, бюсты Ленина по разным городам. Маннергейм - русский генерал, финский маршал, союзник нацистов, участник блокады Ленинграда, первый послевоенный финский президент - икона многих финских патриотов, несмотря на то, что он был шведом и русским генералом. Нелегко быть большим государственным деятелем в Финляндии и России, поэтому Маннергейма, Ленина и Сталина невозможно обсуждать спокойно.

Но есть человек, который сделал очень много для укрепления российско-финских отношений. Это посол России в Хельсинки Александр Юрьевич Румянцев, который более 10 лет руководил российской дипмиссией в финской столице - развивал и укреплял отношения двух стран, а также во многом улучшил жизненные условия финнов и русских, своими руками сделал жизнь лучше для миллионов людей. Понятно, что после такого значимого человека, Россия могла отправить, и отправила только самого хорошего представителя профессии российского дипломата в качестве его последователя.

Отношения Финляндии и России настолько тесные, что появились тысячи российско-финских семей и детей, в связи с этим, к сожалению, и разводы, даже печальные случаи изъятия и похищения детей. С этими проблемами в близких отношениях наших стран успешно боролись уполномоченные по правам ребенка - Павел Астахов и Анна Кузнецова, также и российская дипмиссия в Финляндии. Несмотря на трагический характер этих случаев, надо сказать, что если семейные споры - главная проблема наших стран, это означает, что настоящих проблем в отношениях нет.

Жить одновременно и в Финляндии и в России - интересно. Многие наши граждане, и в Финляндии, и в России, живут такой жизнью. На самом деле, у них есть и русская, и финская жизнь.

Забавно, что сегодня многие финны считают, что Финляндия не является независимой страной. Даже иногда напоминают о том, что в составе Российской империи Финляндия была более независимая, чем в составе Европейского Союза. Ведь в империи у нас была своя валюта, свои границы, свои законы и своя армия. А сейчас есть евровалюта, Шенген-границы, директивы Евросоюза, а армия тесно сотрудничает с другими армиями.

Интересно, что финны, видимо, самая антинатовская страна в Европе - среди финнов по результатам опросов последних лет от 70 до 80 % не поддерживают членства Финляндии в НАТО. Тот факт, что международные конъюнктуры и новые повороты во внешней политике России не влияют на мнение финнов, является доказательством того, что финны доверяют российскому руководству и его уважительному отношению к Финляндии.

Также забавно, что финские патриотические движения и активистов, которые требуют выхода Финляндии из Евросоюза, регулярно обвиняют в финских СМИ в том, что они якобы получают финансирование и инструкции из России. Поэтому, нелегко быть финским патриотом.

Один мудрый финн сказал, что Финляндия может иметь настоящие отношения только с одной страной - с Россией. Отношения Финляндии с другими странами являются только отражением российско-финских отношений. Если у финнов хорошие отношения с Россией, значит, хорошие отношения и со всеми остальными странами.

В конце еще финский анекдот. Брежнев и президент Кекконен сидели в бане и беседовали. Брежнев Кекконену: "Дорогой Урхо, что Вы думаете, если присоединим Финляндию к СССР?" Кекконен отвечал: "Дорогой Леонид Ильич, спасибо за интересное предложение, но я к сожалению не готов стать руководителем такого огромного государства."

В этот важный день, в столетие независимости Финляндии, я хочу искренне поблагодарить своих русских друзей за дружбу и за то, что мы вместе укрепили отношения наших стран. Пусть процветает и углубляется российско-финская дружба!

Trotski - verenhimoinen peto, Venäjän hävittäjä

Venäjällä vietettiin äskettäin lokakuun vallankumouksen 100-vuotispäivää. Venäjän virallinen suhtautuminen lokakuun vallankumoukseen ja neuvostoaikoihin siirtymiseen on ollut ainakin länsimaiselle medialle jonkinlainen arvoitus. On pohdittu, miten Venäjä loppujen lopuksi suhtautuu vallankumoukseen ja bolshevikkeihin sekä kaikkeen siihen mitä siitä seurasi. Hyvänä indikaattorina voidaan pitää Venäjän tärkeimmän televisiokanavan tuottamaa kallista ja näyttävää tv-sarjaa "Trotski", joka kertoo vallankumouksen erään keskeisimmän henkilön, Lev Trotskin (oikealta nimeltään Leiba Bronstein) tarinan. Trotski-sarjaa näytettiin Venäjän television ykköskanavalla lokakuun vallankumouksen 100-vuotisjuhlan päivinä parhaaseen katseluaikaan ja sarja on valtion kustantama. Näin ollen voidaan sanoa, että se kyllä heijastelee virallisen Venäjän kantaa asiaan, sekä myös aikamme taiteilijoiden, kuten Venäjän eturivin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien, näkemyksiä. Televisiosarjana ja taiteellisena esityksenä Trotski-sarja on erittäin laadukas. Se on myös viihdyttävä ja koukuttava. Venäjän ykköskanavan pääjohtaja Konstantin Ernst sanoikin sarjan ensi-iltaa edeltävässä haastattelussa, että tekijät haluavat puhutella myös nuoria katsojia. Sarjan päähenkilöiden - Trotski, Lenin ja Stalin - persoonaa rakennetaan sarjan kuluessa erilaisten takautumien kautta hyvin taitavasti, taustalla on koko ajan lähestyvän ja toteutuvan vallankumouksen kiihottava tunnelma. Sarjaan sisältyy myös selväpiirteinen historiantulkinta ja viesti. Neljäs tärkeä päähenkilö on taustapiru Aleksander Parvus (oikealta nimeltään Izrail Gelfand), joka rahoitti Venäjän lokakuun vallankumouksen Saksan avulla värväämällä sekä Trotskin että Leninin. Sarjassa Trotskia esittää Venäjän ykkösnäyttelijä Konstantin Habenski. Ei ole mitään epselvyyttä siitä, että sarjassa vallankumous esitellään Venäjän yli vyöryvänä saatanallisena pahuutena. Trotski on nahkatakkinen paholainen, murhaaja ja irstailija. Kansalaissodan aikaan hän liikkuu ympäri Venäjää pansssarijunallaan, teloituttamassa rintamakarkureita, mutta viettää samaan aikaan salonkivaunussaan irstasta elämää bolshevikkien luottorunoilijan Larisa Reisnerin kanssa. Kansa näkee nälkää. Vallankumous esitellään sarjassa Saksan ja sen agenttien junailemana salaliittona Venäjän luhistamiseksi. Nämä agentit ovat ensisijaisesti Trotski ja Parvus. Vallankumousrunoilijatar Larisa Reisner esitellään polkkatukkaisena, mustaan iltapukuun pukeutuneena, tupakkaa holkissaan imevänä, kirjoituskonettaan Trotskin salonkivaunussa hakkaavana vamppina, joka sarjan edetessä oleskelee vallankumousjohtajansa läheisyydessä jo puolialastomana. Mutta sarjan venäläiset naiset (Reisnerhän ei varsinaisesti ollut venäläinen) ja vaimot esitellään miestensä rinnalla loppuun asti uskollisesti seisovina ja heitä rakastavina viisaina neuvonantajina, kuten Leninin vaimo Nadezhda Krupskaja ja myös Trotskin toinen vaimo Natalia Sedovaja. Trotskin ensimmäinen vaimo Nina Bronstein palaa lapsineen karkotuksesta katkeroituneena, Trotski ei itse enemmälti odottanut häntä, koska otti uuden vaimon, mutta siitä huolimatta myös Nina venäläisenä vaimona ja äitinä on miehelleen loppuun asti uskollinen. Venäläisen naisen ja äidin hyvyys ja uskollisuus on suorastaan ylimaallista. Sarjassa esitellään useita historian tapahtumia ja annetaan niistä selvä tulkinta, kuten esimerkiksi varsinainen vallankumouksen tapahtuminen Petrogradissa (Trotski johtaa sitä puhelimitse, ohjaillen tärkeiden kohteiden valtaamista). Välillä hän ottaa sohvalla nokoset. Kiinnostavinta antia sarjassa on Stalin (oikealta nimeltään Josif Dzhugashvili), gruusialaistaustainen vallankumousjohtaja. Stalin esitellään itse paholaisen ja juonittelijan perikuvana. Hänellä ei tietenkään ole vaimoa tai naista tässä sarjassa, koska hän ei kaipaa hyvyyttä. Stalin astuu sarjaan verenhimoisena pankkiryöstäjänä: Gruusian maaseudulla rahakuljetus pysäytetään, kun julman oloinen Stalin seisoo keskellä maantietä, tuijottaen kulmiensa alta häijysti. Stalin sytyttää tupakan, ja tupakan palamisen kuluessa hänen avustajansa ryöstävät rahakuljetuksen. Kaikki kuljetusta saattaneet sotilaat ammutaan julmasti. Sitten Stalin tumppaa savukkeensa. Hän on täysin armoton johtaja ja tappaja. Stalin kohoaa vallankumouksen johtoon Trotskin ja Leninin rinnalle. Tapahtumien edetessä Stalin tuijottaa kulmiensa alta häijysti, lausuu vain muutaman sanan, myhäilee ja hymähtelee ylimielisesti ja imeskelee piippuaan. Hahmo on voimakkaasti karrikoitu pahan perikuva. Trotskin ja Stalinin välit ovat aina viileät. Jonkinlaisena lopullisena välirikkona on niin sanottu professorien juttu, kun politbyroo äänestää siitä, teloitetaanko vallankumousta vastustaneet professorit (kuten esimerkiksi kuuluisat filosofit Berdjajev ja Iljin) vai lähetetäänkö heidät maanpakoon. Stalin haluaisi teloituttaa, Trotski haluaa heidät maanpakoon. Lenin äänestää Trotskin puolesta ja professorit lastataan laivaan. Äänestyksen hävinnyt Stalin katkeroituu, ja seuraava karkotettu maanpakolainen onkin Trotski itse. Hän muuttaa Meksikoon, missä asustelee linnoitetussa talossa, selviten salamurha-iskuista ja hautoen kammottavia muistoja murhatöistään. Trotskille syntyy vielä suhde vallankumoustaiteilija Frida Kahlon kanssa. Tämäkin suhde esitetään esimerkkinä Trotskin irstaasta luonteesta. Jo sarjan alussa kuvaan astuu "kanadalainen toimittaja Frank Jackson", joka oikeasti on Stalinin lähettämä salamurhaaja Ramon Mercader. Hänen tehtävänsä on murhata Trotski. Koko sarjan kuluessa Trotski käy pitkiä keskusteluita "toimittajan" kanssa. Lopulta Trotski vaimoineen saa tietää, että "Frank Jacksonia" ei ole olemassa, kysymyksessä on valehenkilö. Trotski ymmärtää, että "Jackson" on tullut murhaamaan hänet ja antautuu kohtalolleen. Trotski sanoo vaimolleen jäähyväiset ja lähtee viimeiseen keskusteluun "Jacksonin" kanssa työhuoneeseensa. Jackson nappaa seinältä jäähakun ja iskee sillä Trotskia päähän. Lopussa annetaan ymmärtää, että myös Trotski itse oli verisen vallankumouksen viimeinen uhri. Myöhemmin myös Trotskin lapset kuolevat yksi toisensa jälkeen ikävillä tavoilla. Vallankumousnimensä "Trotski" Leiba Bronstein muuten otti Odessan vankilan johtajalta, Nikolai Trotskilta, joka suhtautui häneen arvostavasti mutta ylimielisesti. Persoonana Trotski esitellään hankalana, kaikkien kanssa riitautuvana tyyppinä, mutta samaan aikaan myös erittäin taitavana poliitikkona, joka varsinaisesti nosti Leninin bolshevikkien ykkösmieheksi. Julma ja armoton Stalin onnistui kuitenkin syrjäyttämään sekä Leninin että Trotskin ja nousi lopulta maailmanhistorian vaikutusvaltaisimmaksi ja maailman suurimmaan valtion johtajaksi, joka lopulta selvisi toisen maailmansodan voittajaksi. Mitään epäselvyyttä ei kuitenkaan ole siitä, että bolshevikit esitellään pahuuden täydellisinä ruumiillistumina ja aidon, oikean Venäjän hävittäjinä. Televisiosarja Trotski on erittäin laadukkaasti toteutettu ja se kannattaisi näyttää myös Suomen televisiossa mahdollisimman pian. 

Bäckman ja Stalin. Johan Bäckmanin sensuroimaton haastattelu Iltalehdelle.

Iltalehti haastatteli minua äskettäin Stalinin kuoleman 60-vuotispäivän tiimoilta. Asian herättämän mielenkiinnon vuoksi julkistan ohessa vastaukseni Iltalehden kysymyksiin kokonaisuudessaan. 

Iltalehti:
Miten arvioisit Stalinin ansioita ja terroria?

Johan Bäckman:

– Itse olen sitä mieltä, että Stalinia ja Neuvostoliittoa pitää puolustaa kaikissa tilanteissa. Tällä tavoin puolustetaan toisen maailmansodan lopputulosta, Yhdistyneita kansakuntia ja ihmisoikeuksia. Nykyisen äärioikeistolaisen ilmapiirin käyttövoimana on aivan hillitön neuvostovastaisuus, joka tunkee esiin joka paikasta.  

– Voitto fasismista johti Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen, ihmisoikeuksien julistukseen ja siirtomaiden vapauttamiseen. Valtioiden koskemattomuudesta tuli kansainvälisen oikeuden perusta. Stalinilla on kaikessa tässä roolinsa.  

– Loppupeleissä Stalin on maailmanhistorian suurin voittaja. Hän löi Hitlerin, eikä kukaan voi viedä sitä häneltä. Stalin on eniten maailmanhistoriaan vaikuttanut poliitikko.

– Brittiläiset ovat aina olleet raivoissaan Stalinille ja venäläisille siirtomaaimperiumin hajottamisesta. Siksi britit edelleen tekevät kaikkensa Venäjän hajottamiseksi. Myös amerikkalaiset ovat Stalinille erittäin kateellisia. 

– Sodan jälkeen Stalin oli Suomea kohtaan hyvin armollinen. Mannerheim nostettiin presidentiksi ja puolet sotakorvauksista annettiin anteeksi, maksuaikaa pidennettiin. Stalin halusi Suomelle vahvan raskaan teollisuuden ja sinetöi näin itsenäisyytemme.  

– Kyllähän Stalin muutti ihmiskunnan suuntaa ja kaikkien ihmisten maailmankuvaa. Hän myös loi maailmahistorian tähänastisen suurimman valtion. Kenelläkään ihmisellä ei ole ollut maailmassa niin paljon valtaa kuin Stalinilla, ja se askarruttaa monia edelleen. Tosiasiassa hän oli hyvin vaatimaton tyyppi. 

– Moni ei uskalla suoraan esittää arvioitaan Stalinista, koska hänen valtansa on edelleen suuri. Siksi kenelläkään ei voi olla yksiselitteistä kantaa hänen ihmisenä ja hänen tekoihinsa. Suuri osa Stalinia koskevasta kirjallisuudesta on alkeellista ja toistaa tiettyjä kuluneita latteuksia, vaikka poikkeuksiakin on, kuten amerikkalaisen professorin Daniel Rancour-Laferrieren Stalinin psyyke.  Se on vaarallinen kirja, koska se osoittaa Stalinin syvällisen inhimillisyyden.  

– Tosiasia on, että hänellä oli valtaa eniten ihmiskunnan historiassa. Hän myös voitti ihmiskunnan historian suurimman sodan, eikä sitä kunniaa voi kukaan ottaa häneltä pois. Kyllä Hitlerin lyöminen ja natsi-Saksan tuhoaminen oli ennen kaikkea Stalinin ansiota. Siksi hän edelleen pelottaa ihmisiä. 

– Stalinin henkilön tutkimiseksi tärkeintä taitaa olla hänen pappiskoulutuksensa. Muuta koulutusta hänellä ei ollut. Luulen että useampikin pappi olisi toiminut samalla tavalla. 

– Stalin pelasti suurin uhrauksin Euroopan natseilta. Hän on siis koko Euroopan vapauttaja, mikä kannattaisi muistaa. Valitettavasti nyt on vallalla tannerilaisten sosialidemokraattien ihalema Euroopan unioni, eräänlainen trotskilainen hanke, joka on jo konkurssissa. 

– Venäjän tuhatvuotiseen historiaan mahtuu näitä suuria johtajia ja jokaisella on oma tarinansa ja kohtalonsa. Helppoa ei ole ollut kellään. Vladimir Putin on Venäjän historian maltillisin ja liberaalein johtaja. Putinin aikana jopa kuolemanrangaistus on poistettu. 

– Putin on ottanut asiakseen puolustaa valtioiden suvereniteettia esimerkiksi Syyriassa. Tosiasiassa Venäjä on noussut YK:n yläpuolelle maailmanrauhan ja kansojen oikeuksien vaalijana Putinista on tullut todellinen vapaan maailman johtaja. Häneen luotetaan ja Venäjän arvovalta maailmassa kasvaa kohisten joka päivä. Putinin ajama Euraasian liitto perustetaan viimeistään 2015. Se perustuu talousintegraatioon ja demokraattisille arvoille, kun Euroopan unioni on hajonnut. 

Iltalehti: 

Esimerkiksi Wikipedia arvioi, että Stalinin valtioterrori surmasi 10 miljoonaa neuvostokansalaista.

Johan Bäckman:

– Kas kun ei 100 miljoonaa tai miljardi. Stalin olisi varmaan ilahtunut tällaisista vääristä tilastoista ja liioittelusta, joka todistaa miten heikkoja Stalinin vastustajat ovat edelleen. 

– En ole kuullut että Stalin olisi surmannut ketään. Jos puhutaan hänen valtakautensa poliittisista tuomioista, niiden takana oli sisäasiain kansankomissariaatti NKVD. Jos haluatte valittaa Stalinin ajan tuomioista, ottakaa yhteys Venäjän pääsyyttäjänvirastoon ja hakekaa armahdusta. 

– Venäjä peruuttaa Stalinin ajan poliittisia tuomioita ja maksaa niistä korvauksia, kuten sivistysvaltion kuuluukin. Olisi mukava jos Suomessakin voisi hakea peruutusta poliittisille tuomioille. Sanoma Osakeyhtiö voisi maksaa suomalaisille korvauksia Erkon sodista. 

– Vuosien 1937–1938 terrorissa ammuttujen määräksi on luotettavissa tutkimuksissa esitetty 600 000 

– 900 000 (alkaen kuudesta sadasta tuhannesta päättyen yhdeksään sataan tuhanteen). En ymmärrä mistä hatusta luku 10 miljoonaa on vedetty. Se oli kovaa aikaa, mutta Neuvostoliiton olemassaolo oli vaakalaudalla. Silloin ihmisiä teloitettiin muissakin maissa, ei Neuvostoliitto ollut siitä mikään poikkeus. 

– Myös tuhansia suomalaisia ammuttiin Neuvosto-Karjalassa ja muualla. Olen käynyt Petroskoin lähellä Sondermohin teloituspaikalla. Se on todella syvällä metsässä. Ammuttujen sielut ovat ikään kuin läsnä. Siihen aikaan Suomi uhkasi jatkuvasti neuvostovaltaa sotilaallisilla hyökkäyksillä. Teloitetut suomalaiset olivat hinta valkoisen Suomen sotauhosta. Se kannattaa Nato-uhoajien myös pitää mielessä. 

– Pitäisi puhua Neuvostoliiton hajoamisen uhreista. Neuvostoliiton hajoamisella on enemmän uhreja kuin Stalinin terrorilla. Sadat tuhannet ihmiset ovat kuolleet vuoden 1991 jälkeen sisällissotien, terrorismin ja talouskriisien uhrina. Putin oli oikeassa kun sanoi, että Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan geopoliittinen katastrofi. Onneksi Putin rakentaa nyt Euraasian liiton, jotta elämänlaatumme paranee.  

– Jos Stalinia halutaan moittia niin olisi hyvä perustaa kritiikki tosiasioille. Nykyään Stalinin ylivoimaisen menestyksen takia hänen vihamiehensä ovat niin hysteerisiä, että harkintakyky pettää.

– Aleksander Solzhenitsyn aikanaan laski näihin uhreihin jopa syntymättömät lapsetkin. Käyhän se niinkin, hänellä oli siihen kirjailijan vapaus. Mutta lehdistön pitäisi puhua tosiasioista. 

– Stalinista levitetään paljon väärää tietoa, häntä ei esimerkiksi koskaan kutsuttu "Isä Aurinkoiseksi". Se on suomalaisten keksimä myytti.   

Iltalehti:

Mikä Stalinin hallinnossa meni vikaan?

Johan Bäckman:

– Ei sinä mikään vikaan mennyt, kyllä kaikki meni niinkuin piti.  

Iltalehti:

Miksi Stalin hyökkäsi Suomen kimppuun talvisodassa 1939?

Johan Bäckman:

– En ole koskaan kuullut että Stalin olisi hyökännyt kenenkään kimppuun. Suomeen hyökkäsi Työläisten ja Talonpoikien Punainen Armeija. Stalin istui Kremlissään. Suomi laitettiin polvilleen ja otettiin se mitä haluttiin eli turvavyöhyke Leningradille, kun sitä ei muilla keinoilla Erkon käytöksen takia saatu. 

– Olen itse opiskellut myös poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut siitä jopa sivugradun. Uskallan sanoa että Suomen koko sotahistoria on suuri väärennös. Sen väärennöksen arkkitehdit ovat Osmo Jussila, Ohto Manninen, Kimmo Rentola, Timo Vihavainen ja sen sellaiset. Heidän leipätyönsä on ihmisten huijaaminen. 

– Ainoa todellinen sotasyyllinen on ja oli Erkko. Helsingin Sanomat oli ja on olemassa ainoastaan Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Erkon kuoleman jälkeen viime keväänä Helsingin Sanomat on luisunut jo konkurssiin, mainostajat ovat häipyneet. Ehkä Suomi muuttuu paremmaksi ilman Helsingin Sanomia, mutta myös Erkon sodat pitäisi selvittää.  

– Stalin hoksasi ettei Suomen hallitus ollut legitiimi, koska se oli vuoden 1918 saksalaisen maihinnousun tulos. Sellainen ei voi nauttia kansan todellista luottamusta. Suomeahan pidettiin koossa poliittisella terrorilla, oppositio laitettiin vankilaan, vasemmistolaisuus oli lailla kielletty. Eduskunnassa istui näitä tannerilaisia Hitlerin ystäviä. Stalin tiesi että Saksa käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, niinkuin kävikin. 

– Suomi oli suurin uhka Leningradin turvallisuudelle. Saksan ilmavoimat pommittivat Leningradin aluetta Suomesta käsin. Jos kokoomuksen Nato-uho vielä jatkuu, rajan voisi siirtää Lappeenrantaan. 

– Stalin ymmärsi miten Suomea hallitaan ja perusti Terijoen hallituksen. Vaikka se hallitus ei tehnyt mitään muuta kuin kahvitteli ja kirjoitti Stalinille onnnittelusähkeen, siitä tuli silti Suomen historian vaikutusvaltaisin hallitus. Se muistetaan edelleen ja vaikuttaa jokaiseen Suomen hallitukseen. 

– Kukaan muu poliitikko ei ole vaikuttanut enemmän suomalaisten kohtaloon kuin Stalin eikä mikään muu hallitus ohjaa suomalaisten elämää enemmän kuin Terijoen hallitus. Terijoen hallituksessahan oli todellisia ammatti-ihmisiä, toisin kuin nykyisissä Suomen hallituksissa. 

– Stalin oli ja on edelleen eniten jokaisen suomalaisen elämää vaikuttava poliitikko. 

– Mainilan laukauksista totean että niitä laukauksia ei kukaan ampunut, koska mitään todisteita ei ole nähty. Ne laukaukset olivat olemassa vain Moskovan radiossa. Mutta Suomessa käynnistettiin heti tutkinta, jossa väärennetiin selostukset neuvostotykistön muka ampumista laukauksista. Näin syntyi myytti Mainilan laukauksista. Kukaan ei ole nähnyt niistä yhtäkään todistetta. Mutta kyllä näitä ammuskeluita rajalla oli paljon, koska tilanne oli Erkon ansiosta kireä. 

– Ohto Manninen on väärentänyt 1994 tutkielman Mainilan laukauksista. Manninen väittää, että Zhdanovin papereista löytynyt rasstrel-sana tarkoittaisi Mainilan laukauksia. Mannisen suomennos on väärä. En ole koskaan lukenut mitään yhtä naurettavaa. Samainen Manninen sai yksinoikeuden Erkon arkistoon värentääkseen Erkon sodan taustat. 

– Kansan suussa talvisotahan tunnetaan nimellä Erkon sota ja tätä yritän aina Venäjällä tuoda esiin. Suomen kansa tietää, että Erkko oli tuon sodan takana. Ei Suomea voi kukaan miehittää, täällä on liikaa metsiä ja soita. Ei tänne kannata kenenkään tulla ilman lupaa.  

– Täytyy muistaa, että Erkon lehti Helsingin Sanomat perustettiin Suomen ja Venäjän suhteiden häiritsemiseksi ja vahingoittamiseksi. Siinä Erkko onnistui erittäin hyvin. Hän oli niin mahdoton tyyppi, ettei Stalinille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sota. Ihmettelen milloin Erkon persoonaa aletaan tutkia. Helsingin Sanomissa valitetaan Moskovan arkistoista, mutta haluaisin kysyä Erkon arkistoista. Niitä ei yksikään normaali tutkija ole päässyt tutkimaan. 

– Stalin lähetti Suomeen hyvissä ajoin salaisen neuvottelijansa Jartsevin eli Rybkinin, jolla annettiin tehtäväksi Suomen valtiojohdon päiden valaiseminen järjen valolla. No eihän sellainen voi onnistua. Erkko ei suostunut mihinkään, eikä antanut edes Moskovaan lähteneille neuvottelijoille valtuuksia neuvotella. Erkko jankutti että unohda että Venäjä on suurvalta, ja myös sitä samaahan Helsingin Sanomat jankuttaa edelleen, myös Jyrki Katainen jäi siitä hiljattain kiinni. Eli ei tässä ole opittu mitään. 

– Varmaan Stalin oli loukkaantunut siitä, että hänelle ja Leninille paljon apua ja tukea antanut Suomi oli nyt joutunut tällaisten idioottien käsiin. Kyllä Stalin varmasti koki myötätuntoa meidän suomalaisten huonosta herraonnesta. Katso nyt vaikka Niinistöä tänään, menee Putinille jankuttamaan jostakin disinformaatiosta ja sosiaalityöntekijöien vaitiolovelvollisuudesta. Kyllä siellä ihmetellään. 

– Suomalaisten pitäisi ymmärtää että talvisota on Erkon sota. Myös Helsingin Sanomien toimittajien pitäisi se ymmärtää ja pyytää anteeksi suomalaisilta. Olen esittänyt Sanoma osakeyhtiölle, että se maksaisi korvaukset Erkon sotien ja jatkosotien uhreille. Pitäisi pystyttää Erkon sotien muistopatsas, jossa Erkko pyytää polvillaan anteeksi Suomen ja Venäjän kansoilta. Mutta se on mahdollista vasta Sanoma osakeyhtiön konkurssin jälkeen. 

– Ei Stalin sotaa halunnut mutta Helsingin Sanomat oli hyvin epäkohtelias. Ei venäläistä saa loukata eikä varsinkaan gruusialaista suutarin poikaa. 

Iltalehti:

Onko Stalin teille henkilökohtaisesti sankari vai konna?

Johan Bäckman:

– Sankareita ja konnia on vain amerikkalaisissa elokuvissa. En ymmärrä kysymystä. 

– Stalin eli koko elämänsä aatteelleen ja Neuvostoliitolle, hän omisti vain piippunsa. Hän ei välittänyt vähääkään omaisuudesta eikä omistanut mitään. Kun hän kuoli ja hänen perunkirjoituksensa tehtiin, todettiin, että hänellä ei ollut mitään henkilökohtaista omaisuutta. Hänellä oli ainoastaaan passi, tupakkapussi, piippu, rahakukkaro ja vähän rahaa, mantteli, lakki ja lähinnä yllään olevat vaatteet. kaikki muu mitä hän käytti, juhlapuvut ja muut olivat valtion omaisuutta.

– Stalin oli varmaan maailman onnellisin ihminen, koska hän ei omistanut muuta kuin piippunsa. 

– Varmaan Stalin olisi kiinnostunut suomalaisesta lastensuojelusta. Sehän antaa täysin rajattomat mahdollisuudet ihmisten piinaamiselle ja kiusaamiselle ilman varsinaista teloitustuomiota. Venäjällä onkin näissä lapsikiistoissa muisteltu juuri Stalinia. 

– Moskovassa 2000-luvun alussa tein omiin tarpeisiini tutkimusta Stalinin henkilöstä ja tapasin niitä ihmisiä, jotka olivat hänen kanssaan läheisesti tekemisissä. Rudolf Sykiäinen -vainaa oli Stalinin avustaja Suomea koskevissa asioissa. 

– Stalin rakasti Suomea. Se on ymmärrettävää, koska juuri suomalaiset auttoivat eniten Stalinia ja Leniniä. Kyllä Stalin pohjimmiltaan halusi vain vapauttaa suomalaiset sen aikaisesta saksalaismielisestä fasistihallinnosta. Ja siinä hän onnistui. Suomen demokratisoinnista voimme tietysti kiittää ennen muuta Stalinia. 

– Stalin ilmeisesti arvosti suomalaisia tovereitaan eniten. Otto Wille Kuusinen oli Stalinin luottomies, joka hoiti myös Terijoen hallituksen operaation ja nousi Kremlin hierarkian huipulle politbyroon jäseneksi. Kenellekään suomalaisella poliitikolla ei ole ollut niin paljon valtaa kuin Kuusisella.

– Ystäväni Rudolf luonnehti Stalinia herttaiseksi. Stalinilla oli tavattoman kauniit kasvot ja hän siristeli silmiään herttaisesti. Rudolfin mukaan Stalin oli ennen kaikkea objektiivinen elämän arvioitsija. Sellaisia tarvittaisiin tietysti enemmän. 

– Kyllä suomalaiset ovat aika lailla vastuussa tästä Stalinin menestystarinasta. Stalinhan kävi Suomessa aikanaan ja tapasi Tampereella ensi kerran Leninin. Suomalaiset auttoivat bolsevikkeja, koska he tukivat Suomen itsenäisyyttä. Stalin osasi myös jonkin verran suomea, hän esimerkiksi osasi pyytää kahviinsa kermaa. 

– Suomessa Stalinin vastustajat tykkäävät levittää huhua siitä, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Mutta kyllä siinä paperissa on myös Stalinin nimi. 

– Stalin kävi Suomessa marraskuussa 1917 tukemassa Suomen itsenäisyyttä. Suomi saa olla kiitollinen itsenäisyydestään Stalinille. Ehdotankin kiitospäivän viettoa marraskuun viimeisenä torstaina Stalinin kunniaksi. 

– Tietääkseni Tampereen Lenin-museohan oli alun perin Stalinin ja Leninin museo. Museo on perustettu siihen huoneeseen, missä Lenin ja Stalin ensi kertaa tapasivat. 

Iltalehti: 

Miksi Stalin ei tehnyt Suomesta kansandemokratiaa 1940-luvulla?

Johan Bäckman:

– Saska Saarikosken isä Pentti Saarikoski kirjoitti: "Hitler teki rikoksia, Stalin ehkä ainostaan erehdyksiä, vääriä diagnooseja". Luulen että sodan jälkeen Suomelle annettiin Stalinin toimesta väärä diagnoosi. Olisi ehkä kannattanut tehdä se kansandemokratia. Nyt meillä on edelleen riesanamme rytit ja mannerheimit ja niiden palvonta. Olen tästä Stalinille jossakin määrin vihainen. 

– Ei kai Suomesta kansandemokratiaa saada kuin vasta 2040-luvulla. Mutta sitä ennen juttaurpiaiset, sixtenkorkmanit ja ollirehnit pitää tuomita uudessa sotasyyllisyysoikeudessa Suomen talouden ja elintason tuhoamisesta. Kaupastakin saa enää vain hevosenlihaa.

– Suomihan oli Hitlerin tärkeimpiä ja uskollisimpia liittolaisia aina syksyyn 1944. Stalin antoi sitten liikaa anteeksi ja jätti sotasyylliset henkiin. Minulle syntyi käsitys, että Suomen aikainen irtautuminen sodasta sai Stalinin armolliselle tuulelle. Se oli kyllä virhe, koska Ryti olisi pitänyt hirttää. 

– Ryti itsekin tunnusti ajaneensa suomalaiset nuoret miehet rintamalle Adolf Hitlerin ja natsien puolesta. Luulen että Ryti itsekin halusi hirteen. Onhan noloa olla sodan häviäjä ja elää kansan keskuudessa muina miehinä. Rytiä ei hirtetty ja tässä ollaan. Jälkipolville on syntynyt se väärä käsitys, että Ryti olisi tehnyt jotain oikein. 

– Voi olla että Stalin ei enää ollut sodan jälkeen täysissä voimissa eikä arvioinut Suomen sotasyyllisten asiaa oikein. Sotasyyllisistä ainakin Väinö Tanner olisi pitänyt teloittaa. Nythän meillä on näitä tannerilaisia demareita joka kulmassa. Sekin on Stalinin syytä. Olen siitä hyvin pahoillani. 

– Se että Suomessa ei 1945 tapahtunut sosialistista vallankumousta johtuu pitkästi Stalinista, joka päästi Mannerheimin presidentiksi. Stalin päätti, ettei Suomesta tehdä kansandemokratiaa. Mutta sen sijaan rakennettiin niin sanottu hyvinvointivaltio. Siitäkin tuli susi. Eli ehkä kansandemokratia olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Ei tämä ongelma ratkea vain Maria Guzenina-Richardsonia vaihtamalla, kuten demarit luulee. Kyllä tässä on paljon isompi probleema.

– Suomessahan oppositio istui vankilassa jo 1930-luvulla. Sitä kutsuttiin turvasäilöksi. Ei meillä mitään demokratiaa ollut. Erkon sodan jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-ystävyysseura yritti rakentaa rauhaa, mutta nekin laitettiin heti vankilaan. Niissä oloissa demokratian rakentaminen oli hyvin vaivalloista, mutta Stalinin ansiosta Suomi demokratisoitiin. Ei kuitenkaan tullut de-natsifikaatiota eli natsien palvelijat saivat jatkaa hyvissä asemissa. Sehän oli ja on ihan sairas tilanne. 

Iltalehti: 

Kun paljon Venäjällä liikut, niin allekirjoitatko näkemyksen, jonka mukaan Stalinin arvostus on siellä nousussa. Mistä se mielestäsi kertoo?

Johan Bäckman:

– Stalinin arvostushan on periaatteessa ollut viime aikoina aika korkealla, vaikea kuvitella että se siitä voisi mitenkään erityisemmin nousta. Tietysti Venäjällä on hyvin monenlaisia mielipiteitä Stalinista, mikä kertoo Venäjän hyvästä sananvapaustilanteesta. Esimerkiksi Suomessa Stalinista sallitaan vain yksi mielipide.  

– Stalinin arvostuksesta kertoo, että hänestä kirjoitetaan valtavasti. Niin vaatimattomasta miehestä on tietysti hankala kirjoittaa. Venäjällä kirjakaupoissa on yleensä oma valtava Stalin-hylly, jossa on kirjallisuutta laidasta laitaan.

– Nythän Volgogradin kaupungin nimen palauttaminen Stalingradiksi on hyvin ajankohtainen. Olen ollut Pietarin keskustassa osoittamassa mieltä sen puolesta, että Stalingradin nimi palautetaan. Kyllä se varmaan pian toteutuu. 

Iltalehti: 

Kaipaako kansa Venäjällä Stalinin tapaista yksinvaltaista johtajaa? 

Johan Bäckman:

– Ei Venäjällä tietenkään kaivata uutta johtajaa, siellähän ollaan tyytyväisiä Putiniin, jonka mandaatti on vahvempi kuin esimerkiksi Sauli Niinistöllä. Nythän Venäjältä on melkein kadonnut tämä valkonauhaoppositio, koska amerikkalaisten rahoitus loppui. 

– Stalin oli oman aikansa valtiomies. Venäjähän on nyt valinnut monipuoluedemokratian. Venäjällä on monta oppositiota, monenlaisia puolueita ja järjestöjä sekä suuri määrä erilaisia lehtiä, nettiportaaleja, tv- ja radiokanavia. Niiden kautta Venäjän johto pääsee myös selville yhteiskunnan mielipiteistä. Venäjällä on paljon enemmän demokratiaa ja sananvapautta kuin esimerkiksi Suomessa. 

– Venäjällä on myös rehellisemmät vaalit kuin Suomessa. Esimerkiksi meillä voi äänestää lyijykynällä, joten merkinnän voi tarpeen vaatiessa muuttaa. Tällainen ei olisi mahdollista Venäjällä.